Labor court allows maternity pay despite contract clause blocking it during parental leave. EU directive overrides national law to ensure full parental rights.

Työntekijä tuli hoitovapaan aikana raskaaksi ja ilmoitti työnantajalle keskeyttävänsä hoitovapaan ja jäävänsä uudelle äitiysvapaalle. Työnantaja hyväksyi ilmoituksen hoitovapaan keskeyttämisestä ja äitiysvapaalle jäämisestä mutta kieltäytyi työehtosopimuksessa olevaan rajoitusehtoon vedoten maksamasta äitiysvapaan ajalta palkkaa, koska uusi äitiysvapaa oli alkanut palkattoman hoitovapaan aikana.

Työtuomioistuin pyysi asiasta ennakkoratkaisua Euroopan unionin tuomioistuimelta. Unionin tuomioistuin katsoi, että kyseisenlaisella rajoituksella loukataan vanhempainlomadirektiivin tehokasta vaikutusta. Työntekijä saadaan luopumaan päätöksestä käyttää oikeuttaan hoitovapaaseen, koska tällä päätöksellä saattaa olla vaikutusta hoitovapaan aikana alkavan äitiysvapaan palkanmaksuun. Työehtosopimusmääräys oli siten vanhempainlomadirektiivin vastainen.

EU-oikeuden tulkintavaikutus huomioon ottaen työsopimuslain perhevapaita koskevia 4 luvun säännöksiä oli tulkittava mahdollisimman pitkälle vanhempainlomadirektiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti direktiivillä tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi. Työehtosopimuksen määräys vaaransi sen, että työntekijän oikeus perhevapaisiin toteutui täysimääräisesti. Työehtosopimuksen määräyksen katsottiin olevan työsopimuslain pakottavien säännösten vastaisena mitätön siltä osin kuin sen tulkittiin estävän äitiysvapaan palkan maksamisen työntekijälle, jonka uusi äitiysvapaa alkaa palkattoman perhevapaan aikana.

KANTAJA

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry

VASTAAJA

Terveyspalvelualan Liitto ry

KUULTAVA

Mehiläinen Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Terveyspalvelualan Liitto ry:n sekä Terveys- ja Sosiaalialan Neuvottelujärjestö TSN ry:n välillä 1.2.2010-31.12.2011 voimassa olleen terveyspalvelualan työehtosopimuksen 21 §:n 3 kohdassa on seuraavan sisältöinen äitiysvapaata koskeva määräys:

Äitiysvapaan ajalta työnantaja maksaa työntekijälle täyttä palkkaa 72 arkipäivän ajalta edellyttäen, että työsuhde on ennen loman alkua jatkunut keskeytyksettä vähintään 3 kuukautta. Mikäli työntekijän uusi äitiysvapaa alkaa palkattomien vapaiden aikana, kyseistä palkkaa ei makseta tällaisten palkattomien vapaiden aikana, ellei lainsäädännöstä muuta johdu. Kuitenkin palkattoman vapaan päätyttyä maksetaan äitiysvapaan palkkaa, jos edellä mainittua palkallista äitiysvapaan alusta alkavaa jaksoa on jäljellä.

ASIAN TAUSTA

Sairaanhoitaja A on työskennellyt Mehiläinen Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa yhdenjaksoisesti 15.8.2008 lukien. Hän jäi ensimmäisen äitiysvapaan jälkeen hoitovapaalle 7.1.2010 ja 11.4.2012 väliseksi ajaksi. A tuli uudelleen raskaaksi ja ilmoitti työnantajalle keskeyttävänsä hoitovapaan ja jäävänsä uudelle äitiysvapaalle 9.4.2010 lukien. Hän vaati työnantajaa maksamaan äitiysvapaan ajalta täyden palkan 72 päivältä työehtosopimuksen 21 §:n 3 kohdan mukaisesti. Työnantaja hyväksyi A:n ilmoituksen hoitovapaan keskeyttämisestä ja äitiysvapaalle jäämisestä, mutta kieltäytyi maksamasta äitiysvapaan ajalta palkkaa, koska uusi äitiysvapaa oli alkanut palkattoman hoitovapaan aikana.

Asiasta on käyty erimielisyysneuvottelut paikallistasolla ja liittojen välillä.

KANNE

Vaatimukset

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

- vahvistaa terveyspalvelualaa koskevan työehtosopimuksen 21 §:n 3 kohdan oikeaksi tulkinnaksi, että naispuolisella työntekijällä, jonka työsuhde on yhdenjaksoisesti kestänyt vähintään kolme kuukautta ennen äitiysvapaan alkua, on oikeus saada työnantajalta täysi palkka äitiysvapaan ajalta 72 arkipäivältä siinäkin tapauksessa, että uusi äitiysvapaa alkaa hoitovapaan kestäessä,

- velvoittaa Mehiläinen Oy:n suorittamaan A:lle äitiysvapaan palkkaa 9.4.2010 ja 5.7.2010 väliseltä ajalta (72 arkipäivää) yhteensä 5.770,05 euroa korkoineen 6.7.2010 lukien ja

- velvoittaa Terveyspalvelualan Liitto ry:n korvaamaan TSN ry:n oikeudenkäyntikulut 26.900,58 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työnantajan tulkinta työehtosopimuksen 21 §:n 3 kohdasta on tasa-arvoa koskevien oikeussäännösten ja oikeuskäytännön vastainen. Työehtosopimusmääräys ei voi asettaa toisiaan rinnastettavia tapauksia eri asemaan ja näin estää työntekijää käyttämästä äitiysvapaaseen liittyviä oikeuksiaan, kuten palkallista äitiysvapaajaksoa. Syrjintätilanteessa A:ta on verrattava sellaisiin naispuolisiin työntekijöihin, jotka jäävät äitiysvapaalle työstä tai palkalliselta vapaalta, tai ensimmäistä kertaa raskaaksi tulevaan työntekijään.

Äitiyslomaan liittyvät oikeudet eivät saa olla riippuvaisia raskauksien järjestyksestä tai ajankohdasta. Raskaus on usein ennalta arvaamaton, eikä sen ajankohdalle saa antaa merkitystä palkanmaksun suhteen. Raskauden ajankohdasta johtuva syrjintä on syrjintää nimenomaan raskauden perusteella, eikä työntekijöitä voi kohdella eri tavalla riippuen raskaaksi tulemisen ajankohdasta. Työssäoloehto on siten syrjivä.

Työntekijöillä on subjektiivinen oikeus hoitovapaaseen eikä hoitovapaata voida rinnastaa muihin palkattomiin vapaisiin. Vaikka hoitovapaan käyttäminen ei ole syrjintäperuste, syrjintäperuste on käsillä, jos hoitovapaan käyttäminen johtaa siihen, ettei oikeus äitiysvapaan palkallisuuteen toteudu uuden raskauden ja synnytyksen jälkeen.

Työehtosopimusmääräyksen mukaan työntekijälle maksetaan palkka, ei palkan ja äitiyspäivärahan erotus. Tämän vuoksi kannevaatimus koskee äitiysvapaan palkkaa täysimääräisesti, eikä äitiyspäivärahalla vähennettynä. A palauttaa äitiyspäivärahan osuuden työnantajalle, kun palkka on maksettu.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Terveyspalvelualan Liitto ry ja Mehiläinen Oy ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 31.011,07 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kansallinen tai unionin lainsäädäntö ei edellytä, että äitiysvapaa olisi palkallinen. Työehtosopimusmääräyksen soveltaminen kanteessa tarkoitetussa tilanteessa ei ole tasa-arvoa koskevien oikeus säännösten vastaista.

A:ta ei ole asetettu sukupuolensa, raskautensa tai äitiyslomansa perusteella eri asemaan. Työehtosopimuksessa asetetaan uuden äitiysvapaan edellytykseksi se, että työntekijä jää äitiysvapaalle työstä tai palkalliselta vapaalta. A:n äitiysvapaa on alkanut palkattoman hoitovapaan aikana. Tämän vuoksi hänellä ei ole työehtosopimuksen 21 §:n 3 kohdan perusteella oikeutta äitiysvapaan palkkaan.

Kyseistä työehtosopimuksen määräystä sovelletaan samalla tavalla riippumatta siitä, mikä on palkattoman vapaan peruste. Palkaton vapaa voi johtua paitsi hoitovapaasta tai muusta perhevapaasta myös esimerkiksi vuorotteluvapaasta, opintovapaasta tai niin sanotusta työvapaasta. A:ta ei siten ole kohdeltu eri tavalla verrattuna tilanteeseen, jossa hän olisi ollut jostain muusta syystä johtuvalla palkattomalla vapaalla. Palkan saamatta jääminen ei ole johtunut kielletystä syrjintäperusteesta, koska työehtosopimuksen 21 §:n 3 kohdan määräys ei ylipäänsä tule sovellettavaksi sellaisiin henkilöihin, jotka eivät ole raskaana. Myöskään raskauksien lukumäärä ei ole kielletty syrjintäperuste.

Työehtosopimusmääräyksen sanamuoto on selvä, eikä kanteessa ole väitettykään, että olisi olemassa sanamuodosta poikkeavaa käytäntöä. Työhönpaluuta koskevan edellytyksen ei ole työtuomioistuimen aiemmassa oikeuskäytännössä havaittu olevan ristiriidassa syrjintälainsäädännön kanssa.

Vaaditusta määrästä on joka tapauksessa vähennettävä A:lle samalta ajalta maksetut äitiyspäivärahaetuudet.

VÄLITOIMI

Työtuomioistuimessa on toimitettu suullinen valmisteluistunto 3.5.2011.

Varattuaan asianosaisille tilaisuuden ilmaista käsityksensä ennakkoratkaisun pyytämisestä ja siitä, mihin seikkoihin ennakkoratkaisua pyydettäessä olisi kiinnitettävä huomiota, työtuomioistuin on pyytänyt päätöksellään 28.9.2011 nro 107 ennakkoratkaisun Euroopan unionin tuomioistuimelta. Unionin tuomioistuin on antanut tuomiollaan 13.2.2014 (yhdistetyt asiat C-512/11 ja C-513-11) pyydetyn ratkaisun.

Asianosaiset ovat antaneet ennakkoratkaisun johdosta pyydetyt kirjalliset lausumat.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Sairaanhoitaja A tuli hoitovapaan aikana raskaaksi ja ilmoitti työnantajalle keskeyttävänsä hoitovapaan ja jäävänsä uudelle äitiysvapaalle. Työnantaja hyväksyi A:n ilmoituksen hoitovapaan keskeyttämisestä ja äitiysvapaalle jäämisestä, mutta kieltäytyi maksamasta äitiysvapaan ajalta palkkaa, koska uusi äitiysvapaa oli alkanut palkattoman hoitovapaan aikana.

Työehtosopimuksen äitiysvapaata koskevan 21 §:n 3 kohdan mukaan, mikäli työntekijän uusi äitiysvapaa alkaa palkattomien vapaiden aikana, äitiysvapaan palkkaa ei makseta tällaisten palkattomien vapaiden aikana, ellei lainsäädännöstä muuta johdu.

Asiassa on kysymys työehtosopimuksen 21 §:n 3 kohdan tulkinnasta ja siitä, onko työntekijällä oikeus saada työnantajalta täysi palkka äitiysvapaan ajalta 72 arkipäivältä siinäkin tapauksessa, että uusi äitiysvapaa alkaa hoitovapaan kestäessä.

Työtuomioistuimen ennakkoratkaisupyyntö

Työtuomioistuin on katsonut, että tutkittavana oleva erimielisyys koskee työehtosopimusmääräyksen tulkintaa ja pätevyyttä Euroopan unionin tasa-arvoa ja raskaussuojelua koskevien direktiivien mukaan. Tämän vuoksi työtuomioistuin on esittänyt Euroopan unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntönä seuraavan kysymyksen:

Ovatko miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5 päivänä helmikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY ja toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston direktiivi 92/85/ETY esteenä sellaisille kansallisille työehtosopimuksen määräyksille tai niiden tulkinnalle, joiden mukaan palkattomalta hoitovapaalta äitiysvapaalle jäävälle työntekijälle ei makseta työehtosopimuksen mukaista äitiysvapaan palkkaa?

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio 13.2.2014

Euroopan unionin tuomioistuin on vastannut työtuomioistuimen esittämään kysymykseen pääkohdittain seuraavasti:

Kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on muodollisesti rajoittanut kysymyksensä koskemaan vain direktiivien 92/85 ja 2006/54 tulkintaa, tämä seikka ei estä unionin tuomioistuinta esittämästä sille kaikkia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisen tuomioistuimen arvioidessa käsiteltävinään olevia asioita, riippumatta siitä, onko kansallinen tuomioistuin viitannut niihin kysymyksissään.

Jotta esillä olevassa asiassa voitaisiin vastata hyödyllisesti esitettyihin kysymyksiin, huomioon on otettava vanhempainlomasta annettu neuvoston direktiivi 96/34, joka koskee UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemää puitesopimusta ja niiden toimenpiteiden täytäntöönpanoa, joilla pyritään edistämään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja tasa-arvoista kohtelua naisten ja miesten välillä tarjoamalla heille mahdollisuus sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämää koskevat velvoitteensa, vaikka ennakkoratkaisupyynnöissä ei nimenomaisesti mainitakaan tätä direktiiviä.

Ennakkoratkaisun perustelujen mukaan sillä, että työntekijä päättää käyttää oikeuttaan vanhempainlomaan, ei pitäisi olla vaikutusta niihin edellytyksiin, joiden mukaisesti hän voi käyttää oikeuttaan jäädä toiselle vapaalle, käsiteltävissä asioissa äitiysvapaalle. Pääasioissa palkattomalle vanhempainlomalle jääminen johtaa kuitenkin sellaisella työntekijällä, joka joutuu jäämään äitiysvapaalle välittömästi edellä mainitun vanhempainloman jälkeen, väistämättä siihen, että hän menettää osan palkastaan.

Työehtosopimuksissa asetetun kaltaisen edellytyksen vaikutuksena on se, että työntekijä joutuu sillä hetkellä, jolloin hän tekee päätöksensä palkattomalle vanhempainlomalle jäämisestä, etukäteen luopumaan sovellettavissa työehtosopimuksissa määrätyn kaltaisesta palkallisesta äitiysvapaasta, mikäli hänen täytyy keskeyttää vanhempainlomansa jäädäkseen välittömästi sen jälkeen äitiysvapaalle. Tämän seurauksena työntekijälle on houkuttelevampaa olla jäämättä tällaiselle vanhempainlomalle.

On katsottava, että pääasioissa kyseessä olevan kaltaisen edellytyksen vaikutuksena on se, että työntekijä saadaan luopumaan päätöksestä käyttää oikeuttaan vanhempainlomaan, kun otetaan huomioon vaikutus, joka tällä päätöksellä saattaa olla äitiysvapaaseen, joka alkaa kyseisen vanhempainloman aikana. Tällaisella edellytyksellä loukataan näin ollen direktiivin 96/34 tehokasta vaikutusta.

Johtopäätöksenään Euroopan unionin tuomioistuin on lausunut, että vanhempainlomaa koskevaa direktiiviä 96/34/EY on tulkittava siten, että se on esteenä pääasioissa kyseessä olevissa työehtosopimuksissa olevien määräysten kaltaisille kansallisille oikeussäännöille, joiden nojalla raskaana olevaan työntekijään, joka keskeyttää direktiivissä 96/34 tarkoitetun vanhempainloman, jolta ei makseta palkkaa, jäädäkseen välittömästi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19.10.1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/85/ETY (kymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) tarkoitetulle äitiyslomalle, ei sovelleta palkanmaksun jatkumista, johon hänellä olisi ollut oikeus, mikäli äitiyslomaa olisi edeltänyt vähimmäiskestoinen työhönpaluujakso.

Työtuomioistuimen kannanotot

Käsittelyratkaisu

Terveyspalvelualan Liitto ry ja Mehiläinen Oy ovat katsoneet, että kanteenmuutoskielto estää Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry:tä vetoamasta siihen, että työehtosopimusmääräys olisi vanhempainlomadirektiivin 96/34/EY vastainen.

Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan kanteen muuttamiseksi ei ole katsottava sitä, että kanteen tueksi esitetään uusia seikkoja, ellei asia sen johdosta muutu toiseksi. Työtuomioistuimesta annetun lain 31 §:n 2 momentin mukaan pääkäsittelyssä asianosainen ei saa vedota sellaiseen seikkaan, johon ei ole vedottu valmistelussa, ellei asianosainen saata todennäköiseksi, että hänen menettelynsä johtuu pätevästä syystä.

TSN ry on haastehakemuksessa esittänyt kannevaatimustensa perusteeksi, että työnantajan tulkinta työehtosopimuksen 21 §:n 3 kohdasta on tasa-arvoa koskevien oikeussäännösten ja oikeuskäytännön vastainen. Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun antamisen jälkeen TSN ry on täydentänyt vaatimustensa perusteita sillä, että työehtosopimusmääräys on vanhempainlomadirektiivin vastainen. Kannevaatimukset ja niiden perusteeksi esitetyt tosiseikat eivät ole muuttuneet. Asian valmistelu työtuomioistuimessa ei ollut päättynyt, vaan asian käsittelyä oli lykätty ennakkoratkaisumenettelyn ajaksi.

Työtuomioistuin katsoo, ettei kiellettynä kanteen muuttamisena ole pidettävä sitä, että TSN ry on edellä kuvatuin tavoin täydentänyt kanteensa perusteita Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun antamisen jälkeen, kun asia ei ole sen johdosta ole muuttunut toiseksi eikä asian valmistelu työtuomioistuimessa myöskään ole vielä päättynyt.

Pääasia

Työtuomioistuin on rajannut ennakkoratkaisupyyntönsä koskemaan raskaussuojeludirektiivin 92/85/ETY ja tasa-arvodirektiivin 2006/54/EY tulkintaa. Euroopan unionin tuomioistuin ei ole antamassaan ennakkoratkaisussa ottanut kantaa kyseisten direktiivien tulkintaan, vaan on arvioinut asiaa ainoastaan vanhempainlomadirektiivin 96/34/EY perusteella. Tästä on pääteltävissä, että kyseessä oleva työehtosopimusmääräys ja sen tulkinta, jonka mukaan palkattomalta hoitovapaalta äitiysvapaalle jäävälle työntekijälle ei makseta työehtosopimuksen mukaista äitiysvapaan palkkaa, eivät ole tasa-arvodirektiivin tai raskaussuojeludirektiivin vastaisia.

Vanhempainlomadirektiivissä ei ole määräyksiä palkanmaksun jatkumisesta tilanteessa, jossa raskaana oleva työntekijä keskeyttää palkattoman vanhempainlomansa jäädäkseen äitiyslomalle. Euroopan unionin tuomioistuin on ennakkoratkaisussaan kuitenkin katsonut, että nyt esillä olevan kaltaisella työehtosopimuksen edellytyksellä loukataan direktiivin 96/34/EY tehokasta vaikutusta. Siten vanhempainlomadirektiivi on esteenä työehtosopimuksessa olevan määräyksen kaltaisille kansallisille oikeussäännöille, joiden nojalla palkanmaksun jatkumista ei kyseisenlaisessa tilanteessa sovelleta. Kansallisen oikeuden mukainen hoitovapaa on tuomiossa katsottu direktiivissä tarkoitetuksi vanhempainlomaksi (kohta 38).

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kansallisen tuomioistuimen on kansallista oikeutta tulkitessaan ja soveltaessaan lähdettävä siitä, että valtion tarkoituksena on ollut noudattaa täysimääräisesti sille kyseisestä direktiivistä johtuvia velvoitteita (asia C-334/92, Wagner Miret, tuomio 16.12.1993, kohta 20). Kansallisen tuomioistuimen on kansallista lainsäädäntöä soveltaessaan ja erityisesti soveltaessaan sellaisia säännöksiä, jotka on nimenomaan annettu direktiivissä asetettujen edellytysten täytäntöönpanemiseksi, tulkittava kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle kyseessä olevan direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti direktiivillä tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi (yhdistetyt asiat C-397/01 - C-403/01 Pfeiffer ym., tuomio 5.10.20014, kohta 113).

Vanhempainlomadirektiivi on toimeenpantu Suomessa työsopimuslain 1.10.1998 voimaan tulleella muutoksella (357/1998). Hallituksen esityksen (HE 37/1998 vp.) mukaan lainmuutoksen tavoitteena on ollut saattaa työsopimuslain äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainlomia sekä hoitovapaita koskevat säännökset vastaamaan vanhempainlomadirektiiviä. Vastaavat säännökset työntekijöiden oikeudesta perhevapaisiin ovat voimassa olevan työsopimuslain (55/2001) 4 luvussa. EU-oikeuden tulkintavaikutus huomioon ottaen työsopimuslakia on tulkittava mahdollisimman pitkälle vanhempainlomadirektiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti direktiivillä tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi.

Työsopimuslain 4 luvun 1 §:ssä on säädetty työntekijän oikeudesta äitiys- ja vanhempainvapaaseen ja 3 §:ssä oikeudesta hoitovapaaseen. Terveyspalvelualan työehtosopimuksen 21 §:n 3 kohdan määräys vaarantaa näiden oikeuksien täysimääräisen toteutumisen syistä, jotka on todettu Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisussa. Työehtosopimuksen määräys on siten työsopimuslain pakottavien säännösten vastaisena mitätön siltä osin kuin sen tulkitaan estävän äitiysvapaan palkan maksamisen työntekijälle, jonka uusi äitiysvapaa alkaa palkattoman hoitovapaan aikana.

Edellä mainituilla perusteilla kanteen vahvistusvaatimus on hyväksyttävä. Mehiläinen Oy on velvollinen suorittamaan A:lle äitiysvapaan palkkaa ajalta 9.4.2010-5.7.2010. Myös äitiysvapaan palkkaa koskeva suoritusvaatimus on hyväksyttävä. Asianosaiset ovat jutun valmistelussa olleet yhtä mieltä siitä, että A:n on vastaavasti palautettava hänelle mainitulta ajalta maksetut äitiyspäivärahat työnantajalle.

Oikeudenkäyntikulut

Asianosaisilla on asian epäselvyyden vuoksi ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi asianosaiset saavat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa terveyspalvelualaa koskevan työehtosopimuksen 21 §:n 3 kohdan oikeaksi tulkinnaksi, että naispuolisella työntekijällä, jonka työsuhde on yhdenjaksoisesti kestänyt vähintään kolme kuukautta ennen äitiysvapaan alkua, on oikeus saada työnantajalta täysi palkka äitiysvapaan ajalta 72 arkipäivältä siinäkin tapauksessa, että uusi äitiysvapaa alkaa hoitovapaan kestäessä ja

- velvoittaa Mehiläinen Oy:n suorittamaan A:lle äitiysvapaan palkkaa

9.4.2010 ja 5.7.2010 väliseltä ajalta (72 arkipäivää) yhteensä 5.770,05 euroa korkoineen 6.7.2010 lukien.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Pärssinen, Hotti, Lehto ja Suokas jäseninä. Esittelijä on ollut Pöllänen.

Tuomio on yksimielinen.