Labor court dismisses dismissal due to failure to offer suitable work under collective agreement.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court dismissed the employer's dismissal of a warehouse worker because the company failed to fulfill its obligation to offer suitable work. Although the employer cited economic and production reasons, it had open positions filled by temporary staff while ignoring the dismissed employee's relevant metal industry qualifications. The court ruled that without a valid reason to offer the available work, the dismissal lacked substantive grounds under the collective agreement.
Legislator headnote
AI generatedIrtisanomissuojasopimus 13 §; Työsopimuslaki 7 luvun 1 ja 3 §:t: When an employer dismisses an employee for economic or production reasons without fulfilling the duty to offer suitable work, the dismissal lacks substantive grounds under the collective agreement.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Laivojen sisustuselementtejä valmistava yritys oli käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen taloudellisilla, tuotannollisilla ja toiminnan uudelleenjärjestelyyn liittyvillä perusteilla irtisanonut yhtiössä varasto- ja kunnossapitomiehenä työskennelleen työntekijän työsopimuksen. Yhtiössä oli kuitenkin jo yhteistoimintaneuvottelujen aikana ollut tuotannon puolella avoimia työpaikkoja, joihin yhtiö oli ottanut kaksi työntekijää aluksi vuokratyöntekijöiksi ja neljän kuukauden kuluttua solminut heidän kanssaan työsopimukset.
Kun työnantajalla oli tieto siitä, että irtisanotulla varasto- ja kunnossapitotyöntekijällä oli metallialan koulutus ja työkokemusta metallialan tehtävistä, työnantajalla ei ole ollut riittäviä perusteita olla tarjoamatta työntekijälle tilaisuutta osoittaa selviytyvänsä tarjolla olleista tuotannon tehtävistä. Koska yhtiö ei ollut täyttänyt irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain mukaista työntarjoamisvelvoitettaan, yhtiöllä ei ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä asiallista ja painavaa syytä työntekijän työsopimuksen irtisanomiselle.
TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 144
KANTAJA
Metallityöväen Liitto ry
VASTAAJA
Teknologiateollisuus ry
KUULTAVA
Merima Oy
ASIA
Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Suullinen valmistelu 5.10.2011
Pääkäsittely 14.11.2011
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Metallityöväen Liitto ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n välillä ajaksi 1.10.2007 - 30.4.2010 solmitun teknologiateollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
III TYÖSOPIMUKSEN IRTISANOMINEN JA TYÖNTEKIJÄN LOMAUTTAMINEN TALOUDELLISISTA, TUOTANNOLLISISTA TAI TYÖNANTAJAN TOIMINNAN UUDELLEENJÄRJESTELYISTÄ JOHTUVISTA SYISTÄ
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
13 § Irtisanomisen perusteet
Irtisanomisen perusteet ovat työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:ien (taloudelliset, tuotannolliset tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvat syyt) mukaiset.
Pöytäkirjamerkintä:
Liitot katsovat, että työnantajan työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus koskee ensisijaisesti samalla työssäkäyntialueella tarjolla olevaa sellaista työtä, johon työntekijä voidaan tarkoituksenmukaisesti ja kohtuudella sijoittaa.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
IV KORVAUKSET
17§ Korvaukset
Perusteen rikkominen
Työnantajan korvausvelvollisuus tämän sopimuksen mukaisten perusteiden vastaisesta työsopimuksen päättämisestä ja työntekijän lomauttamisesta määräytyy seuraavasti:
Työsopimuksen irtisanominen (9 ja 13 §:t)
Korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
ASIAN TAUSTA
Merima Oy on julkisten tilojen sisustusratkaisuiden kokonaistoimittaja matkustaja- ja risteilyalusten uudisrakennus- ja korjausmarkkinoilla. Vuoden 2009 alussa yhtiön tilauskanta laski huomattavasti ja yhtiön oli ryhdyttävä sopeuttamistoimiin taloutensa vakauttamiseksi. Työvoiman vähentämistä koskeneiden yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen muiden muassa yhtiössä varasto- ja kunnossapitomiehenä toimineen A:n työsopimus irtisanottiin.
A on ollut yhtiön palveluksessa 14.4.2008–20.5.2009. Hänen työtehtävinään oli tavaroiden kuljettaminen työnantajan pakettiautolla ja käytöstä palautuneiden työkalujen puhdistus. Käsityökaluihin A teki pieniä kunnostustöitä. A:n työsuhde irtisanottiin taloudellisilla, tuotannollisilla ja toiminnan uudelleenjärjestelyyn liittyvillä perusteilla päättymään 20.5.2009. A:lla ei ollut työvelvoitetta irtisanomisaikana.
Yhtiössä käytiin yhteistoimintaneuvottelut työvoiman vähentämiseksi 25.3.–21.4.2009. Neuvottelut kohdistuivat yhtiön logistiikka-, varasto-, kunnossapito- ja toimistopalvelutoimintoihin. Neuvottelut koskivat kymmentä henkilöä. Neuvottelujen päätyttyä yhtiö irtisanoi viisi henkilöä, joista kaksi oli toimihenkilöä ja kolme työntekijää. Yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen yhtiö päätyi ulkoistamaan aiemmin itse hoitamansa logistiikkatoiminnot ja myös huollon osalta siirryttiin ostopalveluun. A:n työtehtävä lakkautettiin itsenäisenä tehtävänä muutosten seurauksena.
KANNE
Vaatimukset
Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin
velvoittaa Merima Oy:n maksamaan A:lle teknologiateollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasti päättämisestä A:n 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 25.843,20 euroa (12 x 2153,60) korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä
velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja Merima Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 9.258,51 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.
Perusteet
Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely
A:n irtisanomisen jälkeen asiassa käytiin työpaikkatason erimielisyysneuvottelu, koska työntekijäpuoli katsoi yhtiöllä olleen tarjota A:lle työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitettua muuta työtä eli ohutlevysepän työtä. Merima Oy:llä ei myöskään ollut työsopimuslain 7 luvun 1 §:ssä säädettyä asiallista ja painavaa irtisanomisperustetta.
Merima Oy on irtisanonut A:n työsuhteen ilman teknologiateollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaista perustetta ja on täten velvollinen korvaamaan vahingon siten kuin mainitun sopimuksen 17 §:ssä säädetään.
Asiasta käytiin 24.1.2011 liittotason erimielisyysneuvottelu, jossa osapuolet jäivät erimielisiksi.
A:n palkka työsuhteen päättyessä oli 13,46 euroa/tunnilta ja hänen työaikansa oli 160 tuntia kuukaudessa. Kuukausiansion määrä oli täten 2.153,60.
A työllistyi irtisanomisen jälkeen seuraavan kerran 4.5.2010 Asennus Ihatsu Oy:n palveluksessa, jossa hänen työsuhteensa edelleen jatkuu. Mainitusta työstä hän saa vastaavaa palkkaa kuin Merima Oy:ssä.
Työn vähentyminen
Merima Oy palkkasi A:n irtisanomisen jälkeen työntekijöitä vuokratyösuhteeseen. Nämä vuokratyöntekijät tai ainakin osa heistä on sittemmin otettu noin neljän kuukauden jälkeen toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin Merima Oy:öön. Tällaisia henkilöitä olivat ainakin B ja C. B palkattiin kesäkuun alussa 2009 ja työsuhde Merima Oy:hyn alkoi lokakuussa 2009. C palkattiin syyskuussa 2009 ja työsuhde Merima Oy:hyn alkoi noin neljä kuukautta myöhemmin.
Vuokratyöntekijöiden työpanoksen käyttäminen ja työntekijöiden ottaminen myöhemmin Merima Oy:n palvelukseen osoittaa, ettei työsopimuslain 7 luvun mukaisia perusteita irtisanomiselle ollut. Tarjolla olleet työtehtävät sisälsivät ohutlevysepän työtä ja myös muita metalliosaston töitä.
Merima Oy:n ilmoittamat vaatimukset työssä
Jos työnantaja ottaa työhön uuden työntekijän mutta ei vaadi häneltä niitä edellytyksiä, joita hän on ilmoittanut vaativansa irtisanotulta työntekijältä, työnantaja loukkaa samat edellytykset täyttävän irtisanotun työntekijän irtisanomissuojaa.
Yhtiö ilmoitti jälkikäteen erimielisyysneuvotteluissa 14.4.2010, että ohutlevysepältä edellytettiin levyseppähitsaajan koulutusta ja työkokemusta ohutlevytöistä (0,5 mm – 3 mm). Edellytysten tarkoituksena oli yhtiön mukaan varmistaa, että työntekijä osaa levyn leikkaamisen, särmäämisen, levytyökeskuksen, levyn mankeloinnin, TIG- ja MIG-hitsauksen, alumiinin ja rst:n hitsaamisen sekä rst:n ja messingin kiillotuksen. Yhtiön mukaan rekrytointitilanteessa testataan myös henkilön piirustustenlukukyky.
Yhtiön edustaja on Metallityöväen Liitto ry:lle osoittamassaan sähköpostissa 4.11.2009 todennut, ettei yhtiö vaadi hitsausluokkia, koska hitsaus vie varsin pienen ajan tuotteen valmistuksesta eivätkä yhtiön tuotteet vaadi lujuusluokituksia. Sähköpostista ilmenee myös, että ohutlevyseppä on vain nimike ja olennaisempaa on hitsaajan koulutus.
Merima Oy:n erimielisyysneuvotteluissa tai sen jälkeen ilmoittamia vaatimuksia ei voida kaikilta osin pitää työn todellisina ja välttämättöminä edellytyksinä. Esimerkiksi B:llä ei ollut kokemusta ohutlevysepän työstä. C:llä ei ollut levysepän koulutusta.
A:n osaaminen, koulutus ja työkokemus
A suoritti Kotkan ammattioppilaitoksessa käyttötekniikan ammattitutkinnon vuosina 1993-1996 sekä puikkohitsaajan kurssin 6.9.1999-29.2.2000 ja metallialan täydennyskoulutusohjelman 13.11.2000-9.3.2001. Viimeksi mainittu koulutusohjelma sisälsi hitsaajan ammattitutkinnon. Hän suoritti ammattiaineina seuraavat kurssit: levytekniikka, puikkohitsaus, MIG/MAG–hitsaus, TIG–hitsaus ja putkihitsaus.
Hän työskenteli 12.3. - 30.9.2001 Jalotakka Oy:ssä. Siellä hänen työhönsä kuului muun ohella ohutlevyhitsausta ja TIG-hitsausta. Jalotakka Oy:ssä oli käytössä samoja työkoneita (esim, särmäyspuristin ja levyleikkuri), joita Merima Oy:ssä käytettiin. Työ vastasi pitkälti Merima Oy:ssä suoritettua komponenttien kokoamistyötä.
A työskenteli 18.2.2002-11.4.2008 Europress Group Oy:n palveluksessa jätepuristimen asentajana. Työhön kuului puristimien kokoamista ja siihen liittyvää hitsausta eri muodoissa (MIG-hitsaus, puikkohitsaus). Työ Europress Group Oy:ssä oli rinnastettavissa siihen kokoamis- ja hitsaustyöhön, jota Merima Oy:ssä tehtiin.
Työskennellessään Merima Oy:ssä A myös suoritti erinäisiä korjaushitsauksia yhtiön koneisiin metalliosastolla.
A oli työkokemuksensa ja hankkimansa ammattitaidon puolesta soveltuva tarjolla olleeseen työhön.
Työsuhteen päättymisen jälkeen A työllistyi 4.5.2010 lukien Asennus Ihatsu Oy:ssä, jossa hänen työnsä vastasi Merima Oy:ssä tarjolla ollutta työtä.
Irtisanomissuojasopimuksen mukaisen uudelleensijoittamisvelvollisuuden laiminlyönti
Työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä säädetty työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus velvoittaa työnantajan oma-aloitteisesti selvittämään, voidaanko irtisanomisuhan alla oleva henkilö sijoittaa tai kouluttaa toisiin tehtäviin. Selvitysvelvollisuuden täyttäminen edellyttää, että työnantaja aidosti selvittää työntekijän käytettävyyden tarjolla oleviin töihin.
Yhtiön edustaja totesi yhteistoimintaneuvotteluissa luottamusmiehelle, että työntekijöiden kouluttaminen ohutlevysepän työhön olisi liian kallista. Yhtiö ei yksilöinyt työn edellytyksiä ja sen asettamia vaatimuksia tekijälleen. A:lta ei neuvotteluiden aikana selvitetty hänen osaamistaan eikä koulutustaan. Yhtiö ei ole yhteistoimintaneuvotteluiden aikana eikä niiden jälkeen tarjonnut A:lle ohutlevysepän työtä eikä ole edes maininnut tästä työstä.
Uudelleensijoitusvelvollisuus koski töitä, joita hoidettiin aluksi vuokratyönä ja sittemmin työsuhteessa Merima Oy:hyn. Kyse ei ole tilanteesta, jossa Merima Oy olisi siirtynyt teettämään työtä vuokratyönä. Merima Oy on ottanut vuokratyöntekijät tarkoituksenaan tarjota heille myöhemmin toistaiseksi voimassa oleva työ ja työsuhde Merima Oy:hyn. Työntekijän työsuhdeturvan toteutuminen edellyttää, että työntekijälle annetaan mahdollisuus osoittaa selviytyvänsä avoinna olevasta uudelleensijoitusvelvoitteen alaisesta työstä (TT 2006-70, TT 2007-11). Ottaen huomioon A:n koulutuksesta, osaamisesta ja ammattitaidosta esitetyn on Merima Oy toiminut irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti jättäessään tarjoamatta A:lle mahdollisuuden osoittaa selviytyvänsä ohutlevysepän työstä. Mahdollisuuden antaminen olisi ollut kohtuullista ottaen huomioon, ettei yhtiö edes käyttänyt A:n työpanosta irtisanomisajalla.
Korvaus irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta menettelystä
Koska Merima Oy on päättänyt A:n työsuhteen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, se on velvollinen maksamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaista korvausta.
Taloudellista vahinkoa irtisanomisesta johtuneen työttömyyden ajalta kertyi A:lle noin 12 kuukauden ajalta. Lisäksi tulee ottaa huomioon yhtiön selkeä laiminlyönti uudelleensijoittamisvelvoitteen täyttämisessä, mikä osoittaa piittaamattomuutta lainsäännöksiä kohtaan. Kohtuullisena korvauksena tulisi pitää A:n 12 kuukauden palkkaa.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Teknologiateollisuus ry on vastauksessaan, johon Merima Oy on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.
Teknologiateollisuus ry on lisäksi vaatinut Metallityöväen Liitto ry:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut 3.872,20 eurolla laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.
Kanteen kiistämisen perusteet
Merima Oy:ssä tehtävästä työstä
Merima Oy:n työntekijöiden työ on itsenäistä ja jokaisella on oltava monipuolinen osaaminen ja useiden vuosien käytännön kokemus juuri yhtiössä vaadittavista töistä ja erityisesti vaativasta ohutlevytyöstä ja ohutlevyhitsauksesta.
Edellä luetellut vaatimukset ovat vain osa yhtiön tuotannon töistä suoriutumisen perusedellytyksistä. Yhtiössä tehtäviä vaativia ohutlevytöitä ei pysty tekemään, jos taustalla on vain tutkinto, joitain perushitsauskoulutuksia ja tehtävien kannalta irrelevanttia työkokemusta.
Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely ja uudelleensijoittamisvelvollisuus
Yhtiön palvelukseen ei ole ennen A:n irtisanomista eikä A:n työsuhteen päätyttyä palkattu uusia työntekijöitä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita A oli tehnyt. Merima Oy:llä on ollut irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n, työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:n mukaiset taloudelliset, tuotannolliset ja työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvat syyt A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Yhtiöllä ei ole ollut tarjota sellaista muuta työtä, jota A olisi pystynyt koulutuksensa, kokemuksensa ja ammattitaitonsa puolesta tekemään. Yhtiöllä ei ole ollut tarjota A:lle sellaista työtä, mihin tämä olisi voitu kohtuudella ja tarkoituksenmukaisesti kouluttaa.
A:n kouluttaminen ja harjoituttaminen päteväksi ohutlevyosaajaksi yhtiössä tehtävään työhön olisi vienyt vuosia ja tästä aiheutuvat kustannukset olisivat muodostuneet kohtuuttomiksi (TT 2007–68). Työnantajalla ei ole velvollisuutta ryhtyä järjestämään irtisanottavalle henkilölle useita kuukausia kestävää koulutusta uusiin työtehtäviin, vaan koulutusvelvollisuuden on oltava kohtuullinen, millä tarkoitetaan kestoltaan lyhyttä perehdytystyyppistä työhön opastusta (TT 2000–53). Koulutusmahdollisuuksien selvittäminenkään ei ole tarpeellista, jos työnantajalla ei ole tarjottavana muuta työtä heti tai lähitulevaisuudessa.
TSL 7 luvun 4 §:n mukainen muun työn tarjoamis- ja siihen liittyvä koulutusvelvoite ei koske tehtäviä, joita yritys hoitaa muun kuin työsopimukseen perustuvan sopimuksen nojalla. Työnantajalla ei ole näissä tilanteissa pysyvää palkallisen työvoiman tarvetta. Tällaisesta työstä on kysymys, mikäli työ teetetään esimerkiksi alihankintana tai vuokratyönä.
Kanteessa mainitut B ja C työskentelivät Merima Oy:ssä ensiksi vuokratyöntekijöinä. B on ollut työsuhteessa Merima Oy:hyn 12.10.2009- -15.12.2010. C:n työsuhde Merima Oy:hyn alkoi 18.1.2010 ja jatkuu edelleen. B:n koulutuksena on ammattikoulussa suoritettu kone- ja metallialan perustutkinto.
Korvausvaatimuksesta
Yhtiö ei ole irtisanonut A:n työsopimusta irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, joten se ei ole velvollinen maksamaan A:lle kanteessa vaadittua irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaista korvausta. Vaaditun korvauksen määrä on joka tapauksessa ylimitoitettu.
TODISTELU
Kantajan kirjalliset todisteet
1. Yhteistoimintaneuvotteluasiakirjat
2. Erimielisyysmuistiot 14.4.2010 ja 24.1.2011
3. Merima Oy:n sähköpostiviesti Metallityöväen Liitto ry:lle 4.11.2009,
4. Päättötodistus Kotkan ammattioppilaitoksesta käyttötekniikan erikoistumislinjalta 16.8.1993 - 1.6.1996
5. Todistus Kotkan ammatillisesta koulutuskeskuksesta (aikuiskoulu) puikkohitsaajan kurssi suorittamisesta 6.9.1999 - 29.2.2000
6. Todistus ja opintokortti Kotkan ammatillisesta koulutuskeskuksesta (aikuiskoulu) metallialan täydennyskoulutusta koskien ajalta 13.11.2000 - 9.3.2001
8. Työtodistus Europress Group Oy:stä
9.Väliaikainen työtodistus nykyisestä toimesta Asennus Ihatsu Oy:ssä
10. Lista vuokratyöntekijöistä
Vastaajan kirjalliset todisteet
1. Merima Oy:n verstaan työntekijöiden tietotaitoarviointi lomake
2. Jalotakka Oy:n toimialaa ja siellä tehtävää työtä koskeva esitys
3. Europress Oy:n tuotteita koskeva esitys
4. B:n CV
5. Merima Oy:n tuotteita koskeva esite
Kantajan henkilötodistelu
1. Asentaja-hitsaaja A
2. Levyseppä-hitsaaja B
3. Peltiseppä D
Vastaajan henkilötodistelu
1. Yrittäjä E
2. Työnjohtaja F
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Erimielisyys
Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko Merima Oy:ssä ollut A:n työsopimuksen irtisanomisen aikoihin tarjolla sellaista työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitettua A:n koulutusta, ammattitaitoa tai kokemusta vastaavaa työtä, jota työnantajan olisi tullut tarjota A:lle irtisanomisen asemesta.
Kantajan mukaan yhtiöllä on ollut tarjolla ohutlevysepän työtä, johon yhtiö haki jo A:n irtisanomisen aikaan vuokratyöntekijöitä. Vuokratyöntekijöiksi kesä- ja syyskuussa otetut työntekijät otettiin sittemmin neljän kuukauden työskentelyn jälkeen työsuhteeseen Merima Oy:hyn. Kantajan mukaan ohutlevysepän työ oli sellaista, jota työnantajan olisi tullut tarjota A:lle hänen koulutuksensa ja työkokemuksensa huomioon ottaen.
Vastaajan mukaan työnantajan uudelleensijoitusvelvollisuus ei koske työtä, jota työnantaja on teettänyt vuokratyönä, koska yhtiöllä ei ole ollut pysyvää työvoimantarvetta. A ei ollut myöskään koulutuksensa ja työkokemuksensa puolesta soveltuva ohutlevysepän työhön.
Esitetty näyttö
Yhtiössä tarjolla ollut työ ja sen vaatimukset
E, joka toimi kanteessa tarkoitettuna ajankohtana Merima Oy:n tuotantopäällikkönä, on kertonut, että A palkattiin yhtiön palvelukseen kunnossapito- ja varastotöihin. Hänen työtehtäviinsä kuului työkalujen kunnon tarkistus ja niiden korjaus sekä varastointityöt. Keväällä 2009 käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen kunnossapitotyöt suurelta osin ulkoistettiin samoin kuin tavarankuljetustyöt. Yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen A:n työsopimus irtisanottiin eikä A:n tekemiin työtehtäviin palkattu uutta työntekijää. Yhteistoimintaneuvottelujen kuluessa E ja työnjohtaja F kävivät läpi kaikkien irtisanomisuhan alla olleiden työntekijöiden uudelleensijoitusmahdollisuudet. Yhteistoimintaneuvottelujen aikana työnantajalla oli tieto A:n koulutuksesta ja työkokemuksesta. Työsuhteensa aikana A ei ollut työskennellyt tuotannon työtehtävissä, eikä hän työnantajapuolen näkemyksen mukaan soveltunut muuhun työhön kuin siihen, johon hänet oli palkattu. A:n piirustustenlukutaitoa ei missään vaiheessa testattu.
Yhtiön toimialasta johtuen työtilausten määrät saattoivat vaihdella nopeastikin. Oman työvoiman palkkaaminen lyhyehköiksi ajoiksi oli vaikeaa, mistä johtuen yhtiössä käytettiin tarpeen vaatiessa vuokratyöntekijöitä. Koska Merima Oy:n tuotannossa työn laadulla oli suuret vaatimukset, vuokratyöntekijät hankittiin vain tietyistä yrityksistä, jotka tunsivat yhtiön tekemän työn ja sen vaatimukset. Yhtiön tuotannon töitä oppimaan palkattavalta työntekijältä edellytetään metallialan peruskoulutusta ja muutaman vuoden työkokemusta. Poikkeustapauksissa palkattavalta työntekijältä ei ole edellytetty usean vuoden kokemusta ohutlevytyöskentelystä. Palkattavalta työntekijältä edellytetään myös piirustustenlukutaitoa.
Yhtiön palvelukseen A:n irtisanomisen jälkeen otetulla B:llä oli kolmen vuoden työkokemus metallinkäsittelystä ja lisäksi hänellä oli hyvä piirustustenlukutaito, joka testattiin työhaastattelussa. Yhtiön palvelukseen B:n jälkeen otetulla C:llä oli ansionaan kokemus protojen tekemisestä. Merima Oy:n palveluksessa hän ei kuitenkaan ilmeisesti ryhtynyt heti tekemään malleja arkkitehtien piirustuksista. A:n työkokemus oli niin kaukana Merima Oy:n työn edellyttämistä vaatimuksista, että hänen näihin töihin oppimisensa olisi E:n näkemyksen mukaan kestänyt viidestä kymmeneen vuotta.
Yhteistoimintaneuvottelujen aikana työnantajapuolen ja A:n välillä ei keskusteltu mahdollisuuksista sijoittaa A muihin tehtäviin. Todistajan muistaman mukaan hän keskusteli asiasta tuotantopäällikkö G:n kanssa, muttei katsonut tarpeelliseksi viedä A:n asiaa eteenpäin, koska tämä oli varastomies. Kysymyksessä olevana ajankohtana yhtiöllä ei ollut tilauksia ja työvoima väheni, eikä A:n sijoittaminen verstaalle olisi ollut mahdollista.
Merima Oy:n suorittamassa työhaastattelussa tuli ilmi, että tarjolla oleva työ on ohutlevytyötä ja että kuvienlukutaito on tärkeää. Haastattelussa tuli ilmi se, että B:llä ei ollut kokemusta ohutlevytyöstä. Haastattelussa hänelle näytettiin piirustuksia, mutta kuvanlukutaitoa ei varsinaisesti testattu muutoin kuin, että B totesi haastattelijoille kuvien näyttävän selviltä.
Työsuhteensa alussa B teki aluksi työtä vanhemman työntekijän opastuksella noin kahden viikon ajan, minkä jälkeen hän ryhtyi työskentelemään itsenäisesti. Työhön kuului jonkin verran ohutlevytöitä sekä tig- ja mig- hitsausta. Työ oli pääasiassa keveiden kansirakenteiden kasausta. Särmäystyötä hän joutui tekemään vähän eikä hän käyttänyt levytyökeskusta, koska mainittuihin töihin oli omat työntekijät. B:n jälkeen vuokratyöntekijäksi tullut ja sittemmin Merima Oy:n palvelukseen otettu C teki pitkälti samoja töitä kuin B.
B:n mukaan Merima Oy:n tuotannon töissä ei tarvittu mitään erityistaitoja. Työstä selviytymiseen riitti se, että henkilö oli aikaisemmin tehnyt levy- ja hitsaustöitä sekä tunsi työssä käytettävät laitteet ja koneet.
Peltiseppä D on toiminut Merima Oy:n työntekijöiden luottamusmiehenä vuoden 1996 syksystä lähtien. D on työsuhteensa aikana tehnyt kaikkia metallipuolen töitä. Verstaalla oli omia työntekijöitä normaalisti noin 20. Kevään loppupuolella vuonna 2009 tuotannon puolella oli työssä vain yhtiön omia työntekijöitä. Yhtiössä oli kuitenkin avoimia työpaikkoja, jotka täytettiin sittemmin vuokratyöntekijöillä. Mainittuna ajankohtana yhtiön palveluksessa oli vain muutama ohutlevyseppä. Osa työntekijöistä oli palkattu yhtiön palvelukseen vain hitsaajiksi, jotka eivät tehneet levysepäntyötä. Kun työnantaja otti työhön vuokratyöntekijöitä, työnantaja ilmoitti heidän olevan levyseppähitsareita. Mainittu ammatti ei kuitenkaan ollut ehdoton vaatimus yhtiön palvelukseen pääsemiselle. Tilanteissa, joissa työntekijöistä oli pulaa, oli tuotantopäällikkönä toiminut E saattanut tiedustella verstaan työntekijöiltä, oliko heillä hitsaustaitoisia tuttavia.
Verstaalla tehtävä työ on pääasiassa putkien sahausta ja elementtien kokoonpanoa kuvien perustella. Verstastyössä edellytetään mig- ja tig-hitsauksen osaamista. Työssä esiintyvistä materiaaleista messingin hitsaus on muuta hitsausta vaikeampaa ja työ edellyttää perehtymistä. Tätä työtä D itse ei ole tehnyt. Kaikki verstaalla työskentelevät tekevät periaatteessa samoja töitä ja töitä jaetaan kunkin työntekijän osaamisen mukaan. Levytyökeskusta, särmäyskonetta ja prässiä saavat kuitenkin käyttää vain näiden koneiden käyttämiseen koulutetut henkilöt.
Kun D ryhtyi keväällä 2009 yt-neuvottelujen jälkeen selvittämään irtisanottujen työntekijöiden tilannetta, hänelle selvisi A:n papereista, että tämä olisi pystynyt kokeilemaan työntekoa tuotannossa. Tämä käsitys perustui siihen, että yhtiön palvelukseen on otettu työntekijöitä vähäisemmälläkin koulutuksella. Työntekijän soveltuvuus olisi helposti selvitettävissä antamalla kuvat käteen ja pyytämällä tekemään niissä esitetty työ.
A:n ammattitaidosta esitetty selvitys
A:n kertoman mukaan hänen ammattioppilaitoksessa suorittamansa käyttötekniikan erikoistumislinjan tutkinto kattoi metallialan työt laidasta laitaan. Kysymyksessä oleva kolmivuotinen koulutus vastasi levyseppä-hitsaajan koulutusta. Koulutukseen sisältyvässä työharjoittelussa työtä tehtiin piirustusten pohjalta ja työssä tarvittavat levyt käsiteltiin eri työvaiheittain. Koulutuksen jälkeen armeijassa aseseppänä ollessaan A teki hitsaustyötä samoin kuin sen jälkeisessä työpaikassaan Ahlströmin Sunilan tehtaalla. Myös tämän jälkeisen kahden ammatillisen koulutuskeskuksen täydennyskoulutusjakson aikana A opiskeli erilaisia hitsausmenetelmiä ja levyjen käsittelyä. Seuraavissa työpaikoissa Jalotakka Oy:ssä ja Europress Oy:ssä hänen työhönsä sisältyi sekä mig- että tig-hitsausta ja eri materiaalien käsittelyä kuten levyjen leikkausta, särmäystä, mankelointia ja kiillotusta. Kaikilla työmailla hän on joutunut lukemaan myös piirustuksia.
Merima Oy:n palveluksessa ollessaan A korjasi keikoilta tulleita ja verstaalla käytettyjä työkaluja sekä auttoi verstaan työntekijöitä. Merima Oy:ssä käytössä olleet koneet ja siellä tehtävät työt olivat samanlaisia kuin muissakin metallialan yrityksissä. Yrityksen verstaalla työntekijät tekivät hitsausta ja elementtien kokoonpanoa. Verstaalla työskentely olisi edellyttänyt A:lta piirustuksiin perehtymistä jonkin aikaa, mutta kahden - kolmen viikon jälkeen hän olisi käsityksensä mukaan pystynyt itsenäiseen työskentelyyn verstaalla.
Arviointi ja johtopäätökset
Teknologiateollisuuden osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaan taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä tapahtuvan irtisanomisen perusteet ovat työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:n mukaiset. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin saman luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Työsopimuslain 3 §:n 2 momentin mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka työnantajan toimintaedellytykset eivät ole vastaavana aikana muuttuneet.
Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työn vähenemistilanteessa työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Saman pykälän 2 momentin mukaan työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena.
Merima Oy:ssä vuoden 2009 maalis-huhtikuussa käydyt työvoiman vähentämistä koskevat neuvottelut, joiden päätteeksi muun muassa A:n työsopimus irtisanottiin, eivät koskeneet yhtiön tuotannossa työskenteleviä työntekijöitä. Yhtiön tuotantojohtajana työskennelleen E:n kertoman mukaan yhtiön toimialalla työmäärät saattavat vaihdella nopeastikin, mistä johtuen yhtiössä käytettiin vuokratyöntekijöitä. Vuokratyöntekijöiltä edellytettiin soveltuvaa koulutusta ja riittävää työkokemusta.
Esitetyn selvityksen mukaan yhtiössä on yhteistoimintaneuvottelujen aikaan ollut avoimia työpaikkoja tuotannossa. Avoimiin tehtäviin on vuoden 2009 kesäkuun alussa otettu vuokratyöntekijäksi B ja saman vuoden lokakuussa C. Kumpikin työntekijä on neljän kuukauden kuluttua työskentelyn alkamisesta otettu työsuhteeseen Merima Oy:hyn. B:n työsuhde päättyi noin vuoden päästä taloudellisista ja tuotannollisista syistä, mutta C:n työsuhde jatkuu edelleen. Kun vuokratyöntekijät on palkattu yhtiön omiksi työntekijöiksi, osoittaa tämä, että heidän työpanostaan ei ole tarkoitettu käyttää vain tilapäisesti, eikä myöskään työnantaja ole katsonut töiden tuotannossa vähentyneen.
E:n mukaan hänellä oli työhaastattelun perusteella tieto A:n koulutuksesta ja työkokemuksesta. Yhteistoimintaneuvottelujen aikana A:n itsensä kanssa ei kuitenkaan ole keskustelu hänen halukkuudestaan ja sopivuudestaan tuotannon työhön, vaan tuotantojohtaja oli yhdessä työnjohtaja F:n kanssa kartoittanut irtisanomisuhan alla olevien työntekijöiden uudelleensijoittamismahdollisuudet. A:n siirtäminen varastosta tuotantotehtäviin ei tällöin ole ollut esillä.
A on suorittanut kolmivuotiset opinnot Kotkan ammattioppilaitoksen erikoistumislinjalla, minkä lisäksi hän on suorittanut puikkohitsauskurssin ja metallialan täydennyskoulutuksen. A on opiskeluunsa liittyvässä työharjoittelussa tehnyt hitsausta ja muita metallialan töitä. Ennen Merima Oy:n palvelukseen tuloa hän oli tehnyt metallialan töitä kahdessa eri yrityksessä yhteensä vajaan seitsemän vuoden ajan.
B:n ja D:n kertomuksista on käynyt ilmi, että Merima Oy:n tuotantoon palkatuilta työntekijöiltä ei ole edellytetty työnantajan esittämin tavoin useamman vuoden kokemusta ohutlevytyöskentelystä. Myöskään levyseppä-hitsaajan koulutus ei ole ollut välttämätön edellytys työhön ottamiselle, vaan tuotantoon on palkattu työntekijöitä, joilta on edellytetty pelkästään hitsaustaitoa. Näyttämättä on jäänyt, että A:n koulutus ja työkokemus olisivat poikenneet olennaisesti esimerkiksi yhtiön palvelukseen A:n työsopimuksen irtisanomisen jälkeen palkatun B:n koulutuksesta tai työkokemuksesta tai muidenkaan yhtiön palveluksessa olevien työntekijöiden koulutuksesta ja työkokemuksesta.
Ennen A:n irtisanomista työnantaja ei ole selvittänyt mahdollisuuksia sijoittaa A niihin tuotannossa tarjolla olleisiin työtehtäviin, joihin yhtiö on pian A:n irtisanomisen jälkeen ottanut edellä todetuin tavoin kaksi uutta työntekijää. Kun työnantajan tiedossa on ollut A:n koulutus ja työkokemus, työnantajalla ei ole ollut riittäviä perusteita olla tarjoamatta A:lle tilaisuutta edes osoittaa selviytyvänsä tarjolla olleista tuotannon työtehtävistä. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että Merima Oy ei ole täyttänyt irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain mukaista työntarjoamisvelvoitettaan, eikä yhtiöllä siten ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä asiallista ja painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen.
Korvausvelvollisuus
Kun työnantaja on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaan korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti. Huomioon on tällöin otettava muun muassa työttömyyden kesto ja ansionmenetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.
A:n työsuhde oli irtisanomiseen mennessä jatkunut hieman yli 13 kuukautta. A on ollut työsuhteensa päättymisen jälkeen työttömänä työnhakijana 2.5.2010 saakka, minkä jälkeen hän on työllistynyt ammattiaan vastaavaan työhön. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuullisen korvauksen määräksi noin seitsemän kuukauden palkkaa vastaavat 15.100 euroa.
A:lle on esitetyn selvityksen mukaan maksettu työttömyysturvalain mukaista ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä seitsemän kuukauden ajalta yhteensä 8.341.30 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta 15.100 eurosta on vähennettävä 75 prosenttia hänelle edellä mainitulta ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta eli 6.255,98. euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 8.844,02 euroa. Merima Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän 6.255,98 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.
Oikeudenkäyntikulut
Merima Oy on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 9.258,51 euroa. Määrä on riidaton.
Tuomiolauselma
Merima Oy velvoitetaan irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n nojalla suorittamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 8.844,02 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 23.5.2011 lukien.
Merima Oy velvoitetaan maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200118-123591) korvauksesta vähennetty rahamäärä 6.255,98 euroa ja mainitulle summalle viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.
Teknologiateollisuus ry ja Merima Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 9.258,51 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Sutela, Suokas ja Lahermaa jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.
Tuomio on yksimielinen.