Labor court ruled employer must include temporary workers in strength calculation and hire permanent staff per collective agreement.

Asiassa on ollut kysymys siitä, oliko yhtiön Haminan sataman vahvuuslaskennassa otettava huomioon satamassa tilapäisesti työskennelleet Ylä-Saimaan työntekijät ja oliko yhtiölle tämän johdosta syntynyt yhden ahtaajan vakinaistamisvelvoite, vai oliko vahvuuslaskennasta sovittu ja voitu sopia työehtosopimuksesta poiketen niin, että kyseisiä työntekijöitä ei otettu laskennassa huomioon.

Voimassa olevassa työehtosopimuksessa on työnantajaa lähtökohtaisesti sitova vahvuuslaskennan menetelmä. Käytännössä satamassa oli sovellettu työehtosopimuksesta poikkeavaa laskentamenetelmää. Kun työehtosopimuksessa ei ole yleistä toisin sopimiseen oikeuttavaa määräystä, yhtiössä noudatettu menettely ei enää paikalliseen sopimiseen perustuvana järjestelynä ollut työehtosopimuksen mukainen. Työehtosopimuksen osapuolet eivät myöskään olleet pätevästi sopineet sovelletusta vahvuuslaskentakaavasta. Vahvistusvaatimukset kyseisten työntekijöiden huomioon ottamisesta vahvuuslaskennassa ja yhden ahtaajan vakinaistamisvelvoitteesta hyväksyttiin.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 61

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJAT

Satamaoperaattorit ry

Oy Saimaa Terminals Ab

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 25.1.2013

Pääkäsittely 18.2.2013

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n välisessä, 8.4.2010 allekirjoitetussa ahtausalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava vakinaisia työntekijöitä koskevan I osan 1 luvun 1 §:n 3 kohdan määräys:

3. Yrityksen vakinaisten työntekijöiden lukumäärä on vähintään 90 % ahtaus- ja korjaamotyöntekijöiden kokonaismäärästä. Vakinaisten työntekijöiden määrä lasketaan seuraavasti:

Ahtaus- ja korjaamotyöntekijöiden kokonaismäärä on toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa olevien vakinaisten työntekijöiden kirjavahvuus tarkastelujakson lopussa lisättynä keskimääräisellä päivittäisellä tilapäisten ahtaajien määrällä. Tästä kokonaismäärästä voi tilapäisiä työntekijöitä olla korkeintaan 10 %.

Keskimääräinen päivittäinen tilapäisten työntekijöiden määrä saadaan jakamalla tarkastelujakson aikana säännöllisen kaksivuorotyön työvuoroissa olleiden tilapäisten työntekijöiden lukumäärä arkipäivien lukumäärällä. Arkipäivien lukumäärässä otetaan huomioon ainoastaan ¼ lauantaipäivistä. Työvuorossa olleiden tilapäisten työntekijöiden lukumäärää laskettaessa otetaan huomioon vuoron aikana työssä olleet tilapäiset työntekijät. Tilapäiseksi työntekijäksi ei lasketa samaan konserniin kuuluvien ahtausyritysten vakinaisia työntekijöitä heidän työskennellessään konsernin muissa ahtausyrityksissä. Lastinkäsittelytyötä tekevä tilapäinen työntekijä katsotaan vahvuuslaskennassa aina käyttäjäyrityksen tilapäiseksi työntekijäksi.

Laskenta tehdään kuuden kuukauden välein 1.1. ja 1.7. Työnantajan on esitettävä tarkastelujakson päättymisen jälkeen luottamusmiehelle 15.1. ja 15.7. mennessä laskennan perusteet ja tulos. Laskennan mahdollisesti edellyttämät vakinaistamiset on toteutettava 3 kuukauden kuluttua tarkastelujakson päättymisestä, ellei odotettavissa olevan liikenteen vähenemisen vuoksi työnantajan ja ammattiosaston kesken sovita vakinaistamisista luopumisesta tai niiden lykkäämisestä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Oy Saimaa Terminals Ab esitti työehtosopimuksen mukaiset tarkastelukautta 1.1.2011–30.6.2011 koskevat vahvuuslaskentojen perusteet ja tulokset määräajassa toimipaikoittain satamakohtaisesti. Yhtiössä on vakiintuneen käytännön mukaan suoritettu toimipaikka- eli satamakohtaiset vahvuuslaskennat. Samaa käytäntöä noudetaan yleisesti muissakin työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin kuuluvissa yrityksissä. Useimmat satamaoperointiyritykset toimivat kuitenkin vain yhdellä paikkakunnalla.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, miten tilapäisten työntekijöiden keskimääräinen päivittäinen määrä tuli mainittuna ajanjaksona laskea Haminan toimipaikalla. Kantajan mukaan laskennassa tuli ottaa huomioon Haminan satamassa talvikautena työskennelleet ammattityöntekijäkuntaan kuuluvat ja tilapäiset Ylä-Saimaan työntekijät. Tällöin yhtiölle olisi syntynyt yhden ahtaajan vakinaistamisvelvoite. Vastaajan mukaan Ylä-Saimaan työntekijöitä ei yhtiössä tehdyn paikallisen sopimuksen mukaan otettu huomioon vahvuuslaskennassa eikä vakinaistamisvelvoitetta siten syntynyt. Kantaja on kiistänyt tällaisen paikallisen sopimuksen pätevyyden ja voimassaolon.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Oy Saimaa Terminals Ab on ollut työehtosopimuksen I osan 1 luvun 1 §:n 3 kohdan nojalla velvollinen ottamaan huomioon myös niin sanotut Ylä-Saimaan ahtaajat puolivuotiskautta 1.1.–30.6.2011 koskevassa vahvuuslaskennassa,

vahvistaa, että työehtosopimuksen I osan 1 luvun 1 §:n 3 kohdan nojalla Oy Saimaa Terminals Ab on ollut velvollinen vakinaistamaan yhden työntekijän Haminan toimipaikkaan puolivuotiskautta 1.1.–30.6.2011 koskevan vahvuuslaskennan perusteella,

tuomitsee Oy Saimaa Terminals Ab:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

velvoittaa Satamaoperaattorit ry:n ja Saimaa Terminals Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 4.996,90 eurolla korkoineen.

Perusteet

Laskentatapa

Laskennan tulos riippuu siitä, ketkä yhtiön Haminan toimipaikassa työskennelleet henkilöt on laskettava työehtosopimuksen määräyksen tarkoittamiksi tilapäisiksi työntekijöiksi. Riidanalainen työntekijäryhmä on niin sanotut Ylä-Saimaan ahtaajat.

Vahvuuslaskentakaudella 1.1.–30.6.2011 yhtiö oli käyttänyt Haminan toimipaikassa yhteensä kymmentä Ylä-Saimaan ahtaajaa, joista viisi oli ammattityöntekijäkuntaan kuuluvaa ja viisi tilapäistä. Yhtiö on vedonnut paikalliseen sopimukseen, jonka mukaan Ylä-Saimaan ahtaajia ei otettaisi huomioon Haminan toimipaikan tilapäisinä työntekijöinä.

Työehtosopimusmääräystä muutettiin merkittävästi vuonna 2005, jolloin vakinaistamisesta tuli työnantajaa sitova velvoite. Tässä yhteydessä ei muutettu jo aikaisemmin noudatettua tulkintaa, jonka mukaan vahvuuslaskenta-alueena on työssäkäyntialue. Valtaosassa alan yrityksistä laskenta on käytännössä muodostunut toimipaikka- eli satamakohtaiseksi. Vuonna 2008 työehtosopimukseen lisättiin ainoa asia, josta voidaan paikallisesti ammattiosaston kanssa sopia (vakinaistamisista luopuminen). Muutoin ei paikallisten osapuolten tekemiä sopimuksia, joilla vahvuuslaskenta-alueista tai laskentatavasta sovitaan toisin, ole voitu tehdä ennen vuotta 2005 eikä ainakaan vuoden 2005 ja 2008 muutosten jälkeen.

Työehtosopimuksen mukaan ei siis ole mahdollista sopia toisin siitä, miten laskenta suoritetaan, eikä mitään työehtosopimuksen määräystä koskevaa paikallista sopimusta voida työehtosopimuksen nojalla solmia pätevästi vastauksessa mainittujen osapuolten välillä. Yhtiön sekä työntekijöiden pääluottamusmiehen ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n sopimussihteerin välillä tehty suullinen sopimus, jonka mukaan Ylä-Saimaan ahtaajia ei lasketa mukaan, ei ollut voimassa eikä sellaista ole voitu pätevästi tehdä.

Jos Ylä-Saimaan ahtaajat otetaan mukaan vahvuuslaskentaan, vakinaistamistarve Haminan toimipaikassa olisi 1,34 ahtaajaa. Kun tämä luku pyöristetään yhteen, yhtiö on puolivuotiskautta 1.1.–30.6.2011 koskevan vahvuuslaskennan perusteella ollut velvollinen vakinaistamaan yhden työntekijän Haminan toimipaikkaan.

Työehtosopimuksen rikkominen ja hyvityssakko

Yhtiöllä ei ollut perusteita poiketa työehtosopimuksen mukaisesta velvoitteesta. Työehtosopimuksessa ei ole kelpuuttavaa normia, jonka nojalla yhtiön väittämä sopimus olisi voitu tehdä, mikä yhtiön on täytynyt tietää. Yhtiö on tieten rikkonut työehtosopimusta ja se on tuomittava hyvityssakkoon.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Satamaoperaattorit ry ja Oy Saimaa Terminals Ab ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 1 500 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yrityksessä on tehty alkuvuoden 2011 vahvuuslaskenta Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n, paikallisen pääluottamusmiehen ja yhtiön välillä noin 20-30 vuotta sitten sopimalla laskentamenetelmällä, jonka myös Satamaoperaattorit ry ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry ovat hyväksyneet. Vuoden 2005 työehtosopimusneuvotteluissa ei käsitelty vahvuuslaskennan henkilöpiiriä, ja tuon ajankohdan jälkeenkin liitot ovat hiljaisesti hyväksyneet Haminassa noudatetun käytännön jatkumisen. Ammattiosasto ei ole irtisanonut laskentamenetelmää. Työehtosopimus sallii yrityskohtaiset laskentamenetelmät.

Työehtosopimuksen määräykset vahvuuslaskennasta ja soveltamiskäytännöt

Työehtosopimuksesta ilmenee, että käytännössä noudatetaan erilaisia vahvuuslaskenta-alueita. Työehtosopimuksen I osan 6 §:n 4-kohdan 2 kappaleessa käytetään termiä vahvuuslaskenta-alue. Termin käytölle ei olisi tarvetta, jos työehtosopimus edellyttäisi vahvuuslaskentoja yrityskohtaisesti.

Yhtiössä sovittu vahvuuslaskentamalli

Ala-Saimaa (Vuoksi ja Mustola) ja Ylä-Saimaa (Varkaus, Kuopio ja Siilinjärvi) ovat olleet omia vahvuuslaskenta-alueitaan. Lisäksi on vuosikymmeniä sitten sovittu ja noudatettu käytäntöä, jonka mukaan Ylä-Saimaan ahtaajat eli ammattikuntatyöntekijät ja tilapäiset työntekijät voivat työskennellä muissa toimipaikoissa siten, ettei heitä lasketa kyseisen työpaikan tilapäisiksi työntekijöiksi, jotta Ylä-Saimaan ahtaajille järjestyisi töitä myös aikoina, jolloin Saimaan kanava on jäässä. Sopimuksen tekivät yhtiö ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n sopimussihteeri ja pääluottamusmies.

Vahvuuslaskennan suorittaminen toimipaikkakohtaisesti siten, että Ylä-Saimaan ahtaajat otettaisiin huomioon Haminan laskennassa, ei perustu osapuolten sopimaan laskentatapaan eikä työehtosopimukseen, joka sen sijaan perustuu yrityskohtaiseen laskentaan. Yrityskohtainen laskenta soveltuisi yhtiön työskentelyolosuhteisiin, koska toimipaikat ovat samalla työssäkäyntialueella.

Sovittu vahvuuslaskentamalli voidaan irtisanoa ja siirtyä työehtosopimuksen laskentamalliin tai muuhun paikallisten osapuolten sopimaan laskentamalliin. Tämä edellyttää kuitenkin nykyisen laskentamallin irtisanomista. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry ei ole irtisanonut nykyistä mallia, vaan on esittänyt vaatimuksensa vahvuuslaskentatavan muuttamisesta vasta vahvuuslaskentakauden 1.1.–30.6.2011 jälkeen. Kyseiseltä vahvuuslaskentakaudelta on siten noudatettava aiemmin sovellettua käytäntöä.

Yhtiön Haminan toimipaikalla perinteisesti noudatettu vahvuuslaskentamalli antaa alkuvuodelta 2011 tulokseksi 0,00 ahtaajan vakinaistamisvelvoitteen, kun Ylä-Saimaan ahtaajia ei oteta mukaan vahvuuslaskentaan. Mikäli asiassa sovellettaisiin yrityskohtaista laskentamallia, olisi vakinaistettavien määrää osoittava tunnusluku -4,11, eikä vakinaistamisvelvoitetta tällöinkään olisi. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n mallin mukaan vakinaistamisvelvoitetta osoittava luku olisi 1,34.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Liittotason erimielisyysmuistio

Kantajan henkilötodistelu

1. A, AKT ry:n sopimussihteeri, Stevecon entinen pääluottamusmies

2. B, AKT ry, entinen sopimussihteeri, nykyinen liittosihteeri

3. C, entinen sihteeri

Vastaajan henkilötodistelu

1. Työmarkkinajohtaja D

2. E, entinen työmarkkinajohtaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa esitetty näyttö

AKT ry:n entinen sopimussihteeri, nykyinen liittosihteeri B on kertonut vahvuuslaskennasta vuotta 2005 edeltäneen työehtosopimuksen mukaan. Sopimus salli työn teettämisen tilapäisillä työntekijöillä siten, että vaikka laskentakaava sinänsä olisi edellyttänyt vakinaistamista, työnantaja saattoi ottaa huomioon työvoimatarpeen todennäköisen kehittymisen eikä vakinaistamisia tarvinnut suorittaa. Tuolloin toimijana oli ollut vain yksi ahtausliike kaupunkia kohti. Vuoden 2005 työehtosopimusta solmittaessa vahvuuslaskentaa koskevaa kaavaa muutettiin ainoastaan niin, että jos laskentakaava näytti vakinaistamista, työnantajan tuli ne suorittaa. Vakiintuneita tulkintoja ei ollut tarkoitus muuttaa. Yritykset, jotka toimivat useammassa satamassa, tekivät työehtosopimuksen mukaisesti jokaisessa satamassa oman vahvuuslaskennan. Esimerkiksi Kotkan satamassa toimi noin kymmenen yritystä, jotka tekivät omat vahvuuslaskentansa. Vahvuuslaskennasta ei ollut mahdollista sopia toisin paikallisella sopimuksella.

AKT ry:n entinen liittosihteeri C on kertonut toimineensa järjestön palveluksessa 1993-2011 ja olleensa neuvottelemassa ahtausalan työehtosopimuksia. Laskentakaavan tarkoituksena oli säännellä työvoiman käyttöä niin, että 90 prosenttia työntekijöistä oli vakinaisia ja 10 prosenttia tilapäisiä. Ennen vuotta 2005 määräys ei osoittautunut toimivaksi, koska työnantaja sai tulevaisuuden näkymiin vedoten jättää vakinaistamiset tekemättä. Laskenta oli yritys- ja satamakohtaista, joskaan työehtosopimuksessa ei ollut tästä määräystä. Käytäntö juonsi juurensa 1970-luvun alkupuolelta. Vuonna 2005 ja 2008 työehtosopimukseen tehdyistä muutoksista samoin kuin AKT ry:n silloisen sopimussihteeri F:n omin päin tekemistä sopimuksista C on kertonut samalla tavoin kuin B.

AKT ry:n satama-alan sopimussihteerinä vuodesta 2010 toiminut A on kertonut ahtausalan työehtosopimuksen mukaisesta satamakohtaisesta vahvuuslaskennasta samalla tavoin kuin todistaja B. Yritykset eivät A:n tietojensa mukaan laskeneet kaikkia satamia yhteen vahvuuslaskennassa niissäkään tapauksissa, joissa yrityksellä oli toimintaa useissa satamissa.

Satamaoperaattorit ry:n työmarkkinajohtaja D on kertonut työehtosopimuksen sisältäneen melko väljät määräykset vahvuuslaskennasta ennen sopimuksen muuttamista vuonna 2005, jolloin laskentatapaa täsmennettiin. D osallistui tuolloin sopimusneuvotteluihin samoin kuin vuonna 2008, jolloin laskentajaksoja muutettiin ja tehtiin mahdolliseksi siirtää vakinaistamisia. Tässä yhteydessä ei puututtu kaventavasti käytössä olleisiin paikallisen sopimisen menettelyihin. Ylä-Saimaan ahtaajien asiassa oli päästy paikalliseen ratkaisuun, joten asiaa ei tarvinnut käsitellä liittotasolla. Paikallinen sopiminen ei edellyttänyt liittojen välistä pöytäkirjaa. AKT:n sopimussihteeri F oli toiminut hyvinkin itsenäisesti sopimuksia tehdessään. F:n solmimat sopimukset olivat D:n käsityksen mukaan myös AKT:n hyväksymiä. Esimerkiksi toimihenkilösopimuksia koskevissa neuvotteluissa F edusti AKT:tä yksin.

D:n mukaan työehtosopimuksen määräykset vahvuuslaskennasta eivät kieltäneet paikallista toisin sopimista. Jos työehtosopimuksessa ei ollut erikseen jotain kielletty, siitä voitiin sopia, jos lakeja ja määräyksiä ei rikottu.

Satamaoperaattorit ry:n entinen työmarkkinajohtaja E on kertonut olleensa vuosina 2004-2005 mukana yhteensä 34:ssa ahtausalan työehtosopimusta koskevassa neuvottelutilaisuudessa. Niissä kaikissa käsiteltiin vahvuuslaskentaa, joka osoittautui hyvin hankalaksi. Laskennassa keskusteltiin siitä, miten jaettava määräytyi eli miten työntekijöiden keskimääräiset työtunnit laskettiin. Vain yhdessä neuvottelutilaisuudessa AKT:n silloinen puheenjohtaja otti esille satamakohtaisen laskentatavan, mutta tämä ei johtanut jatkokeskusteluihin. E:n mukaan laskennassa pitäydyttiin yritystasolla ottaen huomioon paikalliset poikkeukset. Haminan satamaa ja Ylä-Saimaan ahtaajia koskeva asia ei E:n mukaan tullut esiin neuvotteluissa, joten siihen ei E:n mukaan edellytetty muutoksia.

Arviointi ja johtopäätökset

Ratkaistavana kysymyksenä on, oliko Oy Saimaa Terminals Ab:n Haminan sataman vahvuuslaskennassa otettava huomioon satamassa tilapäisesti työskennelleet Ylä-Saimaan työntekijät ja oliko yhtiölle tämän johdosta syntynyt yhden ahtaajan vakinaistamisvelvoite, vai oliko vahvuuslaskennasta sovittu ja voitu sopia työehtosopimuksesta poiketen niin, että kyseisiä työntekijöitä ei otettu laskennassa huomioon.

Esitetyn selvityksen mukaan tilapäisten ahtaajien vakinaistaminen on ennen vuotta 2005 voimassa olleiden työehtosopimusten mukaan ollut viime kädessä työnantajan harkinnan varassa. Vuoden 2005 työehtosopimuksessa laskentakaavan mukainen tulos muuttui työnantajaa sitovaksi. Vuonna 2008 työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n 3 kohdan määräyksiin tehtiin se lievennys, että vakinaistamisesta voidaan luopua tai sitä voidaan lykätä ammattiosaston kanssa tehtävän paikallisen sopimuksen nojalla.

Vahvuuslaskentaa koskevissa määräyksissä ei ole mainittu muuta asiaa, josta voitaisiin sopia toisin paikallisella sopimuksella. Sen sijaan toisaalla työehtosopimuksessa, kuten sen työaikaa koskevissa määräyksissä, on joitakin tällaisia tavanomaisia paikallista sopimista tarkoittavia lausekkeita. Yleistä toisin sopimiseen oikeuttavaa lauseketta työehtosopimuksessa ei kuitenkaan ole. Tällainenkaan määräys ei ole sopimuskäytännössä tuntematon, kuten ilmenee kunnallisen pääsopimuksen 13 §:stä. Yksityissektorin työehtosopimuksissa on sen sijaan hyvin vahvana pääsääntönä, että työehtosopimuksesta voidaan poiketa paikallisesti vain työehtosopimuksessa nimenomaisesti annetun valtuutuksen nojalla. Oikeuskäytännön mukaan työehtosopimuksissa tavalla tai toisella asetettuja paikallisen sopimisen rajoja ei ole tulkittu laventavasti (esim. TT 2012:36 ja TT 2008:43).

Oy Saimaa Terminals Ab:ssä paikallisesti sovittua, työehtosopimuksesta poikkeavaa laskentamenetelmää on esitetyn selvityksen mukaan sovellettu ilmeisesti vuosikausien ajan. Poikkeamiseen ei ole ollut nimenomaista, työehtosopimuksen määräyksistä johdettavaa perustetta. Se, ettei menettelyä ole aikaisemmin riitautettu, voidaan työtuomioistuimen käsityksen mukaan ymmärtää sitä taustaa vasten, ettei vahvuuslaskentaan ylipäänsä ole liittynyt työnantajaa sitovaa vakinaistamisvelvoitetta. Vuosien 2005 ja 2008 työehtosopimuksissa tämä asiantila on kuitenkin muuttunut. Voimassa olevassa työehtosopimuksessa on työnantajaa lähtökohtaisesti sitova vahvuuslaskennan menetelmä. Kun työehtosopimuksessa ei ole esillä olevan kaltaiseen poikkeamiseen oikeuttavaa määräystä, yhtiössä noudatettu menettely ei ole enää ollut paikalliseen sopimiseen perustuvana järjestelynä työehtosopimuksen mukainen. Työehtosopimuksen uusien määräysten soveltaminen ei ole edellyttänyt paikallisen sopimuksen irtisanomista (ks. myös TT 2009:110).

Vastauksessa on kuitenkin vedottu lisäksi siihen, että Oy Saimaa Terminals Ab:ssä sovellettu laskentamenetelmä on ollut liittojen hyväksymä.

Työehtosopimuksen osapuolet voivat pätevästi sopia poikkeuksista, joita tehdään niiden itse solmimaan sopimukseen. Tällainen on kuitenkin epätavallista, ja poikkeuksen tekemisessä olisi sovellettava työehtosopimuslain 1 §:stä ilmeneviä työehtosopimuksen muotoa ja osapuolia koskevia vaatimuksia. Näitä vaatimuksia on sovellettu vastaavasti silloinkin, kun kysymyksessä on ollut työehtosopimuksen osapuolille sallittu poikkeaminen työlain säännöksestä. Pelkkä käytännössä pitkäänkin noudatettu menettely ei ole täyttänyt mainittuja edellytyksiä (TT 2010:125). Näistä tapauksista on erotettava työehtosopimuksen yhteisesti hyväksytty tulkinta, johon osapuolilla on työehtosopimuksen määrämuodon rajoissa laajat valtuudet. Nyt on kysymyksessä yksittäinen poikkeaminen työehtosopimuksen kirjaimesta.

Edellä esitetystä seuraa, että kanteen vahvistusvaatimukset Ylä-Saimaan ahtaajien huomioon ottamisesta Haminan sataman vahvuuslaskennassa ja yhden ahtaajan vakinaistamisvelvoitteesta laskentakaudella 1.1.–30.6.2011 on hyväksyttävä.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Kantaja on pääkäsittelyssä luopunut vaatimuksesta Oy Saimaa Terminals AB:n tuomitsemisesta hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu kantajan hyväksi. Satamaoperaattorit ry ja Oy Saimaa Terminals Ab ovat siten työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollisia korvaamaan yhteisvastuullisesti Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Satamaoperaattorit ry ja Oy Saimaa Terminals Ab ovat myöntäneet kuluvaatimuksen määrältään.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että

Oy Saimaa Terminals Ab on ollut työehtosopimuksen I osan 1 luvun 1 §:n 3 kohdan nojalla velvollinen ottamaan huomioon myös niin sanotut Ylä-Saimaan ahtaajat puolivuotiskautta 1.1.–30.6.2011 koskevassa vahvuuslaskennassa, ja

työehtosopimuksen I osan 1 luvun 1 §:n 3 kohdan nojalla Oy Saimaa Terminals Ab on ollut velvollinen vakinaistamaan yhden työntekijän Haminan toimipaikkaan puolivuotiskautta 1.1.–30.6.2011 koskevan vahvuuslaskennan perusteella.

Kanteessa esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Satamaoperaattorit ry:n ja Oy Saimaa Terminals Ab:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 4.996,90 eurolla, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Nyyssölä, Pärssinen, Lehto ja Kirvesniemi jäseninä. Sihteeri on ollut Kurtto.

Tuomio on yksimielinen.