Labour court allows union interpretation that sick leave hours are calculated on planned roster time, not actual work time.

Sairaankuljettajien työehtosopimuksen varallaoloa koskevan määräyksen mukaan kalenterivuodessa 1 800 tuntia ylittävästä varallaolosta on sovittava työntekijän kanssa tuntirajan täytyttyä erikseen.

Tuomiossa on vahvistettu oikeaksi kantajan esittämä tulkinta, jonka mukaan edellä mainittu tuntiraja lasketaan suunnitellun, työvuorolistan mukaisen varallaoloajan perusteella. Tuntirajaan ei laskettu mukaan varallaolon aikana aktiivityöksi muodostuneita tunteja.

Työnantaja ei kuitenkaan ollut rikkonut asiassa tietensä työehtosopimusta eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 9

KANTAJA

Tehy ry

VASTAAJAT

Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry

Med Group Pirkanmaa Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muu

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 3.10.2012

Pääkäsittely 12.12.2012

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Terveyspalvelualan Liitto ry:n, Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry:n ja Tehy ry:n välillä ajaksi 1.2.2010 - 31.12.2012 tehdyn sairaankuljettajia koskevan työehtosopimuksen varallaoloa ja hälytystyötä koskevassa 11 §:ssä on muun ohella seuraavat määräykset:

1. Varallaolon osalta noudatetaan työaikalain säännöksiä, ellei jäljempänä olevista määräyksistä muuta johdu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8. Kalenterivuodessa 1 800 tuntia ylittävästä varallaolosta on sovittava työntekijän kanssa tuntirajan täytyttyä erikseen. Työnantaja ja työntekijä ovat velvollisia tarkistamaan toukokuun aikana siihen mennessä toteutuneet varallaolotunnit ja huomioimaan ne loppuvuoden varallaolon tuntimäärissä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Med Group Pirkanmaa Oy:ssä työnantaja menettelee siten, että sairaankuljetustyössä työskenteleville työntekijöille suunnitellaan varallaolotunteja enemmän kuin 1 800 tuntia kalenterivuodessa. Varallaolotunnit merkitään työvuoroluetteloon, joka työehtosopimuksen mukaan laaditaan etukäteen vähintään kolmen viikon ajalle.

Med Group Pirkanmaa Oy:n ja Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry:n tulkinnan mukaan työehtosopimuksen 11 §:n 8. kohdassa tarkoitetut varallaolotunnit lasketaan toteutuneen varallaolon perusteella siten, ettei varallaolon aikana aktiivityöksi muodostuneita tunteja huomioida laskennassa. Tehy ry:n mukaan 1 800 tunnin varallaolon tuntiraja lasketaan suunniteltujen varallaolotuntien perusteella, joka sisältää myös varallaolon aikana aktiivityöajaksi muodostuneet tunnit.

KANNE

Vaatimukset

Tehy ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Med Group Pirkanmaa Oy:n rikkoneen sairaankuljettajia koskevan työehtosopimuksen 11 § 8. kohtaa suunnittelemalla työntekijälle yli 1 800 tuntia varallaoloa kalenterivuoden pituisella ajanjaksolla sopimatta asiasta erikseen työntekijän kanssa ja

vahvistaa sairaankuljettajia koskevan työehtosopimuksen 11 § 8. kohdan oikeaksi tulkinnaksi, että varallaolon tuntiraja 1 800 tuntia kalenterivuodessa lasketaan suunnitellun, työvuoroluettelon mukaisen varallaoloajan perusteella sekä

tuomitsee Med Group Pirkanmaa Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon ja

tuomitsee Suomen Sairaankuljetusliitto ry:n työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Tehy ry on lisäksi vaatinut Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry:n ja Med Group Pirkanmaa Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaa Tehy ry:n oikeudenkäyntikulut 6.043,90 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Varallaoloajalle määrätty tuntiraja kalenterivuodessa

Työehtosopimuksen 11 § 8. kohdan mukaisen tuntirajan laskemisen lähtökohtana on työvuoroluetteloihin merkitty varallaolotuntien lukumäärä, jolloin myös varallaolon aikana muodostunut aktiivityöaika huomioidaan varallaolon tuntirajan laskennassa. Työehtosopimuksen 11 § 8. kohdan toisen virkkeen mukaan työnantaja ja työntekijä ovat velvollisia tarkistamaan toukokuun aikana siihen mennessä toteutuneet varallaolotunnit ja huomioimaan ne loppuvuoden varallaolon tuntimäärissä.

Toteutuneet termiä käytetään työehtosopimuksen mainitussa määräyksessä yleiskielisessä merkityksessä, jolla ei määritellä tuntirajan laskentaperustetta. Sanamuodon ”huomioimaan ne loppuvuoden varallaolon tuntimäärissä” perusteella on selvää, että kyse on työvuoroluettelon mukaisesta suunnitellusta varallaoloajasta.

Työaikalain 5 §:n nojalla työnantaja on velvollinen huolehtimaan siitä, ettei työntekijän työhönsidonnaisuusaika muodostu varallaolon johdosta kohtuuttomaksi. Työaikalain 5 §:n esitöitä koskevassa hallituksen esityksessä HE 34/1996 on todettu, että työnantajan on huomioitava pidemmälle ajanjaksolle sovitun varallaolovelvollisuuden osalta, ettei varallaoloajan pituus ja toistuvuus saa haitata kohtuuttomasti työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Kysymys on suunnitellusta työhönsidonnaisuusajasta.

Työehtosopimuksessa sovitun varallaolon tuntirajan tarkoituksena on estää se, että työhönsidonnaisuudesta johtuisi kohtuutonta haittaa työntekijän vapaa-ajan käytölle. Tuntiraja olisi merkityksetön tai vain näennäinen käytettäessä laskentaperusteena varallaoloaikaa, josta vähennetään varallaolon aikana muodostuneet aktiivitunnit. Tuntiraja vaihtelisi erilaisten tilanteiden mukaan eikä kohtelisi työntekijöitä yhdenvertaisesti. Varallaoloa voitaisiin määrätä huomattavasti tuntiraja ylittäen, jos varallaoloaika muodostuisi pääosin aktiivityöksi. Vastaavasti työhönsidonnaisuus pysyisi tuntirajan puitteissa vain sellaisessa teoreettisessa tilanteessa, jolloin varallaolon aikana ei muodostu lainkaan aktiivityötä. Työehtosopimuksen määräys on yhdenmukainen työaikalain 5 §:n säännökseen nähden. Tuntirajaa koskeva 11 §:n 8. kohdan määräys on tarkoitettu työntekijöiden suojaksi.

Med Group Pirkanmaa Oy:n palveluksessa olevat työntekijät ovat pääsääntöisesti sopineet varallaolosta työsopimuksella. Työsopimukseen perustuvan varallaolovelvollisuuden rajoitukset ovat hallituksen esityksessä HE 34/1996 todetusti tarpeen. Työehtosopimuksen 11 § 8. kohdassa

määrätty tuntiraja asettaa erillisen sopimisen edellytykseksi tuntirajan ylittävälle varallaolovelvollisuudelle. Tuntiraja 1800 t/kalenterivuosi vastaa melko tarkasti ajalliselta määrältään työehtosopimuksen 5 §:n mukaista säännöllistä vuotuista jaksotyöaikaa 229,5 tuntia kahdessa kolmen viikon jaksossa (8 x 6vkoa x 229,5 = 1836).

Varallaolosta johtuvan työhön sidonnaisuuden kohtuullisuutta työntekijän vapaa-ajan käytölle on arvioitu työneuvoston lausunnoissa TN 1430-08 sekä TN 1386-03. Työneuvoston viimeksi mainitun lausunnon perusteluista ilmenee, että varallaolosta johtuvaa työhönsidonnaisuutta arvioitaessa varallaolon määrässä on huomioitava myös sen aikana muodostunut aktiivityöaika. Työneuvoston lausunnon TN 1430-08 perusteluista ilmenee, että työhönsidonnaisuusaikaa arvioidaan suunnitellun varallaoloajan perusteella.

Työehtosopimuksen 11 § 8. kohdan sanamuoto ja tarkoitus eivät tue miltään osin työnantajapuolen tulkintaa. Tuntirajan tarkoitus työhönsidonnaisuusaikaa ja varallaolovelvollisuutta rajoittavana määräyksenä jää kokonaisuudessaan toteutumatta, mikäli työnantajapuolen käsitys tuntirajan laskentaperusteeksi hyväksyttäisiin.

Hyvityssakko

Hyvityssakon tulee olla määrällisesti tuntuva, sillä kyse on sisällöltään selvän ja yksiselitteisen työehtosopimusmääräyksen rikkomisesta. Työnantajan osalta kyse on tietoisesta toiminnasta, jolla työehtosopimuksen nimenomaisen määräyksen soveltamista pyritään välttämään. Työnantajaliitto ei ole puuttunut työnantajan menettelyyn ja on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry ja Med Group Pirkanmaa Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Lisäksi Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry ja Med Group Pirkanmaa Oy ovat vaatineet Tehy ry:n velvoittamista korvaamaan SSK ry:n ja yhtiön oikeudenkäyntikulut 6.177,90 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Sairaankuljetusalan erityispiirteisiin kuuluu se, että varallaoloaikoja suunnitellaan etukäteen, mutta tiedossa on, että merkittävä osa varallaolosta tulee muuttumaan työajaksi. Sitä, mikä osuus tulee muuttumaan työajaksi, ei kuitenkaan tiedetä etukäteen.

Tehy ry:n tulkinta poikkeaa alan käytännöstä ja vakiintuneesta tulkinnasta, eikä siinä huomioida lainkaan alan erityispiirteitä. Sairaankuljetusalalla on tavanomaista, että varallaolo muuttuu normaaliksi työajaksi, eikä silloin enää ole kysymys varallaolosta.

Tehy ry:n esittämä tulkinta on työehtosopimuksen sanamuodon vastainen. Alalla on tulkittu määräyksen sanamuotoa siten, että 1 800 tunnin vuotuisen varallaoloajan tulee täyttyä ja vasta tämän täyttymisen jälkeen astuu voimaan työehtosopimuksen mukainen velvoite erikseen sopimisesta. Sitä, koska 1 800 tunnin tuntiraja täyttyy, ei voida tietää etukäteen. Varallaolo muuttuu työajaksi aina kun auto saa sairaankuljetustehtävän, eikä kiireellisiä tehtäviä voida tietää etukäteen eikä kiireettömiäkään tehtäviä voida aina ennakoida. Myöskään tehtävien keston pituutta ei voida etukäteen tietää. Ensihoitotehtävien päivittäiseen lukumäärään ja keskimääräiseen kestoon vaikuttavat monenlaiset paikallisesti vaihtelevat olosuhteet ja muut tekijät.

Tehy ry:n näkemys siitä, että työehtosopimuksen 11 §:n 8. kohta olisi lähtökohtaisesti sovittu työntekijän suojelemiseksi, on myös virheellinen. Kohta on sovittu näin, jotta varallaolosta ei aiheutuisi työnantajalle kohtuuttomia kustannuksia varallaolokorvausten ja aktivoituneiden työtuntien johdosta, eli kysymyksessä on tekninen ja kustannuksiin vaikuttava tekijä. Vaikkakin työaikalain 5 §:n 1 momentti voi asettaa käytännön rajoituksia varallaololle, se ei voi ohjata työehtosopimuksen 11 §:n 8. kohdan tulkintaa Tehy ry:n katsomalla tavalla.

Toukokuun ottaminen toteutuneiden varallaolomäärien tarkasteluajankohdaksi on puhtaasti tekninen sopimuskohta. Sen tarkoitus on vain osoittaa jokin välivaihe, jossa tarkastellaan sitä, mikä varallaolon käytön tilanne tuolloin on loppuvuoden varallaolomäärien ennakoimiseksi. Kun kyseistä kohtaa muutettiin nykyiseen muotoonsa palkkauudistuksen yhteydessä, 11 §:n 8. kohdan asiallista sisältöä ei ollut tarkoitus muuttaa. Nykyinen teksti on kompromissi.

Etenkin muualla Suomessa kuin Helsingin seudulla varallaolon käyttäminen ja muuttaminen tarvittaessa aktiivitunneiksi on ainoa keino järjestää ensihoito, koska ajoja on siinä määrin vähän. Tehy ry:n tulkinta merkitsisi käytännössä sitä, että työnantaja joutuisi työaikalain vastaisesti suunnittelemaan ylityöt etukäteen, koska varallaolotunneista aina osa aktivoituu työtunneiksi. Ylityötuntien suunnitteleminen etukäteen ei voisi mitenkään olla työntekijän edun mukaista työsuojelun, työturvallisuuden ja työssä jaksamisen näkökulmasta. Monessa tapauksessa Tehy ry:n tulkinnan hyväksyminen merkitsisi toiminnan lopettamista kannattamattomana. Tämän vuoksi Tehy ry ei ole saanutkaan näkemystään kirjatuksi työehtosopimukseen.

Hyvityssakkovaatimukset

Med Group Pirkanmaa Oy on toiminut asiassa työehtosopimuksen vakiintuneen tulkinnan mukaisesti, eikä se siten ole rikkonut työehtosopimusta. Kun työnantajaliitolla ei ole ollut mitään syytä puuttua tulkintaan, joka on käytännössä vakiintuneen tulkinnan ja työehtosopimusneuvottelijoiden tarkoituksen mukainen, ei Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Vuosina 2007-2010 voimassa olleen työehtosopimuksen 11 §:n 8. kohta

2. Tehy ry:n uusia tes-kirjauksia sisältävä muistio neuvotteluun 28.1.2010

Kantajan henkilötodistelu

1. Edunvalvontajohtaja A

2. Lakimies B

Vastaajien henkilötodistelu

1. Toimitusjohtaja, yrittäjä C

2. Toiminnanjohtaja D

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Esitetty näyttö

Kun työehtosopimuksen 11 §:n 8. kohtaan vuonna 2010 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa sovittiin lisättäväksi määräys, jonka mukaan työnantajan ja työntekijän tuli tarkistaa toukokuun aikana siihen mennessä toteutuneiden varallaolotuntien määrä, ei osapuolten tarkoituksena ollut ratkaista vallitsevaa 1800 tunnin laskemiseen liittyvää erimielisyyttä. Tarkoitus oli, että mainitun sopimuskohdan molemmissa määräyksissä tarkoitetut varallaolotunnit lasketaan samalla tavoin. Sanalla "toteutuneet" tarkoitettiin samaa kuin kertyneet. Tehy ry on puuttunut tietoonsa tulleisiin tapauksiin, joissa on menetelty työnantajapuolen tulkinnan mukaisesti.

Työehtosopimuksessa mainittu varallaolotuntien raja on tärkeä, koska sillä suojataan työntekijöitä liialta työhönsidonnaisuuudelta. Varallaolotuntien laskemista koskeviin jäsenten kysymyksiin Tehy ry:stä on vastattu aina, että määräyksessä tarkoitetaan suunniteltuja varallaolotunteja.

Valtaosassa alan yrityksiä käytetään varallaoloa, jonka merkitys pienillä paikkakunnilla on suuri, koska niillä sairaankuljetuslähtöjen määrä on pienempi kuin suurilla paikkakunnilla. Varallaolotunteja on yleisesti 2200-2300, joten käytännössä varallaolosta joudutaan sopimaan työntekijän kanssa.

Toiminnanjohtaja D on tullut Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry:n palvelukseen vuoden 2005 lokakuussa, mistä lukien hän ollut myös työehtosopimusvastaava. Siinä vaiheessa kun hän aloitti työskentelyn liitossa, hän kävi yhdessä edeltäjänsä kanssa läpi alan työehtosopimusta ja sen eri määräysten tulkintaa. Työehtosopimuksen 11 §:n 8. kohdan määräyksestä todettiin, että kohdassa mainittu 1800 tarkoitti toteutuneita varallaolotunteja. Tämän tulkinnan muuttamiselle ei ole ollut syytä myöhemminkään. Tulkintaa tuki muun muassa se, että sairausajan ja vuosiloma-ajan palkanlaskennassa ei varallaoloa otettu huomioon. Edellä mainittu 1800 varallaolotuntia ei ole ollut liittojen välillä esillä ongelmana, vaikkakin Tehy ry:n edustajat ovat ajoittain esittäneet, että tuntimäärällä tarkoitetaan suunniteltuja varallaolotunteja.

Vuonna 2010 Tehy ry teki kirjallisen esityksen työehtosopimuksen varallaolomääräyksen muuttamiseksi. Neuvotteluissa keskusteltiin siitä, mikä olisi ajankohta, jolloin varallaolotuntien määrää tarkastellaan ja päädyttiin toukokuuhun. Tehy ry:n pyrkimyksenä oli, että varallaolosta sopimisen tulisi tapahtua suunniteltujen varallaolotuntien määrän ylittäessä 1800 tuntia. Neuvottelujen jälkeen päädyttiin sanamuotoon, jonka mukaan toukokuun aikana tarkastetaan toteutuneiden varallaolotuntien määrä. Tähän määräykseen otetulla toteutuneet-sanalla oli tarkoitus viitata myös edellisen virkkeen tuntimäärään 1800. D ei muistanut, kuka oli muotoillut työehtosopimukseen otetun määräyksen. Uudella määräyksellä ei ollut kuitenkaan tarkoitus muuttaa silloista tulkintaa. Tehy ry:n edustajien tiedossa oli kuitenkin työnantajaliiton tulkinta ja tietoisena tästä he olivat hyväksyneet uuden määräyksen sanamuodon kompromissin tuloksena.

Arviointi ja johtopäätökset

Sairaankuljettajia koskevaan työehtosopimukseen on viimeistään vuodesta 1993 alkaen sisältynyt voimassaolevan työehtosopimuksen 11 §:n 8. kohdassa oleva määräys, jonka mukaan kalenterivuodessa 1800 tuntia ylittävästä varallaolosta on sovittava työntekijän kanssa. Määräys on ilmeisesti otettu aikanaan työehtosopimukseen kunta-alan työehtosopimuksesta. Selvitystä ei ole esitetty siitä, mikä on ollut sopijapuolten tarkoitus määräyksestä sovittaessa.

Tehy ry:n ja Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry:n välillä on ainakin vuodesta 2006 lähtien vallinnut erimielisyys siitä, mitä tunteja edellä mainittuun 1800 tuntiin sisällytetään. Tehy ry:n tulkinnan mukaan tuntimäärällä tarkoitetaan kaikkia työvuorolistaan merkittyjä suunniteltuja varallaolotunteja. Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry on puolestaan katsonut, että mainittuun tuntimäärään ei sisällytetä niitä työvuorolistaan varallaoloajaksi merkittyjä tunteja, jotka ovat sittemmin muodostuneet aktiivityötunneiksi. Tehy ry on perustellut omaa tulkintaansa työsuojelullisilla näkökohdilla ja työnantajaliitto omaa tulkintaansa kustannusnäkökohdilla. Työehtosopimuksen tulkinnasta käydyissä erimielisyysneuvotteluissa ei liittojen välillä päästy yksimielisyyteen.

Esitetyn selvityksen mukaan vuoden 2010 työehtosopimusneuvotteluissa ei ole erikseen keskusteltu siitä liittojen välillä jo aikaisemmin erimieliseksi jääneestä seikasta, miten työehtosopimuksen 11 §:n 8. kohdassa mainittu varallaolotuntien määrä 1800 lasketaan. B:n ja C:n kertomusten mukaan työehtosopimuksen muutoksella ei myöskään ollut tarkoitus ottaa kantaa tähän erimielisyyteen. Uuden määräyksen sanamuoto ei myöskään osoita, että Tehy ry olisi hyväksynyt työnantajapuolen asiassa omaksuman tulkinnan.

Kun työehtosopimuksen sanamuoto ei selvästi puolla kummankaan osapuolen esittämää tulkintaa, joudutaan asiaa ratkaistaessa kiinnittämään huomiota määräyksen tarkoitukseen. Määräyksellä on pyritty rajoittamaan varallaolotuntien määrää siten, että varallaolosta, joka ylittää työehtosopimuksessa sovitun tuntimäärän, on sovittava työntekijän kanssa erikseen.

Varallaolotuntien määrän rajoittamisella on työtuomioistuimen käsityksen mukaan pyritty rajoittamaan työntekijän työhönsidonnaisuutta, ja määräyksellä on siten työsuojelullinen tarkoitus. Työnantajapuolen tulkinnan mukainen menettely merkitsisi käytännössä työhönsidonnaisuusajan pidentymistä sitä mukaa kuin suunnitellut varallaolotunnit muuttuvat aktiivityötunneiksi. Tällöin työnantajalla olisi mahdollisuus suunnitella työntekijälle vastaavasti lisää varallaolotunteja siitä erikseen sopimatta. Työnantajapuolen tulkinta merkitsee myös sitä, että työntekijän työhönsidonnaisuuden määrä ei olisi ennakoitavissa samalla tavoin kuin jos kysymyksessä oleva 1800 tunnin raja laskettaisiin työvuorolistaan merkittyjen suunniteltujen varallaolotuntien mukaan. Näistä syistä työtuomioistuin katsoo, että Tehy ry:n tulkinta vastaa työehtosopimuksen määräyksen tarkoitusta paremmin kuin Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry:n tulkinta.

Työehtosopimuksen rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Paikallisista erimielisyysneuvotteluista laaditusta pöytäkirjasta ilmenee, että Med Group Pirkanmaa Oy:ssä on käynnistetty vuoden 2011 syyskuussa työehtosopimuksen mukaiset erimielisyysneuvottelut varallaolotuntien laskentaperusteesta tilanteessa, jossa yhden työntekijän suunnitellut varallaolotunnit tulevat ylittämään 1800 tuntia 30.9.2011 vahvistetun työvuorolistan mukaan. Paikallisissa ja sittemmin myös liittojen välisissä neuvotteluissa osapuolet päätyivät eri kannoille työehtosopimuksen tulkintakysymyksestä.

Asiassa ei kuitenkaan ole esitetty selvitystä siitä, että työnantaja olisi erimielisyyden kohteena olleessa yksittäistapauksessa tai muutoinkaan käytännössä laiminlyönyt tuntirajan ylittävästä varallaolosta sopimisen. Näyttämättä on siten jäänyt, että Med Group Pirkanmaa Oy olisi rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Näin ollen ei myöskään Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan. Esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätään.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on koskenut pitkään vallinnutta tulkintaerimielisyyttä, jota osapuolet eivät ole kyenneet työehtosopimusneuvotteluissa tai muutoin keskenään ratkaisemaan. Työtuomioistuin katsoo, että asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltu aihe saattaa erimielisyys työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Siten asianosaiset saavat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa sairaankuljettajia koskevan työehtosopimuksen 11 §:n 8. kohdan oikeaksi tulkinnaksi, että varallaolon tuntiraja 1 800 tuntia kalenterivuodessa lasketaan suunnitellun, työvuorolistan mukaisen varallaoloajan perusteella.

Kanne hylätään enemmälti.

Asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Nyyssölä, Löppönen, Lehto ja Suokas jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.