TT:2011-7 · Työtuomioistuin

Kanteessa esitetty, niin sanottua vanhaa yliopistoa koskeva vahvistusvaatimus oli työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 3 ja 6 momentin säännösten mukaisesti voitu kohdistaa valtioon ja osoittaa valtiovarainministeriön vastattavaksi. Valtiovarainministeriö oli mainittujen säännösten nojalla oikea vastaaja myös valtion virkaehtosopimuksesta johtuvaa suoritusvaatimusta koskevassa asiassa samoin kuin sopimuksen rikkomisesta johtuvaa hyvityssakkovaatimusta koskevassa asiassa.

Erimielisyys siitä, olisiko valtion vastuu kanteessa tarkoitetuista velvoituksista lakannut väitteessä esitetyllä aineellisoikeudellisella perusteella, oli vaatimusten hyväksymistä tai hylkäämistä koskeva asiakysymys, joka ei liittynyt oikeudenkäynnin edellytyksiin. Vaatimukset oli joka tapauksessa perustettu virkaehtosopimukseen ja vastaajaksi oli sen mukaisesti haastettu oikea taho. Tämän vuoksi valtiovarainministeriön oikeudenkäyntiväite oli myös näiltä osin hylättävä.

TYÖTUOMIOISTUIN PÄÄTÖS Nro 7

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

KUULTAVA

Sibelius-Akatemia

ASIA

Virkaehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Valmisteluistunto 21.12.2010

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Opetusministeriön ja muiden ohella Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n välillä on 21.6.2006 solmittu tarkentava virka- ja työehtosopimus uuden palkkausjärjestelmän käyttöön ottamisesta yliopistoissa.

Sopimuksessa ja sen liitteissä 1-5 on määräykset muun ohella tehtäväkohtaisesta palkanosasta ja tehtävien vaativuustason arvioinnista.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

vahvistaa, että Sibelius-Akatemian palveluksessa olevalla lehtori A:lle on 1.1.2006 alkaen oikeus yliopiston uutta palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virka- ja työehtosopimuksen liitteen 1 § 4 tehtäväkohtaisen palkanosan opetus- ja tutkimushenkilöstön, taideala, vaatimustason 6 mukaiseen palkkaan,

velvoittaa Valtiovarainministeriön ja Sibelius-Akatemian yhteisvastuullisesti maksamaan A:lle saamatta jääneet palkat ajalta 1.1.2006- 31.12.2009 yhteensä 25.317,07 euroa,

tuomitsee Valtiovarainministeriön maksamaan kantajalle valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n mukaista hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

velvoittaa vastaajan ja kuultava yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua siitä, kun työtuomioistuimen tuomio asiassa on annettu.

Perusteet

Vahvistus- ja palkkavaatimusten perusteet

Sibelius-Akatemian opetus- ja tutkimushenkilöstön vaativuuden arviointiryhmä on käsitellyt lehtori A:n tehtävää vuosina 2005 ja 2006 ja esittänyt tehtävän vaativuustasoksi tasoa 6. Rehtori on 15.9.2006 vahvistanut vaativuustasoksi tason 5. Asiaa uudelleen käsiteltäessä vuosina 2007 ja 2008 vaativuustasoksi on edelleen vahvistettu 5.

A on toiminut opettajana Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1981 alkaen. Lisäksi hänellä on opetuskokemusta muista yliopistoista ja konservatorioista. Koulutukseltaan hän on musiikin lisensiaatti. A:n tehtäviin Sibelius-Akatemiassa kuuluu nokkahuilun ja traverson eli barokkihuilun soiton oppiainevastuu ja vastuuopettajuus, pedagogiikkaopetuksen järjestely- ja ohjausvastuu, perus- ja maisteritason opetus sekä maisterintutkintoon liittyvien opinnäytetöiden ohjaaminen.

A:n tehtävien vaativuus täyttää vähintään tasolla 6 edellytetyt vaatimukset. Sibelius-Akatemian olisi tullut vahvistaa A:n tehtävien vaativuus todellisten tehtävien mukaisesti 1.1.2006 alkaen vähintään tasolle 6. Kun näin ei ole tapahtunut, A:lle on korvattava vaativuustasojen 5 ja 6 välinen tehtäväkohtaisen palkan ero ajanjaksolta 1.1.2006 – 31.7.2009.

Sibelius-Akatemian toiminta valtion tilivirastona loppui 31.12.2009. Sibelius-Akatemian toiminta, henkilöstö ja opiskelijat siirtyivät uudelle itsenäiselle oikeushenkilölle 1.1.2010 alkaen yliopistolain 1 §:n mukaisesti. Yliopistolain voimaanpanolain 5 §:n mukaan uusi yliopisto vastaa niistä sitoumuksista, joihin vanha yliopisto oli sitoutunut, ja jotka koskevat uudelle yliopistolle luovutettua omaisuutta ja toimintaa. Kuitenkin valtion vastuu näistä sitoumuksista jää voimaan. Uusi yliopisto ja valtio vastaavat myös uuden yliopistolain voimaantulon jälkeen ja ennen uuden yliopistolain voimaantuloa vanhojen yliopistojen tekemistä sopimuksista.

Valtion vastuu ei ole siis tältäkään osin poistunut 1.1.2010 alkaen, vaan sen vastuu on edelleen jäänyt voimaan. Valtio ja Sibelius-Akatemia ovat siten yhteisvastuussa A:n palkkasaatavista.

Valtiovarainministeriö on rikkonut tietensä sitä velvoittavan virkaehtosopimuksen määräyksiä, kun on sallinut Sibelius-Akatemian vahvistaa lehtori A:n tehtävien vaativuustason tasolle 5. Valtiovarainministeriö on tuomittava maksamaan hyvityssakkoa valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n perusteella.

VALTIOVARAINMINISTERIÖN VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että kanne valtiovarainministeriöön kohdistettuna jätetään tutkimatta.

Siltä varalta, että kanne kuitenkin tutkitaan, valtiovarainministeriö on kiistänyt kanteen sekä määrältään että perusteeltaan.

Valtiovarainministeriö on lisäksi vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut korvauksen tuomitsemisesta.

Vaatimus tutkimatta jättämisestä

Sibelius-Akatemian muuttui 1.1.2010 uuden yliopistolainsäädännön mukaiseksi uudeksi yliopistoksi. Valtiovarainministeriö on sanotusta ajankohdasta lukien menettänyt perusteet toimia vastaajana asiassa. Vastaajana toimii näin ollen 1.1.2010 alkaen Sibelius-Akatemia. Kanne valtiovarainministeriöön kohdistettuna tulisi siten jättää tutkimatta.

Sibelius-Akatemian vanhan yliopiston olemassaolon aikana valtiovarainministeriö oli työtuomioistuimessa oikea vastaaja tässä jutussa. Oikeustilanne on kuitenkin prosessinedellytysten osalta muuttunut. Uuden yliopistolain (558/2009) ja sen voimaanpanolain johdosta valtiovarainministeriö on menettänyt 1. 1.2010 alkaen oikeudellisen intressin ja asiavaltuuden toimia uusien yliopistojen puolesta tällaisissa asioissa. Valtiovarainministeriö ei voi enää omissa nimissään käydä oikeutta uutta yliopistoa koskevassa riidassa edes siltä osin kuin riita koskee aikaa ennen 1.1.2010.

Työtuomioistuimen tuleva ratkaisu tässä jutussa koskee Sibelius-Akatemiaa itsenäisenä työnantajana, ja ratkaisun vaikutukset kohdistuvat Sibelius-Akatemiaan. Näin myös intressi kanteen asiaratkaisun osalta on siirtynyt Sibelius-Akatemialle.

Yliopistolain voimaanpanolain 4 §:n 3 momentin mukaan uuden yliopistolain voimaan tullessa vanhassa yliopistossa vireille saatettu tai käsiteltävänä oleva asia siirtyy vastaavalle uudelle yliopistolle. Samoin uusi yliopisto toimii vanhan yliopiston aikana aloitetussa oikeudenkäynnissä asianosaisena.

Voimaanpanolain 5 §:ssä säädetään vanhan yliopiston sitoumusten, toimilupien ja saatavien siirtymisestä uuden yliopiston vastuulle. Hallituksen esityksen mukaan uusi yliopisto vastaa vanhojen yliopistojen oikeudellisesti velvoittavista sitoumuksista. Valtion asianomaiset, yliopistojen itsensä, opetusministeriön ja valtiovarainministeriön tekemät virka- ja työehtosopimukset ovat olleet vanhaa yliopistoa velvoittavia sopimuksia, joista johtuva vastuu on siirtynyt uusille yliopistoille myös 1.1.2010 edeltävältä ajalta. Voimaanpanolain 5 §:ssä on säädetty myös, että valtion vastuu tällaisista sitoumuksista jää voimaan. Tämä ei johda siihen, että valtiovarainministeriölle kuuluisi vastaaja-asemaa edes 1.1.2010 edeltävältä ajalta.

Uutta yliopistolakia säädettäessä oli hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena, että uusiin yliopistoihin tehtäisiin siirtymäkauden työehtosopimukset aikaisempien palvelussuhteen ehtojen noudattamisesta. Tämä suunnitelma ei neuvottelujen kariuduttua sellaisenaan toteutunut, vaan yliopistot jatkoivat palvelussuhteen ehtojen noudattamista yksipuolisin työnantajapäätöksin. Yliopistot ovat näin ottaneet kannettavakseen valtion roolin sopimusosapuolena 1.1.2010 lähtien. Koska Sibelius-Akatemia on kanteen vireillepanohetkellä ollut sopijapuoli, se vastaa tälläkin perusteella kanteessa vaadituista suorituksista ja hyvityssakosta ja on jutussa oikea vastaaja.

SIBELIUS-AKATEMIAN LAUSUMA

Vastaus kannevaatimuksiin

Sibelius-Akatemia on kiistänyt kanteen kokonaisuudessaan ja vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut myöhemmin esitettävän laskun mukaisesti laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Valtiovarainministeriön oikeudenkäyntiväitteen johdosta Sibelius-Akatemia on lausunut, että työtuomioistuimesta annetun lain 13 pykälän mukaan virkaehtosopimusta koskevaan kanteeseen vastaa sopimukseen osallinen omasta puolestaan ja niiden puolesta, jotka sen tekemän virkaehtosopimuksen johdosta ovat siihen sidotut. Sibelius-Akatemia ei ole yliopistouudistuksen yhteydessä tullut virkaehtosopimukseen osalliseksi. Sen sijaan yliopistolain voimaanpanolain 5 pykälän perusteella valtion vastuu vanhoista velvoitteista säilyy. Oikea vastaaja asiassa on valtiovarainministeriö, joka on ollut sopijapuolena siinä virkaehtosopimuksessa, jonka tulkintaa riita koskee.

KOULUTETTUJEN NEUVOTTELUJÄRJESTÖ JUKO RY:N LAUSUMA OIKEUDENKÄYNTIVÄITTEEN JOHDOSTA

Tehty prosessiväite on hylättävä ja kanne tutkittava.

Yliopistojen virkasuhteisiin opettajiin on 31.12.2009 saakka sovellettu valtion yleistä virkaehtosopimusta sekä tarkentavia virkaehtosopimuksia. Kanne koskee 1.1.2006 voimaan tulleen ja 31.12.2009 saakka voimassa olleen yliopistojen uutta palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen tulkintaa. Kannevaatimukset koskevat aikaa 1.1.2006-31.12.2009.

Valtion virkaehtosopimuslain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan virkaehtosopimukseen on sidottu valtio. Vanha yliopisto ei ollut virkaehtosopimusosapuoli.

Työtuomioistuimesta annetun lain säännösten nojalla valtiota vastaan vireille pantu kanne osoitetaan valtion neuvotteluviranomaiselle. Siten tarkentavaan virkaehtosopimukseen liittyvässä erimielisyydessä ainoa oikea vastaaja on valtio/valtionvarainministeriö. Tämä koskee myös kanteessa esitettyä hyvityssakkovaatimusta sopimuksen voimassaoloaikana tapahtuneesta virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Yliopistolain voimaanpanolain 5 §:n mukaan uusi yliopisto vastaa niistä sitoumuksista, joihin vanha yliopisto oli sitoutunut ja jotka koskevat uudelle yliopistolle luovutettua omaisuutta ja toimintaa. Kuitenkin valtion vastuu näistä sitoumuksista jää voimaan. Uusi yliopisto ja valtio vastaavat myös uuden yliopistolain voimaantulon jälkeen ja ennen uuden yliopistolain voimaantuloa vanhojen yliopistojen tekemistä sopimuksista. Valtion vastuu ei ole poistunut 1.1.2010, vaan sen vastuu on edelleen jäänyt voimaan ja koskee myös virkasuhteesta johtuvia sitoumuksia.

Itä-Suomen yliopistolle on varattava tilaisuus tulla kuultavaksi asiassa, sillä korvausvaatimusta koskevassa vaateessa vastuu valtion ohella on siirtynyt Itä-Suomen yliopistolle. Itä-Suomen yliopiston kuultava-asema ei kuitenkaan vaikuta siihen, että valtio/valtionvarainministeriö on asiassa ainoa oikea vastaaja.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Oikeudenkäyntiväite

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on esittänyt jutussa vahvistusvaatimuksen yliopiston palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen oikeasta soveltamisesta Sibelius-Akatemiassa, hyvityssakkovaatimuksen valtiovarainministeriötä kohtaan virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta sekä suoritusvaatimuksen ministeriön ja Sibelius-Akatemian velvoittamisesta maksamaan lehtori A:lle palkanerotusta virkaehtosopimuksen perusteella. Vaatimusten perusteena on virkaehtosopimuksen soveltaminen Sibelius-Akatemiassa ennen uuden yliopistolain (558/2009) voimaantuloa 1.1.2010.

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta siltä osin kuin se on kohdistettu Suomen valtioon. Väitteen mukaan oikea vastaaja on uusimuotoiseksi yliopistoksi muuttunut Sibelius-Akatemia, jolle vanhan yliopiston vastuut ovat siirtyneet ja joka jatkaa vanhan yliopiston toimintaa itsenäisenä oikeushenkilönä.

Työtuomioistuin on siitä annetun lain 25 §:n 2 momentissa säädetyin tavoin ottanut valtion asianosaisasemasta tehdyn väitteen erikseen ratkaistavaksi.

Käsittelyratkaisu

Valtion yleinen vastaajapuhevalta virkaehtosopimusriidassa

Jutussa on kysymys yliopistojen opettajia koskevista tarkentavista virkaehtosopimuksista, joihin on työnantajapuolelta ollut sidottuna valtio siten kuin valtion virkaehtosopimuslain 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään.

Työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:ssä on säännökset vastaajasta virkaehtosopimusriidoissa. Kanteeseen vastaa sopimukseen osallinen omasta puolestaan ja niiden puolesta, jotka ovat sen tekemään virkaehtosopimukseen muuten sidotut (3 mom.). Valtiota vastaan vireille pantu kanne osoitetaan valtion neuvotteluviranomaiselle eli valtiovarainministeriölle, joka käyttää jutussa valtion vastaajapuhevaltaa. Tarkentavaa virkaehtosopimusta koskevassa asiassa valtiovarainministeriö voi määrätä asianomaisen hallinnonalan neuvotteluviranomaisen vastaajaksi (6 mom.).

Työtuomioistuimesta annetussa laissa ei ole erikseen säännöksiä puhevallan käyttämisestä niissä tapauksissa, joissa kanne koskee jo päättynyttä työ- tai virkaehtosopimusta. Kanneoikeus ja kanteeseen vastaaminen järjestyvät näissäkin tapauksissa lain yleisten sääntöjen mukaan. Puhevallan perusteena on asianomaisen asema työ- tai virkaehtosopimukseen osallisena tai muuten sidottuna kanteen perusteena olevien tapahtumien aikana. Merkitystä ei ole sillä, että kanne nostetaan työ- tai virkaehtosopimuksen soveltamisen päätyttyä (esim. TT 2008:65).

Uuden yliopistolain voimaanpanolaissa on säännös yliopistolain voimaantulon ajankohtana vireillä olevista oikeusasioista, joissa vanha yliopisto on ollut asianosaisena. Niissä asianosaisen asema siirtyy vanhalta yliopistolta uudelle yliopistolle (4 §:n 3 mom.). Vanha yliopisto on tällaisissa oikeudenkäynneissä saattanut tosiasiallisesti käyttää valtion puhevaltaa ja on vain poikkeuksellisesti voinut esiintyä asianosaisena omissa nimissään (ks. Svenska handelshögskolania koskeva ratkaisu KKO 2008:43).

Siirtymäsäännöksen merkitys rajoittuu työtuomioistuimen käsityksen mukaan siihen, että vireillä olevan asian käsittely jatkuu keskeytyksettä uuden yliopiston nimissä. Säännöstä ei työtuomioistuimen mielestä voida tulkita sillä tavoin laajentavasti, että se lakkauttaisi valtion puhevallan yliopistoissa sovellettua virkaehtosopimusta koskevassa riidassa ja siirtäisi sen erikseen kullekin uudelle yliopistolle, kuten valtiovarainministeriö on esittänyt. Tällaiselle järjestelylle ei olisi asiallisia syitäkään. Sen sijaan on perusteltua, että valtiovarainministeriö tai sen määräämä hallinnonalan neuvotteluviranomainen, joka on virkaehtosopimuksen aikanaan solminut, osallistuu edelleen myös sopimuksesta johtuviin erimielisyysneuvotteluihin ja oikeudenkäynteihin ja siten valvoo sopimuksen yhdenmukaista tulkintaa sen koko soveltamispiirissä.

Valtiovarainministeriö on viitannut myös siihen, että virkaehtosopimusten mukaisten palvelussuhteen ehtojen soveltamista on 1.1.2010 jälkeenkin jatkettu uusissa yliopistoissa työnantajapäätöksin. Siten uudet yliopistot olisivat tulleet valtion sijaan vanhojen sopimusten osapuoleksi. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, ettei tällaiselle sopimusseuraannolle ole laista johtuvaa perustetta. Yksipuolisella työnantajapäätöksellä ei voida saada aikaan sitä, että päättyneen virkaehtosopimuksen noudattaminen jatkuisi työ- tai virkaehtosopimusvaikutuksin (vrt. myös TT 2009:87, jonka mukaan lakkautetussa liikelaitoksessa noudatetun virkaehtosopimuksen ehdot eivät olleet siirtyneet noudatettavaksi virkaehtosopimusvaikutuksin virastossa, joka jatkoi liikelaitokselle kuuluneiden hallintotehtävien hoitamista).

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että ainakin kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 3 ja 6 momentin säännösten mukaisesti voitu kohdistaa valtioon ja osoittaa valtiovarainministeriön vastattavaksi.

Korvaus- ja hyvityssakkovaatimuksiin vastaaminen

Valtiovarainministeriö on katsonut, että vastuu kanteessa tarkoitetun työaikakorvauksen ja hyvityssakon maksamisesta on uuden yliopistolain voimaanpanolain 5 §:n nojalla siirtynyt uudelle yliopistolle, joten valtio on näiltäkin osin menettänyt jutussa vastaajan aseman.

Työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n edellä käsiteltyjen 3 ja 6 momentin nojalla valtiovarainministeriö on oikea vastaaja myös valtion virkaehtosopimuksesta johtuvaa suoritusvaatimusta koskevassa asiassa (esim. TT 2009:71) samoin kuin sopimuksen rikkomisesta johtuvaa hyvityssakkovaatimusta koskevassa asiassa (esim. TT 2003:34). Erimielisyys siitä, olisiko valtion vastuu kanteessa tarkoitetuista velvoituksista lakannut väitteessä esitetyllä aineellisoikeudellisella perusteella, on vaatimusten hyväksymistä tai hylkäämistä koskeva asiakysymys, joka ei liity oikeudenkäynnin edellytyksiin. Vaatimukset on joka tapauksessa perustettu virkaehtosopimukseen ja vastaajaksi on sen mukaisesti haastettu oikea taho. Tämän vuoksi valtiovarainministeriön oikeudenkäyntiväite on myös näiltä osin hylättävä.

Päätöslauselma

Työtuomioistuin hylkää valtiovarainministeriön oikeudenkäyntiväitteen.

Asian käsittelyä jatketaan työtuomioistuimen puheenjohtajan erikseen määräämällä tavalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Parikka, Lehto ja Kauppala jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Päätös on yksimielinen.