Labor court dismissed union claim that opera foundation violated collective agreement by unilaterally changing pension rules.

Lisäeläketurvaa koskevan päätöksenteon järjestäminen Kansallisoopperassa ei ollut asia, josta olisi voitu pätevästi sopia työehtosopimuksessa. Suomen Kansallisoopperan Säätiöllä oli siten oikeus alun perin vuonna 1957 solmitun työehtosopimuksen estämättä tehdä lisäeläkkeitä koskeva päätös toimielimessä, jonka ratkaistavaksi asia kuului säätiön vuonna 2001 muutettujen sääntöjen mukaan. Työehtosopimuksen rikkomista koskeva kanne hylätty. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 53

KANTAJA

Suomen Muusikkojen Liitto ry

VASTAAJAT

Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry

Suomen Kansallisoopperan Säätiö

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ym.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 14.1.2010

Pääkäsittely 19.4.2010

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Teatterit ry:n ja Suomen muusikkojen Liitto ry:n välisessä Suomen Kansallisoopperan laulusolisteja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

17 § Pysyvä työkyvyttömyys ja vanhuudenturva

Solisti on oikeutettu saamaan oopperasta työkyvyttömyys-, vanhuus- ja perhe-eläkettä Suomen Kansallisoopperan Säätiön hallintoneuvoston vahvistaman eläkesäännön määräämällä tavalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suomen Teatterit ry:n ja Suomen muusikkojen Liitto ry:n välisessä Suomen Kansallisoopperan kuukausipalkkaisia tanssijoita koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

17 § Pysyvä työkyvyttömyys ja vanhuudenturva

Solisti on oikeutettu saamaan oopperasta työkyvyttömyys-, vanhuus- ja perhe-eläkettä Suomen Kansallisoopperan Säätiön hallintoneuvoston vahvistaman eläkesäännön määräämällä tavalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suomen Teatterit ry:n ja Suomen muusikkojen Liitto ry:n välisessä Suomen Kansallisoopperan kuoroa koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

16 § Pysyvä työkyvyttömyys ja vanhuudenturva

Kuoron jäsen on oikeutettu saamaan oopperasta työkyvyttömyys-, vanhuus- ja perhe-eläkettä Suomen Kansallisoopperan Säätiön hallintoneuvoston vahvistaman eläkesäännön määräämällä tavalla.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Muusikkojen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Suomen Kansallisoopperan Säätiön menetelleen Suomen Kansallisoopperan laulusolisteja koskevan työehtosopimuksen 17 §:n vastaisesti, Suomen Kansallisoopperan kuukausipalkkaisia tanssijoita koskevan työehtosopimuksen 17 §:n vastaisesti ja Suomen Kansallisoopperan kuoroa koskevan työehtosopimuksen 16 §:n vastaisesti muuttaessaan työntekijöiden työkyvyttömyys-, vanhuus- ja perhe-eläkettä koskevaa eläkesääntöä sekä noudattaessaan muutettua eläkesääntöä ilman, että Suomen Kansallisoopperan Säätiön hallintoneuvosto on vahvistanut eläkesäännön.

Lisäksi kantaja on vaatinut, että työtuomioistuin:

tuomitsee Suomen Kansallisoopperan Säätiön työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry:n työehtosopimuslain 8 §:n ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun on kulunut kuukausi tuomion antamisesta.

Perusteet

Suomen Kansallisoopperan Säätiön hallitus on 18.9.2008 tehnyt päätöksen, jolla on 1.10.2008 alkaen voimaansaatettu olennainen muutos työntekijöiden lisäeläkeoikeuteen. Kansallisooppera on muuttanut ja alkanut noudattaa muutettua eläkesääntöä ilman, että asiaa on vahvistettu hallintoneuvostossa.

Kansallisoopperan työntekijöiden lisäeläkettä koskeva normisto on Kansallisoopperan toimintahistoriassa hoidettu kolmella erilaisella järjestelyllä. Erillinen eläkesääntö on ollut voimassa vuosina 1959-1994. Aikavälillä 1994-2001 eläkesäännöksi kutsuttu normisto oli järjestetty erillisen eläkesäätiön, kautta. Eläkesäätiö purettiin vuonna 2001, jonka jälkeen eläketurva on järjestetty Nova -lisäeläkevakuutussopimuksella. Työehtosopimuksen mainitsemalla eläkesäännöllä on tarkoitettu lisäeläkejärjestelmää.

Työehtosopimuksen ehdossa on kysymys työntekijöiden subjektiivisesta oikeudesta saada eläkesäännön muutoksille vahvistus hallintoneuvostossa. Ehdolla on pyritty turvaamaan se, ettei eläkesäännön muutoksia ole voitu toteuttaa Suomen Kansallisoopperan Säätiön hallituksen päätöksellä. Hyvityssakon määrän tulee olla tuntuva. Työnantaja on rikkonut työehtosopimusmääräyksiä tietoisesti.

Vuoden 2001 hallinnonuudistuksen yhteydessä Suomen Kansallisoopperan Säätiö muutti omia sääntöjään siten, että Suomen Kansallisoopperan eläkesäätiön sääntöjen vahvistamistehtävä otettiin pois hallintoneuvostolta. Samassa yhteydessä annettiin Suomen Kansallisoopperan Säätiön hallituksen tehtäväksi mm. ”vahvistaa lisäeläkevakuutuksiin liittyvät sopimukset”. Tähän Suomen Kansallisoopperan Säätiön sisäiseen päätöksentekoon kantaja ei ole voinut vaikuttaa mitenkään. Toisaalta vuoden 2001 sääntömuutoksesta huolimatta osapuolet säilyttivät työehtosopimuksissa menettelyn, jonka mukaan lisäeläketurvaa koskevat muutokset tuli edelleen vahvistaa hallintoneuvostossa. Osapuolet ovat työehtosopimuksissaan voineet täysin pätevästi sopia ja sopineet tällaisesta vahvistusmenettelystä. Suomen Kansallisoopperan Säätiö ei ole voinut yksipuolisesti irtautua työehtosopimuksien mukaisesta menettelystä muuttamalla omia sääntöjään.

Kantajalla ei ole aikaisemmin ollut oikeudellista tarvetta riitauttaa asiaa, koska kaikki olennaiset sisältöä ja toteuttamistapaa koskevat muutokset lisäeläketurvaan on vahvistettu työehtosopimusten edellyttämällä tavalla aina tähän riitaan saakka. Hallintoneuvosto on vahvistanut erillisen eläkesäätiön perustamisen vuonna 1995, tässä välissä tehdyt muutokset sekä eläkesäätiön lakkauttamisen vuonna 2001. Vastaajapuolen viittaamat 1.1.1996 voimaan astuneet muutokset on vahvistettu hallintoneuvostossa vuonna 1997.

Edelleen Suomen Kansallisoopperan Säätiön hallintoneuvosto on vahvistanut sen, että eläkesäännössä toteutettu normisto on eläkesäätiön lakkauttamisen yhteydessä siirretty toteutettavaksi Nova -lisäeläkevakuutuksen kautta vuonna 2001. Lisäeläketurvan toteuttamisen juridisen muodon muuttuessa säätiöstä vakuutukseen vuonna 2001 ei puututtu lisäeläkejärjestelmän sisältöön, vaan nimenomaan sovittiin, että eläkesäätiö ja sen säännöt siirtyivät eläke-etuuksien aineellista sisältöä koskevilta osiltaan lisäeläkevakuutuksen ehdoiksi. Kantajan oikeudellinen intressi vedota työehtosopimuksen mukaisen menettelyn laiminlyömiseen syntyi, kun Suomen Kansallisoopperan Säätiön hallitus teki 18.9.2008 muutoksia Nova

lisäeläkevakuutukseen ja tätä kautta työntekijöiden lisäeläketurvan sisältöön.

Kiistanalaisten työehtosopimusmääräysten tavoitteena on työntekijäpuolen kannalta ollut se, että oopperan hallitus ei ole voinut muuttaa lisäeläketurvan sisältöä yksipuolisesti, vaan muutokseen on tarvittu hallintoneuvoston vahvistus. Hallintoneuvosto on kokoonpanoltaan ollut hallitusta riippumattomampi.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Kansallisoopperan Säätiö ja Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry ovat kiistäneet kanteen kokonaisuudessaan ja vaatineet, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Kanteen kiistämisen perusteet

Vuonna 1971 Suomen Kansallisoopperan hallintoneuvosto kumosi vuonna 1957 vahvistetun eläkeohjesäännön ja vahvisti uuden eläkesäännön, johon riidan kohteena olevissa työehtosopimusmääräyksissä viitataan. Hallintoneuvosto lakkautti eläkesäännön vuonna 1995. Tämän jälkeen lisäeläketurva on ensin järjestetty Eläkesäätiön kautta ja vuodesta 2001 lähtien eläkevakuutussopimuksien kautta. Kantaja ei ole riitauttanut asiaa, vaikka työehtosopimuksissa mainittu hallintoneuvoston vahvistama eläkesääntö lakkautettiin jo 14 vuotta sitten, ja työehtosopimusten lisäeläkemääräykset ovat olleet koko ajan samansisältöisiä.

Vuosien aikana lisäeläketurvaan on jouduttu tekemään useita muutoksia. Suurin osa niistä on johtunut lakisääteisen eläketurvan muutoksista, mutta osa on jouduttu tekemään taloudellisilla perusteilla. Muutokset on aina toteutettu työnantajan päätöksin. Päätökset on tehnyt se toimielin, joka kulloinkin on ollut lain tai muiden määräysten perusteella toimivaltainen. Eläkesäännön lakkauttamisen jälkeen lisäeläketurvan muutoksista ei ole yleensä päättänyt hallintoneuvosto. Siitä huolimatta näitä päätöksiä ei ole riitautettu. Lisäeläke-etuuden sisällöstä ei ole koskaan neuvoteltu työehtosopimusneuvotteluissa.

Vuonna 1996 tehtiin työeläkelainsäädäntöön muutoksia, jotka heikensivät lakisääteisiä eläkkeitä. Eläkesäätiön hallitus päätti 10.6.1996 kokouksessaan yksimielisesti muuttaa Eläkesäätiön sääntöjä takautuvasti 1.1.1996 lukien siten, ettei työeläkelainsäädännössä tapahtuneita heikennyksiä kompensoida lisäeläkkeillä. Tällöin eläkepalkan määräytymisaika pidennettiin neljästä vuodesta kymmeneen vuoteen, ja tulevan ajan karttumaprosentti pieneni. Eläkesäätiön hallitukseen kuuluvat kaksi henkilöstön edustajaa osallistuivat myös päätöksentekoon asiassa. Eläkesäätiön hallitus pyysi lain edellyttämin tavoin sosiaali- ja terveysministeriötä vielä vahvistamaan Eläkesäätiön hallituksen hyväksymän sääntömuutoksen. Asiaa ei siis viety hallintoneuvoston vahvistettavaksi, vaikka päätöksellä osittain huononnettiin lisäeläketurvaa. Kantaja ei kuitenkaan vaatinut, että asia olisi tullut päättää hallintoneuvostossa.

Vuonna 1997 tehtiin Eläkesäätiön sääntöihin muutamia muutoksia Eläkesäätiön hallituksen päätöksellä, jonka Kansallisoopperan hallitus hyväksyi. Koska tällä päätöksellä päätettiin ottaa lisäeläkkeen piiriin uusia työntekijöitä, hallitus vei asian vielä hallintoneuvoston vahvistettavaksi. Vuoden 1997 muutos koski kuitenkin eri asiaa ja eri pykäliä kuin vuoden 1996 muutos.

Hallituksen päätös lisäeläkkeen muuttamisesta tuotiin myös hallintoneuvostolle tiedoksi 23.4.2008 tai 9.10.2008 pidetyissä kokouksissa. Hallintoneuvosto ei kuitenkaan kummallakaan kerralla ottanut asiaa käsiteltäväkseen.

Koska työehtosopimuksissa mainittu hallintoneuvoston vahvistama eläkesääntö on lakkautettu jo vuonna 1995, työehtosopimuskirjausten sanamuodon mukainen tulkinta kantajan esittämällä tavalla on tullut mahdottomaksi. Työehtosopimuskirjausten tulkinta kantajan esittämällä tavalla olisi ollut mahdotonta myös sen vuoksi, että opetusministeriö oli vuonna 2001 edellyttänyt hallituksen ja hallintoneuvoston toimivallan sekä vastuusuhteiden selkeyttämistä, kuten edellä on kerrottu. Jos kantajaliitto olisi tulkinnut kirjauksia esittämällään tavalla, se olisi varmasti riitauttanut aikaisemmin myös vuonna 2001 tehdyn hallinnonuudistuksen, jolla hallintoneuvosto siirsi lisäeläkkeitä koskevan päätösvallan hallitukselle.

Työehtosopimusosapuolten säännöstämiskompetenssiin ei kuulu sopia määräyksiä, joilla rajoitetaan organisaatioiden sisäisiä toimivaltakysymyksiä tai määrätään, mikä organisaation toimielin saa päättää tietystä asiasta. Myöskään ei ole voitu rajoittaa hallintoneuvoston oikeutta delegoida päätäntävaltaa asiassa hallitukselle, kuten vuoden 2001 hallintouudistuksessa tehtiin. Työehtosopimuskirjausten tarkoituksena lienee alun perin vuonna 1957 ollut vain todeta, että työntekijöillä on oikeus työkyvyttömyys-, vanhuus- ja perhe-eläkkeisiin ja että kyseisten lisäeläkkeiden sisällöstä päättää työnantaja. Samalla on todettu se tosiasia, että eläkesääntö on tuohon aikaan ollut hallintoneuvoston vahvistama.

Todellinen syy kanteen nostamiseen on se, että kantaja vastustaa vuonna 2008 tehdyn lisäeläkepäätöksen sisältöä. Edellisissä työehtosopimusneuvotteluissa Muusikkojen liitto ry vaati oopperan sitoutumista siihen, ettei se tee lisäeläketurvaan muutoksia yksipuolisesti. Tähän vaatimukseen ei kuitenkaan suostuttu edes sovittelussa. Koska kantajalla ei ole mahdollisuutta riitauttaa päätöksen sisältöä työtuomioistuimessa, on ainoa mahdollisuus ollut riitauttaa päätösmenettely.

Mikäli työtuomioistuin vahvistaisi kanteen kantajan esittämällä tavalla, ei hyvityssakkoa kuitenkaan tule tuomita. Kantaja ei ole neljäntoista vuoden aikana edes huomauttanut mahdollisesta työehtosopimusrikkomuksesta, ja työehtosopimuskirjaukset ovat olleet tulkinnanvaraisia.

Asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, joten asianosaisten tulee pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Suomen Muusikkojen Liitto ry:n kirje 29.11.1995 Suomen Kansallisoopperan Säätiölle

2. Suomen Kansallisoopperan eläkesääntö, vahvistettu 17.5.1957 Helsingissä (vastaajan todiste 3)

3. Hallintoneuvoston kokouspöytäkirja 23.4.2008 eriävine mielipiteineen (vastaajien kirjallinen todiste 10)

4. Suomen Kansallisoopperan säädekirja ja säännöt, 29.5.1956

5. Sopimus 4.8.2008 / Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry ja Suomen Teatteri ry

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Suomen näyttämöiden liitto ry:n ja Suomen Kansallisoopperan säätiön sekä Suomen Näyttelijäliitto ry:n ja Suomen Kansallisoopperan taiteilijakunta ry:n välinen työehtosopimus vuodelta 1957

2. Suomen Teatteriliitto ry:n ja Suomen Muusikkojen liitto ry:n välinen Suomen Kansallisoopperan kuoroa koskeva työehtosopimus, 25.5.1972

3. Suomen Kansallisoopperan Eläkesääntö, vahvistettu 17.5.1957 Helsingissä

4. Suomen Kansallisoopperan eläkesääntö 28.5.1971

5. Sosiaali- ja terveysministeriön päätös 22.11.1996

6. Hallintoneuvoston kevätkokous pöytäkirja n:o 1/2001, 26.4.2001

7. Muistio koskien Suomen Kansallisoopperan taloutta, hallintoa ja tulevaisuuden rahoitustarpeita, 31.3.2000

8. Hallituksen 14.3.2008 kokouksen pöytäkirjan ote

9. Suomen Kansallisoopperan säätiön hallituksen pöytäkirja 7/2008, 18.9.2008

10. Hallintoneuvoston varsinainen kokous pöytäkirja n:o 2/2008, 23.4.2008

11. Hallintoneuvoston varsinainen kokous pöytäkirja n:o 3/2008, 9.10.2008

12. Opetusministeriön kirje 13.8.2008

13. Suomen Muusikkojen liitto ry, työehtosopimusehdotus 12.11.2007

14. Suomen Kansallisoopperan säädekirja ja säännöt, 29.5.1956, (kts. erityisesti 9 § ja 18 §)

15. Hallintoneuvoston pöytäkirja 28.11.1996

16. Hallintoneuvoston pöytäkirja 29.4.1997

17. Hallintoneuvoston pöytäkirja 26.11.1997

Kantajan henkilötodistelu

1. A, tanssija

2. B, kansallisoopperan luottamusmies

Vastaajan henkilötodistelu

1. C, eläkeläinen, Suomen Kansallisoopperan säätiön entinen hallintojohtaja

2. D, toimitusjohtaja, Suomen Teatterit ry

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

1. Erimielisyyden kohde

Osapuolet ovat erimielisiä Suomen Kansallisoopperan laulusolistien, kuukausipalkkaisten tanssijoiden ja kuoron jäsenten lisäeläketurvaa koskevasta päätöksentekomenettelystä. Kantajan mukaan kaikki eläketurvan muutokset on hyväksyttävä asianomaisten työehtosopimusten määräysten mukaisesti oopperan säätiön hallintoneuvostossa. Näin ei ole menetelty vuonna 2008, kun eläke-ehtoja heikennettiin oopperan säätiön hallituksen päätöksellä. Vastaajan mukaan toimivaltaiseksi päätöksentekoelimeksi on vuonna 2001 tehdyllä oopperan sääntöjen muutoksella tullut oopperan säätiön hallitus, jota myös työehtosopimusten on katsottava muuttuneessa tilanteessa tarkoittavan.

2. Asiassa esitetty selvitys

Osapuolet ovat esittäneet asiassa laajasti kirjallista todistelua, josta ilmenee muun muassa, että työehtosopimusten riidanalaisen määräyksen sisältö on säilynyt asiallisesti samanlaisena vuodesta 1957 saakka. Vuosina 1957-1971 lisäeläketurva oli järjestetty hallintoneuvoston vahvistamalla eläkeohjesäännöllä ja vuodesta 1971 vuoteen 1995 eläkesäännöllä. Hallintoneuvosto lakkautti eläkesäännön vuonna 1995, ja vuosina 1996-2001 lisäeläkkeet hoidettiin erillisen eläkesäätiön kautta. Vuodesta 2001 alkaen asia on järjestetty eläkevakuutussopimuksilla oopperan säätiön hallituksen päätöksen nojalla.

Suomen Kansallisoopperan säätiö on perustettu vuonna 1956. Säädekirjaan sisältyvien sääntöjen mukaan säätiön hallintoeliminä ovat hallintoneuvosto ja hallitus. Ylimpänä hallintoelimenä hallintoneuvoston päätösvaltaan on kuulunut muun muassa ohjesääntöjen ja työehtosopimusten vahvistaminen. Hallintoneuvostoon samoin kuin hallitukseen on alusta alkaen kuulunut myös henkilöstöä edustava jäsen tai jäseniä. Vuonna 2001 toteutetulla, hallintoneuvoston vahvistamalla sääntömuutoksella Kansallisoopperan säätiön ylimmäksi hallintoelimeksi tuli hallitus. Sen toimivaltaan kuuluu muun muassa lisäeläkevakuutukseen liittyvien sopimusten vahvistaminen.

Todistaja A on kertonut toimineensa Kansallisoopperassa tanssijana vuodesta 1984 vuoteen 2008. Hän oli myös oopperan eläkesäätiön hallituksessa sekä oopperan säätiön hallituksen henkilöstöjäsenenä eläkkeelle jäämiseensä asti. A osallistui työehtosopimusneuvottelujen valmisteluun mutta ei varsinaisiin neuvotteluihin. A:n mukaan työntekijäpuoli piti tärkeänä, että lisäeläkeasioissa viimekätinen toimivalta oli nimenomaan hallintoneuvostolla. Hallituksessa työntekijöillä on ainoastaan kolme edustajaa. Lisäksi vuodesta 2007 lähtien henkilöstön edustajilla on ollut hallituksessa ainoastaan läsnäolo- ja puheoikeus, kun taas hallintoneuvostossa heillä on äänioikeus.

Todistaja B on toiminut oopperan tanssijoiden luottamusmiehenä ja vuodesta 2008 oopperan hallituksen jäsenenä. Työtuomioistuimessa B selosti työehtosopimukseen kirjatun hallintoneuvoston roolin tärkeyttä henkilöstölle todistaja A:n tapaan. B oli lisäksi osallistunut työehtosopimusneuvotteluihin syksyllä 2007. Työnantajapuolen tuolloin esittämästä runkosopimusmallista puuttui lisäeläkettä koskeva määräys. Työntekijäpuoli ilmoitti edellyttävänsä määräyksen ottamista työehtosopimukseen. Runkosopimusmallista sittemmin luovuttiin ja päädyttiin entiseen sopimusrakenteeseen, jossa eri henkilöstöryhmillä on omat sopimuksensa. Lisäeläketurvaa koskeva määräys sisällytettiin työehtosopimuksiin entisessä muodossaan.

Kansallisoopperan hallintojohtajana 1994-2002 toiminut todistaja C on työtuomioistuimessa selostanut Kansallisoopperan henkilöstön lisäeläketurvan järjestelyjen ja siihen liittyvän päätöksenteon taustaa 1990-luvulla. Toteutettujen muutosten taustalla olivat muun muassa kirjanpitolain muutos vuonna 1993 ja eläkesäätiölain muutos vuonna 1997. Operatiiviset päätökset tehtiin hallituksessa, ja hallintoneuvosto totesi ne ja merkitsi tiedoksi. Kantajaliitto ei riitauttanut toteutettuja muutoksia, vaikka kriittisiä mielipiteitä esitettiin muutosten valmisteluun ja päätöksentekoon liittyen.

Suomen Teatterit ry:n toimitusjohtaja, todistaja D ilmaisi käsityksenään, että kiistanalainen työehtosopimusmääräys on tarkoitettu luonteeltaan toteavaksi. D otaksui, että hallintoneuvoston kirjaaminen määräykseen johtui hallintoneuvoston silloisesta asemasta ylimpänä päätöksentekoelimenä. D:n mukaan työehtosopimusneuvotteluissa ei ole käsitelty lisäeläkemääräyksiä, vaan on todettu, että ne eivät kuulu neuvottelupöytään, koska eläketurvan sisällöstä päättää työnantaja.

Vuoden 1995 muutoksesta käytiin työehtosopimusosapuolten välillä vain yleiskeskustelua. D:n käsityksen mukaan työntekijäpuoli oli enemmän kiinnostunut eläketurvan sisällöstä kuin siihen liittyvistä menettelytavoista. Myöskään vuonna 2001 toteutettua oopperan hallinnon uudistusta ja hallintoneuvoston päätösvallan supistamista ei koettu mitenkään työehtosopimukseen liittyväksi asiaksi.

Työehtosopimusmääräyksen sanamuotoa ei ole D:n mukaan muutettu vuoden 2001 sääntömuutosta vastaavaksi sen takia, että tulopoliittiset kokonaisratkaisut eivät ole edellyttäneet puuttumista tekstikysymyksiin. Neuvotteluissa on keskitytty rahallisiin ratkaisuihin ja vanhentunut teksti on näin jäänyt korjaamatta.

3. Arviointi ja johtopäätökset

3.1 Määräysten tarkoitus ja sanamuoto

Esillä olevassa tapauksessa on kolmessa työehtosopimuksessa asiallisesti samanlaiset määräykset, joiden mukaan työntekijä on oikeutettu saamaan lisäeläketurvaa Kansallisoopperan säätiön hallintoneuvoston vahvistaman eläkesäännön määräämällä tavalla. Asiasta on sovittu tällä tavoin jo vuonna 1957 solmitussa työehtosopimuksessa. Sovellettavien määräysten selvän sanamuodon mukaan lisäeläketurva siis järjestetään hallintoneuvoston vahvistamalla eläkesäännöllä. Määräysten alkuperäisestä tarkoituksesta ei ole esitettävissä muuta selvitystä.

Vastaajien mukaan hallintoneuvostoa koskeva maininta on määräyksissä pelkkä toteamus. Asiallisesti sillä tarkoitetaan toimielintä, joka työnantajasäätiössä kulloinkin päättää eläkeasioista. Tätä tulkintaa työtuomioistuimen mielestä puoltaa se, että säätiötä vuonna 1956 perustettaessa juuri hallintoneuvosto oli säätiön ylin toimielin, jolle muun muassa eläkeasiat kuuluivat. Kantajan mukaan määräyksillä sen sijaan on tarkoitettu osoittaa lisäeläketurvasta päättäminen nimenomaan hallintoneuvostolle. Tämä tulkinta nojaa vahvasti määräysten sanamuotoon. Tulkinta merkitsee edelleen sitä, että määräystä vuonna 1957 laadittaessa olisi tarkoitettu rajoittaa eläkeasioita koskevan päätöksenteon uudelleenjärjestelyä, mikäli sellaiseen joskus ilmenisi tarvetta esimerkiksi säätiön hallintoon liittyvistä syistä.

Kun työehtosopimuksen määräyksen alkuperäinen tarkoitus jää epäselväksi, määräystä on yleensä sovellettava sanamuotonsa mukaan. Tässä tapauksessa tällainen ratkaisu on ongelmallinen, koska oopperan säätiön sääntöjä on vuonna 2001 muutettu siten, että työehtosopimuksen kirjaimen mukainen päätöksentekojärjestys on sääntöjen kanssa ristiriidassa. Epäselvää on myös se, onko työehtosopimuksella ylipäänsä mahdollista pätevästi määrätä työehtosopimukseen sidotun yrityksen sisäisistä toimivaltasuhteista. Näihin kysymyksiin palataan tuomiossa jäljempänä.

Vastauksessa on tuotu esiin myös, että Kansallisoopperan eläkesääntö on tämän nimisenä eläketurvan järjestämistapana lakkautettu jo vuonna 1995. Siten työehtosopimuksia ei olisi tämän jälkeen ollut edes mahdollista soveltaa sanamuotonsa mukaan kanteessa esitetyllä tavalla. Kantajan mukaan työehtosopimusten ilmaisulla "eläkesääntö" tarkoitetaan nimityksestä riippumatta muitakin eläketurvan järjestämistapoja, kuten nykyisin käytössä olevaa eläkevakuutusta. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan kantajan tulkinnalla on tässä kohden paremmat perusteet. Lisäeläketurvan myöntämistä on vuoden 1995 jälkeenkin jatkettu ja sitä koskevat työehtosopimusten määräykset on uudistettu, eikä työnantaja ole asettanut järjestelmän velvoittavuutta kyseenalaiseksi. Toisaalta tämä kehitys osoittaa, että eläketurvaa koskevien sopimusmääräysten soveltamisessa on joka tapauksessa irtaannuttu tiukan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta.

Lisäeläketurvaa koskevia kysymyksiä on esitetyn selvityksen mukaan sivuttu vuosien varrella käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa. Päätöksentekomenettely ei ole ollut niissä esillä tavalla, joka antaisi lisävalaistusta jutun riitakysymykseen.

3.2 Soveltamiskäytäntö

Vastaajat ovat väittäneet, että oopperan eläkesäännön 1995 tapahtuneen lakkauttamisen jälkeen lisäeläketurvan muutoksia ei ole käytännössä yleensä viety hallintoneuvoston vahvistettavaksi. Asianosaiset ovat tältä osin esittäneet todistelua oopperan eläkesäätiössä vuosina 1996-97 päätettyjen muutosten jatkokäsittelystä. Erimielisyyttä on oopperan hallintoneuvoston vuoden 1997 syyskokouksen pöytäkirjaan sisältyvän, eläkesäätiön sääntömuutosta koskevan hyväksymislausuman kattavuudesta.

Asia on jäänyt todistelun jälkeenkin epäselväksi. Työtuomioistuimen mielestä jutussa ei ole näytetty, että lisäeläketurvaa koskevassa päätöksentekomenettelyssä olisi vuosina 1996-97 tai myöhemminkään muodostunut sellaista osapuolten yhteisesti hyväksymää käytäntöä, jolle voitaisiin antaa merkitystä työehtosopimusten tulkinnassa. Kantajaliitto on riitauttanut oopperan säätiön hallituksessa vuonna 2008 tehdyn päätöksen, jolla lisäeläketurvan ehtoja on heikennetty.

3.3 Työehtosopimusmääräysten pätevyys

Työehtosopimuslain 1 §:n mukaan työehtosopimuksella voidaan sopia ehdoista, joita on noudatettava työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten. Sovittavien asioiden piiri on laissa luonnehdittu yleisesti, ja määritelmä on oikeuskäytännössä saanut laajan tulkinnan. Työehtosopimuksella voidaan määrätä sopimukseen sidottuja työnantajia ja työntekijöitä velvoittavasti lähes kaikista työsuhteisiin välittömästi tai välillisestikin liittyvistä ehdoista. Työehtosopimuksella on katsottu voitavan puuttua myös työnantajan liikkeenjohtovallan käyttämiseen silloin, kun rajoituksilla on työn tekemisen ehtoihin liittyviä painavia syitä. Siten päteviksi on katsottu esimerkiksi määräykset, joilla on rajoitettu yrityksen ulkopuolisen työvoiman käyttöä tai määrätty alihankintasopimuksiin otettavista ehdoista (TT 1993:95).

Esillä olevassa tapauksessa lisäeläketurva on riidattomasti työsuhteen ehto, jollaisista voidaan sopia työehtosopimuksella. Nyt ei kysymys kuitenkaan ole lisäeläketurvan sisällöstä, vaan eläkkeitä koskevasta päätöksentekomenettelystä. Riidatonta on tältäkin osin se, että asia sinänsä kuuluu työnantajan päätösvaltaan. Epäselvyys koskee sitä, onko työehtosopimuksella voitu määrätä Kansallisoopperan sisäisistä toimivaltasuhteista lisäeläketurvasta päätettäessä.

Tämänkaltaiset työnantajayrityksen päätöksentekojärjestykseen puuttuvat työehtosopimusmääräykset ovat työehtosopimuskäytännössä poikkeuksellisia. Myöskään työlainsäädännössä ei juuri tavata esitetyn kaltaista sääntelyä. Jotta asiaa voitaisiin pitää työehtosopimuslain 1 §:n mukaisena sopimuskysymyksenä, sillä täytyisi olla hyvin selvästi osoitettavia liittymiä oopperan taiteilijoiden työnteon ehtoihin. Seuraavassa asiaa tarkastellaan ensin yleisestä säätiön hallinnon järjestämisen näkökulmasta ja sitten työntekijöiden kannalta.

Säätiölaissa (109/1930) ei tunneta hallintoneuvostoa säätiön toimielimenä, vaan ainoastaan hallitus (9 §), joskin säätiössä voi olla hallituksen ohella myös muita toimielimiä. Lain mukaan hallituksen on erityisesti huolehdittava säätiön toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä (10 § 2 mom.). Oikeuskirjallisuudessa tämän on katsottu merkitsevän hallituksen velvoitetta huolehtia muun muassa siitä, että säätiön organisaatio ja työtehtävät ovat jatkuvasti tarkoituksenmukaiset ottaen huomioon säätiön tarkoitus ja toimintamuodot (Kirsti Rissanen ym., Yritysoikeus, 1999 s. 419).

Suomen Kansallisoopperan säätiön hallinto on vuonna 2001 järjestetty uudelleen siten, että hallintoneuvoston asemesta hallitus on säätiön ylin päätöksentekoelin. Työtuomioistuimelle on jätetty kirjallisena todisteena uudistukseen johtunut, opetusministeriön asettaman selvitysmiehen vuonna 2000 laatima muistio oopperan talouden ja hallinnon uudistustarpeista. Muistion mukaan tarvittavat sääntömuutokset säätiön hallituksen ja hallintoneuvoston välisen tehtäväjaon selkiyttämiseksi oli valmisteltava pikaisesti. Muistion seikkaperäisten perustelujen mukaan ylimmän päätäntävallan ja vastuun keskittämistä kokoonpanoltaan laajalle hallintoneuvostolle ei voitu pitää tarkoituksenmukaisena.

Toteutetusta sääntömuutoksesta on seurannut, että sääntöjen ja toisaalta työehtosopimusten kirjaimen mukainen menettely lisäeläketurvaa koskevassa päätöksenteossa ovat joutuneet ristiriitaan.

Työntekijäpuolella on vedottu asiassa siihen, että hallintoneuvosto on säätiön hallitusta riippumattomampi toimielin, jossa myös henkilöstön vaikutusvalta on turvattu. Työntekijöiden edustus on näkökohta, joka saattaa puoltaa työsuhdeasioita koskevan päätöksenteon järjestämistä tietyllä tavalla myös työehtosopimusteitse. Tätä sivuavana esimerkkinä ovat yhteistoimintamenettelyä koskevat työehtosopimusmääräykset. Esillä olevassa tapauksessa kuitenkin myös säätiön hallituksessa on alusta asti ollut henkilöstön edustus. Vuodesta 2007 lähtien henkilöstön edustajilla (kolme jäsentä yhteensä 12:sta) tosin on hallituksessa vain läsnäolo- ja puheoikeus, kun taas hallintoneuvostossa henkilöstön nimeämillä edustajilla (kolme jäsentä 20:stä) on myös äänioikeus. Näillä osaksi vasta äskettäin syntyneillä eroilla ei työtuomioistuimen mielestä ole merkitystä arvioitaessa vuosikymmeniä jatkuneen työehtosopimuskäytännön oikeudellisia perusteita.

Hallintoneuvoston riippumattomuudella viitataan kanteessa toimielimen monipuoliseen kokoonpanoon. Hallintoneuvosto ei sen vuoksi ole samalla tavoin kuin säätiön hallitus taipuvainen lisäeläketurvan yksipuolisiin heikennyksiin. Kirjallisena todisteena on esitetty hallintoneuvoston pöytäkirjaan vuonna 2008 liitetty kansanedustajajäsenen eriävä mielipide lisäeläketurvan käsittelyä koskevassa asiassa. Työtuomioistuimen mielestä tällaiset näkökohdat, joiden mukaan oopperan hallintoneuvostossa vallitsisi parempi ymmärtämys henkilöstön lisäeläketurvaa kohtaan, ovat tähän asiaan vaikuttamattomia.

Vuoden 2001 sääntömuutoksen vaiheet työtuomioistuimen mielestä kaiken kaikkiaan osoittavat, että toimivaltajaosta määrääminen esillä olevan laatuisessa asiassa kuuluu työnantajan yksinomaisen kompetenssin piiriin vain säätiölaista johtuvin rajoituksin. Kanteessa ei ole tuotu esille sellaisia edes välillisesti Kansallisoopperan taiteilijoiden työntekoon liittyviä syitä, joiden nojalla voitaisiin perustellusti katsoa, että kysymyksessä olisi työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten noudatettava ehto, josta voidaan määrätä liittojen välisellä työehtosopimuksella työehtosopimuslain 1 §:n nojalla.

3.4. Yhteenveto

Edellä esitetyn mukaan lisäeläketurvaa koskevan päätöksenteon järjestäminen Kansallisoopperassa ei ole asia, josta voitaisiin pätevästi määrätä työehtosopimuksella. Työtuomioistuin pitää todennäköisenä, ettei tällainen ole alun perin ollut osapuolten tarkoituskaan, vaan työehtosopimuksissa on vain todettu ja vuosikymmenten ajan toistettu oopperan säätiön sääntöihin kirjattu päätöksentekojärjestys. Kun toimivaltaiseksi päätöksentekoelimeksi on vuoden 2001 sääntömuutoksessa tullut oopperan säätiön hallitus, myös työehtosopimusten sinänsä korjaamatta jääneitä määräyksiä on sovellettava tämän mukaisesti.

Näistä syistä Suomen Kansallisoopperan Säätiön ei ole rikkonut kanteessa tarkoitettujen työehtosopimusten määräyksiä menetellessään lisäeläkeasiassa vahvistettujen sääntöjensä mukaisesti. Kanteen hyväksymiselle ei siten ole perusteita.

4. Oikeudenkäyntikulut

Kanne on perustettu työehtosopimusten määräysten sanamuotoon, josta Suomen Kansallisoopperan Säätiön menettely on poikennut lisäeläketurvan ehtoja muutettaessa. Asia on ollut muutenkin siten tulkinnanvarainen, että osapuolilla on ollut perustua aihetta saattaa se työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämän vuoksi ja työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:stä ilmenevän oikeusohjeen mukaan työtuomioistuin määrää, että Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry ja Suomen Kansallisoopperan Säätiö saavat jutun voittaessaankin itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin hylkää kanteen.

Asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Nyyssölä, Tuliara, Lehto ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Engblom.

Eri mieltä olevan jäsen Koskisen lausunto, johon jäsen Lehto yhtyi:

Työehtosopimusmääräysten pätevyys

Ensinnäkin on ratkaistava, ovatko osapuolet voineet pätevästi sopia lisäeläketurvaa koskevasta päätöksentekomenettelystä. Työehtosopimuslain (436/1946) 1 §:n mukaan työehtosopimuksella voidaan sopia ehdoista, joita on noudatettava työsopimuksissa tai työsuhteissa muutoin. Sovittavista asioista on laissa säädetty vain yleisluontoisesti. Käytännössä sopimisoikeutta on tulkittu laajasti. Esimerkiksi työnantajan työnjohtovaltaa on katsottu voitavan rajoittaa työehtosopimusmääräyksin silloin, kun rajoituksilla on työn tekemisen ehtoihin liittyviä painavia syitä. Esimerkiksi määräykset, joilla on rajoitettu ulkopuolisen työvoiman käyttöä tai alihankintasopimuksiin otettavia ehtoja, on katsottu päteviksi (TT 1993:95).

Lisäeläketurva on riidattomasti työsuhteen ehto. Sen sijaan päätöksentekomenettelyä koskevat työehtosopimusmääräykset, joista nyt on kysymys, ovat työehtosopimuksissa harvinaisia. Jotta päätöksentekomenettelystä voitaisiin sopia työehtosopimuslain 1 §:n mukaisesti, menettelyn on liityttävä ainakin välillisesti työsuhteen edellyttämään työn tekemiseen ja siitä maksettavaan vastikkeeseen sekä muihin vastaaviin työsuhteeseen välittömästi kytkeytyviin asioihin.

Nyt puheena olevat työehtosopimukset ovat liittojen tekemiä mutta ne on tehty vain yhtä työnantajaa ja sen tiettyjä työntekijöitä varten. Sopimuksissa on sovittu tietyn, varsin poikkeuksellisen edun eli lisäeläkkeen päättämisestä tietyssä elimessä eli säätiön hallintoneuvostossa. Työntekijöiden kannalta kysymys on päätöksentekoelimen kokoonpanosta ja ennen kaikkea siitä, minkälaiset mahdollisuudet työntekijöillä on vaikuttaa kyseisen elimen päätöksiin ja sitä kautta työsuhteen ehtona oleviin eläkemääräyksiin. Päätöksentekomenettelyä koskevilla määräyksillä voi siten tässä nimenomaisessa tilanteessa olla vaikutuksia lisäeläkkeen saamiseen ja sen suuruuteen. Katson tämän vuoksi, että asiasta on voitu pätevästi sopia työehtosopimuksessa.

Määräysten tarkoitus

Määräysten tarkoitus on jäänyt epäselväksi. Vastaajien mukaan määräykset ovat joka tapauksessa menettäneet merkityksensä työnantajan eläkesääntöön tekemien muutosten sekä organisaatio- ja lainsäädäntömuutosten takia. Todistaja D:n käsityksen mukaan määräykset ovat luonteeltaan toteavia.

Vastaajat eivät voi pätevästi vedota työnantajan joko oma-aloitteisiin tai opetusministeriön aloitteesta tekemiin tai lainsäädännöstä johtuviin muutoksiin, sillä työnantajan on täytettävä sitä sitovasta työehtosopimuksesta johtuvat velvoitteensa. Työehtosopimusneuvotteluissa työntekijäliitto nimenomaan vaati oopperan sitoutumista siihen, ettei se tee lisäeläketurvaan muutoksia yksipuolisesti. Työnantajaliitto ei kuitenkaan suostunut tähän edes sovittelussa. Lisäksi kyseinen työehtosopimusmääräys on sanamuodoltaan alkuperäisessä muodossa. Näyttötaakka siitä, että määräykset olisivat luonteeltaan toteavia, on siihen vetoavalla. Vastaajat eivät ole tätä näyttäneet.

Määräysten sanamuoto on selvä ja vastaa kantajan tulkintaa. Hyväksyn tämän vuoksi kanteen.

Hyvityssakkovaatimus ja oikeudenkäyntikulut

Kannetta koskevat työehtosopimusten määräykset ovat sanamuodoltaan selviä. Esikysymyksenä on kuitenkin pitänyt ratkaista se, voidaanko asiasta sopia työehtosopimuksella. Tämä kysymys on ollut sen verran epäselvä ja tulkinnanvarainen, ettei hyvityssakkoihin tuomitseminen ole perusteltua. Näillä perusteilla Suomen Muusikkojen Liitto ry saa jutun voittaessaankin vastata itse kuluistaan.