Labor court dismisses union appeal, upholding employer's dismissal due to sustained significant work capacity decline.

OSITTAIN SALAINEN

Ottaen huomioon työntekijän vuosittaisten sairauspoissaolojen määrän, jossa ei ollut tapahtunut vähenemistä, sekä työnantajan tiedossa irtisanomisaikana olleet lääketieteelliset arviot työntekijän työkyvystä työnantaja oli voinut perustellusti katsoa työntekijän työkyvyn vähentyneen olennaisesti ja pitkäaikaisesti hänen tekemäänsä linja-autonkuljettajan työhön. Kun työnantajalla ei ollut tarjolla työntekijälle soveltuvaa muuta työtä, ei työnantajalta ole voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista, minkä vuoksi työnantajalla on ollut työsopimuslain mukaiset asialliset ja painavat syyt työntekijän työsopimuksen irtisanomiselle.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 138

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJA

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

KUULTAVA

Oy Pohjolan Liikenne Ab

ASIA

Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 29.8.2011

Pääkäsittely 24.10.2011

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välillä 25.1.2008 ja 12.3.2010 solmittujen linja-autohenkilökunnan työehtosopimusten osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraavat irtisanomisen perusteita koskevat 2 §:n määräykset:

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7:1-2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

Soveltamisohje

Määräys vastaa työsopimuslain 7:1-2 §:ää, joissa on määritelty työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet.

Työsopimuslain 7:2 §:n 2 momentissa on lueteltu erikseen syitä, joita ei ainakaan voida pitää asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena.

TAUSTA

A on toiminut Oy Pohjolan Liikenne Ab:n palveluksessa linja-autonkuljettajana 20.11.1999 – 16.3.2010 asemapaikkakuntanaan Karkkila. A:lla on ollut työsuhteensa aikana lukuisia sairauspoissaoloja. Työnantaja on irtisanonut A:n työsopimuksen 16.11.2009. A:lla ei ole ollut työvelvoitetta irtisanomisaikana. Irtisanomisen syyksi Oy Pohjolan Liikenne Ab oli ilmoittanut seuraavaa:

"Irtisanomisen perusteiden pääkohdat: Irtisanomisen perusteena on työkyvyn pitkäaikainen ja olennainen alentuminen, josta osoituksena jatkuvat sairauslomat. (määrätty salaiseksi). Olemme tutkineet myös mahdollisuutta työllistää A:n muulla, hänen työkykyään vastaavalla työllä, mutta sellaista meillä ei ole tarjota."

Vuonna 2000 A:n sairauspoissaolojen määrä työpäivinä oli 32, vuonna 2001 41 päivää, vuonna 2002 87 päivää, vuonna 2003 102 päivää, vuonna 2004 89 päivää, vuonna 2005 110 päivää, vuonna 2006 122 päivää, vuonna 2007 118 päivää, vuonna 2008 109 päivää ja ajalla 1.1. - 16.11.2009 78 päivää. Sairauspoissaolojen osuus vuosityöajasta oli vuonna 2000 15 %, 2001 19 %, 2002 40 %, 2003 47 %, 2004 41 %, 2005 51 %, 2006 56 %, 2007 54 %, 2008 50 % ja 1.1. - 16.11.2009 43 %.

Sairauspoissaolot ovat johtuneet erilaisista syistä. (määrätty salaiseksi)

A:n on kaksi kertaa todettu olleen kykenemätön tekemään työtään tai siihen läheisesti verrattavaa työtä toistaiseksi: (määrätty salaiseksi) Jälkimmäisen sairauspoissaolon aikana A oli hakenut työkyvyttömyyseläkettä. Eläkehakemus oli hylätty päätöksellä 29.3.2007, jonka jälkeen A oli keskeyttänyt toistaiseksi myönnetyn sairausloman ja palannut töihin 2.4.2007.

A on työllistynyt uudelleen 11.8.2011 alkaen linja-auton kuljettajan työhön.

Vuoden 2011 alkupuolella Oy Pohjolan Liikenne Ab:n palveluksessa oli 437 työntekijää ja 35 toimihenkilöä. Yhtiön osakekannan omistaa VR-Yhtymä Oy.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa Oy Pohjolan Liikenne Ab:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta A:n 18 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (18 x 2.181,10 euroa) yhteensä 39.259,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haastehakemuksen tiedoksiantopäivästä lukien,

tuomitsee Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä työehtosopimuslain 9 §:ssä tarkoitettuun hyvityssakkoon,

velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Oy Pohjolan Liikenne Ab:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 8.199,48 eurolla laillisine korkoineen siitä lukien, kun työtuomioistuimen tuomion antopäivästä on kulunut yksi kuukausi.

Perusteet

A:n työkyky ei ole alentunut siinä määrin, että irtisanomista voitaisiin pitää perusteltuna. (määrätty salaiseksi)

Sen lisäksi, ettei A:n työkyky ole olennaisesti alentunut, eivät myöskään sairauspoissaolot tai paranemisennuste oikeuta päättelemään, että työsuhde voitaisiin päättää.

A:n sairauspoissaolot ovat perustuneet erisisältöisille diagnooseille, niin etteivät sairauspoissaolojen syyt anna perustetta arvioida tilannetta sellaiseksi, että A:n työkyky olisi olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt. Poissaolopäivät koostuvat eripituisista sairauslomista niin, että pisin sairausloma vuonna 2007 on ollut yhteensä 20 päivää (määrätty salaiseksi), vuonna 2008 yhteensä 58 päivää (määrätty salaiseksi) ja vuonna 2009 yhteensä 29 päivää (määrätty salaiseksi). Näin lyhytkestoiset, perusteeltaan vaihtelevat sairauspoissaolot eivät muodosta laillista perustetta työsuhteen päättämiselle.

Asiasta on neuvoteltu sekä työpaikkatasolla että liittojen kesken, mutta ratkaisuun asiassa ei ole päästy.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on tukenut jäsenyrityksensä menettelyä, eikä liitto ole toiminut mitenkään valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi ja A:n työsuhteen jatkamiseksi.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on vastauksessaan, johon Oy Pohjolan Liikenne Ab on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Oy Pohjolan Liikenne Ab ovat vaatineet Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut 4.560 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:lla on ollut vuodesta 2002 alkaen runsaasti sairauspoissaoloja. Vuodesta 2005 lukien sairauspoissaolojen määrä on ollut vähintään puolet hänen säännöllisestä vuosityöajastaan.

Yhtiön kaikkien työntekijöiden osalta sairauspoissaolojen osuus työajasta on vaihdellut vuositasolla 5,5 ja 6,5 prosentin välillä. Luvuissa ovat mukana myös A:n sairauspoissaolot. Mikäli A:n sairauspoissaolot poistettaisiin kyseisistä luvuista, yhtiön suhteelliset sairauspoissaolomäärät olisivat vielä pienemmät.

(määrätty salaiseksi)

Työnantaja ei ole kuitenkaan päättänyt A:n työsopimusta, vaan työnantaja on pyrkinyt käytettävissä olevin keinoin parantamaan A:n työ- ja toimintakykyä. A:n, työnantajan ja työterveyshuollon kesken on yhtiössä noudatetun työkykytoimintaohjelman mukaisesti käyty ainakin kolme työkykypalaveria: 4.10.2005, 18.8.2008 ja 3.9.2009. Yhtiössä noudatettu työkykytoimintaohjelma on käsitelty Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n edustajan kanssa 27.3.2009.

A:lle on tehty useampia työ- ja toimintakyvyn arvioita sekä kuntoutustutkimuksia, joiden seurauksena hän on ollut muun muassa elokuussa 2008 ja tammikuussa 2009 kuntoutuksessa. Hänen ajosarjojaan on kevennetty ohjelmoimalla pidempiä yhtämittaisia vapaita yhdistelemällä vapaapäiviä ja vuosityöajanlyhennysvapaita. Toimet eivät ole lopettaneet eivätkä edes vähentäneet hänen sairauspoissaolojaan.

A:n sairauspoissaolot eivät vähentyneet edes viimeisimmän, 3.9.2009 pidetyn työkykypalaverin jälkeen. Hän oli 4.9. – 16.11.2009 välisenä aikana töissä ainoastaan 18 päivää ja sairauslomalla peräti 33 työpäivää. Koska A:n sairauspoissaolot eivät olleet vuosien varrella vähentyneet eikä niiden vähentymistä ollut VR-Yhtymä Oy:n ylilääkärin arvion mukaan odotettavissa myöskään lähitulevaisuudessa, työnantajalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoa A:n työsopimus.

A:lle varattiin irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n mukainen tilaisuus tulla kuulluksi hänen silloisen sairauspoissaolonsa päätyttyä 6.11.2009. Kutsu kuulemistilaisuuteen annettiin A:lle puhelimitse 2.11.2009. A ei kuitenkaan saapunut kuulemistilaisuuteen, mutta työnantaja antoi hänelle vielä mahdollisuuden tulla kuulluksi kirjallisesti 13.11.2009 mennessä. A toimittikin työnantajalle pääluottamusmiehen välityksellä 13.11.2009 kirjallisen vastineensa, minkä jälkeen työnantaja irtisanoi A:n työsopimuksen 16.11.2009 hänelle kotiin toimitetulla ilmoituksella.

Ennen työsopimuksen irtisanomista työnantaja oli selvittänyt, olisiko A:n irtisanominen ollut vältettävissä sijoittamalla hänet muuhun työhön yhtiössä tai jopa muualla VR-konsernissa, mutta tällaisia töitä ei ollut.

Pääluottamusmies ilmoitti aluejohtajalle 16.11.2009 riitauttavansa A:n irtisanomisen. Pääluottamusmies ei kuitenkaan laatinut asiasta linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 31 §:n 1 kohdan mukaista muistiota, ei pyytänyt sitä varten työnantajan kantaa eikä edes toimittanut aluejohtajalle A:n ja pääluottamusmiehen itsensä laatimaa erimielisyysmuistioksi otsikoitua kirjoitusta.

(määrätty salaiseksi)

Karkkilan asemapaikalla oli A:n työsuhteen aikaan yhteensä kymmenen linja-autonkuljettajaa ja kuusi ajosarjaa, joiden kuormittavuudessa ei ollut eroja. Ajosarjat eivät olleet aikatauluiltaan tiukkoja, eikä niihin kuulunut esimerkiksi rahdin käsittelyä.

Koska A:n sairauspoissaolojen määrissä ei ole tapahtunut olennaista vähentymistä, työnantajalla on ollut perusteltu syy olettaa niiden jatkuvan vastaisuudessakin. Viimeisen, 3.9.2009 pidetyn työkykypalaverin ja irtisanomishetken välisenä aikana (4.9. – 16.11.2009) A on ollut työajastaan peräti 65 % sairaana. Sairauksien tiheä esiintyminen osoittaa oikeuskäytännössä noudatetun linjan mukaisesti, että A:n yleinen terveydentila on heikentynyt, millä on ollut kokonaisuutena alentavaa vaikutusta hänen työkykyynsä ja edellytyksiinsä täyttää työsopimuksensa mukaiset työvelvoitteet. A:n työkyky on siten vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Päättämisoikeuden olemassaolo arvioidaan irtisanomishetken tilanteen mukaan, eikä jälkeenpäin tapahtuneen tilanteen tai jälkeenpäin mahdollisesti tapahtuneen muutoksen mukaan. Sama pätee myös sairauspoissaoloihin perustuvan työkyvyttömyyden olennaisuuden ja pitkäaikaisuuden arviointiin.

A:n työkykyä koskevassa 16.3.2010 laaditussa lääkärinlausunnossa A:n tekemälle työlle on asetettu monia ehtoja. Työnantajalla ei ole velvollisuutta luoda irtisanottavalle työntekijälle uutta työpaikkaa. Työnantaja ei ole siten menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen.

Mikäli kuitenkin katsotaan, ettei työnantajalla olisi ollut oikeutta irtisanoa A:n työsopimusta, kanteessa vaadittu 18 kuukauden palkkaa vastaavaa korvaus on kohtuuton ottaen huomioon muun muassa A:n runsaat sairauspoissaolot usean vuoden aikana, (määrätty salaiseksi) ja työnantajan moninaiset toimenpiteet A:n työkyvyn parantamiseksi.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ei ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin. Työnantajaliitto on tullut tietoiseksi A:n työsopimuksen päättämisestä ja siihen johtaneista syistä vasta jälkikäteen.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Lääkärintodistus 16.3.2010

2. A:n näkemys 10.11.2009

3. Muistio neuvottelusta 23.9.2009

4. Työstä poissaolot ja poissaolojen syyt

5. A:n työtodistus 25.8.2011

6. Lääkärinlausunto 18.8.2011

Kantajan asiakirjaliitteet: A:n ja pääluottamusmiehen laatima erimielisyysmuistio, pöytäkirja liittojen välisistä neuvotteluista ja työehtosopimuksen määräykset.

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Lääkärintodistukset vuosilta 2000 – 2009 ja niiden yhteenveto

2. Muistio verkostopalaverista 4.10.2005

3. Muistio työkykypalaverista 18.8.2008

4. Työkykytoimintaohjeet 13.5.2008

5. Toteutuneet Karkkilan jaksolistat 24.8. – 29.11.2009

6. Kuuleminen -ilmoitus

7. Todistus terveydentilasta 16.3.2010

8. A:n työvuorolistat vuosilta 2006 - 2009

Kantajan henkilötodistelu

1. Linja-autonkuljettaja A

2. Linja-autonkuljettaja B

3. Linja-autonkuljettaja C

Vastaajan henkilötodistelu

1. Ylilääkäri D

2. Tuotantopäällikkö E

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Kysymys on siitä, onko A:n työkyky alentunut hänen sairauksiensa vuoksi niin olennaisesti ja pitkäaikaisesti, että työnantajalla on ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaiset perusteet hänen työsuhteensa irtisanomiseen.

A:n työkyvystä esitetty näyttö

D on toiminut VR-yhtymässä ylilääkärinä yli kymmenen vuoden ajan. Oy Pohjolan Liikenne Ab on vuodesta 2008 lukien kuulunut VR-yhtymään ja tästä alkaen D on ollut tietoinen A:n työkykyyn liittyvistä ongelmista. Jo aikaisempi Oy Pohjolan Liikenne Ab:n työterveydenhuollosta vastannut palveluntuottaja oli kiinnittänyt huomiota A:n työkykyyn liittyviin ongelmiin. Vuonna 2005 työterveyshuollon edustajien ja A:n välillä oli keskusteltu ammatillisesta uudelleenkoulutuksesta. A oli myös osallistunut kuntoutuskursseille. A:n terveydentilan johdosta oli pidetty työkykypalaveri sekä vuonna 2008 että vuonna 2009. Viimeksi pidetyssä palaverissa oli keskusteltu mahdollisista työjärjestelyistä A:n työstä selviämiseksi. A oli kuitenkin ilmoittanut työterveyslääkärille, että hän ei halunnut, että hänen työvuoroihinsa puututtaisiin nyt. D ei muistanut, että työkykypalaverissa olisi sovittu puolen vuoden seurantajaksosta. Työkykypalavereissa A ei ollut puhunut halukkuudestaan uudelleenkoulutukseen.

(määrätty salaiseksi) Ennen A:n irtisanomista D oli esittänyt työnantajan edustajalle suullisesti ennusteensa A:n työkyvystä. (määrätty salaiseksi)

Terveydentilansa puolesta A olisi voitu sijoittuu muuhun kuin linja-autonkuljettajan työhön. Tällaista työtä ei työnantajalla ollut. Myöskään VR-yhtymän työkykykoordinaattorien tekemässä selvityksessä yhtymän sisältä ei löytynyt A:lle soveltuvaa tehtävää.

Syksyllä 2009 pidetyssä työkykypalaverissa ei sovittu siitä, että A:n terveydentilaa seurattaisiin vielä puolen vuoden ajan. Ennen irtisanomista VR-yhtymän henkilöstökordinaattorit selvittelivät vielä mahdollisuutta löytää yhtymästä A:lle soveltuvaa työtä, mutta tällaista ei löydetty.

Työpaikan työntekijöiden pääluottamusmiehenä toimineen B:n mukaan A ajoi työsuhteensa loppupuolella etupäässä raskaampia vuoroja, vaikka kevyempien työvuorojen järjestäminen olisi hänen kohdallaan ollut mahdollista. Kun A:n työaikajärjestelyistä oli neuvoteltu työnantajan kanssa, hänelle oli järjestetty joitakin kevyempiä työvuoroja, vaikka niitä olisi voitu järjestää enemmänkin. B:n mukaan vuoden 2009 syyskuussa pidetyssä A:n työkykyä koskeneessa kokouksessa oli sovittu, että A:n työkyvyn kehitystä ja töiden sujumista seurataan puolen vuoden ajan.

Työsuojeluvaltuutettuna toiminut C:n mukaan A on ilmoittanut työnantajalle haluavansa tehdä kevyempiä työvuoroja. Tällaisten järjestäminen A:lle olisi ollut mahdollista. Seurantajaksosta sopimisesta C on kertonut samalla tavoin kuin B.

(määrätty salaiseksi)

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan irtisanominen edellyttää työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Lain mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei hänen työkykynsä ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

A:n sairauspoissaoloista on esitetty selvitystä vuodesta 2000 lukien. Ensimmäisenä vuonna sairauspoissaolojen määrä on ollut 15 prosenttia työajasta, minkä jälkeen poissaolojen määrä on lisääntynyt siten, että vuosina 2002 - 2004 niiden määrä on vaihdellut 40 prosentista 47 prosenttiin. Vuosina 2005 - 2008 A:n sairauspoissaolojen määrä on vaihdellut 50 prosentista 56 prosenttiin. Ennen A:n työsopimuksen irtisanomista 16.11.2009 hän on mainittuna vuonna ollut sairauden vuoksi poissa työstä 43 prosenttia työajastaan. (määrätty salaiseksi)

Todistaja E:n, jonka tehtäviin kuului työvuorosuunnittelu sekä todistaja B:n mukaan A:lle oli järjestetty kevyempiä työvuoroja. E:n mukaan kevyempien vuorojen järjestäminen enemmässä määrin ei ollut mahdollista. Työnantaja on pyrkinyt helpottamaan A:n työssä selviytymistä muun muassa ajokaluston ja työvuorojen valinnoilla sekä vapaapäivien ajoituksilla. Todistaja E:n mukaan vapaita osapäivätöitä ei tuolloin ollut. Vuonna 2009 ei työnantajalla ole ollut mahdollisuutta järjestää A:lle osapäivätyötä Karkkilan asemapaikkakunnalta eikä myöskään Lohjalta. Työnantajan aloitteesta VR-yhtymässä on selvitetty mahdollisuuksia työllistää A yhtymän sisällä, mutta yhtymästä ei ole löydetty A:lle soveltuvaa työtä.

(määrätty salaiseksi) Tehtyjen työ- ja toimintakykyarvioiden ja kuntoutustutkimusten johdosta A on ollut kuntoutuksessa viimeksi vuoden 2008 elokuussa ja vuoden 2009 tammikuussa. VR-yhtymän ylilääkärin työnantajan edustajalle ennen A:n irtisanomista esittämän mukaan ennuste A:n työkyvyn paranemisesta on huono, (määrätty salaiseksi). A:n terveydentilasta ei ole hänen irtisanomisaikansa kestäessä esitetty työnantajalle sellaista uutta lääketieteellistä selvitystä, jonka perusteella työnantajan olisi ollut aihetta arvioida A:n työkykyä toisin kuin irtisanomisen ajankohtana.

Ottaen huomioon A:n vuosittaisten sairauspoissaolojen määrän, jossa ei ole tapahtunut vähenemistä, sekä työnantajan tiedossa irtisanomisaikana olleet lääketieteelliset arviot A:n työkyvystä työnantaja on voinut perustellusti katsoa A:n työkyvyn vähentyneen olennaisesti ja pitkäaikaisesti hänen tekemäänsä linja-autonkuljettajan työhön. Kun työnantajalla ei ole ollut tarjolla A:lle soveltuvaa muuta työtä, ei työnantajalta ole voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista, minkä vuoksi työnantajalla on ollut työsopimuslain mukaiset asialliset ja painavat syyt hänen työsopimuksensa irtisanomiselle.

Näin ollen esitetty korvausvaatimus on perusteeton. Myöskään Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ole siten laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään on Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Oy Pohjolan Liikenne Ab:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 4.560 euroa. Määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Oy Pohjolan Liikenne Ab:n oikeudenkäyntikulut 4.560 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ruikka puheenjohtajana sekä Siitonen, Sutela, Nyyssölä, Vuorio ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.