TT:2011-49 · Työtuomioistuin

Työterveyslääkärin kirjoittaman lääkärintodistuksen mukaan työntekijä oli rintalihaksen revähdyksen johdosta työkyvytön fyysiseen autopeltisepän työhönsä, mutta ohjeistus- ja ohjaustyön teettäminen oli sairauden puolesta mahdollista.

Kun työntekijä oli kieltäytynyt työnantajan hänelle tarjoamasta hänen työkykynsä kannalta soveltuvasta uuden työntekijän ohjaus- ja opastustyöstä, työnantajalla on ollut peruste kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta.(Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 49

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry

VASTAAJAT

Autoalan Keskusliitto ry

Incar Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muu

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 20.12.2010

Pääkäsittely 21.2.2011

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metallityöväen Liitto ry:n ja Autoalan Keskusliitto ry:n välisen autoalan kaupan ja korjaamotoiminnan työehtosopimuksen 2009–2012 sairausajan palkkaa koskevassa 19 §:ssä on muun muassa seuraavat määräykset:

Mom 1. Työnantaja maksaa työntekijälle sairausajan palkkaa keskituntiansion mukaisesti sen pituisen kalenteriajanjakson työtuntijärjestelmän mukaisilta työpäiviltä kuin seuraavassa käy ilmi:

Työsuhde, joka ennen työkyvyttömyyden alkua on jatkunut yhtäjaksoisesti:

Työsuhteen kesto...............................Kalenteriajanjakso

vähintään 1 kk mutta alle 3 vuotta.........28 päivää

3 vuotta mutta alle 5 vuotta..................35 päivää

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellytykset sairausajan palkan maksamiselle ovat seuraavat:

1. Työntekijä on sairauden tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi estynyt tekemästä työtä.

2. Työkyvyttömyydestä esitetään työnantajan hyväksymä selvitys.

3. Sairausajan palkan perusteet ja määrä on hyväksyttävästi selvitetty.

Soveltamisohje:

1. Työkyvyttömyyden toteaminen

Työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä tavalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

velvoittaa Incar Oy:n suorittamaan A:lle sairausajan palkkaa ajalta 6.4.2010 – 11.4.2010 eli neljältä työpäivältä yhteensä 547,84 euroa ( 4 pv x 8 h x 17,12 euroa) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 11.4.2010 alkaen,

tuomitsee Incar Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta,

tuomitsee Autoalan Keskusliitto ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

velvoittaa Autoalan Keskusliitto ry:n ja Incar Oy:n korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

A oli työskennellyt Incar Oy:n palveluksessa autopeltiseppänä. Maaliskuussa 2010 hän oli reväyttänyt tapaturmaisesti rintalihaksensa, minkä johdosta hän oli käynyt Incar Oy:n työterveyslääkärin vastaanotolla. Työterveyslääkäri oli kirjoittanut A:lle sairauslomaa ensin ajalle 27.3.–1.4.2010 ja sitten ajalle 2.4.–11.4.2010. Jälkimmäiselle ajalle työterveyslääkäri oli kirjoittanut kaksi eri lääkärintodistusta, joiden molempien mukaan A oli työkyvytön. Jälkimmäistä aikaa koskevassa ensiksi kirjoitetussa lääkärintodistuksessa työterveyslääkäri oli lisätietona todennut, että A oli työkyvytön fyysiseen autopeltisepän työhönsä, mutta ohjeistus- ja ohjaustyön teettäminen oli sairauden puolesta mahdollista ja että tässä menetellään työehtosopimuksen mukaisesti.

Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta A:lle palkkaa sairausajalta 6.4.–11.4.2010.

Työterveyslääkäri viittasi lääkärinlausunnossaan työehtosopimukseen. Työehtosopimus ei sisältänyt määräystä korvaavasta työstä. Näin ollen työehtosopimuksen mukainen menettely olisi ollut se, että A joko kykeni ammattinsa mukaiseen työhön tai sitten ei. Mikäli hän ei siihen kyennyt, hän oli työkyvytön, ja työehtosopimuksen mukaan hänelle tuli maksaa sairausajan palkka.

A:lla ei ollut ammatillisia edellytyksiä ohjeistus- tai ohjaustyöhön. Hänellä oli koulutus autopeltisepän työhön. Hänellä ei myöskään ollut velvollisuutta tehdä muuta työtä kuin työsopimuksensa mukaista autopeltisepän työtä.

Kysymyksessä oleva työehtosopimus oli sairausajan palkan osalta yksiselitteinen. A:lle olisi tullut maksaa sairausajan palkka. Jättämällä maksamatta A:lle sairausajan palkkaa, Incar Oy oli tietoisesti rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Autoalan Keskusliitto ry, joka oli ollut tietoinen Incar Oy:n menettelystä ja oli hyväksynyt sen, oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoalan Keskusliitto ry ja Incar Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Lisäksi Autoalan Keskusliitto ry ja Incar Oy ovat vaatineet Metallityöväen Liitto ry:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli työskennellyt 25.9.2006–2.7.2010 Incar Oy:n palveluksessa autopeltiseppänä. Maaliskuussa 2010 työterveyslääkäri oli kirjoittanut A:lle rintalihaksen revähtämisen vuoksi sairauslomaa ensin ajalle 27.3.–1.4.2010 ja tämän jälkeen 6.4.2010 päivätyllä lääkärintodistuksella ajalle 2.4.–11.4.2010.

Jälkimmäisen sairausloman aikana Incar Oy oli tarvinnut A:ta ohjeistamaan toista autopeltiseppää A:n sairauden vuoksi viivästyneen hänen aloittamansa työn loppuunsaattamisessa. A:n tehtävänä olisi ollut neuvoa toista autopeltiseppää, joka joutui kasaamaan A:n purkaman auton. A oli ainoa henkilö, joka oli voinut auttaa auton oikeassa järjestyksessä kasaamisessa. Tähän työhön A oli ollut lääkärintodistuksen mukaan työkykyinen. Incar Oy oli osoittanut työtehtävän A:lle. A oli kuitenkin kieltäytynyt työn tekemisestä. Tämän vuoksi Incar Oy ei ollut maksanut A:lle palkkaa tältä ajalta.

A:n työsopimuksessa ei ollut määritelty A:n työtehtäviä. Ohjeistustyö oli vastannut A:n normaaleja työtehtäviä lukuun ottamatta työn fyysistä osaa. A:lla oli ammatilliset edellytykset tehtävän hoitamiseen. Incar Oy:llä oli oikeus määrätä A tekemään puheena oleva ohjeistustyö. A:n kieltäydyttyä työn tekemisestä Incar Oy:llä ei ollut velvollisuutta maksaa A:lle palkkaa tuolta ajalta.

Lääkärin kirjoittama sairausloma ei tarkoita automaattisesti sitä, että työnantajan olisi katsottava työntekijä työkyvyttömäksi. Lääkärintodistus on asiantuntijalausunto, jonka perusteella työnantaja arvioi työntekijän työkyvyn ja sen, onko työnantajalla mahdollisesti tarjota työntekijälle jotain korvaavaa työtä. Lääkärillä ei ole myöskään asiantuntemusta arvioida työehtosopimuksen sisältöä.

Korvaavalla työllä tarkoitetaan työtä, jota työntekijälle osoitetaan väliaikaisesti hänen estyttyään tekemästä normaalia työtään sairauden tai tapaturman vuoksi. Korvaava työ voi olla kevennettyä työtä omassa työtehtävässä, työtä toisessa työtehtävässä tai oman työn kannalta tarpeellista koulutusta. Työnantajan oikeus määrätä korvaavaa työtä sairausloman aikana perustuu työnantajan direktio-oikeuteen.

Kysymyksessä olevassa työehtosopimuksessa ei ollut sopimusmääräyksiä korvaavasta työstä. Tätä ei kuitenkaan voitu tulkita siten, että työehtosopimus kieltäisi korvaavan työn käytön sellaisissa tilanteissa, joissa työntekijä oli vain rajoitetusti työkyvytön. Autoalalla on tapana, että käytetään korvaavaa työtä. Työehtosopimukseen osalliset ovat perustaneet työryhmän laatimaan tätä koskevaa ohjeistusta.

Incar Oy ei ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta siinäkään tapauksessa, että A:lla katsottaisiin olevan oikeus vaadittuun sairausajan palkkaan. Kysymys oli tulkinnanvarainen. Incar Oy oli voinut perustellusti katsoa menetelleensä asiassa oikein. Samoin perustein myöskään Autoalan Keskusliitto ry ei ollut rikkonut valvontavelvollisuuttaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Lääkärintodistukset 29.3. ja 6.4.2010

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Sähköpostiviesti 13.4.2010, selvitys sairaslomatodistuksista

Kantajan henkilötodistelu

1. A

2. Työehtosihteeri B

Vastaajien henkilötodistelu

1. Toimitusjohtaja C

2. Työmarkkinalakimies D

3. Työnjohtaja E

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Incar Oy:n palveluksessa 25.9.2006 lukien autopeltiseppänä työskennellyt A oli revähdyttänyt rintalihaksensa maaliskuussa 2010, minkä johdosta työterveyslääkäri oli katsonut hänet työkyvyttömäksi ajaksi 27.3.–1.4.2010. Työterveyslääkäri oli tämän jälkeen 6.4.2010 päivätyllä lääkärintodistuksella katsonut työkyvyttömyyden jatkuvan edelleen ajan 2.4.–11.4.2010. Lääkärintodistuksen lisätiedoissa on todettu A:n olevan työkyvytön fyysiseen autopeltiseppätyöhönsä. Ohjeistus-/ohjaustyön teettämisen lääkäri on todennut sairauden puolesta olevan mahdollista. Työntekijäliiton edustajan yhteydenoton jälkeen työterveyslääkäri on kirjoittanut uuden lääkärintodistuksen, johon on merkitty vain edellä mainittu työkyvyttömyysaika.

Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta A:lle sairausajanpalkkaa ajalta 6.4.–11.4.2010 ilmoittaen perusteeksi A:n kieltäytymisen tekemästä hänelle tarjottua toisen työntekijän opastustyötä. Kantajan mukaan A:lla ei ollut ammatillisia edellytyksiä työnantajan esittämään ohjeistus- ja opastustyöhön, eikä A ole myöskään ollut velvollinen tekemään muuta kuin työsopimuksensa mukaista autopeltisepän työtä.

Esitetty näyttö

Työehtosopimuksen tulkinnasta esitetty selvitys

A:lle osoitettu työ

C on kertonut käytännön työpaikalla olevan, että työhön palkatulle nuorelle työntekijälle ei nimetä erityistä harjaannuttajaa, vaan vanhemmat työntekijät huolehtivat työntekijän työhön perehdyttämisestä työn ohessa.

C ei ole A:n kysymyksessä olevan tapauksen yhteydessä ollut yhteydessä työterveyslääkäriin. Tätä aikaisemmin työterveyshuollosta vastaavan yrityksen edustajien kanssa käydyissä keskusteluissa oli tullut esille myös korvaavan työn käyttäminen sairastumistilanteissa.

E on työskennellyt Incar Oyn palveluksessa työnjohtajana noin kahden ja puolen vuoden ajan. A:n sairausloman alkaessa hänellä oli ollut kaksi autoa työn alla ja näiden korjaus oli jäänyt kesken. A:ta olisi tarvittu työhön ohjaamaan paikan päällä häneltä kesken jääneitä töitä tekemään määrättyä nuorta työntekijää. Ohjaustyötä olisi ollut tarjolla vajaan viikon ajaksi. Työ oli autopeltisepän työtä. Koska yhtiön palveluksessa oli tuohon aikaan ollut neljä autopeltiseppää, tunsivat he kaikki toisensa ja myös A oli ollut tietoinen siitä, että kesken jäänyttä työtä tekemään tullut työntekijä oli nuori aloittelija. Työntekijä oli saanut työn tehdyksi, mutta siihen oli kulunut kolminkertainen aika verrattuna siihen, jos työn olisi tehnyt kokenut työntekijä.

E:n työssäoloaikana ei ketään ole aikaisemmin määrätty vastaavanlaiseen ohjaustyöhön, eikä työpaikalla ole myöskään esiintynyt tilanteita, joissa työntekijältä oli poissaolon johdosta jäänyt työ kesken.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen 19 §:n mukaan edellytyksenä sairausajan palkan maksamiselle on, että työntekijä on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä.

A on työterveyslääkärin 6.4.2010 kirjoittaman ensimmäisen lääkärintodistuksen mukaan ollut ajalla 2.4.–11.4.2010 työkyvytön fyysiseen autopeltisepän työhönsä, mutta ohjeistus- ja ohjaustyön teettäminen on sairauden puolesta ollut mahdollista. Se seikka, että A:n työkyvystä on tämän jälkeen esitetty toinen saman työterveyslääkärin työntekijäliiton edustajan yhteydenoton johdosta kirjoittama lääkärintodistus, josta puuttuu arvio mahdollisuudesta teettää ohjeistus- ja ohjaustyötä, ei osoita, että työterveyslääkärin ensiksi tekemä arvio A:n työkyvystä olisi ollut väärä.

Ohjaus- ja opastustyö, jota työnantaja oli määrännyt A:n tekemään, on ollut autopeltisepän työtä ilman työn fyysistä rasittavuutta. Työ ei myöskään ole edellyttänyt erityistä työnjohdollista koulutusta tai kokemusta, vaan kysymys on ollut nuoren ja vähäisen työkokemuksen omaavan työntekijän ohjeistamisesta tekemään ne käytännön tehtävät, jotka A:lta olivat jääneet kesken sairastumistilanteessa.

A on työsuhteensa kestäessä tehnyt autopeltisepän tehtäviä, mutta A:n työsopimuksessa ei ole mainittu ammattinimikettä eikä työtehtäviä. Sen kaltaista käytännön työn ohjausta, jota työnantaja olisi edellyttänyt A:lta, voidaan myös pitää autopeltisepän tehtävään kuuluvana. Työpaikalla noudatetun käytännön mukaista myös on ollut, että kokeneemmat ammattityöntekijät opastavat uusia työntekijöitä heidän ammattiinsa kuuluvissa työtehtävissä.

Esitetyn selvityksen mukaan A:lle tarjottua työtä olisi ollut tarjolla ainakin joiksikin päiviksi ja A:n työpanos olisi myös vallinneessa työtilanteessa ollut työnantajalle tarpeen. Kantaja ei ole edes väittänyt, että tarjotun työn tekeminen olisi vaarantanut A:n työkyvyn palautumista. Kun A on kieltäytynyt työnantajan hänelle tarjoamasta hänen työkykynsä kannalta soveltuvasta työstä, on Incar Oy:llä ollut peruste kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta ajalta 6.4.–11.4.2010.

Incar Oy ei siten ole rikkonut työehtosopimusta kieltäytyessään sairausajan palkan maksamisesta A:lle, eikä myöskään Autoalan Keskusliitto ry ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään on Metallityöväen Liitto ry työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Autoalan Keskusliitto ry:n ja Incar Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. Kulujen ja palkkioiden määräksi on ilmoitettu laskun mukaan 4.085 euroa ilman arvonlisäveroa. Määrä on tältä osin riidaton. Metallityöväen Liitto ry:n mukaan laskuun ei kuulu arvonlisävero. Incar Oy on toiminnastaan arvonlisäverovelvollinen, joten se on oikeutettu vähentämään ostamissaan palveluissa maksamansa arvonlisäveron omassa verotuksessaan. Vastaajapuolen oikeudenkäyntikululaskusta ilmenevä arvonlisävero ei siten jää Incar Oy:n lopullisesti kannettavaksi. Tämän vuoksi Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan arvonlisävero vain Autoalan Keskusliitto ry:n osuudesta eli muun selvityksen puuttuessa puolesta yhteisten oikeudenkäyntikulujen kokonaismäärästä. Oikeudenkäyntikulujen korvauksen määrä on siten kaikkiaan 4.531,78 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan Autoalan Keskusliitto ry:n ja Incar Oy:n oikeudenkäyntikulut 4.531,78 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pärnänen puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Nyyssölä, Ahokas ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Jäsen Lehdon lausunto

Työehtosopimuksen 19 §:n mukaan työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan silloin, kun hän on sairauden tai tapaturman takia estynyt tekemästä työtä. Siitä, mitä työllä 19 §:ssä tarkoitetaan, ei ole esitetty selvitystä. Mielestäni työllä tulee tässä ymmärtää työntekijän työsopimuksessa sovittuja töitä tai töitä, jotka ovat vakiintuneet työntekijän töiksi. Työehtosopimuksella ei nimittäin voida laajentaa yksittäisen kirjallisen tai suullisen työsopimuksen alaa eli sitä, mitä työsopimuksessa on sovittu työtehtäviksi. Katson tämän vuoksi, ettei sairausajan palkan saaminen edellytä työkyvyttömyyttä mihin tahansa työhön vaan kyvyttömyyttä työsopimuksen mukaiseen työhön tai siihen työhön, joka on vakiintunut työntekijän työksi.

Arvioitaessa työsopimuksen sisältöä ja sitä, mitä työtehtäviä työnantaja voi määrätä työntekijän tekemään, on ensisijaisesti otettava huomion työsopimuksen sisältö. Mitä yksityiskohtaisemmin työtehtävistä on sovittu, sitä rajatumpaa on työnantajan oikeus muuttaa työtehtäviä. Vastaavasti yleisluonteisesti määritellyt työtehtävät voivat oikeuttaa työnantajan tekemään laajojakin muutoksia. Korkein oikeus on kuitenkin katsonut, ettei työsopimuksen määräysten niukkuus tai puutteellisuus sinänsä voi suoraan laajentaa työnjohto-oikeutta. Arvioinnissa on tällöin annettava merkitystä muulle selvitykselle asianosaisten tarkoituksesta ja työsuhteen aikana sovelletusta käytännöstä. Tietyt ehdot voivat tulla noudatettaviksi myös työsuhteessa vakiintuneen käytännön perusteella. (Ks. KKO 2010:60 ja siinä mainitut tapaukset.)

A:n työsopimuksessa ei ole sovittu ammattinimikkeestä tai työtehtävistä. A on kuitenkin koko työsuhteensa ajan tehnyt vain autopeltisepän töitä. Työtehtäviin ei koskaan ole kuulunut laajempi uusien työntekijöiden perehdyttäminen, vaan A kuten muutkin työntekijät ovat C:n kertoman mukaan oman työnsä ohessa huolehtineet uuden työntekijän perehdyttämisestä. Nyt puheena oleva tilanne on E:n kertoman mukaan ensimmäinen, jolloin työntekijä on määrätty ohjaustyöhön. Autopeltisepän töiden ilman laajempaa koulutus- ja opastamisvelvollisuutta voidaan näin ollen katsoa vakiintuneen A:n työtehtäviksi ja siten myös työehtosopimuksen 19 §:n tarkoittamaksi työksi.

Ohjaus- ja opastustyö olisi muuttanut A:n työn selkeästi toisenlaiseksi siten, että työhön ei enää olisi kuulunut autopeltisepän työtä vaan pelkästään toisen työntekijän työn ohjausta. A:lla ei näin ollen ole ollut velvollisuutta tehdä sairauslomansa aikana työnantajan määräämää opastustyötä. Tällaista johtopäätöstä puoltaa myös se, että C:n mukaan eräänä syynä A:n kutsumiseen töihin olivat hänen runsaat poissaolonsa. Kysymys ei siten ole ollut pelkästään työn tekemistarpeesta vaan halusta vaikuttaa työntekijän sairauspoissaolojen määrään. Katson kuitenkin, ettei tämä tapa ole oikea tapa vaikuttaa niihin.

Työtuomioistuimessa on käsitelty myös niin sanottua korvaava työtä. Korvaavasta työstä ei laissa eikä työehtosopimuksessa ole mitään määräyksiä. A:ta ei näin ollen ole myöskään niin sanotun korvaavan työn perusteella voitu määrätä sairauslomallaan töihin.

Edellä olevan perusteella velvoitan työnantajan maksamaan A:lle sairausajan palkkana kanteen mukaisesti 547,84 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 11.4.2010 lukien.

Hyvityssakkovaatimusten osalta totean, että työntekijän ei tarvitse tehdä muuta kuin työsopimuksessa sovittua työtä tai työtä, joka on vakiintunut käytännöksi. Oikeus sairausajan palkkaan määräytyy samoilla perusteilla. Työehtosopimuksen tulkinta on tältä osin selvä. Sen sijaan tulkinnanvaraisena voidaan pitää sitä, miten A:n työvelvoitteiden laajuutta on tullut arvioida. Koska työsopimuksessa ei ole sovittu mitään tarkempaa työtehtävistä vaan työvelvoitteiden sisältö on tullut ratkaista vakiintuneen käytännön mukaan, katson, ettei Incar Oy ole tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä Autoalan Keskusliitto ry ole siten laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulujen osalta totean, että Metallityöväen Liitto ry on voittanut jutun. Velvoitan tämän vuoksi Incar Oy:n ja Autoalan Keskusliitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut vaaditulla 9.117,50 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua siitä, kun työtuomioistuimen tuomio on annettu.

Jäsen Ahokkaan lausunto

Sopimuksen syntyhistoriasta ja osapuolten tarkoituksesta esitetyn näytön mukaan osapuolet ovat viimeksi käydyissä neuvotteluissa pitäneet pitkään voimassa olleiden sairausajan palkkamääräysten sanamuodon ennallaan. Työnantajapuolen esityksestä on lisäksi sovittu työryhmän asettamisesta selvittämään korvaavan työn käyttömahdollisuuksia. Työryhmä ei ole tehnyt yhteisiä esityksiä asiasta, vaan sen työ jatkuu edelleen. Työnantajaliitto on sen sijaan yksipuolisesti antanut asiaa koskevan ohjeen. Sitä sovelletaan työnantajan vastuun rajoittamiseksi silloin kun työntekijä itse haluaa tehdä kevennettyä työtä tai palata työhön sairausloman aikana. Työnantajan edellyttäessä työhöntuloa ohje edellyttää työnantajan ilmoittavan etukäteen tutkivalle lääkärille, miksi kuvaukset työkyvynrajoituksista ja toimintakyvyn mahdollisuuksista tarvitaan.

Sopimuskäytännöstä on kyseisen yrityksen osalta selvitetty, ettei vastaavaa menettelyä ole aiemmin sovellettu. Menettelystä ei myöskään ole henkilöstön tai sen edustajien kanssa yhteistoiminnassa sovittu. Toimitusjohtajan mukaan menettely otettiin käyttöön A:n kohdalla, koska hänen sairauslomiensa määrää pidettiin suurena ja ohje menettelyyn saatiin työnantajaliitolta. Alan käytännöstä ei näyttöä esitetty, mutta sekä työntekijä- että työnantajaliiton edustajat kertoivat asian tulleen esille vasta viime aikoina. Molempien mukaan korvaava työ ei ole vallitseva käytäntö, vaan vakiintunut käytäntö tälläkin alalla on, että työntekijä katsotaan joko työkykyiseksi tai työkyvyttömäksi, jolloin sairausloma on kokoaikainen.

Työehtosopimuksen sanamuodon osalta osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että sopimukseen ei sisälly säännöksiä sairausloman aikaisesta korvaavasta työstä. Osapuolten välinen työryhmä selvittää parhaillaan juuri tätä kysymystä. Voimassa olevan sopimuksen sanamuodon mukaan edellytyksenä sairausajan palkan maksulle on, että työntekijä on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä. Työmarkkinoilla täysin vakiintuneen käytännön mukaan sataprosenttista, totaalista työkyvyttömyyttä kaikkiin työtehtäviin tai työnantajalla tarjolla oleviin tehtäviin ei ole koskaan edellytetty.

Osatyökyvyttömien työmahdollisuuksien parantamista on pidetty hyvänä ja edistetty myös työmarkkinaosapuolten toimin. Asiassa sovellettava työehtosopimus ei kuitenkaan sisällä määräyksiä osatyökyvyttömyydestä tai korvaavasta työstä sairausloman aikana. Näin ollen katson, että työehtosopimuksen 19 §:n määräys rajoittaa työnantajan direktio-oikeutta työkyvyttömäksi todetun työntekijän työhön sijoittelussa ja työtehtävien järjestelyissä. Työtehtävän määrittelyn osalta yhdyn jäsen Lehdon näkemyksiin siitä, että työtehtävät voivat määräytyä joko suullisen tai kirjallisen työsopimuksen ja/tai käytännössä vakiintuneen tehtävänkuvan mukaan.

Työehtosopimusmääräyksen puuttuessa tulkinta-apua asiaan voidaan saada myös lainsäädännöstä kuten laista yhteistoiminnasta yrityksissä ja työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006), jonka mukaan muun muassa turvallisuuteen, terveyteen ja työkykyyn vaikuttavat työjärjestelyt tulee käsitellä työnantajan ja työntekijöiden välisessä yhteistoiminnassa. Huomioitavia oikeusohjeita ovat myös osasairauslomaa ja -päivärahaa koskevat säännökset, kuten sairausvakuutuslain (2004/1224) 8 luvun 11 §, joissa edellytetään asianosaisten sopimusta osatyökykyisen työjärjestelyistä. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan mitään yhteistä näkemystä menettelytavoista ei edes työpaikalla ollut, vaan työnantajan yksittäistapauksessa tekemä päätös perustui vain työnantajaliitosta saatuun ohjeeseen.

Edellä esitetyn perusteella työehtosopimuksen tulkinta enemmistön esittämällä tavalla tarkoittaisi nähdäkseni sopimuksen täydentämistä määräyksellä, jonka sisällyttämisestä sopimukseensa osapuolet eivät ole sopineet. Samalla ratkaisulla puututtaisiin osapuolten välillä käynnissä oleviin työehtosopimusneuvotteluihin (työryhmätyöhön).

Katsonkin, että Incar Oy on rikkonut työehtosopimusta kieltäytyessään sairausajan palkan maksamisesta A:lle ja Autoalan Keskusliitto ry on tällaisen ohjeen antaessaan laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Edellä esitetyillä perusteilla velvoitan Incar Oy:n suorittamaan A:lle sairausajan palkkana työehtosopimuksen mukaan ajalta 6.4.2010–11.4.2010 yhteensä 547,84 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 11.4.2010 lukien.

Tuomitsen työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Incar Oy:n maksamaan Metallityöväen Liitto ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 500 euroa. Lisäksi tuomitsen työehtosopimuslain 9 §:n nojalla Autoalan Keskusliitto ry:n maksamaan Metallityöväen Liitto ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 5.000 euroa.

Oikeudenkäyntikulujen osalta yhdyn jäsen Lehdon lausuntoon.