TT:2011-101 · Työtuomioistuin

Korkeakoulun suunnittelijan tehtävän vaativuustasoa oli erimielisyyskäsittelyn jälkeen nostettu taannehtivasti. Tehtävien tosiasiallinen sisältö oli säilynyt ennallaan. Ottaessaan käyttöön uuden vaativuustason työnantaja alensi työntekijän henkilökohtaisen palkanosan suoritustasoa taannehtivasti ja erillistä arviointikeskustelua käymättä. Menettely poikkesi sopijapuolten samanlaisessa asiassa yhteisesti omaksumasta tulkinnasta. Työnantajan katsottiin rikkoneen tietensä virkaehtosopimuksen määräyksiä.

Jutussa oli kysymys myös valtion ja niin sanotun uuden yliopiston vastuusta virkamiehen palkkasaatavista ja edellä mainitusta rikkomuksesta, joiden peruste kohdistui uuden yliopistolain voimaantuloa 1.1.2010 edeltävälle ajalle. Lain voimaantulon jälkeiseltä ajalta vaaditulla palkanerotuksella ei tuomiossa kerrotuista syistä ollut enää perustetta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 101

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJA

Suomen valtio edustajanaan opetus- ja kulttuuriministeriö

KUULTAVA

Aalto-yliopisto

ASIA

Virka- ja työehtosopimuksen tulkintaa koskeva riita

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 21.3.2011

Pääkäsittely 14.6.2011

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Opetusministeriön sekä Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ja Palkansaajajärjestö Pardian välillä 21.6.2006 tehdyssä tarkentavassa virka- ja työehtosopimuksessa, jossa on sovittu uuden palkkausjärjestelmän käyttöön ottamisesta yliopistoissa, on muun muassa seuraavat määräykset:

2 § Sopimuksen soveltamisala ja aineellinen sisältö

Yliopistoissa otetaan 1.1.2006 käyttöön uusi palkkausjärjestelmä, jota koskevat sopimusmääräykset ovat liitteinä 1 - 5.

LIITE 1 Sopimusmääräykset yliopistojen uudesta palkkausjärjestelmästä

5 § Henkilökohtainen palkanosa

1 mom. Henkilökohtainen palkan osa määräytyy henkilön suoritustason perusteella.

2 mom. Yliopistoissa on käytössä kaksi arviointijärjestelmää, opetus- ja tutkimushenkilöstöön sovellettava arviointijärjestelmä sekä muuhun henkilöstöön sovellettava arviointijärjestelmä. Henkilökohtaisen työstä suoriutumisen arviointijärjestelmä määräytyy sen mukaan, kumpaa vaativuuden arviointijärjestelmää henkilöön sovelletaan.

7 mom. Henkilökohtaista työsuoritusta ja suoritustasoa tarkastellaan arviointikeskusteluissa. Suoritusarviointi koskee henkilön suoriutumista tehtävässään ja hänelle asetetuista tavoitteista. Esimies tekee suorittamansa arvioinnin perusteella ehdotuksensa työsuorituksen arvioinniksi ja suoritustasoksi.

9 mom. Arviointikeskustelut käydään vuosittain. Opetus- ja tutkimushenkilöstön arviointijärjestelmän vaativuustasoille 5 - 11 sijoittuvan henkilöstön osalta arviointikeskustelut käydään kuitenkin vähintään kolmen vuoden välein.

10 mom. Työnantaja vahvistaa henkilökohtaiset työsuoritusarvioinnit ja -tasot sekä henkilökohtaiset palkanosat myös muissa alla mainituissa tapauksissa.

11 mom. Tässä pykälässä mainituin tavoin meneteltiin muulloinkin kun henkilön tehtävät muuttuvat olennaisesti. Silloin aloitteen arviointimenettelyyn ryhtymiseksi voi tehdä myös henkilö itse tai henkilön suostumuksella häntä edustava luottamusmies.

12 mom. Henkilön tullessa uutena yliopiston palvelukseen maksetaan henkilökohtainen palkanosa aluksi sellaisen suoritustason mukaisesti, jonka arvioidaan vastaavan hänen pätevyyttään, työkokemustaan ja aikaisempaa suoriutumistaan. Suoritustaso arvioidaan viimeistään kuuden kuukauden kuluttua palvelussuhteen alkamisesta, jolloin henkilökohtainen palkanosa määräytyy suoritustason mukaisesti. Niissä tapauksissa missä opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluvan henkilön osalta noudatetaan vuotta pidempää arviointijaksoa, noudatetaan 12 kuukauden määräaikaa.

13 mom. Tehtävän vaativuustason muuttuessa henkilökohtainen palkanosa maksetaan siihenastisen suoritustason mukaisena uudesta tehtäväkohtaisesta palkanosasta laskettuna, kunnes suoritustaso uudessa tehtävässä on arvioitu. Uuden tehtävän mukainen suoritustaso arvioidaan viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tehtävien vaativuustason muuttumisesta, jolloin henkilökohtainen palkanosa määräytyy suoritustason mukaisesti. Niissä tapauksissa missä opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluvan henkilön osalta noudatetaan vuotta pidempää arviointijaksoa, noudatetaan 12 kuukauden määräaikaa.

14 mom. Mikäli henkilön tehtävien vaativuus tai tehtäväkohtainen palkanosa nousee a) toiseen virkaan tai määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämisen vuoksi tai toiseen työsuhteiseen tehtävään ottamisen vuoksi, tai b) tehtävien vaativuus nousee vähintään kahdella tasolla, taikka c) henkilö siirtyy arviointijärjestelmästä toiseen, hänen henkilökohtainen palkanosansa maksetaan aluksi sellaisen suoritustason mukaisesti, jonka arvioidaan vastaavan hänen pätevyyttään, työkokemustaan ja aikaisempaa suoriutumistaan. Kokonaispalkkaus ei tässä vaiheessa kuitenkaan saa alentua. Todellinen suoritustaso arvioidaan siten kuin edellisessä momentissa on todettu.

15 mom. Mikäli arviointikeskustelussa todetaan suoritustason alentuneen, keskusteluihin liittyen hyväksytään yhteisesti myös työsuorituksen parantamista tukevat toimenpiteet. Uusi arviointi tehdään mahdollisimman pian, muun henkilöstön osalta 6 kuukauden kuluttua edellisestä arvioinnista sekä opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluvan henkilön osalta, silloin kun noudatetaan vuotta pidempää arviointijaksoa, 12 kuukauden kuluttua edellisestä arvioinnista. Mikäli suoritustaso ei uuden arvioinnin mukaan ole parantunut ennalleen, tarkistetaan henkilökohtainen palkanosa uutta arviointia vastaavaksi.

18 mom. Tämän pykälän 9 momentin mukaisten vahvistettujen eri suoritustason muutosten edellyttämät palkantarkistukset toteutetaan muun henkilökunnan osalta kyseisen vuoden toukokuun alusta ja opetus- ja tutkimushenkilökunnan osalta kyseisen vuoden elokuun alusta. Tämän pykälän 11 momentin mukaisten vahvistettujen suoritustason muutosten edellyttämät palkantarkistukset tulevat voimaan arviointia seuraavan kuukauden alussa.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

vahvistaa, että Aalto-yliopiston / Teknillisen korkeakoulun palveluksessa olevalla A:lla on 1.12.2008 ja 31.1.2010 välisenä aikana oikeus henkilökohtaisen työstä suoriutumisen arvioinnin tason 6 sijasta tasoon 7,

velvoittaa Suomen valtion ja Aalto-yliopiston / Teknillisen korkeakoulun yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle saamatta jääneet palkat 1.12.2008 - 31.1.2010 yhteensä 2.511,70 euroa,

tuomitsee Suomen valtion maksamaan kantajalle valtion virkaehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

velvoittaa Suomen valtion korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perusteet

A on työskennellyt Teknillisen korkeakoulun palveluksessa virkasuhteisena suunnittelijana ja jatkanut samassa tehtävässä työsuhteessa Aalto-yliopistossa, jolle korkeakoulun toiminta on vuoden 2010 alusta lukien siirtynyt. Asiassa on kysymys siitä, onko työnantajalla virka- ja työehtosopimuksen mukaan ollut oikeus yksipuolisella päätöksellä ja taannehtivin vaikutuksin alentaa A:n palkkauksen perusteena olevan henkilökohtaisen suoritustason arviointia.

Vaativuustason ja henkilökohtaisen suorituksen arviointi

Opetusministeriö ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry ovat 6.11.2009 paikallisneuvotteluissa päässeet yksimielisyyteen siitä, että A:n tehtävän vaativuustaso nostetaan tasolta 9 tasolle 10 takautuvasti palvelussuhteen alusta 19.5.2008 lukien. Teknillinen korkeakoulu on 25.11. ja 1.12.2009 tekemillään päätöksillä nostanut tehtävän vaativuuden tasoa tämän mukaisesti. Samalla työnantaja on tehnyt päätöksen, jolla A:n henkilökohtainen työsuoritus on arvioitu tasolle 6 takautuvasti 1.12.2008 lukien. Tätä ennen henkilökohtaisen suoriutumisen arviointi oli ollut 1.12.2008 lukien 7.

Tarkentavan virkaehtosopimuksen 1. liitteen 5 §:n mukaan henkilökohtaista työsuoritusta ja suoritustasoa tarkastellaan pääsääntöisesti vuosittaisissa arviointikeskusteluissa, minkä jälkeen työnantaja vahvistaa henkilökohtaisen työsuoritusarvioinnin ja -tason. Jos viranhaltijan suoriutumistason todettaisiin arviointikeskusteluissa alentuneen, olisi meneteltävä siten kuin 15 momentissa on sovittu.

Tehtävän vaativuuden nostaminen yhdellä tasolla tehtäväkuvan pysyessä samana ei anna työnantajalle oikeutta alentaa henkilökohtaista suoritustasoa. Työnantaja on yksipuolisella ilmoituksella arviointikeskustelua käymättä alentanut A:n suoritustasoa takautuvasti. Tämä ei ole virka- ja työehtosopimuksen mukaan mahdollista. Työnantaja on menetellyt sopimuksen liitteen 5 §:n vastaisesti.

A:n palkkasaatava

A on saanut 1.12.2008 lukien vähemmän palkkaa kuin mihin hänellä olisi oikeus. Saatava perustuu kulloinkin voimassa olleeseen muun henkilöstön järjestelmän palkkatauluun ja muodostuu henkilökohtaisen työsuorituksen tasojen 6 ja 7 erotuksesta tehtävän vaativuustasolla 10. Saatavan määrä on 31.12.2009 mennessä 2.328,06 euroa ja tammikuun 2010 loppuun mennessä yhteensä 2.511,10 euroa.

Aalto-yliopiston ja valtion vastuu A:n palkkasaatavasta perustuu uuden yliopistolain voimaanpanolain 5 §:ään, jonka mukaan uusi yliopisto vastaa vanhan yliopiston tekemistä sitoutumuksista, ja valtion vastuu näistä sitoumuksista jää voimaan. Mainitun säännöksen nojalla Aalto-yliopisto ja valtio ovat yhteisvastuussa Teknilliselle korkeakoululle kuuluneesta A:n palkkasaatavien maksusta virka- ja työehtosopimuksen voimassaolon päättymiseen 31.1.2010 asti.

OPETUS-JA KULTTUURIMINISTERIÖN VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Opetus- ja kulttuuriministeriö on vaatinut, että kanne hylätään ja kantaja velvoitetaan korvaamaan valtion oikeudenkäyntikulut korkoineen. Valtio ei joka tapauksessa vastaa A:n palkasta 1.1.2010 - 31.1.2010 väliseltä ajalta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Uuden yliopistolain voimaanpanolain 4 §:n mukaan vanhat yliopistot lopettavat toimintansa siten, että yliopistot toimintoineen, henkilöstöineen ja opiskelijoineen siirtyvät toimimaan uuden yliopistolain mukaisina oikeushenkilöinä. Uuden lain mukaiset yliopistot ovat 1.1.2010 lukien toimineet itsenäisinä työnantajina. Valtion, yliopistojen, opetusministeriön ja valtiovarainministeriön tekemät virka- ja työehtosopimukset ovat olleet vanhoja yliopistoja velvoittavia sitoumuksia, joista johtuva vastuu on voimaanpanolain 5 §:n nojalla siirtynyt uusille yliopistoille myös 1.1.2010 edeltävältä ajalta. Valtion vastuu on lakannut 31.12.2009, kun uusi yliopistolaki tuli voimaan.

Hyvityssakon osalta kysymyksessä on tulkinnanvarainen tilanne, jota sopimukset eivät määrittele. Kysymys ei ole tieten rikkomisesta.

Muilta osin opetus- ja kulttuuriministeriö on viitannut Aalto-yliopiston vastaukseen.

AALTO-YLIOPISTON VASTAUS

Kanteen kiistäminen

Aalto-yliopisto on kiistänyt kanteen perusteeltaan. Aalto-yliopisto on myöntänyt vaatimukset määrältään oikeaksi.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n tapauksessa kysymys on siitä, voiko työnantaja alentaa yksipuolisella päätöksellä A:n suoritustasoa takautuvasti tilanteessa, jossa vaativuustaso on puolitoista vuotta myöhemmin erimielisyyskäsittelyssä todettu virheelliseksi.

A:lla ei ole ollut 1.12.2008 lukien oikeutta henkilökohtaisen työstä suoriutumisen tasoon 7 tason 6 sijasta. Aalto-yliopisto ei ole velvollinen suorittamaan A:lle vaadittuja palkkoja.

Vaativuustason ja henkilökohtaisen suorituksen arviointi

A on aloittanut työskentelyn nykyiseen Aalto-yliopistoon kuuluvalla Teknillisellä korkeakoululla 19.5.2008 kemian ja materiaalitieteiden tiedekunnassa suunnittelijana. Suunnittelijan tehtäviin tiedekunnassa kuuluu muun muassa opintoasioiden koordinointi, opetussuunnitelmatyö ja esittely- ja valmistelutehtäviä liittyen opintoasioihin.

Työnantaja oli suunnittelijaa palkatessaan ilmoittanut tehtävän vaativuustason olevan 9 - 10 muun henkilöstön palkkausjärjestelmässä. Virkasuhteen alkaessa työnantaja oli arvioinut ja vahvistanut A:n tehtävän vaativuuden tasolle 9 alustavan suoritustason ollessa 5. Sopimuksen mukaan varsinainen suoritusarviointi tuli tehdä kuuden kuukauden kuluttua palvelussuhteen alkamisesta ja A:n tapauksessa varsinainen suoritusarviointi tehtiin marraskuussa 2008, jolloin suoritustaso työnantajan päätöksellä nousi tasolta 5 tasolle 7.

A haki oikaisua tehtävän vaativuustasoon ja tason nostoa tasolle 10. A:n esimies, tiedekunta, arviointiryhmä ja työnantaja eivät puoltaneet vaativuustason nostamista, vaan vaativuustaso jäi ennalleen. Myös suoritustaso jäi ennalleen tasolle 7.

Koska A riitautti vaativuustasonsa edelleen, pidettiin asiassa valtion pääsopimuksen mukaiset paikallisneuvottelut 6.11.2009 opetusministeriön ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n välillä. Neuvotteluissa linjattiin, että vaativuustaso säilyy samana kuin virkaa aiemmin hoitaneella henkilöllä eli tasolla 10 vastoin työnantajan alkuperäistä kantaa. Vaativuustason 9 tehtävät ovat vaativia asiantuntijatehtäviä ja tason 10 erityisasiantuntija- tai päällikkötehtäviä. Koska tehtävän vaativuustaso nousi takautuvasti yhdellä tasolla 19.5.2008 lukien, työnantaja kävi uudestaan läpi suoritusarvioinnin ja -tason, jotta suoritusarviointi olisi oikeassa suhteessa uuteen vaativuustasoon. Työnantaja vahvisti A:n suoritusarvioinnin edelleen tasolle 5 ajalle 19.5. - 30.11.2008 ja 1.12.2008 lukien tasolle 6.

Vaativuustason 9 ja suoritustason 5 palkka oli noin 3.100 euroa 1.10.2008 voimassa olleiden taulukoiden perusteella. Mikäli A:n vaatimus henkilökohtaisesta palkanosasta 7 suhteessa vaativuustasoon 10 toteutuisi, olisi A:n palkka vain noin puoli vuotta palvelussuhteen alkamisesta noin 4.000 euroa. Siinä ajassa A:n työtehtävät eivät kuitenkaan olleet muuttuneet. A:n palkka on noussut tasaisesti Teknillisessä korkeakoulussa koko palvelussuhteen ajan.

Kun tiedekunnassa tarkasteltiin A:n suoritustasoa ja -pisteitä peilaten korkeampaan vaativuustasoon 10, tiedekunnan johdon tuli arvioida A:n työsuoritusta muun muassa suhteessa tiedekunnan muihin kolmeen, samoissa tai samankaltaisissa tehtävissä työskentelevään opintojen suunnittelijaan, joiden tehtävien vaativuustaso on tasolla 10, ja ylipäänsä vaativuustasolla 10 työskenteleviin henkilöihin. Heistä kahdella on usean vuoden työkokemus opintojen suunnittelijan tehtävistä tiedekunnassa, ja heidän suoritustasonsa on tasolla 7. Kolmas suunnittelija on hoitanut tehtäväänsä 14.7.2008 lähtien, ja hänen palkkakehityksensä on verrattavissa A:han, suoritustaso on tasolla 6.

Työnantaja on käynyt A:n kanssa virka- ja työehtosopimuksen tarkoittaman arviointikeskustelun sopimuksen mukaisesti. A:n henkilökohtainen suoriutuminen on ollut työnantajan tiedossa, koska yllä mainittu arviointikeskustelu oli käyty ja A oli työskennellyt Teknillisessä korkeakoulussa jo puolentoista vuoden ajan. Työnantajalla oli palkkausjärjestelmän toimivuuden ja oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi oikeus takautuvasti alentaa A:n henkilökohtaista palkanosaa ilman uuden arviointikeskustelun pitämistä.

Suoritustaso 7 on yliopistojen palkkausjärjestelmässä korkea taso, joka edellyttää muun muassa usein pitkää työkokemusta ja syvällistä asiantuntemusta. Tasolla 7 tai sen yli on muun henkilöstön järjestelmässä vain noin 25 prosenttia henkilöstöstä eli korkeammat suoritustasot ovat melko harvinaisia palkkausjärjestelmässä. Suurin osa henkilöstöstä on tasoilla 5 ja 6. Työnantaja on pyrkinyt noudattamaan palkkausjärjestelmää oikeudenmukaisesti ja yhdenmukaisesti. Tilanne, jossa vaativuustaso nousee ilman että tehtävissä tapahtuu muutosta, ovat eri asemassa kuin tilanteet, joissa vaativuustason nousu perustuu tehtävien muutokseen. Mikäli A:n suoritustaso olisi tässä tapauksessa tasolla 7, se johtaisi epäoikeudenmukaisuuteen suhteessa muihin suunnittelijoihin palkkausjärjestelmän sisällä.

Suoritustason alentaminen tasolle 6 ei ole johtunut tyytymättömyydestä A:n työsuoritukseen. Työnantaja on aikanaan suorittanut arvioinnin asianmukaisesti ja myös uudessa tilanteessa huolellisesti arvioinut A:n tapausta ennen uuden henkilökohtaisen palkanosan vahvistamista. Työnantaja ei alentanut A:n suoritustasoa summittaisesti tehtävän vaativuustason noustua, vaan asiaa ovat tarkastelleet useat työnantajan edustajat, muun muassa tiedekunnassa A:n lähiesimies, dekaani sekä koko palkkausjärjestelmän toimivuudesta vastaava Teknillisen korkeakoulun henkilöstöosasto.

Normaalitilanteessa, kun tehtävän vaativuustaso muuttuu, henkilökohtainen osa maksetaan virkaehtosopimuksen liitteen 5 §:n 13 momentin nojalla entisen suoritustason mukaan, kunnes suoritustaso on uudessa tehtävässä arvioitu. Tavoitteena on usein ollut, että henkilökohtainen suoriutuminen on arvioitu mahdollisimman pian vaativuustason muutostilanteessa, jotta kokonaispalkka on heti saatu vastaamaan oikeaa uutta palkkaa. A:n tapauksessa ei tosin ollut kyse uudesta tehtävästä, mutta hänen asiansa rinnastuu edellä kuvattuun vaativuustason muuttumista koskevaan tilanteeseen.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työnantajan päätös 25.11.2009

2. Työnantajan päätös 1.12.2009

3. Pöytäkirja opetusministeriön ja Pardian/ YHL ry:n välisestä paikallisneuvottelusta 3.12.2009

4. Käsikirja yliopistojen uudesta palkkausjärjestelmästä 16.10.2006, s. 13, 18, 19

Kuultavan kirjalliset todisteet

1. Pöytäkirja luottamusmiesten ja työnantajan välisestä välittömästä neuvonpidosta 28.1.2010, s. 2

Kantajan henkilötodistelu

1. B, JUKO ry

2. C, Teknillisen korkeakoulun luottamusmies

Kuultavan henkilötodistelu

1. D, Helsingin yliopiston henkilöstöjohtaja

2. E, Itä-Suomen yliopiston henkilöstöjohtaja

3. F, Teknillisen korkeakoulun hallintojohtaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko Teknillinen korkeakoulu menetellyt virka- ja työehtosopimuksen mukaisesti alentaessaan A:n henkilökohtaisen palkanosan suoritustasoa takautuvasti erillistä arviointikeskustelua käymättä. Asiassa on lisäksi kysymys siitä, onko valtio vastuussa A:n mahdollisesta palkkasaatavasta vai onko valtion vastuu lakannut uuden yliopistolain tultua voimaan 1.1.2010.

Asiassa esitetty näyttö

Virka- ja työehtosopimuksen tulkinta

Työntekijäpuoli on vedonnut kirjallisena todisteena 16.10.2006 päivättyyn, yliopistojen uudesta palkkausjärjestelmästä laadittuun käsikirjaan, joka käsittelee muun muassa muun henkilöstön kuin opetushenkilökunnan henkilökohtaisen työstä suoriutumisen arviointijärjestelmää. Käsikirjasta ilmenee, että työntekijän henkilökohtaista työstä suoriutumista arvioidaan vuotuisen arviointikeskustelun yhteydessä. Mikäli arviointikeskustelussa todetaan suoritustason alentuneen, hyväksytään yhteisesti työsuorituksen parantamista tukevat toimenpiteet. Uusi arviointi tehdään mahdollisimman pian, muun henkilöstön osalta kuuden kuukauden kuluttua edellisestä arvioinnista. Mikäli suoritustaso ei uuden arvioinnin mukaan ole parantunut ennalleen, tarkennetaan henkilökohtainen palkanosa uutta arviointia vastaavaksi.

Teknillisen korkeakoulun entinen luottamusmies C on kertonut yhdensuuntaisesti B:n kanssa, että vaativuustason muuttuessa on käytävä sopimuksen mukainen arviointikeskustelu suoritustasosta ja muutokset suoritustasoon tulee tehdä vasta keskustelun jälkeen. Jos keskustelua ei käydä, aikaisempi suoritustaso jää C:n mukaan voimaan, koska jälkikäteistä arviointia ei voi luontevasti tehdä.

Virka- ja työehtosopimuksen soveltamiskäytäntö

Työnantajapuoli on työtuomioistuimessa vedonneet kirjallisena todisteena A:ta koskevaan pöytäkirjaan 28.1.2010 luottamusmiesten ja työnantajan välisestä välittömästä neuvonpidosta. Pöytäkirjaan on kirjattu Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön JUKO ry:n kannaksi se, että Teknillisessä korkeakoulussa on ollut tapana melkein automaattisesti laskea työntekijän suoritustasoa silloin, kun tehtävän vaativuustaso on noussut. Pöytäkirja vastaa näiltä osin Teknillisen korkeakoulun entinen hallintojohtaja F:n kertomusta henkilökohtaisen suoritustason arvioinnissa noudatetusta menettelystä Teknillisessä korkeakoulussa. F:n mukaan Teknillisessä korkeakoulussa meneteltiin pääsääntöisesti siten, että tehtävän vaativuustason noustessa suoritustasoa laskettiin yhdellä luokalla. C on kertonut korkeakoulussa noudatetusta käytännöstä samalla tavoin, mutta pitänyt käytäntöä virkaehtosopimuksen vastaisena.

D on lisäksi kertonut, että, kun yliopistot muutettiin itsenäisiksi oikeushenkilöiksi 1.1.2010 lukien, ne jatkoivat yksipuolisilla työnantajapäätöksillä palkkausjärjestelmän soveltamista, kunnes uudet työehtosopimukset aikanaan saatiin solmituksi. Vanha sopimus ei kuitenkaan ollut enää vuodenvaihteen jälkeen virallisesti voimassa.

Itä-Suomen yliopiston henkilöstöjohtaja E, joka oli niin ikään osallistunut virka- ja työehtosopimusneuvotteluihin, on kertonut yhdenmukaisesti D:n kanssa, että sopimus mahdollistaa välittömän suoritusarvioinnin, koska sopimuksen liitteen 5 §:n 13 momentissa on mainittu vain takaraja arvioinnin suorittamiselle. E on katsonut kuten D, että suoritustaso tulee arvioida suhteessa vaativuustasoon.

Työntekijäpuoli on vedonnut kirjallisena todisteena käsillä olevaa virka- ja työehtosopimusta koskevaan opetusministeriön ja Pardian ja YHL ry:n välisen, 3.12.2009 pidetyn paikallisneuvottelun pöytäkirjaan. Erimielisyysasiassa lääketieteen laitoksen opetuskoordinaattoreiden tehtävien vaativuustasoa oli nostettu yhdellä tasolla normaalin arviointikierroksen perusteella, vaikka tehtävät säilyivät sinänsä muuttumattomina. Osapuolten pöytäkirjasta ilmenevä yhteinen tulkinta oli, että henkilökohtaisen suorituksen arvioinnissa ei tällöin ollut kyse sopimuksen liitteen 5 §:n 13 tai 14 momentin mukaisesta menettelystä. Henkilökohtaisen suorituksen arviointi oli tullut suorittaa normaalin arviointikierroksen yhteydessä. Mikäli tällöin olisi havaittu suoritustason laskua entiseen verraten, olisi tullut noudattaa liitteen 5 §:n 15 momentin mukaista menettelyä, jossa yhteisesti hyväksytään suoritusta tukevat toimenpiteet ja näiden jälkeen tehdään uusi arvio.

A:n suoritustason arviointi

Työntekijäpuoli on vedonnut kirjallisena todisteena A:n suoritustasoa koskeviin työnantajan päätöksiin 25.11.2009 ja 1.12.2009. Päätöksistä ilmenee, että Teknillinen korkeakoulu on nostanut tehtävän vaativuuden tasolta 9 tasolle 10 takautuvasti 19.5.2008 lukien, mutta A:n henkilökohtaisen työsuorituksen arviointi on alennettu 1.12.2008 lukien tasolta 7 tasolle 6. Henkilökohtaisen suoriutumisen osatekijöitä ovat olleet osaaminen, kehittyminen ja erityisosaaminen, oma-aloitteisuus, yhteistyötaidot ja sitoutuminen sekä aikaansaavuus, työn laatu ja taloudellisuus. Nämä tekijät on arvioinnissa pisteytetty kukin erikseen. Pisteytyksiä on alennettu sillä tavoin, että aikaisempi yhteispistemäärä 34 on alentunut 29:ään, ja tästä on seurannut edellä mainittu suoritusarvioinnin tason lasku.

F on työtuomioistuimessa kertonut A:n tehtävän vaativuustason ja suoritustason arvioinnista. Koska F:n mukaan tehtävän vaativuus- ja suoritustasojen tulee olla suhteessa toisiinsa, A:n suoritustaso arvioitiin uudelleen sen jälkeen, kun tehtävän vaativuustaso oli nostettu. Koska A:n tapauksessa oli kysymys taannehtivasta vaativuustason nostamisesta, erillistä arviointikeskustelua ei käyty ennen suoritustason alentamista. Yleensä tehtävän vaativuus- ja suoritustaso käytiin vaativuustason noston yhteydessä läpi kyseisen henkilön kanssa. Myös C on kertonut, että A:n suoritustasoa alennettiin tehtävän vaativuustason muutoksen yhteydessä Teknillisessä korkeakoulussa yleisesti noudatetulla tavalla arviointikeskustelua käymättä, mikä C:n mukaan oli virka- ja työehtosopimuksen vastaista ja keinotekoista. C:n mukaan suoritustasot 6 ja 7 olivat Teknillisessä korkeakoulussa kohtuullisen yleisiä suoritustasoja.

Arviointi ja johtopäätökset

Henkilökohtaisen suoritustason arviointi

Asiassa on selvitetty, että A:n tehtävän alkuperäinen vaativuustaso oli 9 ja että hänen henkilökohtainen suoriutumistasonsa 19.5.2008 - 30.11.2008 oli ollut 5 ja 1.12.2008 lukien 7. A:n tehtävän vaativuustaso nostettiin 25.11.2009 takautuvasti 19.5.2008 lukien tasolle 10. Samassa yhteydessä A:n henkilökohtaisen työsuorituksen arviointi alennettiin tasolle 6 joulukuun alusta 2008 lukien. F:n ja C:n kertomuksilla on selvitetty, että A:n suoritustasoa alennettiin ilman arviointikeskustelua. Asiassa on riidatonta, ettei A:n tehtävänkuva ole muuttunut palvelussuhteen aikana.

Virka- ja työehtosopimuksessa ei ole nimenomaista määräystä, jossa olisi erikseen otettu huomioon juuri A:n asian kaltainen tapaus. Kantajan vetoamassa opetuskoordinaattoreiden erimielisyysasiassa on kuitenkin ollut kysymys vastaavanlaisesta tapauksesta. Opetusministeriö ja palkansaajajärjestöt olivat yhteisesti katsoneet, että tehtävän vaativuustason noustessa mutta tehtävänkuvan pysyessä samana henkilökohtaisen suorituksen arviointi tuli suorittaa sopimuksen liitteen 5 §:n mukaisen normaalin arviointikierroksen yhteydessä. Suoritustason alentumisen tapauksessa tuli noudattaa 15 momentin mukaista menettelyä suoritustason parantamista tukevine toimenpiteineen.

Työtuomioistuimen käsityksen mukaan on vahvoja perusteita katsoa, että A:n asiassa olisi tullut menetellä noudattaen samoja, sopijapuolten yhteisesti hyväksymiä virka- ja työehtosopimuksen tulkintaperusteita. Sopimuksessa ei ole määräyksiä henkilökohtaisen suoriutumisen takautuvasta arvioinnista, eikä liioin sellaisesta menettelystä, että henkilökohtaisen suoriutumisen tasoa muutettaisiin arviointikeskustelua käymättä, kuten A:n asiassa on tapahtunut. Sopimuksen tekstin mukainen normaalimenettely arviontikeskusteluineen sen sijaan soveltuu myös esillä olevan kaltaisessa tapauksessa.

Henkilökohtaisen suoritustason arvioinnissa voidaan lähtökohtana sinänsä pitää sitä, että tehtävän vaativuustason noustessa työntekijän henkilökohtainen suoritus ei ilman muuta säily samalla tasolla kuin aiemmassa, vähemmän vaativassa tehtävässä. A:n tapauksessa tehtävän vaativuustaso on kuitenkin noussut ilman, että tehtävien tosiasiallinen sisältö olisi muuttunut. Ainoastaan tehtävien vaativuusluokituksen pisteitä on jälkikäteen oikaistu tehtävien pysyessä ennallaan. Pisteytyksen nostamisella ei ole ollut vaikutusta siihen, että A:n henkilökohtainen suoriutuminen on todellisuudessa pysynyt tehtäviin nähden samana kuin aiemminkin.

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo, ettei Teknillisessä korkeakoulussa ole menetelty yliopistojen uutta palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virka- ja työehtosopimuksen mukaisesti, kun A:n henkilökohtaisen suoriutumisen tasoa on taannehtivasti alennettu 1.12.2008 lukien. A:lla on siten oikeus saada kanteessa vaadittua palkanerotusta sanotusta ajankohdasta alkaen. Saatava on määrältään riidaton.

Aalto-yliopiston ja valtion vastuu A:n palkkasaatavasta vuoteen 2010 asti

Yliopistot ovat uuden yliopistolain (558/2009) voimaantuloon asti toimineet pääosin valtion budjettitalouden piiriin kuuluvina valtion tilivirastoina vailla itsenäisen oikeushenkilön asemaa. Vastuu yliopistojen tekemistä tai niitä koskevista sitoumuksista on kuulunut viime kädessä valtiolle yhtenäisenä oikeushenkilönä. Tästä pääsäännöstä on ollut erikseen säädettyjä poikkeuksia, jotka ovat koskeneet Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin itsenäistä vastuuta niiden erillisen rahastotalouden piiriin kuuluvasta toiminnasta (hallituksen esitys n:o 7/2009 s. 6).

Yliopistolain voimaanpanosta annetun lain (559/2009) 5 §:n mukaan uusi yliopisto vastaa niistä velka-, palvelu-, hankinta- ja toimitussopimuksista ja muista sitoumuksista, joihin vanha yliopisto on sitoutunut ja jotka koskevat uudelle yliopistolle luovutettua omaisuutta ja toimintaa. Valtion vastuu näistä sitoumuksista jää voimaan. Uusi yliopisto ja valtio vastaavat myös vanhojen yliopistojen ennen uuden yliopistolain voimaantuloa tekemistä sopimuksista.

A:n maksamatta jäänyttä palkkaa koskevat vaatimukset perustuvat virka- ja työehtosopimukseen, johon valtio on valtion virkaehtosopimuslain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ollut sopimusosapuolena sidottu. Valtio on edellä esitetyn mukaan kantanut vastuun virkaehtosopimuksesta johtuvasta maksuvelvoitteesta jo vanhan yliopistolaitoksen aikana. Yliopistolain voimaanpanolain 5 §:n nojalla valtion vastuu on jäänyt voimaan.

Virkaehtosopimuksesta johtuva maksuvelvoite on asiallisesti kohdistunut Teknilliseen korkeakouluun työnantajana. Tässä asemassa korkeakoulu on hoitanut henkilöstöhallintoaan vanhan yliopistolain (645/1997) 2 §:ssä säädetyn itsehallinnon piiriin kuuluvana asiana. Tähänkin nähden palkanmaksu voidaan työtuomioistuimen käsityksen mukaan lukea vanhaa yliopistoa sitoneisiin, yliopistolain voimaanpanolain 5 §:ssä tarkoitettuihin velvoitteisiin, joista vastaaminen on siirtynyt uudelle yliopistolle. Näistä syistä myös Aalto-yliopisto vastaa A:n palkkasaatavasta.

Kun yliopistolain voimaanpanolain 5 §:ssä ei ole muutakaan säädetty valtion ja uuden yliopiston välisestä vastuunjaosta, työtuomioistuin katsoo, että valtio ja Aalto-yliopisto ovat yhteisvastuussa A:n palkkasaatavasta. Tässä kohden työtuomioistuin viittaa useiden velallisten keskinäistä vastuuta koskevaan oikeusohjeeseen, joka ilmenee esimerkiksi velkakirjalain 2 §:stä ja vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:stä.

A:n palkkasaatava tammikuulta 2010

Virka- ja työehtosopimuksen on alun perin sovittu olevan voimassa 31.1.2010 asti. Vuoden 2010 alusta lukien on kuitenkin tullut voimaan uusi yliopistolaki, joka on muuttanut sopimuksen sitovuuden ja soveltamisen edellytyksiä. Yliopistot on erotettu sopijapuolena olleen valtion yhteydestä itsenäisiksi oikeushenkilöiksi, ja henkilöstön virkasuhteet on muutettu työsuhteiksi.

Lakia säädettäessä tavoitteena on ollut, että yliopistoihin olisi saatu solmituksi siirtymäkauden työehtosopimus, jolla henkilöstöä koskevien virka- ja työehtosopimusten voimassaoloa uusissa yliopistoissa olisi jatkettu sopimuskauden loppuun saakka eli 1.1 - 31.1.2010 väliseksi ajaksi työehtosopimuksina. Uudet työehtosopimukset olisi solmittu 1.2.2010 alkavalle sopimuskaudelle (hallituksen esitys n:o 7/2009 s. 89).

Nämä tavoitteet eivät kuitenkaan ole toteutuneet, ja uudet työehtosopimukset on saatu solmituksi vasta myöhemmin keväällä 2010. Ilman suunniteltua siirtymäkauden työehtosopimusta vanhan sopimuksen soveltaminen yliopistoissa on työtuomioistuimen käsityksen mukaan rauennut. Virkaehtosopimusvaikutukset ovat jääneet pois, koska yliopistoissa ei ole enää virkasuhteita. Perusteita ei ole esitetty myöskään sille, että vanha sopimus olisi muuttunut noudatettavaksi entisissä valtion virkasuhteissa työehtosopimuksena. Asia erikseen on, että esitetyn selvityksen mukaan yliopistoissa on yksipuolisin työnantajapäätöksin jatkettu vanhan sopimuksen mukaisten palvelussuhteen ehtojen noudattamista vielä vuodenvaihteen 2010 jälkeenkin (ks. myös TT 2011:6).

Edellä esitetyistä syistä virka- ja työehtosopimukseen perustuva, tammikuulta 2010 A:lle maksettavaa palkanerotusta koskeva vaatimus on hylättävä. Valtion vastuu palkkasaatavasta ei tule kysymykseen siitäkään syystä, että saatava on syntynyt sen jälkeen, kun Aalto-yliopisto on alkanut toimia valtiosta erillisenä oikeushenkilönä.

Ratkaisussa työtuomioistuin ei ota kantaa siihen, voitaisiin tammikuun 2010 palkkaa koskeva vaatimus esittää jollakin muulla oikeudellisella perusteella, mikäli osapuolet eivät voi asiasta keskenään sopia.

Työ- ja virkaehtosopimuksen vastainen menettely

A:n henkilökohtaisen suoriutumisen arviointia on alennettu ilman virka- ja työehtosopimuksesta saatavaa tukea taannehtivasti ja arviointikeskustelua käymättä. Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että sopimuksen osapuolet ovat toisessa, samanlaista asiaa koskevassa neuvottelussa päätyneet yksimielisyyteen siitä, ettei tällainen menettely ole ollut sopimuksen mukaista. Sopimusta on siten rikottu tietensä valtion virkaehtosopimuslain 19 §:ssä tarkoitetuin tavoin.

Hyvityssakkovastuu tällaisesta vanhassa yliopistossa tapahtuneesta rikkomuksesta on kohdistunut valtioon (TT 2007:106). Työtuomioistuin katsoo myös, että kysymys on sellaisesta virkaehtosopimukseen perustuvasta velvoitteesta, johon sovelletaan aiemmin selostettuja yliopistolain voimaanpanolain 5 §:n säännöksiä. Valtio on siten edelleen vastuussa asiassa tuomittavasta hyvityssakosta. Hyvityssakkovaatimusta ei ole kohdistettu Aalto-yliopistoon.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n hyväksi. Valtio on siten työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Kuluvaatimuksen määrä 1.346 euroa on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Aalto-yliopiston palveluksessa olevalla A:lla on 1.12.2008 ja 31.12.2009 välisenä aikana oikeus henkilökohtaisen työstä suoriutumisen arvioinnin tason 6 sijasta tasoon 7.

Työtuomioistuin velvoittaa Suomen valtion ja Aalto-yliopiston yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle saamatta jääneet palkat 1.12.2008 - 31.12.2009 yhteensä 2.328,06 euroa. Palkkavaatimus tammikuulta 2010 hylätään.

Suomen valtio tuomitaan valtion virkaehtosopimuslain 19 ja 20 §:n nojalla maksamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle hyvityssakkoa 4.000 euroa virkaehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 1.346 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Pärnänen, Niittylä, Hotti, Mäkinen ja Puranen jäseninä. Sihteeri on ollut Mohsen.

Tuomio on yksimielinen.