Labor court partially allows collective agreement travel rule breach claim regarding training course allowances.

Yrityksen yhteistoimintaelimessä oli päätetty ottaa käyttöön uusi matkustussääntö, jonka mukaan koulutustilaisuuksiin osallistumisen matka-aikaan lasketaan vain matkustusaika koulutustilaisuuteen ja sieltä takaisin. Päivärahan määrää laskettaessa ei näin ollen otettu huomioon koulutustilaisuuteen osallistumiseen käytettyä aikaa. Kun työehtosopimuksen osana olevaa mallimatkustussääntöä oli sovellettava työehtosopimusvaikutuksin, yrityksen katsottiin rikkoneen mallimatkustussääntöä ja työehtosopimuksen paikallista sopimista koskevaa määräystä siltä osin kuin yrityskohtainen matkustussääntö poikkesi mallimatkustussäännön vähimmäisedellytyksistä. Kanne hyväksytty osittain.

KANTAJA

Vakuutusväen Liitto VvL ry

VASTAAJA

Finanssialan Keskusliitto ry

KUULTAVA

Pohjola Vakuutus Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 12.11.2014

Pääkäsittely 9.12.2014

Välituomio 22.5.2015 (TT 2015:43)

Jatkettu suullinen valmistelu 7.12.2015

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Vakuutusväen Liitto VvL ry:n ja Finanssialan Keskusliitto ry:n sopimuskaudeksi 1.10.2011 - 31.10.2013 allekirjoittamassa vakuutusalan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on seuraavat määräykset:

25 § Matkakulujen korvaus

Toimihenkilön matkakulut korvataan mallimatkustussäännön tai vähintään palkkasopimusten mukaisesti.

32 § Yrityskohtainen sopiminen

1. Yritys ja rekisteröity toimihenkilöyhdistys voivat sopia poikkeavasti työehtosopimuksen määräyksistä lainsäädännön määrittelemissä rajoissa. Sopia ei voi yleisesti koko työehtosopimuksen tai sen oleellisen osan kuten palkkaus- ja työaikajärjestelmän kokonaan syrjäyttämisestä. Sopimuksen osapuolina ovat yritys ja rekisteröity asianomainen toimihenkilöyhdistys.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen liitteenä olevassa mallimatkustussäännössä ovat seuraavat määräykset:

7. Kurssilaisille maksettavat korvaukset

7.1. Mikäli toimihenkilö osallistuu työnantajan lähettämänä toimihenkilön ammattitaidon edistämiseen tarkoitettuun koulutustilaisuuteen, maksetaan hänelle matkakorvausten lisäksi päivärahaa matkaan käytetyltä ajalta.

7.2. Mikäli työnantaja ei ole järjestänyt koulutustilaisuuteen osallistuvalle vapaata ateriointia ja majoitusta, maksetaan hänelle päivärahaa ja korvataan majoituskustannukset tämän sopimuksen periaatteita noudattaen.

8. Yhteensovitus

8.1 Mikäli yhtiössä on matkustusohjesääntö, sovitaan yhtiökohtaisesti, käytetäänkö yhtiön omaa matkustusohjesääntöä vai tätä mallimatkustussääntöä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Tulkintaerimielisyys koskee päivärahan tuntirajojen laskemista koulutusmatkoilla. Kyse on työnantajan edellyttämän ammattitaidon edistämiseen tarkoitetusta koulutuksesta. Kantajan mukaan päivärahojen tuntirajoja laskettaessa matka-aikana on pidettävä matkalle lähdön ja matkalta paluun välistä aikaa. Vastaajan mukaan matka-aikaa on vain matkustamiseen käytetty aika.

Pohjola Vakuutus Oy:ssä otettiin 8.2.2012 käyttöön uusi matkustussääntö, jonka mukaan koulutustilaisuuksiin osallistumisen matka-aikaan lasketaan ainoastaan matkustamiseen käytetty aika. Uusi matkustussääntö hyväksyttiin OP-Pohjola-keskusyhteisökonsernin henkilöstöasioiden yhteistyöryhmän kokouksessa. Kantajan mukaan matkustussäännön muuttaminen olisi edellyttänyt sopimista toimihenkilöyhdistysten kanssa. Vastaajan mukaan asia voitiin käsitellä normaalissa yhteistoimintamenettelyssä.

Erimielisyys vallitsee myös siitä, onko mallimatkustussääntöä noudatettava osana työehtosopimusta.

Riidatonta on, että konttoritoimihenkilöiden ja kenttämiesten palkkasopimusten määräyksillä ei ole merkitystä asian ratkaisun kannalta.

KANNE

Vaatimukset

Vakuutusväen Liitto VvL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa ensisijaisesti, että Pohjola Vakuutus Oy on muuttanut matkustussääntöä työehtosopimuksen vastaisesti ja että matka-ajaksi on laskettava myös koulutuspäivänä matkalle lähdön ja matkalta paluun välinen aika tai

- vahvistaa toissijaisesti, että yhtiön on sovellettava koulutuspäivänä mallimatkustussääntöä siten, että jos työnantaja ei tarjoa koulutuspäivänä vapaita aterioita, matka-ajaksi lasketaan lähdön ja paluun välinen aika, ja jos työnantaja tarjoaa vapaat ateriat, matka-aikaa on vain itse matkustamiseen käytetty aika sekä

- velvoittaa Pohjola Vakuutus Oy:n ja Finanssialan Keskusliitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Vakuutusväen Liitto VvL ry:n oikeudenkäyntikulut 6.800 eurolla korkoineen.

Perusteet

Pääasian kanneperusteet

Pohjola Vakuutus Oy:ssä on perinteisesti käytetty Verohallituksen päätöksen mukaisia verovapaiden enimmäismäärien mukaisia matkakorvauksia ja aikarajoja. Verohallituksen päätöksessä ei eritellä sitä, onko matkan tarkoituksena koulutukseen osallistuminen vai työn tekeminen. Ennen vuotta 2012 yhtiössäkään ei ole näin tehty. Verohallituksen määritelmien mukaan työmatka alkaa, kun palkansaaja lähtee erityiselle työn tekemispaikalle varsinaiselta työpaikaltaan, kotoaan tai TVL 95 a §:ssä tarkoitetulta työasunnoltaan, ja päättyy, kun palkansaaja palaa johonkin noista paikoista.

Aiempi matka-ajan laskemistapa ei ole johtunut väärästä tulkinnasta tai erehdyksestä. Ennen muutosta 8.2.2012 noudatettu käytäntö on ollut voimassa niin kauan kuin kenttämiesten pääluottamusmies A ja konttoritoimihenkilöiden pääluottamusmies B muistavat. A:lta löytyy matkalaskuja vuodesta 1995 alkaen. Niissä on laskettu matka-aika Verohallituksen määritelmän mukaisesti. Vaikka ei ole olemassa dokumenttia siitä, milloin aiemmasta käytännöstä on sovittu, 1990-luvulta asti voimassa ollut vakiintunut käytäntö rinnastuu työehtosopimuksen 32 §:n mukaiseen paikalliseen sopimukseen. Kun aiemmin matka-aika on laskettu kantajan vaatimalla tavalla, ei erimielisyyksiäkään tämän vuoksi ole tullut. Pohjola Vakuutus Oy ei ole myöskään esittänyt 2012 edeltävältä ajalta yhtään esimerkkiä, jossa matka-aika olisi laskettu uuden käytännön mukaisesti. Käytännön muuttamisen taustalla lienee pyrkimys harmonisoida vakuutusalan ja rahoitusalan matkustamista koskevat käytännöt.

Verohallituksen päätöksen mukaiset matkustussäännöt ovat käytössä ainakin If:ssä, Tapiolassa ja Fenniassa. Missään näistä yhtiöissä ei ole tehty eroa koulutukseen matkustamisen tai työn tekemiseen liittyvien matkojen välillä. Kaikissa näissä yhtiöissä matka-ajan laskeminen aloitetaan siitä, kun toimihenkilö lähtee matkalle kotoa tai työpaikalta ja päättyy toimihenkilön paluuseen kotiin tai työpaikalle. Pohjola Vakuutus Oy:n nyt soveltamaa tulkintaa ei vakuutusalalla ole aiemmin esitetty.

Vakuutusalan työehtosopimuksen mallimatkustussäännön 8.1. kohdassa todetaan, että jos yhtiössä on voimassa oma matkustussääntö, sovitaan yhtiökohtaisesti käytetäänkö sitä vai mallimatkustussääntöä. Paikallisen sopimisen osapuolena toimihenkilöpuolella on toimihenkilöyhdistys, kun sovitaan kaikkia toimihenkilöitä koskevista muutoksista. Matkustussäännön muuttaminen edellyttää sopimusta yhdistyksen kanssa. Pohjola Vakuutus Oy:ssä on kaksi toimihenkilöitä edustavaa yhdistystä, joista kumpikaan ei ole muutoksesta sopinut. Muutos perustuu yhtiön yksipuoliseen päätökseen.

Vuoden 2011 neuvotteluissa mallimatkustussäännön voimassaoloa jatkettiin. Mallimatkustussäännön 9.1. kohdassa todetaan, että sopimus on voimassa kuten vakuutusalan työehtosopimus. Mallimatkustussääntö on näin ollen voimassa työehtosopimuksena.

Toissijaisesti yhtiössä on noudatettava mallimatkustussääntöä. Mallimatkustussäännön 7.2. kohtaa tulee tulkita siten, että koulutusmatkat, joilla työnantaja ei ole tarjonnut vapaata ateriointia, korvataan samalla tavalla kuin työmatkat. Tämä tarkoittaa sitä, että päivärahaa on maksettava matkustamiseen ja koulutukseen osallistumiseen käytetyltä ajalta.

Kantajan lausuma vastaajan oikeudenkäyntiväitteen johdosta

Työtuomioistuimen välituomiossa tarkoitetuista avoimista tulkintakysymyksistä ei ole saavutettu yksimielisyyttä työehtosopimusosapuolten välillä. Neuvottelu on pidetty 17.8.2015, ja lisäksi asianosaiset ovat ilmaisseet kantansa mainittuihin kysymyksiin kirjallisesti lausumissaan työtuomioistuimelle. Neuvotteluvelvollisuus on siten täytetty.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Finanssialan Keskusliitto ry, jonka vastaukseen Pohjola Vakuutus Oy on yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut ensisijaisesti, että se jätetään tutkimatta tai toissijaisesti, että se hylätään.

Finanssialan Keskusliitto ry on lisäksi vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan ja kuultavan oikeudenkäyntikulut 6.800 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kanteen tutkimatta jättämistä koskeva vaatimus

Työehtosopimusosapuolet eivät ole käsitelleet avoimeksi jääneitä tulkintakysymyksiä työehtosopimuksen 33 §:n mukaisissa erimielisyysneuvotteluissa. Neuvottelut aloitettiin 17.8.2015 kokoonpanolla C sekä D ja E, mutta niitä ei koskaan saatettu loppuun. Kantaja ei tämän jälkeen enää palannut asiaan, vaikka sen oli tarkoitus toimittaa vastaajalle kirjallinen täsmennyksensä hyvissä ajoin ennen lokakuun alkua. Kantajalla on ollut intressi siitä, että neuvottelut pidetään ja että neuvotteluissa käsitellään ne asiat, joiden neuvottelemista varten asiassa on annettu välituomio. Koska työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erimielisyysneuvotteluja ei ole asianmukaisesti käyty, kanne on jätettävä tutkimatta.

Kanteen hylkäämistä koskeva vaatimus

Pohjola Vakuutus Oy:n matkustussääntöä on muutettu 8.2.2012, kun on haluttu sekä OP:sta että Pohjolasta lähtöisin oleville toimihenkilöille yhtenäinen käytäntö. Pohjola Vakuutus Oy ei ole kuitenkaan muuttanut 8.2.2012 matkustussääntöään työehtosopimuksen vastaisesti.

Pohjola Vakuutus Oy:n matkustussäännössä ei ole ollut ennen 8.2.2012 määräystä koulutustilaisuuksiin osallistumisesta maksettavista korvauksista, joten yhtiössä on ns. perälautana vanhan matkustussäännön rinnalla sovellettu vakuutusalan työehtosopimuksen mallimatkustussääntöä. Mallimatkustussäännön 7.1. mukaan koulutustilaisuuteen osallistuvalle maksetaan matkakorvausten lisäksi päivärahaa "matkaan käytetyltä ajalta". Matkaan käytetyllä ajalla tarkoitetaan vain matkustusaikaa, ei paikallaoloaikaa koulutustilaisuudessa. Matkaan käytettyyn aikaan tai matkustusaikaan luetaan se aika, joka tulosta koulutustilaisuuteen ja paluusta koulutustilaisuudesta yhteensä kertyy. Mallimatkustussäännön 7.2. kohtaa on tulkittava samalla tavalla. Päivärahaan oikeuttavaksi ajaksi lasketaan tällöinkin vain matkustusaika, ja tämän lisäksi maksetaan ateriakorvaus ja korvataan majoituskustannukset.

Vanhankaan säännön nojalla ei ole pitänyt korvata koulutusaikaa eikä yhtiön käytäntö ole muuttunut koulutusmatkojen osalta. Verohallituksen päätöksen noudattamisesta ei ole mitään määräystä työehtosopimuksessa eikä sillä ole vakuutusalan työehtosopimuksen mallimatkustussäännön tulkinnassa merkitystä. Pohjois-Suomessa vallinnut, Verohallinnon päätökseen perustuva maksukäytäntö oli virheellinen ja vastoin pääkonttorin ohjeistusta. Matka-ajaksi on laskettava vain pelkkä matkustusaika koulutustilaisuuteen ja sieltä takaisin.

OP-Pohjola-keskusyhteisökonsernin yhtenäistetty matkustusohje esiteltiin henkilöstön edustajille keskusyhteisökonsernin henkilöstöasioiden yhteistyöryhmän kokouksessa joulukuussa 2011 ja hyväksyttiin ryhmän kokouksessa helmikuussa 2012. Kokouksissa koulutustilaisuuksia koskevaan päivärahaohjeistusesitykseen ei tehty mitään muutoksia eikä henkilöstön edustaja ottanut edes esille nyt riidanalaista kohtaa. Hyväksytty ohje on seuraava: "Työnantajan lähettäessä henkilön hänen ammattiinsa liittyviin koulutustilaisuuksiin, maksetaan - - päivärahaa, mikäli matkustamiseen käytetty aika ylittää em. tuntirajat. Koulutustilaisuuteen osallistumiseen käytettyä aikaa ei lueta mukaan tuntirajoja laskettaessa". Kun asia on näin käsitelty henkilöstöyhdistysten myötävaikutuksella, siitä ei ole ollut tarpeen erikseen sopia asiasta yhdistyksen kanssa. Myöskään uusi matkustussääntö ei ole oikeudelliselta asemaltaan työehtosopimus.

Vaikka Pohjola Vakuutus Oy:ssä olisikin toimittu vastoin perälautana noudatettavaa työehtosopimuksen mallimatkustussääntöä, yhtiössä on vuonna 2012 hyväksytty yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa matkustussääntö, jonka mukaan koulutustilaisuuteen osallistumiseen käytettyä aikaa ei lueta mukaan tuntirajoja laskettaessa, toisin sanoen tuntirajoja laskettaessa huomioitavaksi tulee vain matkustusaika. Toimihenkilöyhdistyksen tai -yhdistysten kanssa tätä ei ole ollut tarpeen sopia työehtosopimuksen 32 §:n paikallista sopimista koskevan määräyksen mukaisesti. Jos toimenpiteellä on väitetysti muutettu vakiintunutta käytäntöä, muutos on tehty yhteistyössä henkilöstön kanssa.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Ote yhtiön aiemmasta matkustussäännöstä

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Ns. TYS-toimikunnan (työsuhdeasioiden toimikunta) pöytäkirja 13.12.2006

2. Ns. TYS-toimikunnan pöytäkirja 10.1.2006

3. OP-Pohjola-keskusyhteisökonsernin (pl. Helsingin OP) henkilöstöasioiden yhteistyöryhmän kokouspöytäkirja 12.12.2011

4. OP-Pohjola-keskusyhteisökonsernin (pl. Helsingin OP) henkilöstöasioiden yhteistyöryhmän kokouspöytäkirja 8.2.2012

5. OP-Pohjola-keskusyhteisökonsernin matkustusohje (pl. Helsingin OP)

6. Sähköposti 17.8.2015 C/D

Kantajan henkilötodistelu

1. Pohjola Vakuutus Oy:n kentän pääluottamusmies A

2. Asiatarkastaja F

3. Vakuutusväen liitto VvL ry:n neuvottelupäällikkö G

Vastaajan henkilötodistelu

1. Finanssialan Keskusliitto ry:n entinen työmarkkinajohtaja H

2. Pohjola Vakuutus Oy:n entinen työsuhdepäällikkö I

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Vastaaja on väittänyt, ettei asiassa ole käyty loppuun asti työtuomioistuimen välituomiossa TT 2015:43 tarkoitettuja erimielisyysneuvotteluja, minkä vuoksi kanne on jätettävä tutkimatta.

Työtuomioistuin katsoo, että edellä kuvattu osapuolten välinen yhteydenpito pääkäsittelyn jälkeen on riittävästi täsmentänyt osapuolten tulkinnat ja osoittanut käsityskantojen eroavuudet. Kun otetaan huomioon, että asianosaisliittojen neuvottelijat ovat samalla toimineet osapuolten asiamiehinä jutun käsittelyssä työtuomioistuimessa, neuvotteluja on työtuomioistuimen käsityksen mukaan käyty siinä määrin kuin työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n 2 momentin tarkoituksen täyttämiseksi voidaan pitää hyödyllisenä. Kanteen tutkimiselle ei siten ole vastaajan oikeudenkäyntiväitteessä tarkoitettua estettä, joten väite hylätään.

Pääasiaratkaisun perustelut

Kantajan ensisijainen vaatimus

Kantaja on ensisijaisesti vaatinut vahvistettavaksi, että Pohjola Vakuutus Oy on muuttanut yhtiön vanhaa matkustussääntöä työehtosopimuksen vastaisesti ja että matka-ajaksi on vanhan käytännön mukaisesti laskettava myös koulutuspäivänä matkalle lähdön ja matkalta paluun välinen aika.

Pohjola Vakuutus Oy:n vanhasta matkustussäännöstä esitetty näyttö

Pohjola Vakuutus Oy:ssä vuodesta 1981 työskennellyt pääluottamusmies A on kertonut, että 8.2.2012 asti koulutusmatkat on rinnastettu työmatkoihin. Koulutuksessa vietetty aika on päivärahoja maksettaessa otettu huomioon ainakin siitä lähtien kun hän on yrityksessä työskennellyt. Matkustussäännön syntyhistoriaa hän ei tunne. Samalla tavoin on korvauskäytännöstä kertonut Pohjola Vakuutus Oy:n pohjoisen alueen asiatarkastajana noin 20 vuoden ajan matkalaskuja käsitellyt F.

Pohjola Vakuutus Oy:ssä työsuhdepäällikkönä toiminut I on kertonut, että yrityksen omassa matkustussäännössä ei ennen vuotta 2012 ollut koulutusmatkoja koskevia määräyksiä, vaan koulutusmatkoihin sovellettiin työehtosopimuksen mallisääntöä. Päivärahaa maksettiin työnantajan tulkinnan mukaan vain matka-ajalta. Kentän johdon kokouksissa asiaa oli käsitelty ja aluejohto oli velvoitettu valvomaan, että päivärahaa ei maksettaisi koulutusajalta. Epäselvyyksiä saattoi syntyä alueellisesti, jos valvonta ei ollut riittävää. Pääkaupunkiseudulla, joka kattaa noin kaksi kolmasosaa yhtiön työpaikoista, päivärahoja maksettiin vain matka-ajalta, eikä työnantajan tietoon tullut, että päivärahaa olisi virheellisesti maksettu myös koulutukseen käytetyltä ajalta. Tämän vuoksi pääkonttori ei antanut myöskään tarkempaa ohjeistusta asiasta.

Matkustussääntöön tehtiin ajan mittaan joitakin muutoksia, jotka koskivat esimerkiksi matkustamisen kilometrirajaa ja sähköistä ajopäiväkirjaa. Tällaiset asiat käsiteltiin yhtiön työsuhdeasioiden toimikunnassa, joka oli tarkoitettu yhteistoimintaelimeksi. Työehtosopimuksen 32 §:n mukaisessa paikallisen sopimisen menettelyssä matkustuskorvauksia ei käsitelty. Toimikunta lakkautettiin vuonna 2011 ja sen tilalle tuli konsernin henkilöstöasioiden yhteistyöryhmä, kun konserniin tehtiin myös uusi yhteistoimintasopimus.

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätös

Esitetyn selvityksen mukaan koulutusmatkojen korvaamisessa on Pohjola Vakuutus Oy:n eri alueilla noudatettu erilaista käytäntöä, ja yhtiön pohjoisella alueella käytäntö on ilmeisesti ollut kanteessa esitetyn mukainen. Jotta tämän käytännön yksipuolista muuttamista voitaisiin pitää työehtosopimuksen rikkomisena, olisi kuitenkin edellytettävä, että aikaisempi käytäntö on perustunut työehtosopimuksena noudatettaviin määräyksiin. Vanhan matkustussäännön alkuperä ja siten myös sen oikeudellinen luonne on kuitenkin jäänyt jutussa kokonaan selvittämättä. Näistä syistä kanteen ensisijainen vahvistusvaatimus on hylättävä.

Kanteen toissijainen vaatimus

Kantaja on toissijaisesti vaatinut vahvistettavaksi, että yhtiön on sovellettava koulutuspäivänä vakuutusalan mallimatkustussääntöä siten, että jos työnantaja ei tarjoa koulutuspäivänä vapaita aterioita, matka-ajaksi lasketaan lähdön ja paluun välinen aika, ja jos työnantaja tarjoaa vapaat ateriat, matka-aikaa on vain itse matkustamiseen käytetty aika.

Tämän vaatimuksen ratkaisemiseksi on ensin tarkasteltava vakuutusalan mallimatkustussäännön oikeudellista asemaa ja velvoittavuutta yleensä. Toiseksi on selvitettävä, millä tavoin mallimatkustussäännöstä voidaan poiketa yhtiökohtaisella matkustussäännöllä, kuten tässä tapauksessa Pohjola Vakuutus Oy:n uudella matkustussäännöllä.

Työehtosopimuksen mallimatkustussäännöstä esitetty selvitys

Finanssialan Keskusliitto ry:n entinen työmarkkinajohtaja H on kertonut olleensa neuvottelemassa mallimatkustussäännöstä 1970-luvulla. Hänen mukaansa mallimatkustussääntö ei ole sitova. Se luotiin, koska pienten yritysten yhdistyessä oli tarpeen yhtenäistää erilaisia käytäntöjä. Yritykset saattoivat ryhtyä käyttämään mallisääntöä tai laatia niin halutessaan oman matkustussäännön. Sellainen voitiin ottaa käyttöön eri tavoin, kuten solmimalla asiasta paikallinen työehtosopimus tai käsittelemällä asia yhteistoimintamenettelyssä. Isoissa yrityksissä saatettiin myös pitää vanhoja sääntöjä voimassa. Mallimatkustussäännössä ei ole rinnastettu työmatkoja ja koulutusmatkoja toisiinsa. Sen 8. kohta ei tarkoita paikallista sopimista, vaan on luonteeltaan siirtymäsäännös. Mallimatkustussääntöä luotaessa ei ollut nykyisen työehtosopimuksen 32 §:ää vastaavaa määräystä paikallisesta sopimisesta.

Pohjola Vakuutus Oy:n uudesta matkustussäännöstä esitetty selvitys

Pohjola Vakuutus Oy:ssä on henkilöstöasioiden yhteistyöryhmän kokouksen pöytäkirjasta 8.2.2012 ilmenevin tavoin otettu käyttöön uusi matkustusohje, jonka mukaan koulutustilaisuuteen osallistumiseen käytettyä aikaa ei lueta mukaan tuntirajoja laskettaessa (vastaajan kirjalliset todisteet 4 ja 5). Kokouksessa on ollut paikalla myös henkilöstön edustajia, mutta pääluottamusmies A ei kertomansa mukaan ole ollut läsnä kuten ei muitakaan Pohjolan Myyntihenkilöt ry:n nimen kirjoittamiseen oikeutettuja henkilöitä. A on kertonut, että hän on tilaisuuden jälkeen ollut yhteydessä työnantajaan ja ilmoittanut, että matkustussääntöä ei tulla tällaisenaan hyväksymään ja että asiasta olisi tullut sopia yhdistyksen kanssa.

I on kertonut, että uusi matkustusohje ei muuttanut Pohjolan aikaisempaa käytäntöä, joka oli koulutusmatkojen osalta perustunut työehtosopimuksen mallimatkustussääntöön. Koulutusta koskeva määräys otettiin ohjeeseen tarkennukseksi tai esimerkkitapaukseksi. Työntekijöiden edustajat hyväksyivät uuden säännön sekä sen, että siitä päätettiin yhteistoimintaelimessä. Mallimatkustussäännön 8. kohta ei edellytä sopimista työntekijäyhdistyksen kanssa, vaan asiasta on mahdollista päättää myös yhteistoimintaelimessä, kuten yrityksessä on toimittu.

Työtuomioistuimen arviointi ja johtopäätökset

Asiassa sovellettavat matkustusmääräykset

Mallimatkustussääntöä on edellä esitetyistä syistä sovellettava osana vakuutusalan toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta. Työehtosopimuksen 25 §:ssä olevan, palkkasopimuksia koskevan maininnan merkitystä ei ole tarpeen tässä yhteydessä arvioida. Asianosaiset ovat ilmoittaneet, että palkkasopimusten määräykset matkakustannusten korvaamisesta koskevat vain työmatkoja, eivät koulutustilaisuuksiin osallistumista.

Mallimatkustussäännön 8.1. kohdassa on otsikon Yhteensovitus alla määräys, jonka mukaan

mikäli yhtiössä on matkustusohjesääntö, sovitaan yhtiökohtaisesti, käytetäänkö yhtiön omaa matkustusohjesääntöä vai tätä mallimatkustussääntöä. Todistaja H:n mukaan määräys on alun perin tarkoitettu siirtymäsäännökseksi, jonka nojalla on ollut mahdollista jatkaa vakuutusyhtiössä entuudestaan käytössä olleen matkustussäännön soveltamista mallimatkustussäännön sijasta. Mallimatkustussäännön hyväksymistä vuonna 1977 seuranneen vaiheen jälkeen määräyksellä ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan ole voinut vuosikymmeniin olla alkuperäistä merkitystään H:n kuvaamana siirtymäsäännöksenä.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, miten ja milloin Pohjola Vakuutus Oy:n vanha matkustussääntö on otettu käyttöön. Sen tilalle on kuitenkin tullut riidanalainen, 8.2.2012 henkilöstöasioiden yhteistyöryhmässä käsitelty uusi matkustussääntö. Sen käyttöön ottamisen tapa herättää kysymyksen siitä, mitä mallimatkustussäännön 8.1. kohtaan sisältyvällä maininnalla yhtiökohtaisesta sopimisesta tarkoitetaan. Asiassa on arvioitava, edellyttääkö määräys sopimista henkilöstöjärjestöjen kanssa vai onko määräyksen kannalta riittävää, että asia hyväksytään yhteistoimintaelimessä, jossa on henkilöstön edustus.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, minkälaisia määräyksiä yhtiökohtaisesta sopimisesta vakuutusalan työehtosopimuksessa ehkä on ollut mallimatkustussäännön hyväksymisen aikoihin. Paikallista sopimista koskevat määräykset ovat yleisesti tulleet eri alojen työehtosopimuksiin 1990-luvun alkupuolella. Myös voimassa oleva vakuutusalan toimihenkilöitä koskeva työehtosopimus sisältää määräykset yrityskohtaisen sopimisen edellytyksistä ja menettelytavoista. Työehtosopimuksen 32 §:n mukaan yritys ja rekisteröity toimihenkilöyhdistys voivat paikallisesti sopien poiketa työehtosopimuksen määräyksistä tietyissä väljästi määritellyissä, muun muassa pakottavan lainsäädännön sallimissa rajoissa. Mainitussa sopimuskohdassa ei ole mitenkään rajoitettu paikallisen sopimisen määräyskohtaista käyttöalaa, joten sen piiriin voi kuulua myös mallimatkustussäännöstä toisin sopiminen.

Vastaajan mukaan tätä paikallisen sopimisen menettelyä ei kuitenkaan voida soveltaa mallimatkustussäännön kohdalla, koska paikallista sopimista koskeva määräys on peräisin vuodelta 2001, eikä määräystä siis ei ole ollut työehtosopimuksessa silloin kun mallimatkustussäännöstä aikanaan on sovittu.

Työtuomioistuin on jo edellä työehtosopimuksen 25 §:n yhteydessä todennut, että mallimatkustussääntöä on sovellettava osana voimassa olevaa työehtosopimuskokonaisuutta. Tämä vastaa työehtosopimusten yleistä tulkintatapaa: sopimusmääräyksiä luetaan ja tulkitaan sen sisältöisinä ja sen normiympäristön mukaisesti, joka on voimassa sopimusta allekirjoitettaessa. Kokonaisuuden jonkin osan sisältö tai merkitys voivat muuttua, jos sopimuskokonaisuudessa toisaalla tapahtuu asiaan vaikuttava muutos. Näin oli esimerkiksi ratkaisussa TT 2014:173, joka koski työaikavapaiden siirtämistä työntekijän ollessa työkyvytön vapaan alkamishetkellä. Työehtosopimuksen mukaan tällaisessa tilanteessa noudatetaan vuosilomalain säännöksiä. Kun vuosilomalain asiaa koskeva 25 § oli muuttunut ennen työehtosopimuksen uudistamista, uudessa sopimuksessa olevaa viittausmääräystä oli alettava tulkita niin, että se kohdistui vuosilomalain muutettuun 25 §:ään lain alkuperäisen säännöksen sijasta.

Toisenlainen tulkintatapa tässä asiassa jättäisi avoimeksi sen, minkälaista menettelyä mallimatkustussäännön 8.1. kohdan nojalla olisi käytettävä, jos mallimatkustussäännön sijasta halutaan soveltaa yhtiökohtaista sääntöä. Vastaajan tulkinta merkitsisi myös sitä, että kaikki muutkin asiat, joista on otettu määräys työehtosopimukseen ennen vuotta 2001, jäisivät työehtosopimuksen 32 §:n mukaisen paikallisen sopimisen ulkopuolelle.

Vastaaja on lisäksi mallimatkustussäännön 8.1. kohtaan nojautuen katsonut, että Pohjola Vakuutus Oy:n matkustussääntö on voitu hyväksyä yhteistoimintaelimessä, jossa on ollut henkilöstön edustus. Työtuomioistuin ei pidä tätä tulkintaa perusteltuna jo siitäkään syystä, että mainitun 8.1. kohdan sanamuoto edellyttää yhtiökohtaista sopimista. Työtuomioistuin viittaa tässä myös ratkaisuunsa TT 2014:85. Siinä sovelletun määräyksen mukaan työnantaja sopii työn kuluessa tehtävistä urakkatyöryhmän kokoonpanon muutoksista kärkimiehen kanssa. Ratkaisussa hylättiin tulkinta, jonka mukaan riittävää olisi, että työnantaja neuvottelee muutoksista kärkimiehen kanssa ja voi sitten päättää asiasta yksipuolisesti.

Yhteenvetona työtuomioistuin katsoo, että mallimatkustussäännön 8.1. kohdassa olevaa mainintaa yhtiökohtaisesta sopimisesta ei ole perusteltua tulkita muulla tavalla kuin viittauksena työehtosopimuksen 32 §:n yleisiin määräyksiin yrityskohtaisesta toisin sopimisesta. Tätä tulkintaa puoltaa myös työehtosopimuksen yksinkertaisen ja selkeän soveltamisen vaatimus. Tämä merkitsee myös sitä, että tavanomaisena yhteistoiminta-asiana käsitellyn matkustussäännön nojalla ei ole voitu ainakaan poiketa työehtosopimuksena sovellettavasta, osapuolia sitovasta mallimatkustussäännöstä.

Koulutustilaisuuksiin käytetyn ajan korvaaminen

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että Pohjola Vakuutus Oy:n yhtiökohtainen matkustussääntö olisi tullut saattaa voimaan työehtosopimuksen 32 §:n mukaisessa järjestyksessä toimihenkilöyhdistysten kanssa sopien ainakin siltä osin kuin sillä on poikettu mallimatkustussäännön vähimmäisvaatimuksista. Yhtiön uuden matkustussäännön riidanalaisen kohdan mukaan koulutustilaisuuteen matkustamisesta maksetaan tuntirajojen täyttyessä päivärahaa, mutta koulutustilaisuuteen osallistumiseen käytettyä aikaa ei lueta mukaan tuntirajoja laskettaessa. Asiassa on seuraavaksi arvioitava, vastaako matkustussäännön koulutustilaisuuksia koskeva kohta mallimatkustussäännön vähimmäisvaatimuksia.

Kurssilaisille maksettavista korvauksista on määräyksiä mallimatkustussäännön 7. kohdassa. Säännön 7.1. kohdan mukaan kurssille osallistuvalle toimihenkilölle maksetaan päivärahaa matkaan käytetyltä ajalta. Säännön 7.2. kohdan mukaan kurssilaiselle maksetaan päivärahaa ja korvataan majoituskustannukset "tämän sopimuksen periaatteita noudattaen", mikäli työnantaja ei ole järjestänyt koulutustilaisuuteen osallistuville vapaata ateriointia ja majoitusta.

Vastaajan mukaan matkustussäännön 7.2. kohdan viittaus tarkoittaa sitä, että koulutustilaisuuteen osallistuville on maksettava matka-ajalta suoritettavan korvauksen lisäksi vain säännön 3.3. kohdan mukainen ateriakorvaus. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan viittausta ei ole perusteltua tulkita näin rajatusti eikä tehdä eroa työmatkoilta maksettaviin korvauksiin. Sen sijaan viittaus sopimuksen periaatteisiin kohdistuu yleisesti muun muassa mallimatkustussäännön 3. kohdan päivärahaa koskeviin määräyksiin. Niistä käy ilmi, että koko- ja puolipäivärahan maksamisen perusteena on tietyt tuntimäärät kestänyt "työ siihen liittyvine matkoineen" (3.3. kohta). Tämän määräyksen soveltaminen vastaavasti koulutustilaisuuksiin tarkoittaa sitä, että päivärahaa on 7.2. kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa maksettava myös koulutustilaisuuteen osallistumiseen käytetyn ajan perusteella.

Viimeksi mainituissa tapauksissa Pohjola Vakuutus Oy:n matkustussääntö on ristiriidassa mallimatkustussäännön määräysten kanssa. Koska yrityskohtaisesta matkustussäännöstä ei ole sovittu toimihenkilöyhdistysten kanssa työehtosopimuksen 32 §:n mukaisessa järjestyksessä, asiassa on rikottu mallimatkustussäännön sekä työehtosopimuksen 25 ja 32 §:n määräyksiä.

Työtuomioistuin selventää, että rikkomus koskee vain matkustussäännön 7.2. kohdassa tarkoitettuja koulutustilaisuuksia, joihin osallistuville ei ole järjestetty vapaata ateriointia ja majoitusta. Tällaiset tilaisuudet on mallimatkustussäännön 7. kohdassa erotettu muista koulutustilaisuuksista, joihin osallistuville maksetaan päivärahaa 7.1. kohdan sanamuodon mukaisesti vain matkaan eikä siis tilaisuuteen osallistumiseen käytetyltä ajalta. Lopputuloksena työtuomioistuin siis kuitenkin hyväksyy tulkinnan, joka vastaa kantajan toissijaista vahvistusvaatimusta.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut epäselvä ja tulkinnanvarainen, joten osapuolilla on ollut perusteltu aihe saattaa se työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Näistä syistä ja työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentissa ilmenevän oikeusohjeen nojalla työtuomioistuin katsoo, että asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Koska Pohjola Vakuutus Oy:tä ei ole vaadittu eikä tuomittu maksamaan asiassa hyvityssakkoa tai muita suorituksia, kuultavana ollut yhtiö ei myöskään työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 2 momentin nojalla ole vastuussa kantajan oikeudenkäyntikuluista.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Pohjola Vakuutus Oy:n on sovellettava koulutuspäivänä mallimatkustussääntöä siten, että jos työnantaja ei tarjoa koulutuspäivänä vapaita aterioita, matka-ajaksi lasketaan lähdön ja paluun välinen aika, ja jos työnantaja tarjoaa vapaat ateriat, matka-aikaa on vain itse matkustamiseen käytetty aika.

Enemmälti kanne hylätään.

Asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Paanetoja, Hotti, Löppönen, Lehto ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Anttila.

Tuomio on yksimielinen.