Labour Court dismisses claim that sea allowance must be included in vacation pay proportionally.

Erimielisyys koski siitä, tuliko ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen mukainen valtamerilisä maksaa vain nimenomaisilta työssäolopäiviltä, jolloin alus on ollut valtameriliikenteessä, vai huomioidaanko työjakson aikana ansaittu ja maksettu valtamerilisä myös vuorottelun vapaajakson palkanmaksussa sen suhteellista osuutta vastaavalla osalla. Osapuolten tarkoitusta paremmin vastaavaksi katsottiin tulkinta, jonka mukaan valtamerilisä maksetaan vain niiltä nimenomaisilta työssäolopäiviltä, jolloin alus on ollut valtameriliikenteessä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 42

KANTAJAT

Suomen Laivanpäällystöliitto ry

Suomen Konepäällystöliitto ry

VASTAAJA

Suomen Varustamot ry

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 10.11.2011

Pääkäsittely 24.1.2012

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Varustamoyhdistys ry:n, Suomen Laivapäällystöliitto ry:n, Ålands Redarförening rf:n ja Suomen Konepäällystöliitto ry:n välisessä, 9.2.2007 allekirjoitetussa ulkomaanliikenteen työehtosopimuksessa on seuraavan sisältöiset määräykset:

Runkosopimus

3 § b) valtamerilisä

Valtameriliikenteessä kulkevilla aluksilla maksetaan päällystölle palkkaliitteen mukainen lisä kuukaudessa. Lisä maksetaan a) kaikilla aluksilla, jotka ovat säännöllisessä linjaliikenteessä valtamerentakaisiin satamiin, koko palvelusajalta, kuitenkin enintään 20 päivältä sellaiselta ajalta, jolloin alus on poissa liikenteestä tai muun syyn takia, b) muilla valtamerentakaisiin satamiin kulkevilla alusilla siitä päivästä lukien, jolloin alus lähtee viimeisestä Euroopan liikenteeseen kuuluvasta lastaus- tai purkaussatamasta valtamerentakaisiin satamiin ja siihen päivään saakka, jolloin alus saapuu ensimmäiseen Euroopan liikenteeseen kuuluvaan lastaus- tai purkaussatamaan ja enintään 20 päivältä tämän jälkeen. Jos kuitenkin tällainen alus tekee kaksi tai useampaa jatkuvaa matkaa valtameriliikenteessä, maksetaan lisä kuten yllä myöskin satama-ajalta ensimmäiseltä matkalta paluun jälkeen. Verrattavissa lastaus-tai purkaussatamaan on tässä suhteessa myöskin korjaus- ja riisumissatama.

Takuupalkkasopimus

3 § Vuorottelu

Aluksessa noudatetaan keskimäärin 1:1 (yksi jakso työtä, yksi jakso vapaata) vuorottelujärjestelmää pro rata periaatteella niin, että yksi työjaksopäivä aluksella oikeuttaa yhteen vapaapäivään sisältäen vuosilomalain mukaiset vuosilomapäivät.

4 § Palkka

Päällystön kuukausipalkat ovat tämän sopimuksen mukaan niin työ- kuin vapaajaksoilta takuupalkkoja, jotka sisältävät kaikki runkosopimuksen ja sitä täydentävien sopimusten mukaiset lisät ja korvaukset, lukuun ottamatta seuraavia:

1) ikälisäjärjestelmä noudattaa runkosopimusta,

2) vuosiloma-ajalta maksetaan 18 % korotus ja lomaraha seuraavasti: 13 pv:n lomasta 15 pv:ltä, 15 pv:n lomasta 17 pv:ltä ja 18 pv:n lomasta 21 pv:ltä,

3) jäämisvuoro (stopptörn) maksetaan runkosopimusta täydentävän sopimuksen mukaan,

4) runkosopimuksen 4 §:ää noudatetaan sellaisenaan ruoka- ja asuntokorvauksen osalta,

5) valtamerilisä,

6) ulkoeuroopanlisä,

7) nestekaasulisä,

8) lastinkäsittelyn valvontalisä,

9) E0-lisä,

10) virkapukulisä,

11) varustamon mahdollisesti maksamat muut lisät ja korvaukset.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Laivanpäällystöliitto ry ja Suomen Konepäällystöliitto ry ovat vaatineet, että työtuomioistuin:

vahvistaa ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen runkosopimuksen 3 §:n b-kohdan ja takuupalkkasopimuksen 4 §:n oikeaksi sisällöksi ja tulkinnaksi sen, että päällystöliiton jäsenillä on oikeus saada takuupalkkasopimuksen mukaisen vuorottelun työssäolopäivältä maksettu valtamerilisä yhtä monelta vapaajaksopäivältä ja

velvoittaa Suomen Varustamot ry:n korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut 8.749,90 eurolla korkoineen.

Perusteet

Takuupalkkasopimuksen 3 §:n mukainen 1:1 vuorottelujärjestelmä (yksi jakso työtä, yksi jakso vapaata) sisältää sen, että yksi työjaksopäivä aluksella oikeuttaa yhteen palkalliseen vapaapäivään. Tähän ansaintaperiaatteeseen kuuluu, että vapaajaksolta maksettava palkka on yhtä suuri kuin työjaksolta maksettu palkka. Työjaksolta tai osalta työjaksoa maksettu valtamerilisä on siten otettava huomioon vapaajakson palkanmaksussa sen suhteellista osuutta vastaavalla osalla.

Takuupalkkasopimuksen 4 §:ssä on lueteltu erilliset palkanlisät, jotka eivät sisälly takuupalkkaan. Tällä ei ole kuitenkaan tarkoitettu sitä, ettei kyseisiä lisiä tulisi maksaa vapaajaksoilta, vaan ansaintaperiaatteen mukaan vapaajaksoilta on maksettava sama suhteellinen osuus kyseisistä lisistä kuin työssäolojaksolla niitä on ansaittu.

Kun takuupalkkasopimuksesta neuvoteltiin ja kun siirryttiin takuupalkkajärjestelmään ja sen mukaiseen vuorottelujärjestelmään, tarkoituksena ei ollut muuttaa aikaisemman käytössä olleen vastikejärjestelmän mukaista ansaintaperustetta, jonka mukaan vastikejärjestelmässä ansaituilta vastikevapailta oli maksettava sama palkka kuin vastiketta ansaitessa työtä tekemällä oli saatu.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Varustamot ry on vaatinut, että kanne hylätään.

Kanteen kiistämisen perusteet

Valtamerilisä on tyypillinen olosuhdelisä, joka maksetaan työntekijälle ainoastaan hänen palvellessaan aluksella sen ollessa maantieteellisesti rajatulla liikennealueella. Muita vastaavia työehtosopimuspohjaisia olosuhdelisiä ovat ulkoeuroopanlisä ja sodanvaaralisä. Mainitut lisät ovat korvausta poikkeavista olosuhteista, joissa työntekijä joutuu palvelemaan aluksella, esimerkiksi aluksen ollessa sodanvaara-alueella, missä merenkulkijan henki ja terveys voivat olla uhattuina tai valtameriliikenteessä, jossa on pitempiä välimatkoja ja kovempia luonnonolosuhteita kuin Suomen rannikkoliikenteessä.

Koska kysymys on nimenomaan olosuhdelisistä, niitä ei makseta merenkulkijoiden ollessa kotona vuorottelujärjestelmän mukaisella vapaalla tai vuosilomalla. Sodanvaaralisää ei makseta vapaajaksoilta. Päällikölle ja konepäällikölle aluksella, joka liikennöi Euroopan ulkopuolella olevien satamien välillä, maksetaan ulkoeuroopanlisä siltä ajalta, jonka alus on tällaisessa liikenteessä ja päällikkö ja konepäällikkö palvelevat aluksella.

Päällystöä koskevassa takuupalkkasopimuksessa olosuhdelisien kytkentä työssäolopäiviin on huomioitu siten, että takuupalkkaan, johon sisältyy kaikki runkosopimuksen ja sitä täydentävien sopimusten mukaiset lisät ja korvaukset ja joka maksetaan niin työ- kuin vapaajaksoilta, ei takuupalkkasopimuksen 4 §:n mukaan ole sisällytetty valtamerilisää. Se, että valtamerilisä, kuten myös edellä mainittu toinen olosuhdelisä eli ulkoeuroopanlisä, on nimenomaisesti jätetty takuupalkan ulkopuolelle johtuu siitä, että se maksetaan työssäolopäivistä aluksen ollessa valtameriliikenteessä eikä vapaajaksoilta maissa.

Suomen Laivanpäällystöliitto ry ja Suomen Konepäällystöliitto ry sekä Suomen Varustamot ry ovat 7.10.2010 pöytäkirjassa yhteisesti todenneet, että valtamerilisä on takuupalkkajärjestelmässä sellainen olosuhdelisä, joka maksetaan ainoastaan työssäolopäivistä aluksella sen ollessa valtameriliikenteessä.

ERIMIELISYYS

Asiassa on erimielisyyttä siitä, tuleeko valtamerilisä maksaa vain nimenomaisilta työssäolopäiviltä, jolloin alus on ollut valtameriliikenteessä, vai huomioidaanko työjakson aikana ansaittu ja maksettu valtamerilisä myös vuorottelun vapaajakson sen suhteellista osuutta vastaavalla osalla.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Neljä maksukuittia, maksupäivät: 10.7., 10.9., 10.10. ja 10.11.1993

2. Erimielisyysmuistio 26.11.2010

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Sodanvaarasopimus 25.2.2011

2. Päällystön valtamerilisää koskeva pöytäkirja 7.10.2010

Kantajan henkilötodistelu

1. Toiminnanjohtaja A, Suomen Laivanpäällystöliitto ry

2. Järjestösihteeri B, Suomen Konepäällystöliitto ry

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa esitetty näyttö

Työntekijäpuolen todistajana asiassa on kuultu Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n toiminnanjohtaja A:ta. A on kertonut, että ennen takuupalkkasopimuksen voimaantuloa valtamerilisä maksettiin työssäolojakson lisäksi myös vastaavasti kertyneiltä vastikevapailta. Takuupalkkasopimuksen voimaantulon jälkeen valtamerilisän maksamiskäytäntö vuorottelujärjestelmässä on ollut riitainen ainakin vuodesta 2006 lähtien. Erimielisyys ei ilmennyt välittömästi takuupalkkasopimuksen voimaantulon jälkeen, koska laivoja ei tuolloin kulkenut valtameriliikenteessä.

A osallistui päällystön valtamerilisää koskeviin neuvotteluihin syksyllä 7.10.2010. Neuvotteluissa varustamot ilmoittivat, ettei valtamerilisää voida maksaa vapaa-ajalta, koska tämä ei ollut teknisesti mahdollista varustamoiden palkanlaskentajärjestelmissä. Tämän vuoksi päällystöliitot esittivät, että valtamerilisää ei maksettaisi vapaiden ajalta, vaan valtamerilisä korotettaisiin 100 prosentilla, jolloin lopputulos olisi päällystöliittojen osalta sama ja varustamot välttyisivät palkanlaskujärjestelmän uudistamisesta aiheutuvilta kustannuksilta. Koska varustamot tarjosivat ainoastaan 10 prosentin korotusta valtamerilisään, 7.10.2010 laadittuun pöytäkirjaan kirjattua sopimusta ei hyväksytty päällystöliittojen hallituksissa.

A osallistui myös 25.2.2011 allekirjoitettua sodanvaarasopimusta koskeviin neuvotteluihin, joissa liitot sopivat ensimmäistä kertaa sodanvaaralisän maksamisesta. Pääneuvottelijoiden hyväksymään sopimuksen ensimmäiseen versioon oli kirjattu, että vastikevapaan maksamisessa otetaan huomioon sodanvaaralisä. Suomen Varustamot ry:n hallitus ei kuitenkaan hyväksynyt neuvottelutulosta. Koska sodanvaarasopimuksen solmiminen oli päällystöliittojen jäsenistön etujen turvaamisen kannalta välttämätöntä, päällystöliitot suostuivat neuvottelutulokseen, jossa lisää ei otettu huomioon vastikevapaan laskemisessa.

A:n näkemyksen mukaan valtamerilisä, sodanvaaralisä ja ulkoeuroopanlisä ovat luonteeltaan olosuhteisiin liittyvät kiinteitä lisiä. Takuupalkkasopimuksen 4 §:ään sisältyy valtamerilisästä luonteeltaan poikkeavia puhtaita olosuhdelisiä, kuten jäämisvuorolisä ja lastinkäsittelyn valvontalisä, jotka maksetaan kertaluonteiseen työsuoritukseen kuluneen ajan perusteella.

Työntekijäpuolen todistajana asiassa on kuultu Suomen Konepäällystöliitto ry:n järjestösihteerinä vuodesta 1982 lähtien työskennellyttä B:tä. B on kertonut, että ennen takuupalkkasopimuksen voimaantuloa 1990-luvun puolivälissä valtamerilisä maksettiin vastikevapaiden ajalta. B on kertonut, että takuupalkkasopimusta ja vuorotteluvapaajärjestelmää koskevissa neuvotteluissa listattiin 11 asiaa, mukaan lukien valtamerilisä, jotka eivät kuuluneet takuupalkkasopimukseen, vaan jäivät edelleen muuttumattomana voimassaolevan runkosopimuksen piiriin. Takuupalkkasopimusta neuvoteltaessa aluksia ei ollut valtameriliikenteessä.

B osallistui päällystön valtamerilisää koskeviin neuvotteluihin, jotka koskivat Neste Shipping Oy:stä lähtöisin ollutta erimielisyyttä. Päällystöliitot esittivät, että valtamerilisää korotetaan 100 prosentilla. Koska Suomen varustamot ry tarjosi vain 10 prosentin korotusta, neuvottelutulosta ei saavutettu, ja 7.10.2010 päivätty sopimus raukesi. Asian käsittely jatkui erimielisyysneuvottelussa 26.11.2010.

B osallistui myös sodanvaarasopimusta koskeviin neuvotteluihin. B on kertonut kuten A, että sopimuksen ensimmäiseen versioon kirjattiin, että sodanvaaralisä otetaan huomioon myös vuorotteluvapaapäivissä. Suomen Varustamot ry:n hallitus ei kuitenkaan hyväksynyt neuvottelutulosta, minkä vuoksi sopimusta muutettiin.

Arviointi ja johtopäätökset

Asianosaiset ovat eri mieltä siitä huomioidaanko työjakson aikana ansaittu ja maksettu valtamerilisä vuorottelun vapaajakson palkanmaksussa sen suhteellista osuutta vastaavalla osalla. Päällystöliittojen mukaan niiden jäsenillä on oikeus saada takuupalkkasopimuksen mukaisen vuorottelun työssäolopäivältä maksettu valtamerilisä yhtä monelta vapaajaksopäivältä. Työnantajapuolen mukaan taas valtamerilisä maksetaan vain työssäolopäivistä aluksen ollessa valtameriliikenteessä, ei vapaajaksoilta maissa. Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että valtamerilisä otetaan huomioon laskettaessa vuosiloma-ajan palkkaa.

Runkosopimuksen 3 b §:ssä on sovittu valtamerilisästä. Määräyksessä ei kuitenkaan ole sovittu siitä, huomioidaanko valtamerilisä vapaajakson palkanmaksussa. Takuupalkkasopimuksen 4 §:ssä on sovittu, että valtamerilisä ei sisälly takuupalkkoihin.

A:n ja B:n kertomusten ja kirjallisina todisteina esitettyjen palkanmaksukuittien perusteella asiassa on selvitetty, että ennen takuupalkkasopimuksen voimaantuloa vastikevapaalta maksettiin samanlainen korotettu palkka kuin valtameriajalta. Takuupalkkasopimusneuvotteluihin osallistunut B on kertonut käsityksenään, että koska valtamerilisä jätettiin takuupalkkasopimusta neuvoteltaessa runkosopimuksen piiriin, sen maksamiskäytännön oli tarkoitettu säilyvän ennallaan. Muuta selvitystä takuupalkkasopimusta koskevista neuvotteluista ja sopimusosapuolten tarkoituksesta valtamerilisän maksamisen osalta ei ole esitetty. A:n ja B:n kertomuksista ilmenee, että takuupalkkasopimuksen solmimisen aikoihin aluksia ei ollut valtameriliikenteessä.

Työtuomioistuin toteaa, että päällystön valtamerilisää koskeva, 7.10.2010 allekirjoitettu pöytäkirja ei ilmennä osapuolten yhteistä tulkintaa, vaan asia on säilynyt erimielisenä, kuten 26.11.2010 laaditusta erimielisyysmuistiosta ilmenee. Työtuomioistuin toteaa, että myöskään osapuolten yhteisesti hyväksymään vakiintunutta soveltamiskäytäntöä ei ole näytetty syntyneen. Runko- tai takuupalkkasopimuksen sanamuodosta ei myöskään voida tehdä johtopäätöstä, joka puoltaisi enemmän jommankumman osapuolen tulkintaa. Sodanvaaralisästä taas on sovittu vasta valtamerilisän jälkeen, joten 25.2.2011 laadittu sodanvaarasopimuskaan ei suoranaisesti ilmennä osapuolten yhteistä tulkintaa valtamerilisän osalta.

Osapuolet ovat kuitenkin sodanvaaralisän osalta sopineet, ettei sitä oteta huomioon vastikevapaan laskemisessa, ja sodanvaaralisän oli sovittu jäävän valtamerilisän tavoin takuupalkan ulkopuolelle. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo osapuolten tarkoitusta paremmin vastaavan tulkinnan, jonka mukaan valtamerilisä maksetaan vain nimenomaisilta työssäolopäiviltä, jolloin alus on ollut valtameriliikenteessä. Kanne on tämän vuoksi hylättävä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ruikka puheenjohtajana sekä Pärnänen, Virtanen, Sutela, Lehto ja Kirvesniemi jäseninä. Sihteeri on ollut Mohsen.

Tuomio on yksimielinen.