Labor court dismisses union appeal when employer terminates contract due to employee's long-term significant work capacity decline.

Työntekijän sairauspoissaolot olivat useita vuosia vaihdelleet 32 ja 70 prosentin välillä. Sairauspoissaolojen syyt olivat vaihdelleet koko työhistorian ajan ja myös työntekijälle tehtyjen leikkausten jälkeen. Työterveyslääkärin mukaan leikkauksilla ei ollut ollut työkykyä parantavaa vaikutusta, koska työntekijä oli kärsinyt monista erilaisista vaivoista. Työntekijän työtehtäviä oli usean vuoden ajan järjestelty työkyvyn vaatimalla tavalla, eikä yhtiöllä ollut tarjota aiempaa kevyempiä tehtäviä.

Työnantajalla oli työntekijän työhistorian, yleisen terveydentilan ja lääketieteellisen ennusteen perusteella ollut syytä olettaa, ettei työntekijä leikkauksista huolimatta selviytynyt työtehtävistään ilman sairauspoissaoloja. Työntekijän työkyky oli vähentynyt niin olennaisesti ja pitkäaikaisesti, ettei työnantajalta voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista. Työntekijäliiton irtisanomiskanne hylätty.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 153

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry

VASTAAJA

Teknologiateollisuus ry

KUULTAVA

ABB Oy

ASIA

Työsopimuksen päättäminen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 22.10.2012

Pääkäsittely 13.11.2012

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metallityöväen Liitto ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n välisen, 30.6.2007 allekirjoitetun teknologiateollisuuden työehtosopimuksen (30.6.2007–30.4.2010) osana noudatettavassa teknologiateollisuuden irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 § Soveltamisala

Tämä sopimus koskee toistaiseksi voimassaolevan työsopimuksen irtisanomista, työntekijän lomauttamista sekä työsopimuksen purkamista ja purkautumista.

II TYÖSOPIMUKSEN PÄÄTTÄMINEN JA TYÖNTEKIJÄN LOMAUTTAMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA TAI HÄNEN HENKILÖÖNSÄ LIITTYVÄSTÄ SYYSTÄ

9 § Työsopimuksen päättämisen ja lomauttamisen perusteet

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä ilman työsopimuslain 7 luvun 1 - 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa perustetta.

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A työskenteli ABB Oy:n Machine Tahtikoneet yksikössä 27.7.1993 alkaen toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa. Yhtiö irtisanoi A:n työsuhteen 1.11.2010 päättymään 1.5.2011 työkyvyn olennaisen ja pysyvän vähenemisen johdosta. A vapautettiin työntekovelvoitteesta irtisanomisajalla yksipuolisella ilmoituksella yhtiön aloitteesta.

A:lla diagnosoitiin vuonna 2003 yläraajojen toimintakykyä haittaava TOS-oireyhtymä, jonka johdosta A sijoitettiin uusiin työtehtäviin ja hänen kanssaan käytiin työkykyä koskevat keskustelut seuraavalla tavalla:

Valukyllästys 13.1.–21.9.2003

4/2003 työkykyä ja uudelleensijoitusta koskeva keskustelu

Moduulikoneet kokoonpano 22.9.2003–4.4.2004

28.1.2004 työkykykeskustelu

Tyhjiökyllästys 5.4.2004–29.8.2006

28.7.2005 uudelleensijoitusta koskeva keskustelu

Loppukokoonpano ja pakkaus 1.8.2005 –1.11.2010

5.3.2008 työkykykeskustelu, 25.3.2008 kuntoutuskäynti, 29.4.2008 työkykykeskustelu

Rannekanavien ahtaumat aiheuttivat sairauspoissaoloja vuoteen 2009 asti. A:n ranteet leikattiin vuonna 2009, jälkimmäisenä vasen ranne 24.10.2009, minkä seurauksena A oli pois työstä 24.10.2009–13.12.2009. A:n oikea isovarvas leikattiin 1.2.2010, minkä seurauksena hän oli pois työstä 1.2.2010–15.5.2010. Tämän jälkeen A:lla ei ollut pitkiä, yli kuutta päivää kestäneitä sairauspoissaolojaksoja, ja sairauspoissaoloja oli yhteensä 19 päivää.

A:n sairauspoissaoloprosentit vuosina 2003-2010 vuosityöajasta laskettuna olivat:

Vuonna 2003

n. 59 % työajasta

Vuonna 2004

n. 70 % työajasta

Vuonna 2005

n. 54 % työajasta

Vuonna 2006

n. 42 % työajasta

Vuonna 2007

n. 36 % työajasta

Vuonna 2008

n. 32 % työajasta

Vuonna 2009

n. 57 % työajasta

Vuonna 2010

n. 57 % työajasta (tammi-syyskuu)

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa ABB:n Oy:n maksamaan A:lle teknologiateollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamana korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 57.311,28 korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.6.2012 lukien ja

velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja ABB:n Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 10.062,30 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työsuhteen irtisanominen

A:n työkyky tarjolla olleeseen työhön ei ollut irtisanomishetkellä sairauden vuoksi alentunut olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, ettei yhtiöltä voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Loppukokoonpano- ja pakkaustyö, jossa A työskenteli ennen irtisanomistaan, oli A:lle sopivaa työtä.

Sairauspoissaoloprosentti ei osoita A:n perusterveydentilan pysyvää alenemista. Sairauspoissaoloprosentti (54 %) vuoden ajalta ennen irtisanomista oli korkeahko, koska ajalle sijoittui kaksi merkittävää leikkausta, joista toipuminen oli työlästä. Näistä sairauksista ennen hoitotoimenpidettä aiheutuneita tai toipumisen aikaisia poissaoloja ei ole perusteltua ottaa huomioon, koska suoritetut hoitotoimenpiteet paransivat A:n työkykyä. Sairauspoissaoloprosentista ei myöskään voitu päätellä, että sairauspoissaolot tulisivat toistumaan. A:n kiputilat ja sairauspoissaolot johtuivat vuoteen 2009 saakka pääasiallisesti käsiin liittyvistä ja niistä aiheutuvista vaivoista. Rannevamma (G56.0) ei enää 6.12.2009 jälkeen estänyt työntekoa, eikä A:lla ollut käsistä johtuvia poissaoloja.

Isovarpaasta (M20.2) johtuneet sairauspoissaolot eivät toistuneet leikkauksen 1.2.2010 jälkeen. Leikkaavan lääkärin arvio 20.4.2010 varpaan kuntoutumisesta oli positiivinen ja sisälsi tiedon siitä, että lopullinen arvio leikkauksen tuloksesta saadaan noin vuoden päästä. Isovarpaasta (M70.6, M20.2) johtuneet poissaolot olivat 15.5.2010 lukien vähäisiä A:n toivuttua hoitotoimenpiteestä, eivätkä poissaolot johtuneet ranteista, vaan poissaolojen syinä olivat lähinnä leikkauksen jälkioireet. A:n sairauspoissaoloprosentti ajalla 15.5. - 1.11.2010 oli noin 15. A selvisi työstään 16.5. - 1.12010, kuten muutkin työntekijät, eikä hän määritellyt, mitä töitä teki.

Sen jälkeen, kun A palasi 16.5.2010 työhön, hänen kanssaan ei keskusteltu poissaoloista tai työkyvystä ennen irtisanomista, eikä yhtiö selvittänyt ennen 1.11.2010 toimittamaansa irtisanomista A:n työkykyä tehtyyn ja tarjolla olleeseen työhön tai selvittänyt ennustetta A:n työkyvystä ainakaan A:n tieten. A:n työkyvystä ei keskusteltu 25.10., 27.10. tai 1.11.2010. A sai vasta oikeudenkäynnin yhteydessä työterveyslääkärin 1.11.2010 antaman työkykyennustetta koskevan lausunnon. A on tavannut lausunnon antaneen työterveyslääkärin 15.5. - 1.11.2010 vain kerran 15.10.2010, ja tapaaminen koski ainoastaan työtapaturmaa, eikä A:ta siten kuultu tai tutkittu lausuntoon liittyen.

Päättämismenettelyllä ja kuulemisella on erityistä merkitystä, kun arvioidaan irtisanomisen edellytyksiä sairauden johdosta toteutettavien irtisanomisten kohdalla. Yhtiö laiminlöi velvoitteensa tältä osin. A:lle tarjottiin 27.10.2010 mahdollisuutta sopia työsopimuksen päättämisestä, mistä A kieltäytyi 29.10.2010. A:lle annettiin irtisanomisilmoitus 1.11.2010 pidetyssä tilaisuudessa. Tilaisuudessa A pyysi saada lääkärin paikalle, mihin yhtiö ei suostunut. Yhtiö ei muutoinkaan yksityiskohtaisesti selvittänyt A:lle, miksi se katsoi irtisanomisperusteen olevan käsillä, vaan ainoastaan viittaisi sairauspoissaoloihin.

A oli työkykyinen irtisanomisaikana ja työsuhteen päättymisen jälkeen. Yhtiö ei kuuden kuukauden irtisanomisajan aikana arvioinut irtisanomisperusteiden lainmukaisuutta huolimatta 20.12.2010 tehdystä riitautuksesta ja työntekijäpuolelta esiin tuoduista seikoista. Yhtiön on täytynyt havaita irtisanoessaan ja irtisanomisajalla, ettei irtisanomisperusteita ole.

A:n työkyky oli parantunut suoritettujen leikkausten johdosta, eikä ollut seikkoja, joiden seurauksena voitiin luotettavasti ennustaa A:n olevan jatkossa työkyvytön. Kun sairauspoissaoloja oli vain vähän puolen vuodelta ajalta ennen irtisanomista, ja kun yhtiö ei ennen irtisanomisen toimittamista tai irtisanomisajalla selvittänyt A:n työkykyä ja sen ennustetta, yhtiöllä ei ollut asiallista ja painavaa perustetta irtisanoa A:ta.

Korvauksen määrä

Yhtiö on velvollinen suorittamaan korvausta työsopimuksen sopimuksenvastaisesta päättämisestä irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n nojalla. A on ollut työtön irtisanomisesta lähtien ja saanut työttömyyspäivärahaa kesäkuusta 2011 lukien ja 1.11.2011 lukien koulutuspäivärahaa. A joutui taloudelliseen ahdinkoon irtisanomisen johdosta ja koki irtisanomisen häntä syrjiväksi. Kohtuullisena korvauksena on pidettävä 24 kuukauden palkkaa. Osaa korvauksesta tulisi pitää aineettoman vahingon korvauksena. Asiassa on lisäksi perusteet tehdä vähennys työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä säädettyä pienempänä ottaen huomioon A:n pitkittynyt työttömyys, yksinhuoltajuus ja taloudellinen ahdinko.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Metallityöväen Liitto ry:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 6.500 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työsuhteen päättäminen

A:n sairauspoissaolojen määrä oli vuodesta 1999 lukien useana vuonna korkea. A:n vaivat olivat erityyppisiä eikä selkeää yhteistä nimittäjää sairauspoissaoloille ollut. Yksi pääasiallinen syy oli vaihtelevat tuki- ja liikuntaelimistön oireet. Poissaolon syyt olivat samoja myös 15.5.2010 jälkeen.

A:n toimenkuvaa muutettiin useasti ja yritettiin löytää toimenkuva, josta hän selviytyisi. A:lle räätälöitiin loppukokoonpanoon ja pakkaukseen muista osastolla työskentelevistä työntekijöistä poikkeava toimenkuva. Loppukokoonpanon työntekijävahvuus oli noin 20 henkilöä. Osastolla työskennellään kahdessa vuorossa, mutta A teki vain päivätyötä.

A:n työssäoloa vaikeutti lisäksi epävarmuus hänen päivittäisestä työkunnostaan. A:n työkyky vaihteli päivittäin, ja A lopulta itse määritteli päivittäin minkälaisia töitä hänen kuntonsa kulloinkin mahdollisti tehdä. Tämä ja suuri sairauspoissaolojen määrä aiheutti jatkuvan ongelman pienen yksikön resurssisuunnittelussa ja työn organisoinnissa. ABB Oy:n kaikki tuotannon työtehtävät ovat fyysisesti raskaita. Loppukokoonpanossa tehtävät ovat yrityksen fyysisesti keveimpiä töitä.

A:n työkyvyn palauttamiseksi tehtiin vuosien aikana paljon työtä ABB:n työkykymallin mukaisesti ja hänen kanssaan käytiin säännöllisesti virallisia ja epävirallisia keskusteluja. Vaikka A:n toimenkuvaa on toistuvasti muutettu ja kevennetty, sairauspoissaolojen määrä ei vähentynyt merkittävästi. A:n työkyky oli koko ajan arvioinnin kohteena. ABB Oy:n työterveyslääkärit tuntevat työantajan toimenkuvat, vaihtoehdot, työntekijöiden työkyvyn ja siihen vaikuttavat seikat pitkältä ajalta. A:n työkyky ja sen kehitys oli ABB Oy:n työterveyslääkäreiden tiedossa.

A:n työkyky ja sen ennuste arvioitiin ennen hänen irtisanomistaan 25.10.2010 ja 27.10.2010 järjestetyissä tilaisuuksissa, joissa paikalla oli A:n lisäksi valmistuspäällikkö ja henkilöstöjohtaja. 1.11.2010 pidettiin tilaisuus, jossa paikalla oli lisäksi luottamusmies. Ennen tilaisuuksia työnantaja kävi A:n työkyvyn ja sen ennusteen läpi työterveyslääkärin kanssa. Tilaisuuksissa keskusteltiin A:n kanssa hänen sairauspoissaolojensa määrästä ja kehityksestä, hänen työkyvystään ja ennusteesta ja työterveyslääkärin arviosta, jonka mukaan tulevaisuuden osalta työkykyyn nähden ei ole näkyvissä käännettä parempaan. Työnantaja ei laiminlyönyt kuulemisvelvollisuuttaan. Kuulemistilaisuuksissa A:lle tarjottiin mahdollisuutta sopia työsuhteen päättämisestä irtisanomisen sijasta.

A oli toimenkuvien muutosten jälkeen työssä, joka oli fyysisesti kaikkein kevyintä. Työnantajalla ei ollut tarjota A:lle toimenkuvaa, josta hän olisi selviytynyt. A:n sairauspoissaoloprosentit olivat viimeisen kahdeksan vuoden aikana korkeat, mikä osoittaa hänen työkykynsä alentuneen olennaisesti ja pysyvästi tasolle, jolla työnantajalta ei voi kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. ABB Oy:n työterveyslääkärin tekemän työkyvyn arvioinnin mukaisesti A:n työkyvyn parantumista ei ollut odotettavissa lähitulevaisuudessa, eivätkä A:lle tehdyt operaatiot parantaneet hänen työkykyään. Sairauspoissaolot ovat johtuneet useista erilaisista syistä, minkä vuoksi yksittäiset operaatiot eivät vaikuta työkyvyn palautumiseen.

Korvauksen määrä

A:n työkyky on arvioitu ja häntä on kuultu ennen työsuhteen irtisanomista. Korvausvaatimus on muutenkin kohtuuttoman suuri ottaen huomioon A:n iän työllistymistä edistävänä seikkana.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Irtisanomisilmoitus

2. Sairauspoissaololistaus 8.1.2009–22.10.2010

3. Oikean käden leikkausta koskeva Peijaksen sairaalan toimenpidekertomus 9.3.2009– 24.10.2009

4. Vasemman käden ja isovarpaan leikkausta koskeva Peijaksen sairaalan toimenpidekertomus 29.9.2009–20.4.2010

5. Itä-Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimiston todistus 22.10.2012

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Vastaavan työterveyslääkärin B:n lausunto A:n työkykyennusteesta 1.11.2010

2. Sairauspoissaololistaus 8.1.2009–22.10.2010

3. Kuntoutusselostus 6.11.2003

4. Muistio työkykykeskustelusta 25.7.2005

5. Muistio työkykykeskustelusta 5.3.2008

6. Muistio työkykykeskustelusta 29.4.2008

7. ABB Oy:n henkilöstöjohtajan muistio keskusteluista 10/2010

8. ABB Oy:n konsernipalvelujen listaus A:n sairauspoissaoloista ja niiden perusteista vuosina 1998 - 2010

Kantajan henkilötodistelu

1. A

2. C

Vastaajan henkilötodistelu

1. ABB Oy:n työsuhdepäällikkö D

2. Työterveys- ja turvallisuusjohtaja, ABB Oy:n vastaava työterveyslääkäri E

3. Vastaava työterveyslääkäri B

4. ABB Oy:n työnjohtaja F

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sairauspoissaoloista ja työkyvystä esitetty näyttö

Vuonna 2009 A pyysi käsien oireilun vuoksi työterveyslääkäriltä lähetettä erikoislääkärin tutkimukseen. Tehdyssä EMG-tutkimuksessa ilmeni ranteen ahtauma, joka oli lääkärin mukaan aiheuttanut muitakin, etenkin M-koodin vaivoja. Ahtauma oli saattanut säteillä kipua muuallekin elimistöön ja olla syynä fibromyalgiaan. Ranteiden leikkausten 9.3.2009 ja 24.10.2009 jälkeen kivut käsistä ja muualtakin vähenivät. A:n varvas luudutettiin vuonna 2010 leikkauksella, josta paraneminen kestää leikkaavan lääkärin mukaan yli vuoden. Leikkauksen jälkeiset poissaolot johtuivat lonkan limapussin kipeytymisestä ja nivelkivuista, joiden syynä oli leikkauksesta aiheutunut virheellinen kävelytyyli. Myös selkäkipu oli seurausta leikkauksesta.

A on lisäksi kertonut, että hän teki leikkausten jälkeen töitä kuten muutkin, ja ainoa erityisjärjestely oli, että hän työskenteli ainoastaan päivävuorossa. Työnantaja ei keskustellut A:n kanssa työstä selviytymisestä leikkausten jälkeen. Myös A:n työtoverina työskennelleen C:n havaintojen mukaan A teki samoja töitä kuin muut ja selviytyi tehtävistään hyvin.

Työtuomioistuimessa on kuultu ABB Oy:n työterveyslääkärinä ja vastaavana työterveyslääkärinä vuosina 2006 - 2012 toiminutta B:tä. B oli arvioinut sairauskertomusten perusteella ABB Oy:ssä runsaasti sairauden vuoksi poissa olleiden työntekijöiden työkykyä kolmen kuukauden välein, missä yhteydessä B perehtyi A:n tietoihin. B oli tehnyt A:sta muutaman työkykyarvion, minkä lisäksi hän oli tavannut A:n joitakin kertoja. B oli selvittänyt A:n työkykyä henkilöstöhallinnon pyynnöstä 12.1.2010. Pitkän tähtäimen työkykyarviota ei voitu tällöin tehdä juuri tehtyjen ranneleikkausten ja tulossa olevan varvasleikkauksen takia, minkä vuoksi A:n työkyky olisi pitänyt arvioita uudelleen keväällä. B:ltä pyydettiin marraskuussa

ABB Oy:n työsuhdepäällikkö D on kertonut, että A:n työkykyä arvioitiin yhtiön työkykymallin mukaisesti. Henkilöstöhallinto, työterveyshuolto ja työntekijöiden edustajat käsittelevät neljännesvuosittain henkilöstön sairauspoissaolojen määrän ja työntekijöiden työkyvyn. Koska A:lla oli runsaasti sairauspoissaoloja, D selvitti työkykyä ylläpitäviä toimenpiteitä. A:lla oli ollut ennen vuotta 2005 useita työtehtäviä, ja hänelle oli pyritty löytämään työ, josta hän suoriutuisi. Työtehtäviä myös pakkaamossa ja lähettämössä oli järjestelty A:n työkyvyn mukaisiksi. A:n työ oli hieman kevyempää kuin muilla, ja hän sai valita mitä töitä teki. Yhtiössä ei ollut A:lle paremmin soveltuvia tehtäviä. Kun harkittavaksi tuli A:n työsuhteen päättäminen, D pyysi B:ltä työkykyarvion.

A:n esimiehenä toiminut ABB Oy:n työnjohtaja F on kertonut, että A:n työsuoritus oli vuosien aikana heikentynyt olennaisesti. A:lla oli paljon poissaoloja ja rajoitteita, eikä hän voinut tehdä kaikkia loppukokoonpano- ja pakkausosaston töitä. A selviytyi työtehtävistään vaihtelevasti, ja myöhemmin F antoi A:lle vapauden tehdä töitä itsenäisesti työkykynsä puitteissa, koska tämä oli työnjohdollisesti vaivatonta. A:n käyttäminen oli resurssisuunnittelun kannalta vaikeaa toistuvien sairauspoissaolojen vuoksi. Myös työtoverit tekivät valituksia A:n poissaoloista. F oli keskustellut A:n kanssa tämän työkyvystä epävirallisesti mutta ei muistanut, oliko keskusteluita käyty A:n työsuhteen viimeisen kuuden kuukauden aikana.

Arviointi ja johtopäätökset

Erimielisyys koskee sitä, ovatko A:lle vuosina 2009 ja 2010 tehdyt leikkaukset parantaneet hänen työkykyään vai onko A:n työkyky alentunut olennaisesti ja pitkäaikaisesti siten, että hän ei kyennyt suoriutumaan loppukokoonpanossa ja pakkauksessa tehtävästä työstä.

Irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä ilman työsopimuslain 7 luvun 1 - 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa perustetta. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei työntekijän työkyky ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Lainvalmistelutöiden (HE 157/2000 vp, s. 98) mukaan arvioidessaan oikeutta irtisanoa työsopimus työntekijän sairauden perusteella työnantajan olisi

selvitettävä työntekijän edellytykset selvitä työstä sairaudesta huolimatta. Arvioinnissa olisi annettava merkitystä toisaalta heikentyneen työkyvyn taustalla olevan sairauden luonteelle ja ennusteelle sairauden kehityksestä. Toisaalta huomiota olisi kiinnitettävä työntekijän edellytyksiin selvitä omista tai työpaikalla tarjolla olevista muista työtehtävistä koulutuksensa, tietojensa, ammattitaitonsa ja kokemuksensa perusteella.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että työntekijällä voi olla eri syistä johtuvia sairauksia, jotka yhdessä tai erikseen aiheuttavat hänen työkykynsä olennaisen ja pysyvän heikentymisen. Irtisanomisperustetta ei kuitenkaan ole katsottu kovin helposti muodostuvan toisistaan poikkeavista syistä johtuneista sairaustiloista, vaikka niistä aiheutuisikin yhteenlaskettuna pitkähkö poissaolo työstä. Näin on varsinkin, jos työntekijä on sairauspoissaolojensa jälkeen palannut työkykyisenä työhön (esim. TT 2003:57, TT 2009:49). Jos poissaolojen määrä kuitenkin nousee huomattavan suureksi, irtisanomisen edellytykset voivat täyttyä (TT 1984:135).

A:n sairauspoissaolot vuosina 2003 - 2010 ovat vaihdelleet 32 ja 70 prosentin välillä. Poissaoloprosenttia on pidettävä erittäin suurena. Sairauspoissaolojen kestot ja syyt ovat vaihdelleet, mikä ilmenee sairauspoissaololistauksesta sekä B:n kertomuksesta ja hänen 1.11.2010 antamastaan lausunnosta. Yhtenä olennaisena poissaolojen syynä ovat olleet M-koodilla diagnosoidut erilaiset tuki- ja liikuntaelinsairaudet. A:lla on diagnosoitu yli kymmenen tällaista sairautta.

A:n sairauspoissaolojen syyt ovat vaihdelleet koko hänen työhistoriansa ajan ja myös leikkausten jälkeen. B:n mukaan ranneleikkauksilla ei ollut yleistä työkykyä parantavaa vaikutusta, koska A on kärsinyt rannekipujen lisäksi myös monista muista tuki- ja liikuntaelinten vaivoista. Sairauspoissaoloissa ei B:n lausunnossaan 1.11.2010 toteamin tavoin ollut yhteistä nimittäjää, vaan vaivat olivat olleet erityyppisiä, eikä näköpiirissä ollut mitään, joka antaisi aiheen olettaa, että kyseinen kehitys muuttuisi olennaisesti. Myös E arvioi, että A:lla oli laaja-alainen kipuongelma. Se on todettu myös toimenpidekertomuksessa 20.4.2010, joten leikkaushoito ei E:nkään arvion mukaan muuttanut A:n työkykyä. Molemmat lääkärit ovat lisäksi todenneet, että fibromyalgialla ja rannekanavaoireyhtymällä ei ole lääketieteellistä yhteyttä. Toisensuuntaista lääketieteellistä näyttöä A:n työkyvystä ja sen ennusteesta ei ole esitetty.

Eri sairauksien tiheä esiintyminen osoittaa, että A:n yleinen terveydentila on ollut heikentynyt, millä on kokonaisuutena ollut vaikutusta hänen työkykyynsä. Viimeisen viiden kuukauden aikaisten sairauspoissaolojen määrä ja poissaolojen syyt ja lääkäreiden arviot osoittavat lisäksi, että A ei myöskään vuosina 2009 ja 2010 tehtyjen leikkausten jälkeen palannut täysin työkykyisenä työhön. Asiassa on riidatonta, että A:n työtehtäviä on usean vuoden ajan järjestelty hänen työkykynsä vaatimalla tavalla, eikä yhtiöllä ollut tarjota hänelle aiempaa kevyempiä tehtäviä. Työnantajalla on siten ollut A:n työhistorian ja saamansa lääketieteellisen ennusteen perusteella syytä olettaa, ettei A leikkauksista huolimatta vastaisuudessakaan selviydy työsopimuksensa mukaisista työtehtävistä ilman sairauslomia ja että A:n työkyky oli siten pysyvästi alentunut.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että A:n työkyky on vähentynyt olennaisesti ja pitkäaikaisesti. Työnantajalta ei siten ole voitu kohtuudella edellyttää A:n työsuhteen jatkamista. Työnantajalla on ollut teknologiateollisuuden työehtosopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n mukainen asiallinen ja painava peruste irtisanoa A:n työsopimus. Näillä perusteilla kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu vastaajan hyväksi, minkä vuoksi Metallityöväen Liitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:ssä olevan pääsäännön mukaan velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Kantaja on myöntänyt vastaajan kuluvaatimuksen määrältään, mutta on vaatinut, että asianosaiset on tuomittava vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaan, koska kantajalla on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin asian oikeudellisen epäselvyyden vuoksi. Vastaajan mukaan asiassa ei ole perusteita poiketa työtuomioistuinlain mukaisesta pääsäännöstä.

Työtuomioistuinlain 33 a §:n mukaan milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tässä asiassa on kysymys työsuhteen päättämisestä työntekijän sairauden perusteella. Oikeuskäytännössä on ennakkoratkaisuja vastaavanlaisista tapauksista, eikä kysymystä ole pidettävä oikeudellisesti siten epäselvänä, että sen perustella olisi perusteita poiketa oikeudenkäyntikulujen jakautumista koskevasta pääsäännöstä. Kysymyksessä ei myöskään ole sellainen lainvalmistelutöissä (hallituksen esitys 190/1993 vp. s. 9) tarkoitettu työehtosopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskeva asia, jossa sopijapuolten yhteinen etu vaatisi määräyksen sisällön selvittämistä. Asia ei siten ole ollut niin epäselvä, että kantajalla olisi sen vuoksi ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, eikä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta pidä tämän vuoksi alentaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Metallityöväen Liitto ry:n korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 6.500 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 § 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Pärssinen, Tuliara, Lehto ja Kirvesniemi jäseninä. Sihteeri on ollut Mohsen.

Tuomio on yksimielinen.