TT:2012-124 · Työtuomioistuin

Työnantaja oli tarjonnut kahdelle lomautetulle työntekijälle joidenkin viikkojen tai kuukausien ajaksi työtä yhtiön toisessa toimipisteessä. Työ ei liittynyt työntekijöiden työtehtäviin heidän työsopimuksensa mukaisella varsinaisella työpaikalla. Työntekijät olivat suostuneet työtarjoukseen, mutta siitä oli voinut myös kieltäytyä.

Tuomiossa katsottiin, että kysymys oli lomautuksen vaihtoehtona tarjotusta muusta työstä eikä työehtosopimuksen mukaisen matkustamisvelvollisuuden alaisesta työnantajan määräämästä työkomennuksesta. Siten työnantajalla ei ollut velvollisuutta maksaa työntekijöille kilometrikorvausta, päivärahaa ja matka-ajan palkkaa. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 124

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry

VASTAAJAT

Teknologiateollisuus ry

HelaSteel Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 31.5.2012

Pääkäsittely 25.9.2012

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Teknologiateollisuus ry:n ja Metallityöväen Liitto ry:n välisessä, 30.6.2007 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa (30.6.2007 - 30.4.2010) on seuraavan sisältöinen määräys:

16 § Työskentely varsinaisen työpaikan ulkopuolella

Mom. 1. Yleisiä määräyksiä

Varsinainen työpaikka

Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa työntekijä vakituisesti työskentelee.

Työnantajan tulle selvittää työntekijälle, mikä on hänen varsinainen työpaikkansa tämän pykälän määräyksiä sovellettaessa. Selvitys annetaan sekä työhönoton yhteydessä että varsinaisen työpaikan määritykseen vaikuttavien seikkojen olennaisesti muuttuessa.

Matkustamisvelvollisuus

Työtehtävien edellyttämät matkat tehdään tarkoituksenmukaisella tavalla siten, ettei matkaan kulu aikaa eikä siitä aiheudu kustannuksia enemmän, kuin tehtävien hoitaminen välttämättä vaatii.

Ilmoitusvelvollisuus työkomennuksesta

Työkomennuksesta ilmoitetaan työntekijälle viimeistään kolmantena matkaa edeltävänä päivänä.

Tästä ilmoitusajasta voidaan kuitenkin poiketa, jos työntekijän kanssa tehty työsopimus tai työntekijän normaalit työtehtävät muuten vaativat jatkuvaa matkustamista tai toistuvia lyhyitä työkomennuksia tai jos on kysymyksessä kiireellinen työkomennus.

Työmatkan ja matkavuorokauden alkaminen ja päättyminen

Työmatka ja enintään 24 tunnin pituisen ajanjakson muodostama matkavuorokausi alkavat silloin, kun työntekijä lähtee komennuspaikalle työpaikaltaan tai asunnostaan ja ne päättyvät silloin, kun hän palaa työpaikalleen. Ellei työntekijä voi palata työpaikalleen säännöllisen työajan kuluessa matka ja matkavuorokausi päättyvät silloin, kun hän palaa asuntoonsa.

Mom. 2. Työkomennuksesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen

Työntekijälle maksetaan jäljempänä tässä momentissa määrätyin ehdoin

korvaus matkakustannuksista ja

korvausta työvuorokautena matkustamiseen käytetyltä ajalta sekä

korvausta työkomennuksesta syntyvistä muista ylimääräisistä kustannuksista.

a) Matkakustannukset

Työnantaja korvaa tarpeelliset matkakustannukset, jotka syntyvät työntekijän matkustaessa komennuspaikalle tai sieltä takaisin taikka toiselle komennuspaikalle silloin, kun työ tehdään yli 10 kilometrin etäisyydellä työntekijän varsinaisesta työpaikasta ja asunnosta. Tarpeellisiksi matkakustannuksiksi luetaan rautatie-, laiva-, lento-, ym. matkalippujen hinnat toisessa luokassa, matkatavarakustannukset sekä, jos matkustetaan yöllä, makuupaikkalippujen hinnat toisessa luokassa.

Jos työntekijän oman auton käytöstä matkatyössä on ennen matkaa sovittu, maksetaan siitä sekä työnantajan kanssa sovitusta muiden henkilöiden tai tavaran kuljetuksesta omalla autolla korvaus. Korvauksen enimmäismäärä on se, jonka verohallitus vuosittain verovapaaksi vahvistaa.

b) Päiväraha

Kun työntekemispaikka on yleisesti käytetyn kulkutien mukaisesti mitaten yli 40 kilometrin etäisyydellä työntekijän varsinaisesta työpaikasta ja asunnosta, maksetaan päivärahaa kultakin matkavuorokaudelta seuraavasti:

Kokopäiväraha maksetaan, kun työmatka on kestänyt yli 10 tuntia.

Osapäivärahaa maksetaan, kun työmatka on kestänyt yli 6 tuntia.

Täyden matkavuorokauden jatkeena olevasta vajaavuorokaudesta, joka käsittää vähintään 2 ja enintään 6 tuntia, maksetaan osapäiväraha.

Päiväraha on määrältään se, jonka verohallitus vuosittain verovapaaksi vahvistaa.

Jos työntekijä jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan määrästä vähennetään puolet. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa.

c) Matka-ajan korvaus työmatkoilla

Mikäli työntekijälle maksetaan työmatkalta päivärahaa, työnantaja maksaa hänelle matkatunneilta myös matka-ajan korvausta.

Matka-ajan korvausta maksetaan työntekijälle sekä työtuntijärjestelmän mukaisena työpäivänä että työntekijän vapaapäivänä enintään 16 matkatunnilta työvuorokaudessa. Korvattavaa matka-aikaa vähentävät kyseisenä työvuorokautena säännöllisenä työaikana tehdyt työtunnit.

Matka-ajan korvauksena maksetaan työntekijän henkilökohtaisen aikapalkan suuruinen korvaus. Menetettyjä säännöllisiä työtunteja vastaavalta määrältä matkatunteja maksetaan kuitenkin keskituntiansion mukainen korvaus.

Määräys on saman sisältöinen Teknologiateollisuus ry:n ja Metallityöväen Liitto ry:n välisessä, 9.9.2009 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa (1.10.2009 - 30.9.2012).

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A ja B ovat työskennelleet HelaSteel Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olleissa työsuhteissa yhtiön Kauhavalla sijaitsevassa toimipisteessä, joka oli A:n ja B:n varsinainen, työsopimuksen mukainen työpaikka. Molemmat työntekijät olivat taloudellisin ja tuotannollisin syin lomautettuina.

A oli lomautettuna 9. - 20.3.2009 ja 30.11.2009 - 5.1.2010. A työskenteli HelaSteel Oy:n Peräseinäjoen tehtaalla 23.3. - 20.11.2009 ja 6.1. - 12.5.2010.

B oli lomautettuna 1. - 15.3.2009, 14. - 24.4.2009, 25.5. - 14.6.2009, 31.8.2009 - 15.5.2010, 19.7. - 12.9.2010. B työskenteli HelaSteel Oy:n Peräseinäjoen tehtaalla 31.5. - 18.6.2010.

Asiassa on erimielisyyttä siitä, onko A:n ja B:n työskentely Peräseinäjoen tehtaalla perustunut työehtosopimuksen 16 §:n 1 momentin mukaiseen matkustamiseen varsinaisen työpaikan ulkopuolelle ja onko työnantajalla velvollisuus suorittaa heille korvausta matkakustannuksista ja matkustamiseen käytetyltä ajalta sekä päivärahaa 16 §:n 2 momentin mukaisesti.

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

velvoittaa HelaSteel Oy:n suorittamaan A:lle ajalta 23.3.2009–20.11.2009 kilometrikorvausta 1.419,30 euroa, päivärahaa marraskuulta 2009 19 päivältä 665 euroa ja matka-ajan palkkaa 23.3.2009–20.11.2009 väliseltä ajalta 72 päivältä 1.725,12 euroa korkoineen 20.11.2009 lukien,

velvoittaa HelaSteel Oy:n suorittamaan A:lle ajalta 6.1.2010–12.5.2010 kilometrikorvausta 6.274,80 euroa, päivärahaa 3.024 euroa ja matka-ajan palkkaa 84 päivältä 2.012,64 euroa korkoineen 12.5.2010 lukien,

velvoittaa HelaSteel Oy:n suorittamaan B:lle ajalta 31.5.2010–18.6.2010 kilometrikorvausta 857,25 euroa, päivärahaa 540 euroa ja matka-ajan palkkaa 326,40 euroa korkoineen 18.6.2010 lukien.

tuomitsee HelaSteel Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta,

tuomitsee Teknologiateollisuus ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

veloittaa Teknologiateollisuus ry:n ja HelaSteel Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 10.253,05 eurolla korkoineen.

Perusteet

A:n ja B:n työsopimuksissa työntekopaikaksi on sovittu Kauhava. Yhtiöllä on ollut myös Peräseinäjoella työpiste, joka ei ollut kummankaan työntekijän varsinainen ja vakituinen työpaikka. Työnantaja määräsi A ja B työskentelemään lomautustensa aikana yhtiön Peräseinäjoen toimipisteessä.

Kysymys oli työehtosopimuksen 16 §:n 1 momentin mukaisesta työskentelystä vakinaisen työpaikan ulkopuolella, joten työnantajalle syntyi määräyksen 2 momentin perusteella velvollisuus suorittaa työntekijöille korvausta matkakustannuksista, matkustamiseen käytetyltä ajalta ja päiväraha. Työnantaja on velvollinen suorittamaan työntekijöille työkomennuksesta aiheutuvien kustannusten korvausta silloin, kun työntekijä työskentelee varsinaisen työpaikan ulkopuolella riippumatta siitä, onko työnantaja määrännyt työntekijän komennustyöhön työnjohto-oikeutensa perusteella, onko kyseessä yhteinen tahdonilmaisu tai onko työntekijä hyväksynyt työnantajan tarjouksen. Kumpikaan työntekijöistä ei kuitenkaan sopinut tai hyväksynyt sitä, että he matkustavat ja työskentelevät Peräseinäjoella ilman työkomennuksesta aiheutuvien kustannusten korvaamista.

A:n ja B:n Peräseinäjoella tekemät työtehtävät olivat samoja kuin heidän Kauhavalla työsopimuksensa mukaan tekemät työt, vaikka tehtailla valmistettavat tuotteet saattoivatkin olla erilaisia. Soinen teki sekä Kauhavalla että Peräseinäjoella samaa eli hitsaajan ja kokoonpanijan työtä. A toimi Kauhavalla maalarina ja särmääjänä ja Peräseinäjoella hän teki särmääjän töitä.

A määrättiin Peräseinäjoelle ensin ajanjaksoksi 23.3.2009–20.11.2009. A vaati tuolta ajalta työehtosopimukseen perustuen kilometrikorvauksia ja päivärahoja, jotka maksettiin hänelle marraskuun alkuun 2009 saakka. Tuolloin työnantaja keskeytti matkakustannusten korvaamisen vedoten siihen, että palkanlaskennassa ollut vuokratyöntekijä oli maksanut korvauksia vastoin valtuutusta. Matka-ajan palkkaa ei A:lle suoritettu.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyöminen

Työnantaja on tietoisesti toiminut työehtosopimuksen määräysten vastaisesti, joten se tulee tuomita hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta. Teknologiateollisuus ry on hyväksynyt työnantajan menettelyn, joten Teknologiateollisuus ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja HelaSteel Oy ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 4.400 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimusmääräyksissä työkomennuksella tarkoitetaan työnantajan määräyksestä tehtyä työtehtävien edellyttämää matkaa. Työmatkalla tarkoitetaan siis matkaa, jonka työntekijä tilapäisesti tekee työhönsä kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle eli komennuspaikalle.

A:ta ja B:tä ei määrätty työskentelemään Peräseinäjoen tehtaalla, vaan he työskentelivät siellä lomauttamisen vaihtoehtona sovittuaan asiasta työnantajansa kanssa. A:n ja B:n Peräseinäjoen tehtaalla tekemät työt eivät liity heidän työtehtäviinsä Kauhavalla. A:ta ja B:tä ei siten lähetetty suorittamaan työtehtäviään Peräseinäjoelle, vaan heille tarjottiin mahdollisuutta työskennellä lomautuksen vaihtoehtona muissa tehtävissä Peräseinäjoen tehtaalla. A:lla ja B:llä ei ollut velvollisuutta ottaa tarjottua työtä vastaan, koska työntekopaikka poikkesi työsopimuksessa sovitusta, tehtävät olivat erilaisia ja Peräseinäjoen tehtaalla valmistettiin erilaisia osia ja laitteita kuin Kauhavalla. Kyseessä ei ollut työehtosopimuksen tarkoittama työkomennus, eikä HelaSteel Oy:lla ole velvollisuutta maksaa A:lle tai B:lle matkakustannuksia.

A työskenteli Kauhavan tehtaalla maalauksessa ja MSK:n osien porauksessa. Koska Kauhavan tehtaalla maalaamon ja MSK:n tilauskanta väheni, HelaSteel Oy joutui lomauttamaan ja irtisanomaan työntekijöitään. HelaSteel Oy:n ja EuroSteel Oy:n fuusion myötä Kauhavalla olleet särmäyskoneet siirrettiin Peräseinäjoen tehtaalle, jolloin myös särmäystyö Kauhavalla loppui. Särmäystyö ei kuulunut Kauhavan tehtaan toimintaan. Koska HelaSteel Oy:n Peräseinäjoen tehtaalla oli työtä, yhtiö tarjosi lomautettuna olleelle A:lle lomautuksen sijaan mahdollisuutta työskennellä Peräseinäjoen tehtaalla särmääjänä. Samassa yhteydessä tuotantopäällikkö kertoi A:lle, ettei matkakorvauksia Peräseinäjoen tehtaalle maksettaisi. Kun A:lle tarjottiin mahdollisuutta työskennellä Peräseinäjoella, hän ilmoitti sen sopivan, koska hän pystyi yöpymään äitinsä luona Seinäjoella.

B työskenteli Kauhavan tehtaalla Roclan nostokelkkojen hitsauksessa. Koska laman myötä Kauhavan tehtaan Roclan nostokelkkojen tilauskanta väheni, B:lle ei ollut työtä tarjolla ja hänet oltiin lomauttamassa. Koska B:llä oli vaadittavat hitsausluokat voimassa, hänelle tarjottiin lomautuksen vaihtoehtona mahdollisuutta työskennellä Peräseinäjoen tehtaalla ES-kaivinkoneen kauhojen hitsauksessa, mikä ei kuulunut Kauhavan tehtaan toimintaan. Tuotantopäällikkö ilmoitti B:lle, ettei matkakorvauksia Peräseinäjoen tehtaalle maksettaisi.

A:lle maksettiin aiheettomasti palkanlaskijan virheellisen ja sopimusten vastaisen toiminnan johdosta A:n ohjeiden vastaisesti tekemien kodin ja työpaikan välisten matkojen matkalaskujen perusteella 23.3. - 30.10.2009 kilometrikorvauksia 7.370,10 euroa ja päivärahaa 2.030 euroa. Väärin perustein maksettuja korvauksia ja perusteettomasti saatua etua ei ole peritty A:lta takaisin.

Työehtosopimuksen tietensä rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

A:n ja B:n työskentely Peräseinäjoen tehtaalla ei ollut työehtosopimuksen tarkoittama työkomennus. Työnantajalla ei siten ole velvollisuutta korvata heille työehtosopimuksessa sovittuja työkomennuksesta aiheutuvia kustannuksia. HelaSteel Oy ei rikkonut työehtosopimusta, eikä Teknologiateollisuus ry laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TODISTELU

Kantajan henkilötodistelu

1. A

2. B

3. Metallityöväen liitto ry:n työehtosihteeri C

Vastaajan henkilötodistelu

1. HelaSteel Oy:n entinen toimitusjohtaja D

2. HelaSteel Oy:n tuotantopäällikkö E

3. Teknologiateollisuus ry:n ryhmäpäällikkö F

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Ratkaistavana kysymyksenä on, perustuiko A:n ja B:n työskentely Peräseinäjoen tehtaalla työehtosopimuksen 16 §:n 2 kohdassa tarkoitettuun työkomennukseen ja oliko työnantajalla siten velvollisuus suorittaa heille korvausta matkakustannuksista ja matkustamiseen käytetyltä ajalta sekä päivärahaa sopimusmääräyksen mukaisesti. Vastaaja on kiistänyt kanteen perusteen ja katsonut, että kysymys oli alan irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetusta työnantajan muun työn tarjoamisvelvollisuudesta, jolloin velvollisuutta maksaa vaadittuja korvauksia ei vastaajan mukaan ole.

Työn tarjoamisesta esitetty näyttö

A on kertonut, että hän työskenteli Kauhavan toimipisteessä maalaamossa, porakoneella ja särmäyskoneella. Työnantaja oli tiedustellut A:lta, haluaisiko hän työskennellä Kauhavalta Peräseinäjoelle siirretyllä särmäyskoneella, jolla hän oli työskennellyt Kauhavalla. A suostui työtarjoukseen. A teki Peräseinäjoella osin samaa työtä kuin Kauhavalla, pääasiassa särmäystyötä ja polttoleikkausta, ja uusiin työtehtäviin perehdyttäminen tapahtui töiden lomassa. Kun siirtymisestä sovittiin, matkakustannusten korvaamisesta ei keskusteltu, eikä A sopinut työnantajan kanssa, ettei korvauksia tarvitsisi maksaa. A kuuli kustannusten korvaamisesta vasta luottamusmieheltä, minkä jälkeen hän otti yhteyttä palkanlaskijaan ja korvaukset maksettiin. Toisen työskentelyjakson ajalta korvauksia ei suoritettu. A ei jatkanut yhtiön palveluksessa jälkimmäisen Peräseinäjoen komennuksen jälkeen.

B on kertonut, että hän teki Kauhavan ja Peräseinäjoen toimipisteillä hitsaustöitä. Häntä perehdytettiin Peräseinäjoen toimipisteen työtehtäviin noin kolme ensimmäistä työpäivää. B oli ollut lomautettuna, kun tuotantopäällikkö tarjosi hänelle työtä Peräseinäjoella, ja B suostui tarjoukseen. Tässä yhteydessä ei keskusteltu matkakustannusten korvaamisesta, vaan luottamusmies kertoi asiasta B:lle, minkä jälkeen B toimitti korvausvaatimukset työnantajalle. Tällöin työnantaja esitti, että B:n työsopimuksen mukainen työpaikka siirrettäisiin Peräseinäjoelle. B päätti tässä tilanteessa valita lomautuksen Peräseinäjoella työskentelemisen asemesta. Lomautuksen jälkeen B työllistyi jälleen Kauhavan toimipisteeseen, jossa hän työskentelee edelleen.

E on lisäksi kertonut, että yhtiön hallitus oli päättänyt, ettei se maksa korvauksia Kauhavan ja Peräseinäjoen välisiltä matkoilta fuusion jälkeen, ja tämä sääntö koski kaikkia. Myös A:lle ja B:lle ilmoitettiin ennen heidän siirtymistään Peräseinäjoelle, ettei korvauksia makseta. D ja E ovat kertoneet, että yhtiön ulkopuolinen palkanlaskija oli perusteettomasti ja vastoin yhtiön käytäntöä maksanut A:lle matkakorvaukset ilman esimiehen hyväksyntää ensimmäiseltä Peräseinäjoen jaksolta. D on kertonut, että kun hän havaitsi A:n palkanlaskijalle toimittamat korvauslomakkeet, hän selvitti asian A:n kanssa ja korvausten maksaminen lopetettiin. Jo maksettuja korvauksia ei kohtuullisuussyistä peritty takaisin, koska tapahtunut virhe oli molemminpuolinen.

Työehtosopimuksen tulkinnasta esitetty näyttö

Metallityöväen liitto ry:n palveluksessa 12 vuotta työskennellyt työehtosihteeri C on kertonut, että työehtosopimuksen mukaan työntekijälle tulee määritellä varsinainen työpaikka, joka A:n ja B:n tapauksessa oli Kauhava. Kun työntekijä lähtee työhön varsinaiselta työpaikalta, kulukorvaukset on maksettava, jos varsinaisen työpaikan muuttamiselle ei ole edellytyksiä. Työehtosopimuksen soveltamisessa ei C:n mukaan ole eroa sillä perusteella, että työntekijä on lomautettuna. Käytäntöä lomautuksen keskeyttävistä työkomennuksista ei kuitenkaan ollut C:n tiedossa. Sellaiseen tapaukseen, jossa työntekijällä olisi oikeus kieltäytyä tarjotusta työstä, C ei ottanut kantaa. Todistaja ei ole osallistunut kyseistä määräystä koskeneisiin työehtosopimusneuvotteluihin.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen 16 §:n 1 momentin mukaan työntekijällä on varsinainen työpaikka, jossa työntekijä vakituisesti työskentelee, minkä lisäksi hänellä on matkustamisvelvollisuus, joka koskee työtehtävien edellyttämiä matkoja. Työehtosopimuksessa käytetään näistä matkoista nimitystä työkomennus, ja komennuksesta aiheutuvien kustannusten korvaamiselle on asetettu kilometrirajoja. Muutoin sopimuksessa ei ole tarkemmin määritelty, mitä työkomennuksella tarkoitetaan.

Metallityöväen liitto ry:n työehtosihteeri C:n mukaan määräyksiä on tulkittava siten, että kulukorvaukset on maksettava, kun työntekijä lähtee työhön varsinaiselta työpaikalta, eikä määräysten soveltamisen kannalta ole merkitystä sillä, että työntekijä on lomautettuna. Teknologiateollisuus ry:n ryhmäpäällikkö F taas on kertonut, että sopijapuolten yhteisen, pitkäaikaisen ja vakiintuneen tulkinnan mukaan korvauksia ei makseta tilanteessa, jossa työnantajalla on työllistämisperusteisesti velvollisuus tarjota työntekijälle muuta työtä lomautuksen vaihtoehtona. Liitot ovat F:n mukaan omaksuneet sanotun tulkinnan työtuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella, ja yrityksiä on ohjeistettu tämän mukaisesti. Asia ei ole F:n mukaan aikaisemmin aiheuttanut riitaisuuksia.

Sopimuksen sisällöstä esitetty selvitys on siten kuvatuin tavoin ristiriitaista. Työehtosopimusneuvotteluihin ja liittojen väliseen työryhmätyöskentelyyn pitkään osallistuneen F:n todistajankertomus on kuitenkin perustunut yksityiskohtaisempiin tietoihin sopimustulkinnan kannalta merkityksellisistä seikoista, joten henkilötodistelu tukee tältä osin vastaajapuolen esittämää tulkintaa. Pelkästään F:n kertomuksen perusteella työtuomioistuin ei kuitenkaan katso näytetyksi, että esitetty tulkinta olisi sellaisenaan liittojen yhteisesti hyväksymä.

Selostettu oikeuskäytäntö on yhdenmukainen F:n todistajankertomuksen kanssa ja antaa työtuomioistuimelle aiheen tulkita myös teknologiateollisuuden työehtosopimusta kerrotulla tavalla. Työmatka oikeuttaa siten matkakustannusten korvauksiin sillä edellytyksellä, että matka tavalla tai toisella liittyy työntekijän työtehtäviin varsinaisella työpaikalla ja matkalle lähteminen on työntekijän velvollisuus.

Nyt esillä olevassa asiassa on A:n, B:n ja E:n kertomuksilla näytetty, että A ja B kumpikin suostuivat työnantajan tarjoamaan työhön Peräseinäjoella. Yhtäpitävien kertomusten mukaan työntekijät olisivat voineet myös kieltäytyä tarjotusta työstä. B on myöhemmin näin tehnytkin ja valinnut lomautuksen, jonka jälkeen hän palasi työhön yhtiön Kauhavan toimipisteeseen. Lomautettuna olleiden työntekijöiden työtehtävät Peräseinäjoella eivät ole liittyneet heidän tehtäviinsä varsinaisella työpaikalla tai muutoinkaan yhtiön Kauhavan yksikön toimintaan.

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo, että kysymys ei ole ollut työehtosopimuksen 16 §:ssä tarkoitetusta työnantajan määräämästä työkomennuksesta, vaan A ja B ovat työsopimuksen tai työehtosopimuksen siihen velvoittamatta suostuneet työnantajan tarjoamaan työhön Peräseinäjoella lomautuksen vaihtoehtona. HelaSteel Oy:llä ei siten ole esillä olevassa tapauksessa ollut velvollisuutta maksaa A:lle ja B:lle kilometrikorvausta, päivärahaa ja matka-ajan palkkaa, eikä yhtiö ole tietensä rikkonut työehtosopimusta. Kun työehtosopimusta ei ole rikottu, myöskään Teknologiateollisuus ry ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan. Näillä perusteilla kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siten epäselvä ja tulkinnanvarainen, että Metallityöväen Liitto ry:llä on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi työtuomioistuin määrää työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla, että Teknologiateollisuus ry ja HelaSteel Oy saavat jutun voittaessaankin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Sutela, Löppönen, Koskinen ja Salonen jäseninä. Sihteeri on ollut Mohsen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Salosen, jonka lausuntoon jäsen Koskinen yhtyi, lausui:

A:n ja B:n työsopimuksissa työntekopaikaksi oli sovittu Kauhava. A:n työtehtäviksi oli määritelty osavalmistus ja B:n hitsaus/ kokoonpanotyöt. A kertoi, että hän teki Peräseinäjoella työsopimuksensa mukaisia töitä sillä lisäyksellä, että Peräseinäjoella hän oli tehnyt lisäksi polttoleikkausta. Perehdyttäminen tähän tapahtui työn ohessa. B kertoi tehneensä Seinäjoella pelkästään hitsausta. Todistelun perusteella on selvää, että A ja B ovat tehneet yrityksen Peräseinäjoen toimipaikalla pelkästään työsopimuksensa mukaisia töitä. Peräseinäjoelle myös siirrettiin työkalustoa eli särmäyskone, jolla A oli tehnyt töitä pisimpään Kauhavan toimipisteessä.

B ja A ovat kertoneet, etteivät olleet sopineet työnantajansa kanssa, ettei matkustamiseen liittyviä kustannuksia tulisi suorittaa. B:n ja A:n esimies on oikeudessa kertonut, että yhtiön hallituksessa oli aikanaan tehty päätös, että korvauksia Kauhavan ja Peräseinäjoen välillä ei makseta. Tämä oli koskenut muitakin kuin lomautustilanteita. A:lle kuitenkin maksettiin matkustamiseen liittyviä kustannuksia ensimmäiseltä työskentelyjaksolta Peräseinäjoelle eikä näitä ole peritty häneltä takaisin. A myös kertoi, että hän on kuullut muilta työntekijöiltäkin, että heille on ko. korvauksia maksettu. Edelleen työmatka uuteen työnsuorituspaikkaan oli olennaisesti pidempi eikä sinne ollut mahdollista kulkea julkisilla kulkuvälineillä. B:lle on myös ehdotettu työnantajan taholta, että hänen työsopimuksensa mukainen vakituinen työnsuorituspaikka muutettaisiin Kauhavalta Peräseinäjoelle, josta hän on kieltäytynyt.

Sovellettavan työehtosopimuksen 16 §:n 1 momentissa puhutaan työtehtävien edellyttämistä matkoista ja työkomennuksista. Työkomennuksen käsitettä ei työehtosopimuksessa ole määritelty. Katson, että työehtosopimuksen sanamuodosta ei voi johtaa sitä, että jotkut työntekijän työtehtäviin liittyvät matkat voitaisiin sulkea tämän määräyksen ulkopuolelle.

Työehtosopimuksen määräyksestä on esitetty keskenään ristiriitaista näyttöä. Teknologiateollisuus ry:n ryhmäpäällikkö F:n esittämä yhteinen, pitkäaikainen ja vakiintunut tulkinta esitettiin ensimmäisen kerran vasta pääkäsittelyssä. F:n mukaan ko. tulkinta ei ole aikaisemmin aiheuttanut riitaisuuksia. Metallityöväen liitto ry:n työehtosihteeri C:n mukaan hänen tietoonsa ei ole tullut, että lomautuksen osalta meneteltäisiin työehtosopimuksen määräyksestä poiketen. Asiassa esille tuodut ratkaisut oikeuskäytännöstä ovat koskeneet eri työehtosopimuksia ja tilanteet eivät ole täysin rinnastettavissa nyt esillä olevaan asiaan. Lisäksi ko. tapaukset ovat jo verrattain vanhoja.

Velvoitan työnantajan suorittamaan A:lle ajalta 23.3.2009–20.11.2009 kilometrikorvausta 1.419,30 euroa, päivärahaa marraskuulta 2009 19 päivältä 665 euroa ja matkaajan palkkaa 23.3.2009–20.11.2009 väliseltä ajalta 72 päivältä 1.725,12 euroa korkoineen 20.11.2009 lukien sekä ajalta 6.1.2010–12.5.2010 kilometrikorvausta6.274,80 euroa, päivärahaa 3.024 euroa ja matka-ajan palkkaa 84 päivältä 2.012,64 euroa korkoineen 12.5.2010 lukien. Lisäksi velvoitan työnantajan suorittamaan A:lle ajalta 31.5.2010–18.6.2010 kilometrikorvausta 857,25 euroa, päivärahaa 540 euroa ja matka-ajan palkkaa 326,40 euroa korkoineen 18.6.2010 lukien.

Jutun epäselvyyden vuoksi hylkään HelaSteel Oy:tä ja Teknologiateollisuus ry:tä vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset.

Metalliliitto ry on voittanut juttunsa. Velvoitan tämän vuoksi Teknologiateollisuus ry:n yhteisvastuullisesti Helasteel Oy:n kanssa korvaamaan Metalliliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 10.253,05 eurolla korkolain mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä.