TT:2012-64 · Työtuomioistuin

Työntekijällä oli ollut runsaasti sairauspoissaoloja hänelle räätälöidyssä työtehtävässä päivävuorossa. Tämän työn vähennyttyä työnantajalla oli tarjota työntekijälle vain normaalissa vuorokierrossa tehtävää työtä, joka asiassa esitetyn selvityksen mukaan ei ollut hänen terveydelleen soveliasta. Kun otettiin huomioon työnantajan tiedossa olleet lääketieteelliset arviot hänen työkyvystään, työnantaja oli voinut perustellusti arvioida työntekijän työkyvyn vähentyneen olennaisesti ja pitkäaikaisesti hänelle tarjolla olleeseen työhön. Työnantajalta ei voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista, minkä vuoksi työnantajalla on ollut työehtosopimuksen ja työsopimuslain mukaiset asialliset ja painavat syyt työntekijän työsopimuksensa irtisanomiselle.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 64

OSITTAIN SALAINEN

KANTAJA

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry

VASTAAJA

Elintarviketeollisuusliitto ry

KUULTAVA

Valio Oy

ASIA

Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 31.1.2012

Pääkäsittely 17.4.2012

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n välillä ajaksi 24.5.2010-31.3.2014 solmitun meijerityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraavat irtisanomisen perusteita koskevat 2 §:n määräykset:

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7:1-2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

Soveltamisohjeita:

Määräys vastaa työsopimuslain 7:1-2 §:ää, joissa on määritelty työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet.

Työsopimuslain 7:2 §:n 2 momentissa on lueteltu erikseen syitä, joita ei ainakaan voida pitää asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena.

ASIAN TAUSTA

A on työskennellyt meijerityöntekijänä Valio Oy:n palveluksessa yhtiön Seinäjoen tehtaalla 20.2.1976 – 23.9.2010. Yhtiö irtisanoi A työsopimuksen 23.3.2010 annetulla irtisanomisilmoituksella päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua 23.9.2010 ilman työvelvoitetta irtisanomisaikana. Työsopimuksen irtisanomisen perusteeksi yhtiö ilmoitti A:n työkyvyn pysyvän ja olennaisen heikentymisen.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa Valio Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 51.048 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on lisäksi vaatinut Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Valio Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:lle oikeudenkäyntikulut 14.756,04 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

A:lla oli irtisanomista edeltävänä kalenterivuonna 2009 ollut yhteensä 49 sairauslomapäivää. Tätä edeltävinä kalenterivuosina hänellä oli ollut eripituisia sairauslomia eri syistä kuten muun muassa (teksti salainen). A:n irtisanomista edeltänyt viimeisin ja yhdenjaksoinen sairausloma oli alkanut 22.12.2009. (teksti salainen).

Työpaikalla oli 15.2.2010 pidetty palaveri, johon olivat osallistuneet A, hänen esimiehensä, osaston luottamusmies, pääluottamusmies ja tehtaanjohtaja. Palaverissa oli käsitelty A:n tekemän kontitustyön vähenemistä. Työmäärä kontitustyössä oli vähentynyt siten, että jatkossa kontitusasemalle ei ollut tarjota säännöllistä työtehtävää siten, että työ olisi voitu järjestää aamuvuorossa. Aamuvuorossa tehtävä työ olisi ollut A:n terveydentila huomioon ottaen hänelle parhaiten sopivaa. (teksti salainen). Palaverissa A:lle oli tarjottu työtehtäviä pakkaustiimin normaalissa työkierrossa, joka olisi ollut vuorotyötä. Lisäksi A:n oli ollut tarkoitus opiskella rahkan pakkauksen työtehtäviä. A:n oli ollut tarkoitus aloittaa uusissa työtehtävissä 8.3.2010.

A:n 22.12.2009 alkanutta (teksti salainen) sairauslomaa oli kuitenkin palaverin 15.2.2010 jälkeen jatkettu vielä 5.3.2010 annetulla lääkärintodistuksella siten, että sairausloma oli jatkunut 5.4.2010 saakka. Palaverissa sovitun mukaisesti A:n työkokeilussa suoriutumisesta oli pidetty tilannekatsaus 23.3.2010. Työnantaja oli tuossa tilaisuudessa täysin yllättäen päätynyt irtisanomaan A:n työsopimuksen. A:lle ei ollut etukäteen ja ennen tilaisuutta toimitettu tietoa siitä, että tilaisuudessa oli tarkoitus käsitellä hänen työsopimuksensa päättämistä.

Vaikka A:lla oli ollut aiempina vuosina melko runsaastikin sairauspoissaoloja, ei näistä aiemmista poissaoloista ole voitu tehdä johtopäätöstä A:n työkyvyn olennaisesta ja pitkäaikaisesta alenemisesta irtisanomishetkellä. A:n viimeisin sairauspoissaolo oli johtunut työperäisestä oireilusta. Myöskään tätä yksittäistä sairautta ei voida sen keston ja laadun perusteella pitää osoituksena siitä, että A:n työkyky olisi irtisanomishetkellä ollut alentunut pitkäaikaisesti ja olennaisesti. Asiassa tulee ennen muuta ottaa huomioon A:n pitkä palvelussuhde ja siitä seurannut työnantajan korostunut lojaliteettivelvoite.

Ennen irtisanomisen toimittamista A:n kanssa oli nimenomaan sovittu työkokeilusta vuorotyössä, joka oli ollut tarkoitus aloittaa 8.3.2010. Vaikka työtehtävien aloitus olikin sairauden jatkumisen vuoksi viivästynyt muutamalla viikolla, ei tällaista viivästystä ole voitu pitää työnantajan kannalta kohtuuttomana. A:lle olisi pitänyt antaa mahdollisuus osoittaa kykynsä uusissa työtehtävissä ja pyrkiä tukemaan hänen töihin palaamistaan.

Toisaalta asiassa on otettava huomioon, että ennen vuorotyöhön määräämistä A oli työskennellyt kesästä 2005 lukien pelkästään aamuvuorossa, koska kaksi A:ta hoitanutta lääkäriä olivat A:n terveydentilan vuoksi suositelleet tälle aamuvuorossa työskentelyä. Lääkärien suosituksesta huolimatta A oli päätetty siirtää vuorotyöhön 8.3.2010 lukien, vaikka työnantajan kannalta ei olisi ollut kohtuutonta pyrkiä järjestämään A:n työskentely siten, että hän olisi jatkossakin voinut työskennellä aamuvuorossa. Työnantaja ei ollut riittävällä tavalla pyrkinyt huolehtimaan siitä, että A:lle olisi tarjottu tämän terveydentilalle soveltuvaa työtä, ja että työssä olisi pyritty ottamaan huomioon A:n terveydentilan asettamat erityisvaatimukset.

Kokonaisuutena arvioiden A:n työkyvyn ei voida katsoa työsopimuksen päättämishetkellä olleen sillä tavoin pitkäaikaisesti ja olennaisesti heikentynyt, jotta työnantajalla olisi ollut riittävä peruste työsopimuksen irtisanomiseen. Mistään yksittäistä irtisanomishetkellä vaikuttaneesta sairaudesta tai toisaalta aiempien sairauspoissaolojen ja erityisesti irtisanomista edeltäneen vuoden aikana olleista sairauspoissaoloista ei ole voitu perustellusti tehdä tällaista johtopäätöstä. Joka tapauksessa muun työn tarjoamisvelvoite irtisanomisen vaihtoehtona oli laiminlyöty. A:lle olisi ollut kohtuudella tarjottavissa muuta työtä hänen terveydentilalleen soveltuvalla tavalla. Muun työn tarjoamista ei ollut irtisanomishetkellä enää edes selvitetty. Näin ollen työsopimus on päätetty ilman irtisanomissuojasopimuksessa säädettyjä ja työsopimuslain mukaisia perusteita.

Korvauksen suuruutta määrättäessä on sitä korottavana tekijänä otettava huomioon se, että A:n työsuhde oli työsuhteen päättymishetkellä kestänyt yhdenjaksoisesti yli 34 vuotta ja että A on ollut työsuhteen päättyessä 52-vuotias. A on edelleen työtön, eivätkä hänen työllistymismahdollisuutensa ole hyvät. Työnantajan menettelyä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden moitittavana. Työnantaja on suuri ja vakavarainen yritys.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Elintarviketeollisuusliitto ry on vastauksessaan, johon Valio Oy on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Elintarviketeollisuusliitto ry ja Valio Oy ovat lisäksi vaatineet Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n velvoittamista korvaamaan vastaajan ja kuultavan oikeudenkäyntikulut 8.825,36 euroa laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Valio Oy:llä on ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaiset irtisanomisperusteet. Työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Asialliset ja painavat irtisanomisperusteet ovat nyt täyttyneet myös sen vuoksi, että A:n työkyky on vähentynyt olennaisesti ja pitkäaikaisesti. A ei ole jäljellä olevan työkykynsä puitteissa selviytynyt työsopimuksen mukaisista tehtävistään.

A on ollut poissa työstä sairauden takia vuonna 2001 87 työpäivää ja vuonna 2002 212 työpäivää. A:n sairauspoissaolot ovat olleet vuosina 2003 49 %, 2004 98 %, 2005 72 %, 2006 35 % ja 2007 60 % työajasta. Koska A ei kyennyt suoriutumaan työtehtävistään, hänen työkyvylleen räätälöitiin yhteistyössä A:n itsensä, työterveyshuollon ja työnantajan kanssa laadultaan ja työajoiltaan rajoitettu työtehtävä 2005 alkaen.

Tuotannollinen työ yhtiön Seinäjoen tehtaalla on vuorotyötä. Vuosina 2008 – 2009 tehdyssä työvuorokokeilussa A ei ollut kyennyt tekemään kuin yhden kello 13 alkaneen iltavuoron. A:n kertoman mukaan hänelle on suositettu terveydellisistä syistä ainoastaan päivävuoroa. Vuosina 2008 ja 2009 A:n rajoitettua työnkuvaa supistettiin A:n esittämien, hänen terveydentilaansa koskevien suositusten mukaisesti entisestään siten, että A teki ainoastaan liukuvaa päivävuoroa. Lisäksi niiden määrä rajoitettiin enintään yhteen kertaan viikossa. Näiden sekä muiden toimenpiteiden tuella A:n sairauspoissaoloprosentit olivat kyseisinä vuosina 21 ja 23.

A:lle räätälöity rajoitettu työtehtävä loppui tämän työn olennaisen vähentymisen vuoksi vuoden vaihteessa 2009 – 2010. A:n olisi tullut siirtyä tekemään hapanmaitotuotteiden valmistus- ja pakkaustiimin muita työtehtäviä normaalin vuorokierron mukaisesti.

A:n rajoitettua työtehtävää koskevat tulevat muutokset aiheuttivat A:lle psyykkistä painetta ja stressiä. Rajoitettua työnkuvaa koskevassa muutosvaiheessa A:ta pyrittiin ennakolta tukemaan työpaikalla tehdyin selvityksin sekä työterveyshuollon ja ulkopuolisen työpsykologin avulla. Tukitoimista huolimatta A ei kyennyt vuonna 2010 aloittamaan työtään hapanmaitotuotteiden valmistus- ja pakkaustiimin tehtävissä, vaan hän jäi (teksti salainen) vuoksi usean kuukauden mittaiselle sairauslomalle. Vuonna 2010 A oli sairauslomalla työsuhteensa irtisanomiseen saakka. Työnantajalla ei ollut tarjota sellaista muuta työtä, josta A olisi työnantajan tiedossa olevien seikkojen perusteella voinut mm. työaikojen puolesta selviytyä.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella työnantaja ei enää voinut pitää todennäköisenä sitä, että A olisi jäljellä olevan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen työkykynsä perusteella kyennyt suoriutumaan olennaisesta osasta työtehtäviään. Todennäköistä oli myös se, että tämä työkyvyttömyys oli pitkäaikaista tai jopa pysyvää.

A:n viime vuosien sairauspoissaolot ovat olleet välittömässä yhteydessä A:n työhön ja työtehtäviin. Työnantajalla oli perusteltu syy olettaa, että koska A on ollut työssään useita vuosia suuren osan ajastaan työkyvyttömänä, A:n eri syistä johtuvat sairauspoissaolot tulevat tulevaisuudessakin jatkumaan. Tämä erityisesti siitä syystä, että A olisi joutunut tekemään työsopimuksensa mukaista työtä normaalissa vuorokierrossa, jota hän ei ollut kyennyt tekemään useaan vuoteen. Koska työnantajalle ei ollut A:n työkyvyn mukaista työtä, A vapautettiin työvelvoitteesta irtisanomisajaksi. Työnantaja maksoi A:lle irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta kuuden kuukauden ajan A:n työsuhteen päättymiseen saakka. Ottaen huomioon kaikki A:n työssä selviytymisen hyväksi tehdyt selvitykset ja toimet ja A:n työkyvyn ennusteen ei työnantajalta enää kohtuudella voitu edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Asiasta pidettiin kuulemistilaisuus työpaikalla 23.3.2010. Palaverissa käytiin läpi se, että suunniteltu työkokeilu ei onnistunut A:n yhä jatkuvan sairausloman vuoksi. A:lla ei ollut näkemystä siitä, voisiko tai milloin työkokeilu voisi onnistua. A:n kanssa käytiin läpi, ettei A:n työkyvylle sopivaa työtä ole tarjota. A:n työsopimus irtisanottiin ja hänet vapautettiin työvelvoitteestaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työterveyslääkäri B:n B-lausunto 22.6.2010

2. Kuusi A-lääkärintodistusta ajalta 28.12.2009 - 5.4.2010

3. Kuntoutustutkimuspyyntö ja tutkimusyhteenveto 12.9.2008 - 27.1.2009

4. Keuhkosairauksien erikoislääkärin lausunto 14.5.2008

5. Kuusi lääkärintodistusta vuosilta 2001 - 2002

6. Kuusi lääkärintodistusta ja työterveyshoitajan todistusta vuodelta 2003

7. Viisi lääkärintodistusta ja työterveyshoitajan todistusta vuodelta 2004

8. Lääkärintodistus 19.5.2004

9. Kahdeksan lääkärintodistusta ja työterveyshoitajan todistusta vuodelta 2007

10. Kaksi lääkärintodistusta vuodelta 2008

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Todistus A:n työkyvyttömyydestä 27.4.2004

2. Kolmikantaneuvottelumuistio 9.6.2008

3. Kolmikantaneuvottelumuistio 18.8.2009

4. Kolmikantaneuvottelumuistio 17.3.2009

5. Kolmikantaneuvottelumuistio 13.5.2009

6. Palaverimuistio koskien työpaikkahäirintää ja epäasiallista kohtelua 14.5.2009

7. Muistio 21.9.2004

8. Muistio 19.10.2004

9. Muistio 26.1.2005

10. Muistio Sovitteluraportti 13.4.2005

11. Muistio Sovitteluraportti 26.4.2005

12. Muistio 15.2.2010

13. Valion keskinäisen vakuutusyhtiön päätös 4.2.2003.

Kantajan henkilötodistelu

1. A

2. Entinen pääluottamusmies C

3. Lääkäri B

Vastaajan henkilötodistelu

1. Tuotantovastaava D

2. Tehtaanjohtaja E

3. Työterveyslääkäri F

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Kysymys on siitä, onko A:n työkyky alentunut hänen sairauksiensa vuoksi niin olennaisesti ja pitkäaikaisesti, että työnantajalla on ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaiset perusteet hänen työsopimuksensa irtisanomiseen.

A:n työkyvystä esitetty näyttö

A:n kertoman mukaan yhtiö oli sopinut hänen kanssaan vuorotyön kokeilun aloittamisesta 8.3.2010. Se ei kuitenkaan toteutunut hänen sairauslomansa vuoksi. Yhtiö kutsui A:n palaveriin 23.3.2010 ilmoittamatta etukäteen, että hänet tultaisiin tuolloin irtisanomaan. Yhtiö ei tuossa tilaisuudessa eikä myöskään irtisanomisaikana tarjonnut hänelle mitään muuta työtä. Työtuomioistuimessa A on kertonut, että ehdotettu vuorotyö ei olisi ollut hänelle soveltuva. Aikaisemman hänelle räätälöidyn työn loppumisen A oli kokenut lupauksen pettämisenä ja uuden työn tarjoamisen vastaavasti häirintänä.

Välittömästi irtisanomisen jälkeen keväällä 2010 A haki vakuutusyhtiöltä kuntoutustukea. Lausunnon tätä varten antoi ulkopuolinen lääkäri B, koska A ei luottanut omaan työterveyshuoltoon. Aikaisempiin sairauskertomuksiin A oli vaatinut muutoksia.

F on työskennellyt työterveyslääkärinä Terveystalokonsernissa, jossa hän on tavannut A:n ensimmäisen kerran 1988. A on ollut monista eri lääketieteellisistä syistä yhteydessä yhtiön työterveyshuoltoon lähes viisisataa kertaa viimeisten kymmenen vuoden aikana. (teksti salainen). A on näistä sairauksista johtuen ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana erittäin usein työkyvytön.(teksti salainen). F:n näkemyksen mukaan nämä sairaudet ovat alentaneet A:n työkykyä. (teksti salainen) siten, että hänen on vaikea sopeutua työyhteisöön ja siellä tapahtuviin muutoksiin. Näin on tapahtunut myös A:n kohdalla. A oli useita kertoja vaatinut (teksti salainen) poistamista sairauskertomuksista ja kielteisen päätöksen saatuaan vienyt asian potilasasiamiehelle.

Edelleen F:n mukaan A:ta on 2000-luvun alusta lukien käsitelty vajaakuntoisena työntekijänä. Yhtiö on pyrkinyt tukemaan A:n työssäoloa siten, että hän on saanut tehdä pelkkää päivävuoroa. Lisäksi yhtiössä on useissa niin sanotuissa kolmikantaneuvotteluissa työterveyshuollon kanssa käsitelty hänen kokemaansa kiusaamista. A on edelleen käynyt työpsykologin tutkimuksessa. (teksti salainen). Työpaikan muutostilanteissa A:n sairauspoissaolojen määrä on kasvanut. On todennäköistä, että A:n runsaat sairauspoissaolot olisivat irtisanomisen jälkeenkin jatkuneet. F:n mukaan ketään muuta ei ole Valiolla tuettu työssä selviytymisessä siinä määrin kuin A:ta.

Yksityisen lääkäriaseman johtajana toimiva yleislääketieteen erikoislääkäri, työterveyslääkäri F on kertonut, että hän tapasi A:n potilaanaan ensimmäisen kerran 19.3.2010 ja keräsi sen jälkeen seikkaperäiset taustatiedot hänen terveydentilastaan. F:n saamien lääketieteellisten selvitysten mukaan A oli irtisanomishetkellä 23.3.2010 työkyvytön kaikkeen työhön (teksti salainen). A oli pitkällä sairauslomalla, koska hänen työnkuvaansa oli muutettu vastoin sitä, mitä työterveyshuolto oli kuntoutustutkimusohjelman jälkeen 2009 suositellut. A on tuolloin ollut vajaakuntoinen. Kuntoutustutkimuksen yhteenvedon 27.1.2009 päätelmän mukaan A:n vuorotyöhön siirtymistä ei hänen sairauksiensa vuoksi ole suositeltu. A:lle olisi sopinut sen hetkinen päivätyö. A:n irtisanomishetkellä ei ole lääketieteellisesti voitu päätellä, että hänen työkykynsä irtisanomisaikana ei olisi voinut palautua. Oikeilla toimilla eli päivätyöhön siirtämisellä A:n sairaus olisi saattanut jäädä hyvinkin lyhytaikaiseksi. (teksti salainen).

Yhtiön tuotantovastaavana toimiva D on ollut A:n esimies vuoden 2006 lopulta alkaen. D:n kertoman mukaan A:lle oli vuodesta 2005 lukien räätälöity rahkan pakkaukseen liittyvien tuhannen kilon konttien pesu- ja sterilointityö kontitusasemalla. A:n tekemän kontitustyön ajankohta määritti hapanmaitotuoteiden valmistus- ja pakkaustiimin työtahtia ja aiheutti siihen viivästystä. A:n kanssa ei pystytty sopimaan iltavuorojen tekemisestä, vaikka siihen olisi tuotannollisista syistä ollut tarvetta kolmena päivänä viikossa.

Yhtiön Seinäjoen tehtaan johtajana toimivan E:n mukaan A:n kanssa käytiin kesäkuusta 2008 lukien lukuisia yhtiön varhaisen tuen mallin mukaisia keskusteluja hänen työstä suoriutumisestaan ja sairauspoissaoloistaan. Hänen kanssaan oli tehty jo aikaisemmin työstä suoriutumista helpottavia työjärjestelyjä. A:n kanssa käytiin 2008 keskusteluja työn tekemisestä eri vuoroissa kontitustyön vaihteluiden vuoksi. A:n työkykykartoituksessa 2009 selvitettiin hänen työssä suoriutumistaan ja hänelle muun muassa annettiin mahdollisuus käyttää hyväkseen työpsykologin palveluja.

Yhtiö hankki 2009 tuoretuotetehtaalle uuden rahkanpakkauskoneen. Kontitustyötä ei jäänyt jäljelle edes yhdelle työntekijälle kokoaikaisesti tehtäväksi. Kontitustyötä ei voida myöskään tehdä osa-aikaisesti, koska työ tehdään tilausten ohjaamana. Kukaan muu työntekijä ei myöskään olisi voinut tehdä A:n sijasta jatkuvasti iltavuoroa. Yhtiön tehtaalla tuotannollisissa tehtävissä olevat työntekijät eivät tee konttorityötä, eikä A:sta olisi voinut kouluttaa esimerkiksi palkanlaskijaa. Kun A:n olisi kontitustyön vähennyttyä vuodenvaihteessa 2009-2010 pitänyt alkaa perehtymään uusiin tehtäviin, hän ei kyennyt tähän vaan jäi sairauslomalle. A:n työkyky oli olennaisesti ja pitkäaikaisesti alentunut hapanmaitotuotteiden valmistustiimin tehtäviin.

Työpaikan työntekijöiden pääluottamusmiehenä toimineen C:n mukaan muistiopalaverissa 15.2.2010 sovittiin, että A:lle tarjotaan työtehtäviä pakkaustiimin normaalissa työkierrossa vuorotyössä. A:n sairausloman jatkumisen vuoksi sovittua työkokeilua ei kuitenkaan päästy toteuttamaan. Muuta kuin tällaista vuorotyövaihtoehtoa ei ollut esillä tässä palaverissa. A:n työsopimus irtisanottiin palaverissa 23.3.2010 päättymään ilman työvelvoitetta irtisanomisaikana. Siinä tilaisuudessa ei käsitelty muita vaihtoehtoja eikä hänelle tarjottu mitään muuta työtä. Yhtiössä ei ollut C:n käsityksen mukaan tarjolla mitään sellaista työtä, jota olisi voinut tehdä muuna kuin vuorotyönä. Pelkkää päivävuorotyötä ei tehtaalla ollut lainkaan. Terveydellisistä syistä joidenkin työntekijöiden ei ole tarvinnut osallistua yövuoroon, mutta hekin tekivät aamu- ja iltavuoroa. Palautuvien tavaroiden varastoon A ei olisi ollut sijoitettavissa, koska siellä oli täysmiehitys.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan irtisanominen edellyttää työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Lain mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei hänen työkykynsä ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

A:n sairauspoissaoloista on esitetty selvitystä vuodesta 2001 lukien. Sairauspoissaolojen määrä on vuosina 2001-2004 vaihdellut 40 prosentista 98 prosenttiin ja vuosina 2005-2009 72 prosentista 21 prosenttiin työajasta. Ennen A:n irtisanomista 23.3.2010 hän on joulukuusta 2009 lähtien ollut sairauden vuoksi poissa työstä koko ajan. (teksti salainen).

F:n mukaan yhtiö on pyrkinyt tukemaan A:n työssäoloa siten, että hän on saanut tehdä pelkkää päivävuoroa. D:n mukaan A:lle on vuodesta 2005 lukien räätälöity aamupainotteinen rahkan kontitustyö yhdessä vuorossa. A:n sairauksien vuoksi on lääketieteellisissä selvityksissä 2008 pidetty tärkeänä, että hän tekee jatkossakin säännöllistä työtä. Lisäksi on suositeltu hänen pysymistään pelkässä aamuvuorossa. E:n ja D:n mukaan A:n tekemä kontitustyö kuitenkin väheni vuodenvaihteessa 2009–2010 niin paljon, ettei työtä jäänyt jäljelle edes yhdelle työntekijälle kokoaikaisesti tehtäväksi. Kontitustyötä ei voida E:n mukaan myöskään tehdä osa-aikaisesti, koska työ tehdään tilausten ohjaamana. Työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, A:n aamuvuorossa tekemää kontitustyötä ei ole enää vuodenvaihteen jälkeen ollut hänelle tarjolla.

Yhtiössä on työnantajan aloitteesta selvitetty mahdollisuuksia antaa A:lle muuta työtä tehtaalla. Jo hyvissä ajoin ennen kontitusprosessin muutosta A:ta on valmistettu siirtymään pakkaustiimin muihin tehtäviin vuorotyöhön. Tätä koskevaa työkokeilua A ei ole helmikuussa 2010 kyennyt aloittamaan, ja A on myös työtuomioistuimessa arvioinut, ettei työ olisi soveltunut hänelle. C:n mukaan yhtiössä ei A:n irtisanomishetkellä ollut tarjolla sellaista työtä, jota olisi voinut tehdä muuna kuin vuorotyönä.

Kun otetaan huomioon A:n vuosittaisten sairauspoissaolojen määrä ja työnantajan tiedossa olleet lääketieteelliset arviot hänen työkyvystään, työtuomioistuin katsoo, että työnantaja on voinut perustellusti arvioida A:n työkyvyn vähentyneen olennaisesti ja pitkäaikaisesti hänelle tarjolla olleeseen työhön normaalissa vuorokierrossa. Kun työnantajalla ei ole ollut tarjota A:lle soveltuvaa muuta työtä päivävuorossa, ei työnantajalta ole voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista, minkä vuoksi työnantajalla on ollut työsopimuslain mukaiset asialliset ja painavat syyt hänen työsopimuksensa irtisanomiselle. Näin ollen esitetty korvausvaatimus on perusteeton.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään on Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Valio Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Valio Oy:n oikeudenkäyntikulut 8.825,36 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Sutela, Pärssinen, Lehto ja Kirvesniemi jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.