TT:2012-29 · Työtuomioistuin

Työnantaja oli irtisanonut kolmen sähköasentajan työsopimukset tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla ja vapauttanut työntekijät työvelvoitteesta irtisanomisajaksi. Työnantaja oli palkannut irtisanomisaikojen kuluessa ja päätyttyä uusia työntekijöitä yhtiön työtilanteen yllättävän kohentumisen vuoksi. Asiassa oli kysymys siitä, oliko työnantajalla oikeus päättää työntekijöiden työsuhteet, ja oliko työnantaja täyttänyt takaisinottovelvollisuutensa.

Tuomiossa katsottiin, että harjoittelijan palkkaaminen kahden kuukauden määräaikaiseen työsuhteeseen irtisanomisaikana ei muuttanut taloudellisten ja tuotannollisten irtisanomisperusteiden käsillä oloa.

Työnantaja oli yrittänyt tarjota työtä irtisanotuille työntekijöille. Työtarjous ei kuitenkaan tavoittanut irtisanottuja työntekijöitä. Koska työnantajalla oli lojaliteettivelvollisuutensa vuoksi erityinen velvollisuus huolehtia voimassaolevien työsuhteiden jatkumisesta, työnantajan toimenpiteet eivät tuomiossa selostetuissa olosuhteissa olleet riittäviä työtarjouksen saattamiseksi työsuhteessa olleiden irtisanottujen työntekijöiden tietoon. Irtisanomiset katsottiin tästä syystä perusteettomiksi.

Takaisinottovelvollisuuden osalta tuomiossa katsottiin, että vilpittömässä mielessä toiminut työnantaja oli menetellyt työsopimuslain 6 luvun 6 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla tiedusteltuaan TE-toimistolta, oliko työntekijä siellä työnhakijana, ja yritettyään muutenkin tavoittaa työntekijää. Takaisinottovelvollisuuden laiminlyömistä koskeva kannevaatimus hylättiin. (Ään.)

Jutussa oli kysymys myös vuokratyöntekijöiden käyttämisestä, kun yhtiöstä irtisanottuja omia työntekijöitä oli takaisinottovelvollisuuden piirissä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 29

KANTAJA

Sähköalojen ammattiliitto ry

VASTAAJAT

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

Sähkö-Aro Oy

ASIA

Irtisanominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 27.10.2011

Pääkäsittely 17.1.2011

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI ry:n (nyk. Palvelualojen työnantajat PALTA ry) ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n ja välisen, 13.11.2007 allekirjoitetun talotekniikka-alan sähköasennustoimialan työehtosopimuksen 1.11.2007 - 30.4.2010 työsuhdetta koskevassa 5 §:ssä on seuraava määräys:

Työsuhdeturva

Allekirjoittaneet liitot ovat sopineet, että talotekniikka-alalla työskentelevien työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät tämän sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan jäljempänä olevin poikkeuksin.

Työehtosopimuksen liitteenä olevan Talotekniikka-alan sähköasennustoimialan yleissopimuksen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevassa 8 luvussa on seuraava määräys:

Vuokratyövoiman käyttämisen ehtona on, ettei yrityksessä ole samalla työssäkäyntialueella alan työntekijöitä lomautettuina tai takaisinottovelvollisuuden piirissä.

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A, B ja C työskentelivät toistaiseksi voimassa olleissa työsopimussuhteissa Sähkö-Aro Oy:n palveluksessa sähköasentajina. Yhtiö irtisanoi A:n, B:n ja C:n työsuhteet päättymään taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella 11.1.2010 päättyneiden yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen. A:n työsuhde päättyi 22.3.2010 suoritetun irtisanomisen johdosta 23.5.2010, B:n 26.4.2010 suoritetun irtisanomisen johdosta 27.8.2010 ja C:n 15.2.2010 suoritetun irtisanomisen johdosta 14.6.2010.

Yhtiö palkkasi yhteensä kymmenen uutta työntekijää 12.4., 4.6., 10.6., 14.6. ja 17.6.2010 alkaen määräaikaisiin työsuhteisiin samoihin ja samanlaisiin tehtäviin, joita A, B ja C tekivät. Työsuhteet kestivät kuukaudesta seitsemään kuukauteen.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko työnantajalla ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukainen peruste päättää A:n, B:n ja C:n työsuhteet. Asiassa on lisäksi erimielisyyttä siitä, onko työnantaja täyttänyt työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukaisen takaisinottovelvollisuutensa.

KANNE

Vaatimukset

Sähköalojen ammattiliitto ry on vaatinut vaatii, että työtuomioistuin:

vahvistaa, että Sähkö-Aro Oy on ensisijaisesti rikkonut talotekniikka-alan sähköasennustoimialan työehtosopimuksen osana noudatettavia työsopimuslain 7 luvun 1 §:n, 3 §:n ja 4 §:n säännöksiä irtisanoessaan A:n, B:n ja C:n työsopimukset päättymään uusien työntekijöiden palkkaamisesta ja vuokratyöntekijöiden käyttämisestä huolimatta tai toissijaisesti työsopimuslain 6 luvun 6 §:n säännöstä laiminlyödessään kutsua A, B ja C takaisin työhön uusien työntekijöiden palkkaamisesta huolimatta,

velvoittaa Sähkö-Aro Oy:n suorittamaan korvaukseksi ensisijaisesti työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tai toissijaisesti korvaukseksi takaisinottovelvollisuuden laiminlyömisestä A:lle 19.777,36 euroa, B:lle 40.793,40 euroa ja C:lle 56.674,80 euroa, kukin määrä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien,

vahvistaa Sähkö-Aro Oy:n rikkoneen talotekniikka-alan sähköasennustoimialan työehtosopimuksen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevia määräyksiä,

tuomitsee Sähkö-Aro Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Sähkö-Aro Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 5.103,60 eurolla korkoineen.

Perusteet

Sähkö-Aro Oy on irtisanonut A:n, B:n ja C:n työsopimukset päättymään uusien työntekijöiden palkkaamisesta ja vuokratyöntekijöiden käyttämisestä huolimatta ja on lisäksi laiminlyönyt kutsua A:n, B:n ja C:n takaisin työhön.

Yhtiö on palkannut määräaikaisiin työsuhteisiin samoihin ja samanlaisiin tehtäviin, joita irtisanotut työntekijät tekivät, uusia työntekijöitä tarjoamatta näitä tehtäviä A:lle, B:lle ja C:lle. Yhtiö palkkasi uutta työvoimaa ennen ja jälkeen irtisanomisten, minkä vuoksi irtisanomiset ovat perusteettomia.

Omien uusien työntekijöiden palkkaamisen lisäksi yhtiö käytti henkilöstövuokrausyrityksen kautta vuokrattuja sähköasentajia syyskuun 2010 ja helmikuun 2011 välisenä aikana. Yhtiö ei ole tehnyt pysyvää linjausta vuokratyövoiman käyttöön siirtymisestä, joten kysymys on kielletystä työntekijän työllistämisen välttämisestä. Yhtiö on lisäksi kielletyllä tavalla korvannut vain osan samaa työtä tekevistä työntekijöistä vuokratyövoimalla. Olemassa ei voi olla liiketaloudellisia perusteita, joiden nojalla yhtiöllä olisi ollut oikeus käyttää vuokratyövoimaa siitä huolimatta, että se oli vain vähän ennen vuokratyövoiman käyttämistä irtisanonut omien sähköasentajiensa työsuhteita.

A oli antanut yhtiölle uuden puhelinnumeronsa. Yhtiöllä oli tiedossa C:n vaimon puhelinnumero ja sähköpostiosoite, johon yhteydenotot työvelvoitteen osalta oli pyydetty toimittamaan. Yhteydenoton olisi voinut tehdä lisäksi myös postitse. B:n sim-kortti oli epäkunnossa, mutta B olisi ollut tavoitettavissa postitse vuorokauden kuluessa.

Sähkö-Aro Oy on rikkonut tietensä työehtosopimusta käyttäessään vuokratyövoimaa, vaikka A, B ja C ovat olleet samalla työssäkäyntialueella takaisinottovelvollisuuden piirissä. Yhtiö on tämän vuoksi tuomittava hyvityssakkoon.

Korvauksen määrä

A oli työttömänä työsuhteen päättymisestä 14.6.2010 asti noin kolme viikkoa työllistyen määräaikaiseen, 10.2.2011 päättyneeseen työsuhteeseen, jonka jälkeen hän on ollut työttömänä. A:n työsuhde oli alkanut 2.1.2007, se kesti yli kolme vuotta ja hän on 31-vuotias. Korvauksena on tuomittava kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava määrä.

B, jonka työsuhde päättyi 27.8.2010, työllistyi 6.9.2010 kutsuttaessa töihin -tyyppiseen työsuhteeseen aiempaa palkkaansa alhaisemmalla tuntipalkalla. B:n ansiotulot uuden työnantajan palveluksessa vuonna 2010 olivat 3.405,40 euroa, kun hän vastaavana aikana olisi ansainnut Sähkö-Aro Oy:n palveluksessa noin kolminkertaisesti. B:n työsuhde oli alkanut 21.1.1997, se kesti yli 13 vuotta ja hän on 42-vuotias. Korvauksena on tuomittava 15 kuukauden palkkaa vastaava määrä.

C on ollut työttömänä työsuhteen päättymisestä lähtien. Hänen työsuhteensa oli alkanut 12.5.1999, se kesti yli 11 vuotta ja hän on 52-vuotias. Sähköasentajan ammatin fyysinen kuluttavuus huomioon ottaen sähköasentajat jäävät pois työelämästä nuorena, mikä heikentää C:n työllistymismahdollisuuksia. Korvauksena on tuomittava 20 kuukauden palkkaa vastaava määrä.

Kunkin työntekijän osalta yhden kuukauden palkka saadaan kertomalla hänen keskituntiansionsa muunnetun kuukausipalkan kertoimella 173, minkä perusteella vaaditun korvauksen määrä on A:n osalta 19.777,36 euroa, B:n osalta 40.793,40 euroa ja C:n osalta 56.674,80 euroa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Sähkö-Aro Oy ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Sähköalojen ammattiliitto ry velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 4.640 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Sähkö-Aro Oy:n työtilanne heikkeni alkusyksyllä 2009. Yhtiössä käytyjen yhteistoimintaneuvotteluiden perusteella irtisanottaviksi valikoituivat A, B ja C, koska heidän saatua aikaisemmin alkaneet työnsä päätökseen, uutta työtä ei ollut tarjolla. Yhteistoimintaneuvotteluiden päättymisen aikaan oli nähtävissä, ettei A:lle, B:lle ja C:lle tulisi olemaan uutta työtä edellisten työtehtävien päätyttyä. Työnantaja kuitenkin odotti, kunnes heidän työnsä loppuvat, jotta mahdollinen työtilanteen yllättävä paraneminen voitaisiin huomioida ja irtisanoi henkilöt sitä mukaan, kun heidän työnsä päättyi. Koska työtä ei ollut, ja jotta he voisivat keskittyä työnhakuun, heillä ei ollut työntekovelvoitetta irtisanomisaikanaan.

Yhtiön työtilanne muuttui yllättäen kesäkuun alussa 2010, mistä aiheutui nopea työvoiman palkkaamistarve erityisesti kesälle 2010. Kyse oli lyhyistä, kesän aikaisista hankkeista. Yhtiö yritti tavoittaa A:ta, B:tä ja C:tä 8.6.2010 puhelimitse tarjotakseen työtä siinä kuitenkaan onnistumatta. B:n ja C:n työsuhteet olivat tuolloin vielä voimassa. A:n työsuhde oli jo päättynyt ja hän oli työsopimuslain 6 luvun 6 §:n tarkoittaman takaisinoton piirissä.

Työntekijöillä on irtisanomisaikana velvollisuus olla työnantajan tavoitettavissa. Yhtiössä oli käytäntönä, että yhteydenotot tehdään puhelimitse. Työntekijöillä oli velvollisuus ilmoittaa muuttuneista yhteystiedoista viivytyksettä työnantajalle. A, C ja B eivät olleet ilmoittaneet työnantajalle uutta puhelinnumeroaan. C:n vaimon sähköpostiosoite oli annettu työnantajalle ainoastaan työvelvollisuutta koskevan ilmoituksen toimittamista varten.

Koska irtisanottuja henkilöitä ei tavoitettu ja koska työvoiman saamisella oli kiire, yhtiö ilmoitti kolmesta avoimesta määräaikaisesta sähköasentajan työpaikasta työvoimatoimistoon. Yhtiö alkoi seuraavana päivänä ottaa yhteyttä potentiaalisiin työnhakijoihin. Uusia harjoittelijatasoisia ja kokemattomia työntekijöitä löytyi nopeasti, mutta kokeneita työntekijöitä ei löytynyt. A, B ja C olivat nyt palkattuihin verrattuna kokeneita ammattimiehiä, joiden ammattitaitoa olisi tarvittu mainitussa kiireisessä vaiheessa.

Työnantaja toimi asianmukaisesti irtisanoessaan A:n, B:n ja C:n työsopimukset, ja pyrkiessään kutsumaan heidät ensimmäisinä takaisin töihin, kun työt yllättäen kesäkuun 2010 alussa lisääntyivät. Kun tämä ei onnistunut, yhtiö otti yhteyttä työvoimatoimistoon, ja alkoi vasta tämän jälkeen palkata uusia työntekijöitä.

A:n osalta työnantajan velvoite täyttyi, kun työnantaja selvitti työvoimatoimistolta, ettei A hae työtä. A:ta yritettiin tavoittaa henkilökohtaisesti, vaikka työsopimuslain 6 luvun 6 § ei tähän velvoita. Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukainen muun työn tarjoamisvelvollisuus täytettiin myös asianmukaisesti. Työtilanne B:n ja C:n osalta muuttui irtisanomisaikana. Työnantaja seurasi työtilannetta ja pyrki työllistämään ensisijaisesti irtisanotut henkilöt, kun työtilanne muuttui ennakoimattomasti. Tämä ei onnistunut, koska irtisanottuja ei tavoitettu.

Sähkö-Aro Oy käyttää alihankintaa tai vuokratyövoimaa vain huippujen tasaamiseen tai tilanteissa, joissa ulkopuolinen työntekijä suorittaa erikoistehtävän tai -projektin, jota ei omalla henkilöstöllä voitaisi teettää. Asiassa kysymyksessä oleva vuokratyövoiman käyttö ajoittuu syksyyn 2010 ja talveen 2011. Tuolloin A, B ja C ovat olleet takaisinoton piirissä, ja heitä oli yritetty tavoittaa työn tarjoamiseksi. Lisäksi työvoimatoimistolle on ilmoitettu avoimista sähköasentajan paikoista ja tiedusteltu, ovatko kyseiset henkilöt henkilöt työnhakijoina. Heitä ei tavoitettu myöskään työvoimatoimiston kautta.

Työehtosopimuksen ulkopuolisen työvoiman käytön rajoitukset eivät ole olennaisia tämän tapauksen kannalta. Vuokratyöntekijöitä on käytetty rajoitetusti työehtosopimuksen sallimalla tavalla. Lisäksi työnantaja on pyrkinyt ensisijaisesti työllistämään irtisanotut henkilöt.

Korvauksen määrä

Vaadittujen korvausten määrää on joka tapauksessa alennettava. Työnantaja pyrki kutsumaan irtisanotut henkilöt takaisin töihin. Erityisesti korvauksia alentavana tekijänä on huomioitava työsopimusten irtisanominen vasta kaikkien töiden loputtua. Työntekijät sitä vastoin eivät vastanneet työnantajan yhteydenottoihin, eivätkä pyrkineet selvittämään tilannetta. Määräaikaiset työsuhteet päättyivät lisäksi sopimuksen mukaisesti kesän jälkeen. Vain kahden henkilön kohdalla sopimukset ovat jatkuneet vuoden vaihteeseen. Irtisanotuille ei olisi aiheutunut palkanmenetystä syksyn jälkeisellä ajalla.

TODISTELU

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Sähköpostiviesti 17.6.2010

2. Työpaikkailmoitukset, TE-toimisto

3. Yhtiön tiedossa olevat henkilö- ja yhteystiedot

4. Työsuhteen alussa ilmoitetut henkilö- ja yhteystiedot

Kantajan henkilötodistelu

1. A

2. B

3. C

Vastaajan henkilötodistelu

1. D, tuotantopäällikkö, Sähkö-Aro Oy

2. E, palkanlaskija, Sähkö-Aro Oy

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa esitetty näyttö

A, B ja C ovat kukin osaltaan kertoneet, etteivät he tienneet yhtiön työhön kutsusta tai siitä, että työnantaja oli yrittänyt tavoittaa heitä. He eivät myöskään tienneet, että yhtiö käyttäisi yhteydenottovälineenä ainoastaan puhelinta. B ja C ovat kertoneet, että työnantaja toimitti heille palkkatositteet postitse kotiin kahden viikon välein.

A on lisäksi kertonut, että työnantaja lähetti hänelle irtisanomisaikana postitse työvälineiden palautuspyynnön, minkä jälkeen hän palautti välineet välittömästi. Yhtiöllä oli lisäksi tiedossa hänen sähköpostiosoitteensa, josta käsin A oli toisinaan ollut yhteydessä yhtiöön. A oli lisäksi antanut uuden, kesällä 2009 vaihtuneen matkapuhelinnumeronsa lähiesimiehelleen, joka oli myös ollut ennen irtisanomista A:han yhteydessä tämän numeron välityksellä. Uusi puhelinnumero oli salainen. A kuuli uusien työntekijöiden palkkaamisesta alkukesällä. Hän ei itse ottanut yhteyttä työnantajaan.

B on kertonut, että hänen matkapuhelinnumeronsa vaihtui kesällä 2010 puhelimen vahingoittumisen vuoksi. B ei ilmoittanut työnantajalle uutta puhelinnumeroa, koska yhtiöllä oli tiedossa hänen postiosoitteensa ja B ajatteli, ettei puhelinnumeroa tämän vuoksi tarvitsisi ilmoittaa. B sai tietää uusien työntekijöiden palkkaamisesta entisiltä työtovereiltaan syyskuussa 2010.

C on kertonut, että yhtiöllä oli tiedossa hänen postiosoitteensa lisäksi hänen vaimonsa puhelinnumero ja sähköpostiosoite. C oli ilmoittanut työnantajalle, ettei anna työnantajalle uutta, salaista matkapuhelinnumeroaan, koska häneen oli aikaisemmin oltu työasioissa toistuvasti puhelimitse yhteydessä työajan ulkopuolella. C:n vaimo oli antanut palkanlaskijalle ja toimitusjohtajalle oman matkapuhelinnumeronsa irtisanomisen yhteydessä ja ilmoittanut, että numeroa saa käyttää C:tä koskeviin yhteydenottoihin. C:n mukaan työnantajan käyttämä yhteydenpitotapa vaihteli kulloisenkin asian mukaan. C sai tietää uusien työntekijöiden palkkaamisesta kesällä 2010.

Sähkö-Aro Oy:n henkilöstöhallinnon tehtäviä hoitanut palkanlaskija E on kertonut, että yhtiössä on noin 180 työntekijää. Työntekijöistä pidetään yllä rekisteriä, johon kerätään ja päivitetään työntekijöiden antamat yhteystiedot. Työntekijät ilmoittavat muuttuneista tiedoista E:lle. Työntekijöihin pidetään yhteyttä pääsääntöisesti puhelimitse, mutta myös postitse. E on lisäksi kertonut A:n, B:n ja C:n tavoittamisyrityksistä kuten D. E:n mukaan C:n vaimo oli toisinaan soittanut hänelle, mutta tämä ei ollut liittynyt C:n työasioihin tai irtisanomiseen, eikä E:llä itsellään ollut C:n vaimon yhteystietoja.

Asian arviointi ja johtopäätökset

Kysymyksenasettelu

Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että irtisanomisperusteet olivat käsillä A:n, B:n ja C:n työsopimusten irtisanomishetkellä. Työnantajalla on kuitenkin velvollisuus seurata irtisanomisajan loppuun asti, onko työsopimuksen päättämiselle työsopimuslain ja työehtosopimuksen mukainen peruste. Jos irtisanomisperuste poistuu irtisanomisaikana, työnantaja on huolehdittava siitä, että työntekijä voi jatkaa työsuhdettaan (ks. TT 2011-37). Lisäksi työnantajalla on työsopimuslain 6 luvun 6 §:n 1 momentin mukainen takaisinottovelvollisuus työsuhteiden päätyttyä.

Asiassa on siten arvioitava irtisanomisperusteen olemassaoloa tai takaisinottovelvollisuuden edellytyksiä A:n, B:n ja C:n irtisanomisajan kuluessa ja vastaavasti työsuhteiden päätyttyä. Tältäkin osin asiassa on riidatonta, että työtilanteen muututtua työnantajalla on ainakin alkukesästä 2010 lukien ollut tarjota työtä A:lle, B:lle ja C:lle. Kantaja on lisäksi katsonut, että työtä olisi ollut tarjolla jo huhtikuussa, jolloin yhtiöön palkattiin yksi määräaikainen asentaja. Riidanalaista on myös se, onko työnantaja ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin saadakseen työtarjouksen A:n, B:n ja C:n tietoon.

A:n irtisanominen ja takaisinotto

D on kertonut, että A:n irtisanomisaikana yhtiöön oli palkattu kahdeksi kuukaudeksi ammattikouluharjoittelija, jonka opintoihin kuului työssäoppimisjakso. Kirjallisena todisteena esitetystä, 17.6.2010 E:n luottamusmiehelle lähettämästä sähköpostiviestistä ilmenee, että kyseinen työntekijä oli ammattikouluopiskelija. Oikeuskäytännössä on katsottu, että työntekijän ottaminen tällaiseen lyhytaikaiseen työsuhteeseen ei osoita, että tarjolla ollut työ ei olisi vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi (ks. KKO 1993:97, TT 2008-103). Työtuomioistuin katsoo, että A:n irtisanomisen perusteet eivät ole tällaisen uuden työntekijän palkkaamisen myötä irtisanomisajan kuluessa muuttuneet siten, että työnantaja olisi ollut velvollinen peruuttamaan hänen irtisanomisensa. Työnantajalla on siten ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukainen peruste päättää A:n työsuhde.

A:n asiassa on tämän jälkeen ratkaistava, onko työnantaja laiminlyönyt työsopimuslain 6 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisen takaisinottovelvollisuutensa. Sanotun säännöksen mukaan työnantajan on tarjottava työtä lain 7 luvun 3 tai 7 §:ssä säädetyillä perusteilla irtisanomalleen, työvoimatoimistosta edelleen työtä hakevalle entiselle työntekijälleen, jos hän tarvitsee työntekijöitä yhdeksän kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottu työntekijä oli tehnyt. Lainvalmistelutöissä (HE 157/2000 vp, s. 94) on todettu, että työnantaja täyttäisi velvollisuutensa tiedustelemalla paikallisesta työvoimatoimistosta, onko irtisanottuja työntekijöitä hakemassa työtä sen välityksellä. Oikeuskirjallisuudessa on lisäksi katsottu, että työtarjous voidaan tehdä myös suoraan entiselle työntekijälle tekemättä lainkohdassa tarkoitettua tiedustelua (esim. Koskinen, Seppo ym., Työsuhteen päättäminen, 2003, s. 368 s.).

Asiassa on riidatonta, että A on hakenut työtä työvoimatoimiston välityksellä. A oli kertomansa mukaan myös antanut uuden puhelinnumeronsa lähiesimiehelleen. Työnantajalla ei kuitenkaan ollut rekisterissä A:n vaihtunutta puhelinnumeroa, joka oli salainen. Työnantaja koetti tavoittaa A:ta puhelimitse ja saada hänen muuttuneita yhteystietojaan numerotiedustelun kautta, minkä lisäksi TE-toimistosta tiedusteltiin, oliko A ilmoittautunut sinne työnhakijaksi. Työnantajan työtarjous ei kuitenkaan tavoittanut A:ta, eikä TE-toimisto antanut palkanlaskija E:n kysymää tietoa A:sta työnhakijana. Asiassa on ratkaistava, kuka kantaa tällaisessa tilanteessa riskin siitä, ettei työantajan työtarjous tavoita työntekijää.

Työntekijöiden palkkaamisella on ollut yhtiön työtilanteen takia kiire. A ei toisaalta itse ole ottanut yhteyttä entiseen työnantajaansa, vaikka oli kuullut uusien työntekijöiden palkkaamisesta. Työtuomioistuin katsoo, että työnantaja on toimiessaan kuvatulla tavalla vilpittömässä mielessä täyttänyt sen, mitä työsopimuslain 6 luvun 6 §:n 1 momentissa on säädetty, ja muutenkin menetellyt vallinneissa olosuhteissa kohtuudella vaadittavalla tavalla takaisinottovelvollisuutensa täyttämiseksi. Kanteessa esitettyjen, A:ta koskevien vaatimusten hyväksymiselle ei siten ole perustetta.

B:n ja C:n irtisanominen

Toisin kuin A:n osalta B:n ja C:n työsuhteet eivät olleet päättyneet, kun yhtiön työtilanne parani touko- ja kesäkuussa. Heidän osaltaan on siten arvioitava, täyttikö työnantaja työehtosopimuksesta ja työsopimuslaista johtuvat velvollisuutensa eli olivatko työnantajan toimenpiteet B:tä ja C:tä työhön kutsuessaan riittävät.

Työntekijöillä ei ollut irtisanomisaikanaan työvelvoitetta. Työtarjouksen toimittamistavasta tällaisessa tilanteessa ei ole annettu erityisiä säännöksiä tai määräyksiä, joten asiaa on arvioitava lähinnä työnantajan yleisen lojaliteetivelvollisuuden perusteella. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan työnantajalla voidaan katsoa olevan erityinen velvollisuus huolehtia vielä voimassa olevien työsuhteiden jatkumisesta. Tämä velvoite korostuu, kun kyseessä on pitkään jatkunut työsuhde.

Työnantaja on pyrkinyt tavoittamaan B:tä ja C:tä yhtiön tiedossa olevista puhelinnumeroista ja selvittämään työntekijöiden yhteystietoja numerotiedustelusta. Kun nämä toimenpiteet eivät ole tuottaneet tulosta, yhtiö on luopunut enemmistä yrityksistä tavoittaa B ja C. Yhtiössä ei ole näytetty olleen käytäntöä, jonka mukaan yhteydenotot tehdään ainoastaan puhelimella. Työtuomioistuin katsoo, ettei työnantajan menettely näissä olosuhteissa ole ollut riittävää. Työntekijöihin olisi voitu saada yhteys melko vähin vaivoin ja kohtuullisessa ajassa ainakin kirjeellä postitse. Kun tämä on laiminlyöty, työnantaja ei ole menetellyt työehtosopimuksesta ja työsopimuslaista johtuvien velvollisuuksiensa mukaisesti, eikä työnantajalla ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaista perustetta päättää B:n ja C:n työsuhdetta.

Päätyessään tähän arvioon työtuomioistuimen ei tarvitse lausua kantajan toissijaisesta vaatimuksesta eli takaisinottovelvollisuuden noudattamisesta B:n ja C:n kohdalla.

Korvausvelvollisuus

Koska Sähkö-Aro Oy on päättänyt B:n ja C:n työsopimukset työsopimuslain vastaisesti, yhtiö on velvollinen suorittamaan heille työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisen korvauksen.

B työllistyi 6.9.2010 kutsuttaessa töihin -tyyppiseen työsuhteeseen kantajan ilmoituksen mukaan aiempaa palkkaansa alhaisemmalla tuntipalkalla. Korvauksen määrässä on otettu tämän lisäksi huomioon B:n pitkä, noin 13 vuotta kestänyt työsuhde ja toisaalta työnantajan menettely asiassa. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on noin kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 16.300 euroa.

B:lle on Sähköalojen työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan maksettu työttömyysturvalain mukaista ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä noin kolmen kuukauden ajalta yhteensä noin 1.747 euroa. B:lle tuomittavasta korvauksesta 16.300 euroa on vähennettävä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaisesti 75 prosenttia maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 1.310 euroa. B:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 14.990 euroa. Sähkö-Aro Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän eli 1.310 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

C oli työttömänä 15.6.2010 ja 17.10.2011 välisen ajan. Korvauksen määrässä on otettu tämän lisäksi huomioon C:n pitkä, noin 11 vuotta kestänyt työsuhde ja toisaalta työnantajan menettely asiassa. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on noin kymmenen kuukauden palkkaa vastaavat 28.300 euroa euroa.

C:lle on Sähköalojen työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan maksettu työttömyysturvalain mukaista ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä noin kymmenen kuukauden ajalta yhteensä noin 9.426 euroa. C:lle tuomittavasta korvauksesta 28.300 euroa on vähennettävä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaisesti 75 prosenttia maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 7.070 euroa. C:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 21.230 euroa. Sähkö-Aro Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän eli 7.070 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Vuokratyövoiman käyttö

E:n kertomuksesta käy ilmi, että yhtiö on käyttänyt loppukesästä ja syksyllä 2010 vuokratyöntekijöitä. Todistajan mukaan työtä olisi riittänyt myös A:lle, B:lle ja C:lle vuokratyöntekijöiden palkkaamisesta huolimatta. Asiassa esitetty selvitys osoittaa, että yhtiö on yrittänyt tarjota työtä irtisanomilleen työntekijöille. Vuokratyövoimaa ei ole näissä olosuhteissa käytetty yleissopimuksen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevien määräysten tarkoituksen vastaisesti omien työntekijöiden työsuhdeturvan kiertämiseksi. Siten työnantajan ei voida katsoa tietensä rikkoneen sanottuja määräyksiä. Työnantajan menettelyä koskeva kantajan hyvityssakkovaatimus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu pääosin Sähköalojen ammattiliitto ry:n hyväksi. Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Sähkö-Aro Oy ovat siten jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Sähkö-Aro Oy ovat myöntäneet kuluvaatimuksen määrältään.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Sähkö-Aro Oy on rikkonut talotekniikka-alan sähköasennustoimialan työehtosopimuksen osana noudatettavia työsopimuslain 7 luvun 1 §:n, 3 §:n ja 4 §:n säännöksiä irtisanoessaan B:n ja C:n työsopimukset keväällä 2010.

Työtuomioistuin velvoittaa Sähkö-Aro Oy:n suorittamaan korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä B:lle 14.990 euroa ja C:lle 21.230 euroa, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 9.5.2011 lukien.

Lisäksi Sähkö-Aro velvoitetaan suorittamaan työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200118-123591) korvauksista vähennetyt määrät yhteensä 8.380 euroa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Muilta osin kanne on hylätty.

Työtuomioistuin velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Sähkö-Aro Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 5.103,60 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Äimälä, Kirvesniemi, Forsén jäseninä. Sihteeri on ollut Mohsen.

Eri mieltä olevan jäsen Kirvesniemen lausunto:

Hyväksyn tuomion perustelut muilta osin kuin A:n irtisanomisen ja takaisinoton osalta.

A:n irtisanomisen ja takaisinoton osalta hyväksyn tuomion perustelujen kolme ensimmäistä kappaletta ja sen jälkeen lausun seuraavaa:

Koska työnantaja ei ole saanut työvoimatoimistolta tekemäänsä tiedusteluun mitään vastausta, eikä näin olen vahvistusta myöskään sille, että A ei ole työvoimatoimistossa työnhakijana, olisi työnantajan täyttääkseen työntarjoamisvelvoitteensa tullut tarjota A:lle työtä muulla tavoin. Työsopimuslain 6 luvun 6 § 1 momentin sanamuoto ja tarkoitus huomioiden katson, että työnantajan menettely asiassa ei ole ollut riittävä. A:han olisi voitu saada yhteys melko vähin vaivoin ja kohtuullisessa ajassa ainakin kirjeellä postitse. Kun tämä on laiminlyöty, työnantaja ei ole menetellyt työehtosopimuksesta ja työsopimuslain 6 luvun 6 §:n säännöksistä johtuvien velvollisuuksiensa mukaisesti.

Koska Sähkö-Aro Oy on laiminlyönyt työsopimuslain 6 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisen takaisinottovelvollisuutensa, yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle työsopimuslain 12 luvun 1 §:n mukaisen korvauksen. A työllistyi 14.6.2010 määräaikaiseen työsuhteeseen, joka päättyi 10.2.2011. Sähkö-Aro Oy:n palkkaamien uusien työntekijöiden työsuhteet päättyivät viimeistään helmikuussa 2011. Korvauksen määrä on yhden kuukauden palkkaa vastaavat 2.472,17 euroa.