Labor court dismissed claim for unpaid salary supplements as procedural time limits were not met under public service law.

Kanne oli nostettu valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa neuvottelujen päättymisestä. Kantaja ei ollut menettänyt puhevaltaansa asiassa. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN PÄÄTÖS Nro 36

KANTAJA

Suomen Kihlakunnanulosottomiesten Yhdistys ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Kanneoikeuden vanhentuminen

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön ja toiselta puolen muiden ohella Valtion yhteisjärjestö VTY ry:n välillä 21.12.1993 solmitun valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 7 §:n 3 momentissa on kanneoikeuden vanhentumisesta sovittu seuraavaa:

Kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa keskusneuvottelupöytäkirjan tai 5 §:n 6 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, jossa asiasta ei käydä keskusneuvotteluja, paikallisneuvottelupöytäkirjan tarkistamisesta, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa neuvottelujen päättymisestä.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Kihlakunnanulosottomiesten Yhdistys ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että työnantajan tulee maksaa kihlakunnanulosottomiesten uutta palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen piiriin kuuluville virkamiehille perimispalkkio sopimuksen 9 §:n mukaisesti ennen eräpäivää kertyvistä saatavista ja

velvoittaa työnantajan maksamaan työntekijöille heidän saamatta jääneet palkkionsa sopimuksen voimaan tulosta 1.1.2008 lukien.

Kantajayhdistys on lisäksi vaatinut, että työtuomioistuin ensisijaisesti

vahvistaa, että työnantajalla ei ole ollut oikeutta tarkentavan virkaehtosopimuksen tekemisen jälkeen määrittää uudelleen ja muuttaa sopimuksen 11 §:ssä mainittuja erikoistehtävälisiä yksipuolisesti niiden työntekijöiden osalta, joille erikoistehtävälisät oli laskettu valmiiksi ja ne olivat siten tulleet osaksi sopimusta ja

vahvistaa, että kihlakunnanulosottomiesten erikoistehtävälisät pitää maksaa voimassaolevan tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaisesti siten kuin ne oli laskettu ennen neuvottelutuloksen hyväksymistä sekä

velvoittaa työnantajan maksamaan työntekijöille heidän saamatta jääneet lisänsä sopimuksen voimaan tulosta 1.1.2008 lukien, tai

toissijaisesti vahvistaa, että työnantajan tulee laskea ja maksaa erikoistehtävälisät tarkentavan virkaehtosopimuksen tekstin mukaisesti käyttäen laskennassa viimeksi kuluneita kahta kalenterivuotta eli vuosia 2006 ja 2007.

Perusteet

Kihlakunnanulosottomiesten uutta palkkausjärjestelmää koskeva tarkentava virkaehtosopimus tehtiin 30.11.2007 hallinnonalan neuvotteluviranomaisen oikeusministeriön sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n välillä. Neuvottelutulos saavutettiin 22.11.2007 ja sopimus otettiin käyttöön 1.1.2008. Suomen Kihlakunnanulosottomiesten Yhdistys ry on sopimukseen sidotun Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n alayhdistys. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry on kieltäytynyt ajamasta kannetta.

Työnantaja on tulkinnut tarkentavaa virkaehtosopimusta väärin, eikä ole maksanut sopimuksessa mainittuja perimispalkkioita ja erikoistehtävälisiä siten kuin niistä on sovittu. Erimielisyyttä on käsitelty palkkausjärjestelmän arviointiryhmässä ja paikallisneuvotteluissa. Erimielisyyden ratkaisemiseksi työntekijäpuoli pyysi keskusneuvotteluja, mutta työnantaja kieltäytyi neuvotteluista. Kanne on pantu vireille valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen mukaisesti määräajassa eli kuuden kuukauden kuluessa neuvottelujen päättymisestä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Valtiovarainministeriö on lisäksi vaatinut Suomen Kihlakunnanulosottomiesten Yhdistys ry:n velvoittamista korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut.

Kanteen kiistämisen perusteet

Valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 7 §:n 3 momentin mukaan kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla nostettava neljän kuukauden kuluessa paikallisneuvottelupöytäkirjan tarkastamisesta.

Kanteessa vaadittuja tarkentavan virkaehtosopimuksen tulkintaa koskevia erimielisyyksiä koskevat paikallisneuvottelut oikeusministeriön ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n välillä ovat päättyneet riitaisina 30.9.2008. Neuvotteluissa sihteerinä toiminut A on lähettänyt laatimansa pöytäkirjan sähköpostitse neuvotteluosapuolille tarkastettavaksi ja kommentoitavaksi 14.10.2008. Suomen Kihlakunnanulosottomiesten Yhdistys ry ja Kihlakunnanulosottomiehet ry ovat 24.10.2008 lähettämällään sähköpostiviestillä esittäneet pöytäkirjaan pienehköjä kielellisiä muutoksia. Myöhemmin samana päivänä kaikkien neuvotteluosapuolten tarkastama ja lopullisen muotonsa saanut pöytäkirja on lähetetty neuvotteluosapuolille sähköpostitse tiedoksi sekä postitse allekirjoituksia varten.

Neuvotteluosapuolten on katsottava tarkastaneen pöytäkirjan valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 7 §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla viimeistään 24.10.2008. Neuvotteluissa käsiteltyjä erimielisyyksiä koskeva kanne olisi tullut näin ollen panna vireille työtuomioistuimessa 24.2.2009 mennessä. Suomen Kihlakunnanulosottomiesten Yhdistys ry on pannut kanteensa vireille vasta 11.3.2009.

KANTAJAN LAUSUMA

Paikallisneuvottelut päättyivät osapuolien välillä riitaisena 30.9.2008. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry vaati 28.1.2009 keskusneuvottelujen käymistä, mutta valtiovarainministeriö ilmoitti 9.2.2009, että se ei käy asiassa keskusneuvotteluja. Oikeusministeriö laati paikallisneuvotteluista pöytäkirjan ja toimitti sen osapuolille kommentoitavaksi 14.10.2008. Suomen Kihlakunnanulosottomiesten Yhdistys ry ja Kihlakunnanulosottomiehet ry esittivät pöytäkirjaan muutoksia 24.10.2008.

Oikeusministeriö lähetti myöhemmin korjatun neuvottelupöytäkirjan postitse tarkastettavaksi ja allekirjoitettavaksi. Suomen Kihlakunnanulosottomiesten Yhdistys ry tarkasti puheenjohtajansa B:n toimesta pöytäkirjan lopullisesti 11.11.2008 ja allekirjoitti pöytäkirjan. Tämän jälkeen hän toimitti pöytäkirjan Kihlakunnanulosottomiehet ry:n puheenjohtajalle C:lle tarkastettavaksi ja allekirjoitettavaksi. Suomen Kihlakunnanulosottomiehet ry ei ole hyväksynyt pöytäkirjaa kuin vasta 11.11.2008 tarkastaessaan virallisen oikeusministeriön allekirjoittaman pöytäkirjan ja vahvistaessaan sen puheenjohtajansa allekirjoituksella. Oikeusministeriön A on 11.11.2008 lähettämässä sähköpostiviestissä kiirehtinyt allekirjoitetun pöytäkirjan palauttamista ministeriöön. Yhdistyksen puheenjohtaja B vastasi samana päivänä A:lle lähettävänsä pöytäkirjan eteenpäin tarkastettuaan ja allekirjoitettuaan sen.

Suomen Kihlakunnanulosottomiesten Yhdistys ry on lopullisesti tarkastanut paikallisneuvottelupöytäkirjan 11.11.2008 ja nostanut kanteen 11.3.2009. Kanne on näin ollen nostettu valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 7 §:n 3 momentin mukaisesti neljän kuukauden kuluessa pöytäkirjan tarkastamisesta. Koska tarkastamisajankohdasta vallitsee erimielisyys, sovellettavaksi tulee valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 21.12.1993 7 §:n 3 momentin määräys, jonka mukaan kanne tulee nostaa viimeistään kuuden kuukauden kuluessa neuvottelujen päättymisestä. Neuvottelut päättyivät 30.9.2008 ja kanne nostettiin 11.3.2009 eli kuuden kuukauden kuluessa neuvottelujen päättymisestä.

TODISTELU

Kantajan kirjallinen todiste

1. A:n sähköpostiviestit 11.11.2008

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Paikallisneuvotteluissa 30.9.2008 sihteerinä toimineen A:n sähköpostiviesti 14.10.2008

2. B:n Suomen Kihlakunnanulosottomiesten Yhdistys ry:n ja Kihlakunnanulosottomiehet ry:n puolesta 24.10.2008 A:lle lähettämä sähköpostiviesti

3. A:n sähköpostiviesti 24.10.2008

4. Allekirjoitettu pöytäkirja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Oikeusministeriön ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n välillä on 30.9.2008 käyty paikallisneuvottelu kihlakunnanulosottomiesten erikoistehtävälisän ja perimispalkkioiden määräytymistä koskevasta erimielisyydestä. Neuvottelujen päätyttyä erimielisinä ja JHL ry:n kieltäydyttyä viemästä asiaa työtuomioistuimen käsiteltäväksi sen jäsenjärjestö Suomen Kihlakunnanulosottomiesten Yhdistys ry on 11.3.2009 toimittamallaan haastehakemuksella pannut kanteen vireille työtuomioistuimessa.

Työtuomioistuin on ottanut erikseen käsiteltäväksi kysymyksen siitä, onko kanne nostettu valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 7 §:n 3 momentin mukaisessa määräajassa.

Arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on riidatonta, että nyt käsiteltävänä olevasta erimielisyydestä on käyty oikeusministeriön, JUKO ry:n ja JHL ry:n välillä 30.9.2008 paikallisneuvottelu. Sen päätteeksi on todettu, että asiat jäivät kaikilta osin riitaisiksi. Samalla on sovittu, että paikallisneuvottelupöytäkirjan tarkastavat ja allekirjoittavat oikeusministeriön neuvotteluedustajat ja lisäksi mainittujen järjestöjen puheenjohtajat.

Valtiovarainministeriön työtuomioistuimelle esittämä kirjallinen selvitys osoittaa, että pöytäkirja on muokattu lopulliseen muotoonsa 24.10.2008. Suomen Kihlakunnanulosottomiesten Yhdistys ry:n puheenjohtajan on ilmoitettu tarkastaneen ja allekirjoittaneen sen 11.11.2008. Siitä, milloin muut pöytäkirjan tarkastajat ovat sen allekirjoittaneet, ei ole esitetty selvitystä.

Pääsopimuksen 7 §:n 3 momentin mukaan kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa neuvottelupöytäkirjan tarkastamisesta, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa neuvottelujen päättymisestä.

Työtuomioistuin on tähän asiaan liittyvässä tuomiossaan TT 2010:35 siinä esitetyn selvityksen perusteella lausunut, että oikeusministeriön hallinnonalalla pääsopimuksen mukainen paikallisneuvottelupöytäkirja on katsottu lopullisesti tarkastetuksi, kun tarkastajiksi valitut ovat pöytäkirjan hyväksyneet ja sen allekirjoituksillaan vahvistaneet. Työtuomioistuimella ei tämän asian yhteydessä esitetyn selvityksen perusteella ole perusteita päätyä muuhun arvioon.

Selvitystä siitä, milloin kaikki tarkastajat olivat pöytäkirjan allekirjoittaneet, ei ole esitetty. Kantajan esittämä selvitys kuitenkin osoittaa, että pöytäkirja on ollut allekirjoittamatta vielä 11.11.2008. Pääsopimuksen 7 §:n 3 momentin viimeisen lauseen mukaan kanne on joka tapauksessa nostettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa neuvottelujen päättymisestä. Pääsopimuksen mukaiset neuvottelut kihlakunnanulosottomiesten erikoistehtävälisän ja perimispalkkioiden määräytymisestä syntyneestä erimielisyydestä ovat päättyneet 30.9.2008. Kanne työtuomioistuimessa on tullut nostaa viimeistään 30.3.2009. Kanne on tullut vireille jo sitä ennen eli 11.3.2009, joten Suomen Kihlakunnanulosottomiesten Yhdistys ry ei ole menettänyt puhevaltaansa. Tämän vuoksi valtiovarainministeriön tätä koskeva väite on hylättävä.

Päätöslauselma

Työtuomioistuin hylkää valtiovarainministeriön väitteen.

Jatkokäsittely

Asian käsittelyä jatketaan työtuomioistuimen puheenjohtajan erikseen määräämällä tavalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Mikkola, Virtanen, Niittylä, T. Koskinen ja Kauppala jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Kauppala, jonka lausuntoon jäsen Koskinen yhtyi, lausui:

Valtiovarainministeriö on esittänyt väitteen, jonka mukaan Suomen Kihlakunnanulosottomiesten Yhdistys ry:n kanneoikeus on menetetty, koska kannetta työtuomioistuimessa ei ole nostettu valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 7 §:n 3 momentissa sovitussa ajassa.

Velkojen yleisestä vanhentumisesta on säädetty velan vanhentumisesta annetussa laissa. Vanhentumislain 1 §:n 1 momentin mukaan velalla tarkoitetaan rahavelkaa sekä muita velvoitteita. Vanhentumislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 187/2002) perustelujen mukaan: ”Lain soveltamista ei ole 1 momentissa rajattu koskemaan vain varallisuusoikeudellisesta oikeussuhteesta johtuvia velvoitteita. Soveltamisala on yleinen myös niin, että se koskee kaikkia velvoitteita siitä riippumatta, onko velallisena ja velkojana yksityishenkilö vai yksityisoikeudellinen tai julkisoikeudellinen yhteisö”. Valtion virkamiehen palkkasaatavaa ei siten ole suljettu vanhentumislain 1 §:n 2 momentissa lain soveltamisalan ulkopuolelle. Näin ollen valtion virkamiehen palkkasaatava kuuluu vanhentumislain soveltamisalan piiriin.

Vanhentumislain 2 §:ssä on säädetty lain suhteesta erityissäännöksiin. Vanhentumislain 2 §:n 1 momentin mukaan muussa laissa olevia vanhentumislaista poikkeavia erityissäännöksiä velan vanhentumisajasta tai muusta vanhentumiseen liittyvästä seikasta noudatetaan vanhentumislain sijasta. Vanhentumislain 2 §:n 3 momentin mukaan lain 2 §:n 1 ja 2 momenteissa säädetty koskee soveltuvin osin erityissäännöstä, jonka mukaan velkaa koskeva kanne on pantava vireille määräajassa.

Valtion virkamieslain 62 §:n 2 momentin mukaan kanne sellaisessa virkasuhdetta koskevassa asiassa, joka kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan, on pantava vireille työtuomioistuimessa kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana suorituksen olisi pitänyt tapahtua. Edelleen jos asiasta on työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ensin neuvoteltava, on oikeus etuuteen menetetty, jollei neuvotteluja ole siitä sovituin tavoin vaadittu edellä tarkoitetussa määräajassa.

Nyt ratkaistava asia on kiistatta työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluva. Näin ollen kanneoikeuden ja palkkasaatavan vanhenemisen osalta on sovellettava virkamieslain 62 §:n 2 momentin toista virkettä. Asiassa ei ole annettu näyttöä siitä, milloin neuvotteluja asiassa on vaadittu. Kanteessa on vaadittu saatavia 1.1.2008 lukien. Kanne on tullut vireille 11.3.2009 ja ennen vireilletuloa on myös käyty valtion virkamieslain 62 §:ssä tarkoitetut neuvottelut. Vaaditut saatavat eivät ole voineet vanhentua sovellettavien lainsäännösten perusteella.

Ratkaistavaksi jää siten vastaajan vetoaman pääsopimuksen 7 §:n 3 momentin merkitys asiassa.

Pääsopimuksen 7 §:n 3 momentin mukaan kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa neuvottelupöytäkirjan tarkastamisesta, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa neuvottelujen päättymisestä. Pääsopimuksessa on siis sovittu kanneajasta joka poikkeaa valtion virkamieslaista.

Pääsopimus on valtion virkaehtosopimuslain 2 luvun 3 §:n mukainen neuvottelumenettelystä sekä työrauhan turvaamista tarkoittavasta tai muusta sellaisesta menettelystä tarkoitettu sopimus. Pääsopimus on luonteeltaan virkaehtosopimus.

Vanhentumislain 3 §:n 1 momentin mukaan sen säännöksistä ei saa poiketa velallisen vahingoksi. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan myöskin erityissäännöksiin perustuvat vanhentumisajat olisivat samalla tavalla pakottavia. Lähtökohtaisesti vanhentumislain säännöksistä, samoin kuin erityissäännöksiin perustuvista vanhentumisajoista voidaan poiketa velallisen eduksi, niitä voidaan siis lyhentää. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan kuitenkin: ” Muualla lainsäädännössä olevat erityisvanhentumissäännökset voivat olla pakottavia myös niin, ettei niissä tarkoitettuja vanhentumisaikoja voida sopimuksin lyhentää. Työoikeudelliset säädökset ovat työntekijän eduksi pakottavaa lainsäädäntöä. Näin ollen myöskään työsopimuslaissa säädettyjä vanhentumis- ja kanneaikoja ei voida työ- taikka työehtosopimuksin lyhentää”.

Voimassa olevan työsopimuslain käsittelyn yhteydessä Eduskunnan perustuslakivaliokunta otti lausunnossaan Eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunnalle (PeVL 41/2000 vp) kantaa muun ohella hallituksen esitykseen työsopimuslaiksi mm. siltä osin, että hallituksen esityksen mukaan työsopimuslain mukaisista kanneajoista olisi voitu sopia toisin työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisten yhdistysten sopimuksella.

Perustuslakivaliokunta lausui näiltä osin seuraavaa: ”Kanneaika on oleellinen osa sitä kokonaisuutta, jota perustuslain 21 §:n 2 momentin säännökset oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä tarkoittavat ja josta perustuslain mukaan säädetään lailla. Tätä koskeva poikkeamismahdollisuus on poistettava työsopimuslakiehdotuksen 13 luvun 7 §:stä ja 10. lakiehdotuksen 40 §:stä, jotta nämä lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä” . Poikkeamisoikeus poistettiinkin työsopimuslaista.

Niin vanhentumislakia koskevan hallituksen esityksen, kuin perustuslakivaliokunnan kannanotot kanneaikojen sopimuksenvaraisuudesta liittyvät työsopimussuhteeseen. Virkasuhde on julkisoikeudellinen palvelussuhde, jota käytetään silloin kun palvelussuhteessa käytetään julkista valtaa. Tästä syystä työsopimussuhde ja virkasuhde poikkeavat toisistaan, vaikkakin ne ovat huomattavasti lähentyneet lainsäädännön uudistamisen yhteydessä toisiaan. Virkamiehen oikeudellinen asema voi siten poiketa tulkinnankin kautta työntekijän asemasta, mikäli siihen on virkamiesoikeudellinen tai julkisen vallan käyttämiseen liittyvä peruste.

Virkasuhde, sen enempää kuin julkisen vallan käyttäminenkään, eivät kuitenkaan voi sellaisenaan muodostaa perusteltua syytä käsitellä virkasuhteeseen perustuvan edun vanhenemista ja mahdollisuutta sopia siitä toisin eri tavoin kuin työsopimussuhteessa.

Niin hallituksen esityksessä vanhenemislaiksi kuin perustuslakivaliokunnan lausunnossa hallituksen esityksestä työsopimuslaiksi on otettu kantaa palkkasaatavan vanhenemiseen ja kanneoikeuteen. Vastaajan vetoamassa pääsopimuksessa on sovittu nimenomaan kanneoikeudesta. Pääsopimus on luonteeltaan virkaehtosopimus. Vastaaja vetoaa siis siihen, että kanneajasta on sovittu virkaehtosopimuksin.

Vaikka edellä sanotut lausumat liittyvät työsopimussuhteeseen, ei ole mitään virkasuhteen luonteeseen, sovellettaviin lainsäännöksiin taikka julkisen vallan käyttämiseen liittyviä perusteita jättää niitä huomiotta virkasuhteen osalta.

Virkamiehen taloudellisen edun vanhenemisen ja kanneajan osalta on virkaehtosopimuskompetenssi rinnastettava työehtosopimuskompetenssiin. Pääsopimuksella ei ole siten voitu virkamiesten osalta tehokkaasti sopia siitä, että virkamiehen virkasuhteeseen perustuvan taloudellisen etuuden kanneaika tai saatavan vanhenemisaika olisi lyhyempi kuin laissa säädetty.

Näin ollen sovellettaviksi jäävät valtion virkamieslain säännökset. Valtion virkamieslain 62 §:n 2 momentin mukaan kanne sellaisessa virkasuhdetta koskevassa asiassa, joka kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan, on pantava vireille työtuomioistuimessa kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana suorituksen olisi pitänyt tapahtua. Edelleen virkamieslain 62 §:n 2 momentin mukaan, jos asiasta on työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ensin neuvoteltava, on oikeus etuuteen menetetty, jollei neuvotteluja ole siitä sovituin tavoin vaadittu edellä tarkoitetussa määräajassa.

Kanteessa on vaadittu saatavia 1.1.2008 lukien. Kanne on tullut vireille 11.3.2009 ja ennen kanteen vireille tuloa on myös käyty valtion virkamieslain 62 §:ssä tarkoitetut neuvottelut. Näin ollen eivät vaaditut saatavat ole vanhentuneet, eikä kanneaikaa ole menetetty sovellettavien lainsäännösten perusteella.

Näillä perusteilla yhdyn päätöslauselmaan.