TT:2011-35 · Työtuomioistuin

Viranhaltija oli voinut työntekijäjärjestön virkaehtosopimuksen neuvotteluosapuolena antaman, kieltäytymisenä pidettävän ilmoituksen perusteella omissa nimissään ajaa virkaehtosopimukseen perustuvaa kannetta. Kanteen tutkimista vastaan esitetylle väitteelle ei siten ollut perustetta.

Virastotason neuvotteluissa ja virkaehtosopimukseen osallisten välisissä keskusneuvotteluissa oli saavutettu yksimielisyys siitä, mikä oli virkaehtosopimuksen palkkamääräyksissä tarkoitettu soveltuva ylempi korkeakoulututkinto asianomaisen viranhaltijan kohdalla. Sovinto oli viranhaltijaa sitova, eikä kantajan vaatimusta toisensisältöisen tulkinnan vahvistamisesta siten voitu hyväksyä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 35

KANTAJA

Lehtori A

VASTAAJA

Kunnallinen työmarkkinalaitos

KUULTAVA

Helsingin kaupunki

ASIA

Virkaehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 26.1.2011

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (OVTES 2007-2010) osion C ammattioppilaitoksia koskevassa liitteessä 4 on seuraava määräys:

VIRANHALTIJAT

PALKKA

Lehtorin palkka

2 § Opettajan peruspalkka 1.3.2008 alkaen

............................................................................Palkka e/kk

AMMATILLISISSA AINEISSA....................................I...................II

4 09 04 00 1 Soveltuva ylempi korkeakoulututkinto....2.728,24.....2.665,10

...................tai soveltuva ylempi ammattikorkea-

...................koulututkinto

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että A:n 16.5.2008 suorittama filosofian maisterin tutkinto on kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (OVTES 2007-2009) osio C:n liitteen

4 2 §:n mukainen niin kutsuttu soveltuva ylempi korkeakoulututkinto Helsingin tekniikan alan oppilaitoksen rakennusosaston ammatillisten aiheiden opettajan (lehtorin) tehtäviin,

vahvistaa, että Helsingin kaupunki on velvollinen suorittamaan A:lle kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (OVTES 2007-2009) osio C:n liitteen 4 2 §:n hinnoittelutunnuksen 4 09 04 00 1 mukaista palkkaa 16.5.2008 lukien, ja

velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua korvauksen tuomitsemisesta.

Virkaehtosopimukseen osallinen Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry on kieltäytynyt ajamasta kannetta.

Perusteet

A suoritti 16.5.2008 filosofian maisterin tutkinnon (pääaineena fysiikka ja sivuaineena matematiikka) perustutkintonsa rakennusinsinöörin tutkinnon 1971 täydentämiseksi. Hän työskentelee Helsingin tekniikan alan oppilaitoksen rakennusosaston ammatillisten aineiden opettajana (lehtorina). Palvelusvuosia Helsingin kaupungin palveluksessa on kertynyt yli 25. Suoritettuaan FM-tutkinnon A toimitti välittömästi asian tiedoksi Helsingin kaupungille ja pyysi palkkansa tarkastamista. Asiassa ei kuitenkaan tehty virallista päätöstä.

Asiassa on käyty niin kutsutut virastoneuvottelut 24.8.2009. A:lle ei näissä neuvottelussa annettu todellista mahdollisuutta puolustaa omaa kantaansa. Käytyjen virastoneuvottelujen lopputulos oli, että A:n suorittamaa FM-tutkintoa ei hyväksytty niin kutsutuksi soveltuvaksi ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi hänen nykytehtävässään. Asia eteni Helsingin kaupungin opetusviraston linjanjohtaja antaman lausunnon oikaisu- ja valitusasiana Helsingin hallinto-oikeuteen, joka 9.11.2009 antamallaan päätöksellä osoitti A:n panemaan asian vireille työtuomioistuimessa ja jätti itse osittain A:n vaatimukset tutkimatta sekä osittain hylkäsi A:n valituksen.

A:n peruskoulutus ja suorittamansa FM-tutkinto muodostavat johdonmukaisen jatkumon, joka antaa hyvät valmiudet opettaa ammatillisia aineita ja tulevia rakennusalan ammattilaisia maassa, joka on kylmä ja routainen. Esimerkiksi hyvän lämmöneristystyön eli lämpöopin osaamisen merkitys tulee välittömästi esiin lämmityskustannuksissa. Työvirheiden välttämiseksi rakennusalan ammattilaisten on tunnettava myös kosteus- ja homehaittoja aiheuttavat fysikaaliset tekijät. Fysiikka ei ole irrallinen oppiaine, joka esiintyisi vain opetettavassa aineessa nimeltä fysiikka, vaan fysiikka tulee jatkuvasti ja kaikessa esiin vallitsevien luonnonlakien muodossa. Rakennusalan ammattilaisten on tunnettava nämä luonnonlait. Fysiikkaa on opetettava rakennusalan ammatillisten aineiden yhteydessä myös siksi, että fysiikkaan perustuva rakennustekniikan ymmärtäminen ja osaaminen välittyy tuleville rakennusalan ammattilaisille.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos, jonka lausumaan Helsingin kaupunki on osaltaan yhtynyt, on ensisijaisesti vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lisäksi vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Oikeudenkäyntiväitteen perusteet

A ei ole esittänyt Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry:n allekirjoittamaa kieltäytymistodistusta, joten hän ei voi olla asiassa kantajana eikä asiaa tulisi käsitellä työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n nojalla työtuomioistuimessa.

Kanteen kiistämisen perusteet

A toimii Helsingin tekniikan alan (ammatillisen oppilaitoksen) talonrakennusosaston ammatillisten aineiden opettajana. A on aikaisemman vuonna 1971 suorittaman rakennusinsinöörin tutkinnon lisäksi suorittanut vuonna 2008 filosofian maisterin tutkinnon pääaineena fysiikka ja vaatinut häntä koskevan kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimusta koskevan hinnoittelutunnuksensa muuttamista eli palkan korottamista.

A:n opetustehtävät Helsingin tekniikan alan talonrakennusosaston ammatillisten aineiden opettajana ovat seuraavat: betoni- ja raudoitustyöt, kattotyöt ja materiaalit, lattiapintojen asennus, materiaalit, vesieristys ja pohjustus, seinä-, katto- ja lattiatöiden asennukset, työmaan muuraustyöt, ulkoverhouksen asennustyöt, seinä- ja lattialaatoitus. Talonrakennusosaston ammatillisten aineiden opettaja opettaa konkreettisia asioita, rakentamista. Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (986/1998) 13 § määrittelee ammatillisten opintojen opettajan kelpoisuuden. Yksi säädetyistä kelpoisuusvaatimuksista on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tai ammattikorkeakoulututkinto. Tutkinnon soveltuvuuden määrittelemisestä ei ole säädetty tai määrätty, vaan sen päättää työnantaja.

Kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen palkkaporrastus osio C liite 4 § 2 perustuu opettajan suorittamaan kelpoisuuteen ja tutkinnon tasoon. A on sijoitettu paikkahinnoittelussa hinnoittelutunnukseen 4 09 04 00 2 soveltuva ammattikorkeakoulututkinto, insinöörin tai rakennusarkkitehdin tutkinto. A:n rakennusinsinöörin tutkinto on mainitussa kohdassa tarkoitettu soveltuva tutkinto. A:n 16.5.2008 suorittama filosofian maisterin tutkintoa pääaineena fysiikka ja sivuaineena matematiikka ei työnantaja ole tulkinnut hinnoittelutunnuksessa 4 09 04 00 1 tarkoitetuksi soveltuvaksi ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi tai ylemmäksi ammattikorkeakoulututkinnoksi. Tutkinto ei anna lisäarvoa talonrakentamisen ammatillisten aineiden opetustyöhön.

Soveltuvuutta harkittaessa olennaista ovat opetettavan aineen opettajan tehtävät. A opettaa ainoastaan rakennusalan ammatillisia aineita. Jos A:lla olisi opetettavana kaikille opiskelijoille yhteisiä aineita (ammattitaitoa täydentäviä opintoja) kuten fysiikka ja matematiikka, tilanne olisi toinen.

Paikallisneuvottelut (virastoneuvottelut) asiassa ovat päättyneet yksimielisinä siten, että A:n suorittamaa filosofian maisterin tutkintoa ei katsota soveltuvaksi ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi talonrakennusosaston ammatillisten aineiden opetuksessa. Myös Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry päätyivät samaan tulkintaan. A on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry:n jäsenenä tulkintaan sidottu.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Oikeudenkäyntiväite

A on esittänyt jutussa vahvistusvaatimukset kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (OVTES 2007-2009) oikeasta soveltamisesta Helsingin tekniikan alan oppilaitoksen rakennusosaston ammatillisten aiheiden opettajan (lehtorin) tehtäviin.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta, koska A ei ole esittänyt OAJ ry:n allekirjoittamaa kieltäytymistodistusta, joten hän ei voi olla asiassa kantajana eikä asiaa siten tulisi käsitellä työtuomioistuimessa.

Työtuomioistuin on siitä annetun lain 25 §:n 2 momentissa säädetyin tavoin ottanut oikeudenkäyntiedellytyksen puuttumisesta tehdyn väitteen erikseen ratkaistavaksi.

Työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n mukaan virkaehtosopimukseen muutoin kuin osallisena sidottu saa esiintyä kantajana vain jos osoittaa, että sopimukseen osallinen on antanut siihen luvan tai kieltäytynyt panemasta kannetta vireille tai sitä ajamasta. OAJ ry:n apulaisneuvottelupäällikkö on 11.5.2010 päivätyllä, A:lle osoitetulla sähköpostilla ilmoittanut, että OAJ ry ei katso aiheelliseksi ajaa kysymyksessä olevaa virkaehtosopimuksen tulkintaa koskevaa asiaa tällä erää pidemmälle. Työtuomioistuin katsoo, että A voi OAJ ry:n virkaehtosopimuksen neuvotteluosapuolena antaman, kieltäytymisenä pidettävän ilmoituksen perusteella työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaisesti omissa nimissään ajaa kyseiseen virkaehtosopimukseen perustuvaa kannetta. Kanteen tutkimista vastaan esitetylle väitteelle ei siten ole perustetta.

Perustelut

Työtuomioistuin on siitä annetun lain 30 §:n 2 momentissa säädetyin tavoin ottanut erikseen ratkaistavaksi esikysymyksenä sen, onko virastotason neuvotteluissa saavutettu yksimielisyys ja osallisjärjestöjen keskusneuvotteluissa saavuttama yhtenevä näkemys soveltuvasta ylemmästä korkeakoulututkinnosta viranhaltijaa sitova.

Helsingin kaupungin opetusvirastossa 26.8.2009 käydyssä virastoneuvottelussa on yksimielisesti todettu työnantajapuolen ja järjestön edustajien kesken, että lehtori A:n suorittamaa filosofian maisterin tutkintoa ei katsota soveltuvaksi ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi ammatillisten aineiden opettajan tehtävissä Helsingin tekniikan alan oppilaitoksen talonrakennusosastolla.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja OAJ ry:n välisen, 12.10.2010 käydyn keskusneuvottelun mukaan koska Helsingin kaupunki on katsonut, että A:lla on soveltuva insinöörin tutkinto, muttei soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa, A:n palkka määräytyy OVTES:n osion C liitteen 4 2 §:n lehtorihinnoittelutunnuksessa 4090402 tarkoitetun, soveltuvan insinööritutkinnon perusteella. Neuvottelut asiasta päättyivät yksimielisinä.

Työtuomioistuin on katsonut aikaisemmissa ratkaisuissaan, että työehtosopimukseen osallisten liittojen tai näiden jäsenyhdistysten saavuttama neuvottelutulos erimielisyysasiassa on asianomaista työntekijää ja työnantajaa sitova (esim. TT 1982:147 ja TT 1982:151). Sama koskee vastaavasti virkaehtosopimuksen tulkintariidassa tehtyä sovintoa (TT 1982:74). Käytäntö perustuu siihen, että työ- ja virkaehtosopimuksen osapuolilla on muutenkin valta pakottavan lainsäädännön rajoissa määrätä solmimansa sopimuksen sisällöstä, tulkinnasta ja oikeasta soveltamisesta yksittäiseen tapaukseen. Työtuomioistuimen ratkaisua tarvitaan siten vain, jos erimielisyyttä ei ole voitu sovinnollisesti ratkaista sopimuksessa asetetussa erimielisyyksien selvittelymenettelyssä.

A:n asiassa 26.8.2009 käydyssä virastoneuvottelussa ja keskusneuvotteluissa 12.10.2010 on päästy osapuolten kesken yksimielisyyteen. Työtuomioistuimella ei ole aihetta epäillä saavutetun sovinnon sisältöä lainvastaiseksi tai muutenkaan pätemättömäksi. Sillä seikalla, että keskusneuvottelut on käyty kanteen vireillepanon jälkeen, ei ole merkitystä sovinnon sitovuuden kannalta. Näistä syistä A:n kannetta ei voida hyväksyä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään A on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 800 euroa. Määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin hylkää Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntiväitteen.

Työtuomioistuin hylkää kanteen.

A velvoitetaan suorittamaan Kunnallisen työmarkkinalaitokselle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 800 euroa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Lindahl, Vainio, Lehto ja Mäkinen jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.