Labor court dismissed union claim that employer violated collective agreement by refusing to negotiate sick pay rates with union rep.

Työehtosopimuksen määräyksen mukaan vapaamuotoisesta varallaolosta sovitaan työpaikkakohtaisesti erikseen.

Asiassa on ollut kysymys siitä, edellyttääkö työehtosopimus, että varallaolokorvauksesta sovitaan työnantajan ja luottamusmiehen välillä ja onko työnantaja tietensä rikkonut työehtosopimusta kieltäytyessään neuvottelemasta ja sopimasta varallaolokorvauksen suuruudesta luottamusmiehen kanssa sekä kieltäytyessään maksamasta kanteessa esitetyn suuruista varallaolokorvausta. Kysymys on ollut myös siitä, onko työnantaja työehtosopimuslain vastaisesti painostanut työntekijöitä suostumaan varallaolokorvauksen alentamiseen.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 39

KANTAJA

Ilmailualan Unioni IAU ry

VASTAAJAT

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

Finavia Oyj

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muu

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 16.1.2013

Pääkäsittely 4.2.2013

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Finavia Oyj:n ja Ilmailutietotekniset ILTT ry:n välillä ajaksi 7.3.2010 - 29.2.2012 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava 32 §:n määräys:

Vapaamuotoisesta varallaolosta sovitaan työpaikkakohtaisesti erikseen.

Samansisältöinen 32 §:n määräys on sisältynyt Ilmailulaitos Finavian ja Ilmailutietotekniset ry:n välillä ajaksi 1.10.2007 - 28.2.2010 tehtyyn työehtosopimukseen.

Työehtosopimuksen uudistuksen myötä Palvelualojen työnantajat PALTA ry tuli 1.1.2012 alkaen osalliseksi työehtosopimukseen. Vastaavasti Ilmailutietotekniset ILTT ry:n osalta työehtosopimuksen velvoitteet ja oikeudet siirtyivät 1.1.2012 Ilmailualan Unioni IAU ry:lle.

TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Finavia Oyj:ssä on jo pitkään ollut työnantajan ja Ilmailutietotekniset ILTT ry:n kesken erimielisyyttä siitä, millaista korvausta työntekijöille on maksettava vapaamuotoisesta varallaolosta. Ilmailutietotekniset ILTT ry on vedonnut yrityksen pitkäaikaiseen käytäntöön, jonka mukaisesti varallaolosta maksetaan korvauksena 50 prosenttia säännöllisestä tuntipalkasta.

Työnantaja on pyrkinyt alentamaan korvausta aikaisemmin noudatetusta. Yhtiö on laatinut varallaolon korvaamista koskevat vakioehdot, jotka työnantaja on vaatinut liitettäväksi työntekijöiden työsopimuksiin. Varallaoloa koskevat vakioehdot on laadittu vuosina 2009 ja 2011 ja molemmissa vakioehdoissa on varallaolokorvausta alennettu aiemmin käytetystä 50 prosentista 30 prosenttiin yksinkertaisesta tuntipalkasta laskettuna. Luottamusmiehen kanssa on neuvoteltu asiasta.

Aiempi ylläpitoperiaate perustui päiväaikaan tapahtuvaan niin sanottuun tavanomaiseen työhön sekä henkilökohtaisella sopimuksella sovittuun ja vuorolistalla osoitettuun varallaoloon. Varallaololla varmistetaan ilta- ja yöaikojen vikatilanteiden korjaukset. Kerrallaan osoitetaan vuorolistalla yksi työntekijä varalle ennakoimattomien vikatilanteiden korjaamiseksi.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, edellyttääkö työehtosopimus, että varallaolokorvauksesta sovitaan työnantajan ja luottamusmiehen välillä vai voidaanko asiasta sopia työsopimuksella. Erimielisyys vallitsee myös siitä, onko työnantaja työehtosopimuslain vastaisesti painostanut työntekijöitä suostumaan varallaolokorvauksen alentamiseen.

KANNE

Vaatimukset

Ilmailualan Unioni IAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin

tuomitsee Finavia Oyj:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta työehtosopimuslain 9 §:n tarkoittamaan hyvityssakkoon, koska yhtiö on pyrkinyt painostamaan työntekijöitä hyväksymään työsopimukseen kirjauksen 30 prosentin suuruisen varallaolokorvauksen maksamisesta

tuomitsee Finavia Oyj:n työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta työehtosopimuslain 7 §:n tarkoittamaan hyvityssakkoon, koska yhtiö on kieltäytynyt neuvottelemasta ja sopimasta varallaolokorvauksen suuruudesta luottamusmiehen kanssa ja kieltäytynyt maksamasta sovittua 50 prosentin suuruista varallaolokorvausta

tuomitsee Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä työehtosopimuslain 9 §:n tarkoittamaan hyvityssakkoon

velvoittaa Finavia Oyj:n ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Tietensä rikkominen

Työehtosopimuksen 32 §:n määräyksellä luottamusmies on valtuutettu sopimaan työnantajan kanssa varallaolokorvauksen määrästä. Tästä sopimuksesta tulee työehtosopimuksen osa. Sen sijaan korvauksesta ei voida sopia työntekijän ja työnantajan välillä. Jos varallaolokorvauksesta olisi tarkoitettu sovittavan työnantajan ja työntekijän välillä, olisi valtuutus kirjattu toisella tavalla työehtosopimukseen. Esimerkiksi viikkolepoa koskevassa työehtosopimuksen 10 §:ssä on viikkolepokorvauksen osalta sopimusmahdollisuus kirjattu siten, että korvaustavasta on ennen työn teettämistä sovittava työnantajan ja työntekijän kesken.

Varallaolokorvausta on syntyneen sopimuksen mukaisesti maksettu 50 prosentin suuruisena 1980-luvun loppupuolelta vuoteen 2009 asti. Työnantaja on pyrkinyt eroon mainitun suuruisen varallaolokorvauksen maksamisesta ja maksaa varallaolokorvausta 30 prosentin mukaan. Tällä menettelyllään työnantaja rikkoo tietensä työehtosopimusta.

Osa työntekijöistä on painostuksen alaisena sopinut uudella työsopimuksella varallaolon korvaamisesta niin, että korvauksena maksetaan 30 prosenttia yksinkertaisesta tuntipalkasta laskettuna. Työehtosopimus kuitenkin edellyttää asiasta sovittavaksi luottamusmiehen ja työnantajan välillä. Finavia Oyj:n menettely rikkoo työehtosopimuksen sopimismahdollisuutta koskevaa 32 §:ää.

Työrauhavelvollisuuden rikkominen

Finavia Oyj on vaatinut työntekijöitä hyväksymään uudet työsopimukset, joissa varallaolokorvauksen suuruudeksi on sovittu 30 prosenttia yksinkertaisesta tuntipalkasta laskettuna. Yrityksessä on aikaisemmin maksettu varallaolosta 50 prosentin suuruinen korvaus.

Osa työntekijöistä on allekirjoittanut uuden työsopimuksen. Siltä varalta, etteivät työntekijät ole halunneet hyväksyä työnantajan vaatimaa varallaolokorvauksen vähentämistä, työnantaja on ilmoittanut, että sopimuksen muutoksesta kieltäytyvät työntekijät siirretään jaksotyöhön. Jos työntekijä ei suostu tekemään jaksotyötä, työnantaja on ilmoittanut irtisanovansa jaksotyöstä ja varallaolokorvauksen alentamisesta kieltäytyneet työntekijät. Jaksotyöhön siirtämisellä uhkaaminen on vastaavanlainen työtaistelutoimenpide kuin irtisanomisella uhkaaminen. Finavia Oyj on uhannut ja edelleen uhkaa työsopimuksen irtisanomisella niitä työntekijöitä, jotka eivät suostu sopimaan varallaolokorvauksen alentamisesta. Työnantajan menettely on selvästi työehtosopimuksen vastaista, sillä työehtosopimus edellyttää varallaolokorvauksesta sopimista työnantajan ja luottamusmiehen välillä. Tätä ei ole tehty.

Menettelyllään Finavia Oyj on pyrkinyt painostamaan työntekijöitä hyväksymään varallaolokorvauksen alentamisen. Työnantaja on menetellyt näin, vaikkei asiasta ole sovittu työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla luottamusmiehen kanssa. Kun työnantaja on pyrkinyt uhkailemalla ja painostamalla saamaan läpi tavoitteensa varallaolokorvauksen alentamisesta, työnantaja on samalla loukannut työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaista työrauhavelvollisuuttaan. Työnantajan painostustoimet kohdistuvat työehtosopimuksen varallaoloa ja jaksotyötä koskeviin määräyksiin.

Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Palvelualojen Työnantajaliitto PALTA ry ei ole edes väittänyt tehneensä mitään varallaolokorvauksen palauttamiseksi entisen suuruiseksi ja painostuksen lopettamiseksi, vaikka Ilmailualan Unioni IAU ry on sitä vaatinut. Päinvastoin liitto on tukenut jäsenyhtiönsä toimintaa ja pitänyt yhtiön tulkintaa oikeana. Palvelualojen ammattiliitto PALTA ry on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on vastauksessaan, johon Finavia Oyj on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on lisäksi vaatinut Ilmailualan Unioni IAU ry:n velvoittamista korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Finavia Oyj:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä alkaen kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Taustaa

EU-komission asetus 2096/2005 (ns palveluntarjoaja-asetus, myöhemmin korvattu komission täytäntöönpanoasetuksella 1035/2011) asetti vuonna 2005 eurooppalaisille lennonvarmistuspalvelun tarjoajille jatkuvuuden varmistamisvaatimuksen (niin sanottu varasuunnitelma), jota Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi valvoo osana Finavia Oyj:n toimilupavalvontaa. Jatkuvuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä organisaation kykyä tunnistaa toimintaansa liittyviä keskeisiä riskejä, häiriötilanteita ja riippuvuuksia. Asetuksen mukaan Finavia Oyj:n lennonvarmistuspalvelun tuottajana tulee osoittaa suunnitelma toimintansa jatkuvuuden turvaamiseksi häiriötilanteissa. Finavia Oyj:n toiminnalle keskeistä on aluelennonjohdon ja Helsinki-Vantaan lentoaseman toimintakyky, mikä samalla ratkaisevasti määrittää Suomen elinkeinoelämän ja yhteiskunnan keskeisen lentoliikenneväylämuodon toimintakyvyn.

Finavia Oyj on pakottavan yhteisölainsäädännön ja sen perusteella viranomaisvalvonnan pohjalta laatinut vuonna 2008 kaikista lennonvarmistuksen operatiivisista järjestelmistä vikatilanteisiin liittyvän ylläpidon vasteaikataulukon. Vasteaikavaatimus edellyttää Helsinki-Vantaalla ja aluelennonjohdossa Tampereella enintään kahden tunnin sisällä tapahtuvaa vian korjauksen aloitusta kaikkina vuorokauden aikoina vuoden kaikkina päivinä. Liiketoiminnallinen vaatimus korjausvasteelle on yksi tunti. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajan on yllä mainitun asetuksen mukaan huolehdittava henkilöstön koulutuksen ja pätevyyden lisäksi tarpeellisista työaikajärjestelyistä, mikä oli osaltaan pääasiallinen peruste järjestellä teknistä henkilöstöä suurempaan toimintayksikköön vuonna 2008.

Jatkuvuus- ja vasteaikavaatimuksen vuoksi Finavia Oyj ryhtyi toimenpiteisiin, jotka tapahtuivat kahdessa vaiheessa:

1. Vuonna 2008 organisaatio- ja toimintamallin muuttaminen ja henkilöstön työn kohdentaminen (kouluttaminen) keskeisiin vasteaikataulukossa priorisoituihin ylläpitotehtäviin.

2. Työaikamuotojen muuttaminen vuonna 2009 siten, että uuden toimintamallin ja organisaatiorakenteen mukainen henkilöstö voidaan osoittaa osaksi ylläpitotehtävää kaikkina vuorokauden aikoina.

Vuoden 2008 aikana osana toiminnan järjestelyjä toteutettiin mittava lennonvarmistusta kokonaisuutena koskeva toimintojen uudelleenjärjestely, jossa purettiin aiemmat pienet organisaatiorakenteet ja perustettiin yksi suurempi ylläpitoyksikkö vastaamaan sekä Helsinki-Vantaan että aluelennonjohdon ylläpitotarpeista. Muutoksella ei tavoiteltu henkilöstövähennyksiä, vaan sen myötä suoritettiin mittava uudelleenkoulutusjärjestely ylläpitoon tarvittavien kelpoisuuksien saamiseksi merkittävästi suuremmalle henkilöstöryhmälle. Koulutusohjelma koski koko keskitettyä ylläpitoyksikköä (yht. 45 henkilöä). Koulutus mahdollisti päivittäiseen ylläpitoon osallistuvien työntekijöiden moninkertaistumisen entiseen verrattuna ja siten toiminnan jatkuvuuden, mikäli päiväajan ulkopuolisesta ylläpidosta sovitaan työntekijöiden kanssa.

Varallaolosopimukset on Finavia Oyj:ssä aina laadittu henkilökohtaisesti työnantajan ja työntekijän kesken. Vanhoissa sopimuksissa oli kuukauden irtisanomisaika puolin ja toisin. Lisäksi varallaolosopimuksia oli alle puolella uudessa rakenteessa ylläpitoon osallistuvasta henkilöstöstä, mikä ei määrällisesti riitä takaamaan riittävää toimintavarmuutta. EU-asetus pakottavana lainsäädäntönä ja Finavia Oyj:hin kohdistuva jatkuvuusvaatimus ei mahdollistanut toimintaa, missä välttämätön tekninen ylläpitokyky, kansallinen lentoliikenteen turvallisuus sekä toimintavarmuus olisivat uhattuna vain yhden kuukauden varoitusajalla.

Neuvottelut työaikamuodosta

Finavia Oyj käynnisti vuoden 2008 lopussa neuvottelut työryhmätasolla ILTT ry:n edustajien kanssa niin sanottujen vanhojen varallaolosopimusten muuttamiseksi siten, että palveluiden jatkuvuus voidaan turvata. Neuvotteluissa päästiin yhteisymmärrykseen, mutta työntekijäpuolen ammattiliiton jäsenäänestyksessä neuvottelusopimusta ei hyväksytty. Varallaolosta ei siten tässä yhteydessä eikä koskaan aiemminkaan ole sovittu työehtosopimustasolla tai luottamusmiehen kanssa.

Finavia Oyj:llä ei neuvottelutuloksen kariuduttua ollut mahdollisuutta jatkaa entisellä työaikamuodolla priorisoitujen kohteiden ylläpitoa. Syynä tähän oli olemassa olevien varallaolosopimusten pieni määrä sekä niiden lyhyt irtisanomisaika. Vuoden 2009 helmikuun 26. päivä alkaneiden yt-neuvottelujen tarkoituksena oli neuvotella yhteisölainsäädännön nojalla pakottavasta työn uudelleenjäsentämisestä, mikä kosketti Finavia Oyj:n lennonvarmistusteknisen huollon jatkuvuuden varmistamista. Yhteistoimintaneuvotteluiden päätöksellä koko keskitetty ylläpitoyksikkö, joka huolehtii Helsinki-Vantaan lentoaseman ja aluelennonjohdon ylläpidon lisäksi konsernin erityisasiantuntemuksesta ja ennakoivan huolto-ohjelman toteutuksesta, siirrettiin noudattamaan jaksotyöaikaa.

Muutokset työsopimuksiin tehtiin irtisanomisperusteella, koska työnantajalla ei yhteisölainsäädännön aiheuttaman jatkuvuusvaatimuksen vuoksi ollut enää tarjota työtehtäviä aikaisemmilla työaikaehdoilla. Työtä oli tarjolla vain jatkuvuuden turvaavilla työaikaehdoilla eikä pakottavan lainsäädännön vuoksi tehtyä työaikamuodon muutosta voida pitää painostustoimenpiteenä. Finavia Oyj on pitänyt mahdollisena, että osa työaikamuutoksen piiriin kuuluvista työntekijöistä ei välttämättä hyväksy muutosta, joten irtisanomisvaihtoehto on ollut esillä neuvotteluissa. Kaikki neuvottelujen kohteena olleet työntekijät siirtyivät noudattamaan uutta työaikaa ja sen mukaisia työaikajärjestelyjä vuorolistan mukaisesti.

Varallaolosta

Jaksotyöajan soveltamisaikana Finavia Oyj on tarjonnut koko Helsinki-Vantaalla työskentelevälle henkilöstölle henkilökohtaista mahdollisuutta valita vaihtoehtoisesti päivätyö sitomalla uuteen tarjottuun työsopimukseen varallaolosopimus. Vuoden 2012 lokakuun puolivälissä vallinneessa tilanteessa vanhoista varallaolijoista vain yksi on edelleen jaksotyössä muiden hyväksyttyä eri vaiheissa uusi tarjottu päivätyö sitovalla varallaolosopimuksella.

Tampereella aluelennonjohdon yhteydessä työskentelevien henkilöiden osalta vaihtoehtoista mallia (varallaolosopimus) ei ole tarjottu. Toimipisteessä on käynnistetty keskitetty Service Desk -toiminto, mikä palvelee vikailmoitusten ensivaiheen vastaanottotoimintona ja työnohjausyksikkönä koko Finavia Oyj:n lennonvarmistustekniseen huoltoon. Aiempaan nähden muuttunut toiminta ei mahdollista varallaolona tehtävää työtä ja siten mahdollisuutta

siihen ei voida tarjota.

Varallaolosta maksettava korvaus on aikaisempaa pienempi, koska aikaisempi varallaolosta maksettava korvaus on alun perin perustunut asuntovarallaoloon ja varallaolon piiriin on kuulunut rajoitettu määrä lennonvarmistuksen teknistä henkilöstöä. Varallaolositoumuksen piiriin kuuluu uudessa organisaatiossa huomattavasti aikaisempaa suurempi henkilöstömäärä, joten sen aiheuttama sidonnaisuus ja vapaa-ajan käytölle aiheutuvat rajoitukset ovat selvästi aikaisempaa vähäisemmät. Varallaolon piiriin kuului aikaisemmin kahdeksan henkilöä ja nyt 17. Tästä syystä Finavia Oyj on katsonut, ettei aikaisemman suuruisen varallaolokorvauksen maksamiselle ole enää perustetta.

Uudet varallaolosopimukset ovat voimassaoloaikansa osalta aikaisempaa sitovammat, koska yhteisölainsäädännön aiheuttaman jatkuvuusvaatimukseen perustuvaa lennonvarmistuksen teknistä turvaamista ei voi perustaa vapaaehtoisten, työntekijän osalta lyhyellä irtisanomisajalla irtisanottavien varallaolosopimusten varaan. Uusia varallaolosopimuksia on tarjottu työntekijöille nimenomaan jaksotyön vaihtoehtoina, vaikka riittävä lennonvarmistuksen teknisen turvaamisen taso saavutettaisiin pelkästään jaksotyön käyttämisellä.

Työehtosopimusmääräyksestä

Finavia Oyj:n ja IImailutietotekniset ILTT ry:n välisen työehtosopimuksen 32 §:n määräyksessä paikallinen sopiminen tarkoittaa sitä, että varallaolosta sovitaan lentoasemakohtaisesti. Työehtosopimusta on vakiintuneesti tulkittu näin useiden kymmenien vuosien ajan. Varallaolosopimukset on aina tehty paikallisesti työnantajan edustajan ja työntekijän välillä. Finavia Oyj:n tiedossa ei ole yhtään sellaista varallaolosopimusta ILTT ry:n työehtosopimuksen soveltamisalalla, joista olisi sovittu luottamusmiehen kanssa. Sanamuotonsakaan mukaan kyseinen työehtosopimusmääräys ei rajoita mahdollisuutta sopia asiasta työntekijän kanssa. Mikäli varallaolosta pitäisi sopia luottamusmiehen kanssa, olisi tästä erillinen maininta työehtosopimuksessa. Erillinen maininta luottamusmiehen kanssa sopimisesta on muissa työehtosopimuksen kohdissa, kuten Finavia Oyj:n ja ILTT:n työaikasopimuksen keskimääräistä säännöllistä työaikaa koskevassa 2 §:n määräyksessä ja vuorokautisen työajan pidentämistä koskevassa 3 §:n määräyksessä.

Koska työehtosopimus ei edellytä varallaolosta sopimista työnantajan ja luottamusmiehen kesken ja koska työehtosopimus ei edes sisällä määräystä varallaolokorvauksen suuruudesta, ei varallaolokorvauksen suuruudesta neuvotteleminen voi millään tulkinnalla olla työehtosopimukseen kohdistuva työtaistelutoimenpide. Myös työaikalain 5 § tukee Finavia Oyj:n näkemystä siitä, että varallaolosta ja siitä maksettavasta korvauksesta tulee sopia työntekijän kanssa.

Myöskään jaksotyöhön siirtäminen tai siitä neuvotteleminen ei ole työehtosopimukseen kohdistuva painostustoimenpide. Jaksotyöhön siirtäminen tai varallaolosta sopiminen ovat olleet välttämättömiä toimenpiteitä edellä mainituissa EU-komission asetuksissa lennonvarmistuspalveluiden tarjoajille asetetun jatkuvuuden varmistusvaatimuksen täyttämiseksi. Asetettu vaatimus on pystytty täyttämään nykyisillä työvoimaresursseilla muuttamalla aikaisempia työaikamuotoja, keskittämällä toimintoja sekä aikaisempaa sitovammilla varallaolosopimuksilla. Toiminnan turvaamisen kannalta on ollut tärkeää, että varallaolositoumukset ovat voimassa koko työsuhteen ajan ja ettei työntekijä voi irtisanoa niitä lyhyellä irtisanomisajalla. Suoritetut muutokset on toteutettu työehtosopimuksen puitteissa, eikä niillä ole pyritty vaikuttamaan eikä ole ollut tarpeenkaan vaikuttaa nykyisen työehtosopimuksen tulkintaan taikka sisältöön.

Finavia Oyj ei ole rikkonut työehtosopimusta eikä työrauhavelvollisuuttaan. Myöskään Palvelualojen työnantajat PALTA ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työnantajan päätös toteutettavista muutoksista

2. Vastine työnantajan esitykseen työaikaehdon muuttamiseksi, päivätty 29.5.2009

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Työnantajan päätös yhteistoimintamenettelyn päättymisen jälkeen toteutettavista työajan muutoksista 5/2009

2. Varallaoloperiaatteet 17.2.2003

3. Varallaolosopimus 27.8.1994

Kantajan henkilötodistelu

1. Pääluottamusmies, lennonvarmistusteknikko A

Vastaajien henkilötodistelu

1. Henkilöstöpäällikkö B

2. Henkilöstöjohtaja C

3. Tekninen johtaja D

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

1. Varallaolokorvauksesta sopiminen

Esitetty näyttö

Kantajan todistajana kuulema A on tullut Finavian palvelukseen vuonna 1989. Hän on toiminut pääluottamusmiehenä vuodesta 2008 alkaen, mitä ennen hän oli toiminut pohjoisen alueen luottamusmiehenä noin 15 vuoden ajan. A:n mukaan työntekijäpuolen ja työnantajan välillä on neuvoteltu varallaolokorvauksesta vuosina 2008- 2009. A itse tuli mukaan neuvotteluihin vuoden 2009 puolella ja osallistui neuvotteluihin kolmesta viiteen kertaan. Muiden varallaoloon liittyvien kysymysten ohella neuvotteluja käytiin myös varallaolokorvauksen tasosta. Ennen neuvotteluja käytössä oli ainoastaan 50 prosentin suuruinen varallaolokorvaus. Neuvotteluissa työnantajan tavoitteena oli varallaolokorvauksen alentaminen. Työnantajan hyväksymä varallaolokorvauksen määrä oli enintään 30 prosenttia. Varallaolokorvauksen suuruudesta ei päästy yksimielisyyteen.

A:n tiedon mukaan ensimmäiset varallaolosopimukset tehtiin 50 prosentin mukaan vuonna 1975. Samansuuruisesta varallaolokorvauksesta on tehty sopimukset ainakin vuosina 1987 ja 2004. A:n mukaan työnantajan ja Ilmailutietoteknisten ry:n välillä yritettiin vuonna 1987 neuvotella varallaoloon liittyvistä kysymyksistä. Näiden neuvottelujen jälkeen varallaolokorvauksen suuruus säilyi 50 prosenttina.

Henkilöstöpäällikkö B on ollut Finnavia Oyj:n palveluksessa lähes 30 vuoden ajan. Hän tuntee varallaolosopimuksia koskevan käytännön yhtiön Helsinki-Vantaan toimipisteestä, jossa työskentelee vajaa puolet yhtiön koko henkilöstömäärästä. Vuodesta 1994 lähtien varallaolosopimukset on tehty aina työsopimuksen liitteinä ja ne on tehty työnantajan ja kunkin työntekijän välillä. Vuoden 1994 jälkeen käytössä on ollut vain 50 prosentin suuruinen varallaolokorvaus Varallaolokorvauksen määrä on perustunut asuntovarallaoloon, vaikka työntekijöiltä ei käytännössä ole edellytetty asunnossa olemista varallaolon aikana. B:n tiedossa ei ollut, että varallaolokorvauksen suuruudesta olisi neuvoteltu luottamusmiehen tai työntekijäliiton kanssa. Luottamusmiehet eivät myöskään ole missään vaiheessa kyseenalaistaneet sitä, että varallaolokorvauksesta sovitaan työnantajan ja työntekijän välillä.

C on tullut Finavia Oyj:n edeltäjän ilmailuhallituksen palvelukseen työehtoasiamieheksi vuonna 1988. Hän on toiminut Finavia Oyj:n henkilöstöjohtajana vuodesta 2008 lukien. Vuodesta 1994 alkaen varallaolosopimukset on Helsinki-Vantaan yksikössä tehty työntekijän ja yksikön päällikön kanssa. Näissä sopimuksissa varallaolokorvauksen suuruudeksi on sovittu 50 prosenttia. Myöhemmin joissakin muissa yksiköissä on tehty varallaolosopimuksia, joissa korvauksen suuruus on ollut 30 prosenttia. Varallaolokorvauksen suuruudesta ei ole koskaan sovittu luottamusmiehen kanssa. Varallaoloon liittyvät kysymykset ovat olleet esillä järjestöjen kanssa käydyissä neuvotteluissa vuosina 2000 ja 2008. Neuvotteluissa on ollut esillä varallaoloa koskevien määräysten ottaminen työehtosopimukseen. Kummallakaan kerralla asiasta ei syntynyt sopimusta.

Finavia Oy:n lennonvarmistuksessa teknisenä johtajana työskentelevä D on tullut yhtiön palvelukseen vuonna 1998 ja toiminut nykyisessä tehtävässään viiden vuoden ajan. Varallaolosopimukset on aina tehty kunkin työntekijän ja työnantajan välillä. D:n tiedossa ei ollut, että varallaoloon liittyvistä kysymyksistä olisi sovittu luottamusmiehen kanssa.

Arviointi ja johtopäätökset

Työaikalain 5 §:n 1 momentin mukaan varallaolosta sovitaan työnantajan ja työntekijän välillä. Pykälän 2 momentin mukaan varallaolosta sovittaessa on sovittava myös siitä maksettavasta korvauksesta. Lain 40 §:n mukaan työnantajien ja työntekijöiden yhdistyksillä, joiden toimintapiiri kattaa koko maan, on oikeus sopia toisin muun muassa siitä, mitä lain 5 §:ssä säädetään. Nyt kysymyksessä olevassa työehtosopimuksessa on varallaoloa koskevassa määräyksessä sovittu ainoastaan siitä, että vapaaehtoisesta varallaolosta sovitaan työpaikkakohtaisesti erikseen. Selvitystä ei ole esitetty siitä, koska määräys on otettu tämän sisältöisenä työehtosopimukseen ja mitä määräyksestä sovittaessa on tarkoitettu. Sanamuoto sinänsä mahdollistaa sekä kantajan että vastaajan esittämän tulkinnan.

Pääluottamusmies A:n kertoman mukaan 50 prosentin suuruisesta varallaolokorvauksesta on sovittu ainakin vuosina 1987 ja 2004. A:n mukaan vuonna 1987 työnantajapuolen ja Ilmailutietotekniset ry:n välillä neuvoteltiin varallaoloon liittyvistä kysymyksistä ja neuvottelujen jälkeen 50 prosentin korvaus jäi edelleen voimaan. Tämän mukainen sopimus oli voimassa vuoteen 2009 asti.

Työnantajapuolen todistajat B,C ja D ovat kertoneet, että varallaolosopimukset yhtiössä on tehty aina työntekijän ja työnantajan välillä. Varallaolokorvauksen suuruudesta ei ole koskaan neuvoteltu luottamusmiesten tai pääluottamusmiesten kanssa, eikä asiasta ollut minkäänlaista työntekijäpuolen edustajien kanssa tehtyä sopimusta. Yhtiössä varallaolokorvaus on ainakin vuodesta 1994 alkaen maksettu 50 prosentin suuruisena. Korvauksen suuruus on perustunut asuntovarallaoloon.

A:n ja C:n kertomuksista ilmenevän mukaan työnantajan ja työntekijäpuolen edustajien välillä vuosina 2008-2009 käydyissä neuvotteluissa on muiden asioiden ohella keskusteltu myös varallaolokorvauksen suuruudesta. Neuvottelut eivät olleet johtaneet tulokseen.

Kantajan puolelta ei A:n kertoman lisäksi ole esitetty muuta selvitystä siitä, että varallaolokorvauksen suuruudesta olisi sovittu työnantajan ja työntekijäpuolen edustajien välillä. Myöskään työehtosopimuksessa ei ole sovittu varallaolokorvauksen suuruudesta, vaan sen maksaminen 50 prosentin suuruisena on perustunut työnantajan ja työntekijöiden välillä tehtyihin varallaolosopimuksiin. Kun näyttämättä on jäänyt, että työehtosopimuksen kysymyksessä oleva määräys edellyttää, että varallaolokorvauksesta olisi sovittava ja neuvoteltava luottamusmiehen kanssa ja yhtiössä pitkään jatkunut käytäntö on ollut edellä todetun mukainen, ei Finavia Oyj:n voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta tietensä sen kieltäytyessä neuvottelemasta ja sopimasta varallaolokorvauksen suuruudesta luottamusmiehen kanssa ja kieltäytyessään maksamasta varallaolokorvausta 50 prosentin suuruisena.

2. Ilmoitettu painostaminen

Esitetty näyttö

A on kertonut, että kun työnantajan ja työntekijäpuolen välillä vuosina 2008-2009 käydyissä neuvotteluissa ei päästy sopimukseen varallaolokorvauksesta, työnantaja ilmoitti, että työntekijät siirretään jaksotyöaikaan. A:lle tuli työntekijöiltä puhelinsoittoja, joista kävi ilmi, että työntekijät olivat kokeneet painostavana sen, että heiltä pyydettiin allekirjoitusta uuteen työsopimukseen ja esitettiin 30 prosentin suuruisen varallaolokorvauksen maksamista. Työsopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä moni työntekijä esitti työnantajalle paperin, jossa todettiin, että uuden työsopimuksen allekirjoittamiseen suostutaan pakon edessä. Tällä menettelyllään työntekijät halusivat säilyttää mahdollisuuden myöhemmin riitauttaa työsopimuksen ehtojen muuttamisen. A:lla ei ollut tietoa siitä, että jotakuta työntekijää olisi uhattu irtisanomisella, ellei työntekijä suostu varallaolokorvauksen alentamiseen.

B:n mukaan vuosina 2008 ja 2009 käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä työntekijöille ei ole esitetty uusien varallaolosopimusten tekemistä uhkaamalla irtisanomisilla. Kun organisaatiomuutoksia toteutettiin, B totesi työntekijöiden kanssa käymissään keskusteluissa, että tässä vaiheessa tarvitaan varallaolosopimuksia, jotta toiminnot saadaan käyntiin. Työnantajan näkemys oli kuitenkin, että työt pystyttäisiin hoitamaan jaksotyöhön siirtymisellä. Puoli vuotta kestäneen siirtymäaikana Helsinki-Vantaalla käytettiin vielä varallaolosopimuksia, joiden mukainen varallaolokorvaus oli 50 prosenttia. Ilmailutietotekniikan töissä Helsinki-Vantaalla on toteutettujen organisaatiouudistusten jälkeen enää neljä tai viisi työntekijää jaksotyöajassa. Varallaolosopimuksia ei tässä yksikössä ole tehty vuoden 2010 lokakuun jälkeen.

Kirjalliseksi todisteeksi kumpikin osapuoli on jättänyt työnantajan päätöksen yhteistoimintamenettelyn päättymisen jälkeen toteutettavista työajan muutoksista. Tässä työnantaja on selvittänyt tekemänsä päätöksen, perusteet sille sekä sen, että työntekijöille tullaan tarjoamaan uutta työsopimusta työehtosopimuksen mukaisessa jaksotyössä. Päätöksessä on myös todettu, että mikäli henkilö kieltäytyy tarjotusta uudesta työsopimuksesta, työnantajalla on työsopimuslain mukainen asiallinen ja painava syy työsuhteen päättämiseen.

Kantaja on esittänyt kirjalliseksi todisteeksi myös työntekijän vastineen työnantajan esitykseen työaikaehdon muuttamiseksi. Vastineessa työntekijä toteaa allekirjoittavansa esitetyn sopimuksen vanhan työsopimuksen irtisanomisuhan vuoksi.

Arviointi ja johtopäätökset

Työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla on ollut asialliset syyt jaksotyöhön siirtymiselle. Jaksotyöhön siirtyminen on myös toteutettu noudattaen työehtosopimuksen mukaista irtisanomismenettelyä. Työnantajan ilmoitusta siitä, että mikäli henkilö kieltäytyy tarjotusta uudesta työsopimuksesta, työnantajalla on asiallinen ja painava syy työsuhteen päättämiselle, ei vallinneissa olosuhteissa voida työtuomioistuimen käsityksen mukaan myöskään pitää työtaistelutoimenpiteeksi katsottavana painostuksena.

C:n ja D:n kertomuksista on myös käynyt ilmi, että jaksotyöhön siirtymisen yhteydessä ei tehty uusia varallaolosopimuksia. Ensimmäiset varallaolosopimukset, joissa varallaolokorvauksen määrä on 30 prosenttia, tehtiin vasta vuoden 2010 keväällä. Varallaolosopimuksen tekeminen tapahtui työntekijän aloitteesta. Tämän jälkeen samansisältöisiä varallaolosopimuksia on solmittu yksittäisten työntekijöiden kanssa. Sopimiset ovat tapahtuneet työntekijöiden omasta halusta.

Näyttämättä on siten jäänyt, että työntekijöitä olisi painostettu uusien varallaolosopimusten solmimiseen ja hyväksymään 30 prosentin suuruinen varallaolokorvaus.

4. Valvontavelvollisuus

Kun Finavia Oyj ei ole menetellyt asiassa työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastaisesti, ei myöskään Palvelualojen työnantajat PALTA ry ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

5. Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Ilmailualan Unioni IAU ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Finavia Oyj:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 4.800 euroa. Määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Ilmailualan Unioni IAU ry velvoitetaan korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Finavia Oyj:n oikeudenkäyntikulut 4.800 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ruikka puheenjohtajana sekä Almgren, Äimälä, Nyyssölä, Ahokas ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.