Labor court allows state liability for university staff contract breach despite new university law.

Kanteessa esitetty, niin sanottua vanhaa yliopistoa koskeva vahvistusvaatimus oli työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 3 ja 6 momentin säännösten mukaisesti voitu kohdistaa valtioon ja osoittaa valtiovarainministeriön vastattavaksi. Valtiovarainministeriö oli mainittujen säännösten nojalla oikea vastaaja myös valtion virkaehtosopimuksesta johtuvaa suoritusvaatimusta koskevassa asiassa samoin kuin sopimuksen rikkomisesta johtuvaa hyvityssakkovaatimusta koskevassa asiassa.

Erimielisyys siitä, olisiko valtion vastuu kanteessa tarkoitetuista velvoituksista lakannut väitteessä esitetyllä aineellisoikeudellisella perusteella, oli vaatimusten hyväksymistä tai hylkäämistä koskeva asiakysymys, joka ei liittynyt oikeudenkäynnin edellytyksiin. Vaatimukset oli joka tapauksessa perustettu virkaehtosopimukseen ja vastaajaksi oli sen mukaisesti haastettu oikea taho. Tämän vuoksi valtiovarainministeriön oikeudenkäyntiväite oli myös näiltä osin hylättävä.

TYÖTUOMIOISTUIN PÄÄTÖS Nro 6

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

KUULTAVA

Itä-Suomen yliopisto

ASIA

Virkaehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Yliopisto- ja tiedehallinnon tarkentavalla virkaehtosopimuksella on sovittu hallinnonalalle palvelussuhteen ehdot 19.11.2002-15.2.2005. Tämän jälkeen virkaehtosopimus on ollut voimassa vuoden kerrallaan irtisanomisehdoin.

Virkaehtosopimus on koskenut muiden yliopistojen ohella Joensuun yliopiston virkamiehiä. Sopimus on sisältänyt muun muassa seuraavat määräykset:

A.I.a Yliopistoissa muun kuin tässä sopimuksessa erikseen mainitun opettaja/tutkijan palkkauksesta

2. Sivutehtävien palkkioperusteet

Selvitysosa:

Yliopisto-opettajien työaikasopimuksen (3.6.1997) 5 §:n 5 momentin mukaan "Milloin opettajan työsuunnitelman mukaista työmäärää on tarpeen ylittää, voidaan hänelle suostumuksensa mukaisesti antaa lisäksi määräys sivutoimiseksi tuntiopettajaksi vahvistettujen palkkioperusteiden mukaan aikaisemman käytännön mukaisesti, mitä ei ole tarkoitus tällä sopimuksella muuttaa." Sopimuksessa oleva viittaus vahvistettuihin palkkioperusteisiin aikaisemman käytännön mukaisesti on katsottava edellyttävän eri yksiköissä sellaista yhdenmukaisuutta, etteivät opettajat joudu eriarvoiseen asemaan.

Sopimusosa:

Tuntipalkka: Sivutoimisen tuntiopettajan tehtävien vaativuus arvioidaan sen mukaan, millä vakinaisen opettajan nimikkeellä vastaava opetus muutoin annetaan. Yksinkertainen tuntipalkka saadaan jakamalla viran vuosipalkka luvulla 1600. Jos sivutoimisella tuntiopettajalla ei ole viran edellyttämää pätevyyttä, sovelletaan yleisen virka- ja työehtosopimuksen 6 § 2 momenttia.

A.II.1. Tiedeyliopistot

(s. 12) 1.3. Lehtorit

4. mom. Opetusvelvollisuus. Katso luku 3; opettajien työaikasopimus

??1) Ylemmän palkkausluokan lehtorin opetusvelvollisuus lukuvuodessa on 392 tuntia ja alemman palkkausluokan lehtorin 448 tuntia.---??"

Opetusministeriön ja muun ohella AKAVA-JS ry:n välillä 3.6.1997 tehdyssä tutkimuspohjaisen opetuksen edellytysten kehittämistä koskevassa tarkentavassa virkaehtosopimuksessa eli opettajien työaikasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

Sopimuksen aineellinen sisältö

1 § Soveltamisala

Sopimus koskee yliopistojen opettajia lukuun ottamatta harjoittelukoulujen opettajia.

3 § Työaika ja sen seuranta

Opettajien vuosittainen työsuunnitelman mukainen työaika on 1600 tuntia. Sen toteutumista seurataan työsuoritusten ja -tulosten eikä ajan tai ajanjakson perusteella.

4 § Työsuunnitelma ja yhteistoiminta

Kun yliopisto asianomaisessa yksikössä laaditaan tai muutetaan työsuunnitelmia, tehdään se yhteistyössä johdon ja henkilökunnan kesken noudattaen yhteistoiminnasta annettuja säädöksiä, määräyksiä ja sopimuksia. Työsuunnitelmia laadittaessa otetaan huomioon opettajien osallistuminen opetus-, tutkimus- ja muihin tehtäviin.

5 § Sopimuksen suhde aikaisempiin sopimus- ym. määräyksiin

1. Opettajan opetustehtävien työsuunnitelman mukaisen enimmäismäärän tulee olla vastaavalla tasolla kuin ennen tätä sopimusta voimassa olleiden opetusvelvollisuuksia koskevien sopimusmääräysten aikana vastaavanlaisessa tehtävässä. Opetustehtävien määrä on edellistä vastaavasti pienempi, milloin opettajan tehtäviä on lisätty tutkimus- tai muiden tehtävien piirissä ja vastaavasti suurempi, jos niitä on vähennetty tutkimus- tai muiden tehtävien osalta.

2. Edellisen momentin tavoitteen olleessa tutkimusedellytysten parantaminen sen soveltamisen tulee tukea yhtälailla professoritasoista tutkimustoimintaa.

3. Edellä 1 momentista poiketen lehtorin ja siihen opetusvelvollisuuden määrässä rinnastettavassa tehtävässä opetustehtävien määrä ei voi olla suurempi kuin aikaisemmin vastaavanlaisessa tehtävässä.

4. Mitä edellä 1 momentissa on sanottu opetustehtävistä, sovelletaan vastaavalla tavalla sopimuksen tekohetkellä voimassa olevien ohjesääntöjen assistentteja ja yliassistentteja koskeviin työaikamääräyksiin (12–24 vt). Ohjesääntöjen tutkimuskausia koskeviin määräyksiin ja niiden soveltamiseen ei ole ollut tarkoitus tällä sopimuksella vaikuttaa.

5. Milloin opettajan työsuunnitelman mukaista työmäärää on tarpeen ylittää, voidaan hänelle suostumuksensa mukaisesti antaa lisäksi määräys sivutoimiseksi tuntiopettajaksi vahvistettujen palkkioperusteiden mukaan aikaisemman käytännön mukaisesti, mitä ei ole ollut tarkoitus tällä sopimuksella muuttaa.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Joensuun yliopiston rikkoneen opettajien työaikasopimusta, kun yliopisto on sisällyttänyt näyttökokeet lehtori A:n opetusvelvollisuuteen vähentämättä samanaikaisesti muita opetustehtäviä,

tuomitsee valtiovarainministeriön maksamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle valtion virkaehtosopimuslain nojalla hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

velvoittaa valtiovarainministeriön ja Joensuun yliopiston eli Itä-Suomen yliopiston yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle 1 600 tunnin kokonaistyöajan ylittävästä hänelle määrätystä 200 tunnista korvaukseksi 4.188 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2009 lukien ja

velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut korvauksen tuomitsemisesta.

Perusteet

A on työskennellyt syyskuusta 2004 määräaikaisena englannin lehtorina ja elokuusta 2005 lukien Joensuun yliopiston kielikeskuksen englannin lehtorina toistaiseksi. Lehtorit tekevät virkaehtosopimuksen mukaisesti tulevaksi lukuvuodeksi työaikasuunnitelman, jonka yliopisto hyväksyy.

A teki myös lukuvuodeksi 2008–2009 työaikasuunnitelman, jota yliopisto ei hyväksynyt. Erimieliseksi asiaksi nousi A:n tehtäviin kuuluneiden näyttökokeiden osuus 200 tuntia. Neuvottelujen jälkeen A:lle 13.1.2009 annetussa työnjohdollisessa määräyksessä on kontaktiopetuksen määräksi todettu 392 tuntia ja kokonaistuntimääräksi 1 600 tuntia. Näyttökokeet oli tässä sisällytetty virkaehtosopimuksen vastaisesti piilottamalla ne kokonaistuntimäärään.

Näyttökokeita ei voi sisällyttää eikä piilottaa 392 tunnin kontaktiopetuksen määrään. Virkaehtosopimuksen mukaan opettajien vuosittaisen työsuunnitelman mukainen työaika on 1 600 tuntia. Virkaehtosopimuksen mukaan ylemmän palkkausluokan lehtorin, kuten A:n , opetusvelvollisuus lukuvuodessa on 392 tuntia.

A on määrätty tekemään virkaehtosopimuksen ylittävästi työtä yhteensä 200 tuntia. Tätä A:n tekemää työtä ei ole korvattu hänelle. Sen vuoksi yliopiston tulee suorittaa A:lle tehty työ. A ansaitsi vuonna 2008 palkkaa yhteensä 38.302,23 euroa. Vuosipalkka jaettuna 1 600:lla on 23,94 euroa, joten korvauksen määrä on 23,94 kertaa 200 eli 4.188 euroa.

VALTIOVARAINMINISTERIÖN VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on ensisijaisesti vaatinut kanteen jättämistä väärään vastaajaan kohdistettuna tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä. Valtiovarainministeriö on lisäksi vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan ministeriön oikeudenkäyntikulut tässä asiassa.

Oikeudenkäyntiväite

Joensuun yliopiston liityttyä osaksi Itä-Suomen yliopistoa ja muututtua 1.1.2010 uuden yliopistolainsäädännön mukaiseksi uudeksi yliopistoksi, valtiovarainministeriö on sanotusta ajankohdasta lukien menettänyt perusteet toimia vastaajana asiassa. Vastaajana toimii näin ollen 1.1.2010 alkaen Itä-Suomen yliopisto.

Joensuun vanhan yliopiston olemassaolon aikana valtiovarainministeriö oli työtuomioistuimessa oikea vastaaja tässä jutussa. Työtuomioistuimesta annettua lakia ei yliopistolainsäädännön uudistamisen yhteydessä muutettu.

Oikeustilanne on kuitenkin prosessinedellytysten osalta muuttunut. Uuden yliopistolain (558/2009) ja sen voimaanpanolain johdosta valtiovarainministeriö on menettänyt 1.1.2010 alkaen oikeudellisen intressin ja asiavaltuuden toimia uusien yliopistojen puolesta tällaisissa asioissa. Valtiovarainministeriö ei voi enää omissa nimissään käydä oikeutta uutta yliopistoa koskevasta riidasta, edes siltä osalta kuin riita koskee aikaa ennen 1.1.2010.

Uuden yliopistolain voimaanpanolain (559/2009) 4 §:n mukaan vanhat virastomuodossa toimivat yliopistot lopettivat toimintansa siten, että yliopistot toimintoineen, henkilöstöineen ja opiskelijoineen siirtyvät toimimaan uuden yliopistolain mukaisina oikeushenkilöinä 1.1.2010. Samalla lakkasivat myös niissä olevat virat sekä virkasuhteet ja henkilöstö otettiin uusiin yliopistoihin työsuhteeseen. Yliopistot ovat saaneet 1.1.2010 lukien itsenäisen työnantaja-aseman.

Voimaanpanolain 4 §:n 3 momentin mukaan uuden yliopistolain voimaan tullessa vanhassa yliopistossa vireille saatettu tai käsiteltävänä oleva asia siirtyy vastaavalle uudelle yliopistolle. Samoin uusi yliopisto toimii vanhan yliopiston aikana aloitetussa oikeudenkäynnissä asianosaisena.

Voimaanpanolain 5 §:ssä säädetään vanhan yliopiston sitoumusten, toimilupien ja saatavien siirtymisestä uuden yliopiston vastuulle. Hallituksen esityksen mukaan uusi yliopisto vastaa vanhojen yliopistojen oikeudellisesti velvoittavista sitoumuksista. Valtion asianomaiset, yliopistojen itsensä, opetusministeriön ja valtiovarainministeriön tekemät virka- ja työehtosopimukset ovat olleet vanhaa yliopistoa velvoittavia sopimuksia, joista johtuva vastuu on siirtynyt uusille yliopistoille myös 1.1.2010 edeltävältä ajalta. Voimaanpanolain 5 §:ssä on säädetty myös, että valtion vastuu tällaisista sitoumuksista jää voimaan. Tämä ei johda siihen, että valtiovarainministeriölle kuuluisi vastaaja-asema edes 1.1.2010 edeltävältä ajalta.

Uutta yliopistolakia säädettäessä oli hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena, että uusiin yliopistoihin tehtäisiin siirtymäkauden työehtosopimukset aikaisempien palvelussuhteen ehtojen noudattamisesta. Tämä suunnitelma ei neuvottelujen kariuduttua sellaisenaan toteutunut, vaan yliopistot jatkoivat palvelussuhteen ehtojen noudattamista yksipuolisin työnantajapäätöksin. Yliopistot ovat näin ottaneet kannettavakseen valtion roolin sopimusosapuolena 1.1.2010 lähtien. Koska Itä-Suomen yliopisto on kanteen vireillepanohetkellä ollut sopijapuoli, se vastaa tälläkin perusteella kanteessa vaadituista suorituksista ja hyvityssakosta ja on jutussa oikea vastaaja.

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON LAUSUMA

Itä-Suomen yliopisto on kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkolain mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Tehdyn oikeudenkäyntiväitteen johdosta Itä-Suomen yliopisto on lausunut, että uuden yliopistolain voimaantuloa edeltävänä aikana yliopistot olivat sidottuja valtion virka- ja työehtosopimukseen sekä sen valtuutuksella tehtyihin tarkentaviin virkaehtosopimuksiin. Yliopistot eivät kuitenkaan olleet sopimusten osallisina. Joensuun yliopisto ei siten myöskään ollut sopimusosapuolena tässä asiassa erimielisyyden kohteena olevassa tarkentavassa virkaehtosopimuksessa.

Vuoden 2010 alusta alkaen valtion virka- ja työehtosopimus ja tarkentavat virkaehtosopimukset eivät ole enää sitoneet uusia yliopistoja. Itä-Suomen yliopisto vastaa kuitenkin yliopistolain voimaantulomääräysten mukaisesti Joensuun yliopiston sitoumuksista myös uuden yliopistolain voimaantuloa edeltävältä ajalta. Vastuu vanhan yliopiston sitoumuksista ei kuitenkaan tarkoita, että Joensuun yliopistosta olisi tullut valtion virka- ja työehtosopimuksen tai tarkentavan virkaehtosopimuksen osallinen. Joensuun yliopisto ei ollut eikä Itä-Suomen yliopisto ole valtion virka- ja työehtosopimuksen tai tarkentavan virkaehtosopimuksen osallinen, eikä yliopisto voi siten olla vastaajana kyseisten sopimusten tulkintoja koskevissa kanteissa.

KOULUTETTUJEN NEUVOTTELUJÄRJESTÖ JUKO RY:N LAUSUMA OIKEUDENKÄYNTIVÄITTEEN JOHDOSTA

Kanne koskee lukuvuotta 2008-2009. Kanteessa on kyse 31.12.2009 asti voimassa olleen tarkentavan virkaehtosopimuksen tulkinnasta. Yliopistojen virkamiehiin noudatettiin 31.12.2009 saakka valtion yleistä virkaehtosopimusta sekä Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n ja opetusministeriön solmimia tarkentavia virkaehtosopimuksia.

Valtion virkaehtosopimuslain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan virkaehtosopimukseen on sidottu valtio. Vanha yliopisto ei ollut virkaehtosopimusosapuoli.

Työtuomioistuimesta annetun lain säännösten nojalla valtiota vastaan vireille pantu kanne osoitetaan valtion neuvotteluviranomaiselle. Siten tarkentavaan virkaehtosopimukseen liittyvässä erimielisyydessä ainoa oikea vastaaja on valtio/valtionvarainministeriö. Tämä koskee myös kanteessa esitettyä hyvityssakkovaatimusta virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta sopimuksen voimassaoloaikana. Tehty prosessiväite on hylättävä ja kanne tutkittava.

Yliopistolain voimaanpanolain 5 §:n mukaan uusi yliopisto vastaa niistä sitoumuksista, joihin vanha yliopisto oli sitoutunut ja jotka koskevat uudelle yliopistolle luovutettua omaisuutta ja toimintaa. Kuitenkin valtion vastuu näistä sitoumuksista jää voimaan. Uusi yliopisto ja valtio vastaavat myös uuden yliopistolain voimaantulon jälkeen ja ennen uuden yliopistolain voimaantuloa vanhojen yliopistojen tekemistä sopimuksista. Valtion vastuu ei ole poistunut 1.1.2010, vaan sen vastuu on edelleen jäänyt voimaan ja koskee myös virkasuhteesta johtuvia sitoumuksia.

Itä-Suomen yliopistolle on varattava tilaisuus tulla kuultavaksi asiassa, sillä korvausvaatimusta koskevassa vaateessa vastuu valtion ohella on siirtynyt Itä-Suomen yliopistolle. Itä-Suomen yliopiston kuultava-asema ei kuitenkaan vaikuta siihen, että valtio/valtionvarainministeriö on asiassa ainoa oikea vastaaja.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Oikeudenkäyntiväite

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on esittänyt jutussa vahvistusvaatimuksen yliopisto- ja tiedehallinnon tarkentavan virkaehtosopimuksen ja opettajien työaikasopimuksen oikeasta soveltamisesta Joensuun yliopistossa, hyvityssakkovaatimuksen valtiovarainministeriötä kohtaan virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta sekä suoritusvaatimuksen ministeriön ja yliopiston velvoittamisesta maksamaan lehtori A:lle työaikakorvausta virkaehtosopimusten perusteella. Vaatimusten perusteena on virkaehtosopimusten soveltaminen Joensuun yliopistossa ennen uuden yliopistolain (558/2009) voimaantuloa 1.1.2010.

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta siltä osin kuin se on kohdistettu Suomen valtioon. Väitteen mukaan oikea vastaaja on Itä-Suomen yliopisto, jolle vanhan yliopiston vastuut ovat siirtyneet ja joka jatkaa Joensuun yliopiston toimintaa itsenäisenä oikeushenkilönä.

Työtuomioistuin on siitä annetun lain 25 §:n 2 momentissa säädetyin tavoin ottanut valtion asianosaisasemasta tehdyn väitteen erikseen ratkaistavaksi.

Käsittelyratkaisu

Valtion yleinen vastaajapuhevalta virkaehtosopimusriidassa

Jutussa on kysymys yliopistojen opettajia koskevista tarkentavista virkaehtosopimuksista, joihin on työnantajapuolelta ollut sidottuna valtio siten kuin valtion virkaehtosopimuslain 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään.

Työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:ssä on säännökset vastaajasta virkaehtosopimusriidoissa. Kanteeseen vastaa sopimukseen osallinen omasta puolestaan ja niiden puolesta, jotka ovat sen tekemään virkaehtosopimukseen muuten sidotut (3 mom.). Valtiota vastaan vireille pantu kanne osoitetaan valtion neuvotteluviranomaiselle eli valtiovarainministeriölle, joka käyttää jutussa valtion vastaajapuhevaltaa. Tarkentavaa virkaehtosopimusta koskevassa asiassa valtiovarainministeriö voi määrätä asianomaisen hallinnonalan neuvotteluviranomaisen vastaajaksi (6 mom.).

Työtuomioistuimesta annetussa laissa ei ole erikseen säännöksiä puhevallan käyttämisestä niissä tapauksissa, joissa kanne koskee jo päättynyttä työ- tai virkaehtosopimusta. Kanneoikeus ja kanteeseen vastaaminen järjestyvät näissäkin tapauksissa lain yleisten sääntöjen mukaan. Puhevallan perusteena on asianomaisen asema työ- tai virkaehtosopimukseen osallisena tai muuten sidottuna kanteen perusteena olevien tapahtumien aikana. Merkitystä ei ole sillä, että kanne nostetaan työ- tai virkaehtosopimuksen soveltamisen päätyttyä (esim. TT 2008:65).

Uuden yliopistolain voimaanpanolaissa on säännös yliopistolain voimaantulon ajankohtana vireillä olevista oikeusasioista, joissa vanha yliopisto on ollut asianosaisena. Niissä asianosaisen asema siirtyy vanhalta yliopistolta uudelle yliopistolle (4 §:n 3 mom.). Vanha yliopisto on tällaisissa oikeudenkäynneissä saattanut tosiasiallisesti käyttää valtion puhevaltaa ja on vain poikkeuksellisesti voinut esiintyä asianosaisena omissa nimissään (ks. KKO 2008:43).

Siirtymäsäännöksen merkitys rajoittuu työtuomioistuimen käsityksen mukaan siihen, että vireillä olevan asian käsittely jatkuu keskeytyksettä uuden yliopiston nimissä. Säännöstä ei työtuomioistuimen mielestä voida tulkita sillä tavoin laajentavasti, että se lakkauttaisi valtion puhevallan yliopistoissa sovellettua virkaehtosopimusta koskevassa riidassa ja siirtäisi sen erikseen kullekin uudelle yliopistolle, kuten valtiovarainministeriö on esittänyt. Tällaiselle järjestelylle ei olisi asiallisia syitäkään. Sen sijaan on perusteltua, että valtiovarainministeriö tai sen määräämä hallinnonalan neuvotteluviranomainen, joka on virkaehtosopimuksen aikanaan solminut, osallistuu edelleen myös sopimuksesta johtuviin erimielisyysneuvotteluihin ja oikeudenkäynteihin ja siten valvoo sopimuksen yhdenmukaista tulkintaa sen koko soveltamispiirissä.

Valtiovarainministeriö on viitannut myös siihen, että virkaehtosopimusten mukaisten palvelussuhteen ehtojen soveltamista on 1.1.2010 jälkeenkin jatkettu uusissa yliopistoissa työnantajapäätöksin. Siten uudet yliopistot olisivat tulleet valtion sijaan vanhojen sopimusten osapuoleksi. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, ettei tällaiselle sopimusseuraannolle ole laista johtuvaa perustetta. Yksipuolisella työnantajapäätöksellä ei voida saada aikaan sitä, että päättyneen virkaehtosopimuksen noudattaminen jatkuisi työ- tai virkaehtosopimusvaikutuksin (vrt. myös TT 2009:87, jonka mukaan lakkautetussa liikelaitoksessa noudatetun virkaehtosopimuksen ehdot eivät olleet siirtyneet noudatettavaksi virkaehtosopimusvaikutuksin virastossa, joka jatkoi liikelaitokselle kuuluneiden hallintotehtävien hoitamista).

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että ainakin kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 3 ja 6 momentin säännösten mukaisesti voitu kohdistaa valtioon ja osoittaa valtiovarainministeriön vastattavaksi.

Korvaus- ja hyvityssakkovaatimuksiin vastaaminen

Valtiovarainministeriö on katsonut, että vastuu kanteessa tarkoitetun työaikakorvauksen ja hyvityssakon maksamisesta on uuden yliopistolain voimaanpanolain 5 §:n nojalla siirtynyt uudelle yliopistolle, joten valtio on näiltäkin osin menettänyt jutussa vastaajan aseman.

Työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n edellä käsiteltyjen 3 ja 6 momentin nojalla valtiovarainministeriö on oikea vastaaja myös valtion virkaehtosopimuksesta johtuvaa suoritusvaatimusta koskevassa asiassa (esim. TT 2009:71) samoin kuin sopimuksen rikkomisesta johtuvaa hyvityssakkovaatimusta koskevassa asiassa (esim. TT 2003:34). Erimielisyys siitä, olisiko valtion vastuu kanteessa tarkoitetuista velvoituksista lakannut väitteessä esitetyllä aineellisoikeudellisella perusteella, on vaatimusten hyväksymistä tai hylkäämistä koskeva asiakysymys, joka ei liity oikeudenkäynnin edellytyksiin. Vaatimukset on joka tapauksessa perustettu virkaehtosopimukseen ja vastaajaksi on sen mukaisesti haastettu oikea taho. Tämän vuoksi valtiovarainministeriön oikeudenkäyntiväite on myös näiltä osin hylättävä.

Päätöslauselma

Työtuomioistuin hylkää valtiovarainministeriön oikeudenkäyntiväitteen.

Asian käsittelyä jatketaan työtuomioistuimen puheenjohtajan erikseen määräämällä tavalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Parikka, Lehto ja Kauppala jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Päätös on yksimielinen.