TT:2012-4 · Työtuomioistuin

Asiassa on kysymys muun ohella valtion virka- ja työehtosopimuksen tulkinnasta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 4

KANTAJAT

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry

Palkansaajajärjestö Pardia ry

VASTAAJA

Valtionvarainministeriö

ASIA

Virkaehtosopimuksen tulkinta ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 12.10.2011

Pääkäsittely 10.11.2011

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtion virka- ja työehtosopimuksen (1.3.2010 - 29.2.2012), joka on allekirjoitettu 28.3.2010, ensimmäisessä palvelussuhteen ehtoja koskevassa luvussa on seuraavat määräykset:

1 § Sopimuskausi ja soveltamisala

5 mom. Tätä sopimusta ja sen 2 ja 3 §:ssä tarkoitettuja sopimuksia sovelletaan pääsopijajärjestöihin ja niiden alayhdistyksiin sekä niiden henkilöjäseniin. Siltä osin kuin yhdistyksen asema pääsopijajärjestön alayhdistyksenä on lakannut valtion sopimusratkaisua koskevan neuvottelutuloksen saavuttamisen 7.3.2010 jälkeen, sanottuja sopimuksia sovelletaan vasta, kun tällainen alayhdistys tulee sidotuksi tähän sopimukseen.

5 § Virastoerä

1. Sopimusalakohtaisesti on toteutettavana 0,43 prosentin suuruinen virastoerä 1.9.2010 lukien.

6 § Virastoerän neuvottelumääräykset

1 mom. Virastoerän toteuttamiseksi tarkentavilla virkaehtosopimuksilla ja työehtosopimuksilla neuvotellaan hallinnonalan neuvotteluviranomaisten ja työehtosopimusvirastojen sekä asianomaisten henkilöstöjärjestöjen kesken.

2 mom. Neuvottelu erästä on käytävä 15.10.2010 mennessä. Neuvottelujen käymisen määräaika voidaan sanottujen osapuolten yhteisellä pöytäkirjalla perustellusta syystä sopia siirrettäväksi myöhemmäksi, kuitenkin enintään kahdella kalenterikuukaudella.

4 mom Jos neuvottelutulosta virka- ja työehtosopimukseksi virastoerän toteuttamisesta ei saavuteta 2 momentissa sanottuun määräaikaan mennessä, toteutetaan erä prosentuaalisena yleiskorotuksena.

12 § Erinäiset määräykset paikallisesta sopimisesta virka- ja työehtosopimuksella

3 mom. Viraston tarkentavaa virkaehtosopimusta tai työehtosopimusta ei saa tehdä siten, että sopimuksesta aiheutuisi valtiolle lisäkustannuksia. Virka- ja työehtosopimusten rahoitus katetaan kunkin alan paikallisesti toteutettavilla sopimuserillä.

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Rajavartiolaitoksen esikunta ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry ja Palkansaajajärjestö Pardia ry neuvottelivat Rajavartiolaitoksessa 1.9.2010 toteutettavasta palkantarkistuksesta syksyllä 2010. Neuvottelussa ei päästy yksimielisyyteen virka- ja työehtosopimuksen 5 §:n tarkoittaman virastoerän toteuttamisesta. Rajavartiolaitoksen esikunta, joka on ollut sidottu 1.3.2010 voimaan tulleeseen valtion yleiseen virka- ja työehtosopimukseen, ei toteuttanut Rajavartiolaitoksessa 0,43 prosentin mukaista yleiskorotusta 1.9.2010 lukien.

Rajavartioliitto ry irtisanoutui Palkansaajajärjestö Pardia ry:n jäsenyydestä ennen valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen hyväksymistä ja jätti työtaisteluilmoituksen. Sovittelija antoi työtaisteluilmoituksen seurauksena 23.4.2010 sovintoehdotuksen, jonka Rajavartiolaitoksen esikunta ja Rajavartioliitto ry hyväksyivät. Valtionvarainministeriö hyväksyi sovintoesityksen päätöksellään 23.4.2010. Sovintoehdotuksessa sovittiin Rajavartiolaitoksessa aiemmin tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen palkkauksen kokemusosaa koskevan määräyksen muuttamisesta siten, että 0,2 prosenttia virastoerästä kohdennettiin upseerien, opistoupseerien, meri- ja rajavartiomiesten palkkaan kuuluvan täyden kokemusosan korottamiseen. Rajavartioliitto ry ei sovintoehdotusta tehtäessä ollut pääsopijapuolten jäsen.

Rajavartiolaitoksen esikunta antoi 4.11.2010 määräyksen, jonka mukaan valtion virka- ja työehtosopimuksen 2010 - 2012 virastoerä toteutettiin 0,23 prosentin suuruisena yleiskorotuksena ja 0,2 prosenttia virastoerästä kohdennettiin Rajavartiolaitoksen ja Rajavartioliitto ry:n välillä 23.4.2010 tehdyn sovintoehdotuksen toteuttamiseen.

Asiassa on erimielisyyttä siitä, oliko Rajavartiolaitoksen esikunnalla ja Rajavartioliitto ry:llä oikeus sopia virastoerän suuruudesta ja kohdentamisesta, ja onko sovintoehdotus ristiriidassa valtion virka- ja työehtosopimuksen 5 §:n (sopimuserän suuruus) ja 6 §:n (neuvottelumenettely) kanssa.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry ja Palkansaajajärjestö Pardia ry ovat vaatineet, että työtuomioistuin:

vahvistaa, että Rajavartiolaitos on velvollinen suorittamaan Rajavartiolaitoksen henkilökunnalle 0,43 prosentin suuruisen yleiskorotuksen valtion virka- ja työehtosopimuksen virastoerää koskevien 5 ja 6 §:n perusteella 1.9.2010 lukien,

vahvistaa, että Rajavartiolaitos on menetellyt vastoin valtion virka- ja työehtosopimuksen virastoerää koskevien 5 ja 6 §:n määräyksiä, kun Rajavartiolaitoksen esikunta on 1.9.2010 suorittanut Rajavartiolaitoksen henkilökunnalle vain 0,23 prosentin suuruisen yleiskorotuksen ja käyttänyt virastoerästä 0,2 prosentin suuruisen osuuden Rajavartiolaitoksen upseerien, opistoupseerien ja raja- ja merivartioiden palkkauksen niin sanotun kokemusosan korotukseen, vaikka virka- ja työehtosopimuksen 5 ja 6 §:n mukaan Rajavartiolaitoksen olisi tullut suorittaa 0,43 prosentin suuruinen yleiskorotus koko Rajavartiolaitoksen henkilöstölle 1.9.2010 lukien,

tuomitsee valtiovarainministeriön valtion virkaehtosopimuslain 4 luvun 19 §:n 1 momentin perusteella hyvityssakkoon valtion virka- ja työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja

velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut 2.900 eurolla korkoineen.

Perusteet

Erimielisyys koskee sitä, ovatko Rajavartiolaitoksen esikunta ja Rajavartioliitto ry voineet keskinäisellä sopimuksellaan sopia valtiovarainministeriön, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n välisessä valtion virka- ja työehtosopimuksessa sovitun palkantarkistuserän käyttämisestä toisin kuin mitä mainitut sopijaosapuolet ovat valtion virka- ja työehtosopimuksessa sopineet.

Koska Rajavartiolaitoksen virastotason neuvottelussa ei päästy yksimielisyyteen virka- ja työehtosopimuksen 5 §:n tarkoittaman virastoerän toteuttamisesta, virastoerä olisi tullut virka- ja työehtosopimuksen 6 §:n 4 momentin perusteella toimeenpanna Rajavartiolaitoksessa kaikille laitoksen virkamiehille ja työntekijöille samansuuruisena 0,43 prosentin yleiskorotuksena. Rajavartiolaitos suoritti kuitenkin henkilöstölleen ainoastaan 0,23 prosentin suuruisen yleiskorotuksen 1.9.2010 alkaen.

Rajavartiolaitoksen esikunta oli 1.9.2010 sidottu valtion virkaehtosopimuslain 2 luvun 5 §:n perusteella 1.3.2010 voimaan tulleeseen valtion työmarkkinalaitoksen ja valtion pääsopijajärjestöjen Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n välillä solmittuun virka- ja työehtosopimukseen. Esikunta ei voinut ilman virka- ja työehtosopimuksen sopijaosapuolten suostumusta sopia sen ja Rajavartioliiton välistä eturistiriitaa siten, että riidan ratkaisemiseen käytetään palkantarkistuseriä, joiden määrästä ja tarkoituksesta on jo sovittu muiden sopijapuolten eli valtion ja valtion pääsopijapuolten kesken. Sovintoratkaisua ei myöskään hyväksytetty valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen osapuolilla eli valtion pääsopijajärjestöillä.

Rajavartioliitto ry ei ollut valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 6 §:ssä tarkoitettu asianomainen henkilöstöjärjestö, jolla oli oikeus sopia tarkentavasta virkaehtosopimuksesta. Rajavartioliitto ry:llä ei myöskään ollut pääsopijapuolten valtuutusta sopimusneuvotteluihin eivätkä pääsopijapuolet hyväksyneet sopimusta sen tekemisen jälkeen.

Rajavartiolaitoksen esikunnan tekemä tarkentava virkaehtosopimus on valtion virkaehtosopimuslain 2 luvun 3 §:n 4 momentin perusteella mitätön siltä osin kuin se on ristiriidassa valtiovarainministeriön tekemän sopimuksen kanssa.

Hyvityssakko

Rajavartiolaitos on rikkonut valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 6 § 4 momentin määräystä. Rajavartiolaitoksen esikunnan ja valtiovarainministeriön on täytynyt tietää, ettei Rajavartiolaitos voi poiketa valtiovarainministeriön ja valtion pääsopijajärjestöjen tekemästä virkaehtosopimuksesta ja maksaa Rajavartiolaitoksen henkilöstölle pienempää yleiskorotusta kuin mitä virka- ja työehtosopimuksessa on sovittu.

Rajavartiolaitos ja valtiovarainministeriö ovat tienneet, että osa virastoerän tarkoittamasta yleiskorotuksen suorittamiseen varatusta palkkasummasta on Rajavartiolaitoksen esikunnan 4.11.2010 tekemällä päätöksellä käytetty muuhun tarkoitukseen kuin mihin se on sovittu käytettäväksi virka- ja työehtosopimuksessa. Valtiovarainministeriön olisi syksyllä 2010 virastoneuvottelujen käymisen yhteydessä ja viimeistään 7.3.2011 keskusneuvottelun yhteydessä tullut huolehtia siitä, että Rajavartiolaitoksen esikunta noudattaa voimassa olevaa valtion yleistä virka- ja työehtosopimusta ja toteuttaa 1.9.2010 alkaen 0,43 prosentin suuruisen yleiskorotuksen Rajavartiolaitoksen henkilöstölle.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtionvarainministeriö on vaatinut, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työtaistelun uhka aiheuttaa virastolle poikkeavan tilanteen. Sovittelijan johdolla toteutetuissa neuvotteluissa sovittiin virastoerän 0,2 prosentin osuuden käyttämisestä Rajavartiolaitoksen palkkausjärjestelmän kokemusosatason 1 korottamiseen. Neuvottelut käytiin työriitojen sovittelusta annetun lain nojalla ja mukaisesti. Rajavartiolaitoksen esikunta hyväksyi sovittelijan sovintoehdotuksen, jonka ansiosta vältyttiin Rajavartioliitto ry:n uhkaamalta työtaistelulta. Valtiovarainministeriö hyväksyi sovintoehdotuksen 23.4.2010, ja se tuli voimaan virkaehtosopimusvaikutuksin. Valtio ei työriitojen sovittelusta annetun lain perusteella käytyjen neuvottelujen ja niissä syntyneen sovinnon takia ole menetellyt vastoin valtion virka- ja työehtosopimuksen 6 §:ssä sovittuja neuvottelumääräyksiä.

Virastoeräneuvottelut toteutettiin Rajavartiolaitoksessa valtion virka- ja työehtosopimuksen 6 §:n mukaisesti. Rajavartioliitto ry täytti sopimuksen 6 §:ssä mainitut edellytykset, koska sovintoehdotuksen 1 §:ssä virkaehtosopimuksen ehtojen soveltamisesta Rajavartioliitto ry:n jäseniin edellytetään Rajavartioliiton tulemista sidotuksi valtion virka- ja työehtosopimukseen. Virastoerä toteutettiin tarkentavilla virkaehtosopimuksilla ja neuvoteltiin hallinnonalan neuvotteluviranomaisen ja asianomaisen henkilöstöjärjestön kesken myös 0,2 prosentin osalta. Myös muut 6 §:ssä mainitut virastoerän neuvottelumääräykset toteutuivat koko virastoerän osalta.

Sovintoehdotuksessa sopimusmuutosten edellyttämä rahoitus edellytettiin toteutettavaksi vuoden 2010 virastoerästä. Sovintoehdotuksen muutokset oli valtion virkaehtosopimusasetuksen 5 §:n ja keskustason sopimuksen 12 §:n 3 momentin mukaan mahdollista toteuttaa ainoastaan virastoerästä irrotetulla varallisuudella. Rajavartiolaitokselle valtion tulo- ja menoarviossa osoitetun varallisuuden käyttö sopimuksen rahoitukseen ei ollut sallittua.

Sovintoehdotuksen yhteydessä sovittiin, että muutokset oli tarkoitus siirtää valtion virka- ja työehtosopimuksessa määrätyssä aikataulussa Rajavartiolaitoksen palkkausjärjestelmästä tehtyyn tarkentavaan virkaehtosopimukseen ja siten koskettamaan koko Rajavartiolaitoksen henkilökuntaa.

Kokemusosatason nostaminen sovintoehdotuksen mukaisesti on ollut Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n keskeinen tavoite Rajavartiolaitoksen virkaehtosopimusneuvotteluissa. Kun korotus on kohdistettu Rajavartiolaitoksen palkkausjärjestelmän kehittämiseen, koko 0,43 prosentin suuruinen virastoerä on kohdennettu valtion virka- ja työehtosopimuksen 5 §:n mukaisesti.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Rajavartiolaitoksen esikunnan ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n, SKL Suomen Konepäällystöliitto ry:n sekä Valtion Yhteisjärjestö VTY ry:n välillä 22.4.2005 tehty tarkentava virkaehtosopimus rajavartiolaitoksen henkilöstöön 1.12.2004 alkaen sovellettavasta palkkausjärjestelmästä (päivitetty 5.2.2010) (ote)

2. Paikallisneuvottelupöytäkirja 27.1.2011

3. Valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimus 21.12.1993

Kantajan henkilötodistelu

1. Neuvottelupäällikkö A, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

2. Sopimustoimitsija B, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry

Vastaajan henkilötodistelu

1. Hallitusneuvos C

2. Neuvottelupäällikkö D

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa esitetty näyttö

Kantajien nimeämän valtionvarainministeriön, AKA-VA-JS ry:n, STTK-J ry:n ja Valtion yhteistyöjärjestö VTY ry:n välisen valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 21.12.1993 3 §:n 2 momentin mukaan valtion neuvotteluviranomainen voi, neuvoteltuaan asianomaisten tämän pääsopimuksen osapuolina olevien järjestöjen kanssa, oikeuttaa hallinnonalan neuvotteluviranomaisen tekemään virkaehtosopimuksen, sikäli kuin paikallista sopimista ei ole tämän pääsopimuksen osapuolten välisin virkaehtosopimuksin erikseen rajoitettu.

Kantajien kirjallisena todisteena esittämästä, 22.4.2005 tehdystä rajavartiolaitoksen tarkentavasta virkaehtosopimuksesta ilmenee, että sen sopijaosapuolina ovat Rajavartiolaitoksen esikunta ja Palkansaajajärjestö Pardia ry, SKL Suomen Konepäällystöliitto ry ja Valtion Yhteisjärjestö VTY ry.

Kantajien todistajana on kuultu Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n neuvottelupäällikkö A:ta. A osallistuu valtion neuvotteluihin valtion pääneuvotteluryhmässä ja johtaa virastokohtaisia neuvotteluita. A on kertonut, että Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on tarkentavan virkaehtosopimuksen varsinainen pääsopijaosapuoli, sopimukset tehdään sen nimissä ja liitot osallistuvat neuvotteluihin sen valtuuttamana. Tarkentavia virkaehtosopimuksia neuvoteltaessa valtion virka- ja työehtosopimuksen 6 §:ssä tarkoitettu asianomainen henkilöstöjärjestö on pääsopijaosapuolen paikallisyhdistys. Jos järjestö ei ole pääsopijaosapuolen jäsen, se ei voi olla osapuolena neuvotteluissa. Esimerkiksi Päällystöliitto ry osallistuu tarkentavaa virkaehtosopimusta koskeviin neuvotteluihin, muttei ole sopimusosapuoli, ja yhtyy sopimukseen vasta sen jälkeen, kun pääsopijajärjestöt ovat sen hyväksyneet.

A on kertonut lisäksi, että pääsopijaosapuolet eivät ole hyväksyneet sovittelijan 23.4.2010 tekemää sovintoehdotusta, eikä niiltä pyydetty sopimuksen hyväksymistä. Valtion pääneuvotteluryhmälle ainoastaan tiedotettiin sovintoehdotuksesta. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry ei myöhemminkään hyväksynyt, että osa virastoerästä käytettäisiin sovintoehdotuksen mukaisesti muuhun kuin yleiskorotukseen. Virastokohtaisissa neuvotteluissa syksyllä 2010 sovintoehdotusta oli neuvottelijoiden mukaan yritetty sisällyttää tarkentavaan virkaehtosopimukseen, mutta neuvotteluissa ei päästy yksimielisyyteen. Koska neuvottelut päättyivät erimielisinä, virastoerä tuli toteuttaa 0,43 prosentin suuruisena yleiskorotuksena.

Vastaajan todistajana on kuultu hallitusneuvos C:tä. C:n mukaan Rajavartiolaitoksen esikunta voi valtion työ- ja virkaehtosopimuksen 6 §:n perusteella neuvotella virastoerästä myös Rajavartijaliitto ry:n kanssa. Asianomainen neuvotteluviranomainen voi valtion virkaehtosopimuslain mukaan käydä neuvotteluita harkitsemansa yhdistyksen kanssa. Pääsopimuksessa ei myöskään ole täsmennetty, että asianomaisen henkilöstöjärjestön pitäisi kuulua pääsopijajärjestöön. Myös C:n mukaan vakiintunut käytäntö kuitenkin on, että virastokohtaisten neuvotteluiden osapuolina ovat joko pääsopijajärjestöt tai niiden alajärjestöt. C:n tulkinnan mukaan, vaikka neuvotteleminen muiden järjestöjen kanssa on poikkeuksellista, sitä ei ole nimenomaisesti kielletty. Työtaistelu-uhan vuoksi Rajavartijaliitto ry:n kanssa oli pakko neuvotella.

Vastaajan todistajana on kuultu neuvottelupäällikkö D:tä. D työskenteli ennen Rajavartiolaitoksen palvelukseen siirtymistään valtion työmarkkinalaitoksen neuvotteluyksikössä, jossa hän perehtyi Rajavartiolaitoksen sopimustoimintaan. D:n mukaan sopimusosapuolet Rajavartiolaitoksessa riippuvat sopimuksen luonteesta. Pääsääntöisesti osapuolina ovat D:nkin mukaan pääsopijajärjestöt, joita neuvotteluissa edustavat jäsenjärjestöt, mutta johtuen paikallisen sopimustoiminnan monimutkaisuudesta sopijapuolena voi poikkeuksellisesti olla myös jokin muu kuin pääsopijajärjestö. Näin on esimerkiksi Päällystöliitto ry:n osalta.

D, joka osallistui sovintoehdotusta koskeviin neuvotteluihin, on kertonut, että koska valtion virka- ja työehtosopimukseen on kirjattu, että etuudet koskevat vain pääsopijajärjestöjen jäsenyhdistyksiä, Rajavartioliitto ry:n ja Rajavartiolaitoksen välisen sovintosopimuksen ehdoksi asetettiin, että Rajavartioliitto ry palaa pääsopijajärjestöjen jäseneksi. Koska palkkausjärjestelmä on yhtenäinen, eikä erillisiä kohdennuksia ollut mahdollista tehdä, työnantaja pyrki syksyllä 2010 käydyissä virastokohtaisissa neuvotteluissa sisällyttämään sovintoehdotuksen osaksi tarkentavaa virkaehtosopimusta ja siten kattamaan koko henkilöstön. Työnantaja ei voinut käyttää sovintoehdotuksen toteuttamiseen muuta varallisuutta kuin, mistä keskustasolla oli sovittu. Virastokohtaisissa neuvotteluissa ei päästy yhteisymmärrykseen sopivasta kokonaisuudesta, joten neuvottelut päättyivät erimielisinä.

Arviointi ja johtopäätökset

Ratkaistavana kysymyksenä työtuomioistuimessa on se, onko Rajavartiolaitoksen esikunnan ja Rajavartioliitto ry:n 23.4.2010 hyväksymällä sovintoehdotuksella voitu sopia valtion virka- ja työehtosopimuksen 5 §:n mukaisen virastoerän käyttämisestä pääsopijajärjestöjä sitovalla tavalla.

Asiassa on riidatonta se seikka, että 1.3.2010 solmitussa valtion virka- ja työehtosopimuksessa sopijapuolina virkamiesten puolesta ovat mainitut pääsopijajärjestöt.

Valtion virka- ja työehtosopimuksen 5 §:ssä on sovittu 0,43 prosentin suuruisen virastoerän toteuttamisesta 1.9.2010 lukien. Sopimuksen 6 §:n 1 momentin mukaan tarkentavat virkaehtosopimukset neuvotellaan hallinnonalan neuvotteluviranomaisen ja työehtosopimusvirastojen sekä asianomaisten henkilöstöjärjestöjen kesken. Valtio on siten valtion virka- ja työehtosopimuksen 5 §:ssä tarkoitetun virastoerän osalta ollut sidottu pääsopijajärjestöjen kanssa solmimaansa valtion virka- ja työehtosopimukseen.

Työtuomioistuimessa kuultujen todistajien kertomuksista käy yhdenmukaisesti ilmi, että virastokohtaisissa neuvotteluissa virkamiehiä on vakiintuneesti edustaneet joko pääsopijajärjestöt itse tai jäsenjärjestöjensä edustamina. Tätä tukee myös 22.4.2005 tehty rajavartiolaitoksen tarkentava virkaehtosopimus. Valtion virka- ja työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevan 1 §:n mukaan sopimusta sovelletaan pääsopijajärjestöihin ja niiden alayhdistyksiin sekä niiden henkilöjäseniin. Työtuomioistuin toteaa näiden seikkojen perusteella, että sopimuksen 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu asianomainen henkilöstöjärjestö voi siten kuvatussa tilanteessa tarkoittaa ainoastaan pääsopijajärjestöjen alayhdistyksiä. Asiassa on edelleen riidatonta, ettei Rajavartioliitto ry ollut sovintoehdotusta hyväksyessään pääsopijajärjestöjen jäsen, eikä siten tuolloin kuulunut valtion virka- ja työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin. Pääsopijajärjestöt eivät myöskään hyväksyneet sovintoehdotusta itseään velvoittavaksi missään vaiheessa.

Työtuomioistuin katsoo mainituilla perusteilla, että Rajavartiolaitoksen esikunnan ja Rajavartioliitto ry:n 23.4.2010 hyväksymällä sovintoehdotuksella ei voitu sopia virastoerän toteuttamisesta pääsopijajärjestöjä sitovasti. Rajavartiolaitoksen esikunta on siten menetellyt vastoin valtion virka- ja työehtosopimuksen 5 ja 6 §:n määräyksiä, kun se on suorittanut Rajavartiolaitoksen henkilökunnalle vain 0,23 prosentin suuruisen yleiskorotuksen, vaikka sen olisi tullut suorittaa 0,43 prosentin suuruinen yleiskorotus koko Rajavartiolaitoksen henkilöstölle 1.9.2010 lukien.

Tieten rikkominen ja hyvityssakko

Rajavartioliitto ry ei ollut pääsopijajärjestöjen jäsen, eikä siten kuulunut valtion virka- ja työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin, kun sovinnosta neuvoteltiin ja sovintoehdotus hyväksyttiin 23.4.2010. Tämän vuoksi sovintoehdotuksessa edellytettiin, että Rajavartioliitto ry tulee sidotuksi valtion virka- ja työehtosopimukseen. Rajavartiolaitoksen esikunnan ja valtiovarainministeriön on valtion virka- ja työehtosopimukseen sidottuina täytynyt siten sovintoehdotuksen hyväksyessään tietää, ettei sopimusta sovellettu Rajavartioliitto ry:een. Sovintoehdotukselle ei kuitenkaan missään vaiheessa ennen sopimuksen hyväksymistä pyydetty pääsopijajärjestöjen hyväksyntää. Rajavartiolaitoksen esikunta ja valtionvarainministeriö ovat edellä kuvatulla menettelyllään tieten rikkoneet valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 6 § 4 momentin määräystä.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu kantajien hyväksi. Valtionvarainministeriö on siten työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Asian laatuun nähden kuluvaatimus on kohtuullinen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että:

Rajavartiolaitos on velvollinen suorittamaan Rajavartiolaitoksen henkilökunnalle 0,43 prosentin suuruisen yleiskorotuksen valtion virka- ja työehtosopimuksen virastoerää koskevien 5 ja 6 §:n perusteella 1.9.2010 lukien.

Rajavartiolaitos on menetellyt vastoin valtion virka- ja työehtosopimuksen virastoerää koskevien 5 ja 6 §:n määräyksiä, kun Rajavartiolaitoksen esikunta on 1.9.2010 suorittanut Rajavartiolaitoksen henkilökunnalle vain 0,23 prosentin suuruisen yleiskorotuksen ja käyttänyt virastoerästä 0,2 prosentin suuruisen osuuden Rajavartiolaitoksen upseerien, opistoupseerien ja raja- ja merivartioiden palkkauksen niin sanotun kokemusosan korotukseen, vaikka virka- ja työehtosopimuksen 5 ja 6 §:n mukaan Rajavartiolaitoksen olisi tullut suorittaa 0,43 prosentin suuruinen yleiskorotus koko Rajavartiolaitoksen henkilöstölle 1.9.2010 lukien.

Työtuomioistuin tuomitsee valtiovarainministeriön valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n ja 20 §:n nojalla maksamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:lle ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:lle hyvityssakkoa yhteensä 4.000 euroa valtion virka- ja työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

Työtuomioistuin velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n oikeudenkäyntikulut 2.900 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 § 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ruikka puheenjohtajana sekä Kröger, Äimälä, Niittylä, Kirvesniemi, Mäkinen jäseninä. Sihteeri on ollut Mohsen.

Tuomio on yksimielinen.