Labor court allows collective agreement savings to apply to non-union workers for equal treatment.

Yhtiössä oli työehtosopimukseen lisätyn valtuutuksen nojalla tehty paikallinen niin sanottu vakautussopimus, jonka mukaan työntekijät luopuivat määräajaksi tietyistä työehtosopimuksessa sovituista ja muista etuuksista yhtiön vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi.

Lausunnossa katsottiin, että vakautussopimusta voitiin työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentin nojalla soveltaa myös järjestäytymättömään työntekijään, joka teki työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä. Säästötoimet koskivat myös kannustinpalkkiota, jonka maksaminen ei perustunut työehtosopimukseen vaan yrityksessä noudatettuun käytäntöön.

Lausunnon mukaan järjestäytymätön työntekijä joutuu osallistumaan työehtosopimuksesta johtuviin rasituksiin samalla tavoin kuin sopimukseen sidotut työntekijät. Tätä perusteltiin muun ohella työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimuksella, josta on säädetty työsopimuslaissa ja viime kädessä perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuutta koskevassa säännöksessä.

Työehtosopimuslaki 4 § 2 mom.

Suomen perustuslaki 6 § 1 mom.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 63

ASIA

Vantaan käräjäoikeuden lausuntopyyntö työehtosopimuksen soveltamista koskevassa asiassa (A/ Finnair Technical Services Oy)

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen Toimialaliitto ry, nykyinen Palvelualojen työnantajat PALTA ry, ja Ilmailualan Unioni IAU ry täydensivät 26.8.2009 lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta (1.10.2007 - 30.4.2010) lisäämällä sen allekirjoituspöytäkirjaan seuraavan vakautussopimusta koskevan 11 §:n määräyksen:

1. Työnantajan ja alueella toimivien Ilmailualan Unioni IAU ry:n ammattiosastojen välillä on mahdollista solmia taloudellisista syistä vuoden 2009 aikana paikallinen määräaikainen vakautussopimus.

2. Vakautussopimuksella voidaan poiketa työehtosopimuksen lomarahaa sekä työaikoja ja niiden erillisiä korvauksia koskevista määräyksistä.

3. Vakautussopimus edellyttää Palvelualojen Toimialaliitto ry:n ja Ilmailualan Unioni ry:n hyväksyntää ja se on Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen osa.

KÄSITTELY VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut, että Finnair Technical Services Oy velvoitetaan maksamaan hänelle haastehakemuksesta tarkemmin ilmenevät, vuosia 2009 ja 2010 koskevat palkkasaatavat työpäiviltä, työajan lyhennysvapaapäiviltä ja sairauspoissaolopäiviltä sekä lomarahan vuodelta 2010 ja vuoden 2009 kannustinpalkkion.

Lisäksi A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut ratkaisun antamisesta.

Perusteet

A on ollut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa ensin Finnair Oyj:n palveluksessa 2.6.1986 alkaen ja toimintojen yhtiöittämisen johdosta 1.1.2010 alkaen Finnair Technical Services Oy:n palveluksessa. Yhtiöllä on ollut käytössä kannustinpalkkiojärjestelmä noin kymmenen vuoden ajan, joten se on vakiintunut A:n työsuhteen ehdoksi. Muut palkkasaatavat yhtiö on velvollinen maksamaan sitä sitovan työehtosopimuksen perusteella.

Joka tapauksessa A:lla on oikeus vaatimaansa palkkaan, koska työsopimuslain 2 luvun 10 §:n mukaan työntekijälle on maksettava tekemästään työstä tavanomainen ja kohtuullinen palkka.

Finnair Technical Services Oy ei ole maksanut A:lle puheena olevia palkkasaatavia, koska se on ilmoituksensa mukaan siirtänyt ne yhtiön ja sen henkilöstön edustajien neuvotteleman vakautussopimuksen mukaisesti A:n henkilökohtaiseen säästösummaan.

A ei ole antanut lupaa palkanpidätyksiin, ja hän on myös kieltäytynyt tekemästä palkatonta työtä yhtiössä. Puheena olevana aikana Finnair Oyj ja Finnair Technical Services Oy noudattivat Palvelualojen toimialaliitto ry:n jäseninä niin sanotusti normaalisitovana ajalle 1.10.2007-30.4.2010 solmittua lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta. Vakautussopimus ei ole tullut tämän työehtosopimuksen osaksi, koska työehtosopimuksessa ei ole mitään vakautussopimuksen tekemiseen valtuuttavaa määräystä eikä sopimusta ole julkaistu työpaikalla eikä työntekijöiden pyynnöstäkään annettu siitä tietoa. Vakautussopimus ei siten ole sitonut A:n työsuhteessa.

Vaikka vakautussopimuksen katsottaisiin tulleen osaksi normaalisitovaa työehtosopimusta, se sitoo paikallisena sopimuksena ainoastaan sopijaosapuolia eli työntekijöistä ainoastaan ammattiosaston järjestäytyneitä jäseniä. Vakautussopimuksessa on myös käytännössä sovittu, että jokainen työntekijä tekee säännöllisen työajan lisäksi työnantajan osoituksen mukaisesti palkatonta työtä 128 tuntia, mikä on työsopimuslain 2 luvun 10 §:n vastaista. Sen vuoksi vakautussopimus on joka tapauksessa pätemätön.

Vaaditut määrät perustuvat A:n 19,09 euron perustuntipalkkaan ja hänen tosiasiassa tekemiin työtunteihin tai työvuorolistojen mukaisiin suunniteltuihin työtunteihin.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Finnair Techical Services Oy on vastustanut kannetta ja vaatinut sen hylkäämistä sekä A:n velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Palvelualojen Toimialaliitto ry ja Ilmailualan Unioni IAU ry täydensivät elokuussa 2009 lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta ottamalla sen allekirjoituspöytäkirjaan uuden määräyksen, joka mahdollisti niin sanottujen vakautussopimusten tekemisen sopimuksen soveltamisalalla toimivissa yrityksissä. Määräyksen mukaan työnantaja ja ammattiosasto voivat solmia määräaikaisen vakautussopimuksen, jos työnantajan taloudellinen tilanne tätä edellyttää. Vakautussopimuksessa voidaan poiketa työehtosopimuksen lomarahaa sekä työaikoja ja niiden erillisiä korvauksia koskevista määräyksistä.

Finnair Oy Tekniikka ja muun muassa kaikkia Finnair Oyj:ssä työskenteleviä lentokonemekaanikkoja edustanut Ilmailutekniikan ammattiyhdistys ITA ry tekivät työehtosopimuksen täydennyksen antaman valtuutuksen nojalla 7.8.2009 sen mukaisen vakautussopimuksen. Palvelualojen Toimialaliitto ry ja Ilmailualan Unioni IAU ry hyväksyivät vakautussopimuksen 26.8.2009 allekirjoituspöytäkirjan mukaisesti lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen osaksi.

Finnair Oyj ja Finnair Technical Services Oy ovat järjestäytyneet Palvelualojen työnantajat PALTA ry:hyn, johon Palvelualojen Toimialaliitto ry sulautui 1.1.2011. Työehtosopimuksen niin sanotun normaalisitovuuden vuoksi yhtiöiden on noudatettava lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta ja sen osaksi otettua vakautussopimusta kaikkien siinä tarkoitettua työtä tekevien työntekijöidensä työsuhteissa.

A työskenteli puheena olevana aikana lentokonemekaanikkona eli hän teki puheena olevassa työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä. Työsopimuslain 2 luvun 10 §:ää ei voida soveltaa tässä asiassa, koska A:n työsuhteessa sovellettiin työehtosopimuslain nojalla sitovaa työehtosopimusta. Vakautussopimuksessa ei myöskään velvoiteta työntekijää tekemään työtä palkatta, vaan siinä työntekijöille tarjotaan mahdollisuus vaikuttaa tapaan, jolla säästötavoitteet saavutetaan. A:n oikeus kanteessa vaadittuihin palkkaeriin määräytyy siten pelkästään työehtosopimuksen ja vakautussopimuksen mukaisesti.

Vakautussopimuksen mukaan Finnair Technical Services Oy:n henkilöstön tuli ottaa osaa säästötoimiin, jotka vastaavat kunkin työntekijän 128 tunnin työsuoritusta, 24 päivän lomarahaa vuodelta 2010 ja vuoden 2009 kannustinpalkkiota. Säästötavoite voitiin kokonaisuudessaan saavuttaa luopumalla sellaisista palkkaeduista, jotka perustuvat vain työehtosopimuksen määräyksiin tai joista työehtosopimuksella voitiin joka tapauksessa sopia toisin. Tällaisia eriä ovat muun muassa ilta-, yö-, lauantai- ja pyhätyölisät, lisätyökorvaukset, ylityökorvaus ja työajan tasoittumisvapaat.

Vakautussopimuksen mukaan säästetyt erät maksetaan takaisin työntekijälle, jos teknisten palveluiden taloudellinen tilanne paranisi sopimuksen tekemistä seuraavina vuosina, vaikka työntekijä ei olisi työsuhteessa Finnair-konserniin takaisinmaksu hetkellä. Tämä velvollisuus on edelleen voimassa, ja Finnair on noudattanut omaa sitoumustaan pidättäytyä henkilöstön irtisanomisista ja lomautuksista taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla 31.12.2010 asti.

A:n palkkasaatavat 2.12.2009 ja 1.2.2010 tehdyistä työpäivistä on siirretty hänen henkilökohtaiseen säästösummaansa, koska vakautussopimuksen mukaista säästötavoitetta ei ollut saavutettu.

A:n oikeus työajan lyhennysvapaisiin perustuu työehtosopimuksen määräyksiin. Vakautussopimuksella tätä oikeutta rajoitettiin elokuusta 2009 vuoden 2010 loppuun, ja A:lla olisi ollut oikeus näihin vapaisiin vain, jos hänelle asetettu henkilökohtainen säästötavoite saavutettiin muilla keinoilla.

A:lla ei ole oikeutta vaatimaansa palkkaan sairauspoissaolopäiviltä, koska hän ei olisi terveenä ollessaankaan ollut oikeutettu palkkaan, kun nämä päivät oli aikaisemmin sovittu vakautuspäiviksi.

Oikeus lomarahaan perustuu pelkästään työehtosopimukseen, ja vakautussopimuksella työntekijöiden lomaraha vuodelta 2010 poistettiin. Vakautussopimuksessa sovittiin vuodelta 2009 mahdollisesti maksettavaksi tulevan kannustinpalkkion siirtämisestä kunkin työntekijän henkilökohtaiseen säästösummaan.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Vantaan käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausunnon siitä, saako työehtosopimukseen osallisena sidottu työnantaja soveltaa työehtosopimuksen tehneiden osapuolten antaman valtuutuksen nojalla tehtyä ja näiden osapuolten sittemmin työehtosopimuksen osaksi ottamaa vakautussopimusta myös työehtosopimuksen mukaista työtä tekevään järjestäytymättömään työntekijään.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työehtosopimuksesta poikkeaminen vakautussopimuksella

Asiassa on riidatonta, että vastaaja on työehtosopimuslain 4 §:n nojalla sidottu puheena olevaan työehtosopimukseen ja että A tekee työehtosopimuksessa tarkoitettua lentomekaanikon työtä. Riidatonta on myös se, että kanteessa vaaditut palkkaerät johtuvat vakautussopimuksessa tarkoitetuista säästötoimenpiteistä. Kanteen mukaan vakautussopimus ei kuitenkaan sido A:ta, koska valtuutus sen tekemiseen oli annettu sellaiselle työntekijäyhdistykselle, jonka jäsen hän ei ole. Kantaja on myös kiistänyt sen, että vakautussopimus olisi tullut työehtosopimuksen osaksi. Vastaajan mukaan sen on työehtosopimuslain 4 §:n nojalla sovellettava vakautussopimusta työehtosopimuksen osana myös A:han, kun vakautussopimuksessa ei ole sen soveltamisalaa rajoittavaa sopimusehtoa.

Työtuomioistuin toteaa, että vuonna 2007 voimaan tulleessa lentoliikenteen palveluja koskevassa työehtosopimuksessa ei ole alun perin ollut valtuutusta säästösyistä tapahtuvaan poikkeamiseen sopimuksen määräyksistä. Valtuutus on lisätty työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan myöhemmin. Lisäykselle ei ole ollut työehtosopimuslaista johtuvaa estettä, sillä työehtosopimuksen osapuolet voivat myös sopimuskauden aikana muuttaa tekemäänsä sopimusta haluamallaan tavalla. Valtuutuksen nojalla työnantaja ja muun muassa yhtiön lentomekaanikkoja edustava ammattiyhdistys ovat 7.8.2009 tehneet vakautussopimuksen, joka sittemmin on tullut työehtosopimuksen osaksi, kun työehtosopimuksen osapuolet ovat valtuutusmääräysten mukaisesti erikseen hyväksyneet sopimuksen.

Työehtosopimuksissa on varsin yleisesti lausekkeita, jotka oikeuttavat poikkeamaan sopimuksen määräyksistä paikallisella sopimuksella. Sikäli kuin tällaisessa valtuutusmääräyksessä ei ole paikallisen sopimuksen sisältöä rajoittavia ehtoja, voidaan paikallisesti sopia myös työehtosopimusta heikommista työsuhteen ehdoista. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan Finnair Oy Tekniikka -yhtiössä tehtyä vakautussopimusta voidaan asiallisesti ja oikeudellisesti pitää tällaisena valtakunnalliseen viitetyöehtosopimukseen perustuvana paikallisena sopimuksena.

Asianmukaisen valtuutuksen nojalla tehty paikallinen sopimus tulee pääsäännön mukaan viitetyöehtosopimuksen osaksi. Nyt esillä olevassa tapauksessa tämä on nimenomaisesti todettukin edelle jäljennetyssä allekirjoituspöytäkirjan tekstissä. Tällainen paikallinen sopimus saa omalla soveltamisalallaan viitetyöehtosopimuksen oikeusvaikutukset. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että työehtosopimuksen sisältö on asianomaisella työpaikalla sen mukainen kuin paikallisessa sopimuksessa on sovittu. Erimielisyydet käsitellään ja rikkomusten seuraamukset määräytyvät samalla tavoin kuin viitetyöehtosopimusta sovellettaessa. Paikallisen sopimuksen asema suhteessa muihin työsuhteen ehtojen säännöstyslähteisiin on sama kuin viitetyöehtosopimuksen.

Työehtosopimuslain 4 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimus sitoo sen alaisuuteen järjestäytyneitä työnantajia ja työntekijöitä. Pykälän 2 momentin nojalla työnantaja on velvollinen soveltamaan työehtosopimusta myös sen sitovuuspiirin ulkopuolella olevaan työntekijään, joka tekee työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä. Säännöksen tarkoituksena on, että samaa työtä tekevät työntekijät saavat hyväkseen yhtäläiset työehtosopimuksen mukaiset ehdot järjestäytymisestä riippumatta. Selostetut säännökset koskevat myös työehtosopimuksen osaksi tullutta paikallista sopimusta. Sitä siis sovelletaan lähtökohtaisesti myös sopimuksen tarkoittamaa työtä tekeviin järjestäytymättömiin työntekijöihin.

Työehtosopimuslain 4 §:n 3 momentin nojalla työehtosopimuksen ja vastaavasti paikallisen sopimuksen henkilöllistä soveltamisalaa voidaan kuitenkin rajoittaa esimerkiksi siten, että sopimusta sovelletaan vain siihen sidotun yhdistyksen jäseniin. Näin ei ole nyt esillä olevassa vakautussopimuksessa kuitenkaan tehty.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että vakautussopimuksen määräyksiä, joilla on poikettu lentoliikenteen palveluja koskevasta työehtosopimuksesta, on työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentin nojalla sovellettava myös järjestäytymättömän A:n työsuhteen ehtoina.

Kannustinpalkkiosta sopiminen

Jossakin määrin toisenlainen kysymyksenasettelu koskee kannustinpalkkiota, josta ainakaan kanteen mukaan ei ole sovittu työehtosopimuksella, vaan se on perustunut yhtiössä vakiintuneeseen käytäntöön. Tällöin kysymyksessä ei olisi viitetyöehtosopimuksesta poikkeaminen siten kuin edellä on selostettu, eikä allekirjoituspöytäkirjan valtuutus koskisi kannustinpalkkiosta sopimista.

Kannustinpalkkioiden myöntäminen yhtiössä on voinut perustua työnantajan yksipuolisesti tekemään päätökseen tai sitovaksi vakiintuneeseen, työsopimuksen veroiseen käytäntöön. Työtuomioistuin ei voi ottaa kantaa siihen, kummasta perusteesta tässä tapauksessa on kysymys. Työtuomioistuin kuitenkin toteaa, että työehtosopimuksella on katsottu olevan mahdollista tietyin edellytyksin puuttua myös työsopimuksella sovittuihin ehtoihin. Ratkaisussa TT 1979:90 tämä koski palkkauksen rakenteen muuttamista tavalla, joka joissakin kohdin merkitsi poikkeamista työsopimuksella sovituista ehdoista työntekijän vahingoksi. Erääntyneisiin tai muuten jo kertyneiksi katsottaviin työsopimusperusteisiin etuuksiin ei kuitenkaan työtuomioistuimen käsityksen mukaan voi taannehtivasti puuttua (ks. myös TT 2006:31).

Vakautussopimus on tässä tapauksessa solmittu kirjallisesti työehtosopimuslain 1 §:ssä tarkoitettujen työehtosopimuskelpoisten osapuolten välillä, joten sopimus täyttää myös itsenäisen työehtosopimuksen tunnusmerkit. Edellä esitetyillä perusteilla ja varauksilla työtuomioistuin katsoo, että myös kannustinpalkkion siirtämisestä A:n henkilökohtaiseen säästösummaan on voitu työehtosopimuslain 1 §:n ja 4 §:n 2 momentin nojalla sopia pätevästi vakautussopimuksella.

Lausunnon lopuksi työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentti on otettu lakiin sellaisenaan vuoden 1924 työehtosopimuslaista. Säännöksen soveltamisesta nyt esillä olevan kaltaisissa tapauksissa on hyvin vähän oikeuskäytäntöä tai muuta tulkinta-aineistoa. Lausunnon lopputulosta, jonka mukaan järjestäytymätön työntekijä joutuu osallistumaan työehtosopimuksesta johtuviin rasituksiin samalla tavoin kuin sopimukseen sidotut työntekijät, voidaan työtuomioistuimen käsityksen mukaan perustella edellä esitetyn lisäksi myös työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimuksella. Tästä on säädetty työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 3 momentissa ja viime kädessä yhdenvertaisuutta koskevassa perustuslain 6 §:n 1 momentissa.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Nyyssölä, Pärssinen, Lehto ja Zaerens jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Lausunto on yksimielinen.