TT:2011-25 · Työtuomioistuin

Kysymys siitä, millä edellytyksillä virkamiehen virkamatkan aikana nauttima ateria voitiin katsoa sellaiseksi, että se oikeutti matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen mukaiseen ateriakorvaukseen.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 25

KUULTAVAT

Valtiovarainministeriö

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry

Palkansaajajärjestö Pardia ry

ASIA

Kouvolan hallinto-oikeuden lausuntopyyntö matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen tulkinnasta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 8.12.2010

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n välillä 31.10.2007 tehdyn matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen 13 §:ssä on seuraavan sisältöinen ateriakorvausta koskeva määräys:

Milloin kotimaassa tehdystä virkamatkasta ei tule suoritettavaksi päivärahaa, mutta virkamies tai työntekijä on aterioinut omalla kustannuksellaan tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella vähintään 10 kilometrin etäisyydellä virka- tai työpaikastaan tahi asunnostaan ja matka on kestänyt yli 4 tuntia, maksetaan hänelle ateriakorvausta yksi neljäsosa 10 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun kokopäivärahan määrästä.

KOUVOLAN HALLINTO-OIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Kouvolan hallinto-oikeus on lausuntopyynnössään esittänyt, että poliisilaitos on 9.3.2009 hylännyt vanhemman konstaapelin ateriakorvausta koskevan hakemuksen, koska hän ei ole hakemukseen liitetyn selvityksen mukaan syönyt kunnon lämmintä ateriaa. Poliisilaitos ei ole tämän johdosta pitänyt hänen ruokailuaan riittävänä ateriakorvauksena saamiseksi. Virkamies on ostanut virkamatkallaan 1,90 euron arvoisen karjalanpiirakan.

Hallinto-oikeus pyytää työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, onko edelle jäljennetyssä virka- ja työehtosopimuksen 13 §:ssä tarkoitettuna ateriana pidettävä kaikkea ruokailua virkamiehen omalla kustannuksella sen laadusta, määrästä ja hinnasta riippumatta vai onko ateriakorvauksen saamisen edellytyksenä esimerkiksi tietyn hinnan ylittävän tai lämpimän aterian nauttiminen?

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut virka- ja työehtosopimukseen osallisille tilaisuuden tulla kuulluiksi asiassa.

VALTIOVARAINMINISTERIÖN LAUSUNTO

Valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan ateriakorvauksen saamisen edellytykset eivät esillä olevassa tapauksessa täyty, joten virkamatkan kustannusten korvauksena ei tule maksaa ateriakorvausta.

Perusteluinaan kannalleen valtiovarainministeriö toteaa seuraavaa:

Matkakustannuksina pidetään valtion matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virka- ja työehtosopimuksen 2 §:n 1 momentin mukaan niitä ylimääräisiä menoja, joita asianomaisella on ollut virkamatkan johdosta. Tämä on myös perusteena mainittujen korvausten verottomuudelle. Tuloverolain 73 §:n 2 momentin mukaisesti verohallitus vahvistaa työnantajalta työmatkasta saadun verovapaan ateriakorvauksen määrän käyttäen perusteena valtion työmarkkinalaitoksen (valtiovarainministeriön henkilöstöosaston) laskemaa matkakustannusten yhteismäärää.

Valtion työmarkkinalaitos seuraa ja laskee ateriointikustannuksia vuosittain. Näiden laskelmien pohjalta neuvotellaan vuosittain uusista matkakustannusten korvauksista, ja niiden mukaisesti verohallitus, kulukorvausasiain neuvottelukunta, jossa ovat verohallituksen edustajien lisäksi jäseninä kaikki työmarkkinoiden keskusjärjestöjen edustajat, kuultuaan vahvistaa päätöksessään verovapaiden matkakustannusten määrät. Valtion työmarkkinalaitoksen laskelmat tehdään sillä olettamalla, että virkamies tai työntekijä aterioi ravitsemusliikkeessä, ja syö siellä lämpimän aterian. Ateriakorvauksen määrä vahvistetaan sitten aina aterioiden hintakehitystä seuraten.

Ateriakorvauksen, jonka suuruus vuonna 2010 on 9 euroa, saaminen edellyttää valtion matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virka- ja työehtosopimuksen 13 §:n mukaan, että virkamies tai työntekijä on aterioinut omalla kustannuksellaan tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella tietyin virkamatkan pituuteen ja kestoon liittyvien edellytyksin. Sopimuskohdan oikea soveltaminen edellyttää ruokailua ravitsemusliikkeessä tai vastaavassa, ja noin yhdeksän euron hintaisen lämpimän aterian syömistä. Pelkkien eväiden tai kyseessä olevassa tapauksessa karjalanpiirakan syöminen ei täytä sopimuskohdassa tarkoitetun aterioinnin edellytyksiä. Jo kyseisen sopimuskohdan sanamuotokin tukee valtiovarainministeriön tulkintaa: ateria on jotain muuta kuin karjalanpiirakan syöminen.

Valtiovarainministeriö toteaa vielä kantansa perusteluna, että vuonna 1979 käytiin yksimieliset keskusneuvottelut valtiovarainministeriön ja valtion pääsopijajärjestöjen välillä siitä, miten ateriakorvaus tuli maksuun, jos oli aterioitu alle 5 kilometrin etäisyydellä virkapaikasta. Yksimielisen neuvottelutuloksen mukaan ateriakorvaus voitiin maksaa, jos virkamiehellä oli esittää tosite aterioinnistaan. Tositteella tarkoitettiin ravitsemusliikkeen kuittia maksetusta ateriasta. Ateriakorvausta koskevat sopimusmääräykset ovat tuon jälkeen säilyneet ennallaan 5 kilometrin rajan poistamista lukuun ottamatta. Tämäkin vahvistaa valtiovarainministeriön tulkintaa sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta.

JULKISTEN JA HYVINVOINTIALOJEN LIITTO JHL RY:N LAUSUNTO

Ateriakorvauksen kriteerien määreenä käytetään vain kilometrirajaa ja tuntirajaa joiden molempien edellytysten täyttyessä ateriakorvaus maksetaan.

Sillä, mitä tällaisella virkamatkalla syödään tai mitä syötävä ruoka maksaa, ei ole merkitystä ateriakorvauksen edellytysten täyttymisen ja maksun kannalta. Edellä mainittuun viittaa myös se, että kyseessä olevasta ruokailusta tai sen kustannuksista ei tarvitse toimittaa minkäänlaista kuittia tai tositetta saadakseen ateriakorvauksen. Ateriakorvaus pykälän tekstikohdassa, "mutta virkamies tai työntekijä on aterioinut omalla kustannuksellaan tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella", viitataan siihen, että ruokailua ei ole järjestetty viraston tai muun toimijan taholta kyseessä olevan virkamatkan yhteydessä, vaan virkamies tai työntekijä on sen omalla kustannuksellaan hoitanut. Kyse voi hyvin olla kyseessä olevassa tapauksessa ilmenneestä niin sanotusta välipalasta tai kyseessä voisi yhtä hyvin olla esimerkiksi eväät.

Ateriakorvauksen suuruudesta taasen voi hyvin päätellä, että sen ei ole tarkoituskaan korvata varsinaista lounasta tai päivällistä.

JULKISALAN KOULUTETTUJEN NEUVOTTELUJÄRJESTÖ JUKO RY:N LAUSUNTO

Valtion matkustussäännön mukaan ateriakorvauksen maksamisen edellytyksenä on se, että virkamatka täyttää sopimuksessa mainitun kilometrirajan sekä tuntirajan ja että virkamatkan aikana on aterioitu omalla kustannuksella tavanomaisen ruokailupaikan ulkopuolella.

Ateriakorvauksen maksamisen edellytyksenä ei ole se, että aterian tulisi ylittää tietty hinta tai että edellytyksenä olisi lämpimän aterian nauttiminen. JUKO ry:n käsityksen mukaan ateriakorvauksen edellytykset täyttyvät myös ns. välipalan nauttimisesta.

PALKANSAAJAJÄRJESTÖ PARDIA RY:N LAUSUNTO

Palkansaajajärjestö Pardia ry:n mukaan ateriakorvauksen maksamisen edellytyksenä on se, että virkamatka täyttää sopimuksessa mainitun kilometrirajan sekä tuntirajan ja että virkamatkan aikana on aterioitu omalla kustannuksella tavanomaisen ruokailupaikan ulkopuolella. Ateriakorvauksen maksamisen edellytyksenä ei ole se, että aterian tulisi ylittää tietty hinta tai että edellytyksenä olisi lämpimän aterian nauttiminen. Palkansaajajärjestö Pardia ry:n käsityksen mukaan ateriakorvauksen edellytykset täyttyvät myös ns. välipalan nauttimisesta, mikäli maksamisen edellytykset muutoin täyttyvät.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Kysymyksessä olevaan matkakustannusten korvaamista koskevaan virka- ja työehtosopimukseen osalliset ovat jääneet työtuomioistuimessa erimielisiksi siitä, onko virkamiehellä oikeus sopimuksen 13 §:n mukaiseen ateriakorvaukseen aina silloin, kun virkamies on sopimuksessa mainittujen kilometri- ja aikarajojen täyttyessä aterioinut omalla kustannuksellaan tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella.

Ateriakorvausta koskeva määräys on sisältynyt virka- ja työehtosopimuksiin ilmeisesti varsin pitkään sisällöltään muuttumattomana. Ainoastaan määräyksessä tarkoitettu kilometriraja on pidentynyt viidestä kymmeneen kilometriin. Selvitystä ei ole esitetty siitä, milloin määräys on otettu sopimukseen ja onko tuossa vaiheessa tarkoitettu asettaa aterialle sen laatua tai hintaa koskevia taikka muita edellytyksiä.

Valtiovarainministeriön mukaan pääsopijajärjestöt olivat vuonna 1979 käymissään yksimielisissä keskusneuvotteluissa todenneet, että ateriakorvaus voitiin maksaa, jos virkamiehellä oli esittää tosite aterioinnistaan. Tositteella on tuolloin tarkoitettu ravitsemusliikkeen kuittia maksetusta ateriasta. Valtiovarainministeriönkään mukaan kuittia aterioinnista ei nykyään aina vaadita, mutta aterioinnin tapahtuminen täytyy voida todentaa. Palkansaajajärjestö Pardia ry:n mukaan puolustusvoimissa ateriakorvausta ei ole maksettu, jos virkamiehellä on ollut virkamatkan aikana mahdollisuus lämmittää omat eväänsä. Ellei tällaista mahdollisuutta ole ollut, ateriakorvaus on maksettu. Muuta selvitystä soveltamiskäytännöstä ei ole esitetty.

Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, että määräyksen tulkinnan lähtökohdaksi voidaan ottaa sen sanamuoto. Määräyksessä käytetty ateria-käsite voidaan sinänsä ymmärtää laajasti. Työtuomioistuimen mielestä määräyksen tulkintaa ei voida rajata ensinnäkään siten, että vain ravitsemusliikkeissä tarjotut ateriat kuuluisivat korvauksen piiriin. Myös vähittäiskaupoista on yleisesti saatavana monipuolisia niin kylmiä kuin lämmitettäviäkin valmisaterioita. Samoin ravintolassa nautittava kylmä salaattiannos voidaan katsoa ateriaksi.

Toisaalta aterialle on työtuomioistuimen mielestä asetettava joitakin laadullisia vähimmäisedellytyksiä. Esimerkiksi pelkän välipalakeksin nauttimista ei voida pitää ateriana. Lisäksi on otettava huomioon ateriakorvauksen, kuten muutenkin matkakustannusten korvaamisen tarkoitus virka- ja työehtosopimuksen mukaan. Kysymys on virkamatkasta aiheutuneiden ylimääräisten menojen korvaamisesta (2 §). Korvaus ei tällöin saisi muodostua asianomaiselle ylimääräiseksi tuloksi. Siten ateriakorvausta ei työtuomioistuimen mielestä ole maksettava sellaisesta ruokailusta, josta aiheutunut meno on ollut selvästi pienempi kuin korvauksen määrä eli tässä tapauksessa yhdeksän euroa. Tästäkin syystä aterian on oltava sellainen, että siitä aiheutunut meno on ainakin periaatteessa todennettavissa. Kotona valmistettujen eväiden nauttiminen ei yleensä täytä tätä edellytystä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Parikka, Lehto ja Mäkinen jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Lausunto on yksimielinen.