Labor court allows union claim that Sunday pay must be calculated on minimum fee, not actual hours, due to ambiguous contract text.

Asiassa oli kysymys tilapäisten muusikkojen sunnuntaityökorvauksen laskemisen perusteesta. Tulkintaerimielisyyden syynä oli työnantajapuolen muotoilema tekstimuutos. Määräyksen sanamuoto ja muutoksen tausta huomioon ottaen työntekijäpuoli oli voinut perustellusti saada käsityksen, että korvauksen maksamiskäytäntöä oli tarkoitus muuttaa. Tätä tulkintaa tuki muun muassa myös se, että korvauksen maksamiskäytäntö oli joissain orkestereissa muuttunut tekstimuutoksen seurauksena. Painavammat perusteet puolsivat siten työntekijäpuolen kantaa, jonka mukaan sunnuntaityökorvaus oli maksettava työehtosopimuksen mukaisen esiintymispalkkion eikä työnantajapuolen vaatimalla tavalla tosiasiallisesti tehtyjen työtuntien perusteella.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 106

KANTAJA

Suomen Muusikkojen Liitto ry

VASTAAJAT

Kunnallinen työmarkkinalaitos

Lahden kaupunki

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 15.6.2011

Pääkäsittely 29.8.2011

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Muusikkojen Liitto ry:n välisessä, 1.10.2007 allekirjoitetussa Kunnallisten tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksessa 2007–2009 on seuraavan sisältöiset määräykset:

2 § Palkkio

Muusikolle maksetaan palkkio seuraavasti euroissa:

Julkisesta esityksestä

1.9.2009 lukien 121,65

Esityksen kestäessä yli 3 tuntia, kutakin alkavaa puolta tuntia kohden

1.9.2009 lukien 20,28

7 § Sunnuntaityökorvaus

Sunnuntaina tehdystä työstä maksetaan 100 prosentilla korotettu palkka.

Sopimusta edeltävässä Kunnallisten tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksessa 2005–2007 sunnuntaityökorvausta koskeva määräys on ollut seuraavan sisältöinen:

7 § Sunnuntaityökorvaus

Sunnuntaina tehdystä työstä maksetaan 100 prosentilla korotettu palkka, joka maksetaan tehtyjen työtuntien perusteella.

ASIAN TAUSTA

Asiassa on kysymys 29.11.2009 pidetystä, kaksi tuntia ja 15 minuuttia kestäneestä esityksestä. Työnantaja maksoi tilapäiselle muusikolle A:lle esityksestä työehtosopimuksen 2 §:n mukaisen 121,65 euron vähimmäispalkkion. Työnantaja maksoi työehtosopimuksen 7 §:n mukaisen 100 prosentin sunnuntaityökorotuksen esityksen todellisen keston perusteella siten, että työntekijän laskennallinen tuntipalkka laskettiin työehtosopimuksen 2 §:n mukaisen, enintään kolmen tunnin työtä koskevan vähimmäispalkan perusteella ja tämä kerrottiin esityksen tosiasiallisella kestolla. Maksetun sunnuntaityökorvauksen määrä oli siten esiintymispalkkio lisättynä 91,24 eurolla.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Muusikkojen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

vahvistaa, että Lahden kaupunki on menetellyt Kunnallisten tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksen 7 §:n vastaisesti jättäessään maksamatta tilapäiselle työntekijälle sunnuntaikorvausta työehtosopimuksen mukaisesti,

velvoittaa Lahden kaupungin suorittamaan A:lle Kunnallisten tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksen 7 §:n mukaista sunnuntaityökorvausta 30,41 euroa korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien,

tuomitsee Lahden kaupungin työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työehtosopimuslain 8 §:n ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 3.986,80 eurolla korkoineen.

Perusteet

Asiassa on kysymys tilapäisille työntekijöille sunnuntaityöskentelystä maksettavasta korvauksesta. Työehtosopimuksen 2 §:n palkkamääräysten mukaan esityskohtainen vähimmäispalkkio, joka maksetaan alle kolmen tunnin esityksistä, on 121,65 euroa. Vähimmäispalkkiota ei ole sidottu esityksen kestoon. Vain mikäli esitys kestää yli kolme tuntia, lisäpalkkaa maksetaan tämän jälkeen kultakin alkavalta puolelta tunnilta.

Kun tilapäinen muusikkotyöntekijä esiintyy sunnuntaina, hänelle maksettava palkkio alle kolmen tunnin esityksistä on 121,65 euroa. Lisäksi työntekijälle tulee suorittaa työehtosopimuksen 7 §:n mukainen sunnuntaityökorvaus, joka on 100 prosenttia palkasta. Vähimmäiskorvaus sunnuntaina tehdystä työstä on siten 243,30 euroa. Esityksen tosiasiallisella kestolla ei ole merkitystä alle kolmen tunnin esitysten osalta, vaan esityksen kestolla on vaikutusta palkkaan ainoastaan yli kolmen tunnin pituisissa esityksissä.

Alle kolmen tunnin kestoinen esitys vaatii tilapäisesti palkattavalta muusikolta etukäteisvalmistautumista, matkustamisen työpaikalle ja siellä tapahtuvat toimet ennen varsinaista konserttiesitystä. Tarkoituksenmukaista on ollut sopia tietystä vähimmäispalkasta, joka maksetaan tilapäiselle muusikolle kaikissa tilanteissa. Vähimmäispalkkio on määritelty ottaen huomioon tavanomaisen konserttiesiintymisen kesto, joka on yleensä alle kolme tuntia. Työehtosopimukseen ei tästäkään syystä ole sisällytetty alle kolmen tunnin töiden osalta esityksen kestoon sidottua laskentamallia. Sen sijaan tavanomaista pidempien, yli kolmen tunnin esitysten osalta työehtosopimuksessa on työsuorituksen tosiasialliseen kestoon pohjautuva lisäkorvausjärjestelmä.

Säännöksen selkeä sisältö huomioiden työnantaja on menetellyt virheellisesti palkanmaksussaan ja siten tieten rikkonut työehtosopimusta. Joka tapauksessa työnantajan on täytynyt tietää rikkovansa työehtosopimusta.

Työnantajayhdistys on hyväksyessään työnantajan menettelyn laiminlyönyt omia velvoitteitaan.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Lahden kaupunki ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että vaatimukset hylätään ja kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut 1.002 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kunnallisten tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksen 2007–2009 7 §:n mukaan sunnuntaityö korvataan vain tehtyjen työtuntien osalta. Työehtosopimuksen 2 §:n mukainen palkkio on vähimmäispalkkio, jossa ei sanamuodonkaan mukaan oteta kantaa siihen, mikä on työtuntien määrä. Sen sijaan sunnuntaityökorvaus on tullut aina maksaa vain tehtyjen työtuntien perusteella.

Kysymyksessä olevaa työehtosopimusta edeltävän, vuosien 2005–2007 työehtosopimuksen 7 §:n mukaan sunnuntaina tehdystä työstä maksetaan 100 prosentilla korotettu palkka, joka maksetaan tehtyjen työtuntien perusteella. Lause ”joka maksetaan tehtyjen työtuntien perusteella” poistettiin työehtosopimuksesta 2007–2009. Poistamisen tarkoituksena ei ollut muuttaa sopimuksen sisältöä sunnuntaityökorvauksen maksuperusteista, vaan tehdä muodollinen muutos ja yhdenmukaistaa sanamuotoa Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen vastaavaan määräykseen, jonka mukaan sunnuntaikorvaukset maksetaan vain tosiasiallisesti tehdyltä työajalta.

Mahdollinen etukäteisvalmistautuminen on otettu huomioon tilapäiselle muusikolle maksettavassa 121,65 euron palkkiossa, joka maksetaan hänelle niin arkipäivänä kuin sunnuntainakin tapahtuvasta esityksestä. Etukäteisvalmistelun määrästä ja ajankohdasta päättää työntekijä.

Jos julkinen esiintyminen on sunnuntaina, tilapäiselle muusikolle maksetaan 121,65 euron suuruisen palkkion lisäksi sunnuntaityökorvaus, joka työehtosopimuksen 7 §:n perusteella maksetaan vain sunnuntaina tehdystä työstä eli tosiasiallisilta työtunneilta. Sunnuntaityökorvauksen määräytymisen peruste on julkista esiintymistä koskeva, enintään kolmelta tunnilta maksettava työehtosopimuksen 2 §:n mukainen korvaus jaettuna kolmella.

Vaatimusta korvata sunnuntaina tehty työ korottamalla 2 §:n mukaista korvausta 100 prosentilla ei tule hyväksyä ottaen huomioon 7 §:n sanamuoto ja tarkoitus, sopimusmääräyksen aikaisemman sisällöllisen merkityksen säilyminen, Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen sunnuntaityön korvaamista koskevat määräykset, työaikalain sunnuntaityötä koskeva tulkintakäytäntö ja työnantajien pääsääntöisesti noudattama tulkinta korvauksen maksamisessa.

Sunnuntaityökorvauksen maksamisessa on toimittu työehtosopimuksen mukaisesti.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Kunnallisen näyttelijöiden työehtosopimuksen (1.5.2010–) vierailevan näyttelijän sopimusta koskeva liite 1

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen pienkirjeen 8/21/2007 tilapäisiä muusikoita koskevat ohjeet

Kantajan henkilötodistelu

1. Muusikko, Muusikkojen Liitto ry:n varapuheenjohtaja B

Vastaajan henkilötodistelu

1. Eläkeläinen, entinen työmarkkinalakimies C

2. Intendentti D, Jyväskylän sinfonia

3. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkinatutkija E

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, lasketaanko tilapäisten muusikkojen sunnuntaityökorvaukseen kuuluva 100 prosentin korotus tosiasiallisesti sunnuntaina tehtyjen työtuntien vai työehtosopimuksen 2 §:n mukaan maksettavan vähimmäispalkkion perusteella.

Asiassa esitetty näyttö

Jyväskylä sinfonian intendentti D on kertonut, että Jyväskylässä sunnuntaityökorvaus maksetaan tehtyjen työtuntien mukaan, eikä soveltamiskäytännössä tapahtunut muutosta vuonna 2007. D:n mukaan maksamiskäytäntö vaihtelee, ja esimerkiksi Espoon kaupunginorkesteri maksaa sunnuntaityökorvauksen vähimmäispalkkion mukaan laskettuna riippumatta esityksen kestosta.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkinatutkija E on kertonut kysymyksessä olevan erimielisyyden ilmenemisen jälkeen tekemästään sunnuntaityökorvausta koskevasta tutkimuksesta. Työehtosopimusta soveltavista 18:sta orkesterista 13 vastasi kyselyyn, ja vastanneista kymmenen orkesteria sovelsi työehtosopimusta Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tulkintaa vastaavalla tavalla. Kolme orkesteria, mukaan luettuna Helsingin kaupunginorkesteri, tulkitsi määräystä kunnallisen työmarkkinalaitoksen tulkinnasta poikkeavalla tavalla.

Arviointi ja johtopäätökset

Esillä oleva tulkintaerimielisyys on aiheutunut kunnallisten tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksen 7 §:ään vuonna 2007 tehdystä tekstimuutoksesta. Määräyksen aikaisemman sanamuodon mukaan sunnuntaina tehdystä työstä maksetaan 100 prosentilla korotettu palkka, joka maksetaan tehtyjen työtuntien perusteella. Muutoksessa määräyksestä poistettiin jälkimmäinen lause.

Työtuomioistuimessa esitetty selvitys tekstimuutoksen syistä ja osapuolten tarkoituksesta on osin ristiriitaista. Työntekijäpuolen edustajana neuvotteluihin osallistunut B oli käsittänyt, että sopimustekstin muutos tehtiin hänen esille nostamansa soveltamisepäkohdan ratkaisemiseksi. C taas on kertonut, että kyse oli ainoastaan kirjoitustavan selkeyttämisestä, joka tehtiin työnantajapuolen aloitteesta tekstin yhdenmukaistamiseksi Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen kanssa.

Sopimusmääräys on ollut työnantajapuolen muotoilema. Kun otetaan huomioon määräyksen sanamuoto ja edellä selostettu tausta, työntekijäpuoli on voinut perustellusti saada sen käsityksen, että sunnuntaityökorvauksen maksamiskäytäntöä on ollut tarkoitus muuttaa muusikkojen toivomalla tavalla. Tällöin olisi ollut työnantajapuolen asiana tehdä neuvotteluissa selväksi, ettei määräyksen asiasisältöä ole tarkoitettu muuttaa. Jutussa on jäänyt epävarmaksi, onko tällaista selvennystä tehty. Tätä puutetta ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan korvaa se, että työmarkkinalaitos on sopimuksen voimaantulon jälkeen lähettänyt eräille kaupunginhallituksille suppean tiedotteen, jossa sopimuksen 7 §:ää ei ole mainittu muutettujen sopimuskohtien joukossa.

Esitetyn selvityksen mukaan uuden määräyksen soveltamisesta ei ole syntynyt yhdenmukaista käytäntöä. Kantajan tulkintaa tukee kuitenkin se todistajien kertomuksista ilmenevä seikka, että sopimusmuutoksen seurauksena sunnuntaityökorvauksen maksamiskäytäntö muuttui joissakin isoissa orkestereissa sellaiseksi kuin työntekijäpuoli oli määräyksen sisällön ymmärtänyt.

Asiaa kokonaisuutena arvioidessaan työtuomioistuin katsoo painavimpien perusteiden puoltavan kanteessa esitettyä tulkintaa, jonka mukaan sunnuntaityökorvauksen määrä on laskettava kanteessa vaadituin tavoin sopimuksen 2 §:ssä mainitun vähimmäispalkkion perusteella. Tulkinta poikkeaa siitä, miten sunnuntaityökorvaus lasketaan työaikalain 33 §:n mukaan, mutta laki ei aseta estettä sopimukselle, jonka mukaan korvaus lasketaan laissa säädettyä edullisemmalla tavalla. Kanne on näistä syistä hyväksyttävä.

Työehtosopimuksen rikkominen

Kysymys on ollut työehtosopimuksen tekstimuutoksesta, jonka tulkintaa voidaan pitää jossakin määrin epäselvänä. Lahden kaupunki on lisäksi menetellyt asiassa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen omaksuman tulkinnan mukaisesti. Lahden kaupungin ei siten voida katsoa tieten rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Asian epäselvyyden vuoksi myöskään Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ei voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu Suomen Muusikkojen Liitto ry:n hyväksi. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Lahden kaupunki ovat siten työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Muusikkojen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Lahden kaupunki ovat myöntäneet kuluvaatimuksen 3.986,80 euroa määrältään.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Lahden kaupunki on menetellyt Kunnallisten tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksen 7 §:n vastaisesti jättäessään maksamatta tilapäiselle työntekijälle sunnuntaikorvausta työehtosopimuksen mukaisesti.

Työtuomioistuin velvoittaa Lahden kaupungin suorittamaan A:lle Kunnallisten tilapäisten muusikkojen työehtosopimuksen 7 §:n mukaista sunnuntaityökorvausta 30,41 euroa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan haasteen tiedoksiannosta 7.3.2011 lukien.

Työtuomioistuin velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Lahden kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Muusikkojen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 3.986,80 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Ruikka, Äimälä, Tuliara, Koskinen ja Reinamo jäseninä. Sihteeri on ollut Mohsen.

Tuomio on yksimielinen.