Labor court dismissed claim that union terminating standby contracts violated strike action rules.

Lennonjohtajien yhdistyksen hallitus oli irtisanonut 27 lennonjohtajan varallaolosopimukset. Kysymys siitä, oliko sopimusten irtisanominen valtion virkaehtosopimuslain vastainen työtaistelutoimenpide.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 41

KANTAJA

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry

VASTAAJA

Suomen Lennonjohtajien Yhdistys SLJY ry

ASIA

Työrauhavelvollisuuden rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 12.1.2010

Pääkäsittely 18.2.2010

KANNE

Vaatimukset

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

vahvistaa, että Suomen Lennonjohtajien Yhdistys SLJY ry:n 30.6.2009 suorittama jäsentensä voimassaolleiden varallaolosopimusten irtisanominen on valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n vastainen työtaistelutoimi,

tuomitsee Suomen Lennonjohtajien Yhdistys SLJY ry:n työrauhavelvoitteen rikkomisesta hyvityssakkoon valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n mukaisesti, ja

velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomiosta.

Perusteet

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry:n ja Suomen Lennonjohtajien Yhdistys SLJY ry:n välillä on voimassa Ilmailulaitoksen lennonjohtajien virkaehtosopimus, jonka sopimuskausi on 1.10.2008-28.2.2011. Yhdistyksen jäsenet ovat virkamiehiä ja valtion virkaehtosopimuslain mukaisen työrauhavelvoitteen alaisia.

Suomen Lennonjohtajien Yhdistys SLJY ry on vastatoimenpiteenä työnantajan, Finavian, suorittamille säästötoimenpiteille irtisanonut sähköpostilla 30.6.2009 jäsentensä varallaolosopimukset päättymään 1.8.2009. Sopimuskautta pidennettiin sovintoneuvottelujen käymiseksi, mutta sopimusten voimassaolo päättyi 1.9.2009. Irtisanominen on koskenut 27 lennonjohtajan varallaolosopimusta, joten se on muodostanut joukkotoimenpiteen.

Varallaolosopimuksen tarkoitus on mahdollistaa lennonjohtopalvelut yllättävissä lentokoneiden myöhästymistilanteissa teettämällä lisä- tai ylityötä, käytännössä kyseessä yleensä lisätyötä. Sopimuksessa lennonjohtaja sitoutuu varautumaan siihen, että hän tarvittaessa jää iltavuoronsa päätyttyä työpaikalle enintään kahdeksi tunniksi. Yleensä on kysymys viimeisen koneen myöhästymisestä.

Varallaolosopimusten päätyttyä eli 1.9.2009 alkaen jos kone ei ehdi perille työaikana, se joutuu menemään toiselle kentälle. Näin on tapahtunut syksyn 2009 aikana useammin kuin kerran. Työnantaja ei voi hoitaa näitä tilanteita ylityömääräyksellä, koska paikalla ei ole työnjohtoa vaan vain yksittäinen lennonjohtaja. Kerran on jo käytetty myös hätätyömääräystä tilanteen hoitamiseksi.

Varallaolosopimusten irtisanominen vaikeuttaa yhtiössä päätettyjen lomautusten toteuttamista. Tämä on SLJY ry:n tarkoituskin. Työtaistelun tavoite on virkaehtosopimuslain 8 §:n 2 momentin vastainen, ja sopimusten irtisanominen on joka tapauksessa muu kuin 8 §:n 1 momentissa sallittu työtaistelutoimenpide.

Suomen Lennonjohtajien Yhdistys SLJY ry on järjestänyt työtaistelun aktiivisesti hankkimalla kaikilta varallaolosopimuksen tehneiltä jäseniltään valtakirjan sopimuksen irtisanomiseksi. Varallaolosopimukset on tehty kunkin henkilön kanssa erikseen yksilötasolla, ja yhdistys on ryhtynyt aktiivisiin toimiin näiden sopimusten irtisanomiseksi.

Valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaan muuhun palvelussuhdetta koskevaan työtaistelutoimenpiteeseen kuin työsulkuun tai lakkoon ei saa ryhtyä. Saman pykälän 2 momentin mukaan kaikki työtaistelutoimenpiteet ovat kiellettyjä, jos niillä pyritään vaikuttamaan muuhun kuin laissa mainittuihin sopimuksenvaraisiin asioihin. Tältä osin kyseessä on pysyvä työrauhavelvoite.

SLJY ry on sitoutunut valtion virkaehtosopimuslain ja virkaehtosopimusten mukaiseen työrauhavelvoitteeseen 28.2.2011 saakka. SLJY ry on osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta valtion virkaehtosopimuslain asettamaa ehdotonta työrauhavelvoitetta kohtaan ja rikkonut tietoisesti valtion virkamieslain säännöksiä. Tämä tulee ottaa hyvityssakon suuruutta määrätessä huomioon, samoin kuin ilmeinen piittaamattomuus lain määräyksistä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Lennonjohtajien Yhdistys SLJY ry on kiistänyt kanteen ja vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kannekirjelmässä mainittuja varallaolosopimuksia on ollut yhteensä 34 lennonjohtajalla. Sopimuksen tehneelle lennonjohtajalle maksetaan varallaolosopimuksen mukaisesti kiinteä euromääräinen korvaus kuukaudessa. Tämä euromääräinen korvaus on ollut määrältään muuttumaton koko euroajan ja periytyy markka-ajalta. Korvauksen määrä on ollut 84,09 euroa (500 markkaa) kuukaudessa. Mikäli lentoasemalla on ollut enintään kolme lennonjohtajaa, korvauksen suuruus on ollut 134,55 euroa (800 markkaa) kuukaudessa.

Lennonjohtajat ovat jo vuosikausia olleet tyytymättömiä siihen, ettei kiinteään kuukausikorvaukseen ole saatu aikaan minkäänlaista muutosta. Finavia on luvannut jo yli kaksi vuotta sitten esittää uusia sopimusluonnoksia eri yksiköiden tarpeita palvelemaan, mutta näin ei ole tapahtunut.

Edellä esitetyn vuoksi Oulun lentoasemalla toimivat seitsemän lennonjohtajaa irtisanoivat 12.5.2009 omat varallaolosopimuksensa päättymään 17.6.2009. Tämän jälkeen pienempien lentoasemien lennonjohtajat pyysivät vastaajayhdistyksen asiamiesapua varallaolosopimuksen irtisanomiseen ja toimittivat tässä tarkoituksessa yhdistykselle valtakirjan. Saamansa valtuutuksen nojalla vastaajayhdistyksen hallitus on irtisanonut loput 27 varallaolosopimusta.

Kysymyksessä ei ole työtaistelutoimenpide. Sopimusten irtisanominen on ollut sopimuksen mukainen toimenpide eikä siihen liity painostustarkoitusta. Varallaolosopimukseen on kirjattu, että sopimus on voimassa toistaiseksi, mutta se on irtisanottavissa yhden kuukauden irtisanomisajoin.

Virkaehtosopimuksessa ei ole määräyksiä varallaolosta. Yksittäisen virkamiehen (lennonjohtajan) kanssa tehty varallaolosopimus on luonteeltaan tosiasiassa sopimus ja suostumus lisä- ja ylityöhön. Työnantaja on nimennyt sopimukset varallaolosopimuksiksi ilmeisesti sen vuoksi, että työaikalain 18 §:n 1 momentin mukaan työntekijä ei voi antaa suostumusta ylityöhön kuin määrätyksi lyhyehköksi ajanjaksoksi kerrallaan. Sopiessaan varallaolosta työntekijä antaa samalla suostumuksensa varallaoloaikana tarvittavaan lisä- ja ylityöhön.

Varallaolosopimusten voimassaolon päätyttyä työnantajalla on edelleen työaikalain 5 §:n mukaisesti oikeus tapauskohtaisesti sopia lennonjohtajan kanssa varallaolosta tai jopa määrätä lennonjohtaja varallaoloon, mikäli työaikalain 5 §:n 3 momentin mukaiset edellytykset tapauskohtaisesti täyttyvät. Työnantaja voi myös lennonjohtajan suostumuksella teettää lisä- ja tai ylityötä. Lennonjohtaja voidaan virkamiehenä jopa yksipuolisesti määrätä lisä- tai ylityön tekemiseen, mikäli se on erittäin pakottavien syiden vuoksi välttämätöntä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Suomen Lennonjohtajien Yhdistys ry:n sähköposti 30.6.2009

2. Varallaololista 2009

3. Sähköposti 4.6.2009

4. Listaukset korvauksista huhti- ja elokuulta ja lokakuulta 2009

5. JNR kokousmuistio 31.8.2009

6. Lennonjohtajien työaikamääräykset

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Neljä varallaolosopimusta

Kantajan henkilötodistelu

1. Henkilöstöjohtaja A

2. Johdon erityisavustaja B

Vastaajan henkilötodistelu

1. Puheenjohtaja C

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyyden kohde

Riidassa on kysymys siitä, onko Suomen Lennonjohtajien Yhdistys SLJY ry 30.6.2009 irtisanoessaan 27 lennonjohtajan varallaolosopimukset menetellyt valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n vastaisesti. Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry:n mukaan sopimusten irtisanominen sellaisenaan on muu kuin lain sallima työtaistelutoimenpide, jolla on pyritty vaikeuttamaan Finavian säästötoimenpiteitä ja siten laissa kielletyllä tavalla pyritty vaikuttamaan muihin kuin sopimuksenvaraisiin asioihin.

Asiassa esitetty selvitys

Osapuolet ovat esittäneet asiassa kirjallista ja suullista todistelua, josta on ilmennyt kertoelmassa selostettu tapahtumien kulku.

Henkilöstöpäällikkö A on todistajana lisäksi kertonut käsityksenään, että varallaolosopimusten irtisanominen liittyi yhtiössä meneillään olleisiin lomautuksiin. Finavian koko henkilökunta päätettiin lomauttaa noin 12 päiväksi. Vastaajayhdistys julisti ensin ylityökiellon ja siitä kolmen viikon kuluttua toteutti varallaolosopimusten irtisanomisen, mikä käytännössä tarkoitti lisätyön kieltämistä. Varallaolokorvauksen käytännön merkitys on siinä, että pienillä kentillä lennonjohtajat saadaan sitoutumaan pieneen työajan pidennykseen, jos kone on myöhässä. Varallaolosopimusten lakattua olemasta voimassa työnantaja joutui tekemään erityisjärjestelyjä, kuten antamaan ylityö- ja hätätyömääräyksiä ja pidentämään työvuoroja riittävän varoajan saamiseksi myöhästymisten varalle.

Varallaolosopimusten ehdoista oli keskusteltu kevään 2008 aikana useaan otteeseen yhtiössä toimivassa jatkuvan neuvottelun ryhmässä. Varallaolosopimusten päättyminen on johtanut siihen, että päätettyjä lomautuksia ei ole kaikilta osin voitu toteuttaa. Työajan lyhentämisen asemesta työaikoja on jouduttu pidentämään.

Erityisavustaja B on kertonut vastaajayhdistyksen varapuheenjohtajan soittaneen hänelle kesäkuun 2009 loppupuolella ja kysyneen, mitä menettelyä tulee noudattaa, jos varallaolosopimukset irtisanotaan. B oli olettanut, että asia liittyi ylityökieltoon, mutta tällainen yhteys ei ollut varsinaisesti ilmennyt keskustelusta. Lomautuksia oli tarkoitus toteuttaa muun muassa työaikaa lyhentämällä. Nimenomaan pienillä kentillä tämä ei ole onnistunut, koska työaikoja on jouduttu päinvastoin pidentämään. B:n arvion mukaan lomautuksista on vielä noin puolet toteuttamatta.

Puheenjohtaja C:n mukaan varallaolosopimusten irtisanomiseen johti pitkään jatkunut tyytymättömyys varallaolokorvausten suuruuteen. Korvaustasoon oli toivottu korotusta vuodesta 1993 alkaen. Oulun lennonjohtajat olivat 12.5.2009 irtisanoneet varallaolosopimuksensa itse ilman yhdistyksen myötävaikutusta. Sen jälkeen muiden kenttien lennonjohtajat halusivat tehdä saman, mutta pyysivät että yhdistys hoitaisi irtisanomisen heidän puolestaan, jotta asia ei henkilöidy pienillä paikkakunnilla.

C:n mukaan asia ei, toisin kuin ylityökielto, liittynyt lomautuksiin. Yhdistys ei varallaolosopimuksia koskevissa neuvotteluissa kytkenyt varallaolosopimuksia millään tavoin lomautuksiin. Ylityökieltoasia oli saatu sovituksi, ja yhdistys oli suostunut jatkamaan varallaolosopimusten irtisanomisaikaa kuukaudella, jotta sopimusten jatkamisesta voitaisiin vielä neuvotella. Kun myös elokuussa 2009 käydyt neuvottelut jäivät tuloksettomiksi, sopimukset päättyivät irtisanomisilmoituksen mukaisesti.

C on edelleen kertonut, että käsityksensä mukaan lomautukset ovat toteutuneet suunnitelmien mukaan. Tosin joillakin paikkakunnilla asian järjestäminen on voinut olla hankalaa, kun työaikaoja on jouduttu pidentämään. Kuitenkin lomautuksen on voinut kuitata myös lomarahaan vaihtamalla.

Arviointi ja johtopäätökset

Valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaan muuhun voimassa olevaa palvelussuhdetta koskevaan työtaistelutoimenpiteeseen kuin työsulkuun tai lakkoon ei saa ryhtyä. Kanteen mukaan SLJY ry on tämän säännöksen vastaisesti ryhtynyt työtaisteluun irtisanomalla varallaolosopimukset tarkoituksenaan painostaa Finaviaa sen päättämien säästötoimenpiteiden johdosta.

Finavia on touko- kesäkuun vaihteessa 2009 ilmoittanut säästötoimenpiteistä, joista osa on ollut tarkoitus toteuttaa henkilöstön lomautuksina. Suomen Lennonjohtajien Yhdistys ry on 4.6.2009 ilmoittanut, että se ei hyväksy säästötoimenpiteiden perusteluja ja että yhdistyksen jäsenet eivät tee minkäänlaista ylimääräistä työtä sinä aikana, kun yksikin yhdistyksen jäsen on lomautettuna. Lomautettujen töitä ei yhdistyksen mukaan voi korvata ylitöillä. Seuraavana päivänä SLJY ry on tarkentanut ilmoitustaan niin, että ylimääräisen työn tekemisen kiellon aikana yhdistyksen jäsenet tekevät kuitenkin muun muassa henkilökohtaisiin varallaolosopimuksiin perustuvaa työtä.

Oulun lentoaseman lennonjohtajat olivat irtisanoneet 12.5.2009 omat varallaolosopimuksensa päättymään 17.6.2009. Sittemmin SLJY ry:n hallitus on 30.6.2009 irtisanonut vastauksessa kerrotuin tavoin muiden lennonjohtajien puolesta näiden solmimat varallaolosopimukset päättymään 1.8.2009. Neuvottelujen käymiseksi sopimusten päättymisaikaa on sittemmin siirretty yhdellä kuukaudella eli niiden voimassaoloaika on päättynyt 1.9.2009.

Esitetty selvitys osoittaa, että lennonjohtajat ovat jo pitkään olleet tyytymättömiä varallaolosta maksettaviin korvauksiin, joiden tasoa ei ollut tarkistettu vuoden 1990 jälkeen. Asiasta on vuosittain neuvoteltu osapuolten välisessä jatkuvan neuvottelun ryhmässä. Sopimusten irtisanominen on tapahtunut sovittujen ehtojen mukaisesti. Sopimusten voimassaoloa on jatkettu elokuun 2009 loppuun neuvottelujen käymiseksi ja sovinnollisen ratkaisun löytämiseksi.

Oulun lennonjohtajien sopimusten irtisanominen on tapahtunut ennen yhteistoimintaneuvottelujen päättymistä ja säästötoimenpiteistä ilmoittamista, joten niitä ei kantajankaan käsityksen mukaan ole pidettävä vastalauseena niitä kohtaan. Kun sama korvaustaso-ongelma on koskenut kaikkia varallaolosopimusten piirissä olleita lennonjohtajia ja kun yhdistys on neuvotellut yhtenäisistä varallaolon ehdoista kaikille lennonjohtajille, on työtuomioistuimen mielestä ollut perusteltua, että kaikki varallaolosopimukset on irtisanottu neuvoteltaviksi uudelleen samaan aikaan.

Edellä lausuttu huomioon ottaen näyttämättä on jäänyt, että SLJY ry olisi varallaolosopimukset jäsentensä puolesta irtisanoessaan menetellyt valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n vastaisesti.

Oikeudenkäyntikulut

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Suomen Lennonjohtajien Yhdistys SLJY ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä 7.637,20 euroa on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry velvoitetaan korvaamaan Suomen Lennonjohtajien Yhdistys SLJY ry:n oikeudenkäyntikulut 7.637,20 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Sutela, Parikka, Ahokas ja Nurminen jäseninä. Sihteeri on ollut Engblom.

Tuomio on yksimielinen.