Labor court dismissed union claim that hospital violated collective agreement by assigning radiographers new tasks without cause or pay review.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ei ollut rikkonut KVTES:n määräyksiä määräämällä ilman irtisanomisperustetta ja tarkistamatta tehtäväkohtaisia palkkoja röntgenhoitajien tehtäväksi potilaiden kanyloinnin ja suonensisäisen varjoaineen antamisen kuvantamistutkimuksissa.

Koska sairaanhoitopiiri ei ollut menetellyt KVTES:n vastaisesti, ei myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

KANTAJA

Tehy ry

VASTAAJAT

Kunnallinen työmarkkinalaitos

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa 2010-2011 on muun ohella seuraavat määräykset:

I LUKU YLEINEN OSA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § Työntekijän tehtävät

Työntekijät

1 mom. Työntekijän tehtävistä sovitaan työsopimuksella, mutta hän on tarvittaessa velvollinen tilapäisesti siirtymään muihinkin tehtäviin, joita voidaan hänen koulutuksensa ja työkokemuksensa huomioon ottaen pitää hänelle sopivina. Tilapäinen siirto voi kestää enintään kahdeksan viikkoa kerrallaan.

Työntekijät

2 mom. Työntekijää ei voida siirtää ilman suostumustaan pysyvästi tehtäviin, jotka olennaisesti poikkeavat hänen työsopimuksensa mukaisista tehtävistä, ellei työnantajalla ole samalla irtisanomisperustetta.

Soveltamisohje

Yli kahdeksan viikkoa kestävä siirto edellyttää joko työntekijän suostumuksen tai sitä, että työnantajalla on irtisanomisperuste.

Viranhaltijan tehtävät ja muut velvollisuudet määräytyvät asianomaisten säännösten ja määräysten mukaan. Tällaisia määräyksiä voi olla esimerkiksi johtosäännöissä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II LUKU PALKKAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Tehtäväkohtaisen palkan määrittely

1 mom. Viranhaltijan/työntekijän tehtäväkohtaista palkkaa määrättäessä tai siitä sovittaessa tehtäväkohtaisen palkan määräytymisperusteena on ensisijaisesti viranhaltijan/työntekijän tehtävien vaativuus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Olennainen muutos tehtävissä

2 mom. Jos viranhaltijan/työntekijän tehtävien vaativuus olennaisesti muuttuu vähintään 10 työpäivän ajaksi toiseen virkaan tai tehtävään siirtymisen tai tehtävien uudelleenjärjestelyn vuoksi, tehtäväkohtaista palkkaa tarkistetaan, jos se ei vastaa muuttuneita tehtäviä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Oulaskankaan sairaalassa siirryttiin keväällä 2011 käytäntöön, jossa röntgenhoitajat kanyloivat ja suorittavat varjoaineen annon potilaalle kuvantamistutkimusten yhteydessä. Aiemmin kanyloinnin ja varjoaineen annon on suorittanut radiologian erikoislääkäri.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri työnantajana rikkonut KVTES:n I luvun 10 §:n 2 momenttia ja II luvun 5 §:n 2 momenttia määräämällä ilman irtisanomisperustetta ja tarkistamatta tehtäväkohtaisia palkkoja röntgenhoitajien tehtäväksi potilaiden suonensisäisen lääkityksen toteuttamisen kuvantamistutkimuksissa.

KANNE

Vaatimukset

Tehy ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin rikkovan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) I luvun 10 §:n 2 momenttia ja II luvun 5 §:n 2 momenttia määräämällä ilman irtisanomisperustetta ja tarkistamatta tehtäväkohtaisia palkkoja röntgenhoitajien tehtäväksi potilaiden suonensisäisen lääkityksen itsenäisen toteuttamisen kuvantamistutkimuksissa,

- tuomitsee Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon,

- tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin yhteisvastuullisesti korvaamaan Tehy ry:n oikeudenkäyntikulut 14.928,75 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Tausta

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Oulaskankaan sairaalassa röntgenhoitajien työtehtäväksi siirrettiin vuodesta 2011 alkaen varjoaineen antaminen potilaille suonensisäisesti. Työnantaja toteutti tehtäviensiirron röntgenhoitajille direktiovaltansa perusteella, ilman irtisanomisperustetta ja tehtäväkohtaisen palkan tarkistusta. Aiemmin suonensisäisen lääkityksen antaminen itsenäisesti ei kuulunut Oulaskankaan sairaalassa röntgenhoitajien perustehtäviin. Suonensisäisen lääkityksen toteutuksesta vastasivat radiologit eli röntgenlääkärit. Muutoksen johdosta aiemmin lääkärien vastuulla ollut tehtävä siirtyi röntgenhoitajien tehtäväksi. Muutos koskee Oulaskankaan sairaalan kymmentä röntgenhoitajaa.

Suonensisäisen lääkehoidon itsenäisen toteuttamisen, esimerkiksi potilaan kanylointi ja varjoaineen antaminen laskimoon, edellytys on tulosyksikön johtajan tai hänen nimeämänsä lääkärin myöntämä suonensisäisen neste- ja lääkehoidon toteuttamiseen oikeuttava lupatodistus eli niin sanottu iv-lupa. Sen myöntämisen edellytyksenä on, että röntgenhoitajat suorittavat hyväksytysti täydennyskoulutuksen sekä iv-lupaa koskevan tentin ja näyttökokeen.

Työntekijät ovat vaatineet röntgenhoitajan työtehtävän olennaisen muutoksen johdosta palkkatason tarkistamista KVTES:n II luvun 5 §:n 2 momentin nojalla. Työnantaja katsoi, etteivät röntgenhoitajien tehtävät muuttuneet olennaisesti vaativammiksi eikä palkkausta ollut syytä muuttaa.

Erimielisyyden kohteena on, muutettiinko Oulaskankaan sairaalan röntgenhoitajien tehtäviä olennaisesti KVTES:n I luvun 10 §:ssä ja II luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Erimielisyydestä on neuvoteltu paikallistasolla 3.5.2011 sekä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Tehy ry:n välillä keskusneuvotteluissa 23.8.2011 ja 28.11.2013. Asianosaiset eivät saavuttaneet asiassa yhteisymmärrystä.

Olennainen muutos työtehtävissä

Suonensisäisen lääkityksen itsenäistä toteuttamista koskevassa tehtävänsiirrossa on kyse röntgenhoitajille määrätystä uudesta olennaisesti tehtävän kokonaisvaativuutta lisäävästä vastuualueesta. Aikaisemmin Oulaskankaan sairaalassa radiologi vastasi iv-kanyylin asettamisesta varjoainekuvausta varten ja huolehti varjoaineen antamisesta potilaalle. Potilaan kanylointi ja varjoaineen antaminen suonensisäisesti eivät sisälly röntgenhoitajan peruskoulutukseen eikä tavanomaisiin perustehtäviin.

Röntgenhoitajille määrättyyn lisätehtävään liittyy olennaisesti myös röntgenhoitajan tehtävän kokonaisvaativuuden lisääntymisestä aiheutuva vastuun kasvaminen. Työntekijä on vastuussa omasta toiminnastaan ja potilasturvallisuudesta suorittamissaan tehtävissä.

Röntgenhoitajien perustehtävät Oulaskankaan sairaalassa ilmenevät vuonna 2006 laaditusta työnvaativuustasojen määrittelyistä. Työn vaativuuden arvioinnissa vertailu tehdään työnantajakohtaisesti ja siten suhteessa kyseisen työnantajan töihin.

Oulaskankaan sairaalassa työn vaativuustasot (tva-tasot) määriteltiin vuonna 2006 yhteistyössä työnantajan, työntekijöiden ja ammattijärjestöjen kanssa. Tva-tasojen 1-3 määrittelyt eivät sisällä röntgenhoitajan itsenäisesti suorittamia varjoainetutkimuksia, koska kyse on ollut lääkäreille kuuluneesta tehtävästä.

Röntgenhoitajilta edellytetty ja tehtävästä suoriutumiseksi välttämätön lisäkoulutus ja toimintayksikönjohtajan myöntämä määräaikainen lupa osoittavat, ettei kyseinen tehtäväkokonaisuus kuulu röntgenhoitajan perustehtäviin. Työnantajan edellyttäessä perustehtävää korkeampaa pätevyystasoa ja lisäkoulutusta on tämä otettava huomioon tehtäväkohtaisen palkan määrittelyssä.

Röntgenhoitajan tutkinto ja suonensisäisen neste- ja lääkehoidon toteuttaminen

Röntgenhoitajan tutkintoon valmistava koulutusohjelma antaa valmiuden toimia kuvantamistutkimuksissa ja toimenpiteissä, joissa käytetään suonensisäistä lääkitystä, mutta ei osallistua tai toteuttaa suonensisäistä lääkehoitoa. Röntgenhoitajan koulutuksen mukaisin valmiuksin hoitajalla on edellytykset lisäkoulutuksen, tentin ja näyttökokeen hyväksytyn suorittamisen jälkeen sekä toimintayksikönjohtajan antaman kirjallisen luvan saatuaan myös osallistua suonensisäiseen lääkehoitoon. Suonensisäisen lääkityksen itsenäistä toteuttamista ei voida pitää tavanomaisesti röntgenhoitajan tehtäviin sisältyvänä, koska röntgenhoitajan tutkintonimikkeen mukainen koulutusohjelma ei anna kyseiseen tehtävään riittäviä valmiuksia.

Tässä tapauksessa Oulaskankaan sairaalassa röntgenhoitajien lisäkoulutukseen sisältyy lääkelaskentaa sekä neste- ja ravitsemushuoltoa käsittelevät lääketieteellinen tenttikirjallisuus, verkkokoulutusta, iv-koulutus etäluentoina Oulun yliopistollisesta sairaalasta, Pharmaca Fennica -luennot, lääkelaskujen ja teorian omatoimista opiskelua, käytännön harjoittelua kanylointitekniikassa ja elvytysvastaavien ohjaus sekä radiologin lääkäriluennot.

Tehtäväkohtaisen palkan tarkistaminen

Röntgenhoitajien tehtävien kokonaisvaativuuden kasvaminen tehtävänsiirron johdosta ilmenee röntgenhoitajilta edellytetystä lisäkoulutuksesta sekä lisäkoulutuksen laadusta ja laajuudesta. Röntgenhoitajien tehtäviin lisätyn uuden vastuualueen laatu ja laajuus on merkitykseltään olennainen. Lisäksi kokonaisvaativuuden kasvu ilmenee tehtäviensiirron luonteesta, kun kyse oli aiemmin lääkärin tehtäviin kuuluneesta vastuualueesta. Työn kokonaisvaativuuden lisääntyminen edellyttää sekä sopimista työsopimuksen muuttamisesta että tehtäväkohtaisen palkan tarkistusta.

Tehtävänsiirto toteutettiin kuitenkin KVTES:n määräysten vastaisesti yksipuolisesti, sopimatta asiasta työntekijöiden kanssa. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ei ole edes väittänyt vedonneensa irtisanomisperusteeseen tehtävänsiirron toteuttamiseksi. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ei ole myöskään tarkistanut kanteessa tarkoitettujen röntgenhoitajien tehtäväkohtaisia palkkoja.

Työmarkkinajärjestöt, Tehy ry mukaan lukien, ovat olleet valmistelemassa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen laatimaa Tehtävien ja työnjaon muutokset -muistiota, jonka kohdan 7.2 (s. 24) mukaan esimerkiksi merkittävän henkilökohtaisen vastuualueen liittäminen hoitajan perustehtävään voi edellyttää työsopimuksen muuttamista, jos tämänkaltaisten vastuualueiden sisältyminen perustehtävään ei ole tavanomaista. Työntekijän työn kokonaisvaativuuden lisääntyessä olennaisesti on myös hänen tehtäväkohtaista palkkaansa korotettava tehtävämuutosta vastaavasti KVTES:n II luvun 5 §:n 2 momentissa määrätyllä tavalla.

Työnantajan esittämä väite siitä, että kyseinen tehtäväkokonaisuus olisi jo huomioitu paikallisessa tva-järjestelmässä, ei voi pitää paikkaansa. Kyseinen työn vaativuuden arviointi on tehty vuonna 2006, jolloin kyseinen tehtäväkokonaisuus ei edes ole sisältynyt röntgenhoitajien tehtäviin, joten ei liene mahdollista esittää, että lääkärille kuuluva tehtäväkokonaisuus on vaikuttanut röntgenhoitajien tva-järjestelmässä.

Työn kokonaisvaativuuden kasvaminen olennaisesti on KVTES:n I luvun 10 §:n 2 momentissa ja II luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu peruste työsopimuksen muutoksesta sopimiselle ja tehtäväkohtaisen palkan tarkistukselle. Laiminlyötyään tehtäviensiirrosta sopimisen ja kanteessa tarkoitettujen röntgenhoitajien tehtäväkohtaisten palkkojen tarkistuksen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri rikkoi menettelyllään KVTES:n mainittuja määräyksiä.

Hyvityssakko

Hyvityssakon tulee olla määrällisesti tuntuva, sillä kyse on sisällöltään selvien ja yksiselitteisten työehtosopimusmääräysten rikkomisesta. Työnantajan osalta kyse on tietoisesta toiminnasta, jolla on pyritty välttämään virka- ja työehtosopimuksen nimenomaisen määräyksen soveltamista sekä kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden tehtäväkohtaisten palkkojen tarkistusta vastaamaan muuttunutta tehtävänkuvaa. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole puuttunut työnantajan menettelyyn ja on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ovat lisäksi vaatineet Tehy ry:n velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin yhteiset oikeudenkäyntikulut 1.600 euroa laillisine korkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Tausta

Oulaskankaan sairaalan röntgenissä siirryttiin keväällä 2011 käytäntöön, jossa röntgenhoitajat kanyloivat ja suorittavat varjoaineen annon potilaalle tietokonetomografiatutkimuskuvausten yhteydessä radiologian erikoislääkärin ohjeistuksen perusteella. Aiemmin varjoaineen annon ja kanyloinnin on suorittanut radiologian erikoislääkäri.

Tietokonetomografiatutkimus (TT) on tutkimusmenetelmä, jossa kohde kuvataan röntgensäteillä ja kuva muodostetaan tietokoneen avulla poikittaisiksi tasoiksi. TT-tutkimuksessa voidaan käyttää joko laskimoon annettavaa varjoainetta, juotavaa suolistovarjoainetta tai molempia tutkimuskohteen mukaan. Kuvien tulkinnan ja diagnostiikan suorittaa radiologi.

Käytännössä uusi tehtävien jako tarkoittaa Oulaskankaan röntgenissä sitä, että röntgenhoitajat suorittavat kanyloinnin ja varjoaineen annon TT-kuvauksen yhteydessä lääkärin antaman ohjeistuksen perusteella. Röntgenhoitajan saama ohjeistus sisältää tiedon varjoaineen määrästä ja ruiskutusnopeudesta. Tarvittaessa lääkäri tulee fyysisesti paikalle auttamaan potilaan kanyloinnissa sekä on muutenkin tavoitettavissa toimenpiteen ajan konsultointia varten.

Radiologian erikoislääkäri vastaa tutkimusohjeistuksesta, kantaa vastuun oikeasta varjoaineen antotavasta ja suorittaa kuvien tulkinnan sekä diagnostiikan. Näin ollen on selvää, että lääkehoidon toteutus on edelleen pääosin lääkärin vastuualueelle kuuluva tehtävä.

Työnantaja arvioi, että varjoaineisiin liittyvien kanylointien määrät ovat yhtä röntgenhoitajaa kohden noin 6,5 kanylointia kuukaudessa. Määrällisesti tämä vie röntgenhoitajien työaikaa noin 2-15 minuuttia yhtä toimenpidettä kohden.

Olennainen muutos tehtävässä KVTES:n I luvun 10 §:n mukaan

Oulaskankaan röntgenosastolla työskentelevät röntgenhoitajat on työsopimuksella otettu röntgenhoitajan tehtäviin. Kyseisten röntgenhoitajien kanssa solmituissa työsopimuksissa työtehtäviä ei ole rajattu koskemaan vain tiettyjä tehtäviä tai hoitomenetelmiä.

KVTES:n I luvun 10 §:n määräystä sovellettaessa ratkaisevaa on se, ovatko henkilön tehtävät muuttuneet olennaisesti hänen työsopimuksensa mukaisista tehtävistä. Pelkästään se, että henkilön tehtävissä tapahtuu muutoksia (esimerkiksi tehtäviä jää pois, aiempaan verrattuna vaativuudeltaan suunnilleen samantasoisia tai vaativampiakin tehtäviä tulee tilalle tai lisätään) ei muuta henkilön tehtäviä olennaisesti KVTES:n I luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Työsuhteen ehtojen muuttamista on tulkittu muun muassa muistiossa Tehtävien ja työnjaon muutokset terveydenhuollon ja työelämän kehityksessä. Muistiosta on saavutettu yksimielisyys silloisten kunta-alan työmarkkinaosapuolten, muun muassa Tehy ry:n kanssa 2.9.2008. Kyseisen muistion mukaan (s. 23-24) tehtävä- ja työnjakomuutokset terveydenhuollossa ovat harvemmin sellaisia, että ne edellyttäisivät työntekijän työsopimuksen muuttamista. Esimerkiksi sairaanhoitaja otetaan yleensä "sairaanhoitajan tehtäviin", ja uusien hoitotyön tehtävien tai tehtäväkokonaisuuksien lisäämisestä tai tehtävien poistumisesta taikka uusien työmenetelmien käyttöönotosta huolimatta tehtävien perusluonne säilyy edelleen sairaanhoitajan tehtävänä. Tällöin muutosten tekeminen perustuu työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuteen, vaikka yksilön näkökulmasta muutokset olisivat merkittäviäkin.

Tässä tapauksessa ratkaisevaa KVTES:n I luvun 10 §:n 2 momentin tulkinnassa on se seikka, onko kanyloinnin ja varjoaineen antamisen lisääminen röntgenhoitajien tehtäviin muuttanut tehtävien perusluonnetta niin olennaisesti, että ne eivät olisi säilyneet röntgenhoitajan tehtävänä. Näiden uusien tehtävien lisäämisestä huolimatta tehtävien perusluonne on säilynyt edelleen röntgenhoitajan tehtävinä ja muutoksen tekeminen on perustunut työnantajan direktio-oikeuteen.

Edelleen muistion mukaan (s. 24) työsopimuksen muuttamista edellyttää kuitenkin esimerkiksi sairaanhoitajan perustehtävien muuttaminen esimiestehtäväksi (työn luonne muuttuu pysyvästi). Samoin esimerkiksi merkittävän henkilökohtaisen vastuualueen liittäminen hoitajan perustehtävään voi edellyttää työsopimuksen muuttamista, jos tämänkaltaisten vastuualueiden sisältyminen perustehtävään ei ole tavanomaista. Esimerkiksi jos hoitohenkilöstöön kuuluvan tehtäviä muutetaan siten, että hänen vastuulleen tulee jostakin kansansairaudesta vastaaminen (muun muassa toiminnan koordinointi sekä potilasohjauksen ja henkilöstökoulutuksen organisointi) koko kunnan alueella, on kyseessä yleensä niin olennainen tehtävän muutos, että se edellyttää myös työsopimuksen muuttamista.

Muistion esimerkki osoittaa, ettei sopimusosapuolten tarkoituksena ole ollut tulkita hoitotyötä tekevät työsuhteen ehtojen olennaisuutta niin, että uusien hoitotyön tehtävien tai tehtäväkokonaisuuksien lisääminen täyttäisi työsopimuksen muuttamisen edellytykset, koska niiden lisääminen hoitotyötä tekevän perustehtävään on tavanomaista. Olennaiseksi muutos voi muodostua lähinnä vain niissä harvoissa tapauksissa, joissa tehtäviä muutetaan niin, että vastuualueeksi tulee muita merkittäviä (ei hoitotyötä sisältäviä) kokonaisuuksia, kuten esimiestehtävät tai hallinnolliset tehtävät.

Tavanomaisuutta arvioitaessa kyseessä on hoitotyön tehtävien lisääminen. Röntgenhoitajat suorittavat suonesisäistä lääkehoitoa useilla Suomen kuntatyönantajilla. Tehdyn tutkimuksen mukaan erikoissairaanhoidossa varjoaineita tai radiolääkkeitä käytti 94 prosenttia röntgenhoitajista. Potilaiden iv-kanylointi ja tehosteaineiden injisointi on siirtynyt tehtäväsiirtona lähes täysin radiologeilta röntgenhoitajille. Tämän lisäksi suonensisäistä lääkehoitoa suorittaa huomattava osa hoitohenkilöstöstä ja lääkehoito on olennainen osa hoitajan päivittäin toteuttamista hoitotoiminnoista, erityisesti erikoissairaanhoidossa. Esimerkit osoittavat, että suonensisäinen lääkehoito ei ole "poikkeuksellinen vastuutehtävä", vaan tavanomainen hoitohenkilökunnan työtehtävä. Näin ollen suonensisäisen lääkehoidon sisällyttämistä röntgenhoitajien perustehtävään voidaan pitää vähintäänkin tavanomaisena.

Työnantajalla on työnjohtovaltansa nojalla oikeus järjestellä töitä ja työmenetelmiä työpaikalla. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan työntekijä on velvollinen tekemään niitä töitä, joista hän on sopinut tai joita hänen voidaan edellyttää esimerkiksi työtapojen tai menetelmien muuttumisen tai tarkistamisen vuoksi työsopimuksensa tai työpaikkakohtaisten käytäntöjen mukaan tekevän. Tässä tapauksessa eivät edes palkkausperusteet ole muuttuneet tehtävien lisäämisen myötä, vaan työnvaativuus on kyseisillä röntgenhoitajilla edelleen vaativuustasolla 2.

Työntekijällä on velvollisuus vastaanottaa uuttakin työtä siinä tapauksessa, että se on työsopimuksessa tarkoitettua. Ellei työ poikkea työntekijän työsopimuksessa tarkoitetusta työstä olennaisesti ja pysyvästi, työntekijän velvollisuutena on lähtökohtaisesti kyseisen työn vastaanottaminen, vaikka se ei olisikaan työsopimuksessa tarkoitettua. Kieltäytyminen tällaisista töistä oikeuttaa työnantajan päättämään työntekijän työsuhteen työsopimusrikkomuksen takia. Elleivät pääasialliset tehtävät erillisenä tehtäväkokonaisuutena lakkaa, muutos ei ole olennainen. Se ei tällöin loukkaa työntekijän irtisanomissuojaa. Työtehtävä ei pääosiltaan muutu esimerkiksi silloin, kun siihen liitetään lisätöitä, jotka ovat hoidettavissa oman toimen ohella säännöllisenä työaikana.

Hoitohenkilöstön ja lääkärien välinen tehtävien jako

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden kelpoisuutta ja toimintaa säänteleviä keskeisimpiä säännöksiä ovat laki ja asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Laissa tai asetuksessa ei ole määritelty ammattihenkilöiden tehtäviä, ei rajoitettu tehtäviä vain joidenkin ammattihenkilöiden hoidettavaksi eikä puututtu esimerkiksi hoitohenkilöstön tai hoitohenkilöstön ja lääkärien väliseen työnjakoon, lukuun ottamatta sitä, että taudinmääritys ja lääketieteellisestä tutkimuksesta ja hoidosta päättäminen lääkkeenmääräämisoikeuksineen on rajattu yleensä vain lääkärien tehtäväksi. Myöskään lääkelaissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä ei ole erityisiä ohjeita lääkehoitojen toteuttamisesta tai eri ammattiryhmien oikeudesta toteuttaa eritasoista lääkehoitoa. Lait, asetukset ja määräykset eivät myöskään anna ohjeita lääkehoidon koulutukseen, täydennyskoulutukseen, toiminta- ja työyksiköissä toteutettavaan lääkehoitoon ja sen työnjakoon.

Lainsäädännöstä ei siis löydy tukea Tehy ry:n väitteelle, että kanylointi ja varjoaineen antaminen olisi yksinomaan lääkäreille kuuluva tehtävä, joka on nyt delegoitu röntgenhoitajille, vaan lainsäätäjä on nimenomaisesti jättänyt näiden työtehtävien jaon työnantajan päätäntävaltaan.

Tehtävä- ja työnjakomuutokset ovat erittäin yleisiä terveydenhuoltoalalla. Terveydenhuollon tarkoituksenmukaiseksi ja tehokkaaksi toteuttamiseksi sekä hoitomuotojen kehityksen vuoksi hoitohenkilökunnan ja lääkärien tehtäviä sekä lisätään että poistetaan jatkuvasti työnantajan ja lainsäätäjän toimesta. Esimerkkinä viimeaikaisista lainsäädäntötason muutoksista, joilla on siirretty aiemmin vain lääkäreille kuuluvia tehtäviä koulutetuilla hoitajille, on rajoitettu lääkkeenmääräämisoikeus. Erityisesti henkilöstöryhmien välisillä tehtävien siirroilla tavoitellaan potilaan terveydenhuoltopalveluiden joustavaa saantia ja mahdollistetaan palveluiden tarjoamisen lisääminen. Esimerkiksi tässä tapauksessa radiologien erityisosaamista pystytään hyödyntämään muiden kuvantamismodaliteettien alueella.

Lääkehoidon toteuttaminen ja täydennyskoulutus

Laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö, esimerkiksi sairaanhoitaja, saa ammattikoulutuksensa perusteella toteuttaa lääkehoitoa laajasti ilman erillistä lupaa. Sairaanhoitajakin tarvitsee kirjallisen luvan tiettyjen lääkehoitojen toteuttamiseen. Tehtävien ja työnjaon muutokset terveydenhuollossa edellyttävät aina henkilöstön osaamisen varmistamista ennen muutoksen toteuttamista. Lisäkoulutustarve arvioidaan tapauskohtaisesti.

Turvallinen lääkehoito -oppaassa linjataan yleiset periaatteet turvallisen ja laadukkaan lääke- ja verensiirtohoidon toteuttamiseksi. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin toimintamallia esitellään oppaassa esimerkkinä hyvästä käytännöstä. Oppaan mukaan suonensisäinen neste- ja lääkehoito, verensiirtohoidon toteuttaminen ja niihin liittyvät toimenpiteet sekä kipupumppua vaativa lääkehoito toteutetaan lääkehoidon peruskoulutuksen saaneen, laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön toimesta. Laillistetuista terveydenhuollon ammattihenkilöistä esimerkiksi röntgenhoitajat voivat toimia koulutuksensa mukaisesti kuvantamistutkimuksissa ja -toimenpiteissä, joissa käytetään suonensisäistä lääkitystä. Edellä mainittuun lääkehoitoon osallistuminen edellyttää osaamisen varmistamista, tarvittaessa lisäkoulutusta ja toimintayksikön lääkärin myöntämää kirjallista lupaa.

Oppaissa lähdetään siitä, että röntgenhoitaja sekä saa toteuttaa suonensisäistä lääkehoitoa että on saanut valmiutensa lääkehoitoon osallistumiseen jo opinnoissaan. Työnantajan tehtävänä on vain peruskoulutuksessa saadun osaamisen varmistaminen tentillä ja tarvittaessa lisäkouluttaminen. Kun osaaminen on varmistettu, toimintayksikön lääkäri myöntää kirjallisen iv-luvan. Lupa tulee uusia lain mukaan 5 vuoden välein.

Lääkärin myöntämä kirjallinen lupa on työpaikka/toimikohtainen eikä sitä ole edes mahdollista saada suoraan röntgenhoitajan koulutusohjelmaa tarjoavasta AMK:sta. Se seikka, että lainsäätäjä on päättänyt antaa luvanmyöntöoikeuden oppilaitoksen sijasta juuri työnantajalle, ei merkitse sitä, etteivät tehtävät kuuluisi röntgenhoitajien perustehtäviin tai että kyseiset työtehtävät olisivat sellainen merkittävä vastuualue, joka merkitsisi työsuhteen olennaisten ehtojen muuttamista.

Monet työnantajat järjestävät työntekijöilleen täydennyskoulutusta lupaprosessin yhteydessä. Esimerkiksi Oulaskankaan sairaalassa koko hoitohenkilökunta osallistuu lääkehoidon osaamiseen varmistamiseen verkkoympäristössä. Tämä sisältää verkkoympäristössä olevat materiaalit sekä verkkotentit.

Täydennyskouluttaminen liittyy terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain sisältämään terveydenhuollon ammattihenkilöiden täydennyskoulutusvelvollisuuteen. Kyseessä olevan lain 18 §:n perusteella muun muassa röntgenhoitajat ovat velvollisia kehittämään ja ylläpitämään ammattitoiminnon mukaista ammattitaitoa. Työnantaja on velvollinen luomaan edellytyksiä täydennyskoulutukseen osallistumiseen. Näin ollen se seikka, että työnantaja lain edellyttämällä tavalla tarjoaa edellytyksiä täydennyskoulutukseen osallistumiseen ja röntgenhoitajat ovat lain mukaisesti velvollisia siihen osallistumaan, ei voi muodostua työsuhteen olennaisten ehtojen muuttamiseksi.

Röntgenhoitajan tutkinto ja tehtävät

Tehtävien ja työnjaon muutokset terveydenhuollon ja työelämän kehityksessä -muistion mukaan (s. 9) alan tutkinto antaa valmiudet asianomaisen ammatin ydinalueen osaamiseen. Ammatillisia valmiuksia syvennetään ja laajennetaan tarpeen mukaan käytännön ammattikokemuksen, perehdyttämisen sekä täydennys- ja muun lisäkoulutuksen avulla.

Tämän perusteella on siis selvää, ettei tutkinnon sen hetkisestä sisällöstä ja antamista valmiuksista voida suoraan vetää johtopäätöksiä sen suhteen mitkä ovat ja tulevat aina olemaan tutkinnon suorittaneen henkilön tehtäviä tai vastaavasti työsuhteen olennaisia ehtoja. Työnantaja voi siis lisäkouluttaa tai täydentää koulutusta ilman että tehtävät olisivat jotain muuta kuin esimerkiksi röntgenhoitajan tehtäviä.

Röntgenhoitaja on lääketieteellisen kuvantamisen ja säteilynkäytön ammattilainen, joka toteuttaa radiologisen tutkimuksen teknisen ja hoidollisen osuuden. Kuvantamistutkimuksissa ja niihin liittyvissä toimenpiteissä röntgenhoitaja toimii joko itsenäisesti tai moniammatillisen työryhmän jäsenenä.

Radiografian ja sädehoidon koulutusohjelmassa suoritetaan sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, tutkintonimikkeenä röntgenhoitaja (AMK). Opetusministeriön mainitussa julkaisussa (s. 59) röntgenhoitajien lääkehoidon osaamisvaatimukset on tiivistetty keskeisen lääkehoidon osaamiseen sekä tuntemukseen varjo-, tehoste- ja radiolääkkeiden ominaisuuksista ja turvallisesta käytöstä. Röntgenhoitajan perusopintoihin kuuluu, että tämä tuntee tavallisimmat lääkeaineet ja lääkkeet, niiden käyttötarkoituksen yleisimmissä sairaustiloissa ja toimintahäiriöissä sekä lääkkeiden sivuvaikutukset sekä tietää, miten lääkeainereaktioita hoidetaan ja hallitsee lääkelaskennan.

Kanteessa annetaan virheellisesti ymmärtää, että tutkinto ei antaisi valmiuksia muun muassa varjoaineiden käyttöön ja laskimonsisäiseen kanylointiin. Edellä mainituin perustein on kuitenkin selvää, että röntgenhoitaja on saanut tutkintoon valmistavassa koulutusohjelmassa teoriapohjan varjoainetutkimuksiin liittyvien toimenpiteiden suorittamiseen, varjoaineiden käyttöön, varjoaineiden aiheuttamien reaktioiden hoitoon sekä laskimonsisäiseen kanylointiin. Asia erikseen on, että työnantajan tulee varmistaa hoitajan perusopinnoissaan saama osaaminen ennen lääkehoitoon osallistumista tentillä ja mahdollisella lisäkoulutuksella.

Tämän kaiken perusteella on selvää, että röntgenhoitajan normaaliin toimenkuvaan kuuluu toteuttaa radiologisen tutkimuksen sekä tekninen että hoidollinen osuus itsenäisesti tai työryhmän jäsenenä. Osaaminen hoidollisen osuuden lääkehoidon toteuttamiseen saadaan perusopinnoissa, ja työnantajan tehtävänä on osaamisen varmistaminen tentillä, tarvittaessa lisäkouluttaminen ja lääkärin myöntämällä toimipaikkakohtaisella luvalla. Työnantaja on velvollinen terveydenhuollon ammattihenkilölain mukaan luomaan edellytyksiä täydennyskoulutukseen ja röntgenhoitajien velvollisuutena on kehittää ja ylläpitää koulutustaan.

Kiistämisen perusteet KVTES:n II luvun 5 §:n 2 momentin osalta

Työntekijän työn kokonaisvaativuuden lisääntyessä olennaisesti korotetaan hänen tehtäväkohtaista palkkaansa muuttuneita tehtäviä vastaavaksi KVTES:n II luvun 5 §:n 2 momentissa tarkemmin määrätyllä tavalla. Olennaisissa tehtävämuutoksissa tehtäväkohtaista palkkaa korotetaan tehtävän muuttumisesta alkaen. Tehtäväkohtaisen palkan tarkistus perustuu tehtävän vaativuuden arvioinnin mukaiseen lopputulemaan (esimerkiksi niin sanottu kokonaisarviointi). Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri on tehtävien muutoksen yhteydessä tehnyt tehtävien vaativuuden arvioinnin ja todennut, etteivät röntgenhoitajien tehtävät ole muuttuneet olennaisesti vaativimmiksi ja että kyseiset röntgenhoitajien tehtävien vaativuus on edelleen vaativuustasolla 2.

Tapauksessa ei ole kyse määräyksessä tarkoitetusta olennaisesta muutoksesta tehtävien vaativuudessa, joka edellyttäisi tehtäväkohtaisen palkan tarkistamista ylöspäin. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Oulaskankaan sairaalassa vuonna 2011 toteutettu muutos tehtävien jaossa, jonka johdosta röntgenhoitajat alkoivat TT-kuvauksessa suorittamaan kanyloinnin ja varjoaineen suonensisäisen antamisen, ei ole merkinnyt olennaista muutosta kyseessä olevien henkilöiden suorittaman työn vaativuuteen.

Verrattaessa röntgenosaston vaativuustasoihin 2 ja 3 kuuluvien röntgenhoitajien tasoja on todettavissa selkeitä eroja. Vaativuustasolla 3 edellytetään muun muassa vastuuhenkilöasemaa, delegoitua toiminta- ja talousvastuuta sekä kykyä työskennellä itsenäisesti kaikissa röntgenosaston tutkimuksissa. Vaativuustasolla 3 olevan röntgenhoitajan tulee lisäksi kyetä toimimaan kouluttajana kansallisissa tai kansainvälisissä tilaisuuksissa. Tehtävien vaativuuden arvioinnissa on siten otettu huomioon toiminnan edellyttämä osaaminen sekä työn vaikutukset ja vastuu.

Röntgenhoitajilla on terveydenhuollon ammattihenkilöinä lakisääteinen vastuu muun muassa potilasturvallisuudesta. Myös vaativuustasolla 2 olevien röntgenhoitajien toimenkuvaan on jo ennen vuoden 2011 työnjaon muutoksia sisältynyt moninaista itsenäistä hoitotyövastuuta. Hoitohenkilöstön suorittamat tehoste- ja lääkeaineiden injisointi sekä iv-kanyloinnit ovat nykyisin osa tavanomaista hoitotyötä, etenkin erikoissairaanhoitopuolella. Vaativuustasoon 2 katsotaan lähtökohtaisesti sisältyvän muun muassa yksittäiset uudehkot hoitotoimenpiteet, joita terveydenhoitoalan melko nopeasta kehityksestä johtuen ei ole mahdollista ennakolta seikkaperäisesti nimetä.

Kanylointi ja varjoaineen suonensisäinen antaminen eivät siten yksittäisinä hoitotoimenpiteinä ole merkinneet olennaista työn vaativuuden kasvua myöskään näiltä osin.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. A:n työsopimus 4.11.2005

2. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Oulaskankaan sairaalan röntgenhoitajien työnvaativuudenarvioinnin vaativuustasojen 1-3 määrittelyt

3. Turvallinen lääkehoito -opas

4. Tehtävien ja työnjaon muutokset -opas

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Tehtävien ja työnjaon muutokset -opas

2. Pitkänen-Hyppänen, Röntgenhoitajien lääkehoitokoulutus 26.6.2012

3. Valviran esite 2:2012

4. Metropolia ammattikorkeakoulun röntgenhoitajan opetussuunnitelma

5. A:n työsopimus 22.11.2007

6. Laskelmataulukko vuonna 2013 suoritetuista kanyloinneista ja varjoaineen ruiskutusmääristä

7. TVA-vaativuuksien tasot Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä 4.8.2006 ja vastuualuetasolla 9.7.2007

8. Lääkehoitopassi

Kantajan henkilötodistelu

1. Pääluottamusmies, sairaanhoitaja B

2. Luottamusmies, sairaanhoitaja-kätilö C

3. Röntgenhoitaja A

Vastaajien henkilötodistelu

1. Ylihoitaja D

2. Ylihoitaja E

3. Radiologi F

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Röntgenhoitajan tehtävän muutoksesta esitetty näyttö

Oulaskankaan sairaalassa ylihoitajana toimiva D on kertonut, että kanylointi ja varjoainetutkimus ovat röntgenhoitajan tehtävän perusosaamista, johon ei tarvita ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisen lisäksi mitään erityistä koulutusta. Työnantaja on kuitenkin vuodesta 2010 lukien ollut velvollinen viiden vuoden välein varmistamaan kaikkien röntgenhoitajien osaamisen tason ennen lääkehoidon antamisen aloittamista potilaille lääkehoidon tentillä. Sen hyväksytysti suorittaneelle röntgenhoitajalle annetaan niin sanottu iv-lupa.

Työtuomioistuimelle on jätetty laskelmataulukko vuonna 2013 Oulaskankaan sairaalassa suoritetuista kanyloinneista ja varjoaineen ruiskutusmääristä. Sen mukaan röntgenhoitaja suorittaa 1,8-3 kanylointia viikossa.

Työtuomioistuimelle kirjallisina todisteina jätettyjen A:n työsopimusten mukaan A on otettu röntgenhoitajan tehtävään. Toimenkuvausta tai tehtävien sisältöä ei ole työsopimuksissa lähemmin määritelty.

Arviointi ja johtopäätökset

KVTES:n I luvun 10 §:n 2 momentin mukaan työntekijää ei voida siirtää ilman suostumustaan pysyvästi tehtäviin, jotka olennaisesti poikkeavat hänen työsopimuksensa mukaisista tehtävistä, ellei työnantajalla ole samalla irtisanomisperustetta. KVTES:n II luvun 5 §:n 2 momentin mukaan jos viranhaltijan/työntekijän tehtävien vaativuus olennaisesti muuttuu vähintään 10 työpäivän ajaksi toiseen virkaan tai tehtävään siirtymisen tai tehtävien uudelleenjärjestelyn vuoksi, tehtäväkohtaista palkkaa tarkistetaan, jos se ei vastaa muuttuneita tehtäviä.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Oulaskankaan sairaalan röntgenosastolla siirryttiin keväällä 2011 käytäntöön, jossa röntgenhoitajat kanyloivat ja suorittavat suonensisäisen varjoaineen antamisen potilaille tietokonetomografiatutkimuskuvausten yhteydessä. Sittemmin röntgenhoitajat ovat suorittaneet samat toimenpiteet sairaalassa myös magneettikuvausten yhteydessä. Aiemmin potilaan kanyloinnin ja varjoaineen antamisen on kuvantamistutkimuksissa suorittanut sairaalan radiologian erikoislääkäri.

F:n mukaan ammattikorkeakoulun perusopetuksessa kaikille röntgenhoitajaopiskelijoille opetetaan kanyylin asettaminen ja varjoaineen antaminen lääkeaineopin opetuksen yhteydessä. Kanyylin asettaminen ja varjoaineen antaminen eivät vaadi mitään erityisosaamista, vaan ne ovat röntgenhoitajan tavanomaisia ja vähän aikaa vieviä työtehtäviä. Kanylointi ja varjoaineen antaminen tapahtuu radiologian erikoislääkärin ohjeistuksen ja avustuksen perusteella. D:n mukaan työnantaja on vuodesta 2010 lukien ollut velvollinen varmistamaan röntgenhoitajien osaamisen tason ennen lääkehoidon antamista potilaille lääkehoidon tentillä.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Oulaskankaan sairaalan röntgenhoitajia ole heidän tehtävikseen määrätyillä potilaiden kanyloinnilla ja suonensisäisen varjoaineen antamisella siirretty pysyvästi tehtäviin, jotka olennaisesti poikkeaisivat heidän työsopimustensa mukaisista tehtävistä. Oulaskankaan sairaalan röntgenhoitajien tehtävien vaativuuden ei ole myöskään samassa yhteydessä katsottava muuttuneen olennaisesti. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ei ole rikkonut KVTES:n I luvun 10 §:n 2 momenttia ja II luvun 5 §:n 2 momenttia määräämällä ilman irtisanomisperustetta ja tarkistamatta tehtäväkohtaisia palkkoja röntgenhoitajien tehtäväksi potilaiden kanyloinnin ja suonensisäisen varjoaineen antamisen kuvantamistutkimuksissa.

Koska Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ei ole menetellyt KVTES:n vastaisesti, ei myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan, joten esitetyt hyvityssakkovaatimukset ovat perusteettomia.

Oikeudenkäyntikulut

Tehy ry on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin yhteiset oikeudenkäyntikulut 1.600 euroa. Määrä on myönnetty oikeaksi.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Tehy ry velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin oikeudenkäyntikulut 1.600 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Äimälä, Rekola, Lehto ja Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.