Labor court rules collective agreement allows only annual compensation for unused short-time leave, not permanent salary increases.

Lausuntopyynnössä oli kysymys siitä, voitiinko teknologiateollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksessa sovitusta työajan lyhentämisestä sopia toisin paikallisella sopimuksella työehtosopimuksen rajoittamatta vai asettaako työehtosopimus rajoituksia paikallisen sopimisen sisällölle.

Esitetyn selvityksen perusteella katsottiin, että työehtosopimus mahdollistaa vain yksittäisissä tapauksissa tapahtuvan sopimisen asianomaisen kalenterivuoden työaikaa lyhentävien vapaiden korvaamisesta rahalla. Työehtosopimus ei siten sallinut sitä, että toimihenkilö sopii kertakaikkisesti ja tulevaisuuteen nähden työajan lyhennysvapaiden vaihtamisesta kuukausiansion korotukseen. Vapaan antokauden jälkeen pitämättömät vapaat korvataan työehtosopimuksen mukaan kuten viikoittainen ylityö.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 36

KUULTAVAT

Ammattiliitto Pro ry

Teknologiateollisuus ry

ASIA

Pirkanmaan käräjäoikeuden lausuntopyyntö työehtosopimuksen tulkintaa koskevassa asiassa. Asianosaisina käräjäoikeudessa ovat A, B ja Tasosystem Oy

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 24.11.2011

Pääkäsittely 6.2.2012

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Keskusliitto MET ry:n, Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL ry:n, Svenska Teknistka Funktionärsförbundet i Finland STAF rf:n ja Teknisten Liitto TL ry:n välisessä, 20.1.2000 allekirjoitetussa metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksessa (20.1.2000–31.1.2001) on seuraavat määräykset:

6 § Säännöllinen työaika ja sen sijoittuminen

1 Säännöllisen työajan pituus

Työajan lyhentäminen

Päivä- ja kaksivuorotyössä, jossa säännöllinen työaika on 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa, tulee työaika järjestää siten, että se on vuonna 2000 keskimäärin 36,3 tuntia viikossa ja vuonna 2001 keskimäärin 36,4 tuntia viikossa. Tällöin myös arkipyhät sekä juhannus- ja jouluaatto tasaavat viikkotyöajan näihin määriin kalenterivuoden aikana. Työajan tasaamisessa noudatetaan 3. momentin määräyksiä.

3 Työajan lyhentäminen päivä- ja kaksivuorotyössä

Päivä- ja kaksivuorotyön työajan lyhentäminen toteutuu antamalla vapaata niin, että työaika enintään kalenterivuoden pituisena ajanjaksona tasoittuu keskimäärin 1 momentin mukaiseen määrään viikossa. Vuosilomapäiviä ei voida käyttää työajan tasaamiseen.

Vapaata pidetään työnantajan osoituksen mukaan vähintään työvuoro kerrallaan, ellei toimihenkilön kanssa toisin sovita vapaan pitämisestä tai sen korvaamisesta. Työtuontijärjestelmään merkitsemätön, pitämätön vapaa annetaan viimeistään seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Mikäli vapaata tällöin on antamatta, korvataan se kuten viikkoylityö.

27 § Neuvottelujärjestys

9. Useissa tämän sopimuksen määräyksissä mainittu paikallinen sopiminen on mahdollista työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti joko työnantajan ja toimihenkilön kesken tai luottamusmiehen ja työnantajan kesken. Luottamusmiehen kanssa tehty sopimus sitoo niitä toimihenkilöitä, joita luottamusmiehen on katsottava edustavan. Sopimus voidaan solmia määräajaksi tai olemaan voimassa toistaiseksi. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus voidaan irtisanoa kolmen kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen, ellei irtisanomisajasta ole muuta sovittu. Sopimus on solmittava kirjallisena, jos jompikumpi sopijapuoli sitä pyytää. Tässä tarkoitettu paikallinen sopimus on työehtosopimuksen osa. Sitä sovelletaan senkin jälkeen kun työehtosopimuksen voimassaolo muutoin on lakannut. Tänä aikana ja kuukauden kuluessa uuden työehtosopimuksen voimaantulon jälkeen voidaan määräajaksikin solmittu sopimus irtisanoa kolmen kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen.

KÄSITTELY PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Vaatimukset

A ja B ovat vaatineet muun ohella, että käräjäoikeus velvoittaa Tasosystem Oy:n

maksamaan A:lle:

1. korvausta saamatta jääneistä työajanlyhennyskorvauksista vuodelta 2004 yhteensä enintään 3.950 euroa korkoineen 30.6.2005 lukien ja

2. korvausta saamatta jääneistä työajanlyhennyskorvauksista vuodelta 2005 yhteensä enintään 3.821,75 euroa korkoineen 30.6.2006 lukien

maksamaan B:lle

3. korvausta saamatta jääneistä työajanlyhennyskorvauksista vuodelta 2004 yhteensä enintään 3.900 euroa korkoineen 30.6.2005 lukien ja

4. korvausta saamatta jääneistä työajanlyhennyskorvauksista vuodelta 2005 yhteensä enintään 3.775,80 euroa korkoineen 30.6.2006 lukien.

Perusteet

A ja B ovat jäänet ilman heille työehtosopimuksen mukaan kuuluvia kokonaismääräisiä työajanlyhennysvapaita vastaajayrityksen heidän kanssaan tekemän työehtosopimuksen tarkoituksen vastaisen paikallisen sopimuksen vuoksi. Työehtosopimuksen mukaan paikallisesti voidaan sopia työajan lyhentämisvapaan pitämisestä tai sen korvaamisesta työehtosopimuksesta poikkeavasti, mutta tuolloin kokonaispalkka ei saa jäädä pienemmäksi kuin aikatyöstä maksettava palkka mukaan luettuina muut työehtosopimuksen mukaiset lisät.

Vastaajayritys on tehnyt yrityksensä toimihenkilöiden kanssa 26.6.2000 sopimuksen, jossa on sovittu siitä, että toimihenkilöille ei enää anneta tai makseta työehtosopimuksen mukaisia työajanlyhennysvapaita, vaan ne korvataan antamalla heille yksi 3,7 prosentin mukainen kertaluontoinen palkankorotus. Sopimusta on tämän jälkeen noudatettu, mutta todellisuudessa joko toimihenkilöiden ansiot ovat jääneet sopimuksen seurauksena vuositasolla alhaisemmiksi kuin mitä ne muutoin olisivat olleet, jos työajanlyhennysvapaat olisi maksettu heille rahallisena korvauksena, tai heidän työaikansa on muodostunut vuodessa paljon työehtosopimuksessa tarkoitettua pidemmäksi.

VASTAUS

Vaatimukset

Tasosystem Oy on vaatinut, että käräjäoikeus hylkää kanteen ja velvoittaa A:n ja B:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Tasosystem Oy on toiminut työehtosopimuksen määräyksen mukaisesti. Perustetta kanteessa vaadittujen summien maksamiselle ei ole. Työehtosopimuksen 6 §:n 3 momentin 2 kappaleen mukaan työnantaja ja toimihenkilö voivat sopia, että työajanlyhennysvapaita eli niin sanottuja pekkaspäiviä ei pidetä vapaana vaan ne korvataan toimihenkilölle rahana. Sama kirjaus toisin sopimismahdollisuudesta työajantasausvapaiden osalta on edelleen teknologiateollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksessa.

Tasosystem Oy:ssä on 26.6.2000 päivätyllä sopimuksella sovittu työnantajan ja sopimuksen allekirjoittaneiden toimihenkilöiden kesken toimihenkilöille kuuluvien työajanlyhennysvapaiden korvaamisesta siten, että kunkin sopijapuolena olevan toimihenkilön kuukausipalkkaa on korotettu 3,7 prosenttia. A ja B ovat allekirjoittaneet kyseisen sopimuksen ja heidän palkkojaan on tuolloin korotettu sovitun mukaisesti.

PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausumaa seuraaviin kysymyksiin:

1. Onko teknologiateollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen (20.1.2000–31.1.2001) työajan lyhentämistä koskevat määräykset mahdollistaneet sen, että työnantaja ja työntekijä ovat voineet sopia, ettei 40 tunnin viikkotyöaikaa noudattava työntekijä vaadi työajan lyhennysvapaita silloin eikä tulevaisuudessa, ja että työnantaja maksaa tästä työntekijälle korvaukseksi 3,7 prosentin kuukausipalkan korotuksen?

2. Salliiko työehtosopimus sen, että toimihenkilö voi sopia henkilötasolla työajanlyhennysvapaiden vaihtamisesta kuukausiansion korotukseen?

3. Onko työehtosopimuksen 6 §:n 3 momentin 2 kappaleen määräyksellä jollain tavoin rajoitettu työnantajan ja toimihenkilön mahdollisuutta sopia työajan lyhennysvapaiden korvaamisesta, esimerkiksi palkankorotuksella asettaen jokin rahallinen tai prosentuaalinen minimikorvaus, mistä voidaan sopia?

4. Asettaako työehtosopimus joitakin rajoituksia työnantajan ja toimihenkilön välisen sopimuksen sisällölle?

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Ammattiliitto Pro ry:n lausunto

Sopimusmääräyksen tausta

Metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen 20.1.2000–31.1.2001 työajan lyhentämistä koskevat määräykset pohjautuvat Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton ja Teollisten Toimialojen Ammattijärjestö STTK-T:n välisen teknisien toimihenkilöiden runkosopimuksen ja siihen liittyneiden palkkasopimusten työajan lyhentämistä koskeneisiin määräyksiin.

Työajan lyhennysvapaiden tarkoituksena on ollut 40 tunnin työaikaa tekevien toimihenkilöiden todellisen työajan lyhentäminen. Lyhentämisvapaan määrä vuonna 1986 oli 32 tuntia vuodessa ja se on pidentynyt asteittain myöhemmillä sopimusratkaisuilla 100 tuntiin vuodessa. Vuoden 1994 runkosopimuksessa ja teollisuustoimihenkilöiden yleissopimuksessa on ollut alusta alkaen lähtökohtana, että lyhennysvapaat tulee antaa vapaana eikä niitä voi etukäteen myydä tai niistä luopua. Tätä peruslähtökohtaa ei ole myöhemmissä metalliteollisuuden (nyk. teknologiateollisuuden) toimihenkilöiden työehtosopimusratkaisuissa muutettu.

Vuoden 1986 palkkasopimus

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ry:n ja Teknisten Liitto ry:n palkkasopimuksen 11.3.1986–29.2.1988 liitteenä olleen työajan lyhentämistä koskeva pöytäkirjan 5.3 kohdan 5 kappaleen mukaan, mikäli vapaan antokauden päättyessä on tekniselle toimihenkilölle vapaata perustellusta syystä (esimerkiksi sairaus tai lomautus) antamatta, korvataan se rahassa antokauden päättymistä seuraavana palkanmaksupäivänä. Tältä osin kyse on sanamuodon mukaan jo ansaittujen vapaiden korvaamisesta rahalla tilanteessa, jossa vapaa on jäänyt ajallaan antamatta hyväksyttävistä syistä. Määräys ei ole mahdollistanut sitä, että lyhennysvapaita olisi myyty etukäteen tai niistä olisi luovuttu pysyvästi korvausta vastaan.

Vuoden 1994 runkosopimus

Vuoden 1994 runkosopimuksen liitteenä olevalla Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton ja Teollisten Toimialojen Ammattijärjestö STTK-T:n välisellä, 17.12.1993 sovitulla päivä- ja kaksivuorotyön työajan lyhentämistapaa koskevalla pöytäkirjalla sovittiin työajan lyhennyksen vaihtoehtoisesta toteuttamistavasta. Tässä yhteydessä muutettiin myös lyhennysvapaiden antamista koskeva kirjaus sellaiseksi kuin se on voimassa olevan työehtosopimuksen 6 §:n 3 momentissa. Tältä osin tarkoitus ei kuitenkaan ollut asiallisesti laajentaa toisin sopimisen mahdollisuutta. Uudistetusta sanamuodosta huolimatta sopimuksen peruslähtökohta oli sama kuin aikaisemminkin eli 40 tunnin säännöllistä työaikaa tekevien toimihenkilöiden työaikaa lyhennetään antamalla heille vapaata. Pöytäkirjan 3 §:n mukaan työajan lyhentäminen toteutuu antamalla vapaata niin, että työaika tasoittuu enintään kalenterivuoden pituisena ajanjaksona keskimäärin 2 §:n mukaiseen määrään viikossa.

Metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimus 20.1.2000–31.1.2001

Metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksessa 20.1.2000–31.1.2001 edellä mainitut määräykset ovat säilyneet ennallaan. Sopimuksen 6 §:n 1 momentissa on määritelty vuotuinen keskimääräinen viikkotyöaika, johon työaika tulee tasata. Sanottu määräys määrittelee työehtosopimuksen enimmäistyöajan, josta ei voi poiketa paikallisella kollektiivisella sopimuksella eikä yksittäisen työntekijän tekemällä työsopimustasoisella sopimuksella. Sopimuksen 6 §:n 3 momentin 2 kappaleen sanamuoto ei siten mahdollista sitä, että yksittäinen työnantaja ja työntekijä voisivat pätevästi sopia työajan lyhennysvapaiden korvaamisesta tai niistä luopumisesta tulevaisuutta ajatellen. Tämä johtaisi pidempään säännölliseen työaikaan kuin työehtosopimuksen 6 §:n 1 momentti mahdollistaa, eikä määräykseen sisälly mahdollisuutta sopia paikallisesti siitä, että työaikaa ei tasata työehtosopimuksen mukaisen keskimääräiseen viikkotyöaikaan tai muutoin sopia pidemmästä keskimääräisestä viikkotyöajasta.

Sopimuksen 6 §:n 3 momentin 2 kappaleen määräys mahdollistaa vain yksittäistapauksissa tapahtuvan kertaluonteisen sopimisen jo ansaittujen työajan lyhennysvapaiden korvaamisesta rahalla. Määräyksen pääasiallisena tarkoituksena on mahdollistaa jo ansaittujen vapaiden korvaaminen rahalla niissä poikkeustapauksissa, kun vapaan antaminen antokauden aikana ei ole ollut mahdollista tai molempien osapuolien kannalta tarkoituksenmukaista. Määräyksen tarkoitus on ollut suunnilleen sama kuin vuoden 1986 palkkasopimuksen vastaava muotoilu.

Työehtosopimus ei siten mahdollista sopimusta, jolla toimihenkilö voisi tulevaisuutta ajatellen pätevästi sopia lyhennysvapaiden korvaamisesta kertamaksulla tai pysyvällä palkankorotuksella. Tämä johtaisi pidempään työaikaan kuin työehtosopimuksen enimmäistyöaika sallii. Määräyksen tulkinnan kannalta merkitystä ei ole sillä, että paikallinen sopimus on irtisanottavissa.

Korvausmäärä

Siltä osin, kun rahallinen korvaaminen on työehtosopimuksen 6 §:n 3 momentin 2 kappaleen mukaan mahdollista, on erotettava kaksi eri tilannetta. Tilanteessa, jossa vapaata on vielä antamatta ansaintavuotta seuraavan vuoden kesäkuun lopussa, vapaa on korvattava kuten viikkoylityö eli työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan ensimmäisen kappaleen toisen lauseen mukaan maksamalla 8 ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentilla ja seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka.

Tilanteessa, jossa sovitaan kyseisen kalenterivuoden jo ansaittujen lyhennysvapaiden korvaamisesta ennen seuraavan vuoden kesäkuun loppua, sopijaosapuolien tarkoitus on ollut, että vapaa korvataan säännöllisen työajan palkkaa vastaavalla korvauksella. Asiasta ei ole työehtosopimuksessa nimenomaista määräystä, mutta tulkintaa on noudatettu vakiintuneesti koko sen ajan, kun toimihenkilöt ovat olleet työajan lyhennysvapaiden piirissä. Korvaus on laskettu noudattaen työehtosopimuksen 12 §:n osa-ajan palkan laskennan periaatteita. Vastaava periaate on kirjattu työehtosopimuksen 6 §:n 3 momentin alla olevaan työsuhteen päättymistä kesken vuoden käsittelevään määräykseen, jonka mukaan työtuntijärjestelmään merkitsemättömät pitämättömät vapaat korvataan säännöllisen työajan palkkaa vastaavalla korvauksella. Vapaa tulee siten korvata vähintään säännöllisen työajan palkkaa vastaavalla korvauksella.

Teknologiateollisuus ry:n lausunto

Metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen (20.1.2000–31.1.2001) 6 §:n 3 momentin 2 kappaleen mukaan työnantaja voi sopimalla ostaa toimihenkilön työajan lyhentämisvapaat (eli pekkaset) pois. Määräys on edelleen teknologiateollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksessa 28.1.2010–30.9.2012.

Sopimusmääräys on alun perin otettu teknisiä toimihenkilöitä koskevan palkkasopimuksen pöytäkirjaan vuonna 1993 samalla kertaa kun lyhennysvapaiden kertymistä muutettiin. Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Toisin sopimista koskevalla määräyksellä ei tarkoitettu pitää voimassa edellisessä sopimuksessa olleita sopimisvapauden rajoituksia. Muussa tapauksessa sanamuodon muutos olisi ollut tarpeeton. Tarkoituksena ei ollut, että määräystä tulkitaan sen sanamuotoa suppeammalla tavalla. Tällainen tarkoitus ei ole ollut esillä myöhemminkään, kun määräys otettiin alan kaikkia toimihenkilöitä koskevaan työehtosopimukseen. Lyhentämisvapaista voidaan sopia toisin, eikä sopimukselle ei ole asetettu sisällöllisiä rajoituksia.

Mikäli asiasta sovitaan, kyseessä on työehtosopimuksen tarkoittama paikallinen sopimus, josta on sovittu työehtosopimuksen 27 §:n 9 momentissa. Määräys on edelleen samansisältöinen. Määräyksen mukaan paikallinen sopiminen on mahdollista joko työntekijän tai luottamusmiehen kanssa. Työehtosopimus ei ota kantaa miten tai millä työajan lyhentämisvapaiden ostaminen korvataan, vaan tämä on vapaasti sovittavissa paikallisesti.

Luottamusmies ei voi sanamuodon perusteella sopia asiasta vastoin toimihenkilön suostumusta. Sopimus tulee tehdä erikseen jokaisen toimihenkilön kanssa tai sopimalla ehdot yleisesti, minkä jälkeen toimihenkilö hyväksyy sopimuksen omalta osaltaan.

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia paikallisesti työajan lyhentämisvapaiden pitämisen sijaan niiden korvaamisesta 3,7 prosentin kuukausipalkan korotuksella. Tällainen paikallinen sopimus on kyseisen henkilön työsuhteessa noudatettavan työehtosopimuksen osa. Ajalta, jonka sopimus on voimassa, asia on työehtosopimuksen tasoisesti sovittu, eikä lyhennysvapaita voida tuolta ajalta vaatia takautuvasti työehtosopimukseen perustuen.

Työehtosopimuksella ei ole asetettu rajoituksia, miten työajan lyhennysvapaiden pitämisestä luopuminen tulee korvata. Tämä on paikallisesti sovittavissa oleva asia. Työehtosopimuksen paikallisella sopimisella, joka tehdään työsuhteessa olevien kanssa, muutetaan sovellettavan työehtosopimuksen ehtoja rajatun henkilöjoukon osalta jossain tietyssä asiassa. Tällöin työehtosopimuksen määräyksistä voidaan sopia työntekijän kannalta myös huonommin verrattuna varsinaiseen työehtosopimuksen määräykseen. Paikallinen sopimus on irtisanottavissa kuten työehtosopimus kolmen kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen.

Työehtosopimus ei aseta edellä käsiteltyjen reunaehtojen lisäksi rajoituksia työnantajan ja työntekijän välisen sopimuksen sisällölle.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

Ammattiliitto Pro ry

1. Ote Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton, Teknisten Liiton, Svenska Tekniker- och Arbetsledareförbundet i Finland:n, Suomen Konepäällystöliiton ja Rakennusmestarien Ammattiliiton välisestä palkkasopimuksesta 11.3.1986 - 29.2.1988

2. Ote Metalliteollisuuden Työnantajaliiton, Teknisten Liiton, Svenska Tekniker- och Arbetsledareförbundet i Finland:n, Suomen Konepäällystöliiton palkkasopimuksesta 17.12.1993 - 31.12.1994

3. Runkosopimuksen TT-STTK-T 1994 liitteenä oleva päivä- ja kaksivuorotyöajan lyhentämistapaa koskeva pöytäkirja

4. Ote metalliteollisuuden teknisten toimihenkilöiden työehtosopimuksesta 1995

5. Ote metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksesta 1.4.1998 - 15.1.2000

6. Ote metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksesta 20.1.2000 - 31.1.2001

Teknologiateollisuus ry

1. Ote Teknologiateollisuus ry:n toimihenkilöiden työsuhdeasioita koskevasta koulutusmateriaalista (2005)

Henkilötodistelu

Ammattiliitto Pro ry

1. C, entinen neuvottelupäällikkö, Teknisten liitto TL ry

2. D, entinen lakiasiainpäällikkö, Teknisten liitto TL ry

3. E, neuvottelupäällikkö, Teknisten liitto TL ry

Teknologiateollisuus ry

1. F, entinen osastopäällikkö, Suomen Metalliteollisuus ry

2. G, ryhmäpäällikkö, Suomen Metalliteollisuus ry

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Erimielisyys

Käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa on erimielisyyttä siitä, voidaanko teknologiateollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen (20.1.2000–31.1.2001) 6 §:ssä sovitusta työajan lyhentämisestä sopia toisin paikallisella sopimuksella työehtosopimuksen rajoittamatta vai asettaako työehtosopimus rajoituksia paikallisen sopimisen sisällölle.

Ammattiliitto Pro ry:n tulkinnan mukaan 6 §:n 1 momentti määrittelee enimmäistyöajan, josta ei voida poiketa paikallisella sopimuksella. Työajan lyhennysvapaiden korvaaminen tai niistä luopuminen tulevaisuutta ajatellen johtaisi pidempään säännölliseen työaikaan kuin mitä työehtosopimuksen 6 §:n 1 momentissa sovittu enimmäistyöaika mahdollistaa. Sopimuksen 6 §:n 3 momentin 2 kappaleen määräys mahdollistaa siten vain yksittäistapauksissa tapahtuvan kertaluonteisen sopimisen jo ansaittujen työajan lyhennysvapaiden korvaamisesta rahalla poikkeustapauksissa, joissa vapaan antaminen antokauden aikana ei ole ollut mahdollista tai molempien osapuolien kannalta tarkoituksenmukaista.

Teknologiateollisuus ry:n mukaan lyhennysvapaista voidaan sopia toisin, eikä sopimukselle ole asetettu työehtosopimuksessa sisällöllisiä rajoituksia.

Asiassa esitetty näyttö

Teknisten liitto TL ry:n neuvottelupäällikkö E:n mukaan työehtosopimuksen 6 § 1 kohdassa on sovittu enimmäistyöajasta, eikä paikallisella sopimuksella voida sopia tätä pidemmästä työajasta. Jos lyhennysvapaata ei ole voitu antaa, pitämättömät vapaat on korvattava erikseen. Lyhennysvapaiden korvaaminen merkitsee enimmäistyöajan ylittämistä, joka on korvattava ylityötä vastaavalla korvauksella. E:n tiedossa ei ollut käytäntöä, jonka mukaan yrityksissä olisi myyty vapaita tulevaisuuteen nähden. E:n mukaan Teknologiateollisuus ry:n koulutusmateriaalista ilmenevä soveltamisohje oli työnantajapuolen yksipuolisesti laatima ja vallitsevan tulkintakäytännön vastainen, eikä E ollut tiennyt ohjeistuksesta. Koska lyhennysvapaan korvaamisessa on kyse työajan ylittämisestä, vapaa on E:n mukaan korvattava kuten ylityö. Vapaa on joka tapauksessa korvattava vähintään normaalia palkkaa vastaavalla korvauksella.

Suomen Metalliteollisuus ry:n entisen osastopäällikön F:n mukaan lyhennysvapaan korvaamisesta voidaan sopia myös tulevaisuuteen nähden. Paikallisella sopimuksella voidaan pekkasvapaista luopumalla sopia työehtosopimuksessa sovittua pidemmästä vuosityöajasta, koska paikallinen sopimus voidaan irtisanoa kolmen kuukauden irtisanomisajan kuluessa. Työehtosopimus ei aseta vähimmäismäärää korvauksen suuruudelle. Pitämättömien lyhennysvapaiden korvaus vastaa F:n mukaan johdonmukaisesti peruspalkkaa. F:n mukaan käytäntö asiassa ennen vuoden 1994 runkosopimuksen solmimista oli epäselvä. Runkosopimusneuvotteluissa vuonna 1994 työnantajapuolen tavoitteena oli laajentaa paikallista sopimista työajan lyhennysvapaiden osalta ja sopia menettelysäännöt paikalliselle sopimiselle. F:n mukaan neuvotteluissa ei keskusteltu enimmäistyöajasta, vähimmäiskorvauksesta tai siitä, että sopiminen olisi mahdollista vain takautuvasti. F:n mukaan lyhennysvapaista luopuminen ei ole yleistä.

Suomen Metalliteollisuus ry:n ryhmäpäällikkö G on kertonut, että toimihenkilöiden työehtosopimuksessa on työajan lyhennysvapaiden antamisen ja korvaamisen osalta sovittu laajasta paikallisesta sopimisesta. Lyhennysvapaista voidaan sopia myös tulevaisuuteen nähden, eikä sopimismahdollisuutta ole työehtosopimuksessa rajoitettu. Työnantajan tulkinta on kirjattu Teknologiateollisuus ry:n toimihenkilöiden työsuhdeasioita koskevaan koulutusmateriaaliin (2005), joka on muun muassa erilaisilla kursseilla ollut toimihenkilöpuolen saatavilla. G:n mukaan etukäteinen lyhennysvapaista sopiminen on harvinaista. Todistajalla oli tiedossa vireillä olevan jutun aiheuttanut tapaus, minkä ohella työnantajaliiton neuvonnasta oli kysytty lyhennysvapaista sopimisesta.

Asian arviointi ja johtopäätökset

Lyhennysvapaiden korvaaminen

Määräyksen sanamuoto

Työehtosopimuksen 6 §:n 3 momentin riidanalaisen toisen kappaleen mukaan työajan lyhennysvapaata pidetään työnantajan osoituksen mukaan vähintään työvuoro kerrallaan, ellei toimihenkilön kanssa toisin sovita vapaan pitämisestä tai sen korvaamisesta. Määräyksen tekstissä ei ole asetettu rajoituksia vapaiden korvaamista koskevalle sopimiselle. Tältä kannalta katsoen sanamuoto puoltaa työnantajapuolen asiassa esittämää tulkintaa, jonka mukaan toimihenkilö voisi myös tulevaisuuteen nähden luopua lyhennysvapaista korvausta vastaan.

Sanamuotoon perustuvassa tulkinnassa on toisaalta otettava huomioon myös yksittäisen ilmaisun sijainti määräyksen kokonaisuudessa ja laajemmassa asiayhteydessä. Määräykset säännöllisen työajan pituudesta ja työajan lyhentämisestä ovat työehtosopimuksen 6 §:n 1 momentissa, mutta määräystä toisin sopimisesta ei ole otettu tähän yhteyteen. Toisin sopimista koskeva määräys on sen sijaan 6 §:n 3 momentissa, jossa käsitellään työajan lyhentämisen toteuttamista. Kysymys on asianomaisen kalenterivuoden työajan tasaamisesta, joka toteutetaan momentin toisen kappaleen pääsäännön mukaan antamalla vapaita työnantajan osoituksen mukaan vähintään työvuoro kerrallaan. Määräystä voidaan lukea johdonmukaisesti niin, että myös pääsäännöstä poikkeaminen toisin sopimalla koskisi nimenomaan näitä kyseisen kalenterivuoden työaikaa lyhentäviä vapaita. Siten myös Ammattiliitto Pro ry:n tulkinta on määräyksen sanamuodon mukaan perusteltu.

Määräyksen syntyhistoria

F:n mukaan työnantajapuolen tavoitteena vuoden 1994 runkosopimusneuvotteluissa oli laajentaa lyhennysvapaiden paikallista sopimismahdollisuutta. Tavoite saavutettiin, kun sopimukseen otettiin nyt kysymyksessä oleva määräys ja samalla muutkin paikallista sopimista yleisesti koskevat määräykset.

Todistajien kertomuksista ei ilmene, että lyhennysvapaiden korvaamisesta rahalla olisi erityisesti keskusteltu, kun sopimukseen vuonna 1993 otettiin tätä tarkoittava toisin sopimisen mahdollisuus. Tekstimuutos jo sinänsä kuitenkin osoittaa, että vapaiden korvaamista on tarkoitettu ainakin johonkin mittaan laajentaa. Riidanalaisen määräyksen täsmällisempi tarkoitus jää sopimusneuvotteluista esitetyn selvityksen valossa epäselväksi.

Määräyksen soveltamiskäytäntö

Todistajien kertomuksista ilmenee, että työajan lyhennysvapaista luopumista tarkoittavia sopimuksia on tehty varsin harvoin ja että toimihenkilöpuolella on vastustettu tällaisia sopimuksia. Työnantajaliiton laatimassa koulutusaineistossa tällaista sopimista toisaalta on pidetty mahdollisena ilman sisällöllisiä tai muita rajoituksia. Tämän tulkinnan ei ole kuitenkaan näytetty vakiintuneen yhteisesti hyväksytyksi käytännöksi sillä tavoin, että sopimuksen soveltamiskäytännöstä voitaisiin tehdä ainakaan sanottua tulkintaa tukevia johtopäätöksiä. Sopimiskäytännön vähäisyys pikemminkin puoltaa määräyksen suppeaa tulkintaa.

Yhteenveto

Riidanalainen työajan lyhennysvapaiden korvaamista koskeva määräys on otettu työehtosopimukseen alun perin vuonna 1993. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan on selvää, että toisin sopimista koskevalla määräyksellä on tuolloin laajennettu mahdollisuutta korvata lyhennysvapaa rahalla. Kun korvaaminen oli aikaisemmin mahdollista vain työehtosopimuksessa erikseen mainituissa tapauksissa, tällainen rajoitus poistettiin. Kysymys on nyt siitä, ulotettiinko sopimisvapaus koskemaan rajoituksetta myös vastaisuudessa annettavista vapaista luopumista, vai rajoittuuko sopiminen jäljellä olevana antokautena pidettävien vapaiden korvaamiseen.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo lausuntonaan, että metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen 6 §:n 3 momentti mahdollistaa vain yksittäisissä tapauksissa tapahtuvan sopimisen asianomaisen kalenterivuoden työaikaa lyhentävien vapaiden korvaamisesta rahalla. Työehtosopimus ei siten ole sallinut sitä, että toimihenkilö kertakaikkisesti ja tulevaisuuteen nähden sopii työajan lyhennysvapaiden vaihtamisesta kuukausiansion korotukseen.

Korvausmäärä

Metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen 6 § 3 momentin 2 kappaleen mukaan työtuntijärjestelmään merkitsemätön, pitämätön vapaa annetaan viimeistään seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Mikäli vapaata tällöin on antamatta, korvataan se kuten viikkoylityö.

Käräjäoikeudessa vireillä olevissa tapauksissa kantajat ovat vaatineet, että työnantaja velvoitetaan suorittamaan korvausta saamatta jääneistä työajanlyhennyskorvauksista. Korvausvaatimukset koskevat vuosina 2004 ja 2005 saamatta jääneitä työajan lyhennysvapaita. Työtuomioistuin katsoo, että nämä antokauden jälkeen pitämättömät vapaat korvataan edellä mainitun määräyksen perusteella kuten viikoittainen ylityö työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan mukaisesti.

Kantajille maksettavan korvauksen määrä ja heille maksetun palkankorotuksen mahdollinen vaikutus korvausmääriin jäävät käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Työtuomioistuimen edellä olevan lausunnon sisällöstä seuraa, ettei käräjäoikeuden lausuntopyynnössä esitettyihin kolmanteen ja neljänteen kysymykseen tarvitse ottaa enemmälti kantaa.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Sutela, Äimälä, Lehto, Sillanpää jäseninä. Sihteeri on ollut Mohsen.

Lausunto on yksimielinen.