Labor court dismisses union appeal; employer's loss-based dismissal under collective agreement lacks labor code termination basis.

Auto- ja konemyyjiä koskevan työehtosopimuksen työsuhdeturvaa koskevissa määräyksissä on sovittu muun muassa siitä, että jos myyjän myyntityö on myyjästä johtuvasta syystä tappiollista siten, ettei myynnin tuotto kata myyjästä itsestään aiheutuvia palkka- ja palkan sivukustannuksia, on työnantajalla oikeus irtisanoa työsuhde työsopimuslain 7 luvun säännösten perusteella.

Kanteessa tarkoitetun automyyjän myyntityö oli hänestä itsestään johtuvasta syystä ollut tappiollista, joten hänen kohdallaan täyttyivät edellä mainitun työehtosopimuksen määräyksen mukaiset irtisanomisen edellytykset.

Kun työehtosopimuksen työsuhdeturvaa koskevat määräykset on tarkoitettu vain menettelytapamääräyksiksi ja irtisanomisperusteen olemassaolo työehtosopimuksen soveltamisalalla on sovittu ratkaistavaksi työsopimuslain mukaan, ei edellä esitetyllä kannanotolla ole vielä otettu kantaa siihen, onko työnantajalla ollut myös työsopimuslain mukainen peruste päättää automyyjän työsopimus, vaan tämän ratkaiseminen jää tarvittaessa käräjäoikeudelle.

Työnantaja ei ollut automyyjän irtisanomisen yhteydessä rikkonut tietensä työehtosopimusta eikä työnantajaliitto ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 56

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry

VASTAAJAT

Autoalan Keskusliitto ry

Delta-Auto Oy

ASIA

Työehtosopimuksen vastainen työsuhteen päättäminen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 2.11. ja 17.12.2010

Pääkäsittely 29.3.2011

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoalan Keskusliitto ry:n ja Metallityöväen Liitto ry:n välisessä auto- ja konemyyjiä koskevassa työehtosopimuksessa 2009 - 2012 on muun muassa seuraava määräys:

5 §

Auto- ja konemyyjän työsuhdeturva

2. Auto- ja konemyyjien työsuhdeturva perustuu työsopimuslakiin eikä jäljempänä olevilla menettelytapaohjeilla ole tarkoitus heikentää lain antamaa työsuhdeturvaa. Menettelytapaohjeilla myyjälle taataan oikeus ja mahdollisuus saavuttaa 3-4 kuukauden aikana hyväksyttävä taso myyntituloksessaan. Liitot toteavat, että työntekijästä johtuva tavoitteiden saavuttamatta jättäminen muodostaa työsopimuslain tarkoittaman erityisen painavan syyn ja liitot ovat sopineet erityisestä seuraavasta vaikeutetusta irtisanomismenettelystä tällaisissa tapauksissa.

Jos myyjän myyntitulos poikkeaa olennaisesti muiden samassa asemassa olevien tuloksesta, saattaa se olla peruste työsuhteen irtisanomiselle, ellei myyjä jäljempänä seuraavan menettelyn mukaisesti saavuta hyväksyttävää tasoa. Edellä mainitussa tilanteessa noudatetaan seuraavaa menettelyä:

2.1. Jos myyjä ei saavuta hänelle asetettuja tavoitteita ja /tai hyväksyttävää työtulosta ja hänen myyntituloksensa poikkeaa olennaisesti muiden samassa asemassa olevien myyjien tuloksesta, työnantaja ja myyjä yhdessä selvittävät tilanteeseen johtaneita syitä. Työnantaja esittää ne luvut, joiden perusteella jälkeen jäänti osoitetaan. Tarkasteluajanjaksona käytetään vähintään kolmea (3) kalenterikuukautta.

Jälkeen jäännin toteamisen ajankohta dokumentoidaan muistiolla neuvottelusta, joka on käyty työnantajan ja työntekijän kesken.

Muistion laatimisen jälkeen varataan myyjälle kolme (3) kalenterikuukautta aikaa saavuttaa myynnissään hyväksyttävä tulostaso. Tähän aikaan ei lueta sairaus-, vuosiloma- ym. vastaavia poissaoloaikoja.

Hyväksyttävällä tulostasolla tarkoitetaan kyseiselle ajanjaksolle jo etukäteen sovitun myyntitavoitteen tai työnantajan ja työntekijän kesken sovitun jonkun muun myyntitavoitteen saavuttamista.

Yritys avustaa myyjää kaikin käytettävissä olevin myynninedistämiskeinoin

tavoitteeseen pääsemiseksi ja työtuloksen parantamiseksi. Työnantaja seuraa myyjän työskentelyä raporttien avulla, joita laaditaan vähintään kerran viikossa. Jos myyntitulos kolmen (3) seurantakuukauden aikana kehittyy nousevalla trendillä siten, että se saavuttaisi hyväksyttävän tason neljän (4) kuukauden kuluessa, jatketaan määräaikaa yhdellä kuukaudella.

Jos tuloksissa ei ole seurantajakson aikana päästy hyväksyttävälle tasolle ja tavoitteen saavuttamattomuus johtuu myyjästä, työsuhde voidaan irtisanoa työsopimuslain 7:1 ja 7:2 §:n perusteella.

2.2. Jos myyjän myyntityö on myyjästä johtuvasta syystä tappiollista siten, ettei myynnin tuotto kata myyjästä itsestään aiheutuvia palkka- ja palkan sivukustannuksia, joista työnantaja antaa myyjälle laskelman, on työnantajalla oikeus irtisanoa työsuhde TSL 7:1 ja 7:2 §:n perusteella. Tarkastelujaksona käytetään kolmen (3) kalenterikuukauden ajanjaksoa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Delta-Auto Oy:llä ei ole ollut oikeutta irtisanoa automyyjä A:n työsopimusta,

tuomitsee Autoalan Keskusliitto ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta

tuomitsee Delta-Auto Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

Lisäksi Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että Delta-Auto Oy ja Autoalan Keskusliitto ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen laskettuna kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

A on työskennellyt Delta-Auto Oy:n palveluksessa yhtiön Oulun toimipisteessä automyyjänä. Työsuhde alkoi 18.2.2008. Delta-Auto Oy on irtisanonut A:n työsopimuksen ilman auto- ja konemyyjiä koskevan työehtosopimuksen 5 §:n 2.2-kohdassa tarkoitettuja perusteita.

A:n työsopimuksen palkkausehdot oli sovittu siten, että kiinteä palkka oli 1.100 euroa kuukaudessa ja provisiota kertyi myytyä autoa kohti noin 90 euroa. Tällä järjestelmällä A ansaitsi aikavälillä 1.7.2008 – 15.5.2009 ennakonpidätyksen alaista palkkaa 32.259,90 euroa. Toisin sanoen A sai kiinteän palkan lisäksi provisioita noin 2.000 euroa kuukaudessa.

Autoalalla tapahtui huomattava myynnin romahdus loppusyksystä 2008. Tilanne on jatkunut siitä alkaen samanlaisena.

Työnantaja irtisanoi A:n työsopimuksen A:n henkilöstä johtuvasta syystä 15.4.2009 siten, että työsuhde päättyi 15.5.2009. Irtisanomisen syyksi ilmoitettiin, että A:n myyntityö oli hänestä johtuvasta syystä tappiollista siten, ettei myynnin tuotto kattanut hänestä itsestään aiheutuvia palkka- ja palkan sivukustannuksia. Irtisanomisilmoituksessa irtisanomisen on ilmoitettu tapahtuneen työehtosopimuksen 5 §:n 2.1. kohdan perusteella. Myöhemmin työnantaja on oikaissut irtisanomisilmoitusta siten, että irtisanomisen on ilmoitettu tapahtuneen työehtosopimuksen 5 §:n 2.2. kohdan perusteella.

Työehtosopimuksen 5 §:n 2.1. kohta ja 2.2. kohta liittyvät toisiinsa. Työnantaja ei voi irtisanomistilanteessa vedota suoraan työehtosopimuksen 5 §:n 2.2. kohtaan, vaan tätä ennen tuli noudattaa 2.1. kohdan mukaista menettelyä. A:n kanssa ei ollut käyty 2.1. kohdassa tarkoitettuja keskusteluja.

Työnantaja ei ole esittänyt selvitystä siitä, että A olisi tahallisesti tai ainakin tietoisesti aiheuttanut tilanteen (myyjästä johtuva syy), jonka seurauksena hänen myyntinsä olisi tappiollista. Käytettyjen autojen myyntihinnat päätti vaihtoautopäällikkö, joten myyjä ei voinut vaikuttaa omaan provisioonsa tätä kautta. A oli ollut helmikuun sairauslomalla, jota aikaa ei voida ottaa huomioon myynnin määrää arvioitaessa. A:n myyntitulos ei poikennut muiden automyyjien tuloksista. Näin ollen työnantaja on valitessaan A:n irtisanottavaksi rikkonut myös tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Kokonaisuudesta voidaan päätellä, että irtisanomisen todellinen syy on ollut kielletty individuaaliperuste.

Työnantaja on menettelyllään rikkonut työehtosopimuksen määräystä. Autoalan Keskusliitto ry on hyväksynyt työnantajan menettelyn ja syyllistynyt näin ollen valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Korvausvaatimusta ei tässä yhteydessä esitetä, koska riita-asian R 8/08 yhteydessä on todettu, että työehtosopimus ei sisällä korvausnormia. Korvausvaatimus tullaan esittämään yleisessä tuomioistuimessa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Delta-Auto Oy ja Autoalan Keskusliitto ry ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Delta-Auto Oy ja Autoalan Keskusliitto ry ovat lisäksi vaatineet Metallityöväen Liitto ry:n velvoittamista korvaamaan Autoalan Keskusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut.

Kanteen kiistämisen perusteet

Delta-Auto Oy haettiin konkurssiin kesällä 2009 ja se päätyi velkasaneeraukseen. Saneerauksen aikana löytyi ulkopuolinen rahoittaja. Yritys oli vuodenvaihteessa 2008-2009 ollut jo syvässä talouskriisissä. Oulun toimipiste taloudellinen tulos oli pahasti tappiollinen. Tervehdyttämistoimenpiteiden yhteydessä toimipisteen henkilökunnan määrää oli vähennetty siten, että työntekijöiden määrä oli vähentynyt 15:stä seitsemään. Osa työntekijöistä oli irtisanoutunut itse ja osa oli irtisanottu eri yhteyksissä.

A oli ensimmäinen mutta ei ainoa irtisanottu työntekijä. A oli Oulun toimipisteen myyjistä kaikkein heikkotuottoisin myyjä. Asiaa arvioitaessa ei ole mitattu pelkästään myyntiä vaan myös aktiviteettien määrää eli tehtyjen tarjouksien ja asiakassoittojen määrää.

A:n työsuhde on päätetty pöytäkirjan 5 §:n 2.2. kohdan edellytysten mukaisesti. A on helmi-huhtikuun välisenä aikana tehnyt yhteensä 13 autokauppaa. Myynnistä on kertynyt yhtiölle katetuottoja yhteensä 5.217 euroa. A:n palkkakustannukset sosiaalikulukustannuksineen ovat samana aikana olleet noin 10.000 euroa. A:n myynnin katetuotto ei ole siten riittänyt täyttämään hänestä aiheutuneita palkkakustannuksia.

A:n myynnin tappiollisuus on johtunut työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla hänen omasta syystään. Hänen katetuottonsa oli huonoin verrattuna hänen kanssaan samassa asemassa olleisiin muihin Delta-Auto Oy:n myyjiin. Muista automyyjistä, joiden katetuotto oli alhainen, A poikkesi siinä, että hänen aktiviteettiensa lukumäärä oli huomattavasti pienempi kuin muilla automyyjillä. A ei ollut hänen kanssaan käydyissä keskusteluissa kiistänyt omaa vastuutaan myynnin heikkenemisestä. Keskusteluissa A:lle oli myös selvitetty, että hänen myyntinsä kautta yhtiölle koitunut katetuotto on jäänyt palkkakustannuksia olennaisesti pienemmäksi. Vaikka A:n kanssa oli käyty lukuisia keskusteluja ennen irtisanomista, hänen asenteensa työhön ei ollut kohentunut eikä myyntityö tehostunut.

A:n myynnin tappiollisuutta oli seurattu työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden ajanjaksolta. Koko vuoden 2009 tulos olisi A:n kannalta vieläkin negatiivisempi, koska A:n katetuotto oli tammikuun 2009 aikana huomattavan negatiivinen. Työehtosopimus ei edellytä erityisen varoituksen antamista, mutta edellä selostetut keskustelut voidaan rinnastaa varoitukseen.

Alalla ei ole erillistä irtisanomissuojasopimusta, vaan erilaisia hajamainintoja tietyistä irtisanomistilanteista. Peruskysymys eli se, onko irtisanomisperuste olemassa, ratkaistaan työsopimuslain mukaan. Asia kuuluu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Työehtosopimuksessa ei ole mitään määräyksiä taloudellis-tuotannolliseen syyhyn perustuvasta irtisanomisesta eikä irtisanomisjärjestyksestä.

Työehtosopimuksen 5 § :n 2 momentin 1. ja 2. kohdat koskevat eri tilanteita. Työehtosopimuksen 5 §:n 2.1. kohta koskee tilannetta, jossa työntekijä ei täytä asetettuja tavoitteita, vaikka myynnin tuotto kattaisikin myyjästä aiheutuneet palkkakustannukset. Saman pykälän 2.2. kohta koskee tilannetta, jossa myynnin tuotto ei kata edes palkkakustannuksia. Tällainen tilanne muodostaa katastrofin yritykselle ja työnantajalle syntyy työsopimuksen irtisanomisperuste. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa työtuomioistuin voi työehtosopimusasiana käsitellä kysymyksen siitä, onko A:n irtisanominen tapahtunut työehtosopimuksen 5 §:n 2.2. kohdan mukaisesti eli onko myyjän myyntityö ollut myyjästä johtuvasta syystä tappiollista siten, ettei myynnin tuotto kata myyjästä itsestään aiheutuvia palkka- ja palkan sivukustannuksia. Kannanotto tähän ei ole lopullinen kannanotto siihen, täyttyykö työsopimuslain mukainen irtisanomisperuste.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Palkkatodistus .

2. Katelaskelmien yhteenvedot ajalta 1.2.2009 - 30.4.2009 sekä katteita ja palkkamenoja koskeva selvitys

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Liittojen välinen erimielisyysneuvottelupöytäkirja 15.2.2010

2. Liittojen välinen erimielisyysneuvottelupöytäkirja 10.12.2010 liitteineen

3. Katelaskelmien yhteenvedot ajalta 1.2.2009 - 30.4.2009, yhteenveto A:n palkkauksesta helmi-huhtikuulta 2009, katteita ja palkkamenoja sekä aktiviteetteja koskevat selvitykset, A:ta koskeva tuottolaskelmaraportti tammikuulta 2009

Kantajan henkilötodistelu

1. Automyyjä A

2. Vastaava lakimies B

3. Automyyjä C

Vastaajien henkilötodistelu

1. Varatoimitusjohtaja D

2. Myyntijohtaja E

3. Yhteyspäällikkö F

4. Autotalon päällikkö G

5. Automyyjä H

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Delta-Auto Oy on 15.4.2009 irtisanonut yhtiön palveluksessa 18.2.2008 alkaen automyyjänä työskennelleen A:n työsopimuksen. Irtisanomisperusteeksi on ilmoitettu, että työntekijän myyntityö on hänestä itsestään johtuvasta syystä tappiollista siten, ettei myynnin tuotto kata myyjästä itsestään aiheutuvia palkka- ja palkan sivukustannuksia. Irtisanomisen on ilmoitettu tapahtuneen työehtosopimuksen 5 §:n 2.2. kohdan nojalla.

Metallityöväen Liitto ry on kanteessa katsonut, että työnantajalla ei ole ollut työehtosopimuksen 5 §:n 2.2. kohdassa tarkoitettuja perusteita irtisanoa A:n työsopimus, eikä irtisanominen mainitun määräyksen perusteella myöskään ollut mahdollista noudattamatta tätä ennen saman pykälän 2.1. kohdan mukaista menettelyä.

Autoalan Keskusliitto ry:n ja Delta-Auto Oy:n mukaan työehtosopimuksen 5 §:n 2.1. ja 2.2. kohdat koskevat eri tilanteita. Vastaajien mukaan irtisanomisperusteen olemassaolo ratkaistaan kysymyksessä olevan työehtosopimuksen soveltamispiirissä työsopimuslain mukaan yleisessä tuomioistuimessa, mutta työtuomioistuin voi ratkaista sen, onko irtisanomiselle ollut työehtosopimuksen 5 §:n 2.2. kohdan mukaiset edellytykset.

Esitetty näyttö

Työehtosopimuksen tulkinta

Metallityöväen Liitto ry:n vastaavana lakimiehenä toimiva B on ollut liiton palveluksessa vuodesta 2003 alkaen. B ei ole osallistunut työehtosopimusneuvotteluihin, joissa olisi käsitelty auto- ja konemyyjiä koskevan työehtosopimuksen 5 §:ää. Pykälä sisältää määräykset, joiden mukaisessa järjestyksessä irtisanomistilanteessa tulee edetä. Normaalissa irtisanomistilanteessa työnantajan tulee noudattaa 2.1. kohdan mukaista menettelyä. Pykälän 2.2. kohdan määräys on B:n näkemyksen mukaan historiallinen jäänne ja hänen saamansa tiedon mukaan työehtosopimusneuvotteluissa onkin vaadittu määräyksen poistamista.

Todistajien mukaan työehtosopimuksen 5 §:n 2. kohdan mukaisia riita-asioita ei ole käsitelty työtuomioistuimessa, vaan riita-asiat ovat menneet käräjäoikeuteen.

Irtisanomisperuste

E on toiminut Delta-Auto Oy:ssä aluejohtajana A:n ollessa yhtiön palveluksessa. E oli A:n esimies ja hän oli palkannut A:n yhtiön palvelukseen. Hakiessaan työtä A oli ilmoittanut olevansa kokenut ja aktiivinen myyjä. A oli ilmoittanut, että hänellä oli aikaisemman työsuhteensa perusteella laaja asiakaskanta, jota hän voisi hyödyntää uuden työnantajan palveluksessa. A:n työsuhteen alussa hänen kanssaan käytiin läpi automyyjän toimintatavat ja korostettiin aktiivisuuden tärkeyttä. A:lle selvitettiin se, että työnantajalla on laaja asiakasrekisteri ja näihin asiakkaisiin automyyjän tuli olla aktiivisesti yhteydessä. A:lle selvitettiin myös se, että erilaisista toimenpiteistä asiakkaiden suuntaan tuli tehdä merkinnät automyyjien käytössä olevaan tietokoneohjelmaan.

Kun A:n myyntitavoitteet eivät täyttyneet, E oli huomauttanut A:lle useaan otteeseen siitä, että asiakkaisiin tulisi olla aktiivisesti yhteydessä puhelimitse. A oli kuitenkin kokenut soitot asiakkaille vastenmielisiksi, eikä hän lupauksistaan huolimatta ollut lisännyt puhelujaan asiakkaille.

E oli keskustellut useaan otteeseen A:n kanssa hänelle kuten muille myyjille kuukausittain asetetuista tavoitteista. A myös tiesi olevansa tarkkailun alaisena, koska E oli erään viikkopalaverin yhteydessä tuonut esille irtisanomisuhan, ellei tavoitteita saavuteta. A oli suhtautunut asiaan välinpitämättömästi ja todennut, että irtisano, ellet ole tyytyväinen. Toimipisteessä oli myös muita automyyjiä, joiden katetuotto alkuvuonna 2009 oli samaa luokkaa kuin A:lla. Heidän aktiviteettiensa määrä oli kuitenkin huomattavasti suurempi kuin A:lla. Automyyjän työn tuloksellisuuden kannalta tämä oli merkittävä seikka, koska aktiviteettien perusteella tehtiin tarjoukset ja mahdolliset kaupat.

Esimiehet olivat tulostaneet A:lle luettelon asiakkaistaan kehottaen tätä ottamaan näihin yhteyttä. Lupauksistaan huolimatta A ei ollut tehnyt näin, koska hän ilmoituksensa mukaan koki epämiellyttäväksi tuntemattomille soittamisen. A ei myöskään tehnyt paikan päälle tulleelle asiakkaalle kirjallisia tarjouksia. Nämä olisivat olleet edellytyksenä sille, että asiakkaan tiedot olisi saatu rekisteriin ja kaupantekoa olisi voitu myöhemmin jatkaa. Myyjillä ei ollut oikeutta päättää välirahan suuruudesta, vaan se kuului F:lle tai G:lle. A:n työskentelyä esimiehet tukivat päivittäin. Kun A:n kanssa keskusteltiin aktiviteettien lisäämisen tarpeellisuudesta, tilanne korjaantui pariksi päiväksi, minkä jälkeen A:n aktiivinen toiminta taas loppui.

H on työskennellyt Delta-Auto Oy:n Oulun toimipisteessä automyyjänä samaan aikaan kuin A ja toiminut myös automyyjien varaluottamusmiehenä. H on työskennellyt uusien autojen myyjänä ja A vaihtoautojen myyjänä. Työpaikalla tiistaisin pidetyissä palavereissa käsiteltiin jokaisen automyyjän tekemät työt. Näissä tarkasteluissa A sijoittui aina loppupäähän. Puhelinkontaktit olivat automyyjän työn tulosten kannalta tärkeitä, koska H:nkin autokaupoista lähes puolet perustui puhelinkontakteihin. H:n kuuleman mukaan A ei ollut innokas ottamaan asiakkaisiin yhteyttä puhelimitse, joskaan H itse ei ollut kuulut A:n kieltäytyvän soittamasta asiakkaille. Jos automyyjällä oli pidempi tulokseltaan huono kausi, ovat esimiehet voineet ottaa hänet henkilökohtaiseen ohjaukseen. H:n tiedossa oli, että työnantaja seurasi A:n työskentelyä.

Vastaajien kirjallisiksi todisteiksi jättämistä automyyjiä koskevista katelaskelmista ilmenee, että että työnantajan käyttämänä kolmen kuukauden seuranta-aikana 1.2. - 30.4.2009 katetuotto A:n kohdalla on ollut yhteensä 3.151 euroa. Tammikuun 2009 ajalta esitetyn selvityksen mukaan A:n katetuotto on ollut -2.450 euroa.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen tulkinta

Auto- ja konemyyjien työsuhdeturvaa koskevan työehtosopimuksen 5 §:n 2. kohdan mukaan auto- ja konemyyjien työsuhdeturva perustuu työsopimuslakiin eikä jäljempänä olevilla menettelytapaohjeilla ole tarkoitus heikentää lain antamaa työsuhdeturvaa. Menettelytapaohjeilla myyjälle taataan oikeus ja mahdollisuus saavuttaa 3-4 kuukauden aikana hyväksyttävä taso myyntituloksessaan. Liitot toteavat, että työntekijästä johtuva tavoitteiden saavuttamatta jättäminen muodostaa työsopimuslain tarkoittaman erityisen painavan syyn ja liitot ovat sopineet erityisestä seuraavasta vaikeutetusta irtisanomismenettelystä tällaisissa tapauksissa.

Samassa työehtosopimuksen kohdassa on sovittu siitä, että jos myyjän myyntitulos poikkeaa olennaisesti muiden samassa asemassa olevien tuloksesta, saattaa se olla peruste työsuhteen irtisanomiselle, ellei myyjä jäljempänä seuraavan menettelyn mukaisesti saavuta hyväksyttävää tasoa.

Mainitun pykälän 2.1. kohdassa on sovittu menettelystä tilanteessa, jossa myyjä ei saavuta hänelle asetettuja tavoitteita tai hyväksyttävää myyntitulosta ja hänen myyntituloksensa poikkeaa olennaisesti muiden samassa asemassa olevien myyjien tuloksesta. Pykälän 2.2. kohta koskee tilannetta, jossa myyjän myyntityö on myyjästä itsestään johtuvasta syystä tappiollista siten, ettei myynnin tuotto kata myyjästä itsestään aiheutuvia palkka- ja palkan sivukustannuksia.

Työehtosopimusneuvotteluihin työnantajaliiton edustajana osallistuneen D:n mukaan osapuolten yhteinen näkemys on ollut, että irtisanomisperusteen olemassa olo ratkaistaan viime kädessä käräjäoikeudessa ja että työehtosopimukseen otetut määräykset ovat luonteeltaan työsopimuslain ohella noudatettavia menettelytapaohjeita. Käytännössä alan irtisanomistapaukset on todistajien mukaan käsitelty yleisissä tuomioistuimissa. Myös työehtosopimusmääräyksen 5 §:n 2. kohdan sanamuoto tukee sitä työnantajapuolen kantaa, että irtisanomistapauksessa irtisanomisperusteen olemassaolo on tarkoitettu ratkaistavaksi viime kädessä työsopimuslain mukaan.

D:n mukaan 2.1. ja 2.2. kohdat ovat erillisiä määräyksiä, joita on tarkoitettu sovellettaviksi eri tilanteissa. Työntekijäpuoli on vuonna 1998 työehtosopimusneuvotteluissa esittänyt 2.2. kohdan poistamista, mihin työnantajapuoli ei suostunut ja määräys säilyi edelleen työehtosopimuksessa. Työehtosopimusmääräyksissä kuvatuista tunnusmerkistöistä on pääteltävissä, että kumpaakin määräystä on tarkoitettu sovellettavaksi itsenäisesti tunnusmerkistön mukaisessa tilanteessa. Työnantajalla ei siten ole velvollisuutta ennen 2.2. kohdan mukaista menettelyä noudattaa edellisessä kohdassa sovittua menettelyä.

Työehtosopimusasiana työtuomioistuin on siten toimivaltainen tutkimaan, onko työnantaja menetellyt asiassa työehtosopimuksen 5 §:n 2.2. kohdan mukaisesti.

Irtisanomisperuste

Edellä mainitun työehtosopimuksen määräyksen mukaan työnantajalla on oikeus irtisanoa myyjän työsuhde työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n perusteella, jos myyjän myyntityö on myyjästä johtuvasta syystä tappiollista siten, ettei myynnin tuotto kata myyjästä itsestään aiheutuvia palkka- ja palkan sivukustannuksia, joista työnantaja antaa myyjälle laskelman. Tarkasteluajanjaksona käytetään kolmen kuukauden aikaa.

Työnantajapuolelta todisteiksi jätetyistä katelaskelmien yhteenvedoista helmi-, maalis- ja huhtikuulta käy ilmi, että A:n katetuotto näiltä kuukausilta on ollut yhteensä 3.151 euroa. A on ollut suuren osan helmikuuta sairauslomalla. A:n kohdalla katetuotto on tammikuussa 2009 ollut huomattavasti miinusmerkkinen, joten hänen kohdallaan kolmelta kuukaudelta laskettu katetuotto ei muutu edullisemmaksi, jos helmikuun asemesta huomioon otetaan tammikuun tulos. A:n palkkamenot sosiaalikuluineen ovat vastaavana aikana olleet noin 10.000 euroa. A:n kohdalla myynnin tuotto ei ole siten läheskään kattanut palkkamenoja.

Työnantajapuolen mukaan Oulun toimipisteessä on alkuvuonna 2009 ollut A:n lisäksi seitsemän muuta automyyjää. Työnantajapuolelta on esitetty kooste näiden seitsemän automyyjän katteista ja palkkamenoista 2-4 kuukaudelta alkuvuonna 2009. Kahden myyjän kohdalla kate on jäänyt pienemmäksi kuin heistä aiheutuneet palkkamenot, joskin näiden myyjien kohdalla katteet ovat olleet suuremmat kuin A:lla.

Työnantajapuolelta esitetyn selvityksen mukaan myyjän aktiviteeteilla kuten puhelinsoitoilla on huomattava merkitys myyntituloksen syntymisen kannalta. Myyjiltä on edellytetty aktiviteettiensa kirjaamista tietojärjestelmään Työnantajapuolen esittämän selvityksen mukaan A:n aktiviteettien, tarjousten ja sopimusten lukumäärä on ollut huomattavasti pienempi kuin seitsemällä muulla automyyjällä.

Työnantajapuolen todistajien kertomuksilla on tullut näytetyksi, että A:ta on esimiestensä taholta useaan otteeseen kehotettu lisäämään aktiivisia yhteydenottoja asiakkaisiin. A ei kuitenkaan ole ollut halukas ottamaan yhteyttä asiakkaisiin puhelimitse, eikä hän myöskään ole tehnyt työnantajan edellyttämällä tavalla kirjallisia tarjouksia asiakkaille, mikä olisi mahdollistanut myyntityön jatkamisen asiakkaan kanssa. Kun A kuitenkin on kirjannut aktiviteetteja tietojärjestelmään, ei uskottavana voida pitää sitä A:n puolesta esitettyä, että hänelle olisi jäänyt epäselväksi, miten kirjauksia tehdään järjestelmään.

Sekä A:n omasta kertomuksesta että hänen esimiestensä kertomuksista on käynyt ilmi, että A:n kanssa on loppuvuodesta 2008 alkaen keskusteltu A:n myyntituloksen heikkoudesta, tarpeesta parantaa sitä sekä työsopimuksen päättymisen uhasta. Näiden keskustelujen perusteella A:n on täytynyt olla tietoinen siitä, että hänen myyntityönsä on erityisen tarkkailun alaisena. Kun A ei kehotuksista huolimatta ole lisännyt myyntituloksen parantamiseksi tarpeellisten aktiviteettiensa määrää ja hänen myyntityönsä on ollut tappiollista, hänen kohdallaan täyttyy työehtosopimuksen 5 §:n 2.2. kohdan mukainen irtisanomisen edellytys. Kun irtisanomisperusteen olemassaolo työehtosopimuksen mukaan ratkaistaan kuitenkin työsopimuslain mukaisesti, ei edellä mainitulla kannanotolla ole vielä otettu kantaa siihen, onko työnantajalla ollut myös työsopimuslain mukainen peruste päättää A:n työsopimus, vaan tämän ratkaiseminen jää tarvittaessa käräjäoikeudelle.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään on Metallityöväen Liitto ry työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Autoalan Keskusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 17.450 euroa. Määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan Autoalan Keskusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 17.450 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Ruikka, Nyyssölä, Lindahl, Vuorio ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.