Employer dismissed driver for drunk driving; court ruled dismissal violated trust and failed to consider alternative work during ban.

Linja-autonkuljettaja oli syyllistynyt vapaa-ajallaan rattijuopumukseen ja hänet oli tuomittu kolmeksi kuukaudeksi ajokieltoon, minkä vuoksi työnantaja oli purkanut hänen työsopimuksensa.

Rattijuopumukseen syyllistyminen oli työtehtävien laatu huomioon ottaen vakavalla tavalla horjuttanut työntekijän ja työnantajan välistä luottamussuhdetta. Työntekijä ei kuitenkaan ollut syyllistynyt moitittavaan menettelyyn työtehtävissään ja hänen työhistoriansa oli muuten ollut moitteeton. Työnantajalla ei ollut tarjota työntekijälle ajokiellon ajaksi sellaista työtä, joka ei edellyttänyt ajo-oikeutta, mutta ainakin osa ajokiellon ajasta olisi voitu käyttää työajan lyhennyspäivien, vuosiloman tai palkattoman vapaan pitämiseen. Työsopimuksen purkaminen vaikutti ammatillisiin edellytyksiin, joiden nojalla ajokielto olisi voitu määrätä ehdollisena. Asiaa kokonaisuutena arvioiden työnantajalla ei ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyjä perusteita päättää työntekijän työsopimusta.

Työnantaja velvoitettiin maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta ja irtisanomisajan palkan. Korvauksen määrässä otettiin huomioon työntekijän antama aihe työsopimuksen päättämiseen.

Ks. myös TT 2012:15.

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJA

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

KUULTAVA

Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy

ASIA

Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely

ASIAN KÄSITTELY

Suullinen valmistelu 2.10.2014.

Pääkäsittely 4.11.2014.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisen linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 2012-2014 osana olevassa irtisanomissuojasopimuksessa 1.3.2003 on muun ohessa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala

Tämä sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Sopimus ei koske ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (630/98) tarkoitettuja työsuhteita.

Soveltamisohje

Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä.

Sopimus ei 1 §:ssä nimenomaisesti mainittujen tapausten lisäksi koske myöskään :

1. Työsopimuksen purkamista työsopimuslain 8:1 §:n ja 8:3 §:n perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä tarkoitettuja sopimuksen ulkopuolelle jääviä tapauksia koskevat riidat käsitellään työsopimuslain mukaisesti yleisissä tuomioistuimissa.

Tämän sopimuksen perusteella voidaan tutkia, onko työsopimuslain 7:3-4 §:n perusteella suoritettu irtisanominen johtunut tosiasiallisesti työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä ja olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 8:1 §:n 1 momentin perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7:1-2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantajan, joka on irtisanonut työsopimuksen noudattamatta irtisanomisaikaa, on maksettava työntekijälle korvauksena täysi palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antaman aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä, sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Korvauksesta on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12:3 §:ssä säädetyllä tavalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A aloitti työn linja-autonkuljettajana Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n palveluksessa 6.4.2010.

Yhtiö on 12.4.2013 purkanut A:n työsopimuksen sillä perusteella, että hän oli 30.3.2013 ajanut vapaa-ajallaan autoa alkoholin vaikutuksen alaisena ja menettänyt ajo-oikeutensa kolmeksi kuukaudeksi. A:n työsuhde on ollut muuten moitteeton, eli hän ei ole saanut huomautuksia tai varoituksia.

A:n irtisanomisaika olisi ollut yhden kuukauden mittainen. Hänen kuukausipalkkansa oli 2.105,60 euroa.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko yhtiöllä ollut oikeus purkaa A:n työsopimus päättymään välittömästi tai edes oikeutta työsopimuksen irtisanomiseen.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa

- Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 12 kuukauden palkkaa vastaavan 25.267,20 euroa viivästyskorkoineen korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,

- Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkana yhdeltä kuukaudelta 2.105,6 euroa viivästyskorkoineen 30.3.2013 lukien, ja

- Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla.

Perusteet

Työnantajalla ei ole ollut työehtosopimuksen mukaista perustetta päättää A:n työsopimusta. Yksittäinen rattijuopumus vapaa-ajalla ja siitä seurannut kolmen kuukauden ajokielto ei ole sellainen teko, joka oikeuttaisi työnantajan purkamaan työsopimuksen. Myöskään irtisanomisperustetta ei ole ollut.

Ajokortin menettäminen oli tilapäinen olosuhde, joka vaikeutti ainoastaan rajatun ajan A:n työskentelyä linja-autonkuljettajana. Jos työnantaja ei olisi purkanut A:n työsopimusta välittömästi, hänellä olisi ollut työnsä takia mahdollisuus hakea ajokieltoa ehdollisena.

Työnantaja ei selvittänyt ennen työsopimuksen päättämistä, olisiko ajokiellosta työnteolle aiheutuva tilapäinen haitta ollut poistettavissa esimerkiksi siirtämällä A kyseiseksi ajaksi muihin hänen ammattitaitoaan ja kokemustaan vastaaviin työtehtäviin. Varikolla on sellaista työtä, joka ei vaadi ajokorttia. Työnantaja olisi myös voinut laittaa A:n palkattomalle vapaalle, vuosilomalle tai pekkasille.

Työnantajalla on käytettävissään lievempiä keinoja, kuten suullinen huomautus, kirjallinen varoitus ja tilanteen niin vaatiessa mahdollinen hoitoonohjaus. Ne olisivat olleet työsopimuksen päättämistä käyttökelpoisempia ja kohtuullisempia reagointikeinoja. A:lle olisi tullut antaa korkeintaan kirjallinen varoitus. Koska työsopimus on purettu välittömästi, A:lle ei ole annettu mahdollisuutta oikaista ei-toivottua käyttäytymistään.

A:n kuuleminen tapahtui alle vuorokauden varoitusajalla, joten hänellä ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta valmistautua kuulemistilaisuutta varten.

Työnantajan lojaliteettiperiaate edellyttää, että työnantaja arvioi irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta tarkastellessaan, onko työsuhteen päättäminen kokonaisuutena arvioiden ollut kohtuullinen seuraus (TT 2012-15, KKO 2007:12). Päättämiselle asetettua asiallisuuden ja painavuuden edellytystä tulee arvioida jokaisessa yksittäistapauksessa erikseen, ja sekä olosuhteet että työntekijät eroavat merkittävästikin toisistaan. Työnantaja ei voi vedota yrityksessä noudatettuun niin sanottuun nollatoleranssiin alkoholinkäytön suhteen, vaan työsuhteen päättämisoikeus ratkeaa yksinomaan työsopimuslain pakottavien säännösten mukaan.

Korvausvaatimus

Vaadittu 12 kuukauden palkkaa vastaava korvaus perustuu A:n työsuhteen moitteettomuuteen ennen nyt puheena olevaa yksittäistapausta, työnantajan menettelyn moitittavuuteen työsopimuksen päättämisen suhteen ja siihen, että 36-vuotias A on ollut työttömänä työsuhteensa päättymisestä lukien. Hänelle on maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työttömyysajalta lukuun ottamatta hänelle työvoimatoimiston toimesta määrättyä kolmen kuukauden karenssia.

A:lle tuomittavasta korvauksesta ei tule tehdä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua vähennystä tai toissijaisesti vähennys tulee tehdä säädettyä pienempänä, sillä A on työsopimuksensa purkamisesta lähtien ollut työttömänä. Työnantajan menettely A:ta kohtaan työsopimuksen päättämisen yhteydessä on ollut erityisen loukkaavaa. A:lla ei ollut kolmeen kuukauteen lainkaan tuloja karenssin vuoksi.

Työnantaja on päättänyt työsuhteen noudattamatta irtisanomissuojasopimuksen mukaista kuukauden irtisanomissuojaa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy ovat vaatineet ensisijaisesti, että kanne hylätään ja toissijaisesti, että yhtiöllä katsotaan olleen oikeus irtisanoa A:n työsopimus irtisanomista ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:n perusteella. Lisäksi Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy ovat vaatineet, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n työsopimus purettiin sillä perusteella, että hän oli ajanut autoa alkoholin vaikutuksen alaisena, menettänyt ajokortin, määrätty ajokieltoon, syyllistynyt rikokseen ja tullut kyvyttömäksi hoitamaan työtehtäviään hänestä itsestään johtuvasta syystä.

A soitti vapaapäivänään 30.3.2013 työnjohtaja B:lle ja kertoi, että hän on joutunut poliisin puhalluttamaksi ja menettää ajokorttinsa. Puhelun yhteydessä B totesi, ettei työnantajalla ole tarjolla sellaista työtä, jota A voisi tehdä ilman ajokorttia.

A:n työsopimus purettiin 12.4.2013 sen jälkeen, kun häntä oli kuultu asiasta. A:lla oli siten varsin pitkä aika valmistautua kuulemistilaisuuteen ja hänellä oli tukenaan tilaisuudessa luottamusmies C. Työnantaja selvitti ennen työsuhteen purkamista, olisiko A:lle voitu tarjota muuta työtä.

Savonlinja-yhtiöissä on perinteisesti ollut käytössä nollatoleranssi alkoholin suhteen. Ammattikuljettajalta voidaan edellyttää vastuullista suhtautumista liikenteeseen myös vapaa-ajalla. Ankara suhtautuminen rattijuopumuksiin on ollut yhtiön henkilökunnan ja myös A:n tiedossa. Vuoden 2012 alusta Savonlinja-yhtiöissä on yhteistoimintamenettelyssä asteittain otettu käyttöön laajempi päihdeohjelma. Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:ssä se otettiin käyttöön elokuun 2012 alusta. Liikennöitsijät sitoutuvat myös tarjouskilpailuihin osallistuessaan nollatoleranssiin. Kilpailutuksia järjestävät tahot edellyttävät, että tuleviin ostosopimuksiin sisällytetään ehto, jonka mukaan kuljettajalta edellytetään nolla promillerajaa.

Ammattikuljettajan on noudatettava erityistä huolellisuutta alkoholin käytön ja liikenteen suhteen, myös vapaa-aikanaan. Ajo-oikeus on yksi keskeisimmistä asioista kuljettajan työn kannalta ja ehdoton edellytys linja-autolla ajamiseen. Varoituksen antaminen rattijuopumustapauksissa antaisi vääränlaisen viestin kuljettajille. Se myös vahingoittaisi liikennöitsijän liiketoimintaa, koska liikennöitsijöiden yhteistyökumppanit edellyttävät nollatoleranssia.

A:lla ei olisi ollut ehdotonta oikeutta saada ajokielto määrätyksi ehdollisena, vaikka hänen työsuhdettaan ei olisi purettu. Ehdollisen ajokiellon edellytysten selvittäminen ei kuulu työnantajalle. Asian käsittely käräjäoikeudessa saattaa kestää pitkään eikä sillä välin ajo-oikeutta ole.

A:n vastuuttoman käyttäytymisen seurauksena yhtiön luottamus hänen toimintaansa hyvämaineisena linja-autonkuljettajana loppui eli syntyi luottamuspula. A:n menettelyä on pidettävä niin moitittavana, että Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:llä on näissä olosuhteissa ollut lailliset perusteet hänen työsopimuksensa purkamiseen.

Korvaus

Vaaditun korvauksen määrä on olosuhteisiin nähden kohtuuton. Mahdollista korvausta alentavana seikkana on otettava huomioon A:n työsuhteen melko lyhyt kesto eli noin kolme vuotta, hänen nuori ikänsä (36 vuotta) sekä hänen itsensä antama aihe työsuhteen päättämiseen. Vaatimus työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä säädetyn vähennyksen pienentämisestä tai tekemättä jättämisestä kiistetään siltä osin kuin vaatimusta on perusteltu työnantajan loukkaavalla menettelyllä.

TODISTELU

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Savonlinja-yhtiöiden päihdeohjelma 1.1.2012

2. Ote tarjouskilpailun ehdoista, erityisesti kohta 9

Kantajan henkilötodistelu

1. A, todistelutarkoituksessa

Vastaajan henkilötodistelu

1. Ajomestari B

2. Vanhempi työnjohtaja D

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Henkilötodistelu

A on kertonut puhaltaneensa lauantaina 30.3.2013 poliisin ratsiassa 0,23 mg/l. A:n auton kyydissä oli tapahtumahetkellä neljä lasta. Poliisi määräsi A:n heti ajokieltoon. A soitti samana päivänä esimiehelleen B:lle ja kertoi menettäneensä ajo-oikeutensa. A:n seuraava työpäivä olisi ollut tiistaina, mutta hän ei mennyt töihin, koska B:n kanssa käydyn puhelun perusteella se ei ollut tarpeen. Asiassa järjestettiin 12.4.2013 kuulemistilaisuus, johon osallistuivat A:n lisäksi D ja luottamusmies C. Työsuhteen päättämislappu oli valmiina pöydällä, ja asia vaikutti olevan jo valmiiksi päätetty. Tilaisuudessa ei puhuttu muista vaihtoehdoista kuin työsuhteen purkamisesta. A olisi voinut käyttää pekkasia tai jäädä palkattomalle vapaalle ajokiellon ajaksi. Linja-autovarikolla oli myös työtä, johon ei tarvinnut ajo-oikeutta, esimerkiksi korjaamista tai siivoamista.

A on lisäksi kertonut, ettei hän ollut työsuhteensa aikana saanut huomautuksia tai varoituksia. A oli kuullut puhetta yhtiön nollatoleranssiohjelmasta, mutta päihdeohjelmaa ei ollut käyty hänen kanssaan läpi perehdytyksessä tai muutenkaan. Myöskään tarjouskilpailuehtoja ei ollut käyty läpi työntekijöiden kanssa. Käräjäoikeuden tuomio ajokiellosta annettiin noin kuukauden kuluessa rattijuopumuksen tapahtumisesta ja A sai ajokorttinsa takaisin 30.6.2013. Poliisi oli tarjonnut A:lle alkolukkoa, mutta hän ei halunnut ottaa sitä, koska se oli kallis. A on ollut työsuhteen päättymisen jälkeen työtön.

A:n esimies B on kertonut, että Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:ssä on aina ollut nollatoleranssi myös vapaa-ajalla tapahtuneissa rattijuopumuksissa. Nollatoleranssi on työntekijöiden tiedossa, ja yhtiön päihdeohjelma on ilmoitustaululla kuljettajien rahastushuoneessa. B ei muista aikaisempia tapauksia, joissa työntekijän työsuhde olisi päätetty vapaa-aikana tapahtuneen rattijuopumuksen takia. Varikolla ei ole sellaista työtä, jota voisi tehdä ilman ajo-oikeutta. Yhtiön korjaamo- ja siivoustyö on ulkoistettu.

D on kertonut, että Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:ssä on aina ollut hyvin tiukka kanta alkoholin käyttöön. Päihdeohjelma otettiin käyttöön vuoden 2013 alussa ja se oli D:n käsityksen mukaan työntekijöiden tiedossa. Merkitystä ei ole sillä, tapahtuuko rattijuopumus työssä vai vapaa-ajalla, koska seurauksena työntekijä menettää ajo-oikeuden, joka on edellytys linja-autonkuljettajan työn tekemiselle. Yhtiön yhteistyökumppaneiden suhtautuminen rattijuopumukseen on erittäin tiukka. Yhtiön maine olisi vaarassa, jos julkisuudessa esitettäisiin tieto kuljettajan rattijuopumuksesta. Yhtiössä on aikaisemmin ollut yksi tapaus, jossa linja-autonkuljettaja syyllistyi vapaa-ajalla rattijuopumukseen. Kyseinen henkilö irtisanoutui itse yhtiön palveluksesta. Työnantajalla ei ollut tarjota A:lle muuta työtä. Varikkotehtävät edellyttävät ajo-oikeutta ja siivoustyö on ulkoistettu. A tai luottamusmies C eivät kuulemistilaisuudessa esittäneet vaihtoehtoisia järjestelyjä.

Työsopimuksen päättämisperusteen arviointi

Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on 12.4.2013 purkanut A:n työsopimuksen työsopimuslain 8 luvun 1 §:n nojalla, koska A oli 30.3.2013 ajanut vapaa-ajallaan autoa alkoholin vaikutuksen alaisena ja menettänyt ajo-oikeutensa kolmeksi kuukaudeksi.

Asiassa sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen perusteella työtuomioistuimessa voidaan tutkia, olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 8 luvun 1 §:n perusteella. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Oikeuskäytännössä (TT 2012:15) on katsottu, että työnantajalla ei ollut oikeutta päättää vapaa-ajalla rattijuopumukseen syyllistyneen ja ajokieltoon tuomitun linja-autonkuljettajan työsuhdetta. Asian arviointiin vaikuttivat osaltaan työntekijän pitkä työsuhde ja sen moitteettomuus.

Työtuomioistuin toteaa, että liikenneturvallisuuden vaatimukset puoltavat tässä tapauksessa työsuhteen päättämisperusteen olemassaoloa. Linja-autonkuljettajan työtehtävien laatu huomioon ottaen A:n syyllistyminen rattijuopumukseen on vakavalla tavalla horjuttanut hänen ja työnantajan välistä luottamussuhdetta. Ajo-oikeuden menettäminen on johtanut siihen, ettei A ole kolmen kuukauden ajan voinut tehdä linja-autonkuljettajan työtään. B:n ja D:n kertomusten perusteella yhtiöllä ei ole ollut tarjota A:lle ajokiellon ajaksi sellaista työtä, joka ei olisi edellyttänyt ajo-oikeutta. Tämäkin seikka tukee työsuhteen päättämisperusteen olemassaoloa.

Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:ssä on noudatettu päihteiden suhteen nollatoleranssia. Yhtiön päihdeohjelman (vastaajan todiste 1) mukaan työsuhde puretaan, mikäli työntekijä syyllistyy vapaa-ajallaan rattijuopumukseen, joka johtaa ajo-oikeuden menetykseen. D:n mukaan päihdeohjelma otettiin käyttöön alkuvuonna 2013, mutta yhtiön kanta päihteiden käyttöön oli tätä ennenkin ollut tiukka. B:n ja D:n käsityksen mukaan päihdeohjelma ja nollatoleranssi olivat työntekijöiden tiedossa. Päihdeohjelma oli myös kuljettajien rahastushuoneen ilmoitustaululla. A itse on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut kuulleensa puhetta nollatoleranssista, vaikkakaan päihdeohjelmaa ei ollut erikseen käyty hänen kanssaan läpi. Työtuomioistuin katsoo, että A:n on näytetty olleen tietoinen nollatoleranssiohjelmasta.

D:n kertomuksen mukaan Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:ssä on aikaisemmin ollut vain yksi tapaus, jossa linja-autonkuljettaja oli syyllistynyt vapaa-ajalla rattijuopumukseen. Kyseinen henkilö irtisanoutui itse yhtiön palveluksesta. Näin ollen A on yhtiön ensimmäinen työntekijä, jonka työsuhteen työnantaja on päättänyt vapaa-aikana tapahtuneen rattijuopumuksen takia. Nollatoleranssin soveltamisen vapaa-ajalla tapahtuneisiin rattijuopumuksiin ei siten voida katsoa muodostuneen vakiintuneeksi käytännöksi yhtiössä. Oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että työsopimuslain pakottavat säännökset velvoittavat työnantajaa riippumatta siitä, mitä käytäntöä yhtiössä on työsopimuksen päättämisperusteiden osalta noudatettu (KKO 2007:12 ja TT 2012:15). Yhtiön harjoittama käytäntö ei siten voi johtaa siihen, että työsopimuksen päättämisperusteita arvioitaisiin ankarammin kuin lainsäädännössä on tarkoitettu.

Työsuhteen päättämisperusteita on arvioitava kokonaisuutena ja huomioon on otettava kaikki kuhunkin yksittäistapaukseen vaikuttavat seikat. A:n menettely on kiistatta ollut moitittavaa ja horjuttanut hänen ja työnantajan välistä luottamussuhdetta. Toisaalta työnantajan lojaliteettivelvoite edellyttää, että työnantaja ottaa huomioon myös työntekijän edut ja mahdollisuuksien mukaan harkitsee työsuhteen päättämistä lievempien keinojen käyttämistä. Työnantajana on tässä tapauksessa ollut suuri yritys, jolle yhden linja-autonkuljettajan tehtävien järjestely ajokiellon aikana ei olisi voinut tuottaa erityisiä vaikeuksia. Kun otetaan huomioon myös muut edellä mainitut työsuhteen päättämisperusteen olemassaoloa vastaan puhuvat seikat, työtuomioistuin katsoo asiaa kokonaisuutena arvioiden, että työnantajalla ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä edellytettyjä perusteita irtisanoa eikä siten myöskään oikeutta purkaa A:n työsopimusta.

Korvausvelvollisuus

Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on päättänyt A:n työsopimuksen noudattamatta irtisanomisaikaa. Näin ollen yhtiö on irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n nojalla velvollinen maksamaan A:lle irtisanomisajan palkan yhdeltä kuukaudelta. A:n kuukausipalkka on määrältään riidaton.

Koska Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle kyseisen sopimuksen 12 ja 13 §:n mukaisen korvauksen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Korvauksen määrään vaikuttaa alentavasti A:n antaman aihe työsopimuksen päättämiseen. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on runsaan kolmen kuukauden palkkaa vastaavat 7.000 euroa.

A:lle on Kuljetusalan työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen ja laskennallisen irtisanomisajan jälkeiseltä runsaan kolmen kuukauden ajalta noin 1.800 euroa. Asiassa ei ole perusteita tehdä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaisesta vähennystä pykälän 1 momentissa säädettyä pienempänä. A:lle tuomittavasta korvauksesta on siten vähennettävä 75 prosenttia maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 1.350 euroa. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 5.650 euroa. Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän eli 1.350 euroa työttömyysvakuutusrahastolle

Oikeudenkäyntikulut

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy ovat asian hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- velvoittaa Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 5.650 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 6.2.2014 lukien,

- velvoittaa Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (FI60 2001 1800 1235 91) korvauksesta vähennetyn määrän 1.350 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien,

- velvoittaa Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkana 2.105,60 euroa viivästyskorkoineen 30.3.2013 lukien, ja

- velvoittaa Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Wirén, Äimälä, Hotti, Lehto ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Pöllänen.

Tuomio on yksimielinen.