TT:2011-102 · Työtuomioistuin

Virkamies työskenteli kahdella eri paikkakunnalla sijaitsevissa viraston toimipisteissä siten, että toisella paikkakunnalla hän teki työtä kolmena päivänä viikossa ja toisella kahtena päivänä viikossa.

Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko molemmat toimipisteet katsoa virkamiehen virkaehtosopimuksen mukaisiksi virkapaikoiksi vai katsottiinko toiselle paikkakunnalle tehdyt matkat sellaisiksi virkamatkoiksi, joilta virkamiehellä oli oikeus virkaehtosopimuksen mukaisiin matkakustannusten korvauksiin. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 102

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Virkaehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 5.5.2011

Pääkäsittely 9.8.2011

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n välillä 31.10.2007 tehdyssä matkakustannusten korvaamista koskevassa työ- ja virkaehtosopimuksessa on seuraavan sisältöinen virkamatkan käsitettä koskeva 3 §:

Matkakustannusten korvaukseen oikeuttavaksi matkaksi katsotaan sellainen esimiehen määräyksestä tehtävä matka, jonka virkamies tekee virkatehtävien hoitamista varten työpaikan ulkopuolelle (jäljempänä virkamatka).

Virkamatkana ei pidetä työmatkaa asianomaisen asunnolta tai sitä vastaavalta paikalta (jäljempänä asunto) virka- tai työpaikalle ja takaisin.

Virka- ja työpaikalla tarkoitetaan asianomaisen kiinteää toimipaikkaa, jossa hän työskentelee, tai mikäli hänellä ei työn luonteen vuoksi ole kiinteää toimipaikkaa, sitä vastaavaa paikkaa.

Huomautus: Virkamiehellä on virkapaikka ja työntekijällä työsopimuksessa sovittu työpaikka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TAUSTA

Ammatinvalintapsykologi A on nimitetty Keski-Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimistossa avoinna olleisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin ajoiksi 1.2.2009 – 7.7.2009 ja 8.7.2009 – 31.8.2010.

Keski-Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimistoon kuuluvat Hämeenkyrön, Kangasalan, Lempäälän, Nokian, Oriveden ja Ylöjärven toimipaikat sekä Ikaalisten sivutoimipiste. Kangasalan ja Oriveden toimipisteiden välinen etäisyys on noin 35 kilometriä.

Keski-Pirkanmaan työvoimatoimiston viransijaisuutta koskeneessa hakuilmoituksessa on ilmoitettu, että työskentely tulee tapahtumaan Oriveden toimipaikassa kolmena päivänä viikossa ja Kangasalan toimipaikassa kahtena päivänä viikossa. A:n nimittämiskirjassa viran sijoituspaikaksi merkittiin Keski-Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimisto ja nimittämiskirjan liitteessä on täsmennetty, että työskentely tapahtuu Orivedellä ja Kangasalalla ja että matkakuluja ei korvata kodin ja Oriveden tai kodin ja Kangasalan toimipaikan välisillä matkoilla.

A työskenteli hakuilmoituksen ja nimittämiskirjan liitteen mukaisesti myös käytännössä kahdessa toimipisteessä suunnitelman mukaan. Hänellä on ollut molemmissa toimipisteissä kiinteä toimipaikka, työhuone ja työvälineet ja hän on työskennellyt niissä itsenäisesti, hoitanut toimistotehtäviä ja vastaanottanut asiakkaita. A ei ole käytännössä joutunut kesken työpäivän kulkemaan kahden virkapaikaksi nimetyn toimipaikan väliä.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, että ammatinvalintapsykologi A:lla on ollut oikeus matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen mukaisiin korvauksiin matkustaessaan Kangasalan toimipisteeseen.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut valtiovarainministeriön velvoittamista korvaamaan JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Matkakustannusten korvaamista koskevaa virka- ja työehtosopimusta on vuosikymmenet tulkittu siten, että virkamiehellä on vain yksi varsinainen virkapaikka. Virantoimituspaikkoja voi olla useita, mutta niihin siirtymisestä suoritetaan matkakustannusten korvaussopimuksen mukaiset korvaukset. Sopimuksen sanamuoto on myös selvä. Sopimus puhuu virkapaikasta yksikössä jokaisessa kohdassa.

Valtion virkaehtosopimusten soveltamispiirissä muun muassa puolustusvoimissa työskentelee henkilöitä, jotka joutuvat työskentelemään eri paikkakunnilla. Heille on määrätty yksi virkapaikka ja muut työskentelypaikat ovat virantoimituspaikkoja. Virantoimituspaikalle matkustamista varten ei henkilölle anneta erillisiä matkamääräyksiä, vaan määräys on voimassa pysyvästi. Vastaava tilanne vallitsee myös yliopiston opettajien kohdalla, jotka aikaisemmin kuuluivat valtion virkaehtosopimusten piiriin.

Jos virkamiehen tulee työskennellä kahdessa eri toimipisteessä, työnantajan tulee määritellä, kumpi on päätoimipaikka sen mukaan, kummassa työskennellään pääsääntöisesti enemmän. A on työskennellyt Kangasalalla kahtena päivänä viikossa. Sivutoimipisteeseen matkustamisesta tulee maksaa korvaukset.

Matkakustannusten korvaamisesta tehty virkaehtosopimus on minimisopimus. Sitä heikompia palvelussuhteen ehtoja työnantaja ei voi sopia virkamiehen tai työntekijän kanssa ja vaikka sopisikin, niin sopiminen on mitätön.

Muihin virkamiehiin tai työntekijöihin ei sovelleta A:n kohdalla noudatettua käytäntöä. Työ- ja elinkeinoministeriön menettely on paitsi virkaehtosopimuksen myös virkamieslain 11 §:n vastainen. Mainittu lainkohta edellyttää virkamiesten tasapuolista kohtelua.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Valtiovarainministeriö on vaatinut Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n velvoittamista korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Matkustussäännön tarkoituksena on virkaehtosopimuksena määritellä niiden ylimääräisten kustannusten korvaaminen, jotka aiheutuvat siitä, että virkamies määrätään hoitamaan virkatehtäviään muualla kuin virkapaikallaan. Virkaehtosopimuksella ei ole sovittu matkakustannusten korvaamisesta silloin, kun virkamies menee virkapaikalleen hoitamaan virkatehtäviään.

Ylimääräisten matkakustannusten korvaaminen edellyttää, että virkamatka on tehty esimiehen määräyksestä. A:n kohdalla esimies ei ole antanut määräyksiä virkamatkan tekemiseen Kangasalan toimipisteeseen.

Virkapaikalla tarkoitetaan virkaehtosopimuksen 3 § 3 momentin mukaan asianomaisen kiinteää toimipaikkaa, jossa hän työskentelee, tai mikäli hänellä ei työn luonteen vuoksi ole kiinteää toimipaikkaa, sitä vastaavaa paikkaa. Virkapaikan käsitettä on täsmennetty matkustussäännön soveltamisohjeissa, joiden mukaan virkapaikkana pidetään yleensä rakennusta, jossa tai josta käsin virkamies hoitaa tehtävänsä. Tällaisena paikkana voidaan pitää paikkaa, jossa hän suorittaa toimistotehtävät, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämänsä asusteet, työvälineet ja laitteet tai jotain muuta mainittuja paikkoja vastaavaa, tehtävien hoidon kannalta merkityksellistä paikkaa.

Virkamiehen virkapaikan määrittely tehdään silloin, kun henkilö nimitetään virkaan tai virkasuhteeseen. Virkapaikka voi myös muuttua palvelussuhteen aikana, jolloin siirtymisessä noudatetaan tiettyjä pelisääntöjä. Virkapaikan määrittely kuuluu työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin, eikä siitä voida sopia virkaehtosopimuksella.

Matkustussäännössä ei ole sovittu siitä, että virkamiehellä pitäisi olla vain yksi virkapaikka. Virkapaikan käsitettä avaavissa määräyksissä ja ohjeissa on käytetty termistä virkapaikka yksikkömuotoa, mutta sanottujen määräysten tarkoituksena on selventää virkapaikan määrittelykriteereitä tilanteessa, jossa virkapaikasta on epäselvyyttä. Määräyksillä ei ole tarkoitettu rajata virkapaikkojen lukumäärää.

Käytännössä valtionhallinnon virkamiehillä on yleensä vain yksi virkapaikka. Niissä tapauksissa, joissa on asialliset perusteet pysyvästi määritellä useampi virkapaikka, näin on tehty.

A:n nimittämiskirjan liitteen virkapaikkaa koskevat määräykset vahvistavat viran hakuilmoituksessa todetut virkapaikat. Sanotun liitteen matkakustannusten korvauksia koskevilla maininnoilla on informatiivinen luonne, joiden tarkoituksena on ollut välttää epäselvyydet matkakustannusten korvauskysymyksessä.

Keski-Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimisto on määritellyt kaksi virkapaikkaa tilanteessa, jossa kahden eri toimipisteen asiakkaiden palveluntarpeeseen on haettu ratkaisua. Työ- ja elinkeinotoimiston johto on työnjohto-oikeuttaan käyttäessään ja virkapaikkaa määrittäessään harkinnut useamman toimipaikan kohtuullisuutta ja katsonut, että erityisasiantuntijoilla tulee olla rajattu määrä virkapaikkoja, mutta että kahden toimipaikan toimintaympäristö on kohtuullinen alue hallita. Etäisyys kyseessä olevien toimipisteiden välillä ei ole kohtuuton. A:n tapauksessa Kangasalan toimipiste on lisäksi ollut lähempänä virkamiehen kotia kuin Oriveden toimipiste. Edelleen soveltamisongelmien ehkäisemiseksi työ- ja elinkeinotoimiston johto on linjannut matkakustannusten korvausten kannalta ratkaisevaksi virkapaikaksi kulloinkin määritellyn työskentelypaikan.

Virastojärjestelyjen yhteydessä, vuoden 2007 alussa uuteen Keski-Pirkanmaan työvoimatoimistoon siirtyneellä vanhalla henkilöstöllä oli ennen muutosta ollut säännönmukaisesti yksi virkapaikka. Asian tilan on heidän osaltaan vahvistettu jatkuvan ennallaan myös muutoksen jälkeen. Tämän henkilöstön virkapaikan määrittäminen on tapahtunut A:n tapaukseen verrattuna erilaisissa olosuhteissa, eikä heidän asemansa ole siten rinnasteinen A:n tilanteeseen. Jos aseman katsottaisiinkin olevan A:han nähden rinnasteinen, oikeuttavat virkapaikan määrittämisen olosuhteet joka tapauksessa sen, että se on voitu määritellä eri tavoin uudessa virkasuhteessa. Virkapaikan määrittämisellä ja siihen perustuvalla matkustussäännön tulkinnalla TE-toimiston soveltamalla tavalla ei siten rikota yhdenvertaisuusperiaatetta vastaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Nimittämiskirja 28.1.2009 liitteineen

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Viransijaisuuden hakuilmoitus

2. Nimittämiskirja 28.1.2009 liitteineen

Kantajan henkilötodistelu

1. Upseeriliiton puheenjohtaja B

2. Pääluottamusmies C

Vastaajan henkilötodistelu

1. Työ- ja elinkeinotoimiston johtaja D

2. Neuvotteleva virkamies E

TUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Erimielisyys koskee sitä, onko A:n matkakustannusten korvaamista koskevan virkaehtosopimuksen mukaiseksi virkapaikaksi voitu määrätä Oriveden toimipaikan lisäksi myös Kangasalalla sijaitseva toimipaikka ja onko A:lla siten oikeus virkaehtosopimuksen mukaisiin matkakustannusten korvauksiin niiltä kahdelta päivältä viikossa, jotka hän työskenteli Kangasalalla.

Esitetty näyttö

B, joka on toiminut vuodesta 2002 Upseeriliitoon puheenjohtajana ja tätä ennen vuodesta 1997 alkaen pääluottamusmiehenä, on kertonut, että puolustusvoimissa on paljon tehtäviä, joissa työtä tehdään useassa toimipisteessä. Esimerkiksi Santahaminassa sijaitsevan maanpuolustuskorkeakoulun opettajat käyvät säännöllisesti antamassa opetusta myös korkeakoulun Tuusulassa sijaitsevassa toimipisteessä. Jos työtä tehdään muualla kuin varsinaisella virkapaikalla, virkamiehellä ei tällaisessa toimipaikassa ole yleensä samanlaista työpistettä ja työskentelyolosuhteita kuin työskenneltäessä varsinaisella virkapaikalla. Puolustusvoimissa virkaehtosopimusta on aina tulkittu siten, että virkamiehellä on vain yksi virkapaikka, vaikka hän joutuisi säännöllisesti työskentelemään myös virkapaikkansa ulkopuolella.

Pääluottamusmiehenä toimivan C:n mukaan työvoimahallinnossa on tavanomaista, että virkamies työskentelee useammalla paikkakunnalla. Esimerkkinä hän on maininnut Keski-Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimiston, jonka palveluksessa olevan psykologin virkapaikka oli toimiston päätoimipisteessä Järvenpäässä. Tämän lisäksi hänellä oli sivutoimipaikat Tuusulassa, Mäntsälässä ja Keravalla. Näissä sivutoimipaikoissa hänellä oli vastaanotot ilmoitettuina päivinä. Sivutoimipisteissä virkamiehellä oli yleensä normaali työssä tarvittava varustelu, mutta tarvittavan muun työmateriaalin psykologi kuljetti mukanaan toimipisteeseen. Tapauksissa, joissa virkamies työskenteli usealla paikkakunnalla, hänelle oli määrätty yksi virkapaikka ja muut työskentelypaikat olivat sivutoimipaikkoja, joissa tapahtuneen työskentelyn johdosta virkamiehelle oli suoritettu matkakustannusten korvaukset virkaehtosopimuksen mukaan.

Arviointi ja johtopäätökset

Kantajan todistajien kertomuksista on edellä todetuin tavoin ilmennyt, että valtionhallinnossa muun muassa työvoimahallinnossa ja puolustuslaitoksessa on tehtäviä, joissa viranhaltija joutuu säännöllisesti määrättyinä aikoina työskentelemään muualla kuin pääasiallisella virkapaikallaan ja jolloin virkamiehen katsotaan olevan virkamatkalla. Valtiovarainministeriön taholta tätä käytäntöä ei ole kiistetty.

Virkaehtosopimuksen 2 §.n mukaan matkakustannuksina pidetään niitä ylimääräisiä menoja, joita asianomaisella on ollut virkamatkan johdosta. Virkaehtosopimus sisältää määräykset edellytyksistä, joiden vallitessa matkakustannusten korvaukset voivat tulla suoritettaviksi. Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen katsoo, että A:lla on ollut oikeus matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen mukaisiin korvauksiin matkustaessaan Kangasalan toimipisteeseen, mikäli muut mainitun sopimuksen edellytykset täyttyvät.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi työtuomioistuin siitä annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla määrää, että Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry jutun voittaessaankin saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että A:lla on ollut oikeus matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen mukaisiin korvauksiin matkustaessaan Kangasalan toimipisteeseen, mikäli muut sopimuksen mukaiset edellytykset täyttyvät.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ruikka puheenjohtajana sekä Jalanko, Voipio, Nyyssölä, Vuorio ja Eero Heimolinna jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevan jäsen Nyyssölän lausunto, johon jäsenet Voipio ja Jalanko yhtyivät:

Jutussa on kyse ensinnäkin siitä, onko ammatinvalintapsykologi A:lla ollut yksi vai kaksi virkapaikkaa. Toiseksi jutussa on kyse siitä, onko järjestelyä, jossa virkamiehellä olisi kaksi virkapaikkaa, pidettävä virkaehtosopimuksen mukaisena järjestelynä. Tällainen järjestely johtaisi siihen, että kodin ja virkapaikan välisiä matkoja ei pidettäisi matkakustannusten korvauksiin oikeuttavina virkamatkoina.

A on työskennellyt Keski-Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston palveluksessa Oriveden ja Kangasalan toimipisteissä. Hän on käynyt työssä kotoaan Nokialta käsin. Kantaja on katsonut, että Orivettä olisi pidettävä A:n virkapaikkana ja että matkoja Nokialta Kangasalalle olisi pidettävä matkakustannusten korvauksiin oikeuttavina virkamatkoina.

Kun virka on julistettu haettavaksi, hakuilmoituksessa on todettu, että psykologi työskentelee Oriveden toimipaikassa kolme päivää viikossa ja Kangasalan toimipaikassa kaksi päivää viikossa. Kumpaakaan paikkakuntaa ei ole nimetty erityisesti virkapaikaksi, eikä hakuilmoituksesta ole pääteltävissä, että jompaakumpaa paikkakuntaa olisi muutoinkaan pidettävä ensisijaisena työskentelypaikkakuntana. Hakuilmoituksen perusteella ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että jompikumpi paikkakunnista olisi virkapaikka ja että toinen ei olisi.

A on saanut työnantajaltaan kaksi nimittämiskirjaa. Kummassakaan asiakirjassa ei ole mainintaa virkapaikasta. Nimittämiskirjoissa on todettu ainoastaan, että virasto, jossa A tulee työskentelemään, on Keski-Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimisto. Nimittämiskirjojenkaan perusteella ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että jompaakumpaa paikkakunnista olisi pidettävä virkapaikkana ja toista ei.

Jutussa on vielä esitetty nimittämiskirjojen liitteet 2.2.2009 ja 26.8.2009. Liitteissä on todettu, että A:n päätoimipaikka on Oriveden toimipaikka ja että hän työskentelee Kangasalan toimipaikassa kaksi päivää viikossa tai tarpeen mukaan. Liitteissä on lisäksi todettu, että psykologille ei korvata matkakuluja kodin ja Oriveden eikä kodin ja Kangasalan toimipaikkojen välillä.

Liitteiden johdosta totean ensiksi, että liitteellä ei voida poistaa virkamiehen oikeutta matkakustannusten korvaukseen, mikäli hänellä on tämä oikeus virkaehtosopimuksen perusteella. Liitteellä on kuitenkin merkitystä arvioitaessa sitä, onko tarkoitettu, että jompikumpi paikkakunnista olisi virkapaikka ja toinen ei. Maininta Orivedestä päätoimipaikkana voisi tukea sitä vaihtoehtoa, että Orivettä olisi pidettävä yksinomaisena virkapaikkana. Todistajana kuultu työ- ja elinkeinotoimiston johtaja D on kuitenkin kertonut, että maininta tarkoittaa ainoastaan sitä, että viikon työpäivistä enin osa tehdään Orivedellä. Matkakulujen korvaamista koskeva maininta puolestaan puhuu selvästi sen puolesta, että työnantaja ei ole tarkoittanut asettaa kumpaakaan paikkakunnista toisen edelle. Vastakkaista näyttöä asiakirjan tarkoituksesta ei ole esitetty.

D on lisäksi kertonut, että Keski-Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston aloittaessa toimintansa vuonna 2007 tarkoituksena oli, että virastolla ei ole päätoimistoa vaan se toimii verkottuneesti. A:n työskentelyolosuhteissa Oriveden ja Kangasalan toimipisteissä ei ollut eroja. Ulkonaisesti kyse on ollut tavanomaisista kodin ja työpaikan välisistä matkoista kahteen eri toimipisteeseen.

Edellä olevan perusteella katson selvitetyksi työnantajan tarkoituksena olleen, että A:lla ei ole yhtä virkapaikkaa vaan että Orivettä ja Kangasalaa on pidettävä samanarvoisina virkapaikkoina. Ainoaksi eroksi paikkakuntien välillä jää, että Orivedellä työskenneltiin hieman enemmän, mutta tällä seikalla ei ole ratkaisevaa merkitystä. Jutussa ei ole esitetty näyttöä siitä, että A:lle olisi voinut syntyä sellainen käsitys, että ainoastaan Orivettä olisi pidettävä hänen virkapaikkanaan. Katson näin ollen, että A:lla on ollut kaksi virkapaikkaa.

Jutussa on tarkasteltava vielä sitä, onko tätä järjestelyä pidettävä virkaehtosopimuksen mukaisena järjestelynä.

Työtuomioistuin on tuomiossaan TT 1982-18 todennut, että virkaehtosopimuksen ja sitä selventävien soveltamisohjeiden sanamuodosta yksistään ei voitu tehdä sellaista johtopäätöstä, että virkamiehellä ei voisi olla useampia kuin yksi virkapaikka. Muun selvityksen puuttuessa tuomioistuin katsoi kuitenkin, että virkamiehellä ei ollut kahta virkapaikkaa kyseisessä tapauksessa. Työtuomioistuin on toisin sanoen vuoden 1982 tuomiossaan vahvistanut virkaehtosopimuksen oikeaksi sisällöksi sen, että virkamiehellä voi olla kaksi virkapaikkaa. Käsiteltävänä olevan jutun kannalta on olennaista, onko tuomiossa vahvistettu periaate voimassa vai onko oikeustila muuttunut tuomion antamisen jälkeen.

Harkinnassa on kiinnitettävä huomiota muun muassa virkaehtosopimuksen soveltamiskäytäntöön vuoden 1982 jälkeen, sopijapuolten ohjeistukseen asiassa sekä siihen, onko asia ollut esillä esimerkiksi virkaehtosopimusneuvotteluissa.

Jutussa kuultujen puheenjohtaja B:n, pääluottamusmies C:n ja neuvottelupäällikkö E:n kertomusten perusteella on pääteltävissä yleisenä käytäntönä olleen, että virkamiehellä on vain yksi virkapaikka. C on muun muassa kertonut, että työvoimahallinnossa virkamiehelle määrätään yksi virkapaikka ja että muut työskentelypaikat ovat sivutoimipaikkoja, joissa työskentely oikeuttaa matkakustannusten korvauksiin. Jutussa ei ole esitetty näyttöä siitä, että virkamiehelle olisi käytännössä määrätty kaksi virkapaikkaa.

Toisaalta neuvottelupäällikkö E on kertonut, että valtiovarainministeriö eli työnantajapuoli on vuoden 1982 jälkeen ohjeistanut virastoja ja laitoksia niin, että virkamiehelle voidaan määritellä kaksi virkapaikkaa. E:n kertomus kuvastaa työnantajapuolen käsitystä virkaehtosopimuksen sisällöstä, ja se vastaa työtuomioistuimen tuomiossa 1982 omaksuttua kantaa. Käsiteltävänä olevassa jutussa on käynyt ilmi, että työntekijäpuolen käsitys virkaehtosopimuksen sisällöstä on toinen. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty selvitystä siitä, että työntekijäpuoli olisi virkaehtosopimusneuvotteluissa tai muutoin saattanut kantaansa työnantajapuolen tietoon ja että työnantajapuoli olisi sen hyväksynyt. Asiassa ei ole esitetty selvitystä myöskään muunlaisesta ohjeistuksesta. Osapuolilla ei ole tällä hetkellä yhteistä näkemystä siitä, miten virkaehtosopimusta olisi tulkittava.

Katson, että virkaehtosopimusta on näin ollen tulkittava samalla tavalla kuin työtuomioistuin on tehnyt tuomiossaan TT 1982-18. Se seikka, että virastot ja laitokset eivät ole tähän mennessä ilmeisesti käyttäneet kahden virkapaikan vaihtoehtoa, ei voi tarkoittaa sitä, että virkaehtosopimuksen sisältö olisi käytännössä muuttunut ja että vaihtoehto ei olisi enää käytettävissä. Virkaehtosopimuksen sisällön voitaisiin katsoa muuttuneen, jos sopimuksen osapuolilla olisi yhteinen näkemys siitä, että vuonna 1982 vahvistettu periaate ei vastaa osapuolten kantaa ja että yleisesti noudatettu käytäntö on muodostunut virkaehtosopimuksen sisällöksi.

Kantaja on katsonut vielä, että työnantajan menettely on virkamieslain 11 §:n vastainen, joka edellyttää virkamiesten tasapuolista kohtelua. Kantaja ei ole yksilöinyt, kohdistuuko tasapuolisuusvelvoitteen rikkomista koskeva väite mahdollisesti johonkin virkaehtosopimuksen määräykseen eikä esittänyt mitään vaatimuksia väitteen perusteella. Jätän tasapuolisuusvelvoitteen rikkomista koskevan väitteen tutkimatta.

Edellä esitetyillä perusteilla hylkään kanteen.

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että asianosaisilla on ollut aihetta tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi määrään, että valtiovarainministeriö saa jutun voittaessaankin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.