Labor court dismissed claim due to failure to file within six months after collective bargaining ended.

Kannetta ei ollut nostettu valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen mukaisessa kuuden kuukauden määräajassa neuvottelujen päättymisestä. Kantaja oli menettänyt puhevaltansa asiassa. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 35

KANTAJA

Kihlakunnanulosottomiehet ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Kanneoikeuden vanhentuminen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 3.12.2009

Pääkäsittely 26.1.2010

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön ja toiselta puolen muiden ohella AKAVA-JS ry:n välillä 21.12.1993 solmitun valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 7 §:n 3 momentissa on kanneoikeuden vanhentumisesta sovittu seuraavaa:

Kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa keskusneuvottelupöytäkirjan tai 5 §:n 6 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, jossa asiasta ei käydä keskusneuvotteluja, paikallisneuvottelupöytäkirjan tarkistamisesta, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa neuvottelujen päättymisestä.

KANNE

Vaatimukset

Kihlakunnanulosottomiehet ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että työnantajan tulee maksaa kihlakunnanulosottomiesten uutta palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen piiriin kuuluville virkamiehille perimispalkkio sopimuksen 9 §:n mukaisesti ennen eräpäivää kertyvistä saatavista ja

velvoittaa työnantajan maksamaan työntekijöille heidän saamatta jääneet palkkionsa sopimuksen voimaantulosta 1.1.2008 lukien.

Kantajayhdistys on lisäksi vaatinut, että työtuomioistuin ensisijaisesti

vahvistaa, että työnantajalla ei ole ollut oikeutta tarkentavan virkaehtosopimuksen tekemisen jälkeen määrittää uudelleen ja muuttaa sopimuksen 11 §:ssä mainittuja erikoistehtävälisiä yksipuolisesti niiden työntekijöiden osalta, joille erikoistehtävälisät oli laskettu valmiiksi ja ne olivat siten tulleet osaksi sopimusta ja

vahvistaa, että kihlakunnanulosottomiesten erikoistehtävälisät pitää maksaa voimassaolevan tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaisesti siten kuin ne oli laskettu ennen neuvottelutuloksen hyväksymistä sekä

velvoittaa työnantajan maksamaan työntekijöille heidän saamatta jääneet lisänsä sopimuksen voimaantulosta 1.1.2008 lukien, tai

toissijaisesti vahvistaa, että työnantajan tulee laskea ja maksaa erikoistehtävälisät tarkentavan virkaehtosopimuksen tekstin mukaisesti käyttäen laskennassa viimeksi kuluneita kahta kalenterivuotta eli vuosia 2006 ja 2007.

Kihlakunnanulosottomiehet ry on lisäksi vaatinut valtiovarainministeriön velvoittamista korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Kihlakunnanulosottomiesten uutta palkkausjärjestelmää koskeva tarkentava virkaehtosopimus tehtiin 30.11.2007 hallinnonalan neuvotteluviranomaisen oikeusministeriön sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n välillä. Neuvottelutulos saavutettiin 22.11.2007 ja sopimus otettiin käyttöön 1.1.2008. Kihlakunnanulosottomiehet ry on sopimukseen sidotun Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n alayhdistys. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on kieltäytynyt ajamasta kannetta.

Työnantaja on tulkinnut tarkentavaa virkaehtosopimusta väärin, eikä ole maksanut sopimuksessa mainittuja perimispalkkioita ja erikoistehtävälisiä siten kuin niistä on sovittu. Erimielisyyttä on käsitelty palkkausjärjestelmän arviointiryhmässä ja paikallisneuvotteluissa.

Esillä olevassa tapauksessa paikallisneuvottelu käytiin 30.9.2008, jonka jälkeen neuvotteluja kuitenkin oikeusministeriön kanssa jatkettiin. Kyse oli valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 5 §:n 6 momentin tarkoittamasta asiasta, joka voitiin saattaa yhteisesti käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa.

Pöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeen käytiin neuvotteluja asian ratkaisemiseksi myös valtiovarainministeriön kanssa. Tarkoituksena oli, että asia olisi vielä voitu ottaa uudelleen harkintaan paikallistasolla. Koska neuvottelut olivat edelleen käynnissä sekä paikallistasolla että keskustasolla, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry päätti tilanteen selkeyttämiseksi pyytää virallisesti keskusneuvotteluja.

Näin ollen neuvottelut asiasta eivät olleet päättyneet paikallistason pöytäkirjan allekirjoittamiseen ja keskustasolla oli neuvoteltu asiasta tai ainakin siitä seikasta, otetaanko asia keskustasolla esille vai ei. Pääsopimuksen 5 §:n 6 momentin mukaan paikallisneuvotteluosapuolet voivat yhteisesti sopia, että asia saatetaan käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa. Keskustasolla on oikeus ottaa riidanalainen asia ratkaistavakseen. Selvyys siitä, että valtiovarainministeriö ei virallisesti halua keskusneuvotteluja, saatiin vasta kirjallisen pyynnön myötä. Vasta tällöin neuvottelut voidaan katsoa päättyneiksi.

Kanne on pantu vireille valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen mukaisessa määräajassa eli neljän kuukauden kuluessa siitä, kun valtiovarainministeriö oli 9.2.2009 kieltäytynyt neuvotteluista eli asia oli neuvottelutiessä loppuun käsitelty.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Valtiovarainministeriö on lisäksi vaatinut Kihlakunnanulosottomiehet ry:n velvoittamista korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kanteessa tarkoitettu tarkentava virkaehtosopimus on yksinomaan hallinnonalan neuvotteluviranomaisen tekemä, minkä vuoksi sen tulkintaa koskevasta erimielisyydestä ei käydä pääsopimuksen 5 §:n 6 momentin mukaan keskusneuvotteluja. Osapuolet eivät ole myöskään erimielisyyttä koskevissa paikallisneuvotteluissa tai muussakaan yhteydessä yhteisesti sopineet asian saattamisesta käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa. Kanneoikeuden vanhentuminen tulee näin ollen ratkaista paikallisneuvottelupöytäkirjan tarkastamisesta alkavan määräajan mukaisesti. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n perusteettomalla vaatimuksella keskusneuvottelujen käymisestä, johon Valtiovarainministeriö on kirjeellään 9.2.2009 vastannut kieltävästi, ei ole merkitystä kanneoikeuden vanhentumista arvioitaessa.

Kanteessa tarkoitettuja tarkentavan virkaehtosopimuksen tulkintaa koskevia erimielisyyksiä koskevat paikallisneuvottelut oikeusministeriön ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n välillä ovat päättyneet riitaisina 30.9.2008. Neuvotteluissa sihteerinä toiminut A on lähettänyt laatimansa pöytäkirjan sähköpostitse neuvotteluosapuolille tarkastettavaksi ja kommentoitavaksi 14.10.2008. Suomen Kihlakunnanulosottomiesten Yhdistys ry ja Kihlakunnanulosottomiehet ry ovat 24.10.2008 lähettämällään sähköpostiviestillä esittäneet pöytäkirjaan pienehköjä kielellisiä muutoksia. Myöhemmin samana päivänä kaikkien neuvotteluosapuolten tarkastama ja lopullisen muotonsa saanut pöytäkirja on lähetetty neuvotteluosapuolille sähköpostitse tiedoksi sekä postitse allekirjoituksia varten.

Neuvotteluosapuolet ovat tarkastaneet pöytäkirjan valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 7 §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla 24.10.2008. Neuvotteluissa käsiteltyjä erimielisyyksiä koskeva kanne olisi tullut näin ollen panna vireille työtuomioistuimessa 24.2.2009 mennessä. Mikäli pöytäkirjan tarkastaminen olisi jostain syystä viivästynyt, olisi kanne tullut nostaa kuitenkin viimeistään 30.3.2009. Asiassa ei ollut käyty 24.10.2008 jälkeen mitään neuvotteluja. Kihlakunnanulosottomiehet ry on pannut kanteensa vireille vasta 2.6.2009 kanneoikeuden jo vanhennuttua.

TODISTELU

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Paikallisneuvotteluissa 30.9.2008 sihteerinä toimineen A:n sähköpostiviesti 14.10.2008

2. B:n Suomen Kihlakunnanulosottomiesten Yhdistys ry:n ja Kihlakunnanulosottomiehet ry:n puolesta 24.10.2008 A:lle lähettämä sähköpostiviesti

3. A:n sähköpostiviesti 24.10.2008

4. Allekirjoitettu pöytäkirja

Kantajan henkilötodistelu

1. Pääluottamusmies C

Vastaajan henkilötodistelu

1. Hallitusneuvos D

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Oikeusministeriön ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n välillä on 30.9.2008 käyty paikallisneuvottelu kihlakunnanulosottomiesten erikoistehtävälisän ja perimispalkkioiden määräytymistä koskevasta erimielisyydestä. Neuvottelujen päätyttyä erimielisinä ja JUKO ry:n kieltäydyttyä viemästä asiaa työtuomioistuimen käsiteltäväksi sen jäsenjärjestö Kihlakunnanulosottomiehet ry on 2.6.2009 toimittamallaan haastehakemuksella pannut kanteen vireille työtuomioistuimessa.

Työtuomioistuin on ottanut erikseen käsiteltäväksi kysymyksen siitä, onko kanne nostettu valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 7 §:n 3 momentin mukaisessa määräajassa.

Todistelu

Työtuomioistuimessa on käydyistä neuvotteluista kuultu niihin palkansaajapuolelta osallistunutta JUKO ry:n pääluottamusmiestä C:tä ja työnantajan neuvotteluedustajaa hallitusneuvos D:tä.

C on kertonut palkansaajajärjestöjen neuvottelijoiden sopineen 21.1.2009, että Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n uusi toimitsijan E mennessään tervehdyskäynnille D:n luo ottaa samalla esille sen, miten kihlakunnanulosottomiesten erikoistehtävälisää ja perimispalkkioita koskevassa erimielisyysasiassa voitaisiin edetä. D ilmoitti mainitussa tilaisuudessa toimitsijalle, ettei oikeusministeriö halunnut enää neuvotella asiasta. JUKO ry:n puolesta päätettiin tämän johdosta lähettää asiassa keskusneuvottelupyyntö valtiovarainministeriölle. Valtiovarainministeriö kuitenkin ilmoitti, ettei se tulisi jatkamaan neuvotteluja. Paikallisneuvotteluosapuolet eivät siten ole yhteisesti oikeusministeriön kanssa sopineet, että asia saatettaisiin käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa. Aikaisemman oikeushallinnon neuvottelukäytännön perusteella keskusneuvottelut olisi kuitenkin tullut käydä. Neuvottelut olivat päättyneet, kun valtiovarainministeriö 9.2.2009 päivätyllä kirjeellään kieltäytyi keskusneuvotteluista.

D on kertonut, että paikallisneuvottelut päättyivät 30.9.2008 kaikilta osin riitaisina. Kun paikallisneuvotteluissa sihteerinä toiminut oikeusministeriön tarkastaja oli laatinut pöytäkirjan paikallisneuvotteluista, hän lähetti sen sähköpostilla neuvotteluun osallistuneiden tarkastettavaksi. Pöytäkirja tuli lopullisesti tarkastetuksi 24.10.2008. Pöytäkirja allekirjoitettiin samana päivänä tai ainakin lähipäivinä. Pöytäkirjaan ei ollut merkitty allekirjoituspäivää.

D on edelleen kertonut, että erimielisyydestä ei tämän jälkeen neuvoteltu. JHL ry:n uusi neuvottelija E otti vuoden 2009 alussa tutustumismielessä yhteyttä D:hen. He tapasivat lounaalla, mutta mistään neuvottelusta ei ollut kysymys eikä keskusneuvotteluista tuolloin puhuttu. JUKO ry on suorittanut joitakin tunnusteluja asiassa 24.10.2008 jälkeen. Oikeusministeriö on kuitenkin kieltäytynyt neuvotteluista. Asian saattamisesta keskusneuvotteluihin ei ole paikallisneuvotteluosapuolten välillä neuvoteltu tai sovittu. Oikeusministeriö ei liioin ole ilmoittanut valtiovarainministeriölle, että asia olisi tullut vielä ottaa neuvoteltavaksi.

D:n mukaan hallinnonalalla on ollut tapana, että paikallisneuvottelussa sovitaan pöytäkirjan tarkastamisesta ja allekirjoittamisesta. Pöytäkirja on neuvottelun jälkeen kirjoitettu puhtaaksi ja sen jälkeen lähetetty sähköpostitse neuvotteluun osallistuneille. Osallistujat ovat sähköpostitse ilmoittaneet, onko asiat kirjattu oikein pöytäkirjaan. Kun tarvittavat korjaukset on tehty, neuvottelijat ovat käyneet viipymättä allekirjoittamassa pöytäkirjan. Pöytäkirjan sisältö on auki siihen asti, kun viimeinenkin osallistuja on sen allekirjoittanut. Pöytäkirja on asiallisesti tarkastettu silloin, kun kaikki neuvottelijat ovat sähköpostitse ilmoittaneet, että pöytäkirja on allekirjoitettavissa. Pöytäkirjan allekirjoittaminen todentaa sen, että pöytäkirja on hyväksytty.

Arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on riidatonta, että nyt käsiteltävänä olevasta erimielisyydestä on käyty oikeusministeriön, JUKO ry:n ja JHL ry:n välillä 30.9.2008 paikallisneuvottelu. Sen päätteeksi on todettu, että asiat jäivät kaikilta osin riitaisiksi. Samalla on sovittu, että paikallisneuvottelupöytäkirjan tarkastavat ja allekirjoittavat oikeusministeriön neuvotteluedustajat ja lisäksi mainittujen järjestöjen puheenjohtajat.

Pöytäkirja on muokattu lopulliseen muotoonsa 24.10.2008. Sen täsmällisestä allekirjoitusajankohdasta ei ole esitetty selvitystä.

Todistajien kertoman mukaan paikallisneuvottelun päätyttyä paikallisneuvotteluosapuolten välillä on ollut keskusteluja siitä, miten erimieliseksi jääneen asian käsittelyä voitaisiin jatkaa. Oikeusministeriö on kuitenkin kieltäytynyt enemmistä neuvotteluista.

Valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen mukaisissa paikallisneuvottelussa erimieliseksi jääneestä asiasta voidaan pääsopimuksen 5 §:n mukaan käydä keskusneuvottelut. Kuitenkaan yksinomaan hallinnonalan neuvotteluviranomaisen tekemää virkaehtosopimusta koskevasta erimielisyydestä keskusneuvotteluja ei käydä, elleivät paikallisneuvotteluosapuolet yhteisesti sovi, että asia saatetaan käsiteltäväksi keskusneuvottelussa.

Käsiteltävänä oleva erimielisyys kihlakunnanulosottomiesten erikoistehtävälisän ja perimispalkkioiden määräytymisestä koskee oikeusministeriön hallinnonalan neuvotteluviranomaisena tekemää virkaehtosopimusta. Sopijaosapuolet eivät ole yhteisesti sopineet, että asia saatetaan käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa eikä erimielisyyttä ole muutoinkaan keskusneuvotteluissa käsitelty. JUKO ry on tosin vaatinut keskusneuvottelujen käymistä, mutta valtiovarainministeriö on kirjeellään 9.2.2009 ilmoittanut kieltäytyvänsä käymästä keskusneuvotteluja, koska kyseisen erimielisyysasian saattamisesta keskusneuvotteluihin ei ollut sovittu.

Pääsopimuksen 7 §:n 3 momentin mukaan kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa neuvottelupöytäkirjan tarkastamisesta, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa neuvottelujen päättymisestä. Kanneoikeuden vanhentuminen on siten sidottu käytyihin neuvotteluihin, joten JUKO ry:n yksipuolisilla neuvotteluesityksellä tai muilla pyrkimyksillä saada erimielisyys uudelleen neuvoteltavaksi ei ole merkitystä kanneoikeuden vanhentumisen kannalta.

Esitetyn selvityksen mukaan oikeusministeriön hallinnonalalla pöytäkirja on katsottu lopullisesti tarkastetuksi, kun tarkastajiksi valitut ovat pöytäkirjan hyväksyneet ja sen allekirjoituksillaan vahvistaneet. Selvitystä siitä, milloin kaikki tarkastajat olivat pöytäkirjan allekirjoittaneet, ei ole esitetty. Pääsopimuksen 7 §:n 3 momentin viimeisen lauseen mukaan kanne on joka tapauksessa nostettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa neuvottelujen päättymisestä. Pääsopimuksen mukaiset neuvottelut kihlakunnanulosottomiesten erikoistehtävälisän ja perimispalkkioiden määräytymisestä syntyneestä erimielisyydestä ovat päättyneet 30.9.2008. Kanne työtuomioistuimessa olisi tullut nostaa viimeistään 30.3.2009. Kun kanne on tullut vireille vasta 2.6.2009 ja siten liian myöhään, Kihlakunnanulosottomiehet ry on menettänyt puhevaltansa, minkä vuoksi kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Kihlakunnanulosottomiehet ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrä 300 euroa on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Kihlakunnanulosottomiehet ry velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 300 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Mikkola, Virtanen, Niittylä, Koskinen ja Kauppala jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Kauppala, jonka lausuntoon jäsen Koskinen yhtyi, lausui:

Valtiovarainministeriö on esittänyt väitteen, jonka mukaan Kihlakunnanulosottomiehet ry:n kanneoikeus on menetetty, koska kannetta työtuomioistuimessa ei ole nostettu valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 7 §:n 3 momentissa sovitussa ajassa.

Velkojen yleisestä vanhentumisesta on säädetty velan vanhentumisesta annetussa laissa . Vanhentumislain 1 §:n 1 momentin mukaan velalla tarkoitetaan rahavelkaa sekä muita velvoitteita. Vanhentumislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 187/2002) perustelujen mukaan: ”Lain soveltamista ei ole 1 momentissa rajattu koskemaan vain varallisuusoikeudellisesta oikeussuhteesta johtuvia velvoitteita. Soveltamisala on yleinen myös niin, että se koskee kaikkia velvoitteita siitä riippumatta, onko velallisena ja velkojana yksityishenkilö vai yksityisoikeudellinen tai julkisoikeudellinen yhteisö”. Valtion virkamiehen palkkasaatavaa ei siten ole suljettu vanhentumislain 1 §:n 2 momentissa lain soveltamisalan ulkopuolelle. Näin ollen valtion virkamiehen palkkasaatava kuuluu vanhentumislain soveltamisalan piiriin.

Vanhentumislain 2 §:ssä on säädetty lain suhteesta erityissäännöksiin. Vanhentumislain 2 §:n 1 momentin mukaan muussa laissa olevia vanhentumislaista poikkeavia erityissäännöksiä velan vanhentumisajasta tai muusta vanhentumiseen liittyvästä seikasta noudatetaan vanhentumislain sijasta. Vanhentumislain 2 §:n 3 momentin mukaan lain 2 §:n 1 ja 2 momenteissa säädetty koskee soveltuvin osin erityissäännöstä, jonka mukaan velkaa koskeva kanne on pantava vireille määräajassa.

Valtion virkamieslain 62 §:n 2 momentin mukaan kanne sellaisessa virkasuhdetta koskevassa asiassa, joka kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan, on pantava vireille työtuomioistuimessa kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana suorituksen olisi pitänyt tapahtua. Edelleen jos asiasta on työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ensin neuvoteltava, on oikeus etuuteen menetetty, jollei neuvotteluja ole siitä sovituin tavoin vaadittu edellä tarkoitetussa määräajassa.

Nyt ratkaistava asia on kiistatta työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluva. Näin ollen kanneoikeuden ja palkkasaatavan vanhenemisen osalta on sovellettava virkamieslain 62 §:n 2 momentin toista virkettä. Asiassa ei ole annettu näyttöä siitä, milloin neuvotteluja asiassa on vaadittu. Kanteessa on vaadittu saatavia 1.1.2008 lukien. Kanne on tullut vireille 2.6.2009 ja ennen vireilletuloa on myös käyty valtion virkamieslain 62 §:ssä tarkoitetut neuvottelut. Vaaditut saatavat eivät ole voineet vanhentua sovellettavien lainsäännösten perusteella.

Ratkaistavaksi jää siten vastaajan vetoaman pääsopimuksen 7 §:n 3 momentin merkitys asiassa.

Pääsopimuksen 7 §:n 3 momentin mukaan kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa neuvottelupöytäkirjan tarkastamisesta, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa neuvottelujen päättymisestä. Pääsopimuksessa on siis sovittu kanneajasta joka poikkeaa valtion virkamieslaista.

Pääsopimus on valtion virkaehtosopimuslain 2 luvun 3 §:n mukainen neuvottelumenettelystä sekä työrauhan turvaamista tarkoittavasta tai muusta sellaisesta menettelystä tarkoitettu sopimus. Pääsopimus on luonteeltaan virkaehtosopimus.

Vanhentumislain 3 §:n 1 momentin mukaan sen säännöksistä ei saa poiketa velallisen vahingoksi. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan myöskin erityissäännöksiin perustuvat vanhentumisajat olisivat samalla tavalla pakottavia. Lähtökohtaisesti vanhentumislain säännöksistä, samoin kuin erityissäännöksiin perustuvista vanhentumisajoista voidaan poiketa velallisen eduksi, niitä voidaan siis lyhentää. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan kuitenkin: ” Muualla lainsäädännössä olevat erityisvanhentumissäännökset voivat olla pakottavia myös niin, ettei niissä tarkoitettuja vanhentumisaikoja voida sopimuksin lyhentää. Työoikeudelliset säädökset ovat työntekijän eduksi pakottavaa lainsäädäntöä. Näin ollen myöskään työsopimuslaissa säädettyjä vanhentumis- ja kanneaikoja ei voida työ- taikka työehtosopimuksin lyhentää”.

Voimassa olevan työsopimuslain käsittelyn yhteydessä Eduskunnan perustuslakivaliokunta otti lausunnossaan Eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunnalle (PeVL 41/2000 vp) kantaa muun ohella hallituksen esitykseen työsopimuslaiksi mm. siltä osin, että hallituksen esityksen mukaan työsopimuslain mukaisista kanneajoista olisi voitu sopia toisin työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisten yhdistysten sopimuksella.

Perustuslakivaliokunta lausui näiltä osin seuraavaa: ”Kanneaika on oleellinen osa sitä kokonaisuutta, jota perustuslain 21 §:n 2 momentin säännökset oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä tarkoittavat ja josta perustuslain mukaan säädetään lailla. Tätä koskeva poikkeamismahdollisuus on poistettava työsopimuslakiehdotuksen 13 luvun 7 §:stä ja 10. lakiehdotuksen 40 §:stä, jotta nämä lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä” . Poikkeamisoikeus poistettiinkin työsopimuslaista.

Niin vanhentumislakia koskevan hallituksen esityksen, kuin perustuslakivaliokunnan kannanotot kanneaikojen sopimuksenvaraisuudesta liittyvät työsopimussuhteeseen. Virkasuhde on julkisoikeudellinen palvelussuhde, jota käytetään silloin kun palvelussuhteessa käytetään julkista valtaa. Tästä syystä työsopimussuhde ja virkasuhde poikkeavat toisistaan, vaikkakin ne ovat huomattavasti lähentyneet lainsäädännön uudistamisen yhteydessä toisiaan. Virkamiehen oikeudellinen asema voi siten poiketa tulkinnankin kautta työntekijän asemasta, mikäli siihen on virkamiesoikeudellinen tai julkisen vallan käyttämiseen liittyvä peruste.

Virkasuhde, sen enempää kuin julkisen vallan käyttäminenkään, eivät kuitenkaan voi sellaisenaan muodostaa perusteltua syytä käsitellä virkasuhteeseen perustuvan edun vanhenemista ja mahdollisuutta sopia siitä toisin eri tavoin kuin työsopimussuhteessa.

Niin hallituksen esityksessä vanhenemislaiksi kuin perustuslakivaliokunnan lausunnossa hallituksen esityksestä työsopimuslaiksi on otettu kantaa palkkasaatavan vanhenemiseen ja kanneoikeuteen. Vastaajan vetoamassa pääsopimuksessa on sovittu nimenomaan kanneoikeudesta. Pääsopimus on luonteeltaan virkaehtosopimus. Vastaaja vetoaa siis siihen, että kanneajasta on sovittu virkaehtosopimuksin.

Vaikka edellä sanotut lausumat liittyvät työsopimussuhteeseen, ei ole mitään virkasuhteen luonteeseen, sovellettaviin lainsäännöksiin taikka julkisen vallan käyttämiseen liittyviä perusteita jättää niitä huomiotta virkasuhteen osalta.

Virkamiehen taloudellisen edun vanhenemisen ja kanneajan osalta on virkaehtosopimuskompetenssi rinnastettava työehtosopimuskompetenssiin. Pääsopimuksella ei ole siten voitu virkamiesten osalta tehokkaasti sopia siitä, että virkamiehen virkasuhteeseen perustuvan taloudellisen etuuden kanneaika tai saatavan vanhenemisaika olisi lyhyempi kuin laissa säädetty.

Näin ollen sovellettaviksi jäävät valtion virkamieslain säännökset. Valtion virkamieslain 62 §:n 2 momentin mukaan kanne sellaisessa virkasuhdetta koskevassa asiassa, joka kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan, on pantava vireille työtuomioistuimessa kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana suorituksen olisi pitänyt tapahtua. Edelleen virkamieslain 62 §:n 2 momentin mukaan, jos asiasta on työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ensin neuvoteltava, on oikeus etuuteen menetetty, jollei neuvotteluja ole siitä sovituin tavoin vaadittu edellä tarkoitetussa määräajassa.

Kanteessa on vaadittu saatavia 1.1.2008 lukien. Kanne on tullut vireille 2.6.2009 ja ennen kanteen vireille tuloa on myös käyty valtion virkamieslain 62 §:ssä tarkoitetut neuvottelut. Näin ollen eivät vaaditut saatavat ole vanhentuneet, eikä kanneaikaa ole menetetty sovellettavien lainsäännösten perusteella.

Hylkään valtiovarainministeriön väitteen.