Labor court dismisses union claim that collective agreement overrides statutory overtime pay rules upon contract termination.

Vahvistettu kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen liukuvaa työaikaa koskevien määräysten oikeaksi tulkinnaksi, että määräyksillä ei ole työaikalain 24 §:stä poiketen sovittu säännöllisen työajan ylimenevien tuntien korvaamatta jättämisestä palvelussuhteen päättyessä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 125

KANTAJA

Kunta-alan unioni ry

VASTAAJA

Kunnallinen työmarkkinalaitos

KUULTAVA

Kangasalan kunta

ASIA

Virka- ja työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 18.8.2010

Pääkäsittely 22.9.2010

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa 2007 – 2009 (jäljempänä KVTES), , on muun muassa seuraavat määräykset

Liite 15, LIUKUVA TYÖAIKA

3 § Lisä- ja ylityö

1 mom

Lisätyönä korvataan työ, jota viranhaltija/työntekijä, jota viranhaltija/ työntekijä tekee erillisen kirjallisen määräyksen perusteella säännöllisen työajan lisäksi, mutta joka ei ole ylityötä ja jota ei lueta liukuma-aikaa koskevien määräysten perusteella viranhaltijan / työntekijän hyväksi säännöllisenä työaikana.

2 mom.

Ylityönä korvataan työ, jota viranhaltija/ työntekijä suorittaa erillisen kirjallisen määräyksen perusteella ja joka ylittää tämän sopimuksen työaikaluvun 15 § 1 momentin mukaisen vuorokautisen ja/tai viikoittaisen taikka tasoittumisjakson ylityörajan ja jota ei lueta liukuma-aikaa koskevien määräysten perusteella viranhaltijan/ työntekijän hyväksi säännöllisenä työaikana.

4 §

2 mom.

Mikäli tasoittumisjaksossa tai tasoittamattomassa (rajaamattomassa) liukuvassa työajassa säännöllinen työaika jää vajaaksi virka- tai työsuhteen päättyessä, vähennetään palkkauksesta vajaaksi jääneiden työtuntien osuus korottamattoman tuntipalkan mukaan.

III luku, TYÖAIKA

2 § Työaikalain alaiset viranhaltijat/työntekijät

1 mom. Työaikalain alaisiin viranhaltijoihin/työntekijöihin sovelletaan tämän luvun määräysten lisäksi seuraavia työaikalain säännöksiä, jollei niistä ole sovittu toisin tämän sopimuksen liitteessä tai muulla virka- tai työehtosopimuksella:

5 §:n 3 momentti (viranhaltijan velvollisuus suorittaa varallaoloa), 8 § (moottoriajoneuvon kuljettajan työaika), 9 §:n 2 momentti (työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika), 13 §:n 1 ja 3 momentti (liukuva työaika), 14 §:n 1 ja 3 momentti (poikkeuksellinen säännöllinen työaika), 15 § (lyhennetty työaika), 18 § (työntekijän suostumus ja viranhaltijan velvollisuus tehdä lisä- ja ylityötä), 19 § (ylityön enimmäismäärä), 20 § (aloittamis- ja lopettamistyö), 21 § (hätätyö), 24 § (työsopimuksen päättyminen kesken tasoittumisjakson), 26 § (yötyö) jäljempänä 31 §:stä ilmenevin poikkeuksin, 27 § (vuorotyö ja yövuorot jaksotyössä), 29 § (vuorokausilepo), 30 § (moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilepo), 33 §:n 1 momentti (sunnuntaityön teettäminen), 36 § (poikkeuslupa), 37 § (työaikakirjanpito) sekä 8 luvun erinäiset säännökset (kanneaika, säännösten pakottavuus, rangaistussäännökset, ym.).

KANNE

Vaatimukset

Kunta-alan unioni ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

vahvistaa KVTES:n liitteen 15, liukuva työaika, 4 § 2 momentin oikeaksi tulkinnaksi sen, että momentilla tai liitteen muillakaan määräyksillä ei ole sovittu säännöllisen työajan ylimenevien tuntien korvaamatta jättämisestä vaan ainoastaan siitä, että työnantajalla on palvelussuhteen päättyessä säännöllisen työajan jäädessä vajaaksi oikeus vähentää työntekijän palkasta vajaaksi jääneiden työtuntien osuus ja

velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kangasalan kunnan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunta-alan unioni ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Työehtosopimusosapuolten välillä on syntynyt erimielisyys niin sanottujen plus-tuntien korvaamisesta viranhaltija A:n jäädessä eläkkeelle Kangasalan kunnan palveluksesta. A:n virkasuhteessa noudatettiin toimistotyöaikaa, jossa oli käytössä tasoittumaton liukuva työaika.

A:lle kertyneet 20 plus-tuntia ovat säännöllisen työajan ylittävää työaikaa. A:lla ei ollut mahdollisuutta pitää kertyneitä tunteja vapaana, mutta kunta kieltäytyi korvaamasta edellä mainittuja plustunteja myöskään palkkana. Tehdyt 20 työtuntia ovat siten toistaiseksi jääneet kokonaan korvaamatta.

KVTES:ssa ei ole säännöksiä siitä, miten säännöllisen työajan ylittävien eli plus-tuntien suhteen toimitaan työsuhteen päättyessä. KVTES:n työaikaluvun 2 § 1 momentin mukaan työaikalain alaisiin viranhaltijoihin sovelletaan työaikaluvun määräysten lisäksi tiettyjä työaikalain säännöksiä, jollei niistä ole sovittu toisin KVTES:n liitteissä tai muulla virka- tai työehtosopimuksella. Työaikalain 24 § on yksi näistä työaikaluvun 2 § 1 momentissa sovellettavaksi sovituista säännöksistä.

Työaikalain 24 §:n mukaan jos työaika on työaikalain nojalla määrätty tai sovittu keskimääräiseksi tai jos on sovittu liukuvasta työajasta ja työsuhde päättyy ennen kuin työaika on tasoittunut keskimäärin 40 tuntiin viikossa, lasketaan, kuinka monta tuntia keskimääräinen työaika on viikkoa kohti 40 tuntia pidempi, ja tämän tuntimäärän ylittäviltä tunneilta maksetaan säännöllisen työajan palkkaa vastaava korvaus. Samalla tavoin korvataan myös lisätyö. Jos keskimääräinen työaika on viikkoa kohti 40 tuntia tai tätä lyhyempää sopimukseen perustuvaa säännöllistä työaikaa lyhyempi, on työnantajalla oikeus vähentää vastaava määrä työntekijän palkasta.

Työaikalain 24 §:n miinus-tuntien palkasta vähentämisoikeutta koskeva 3 momentti on otettu osaksi KVTES:sta kirjoittamalla se liukuvan työajan liitteeseen yllä mainituksi 4 § 2 momentiksi. Sen sijaan työaikalain 24 § 1 momenttia ei ole otettu osaksi KVTES:sta, eikä siitä myöskään ole sovittu toisin KVTES:ssa tai sen liitteissä.

KVTES:n liukuvan työajan liitteen 4 § 2 momentissa otetaan kantaa ainoastaan miinus-tuntien palkasta vähentämiseen. Mikään ei viittaa siihen, että olisi tarkoitettu sopia toisin työaikalain 24 § 1 momentista eli poistaa työntekijän oikeus saada työsuhteen päättyessä säännöllisen työajan palkkaa vastaava korvaus liukuvassa työajassa tehdyistä plustunneista. Päinvastoin KVTES:n työaikaluvun 2 § 1 momentin perusteella työaikalain 24 § 1 momentti plus-tuntien korvaamisesta on nimenomaisesti haluttu ottaa sovellettavaksi myös kunta-alan palvelussuhteissa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Kangasalan kunta ovat kiistäneet kanteen kokonaisuudessaan ja vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan ja kuultavan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n plus-tuntien korvaamatta jättäminen on perustunut KVTES 2007-2009 liitteen 15 (liukuva työaika) määräyksiin ja niiden tulkintaan. Keskeinen erimielisyyden aihe on kysymys siitä, onko KVTES:ssä sovittu toisin työaikalain 24 § määräyksestä liukuvan työajan osalta.

Liukuvaa työaikaa koskevan liitteen 3 §:n 1 ja 2 momenteista ilmenee, että plus-tunteja ei korvata. Määräykset on otettu osaksi kunta-alan työaikamääräyksiä liukuvan työajan kokeilua koskevalla virka- ja työehtosopimuksella vuonna 1977. Vuoden 1946 työaikalaki ei sisältänyt liukuvaa työaikaa koskevia määräyksiä, vaan ne otettu lakiin 1980-luvun loppupuolella. Julkisen sektorin toimistotyöntekijöihin ei vielä vuonna 1977 sovellettu työaikalakia, joten kokeilu oli mahdollinen työaikalain säännösten estämättä. Liukuvan työajan käyttöä jatkettiin kokeiluna seuraavassa sopimuksessa 1979-1980.

Kokeilua koskeneessa virka- ja työehtosopimuksessa on sovittu, että mikäli liukuvassa työajassa oleva viranhaltija tai työntekijä on muutoin kuin erikseen annetun määräyksen perusteella tehnyt useampia työtunteja kuin tasoittumisjakson säännöllinen työaika edellyttäisi, ei hänelle suoriteta näiltä työtunneilta lisä- tai ylityökorvauksia. Sopimukseen sisältyi myös määräys, jonka mukaan vajaaksi jääneiden tuntien osuus vähennetään palkkauksesta korottamattoman tuntipalkan mukaan. Liukuvaa työaikaa koskien on myös lähetetty yleiskirje, jossa todetaan muun muassa, että työtuntien ylittymisellä tai alittumisella on varsinaista merkitystä ainoastaan virka- tai työsuhteen päättyessä.

Plus-tunteja ei edelleenkään ole tarkoitus korvata. Kun plus-tunnit ovat liukuvassa työajassa säännöllistä työaikaa, ne eivät ole lisä- tai ylityötä. Jotta tunnit ylipäätänsä olisivat saldoon laskettavia, niiden pitää olla säännöllisen työajan enimmäisylityksen sisällä. Työtunnit voivat olla lisä- ja ylityötä vain, kun niihin on erillinen kirjallinen määräys.

KVTES:ssä 2007-2009 ja sitä edeltäneissä toimistotyöntekijöiden liukuvan työajan määräykset sisältäneissä kunnallisissa yleisissä virkaehtosopimuksissa oli sovittu liukuvan työajan määräyksistä oma kokonaisuutensa, joka ei missään vaiheessa ole sisältänyt määräyksiä plus-tuntien korvaamisesta. Valtakunnalliset työantajien ja työntekijöiden yhdistykset voivat sopia korvaamisesta toisin kuin työaikalain 24 §:ssä säädetään. (TAL 40 §). Kunta-alalla näin on liukuvaa työaikaa koskien toimittukin.

KVTES:in III luvun 2 §:ssä on mainittu työaikalain alaisiin työntekijöihin tai viranhaltijoihin sovellettavan TAL 24 §:ää. Säännöksessä kuitenkin todetaan, että työaikalain säännöksiä sovelletaan, jollei niistä ole sovittu toisin tämän sopimuksen liitteessä tai muulla virka- tai työehtosopimuksella. Kyseinen 24 § on tarpeen myös kunta-alalla. Tasoittumisjakson ylimääräiset tunnit korvataan TAL 24 § periaatteiden mukaan. TAL 24 §:ää ei ole kuitenkaan tarkoitus soveltaa liukuvan liitteen määräyksiin.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Yleiskirje A 46/77

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Yleiskirje A 46/77.

2. Yleiskirje 2/1995 muistio 24.1.1995

Vastaajan henkilötodistelu

1. Neuvottelupäällikkö B

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

A on työskennellyt Kangasalan kunnan palveluksessa. Hänen työaikansa on ollut tasoittumaton liukuva työaika. A:n jäädessä eläkkeelle hänelle oli kertynyt liukuvan työajan plus-saldoa eli säännöllisen työajan ylittäviä työtunteja, joita hänelle ei ole palvelussuhteen päättyessä korvattu.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko tällainen työtuntien kertymä korvattava työaikalain 24 §:ssä säädetyin tavoin, vai onko kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen (KVTES) liitetyissä määräyksissä sovittu laista poiketen, ettei korvausta ole suoritettava.

Arviointi ja johtopäätökset

Työajasta kunta-alalla on yleiset määräykset KVTES III luvussa. Sen 2 §:ssä on viittaukset niihin työaikalain säännöksiin, joita sovelletaan, jos asiasta ei ole toisensisältöistä määräystä III luvussa tai sopimuksen liitteessä. Yhtenä tällaisena työaikalain säännöksenä mainitaan 24 §. Sen 1 momentissa on säädetty liukuvasta työajasta. Jos työntekijälle on työsuhteen päättyessä kertynyt keskimääräisen viikkotyöajan ylittävä määrä työtunteja, niistä on maksettava säännöllisen työajan palkkaa vastaava korvaus. Vastaavasti menetellään, jos sopimukseen perustuva keskimääräinen työaika on ollut laissa säädettyä lyhyempi (2 mom.). Korvausvelvollisuudesta on työaikalain 40 §:n nojalla mahdollisuus sopia toisin valtakunnallisten osapuolten välisellä työ- tai virkaehtosopimuksella.

Liukuvasta työajasta kunta-alalla on sopimusmääräyksiä KVTES:n liitteessä 15. Sen 4 §:ssä on määräys, jonka mukaan säännöllisen työajan jäädessä palvelussuhteen päätyttyä vajaaksi palkkauksesta vähennetään vajaaksi jääneiden työtuntien osuus.

Vastaavanlaista määräystä säännöllisen työajan yli kertyneiden työtuntien korvaamisesta tai korvaamatta jättämisestä ei liitteessä 15 ole. Kantajan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että asia on jätetty työaikalain edellä mainitun 24 §:n varaan ja yli kertyneet tunnit on korvattava.

Vastaaja on kiistänyt kantajan tulkinnan ja katsonut, että liitteen 3 §:ssä oleviin määräyksiin sisältyy tulkintaperiaate, jonka mukaan liukuvassa työajassa kertyneitä, säännöllisen työajan ylittäviä tunteja ei korvata palvelussuhteen päättyessä. Tämä periaate on vastaajan mukaan omaksuttu kunnalliselle sopimusalalle jo voimassa olevaa vuoden 1996 työaikalakia edeltävänä aikana, jolloin kuntien virasto- ja toimistotyö on ollut työaikalainsäädännön ulkopuolella. Työaikalain tultua voimaan tulkinta ei ole muuttunut, vaan puheena olevat työtunnit jäävät työaikalain 24 §:stä poiketen edelleen korvaamatta.

Työtuomioistuin toteaa, että esillä olevan liitteen 3 §:ssä on määrätty lisä- ja ylityön korvaamisesta liukuvassa työajassa. Määräysten sanamuodosta ei voida johtaa kannanottoa nyt esillä olevaan kysymykseen eli palvelussuhteen päättyessä kertyneiden säännöllisen työajan ylittävien työtuntien korvaamiseen.

Vastaaja on esittänyt laajan kirjallisen selvityksen työaikalakia edeltävästä, liukuvaa työaikaa koskevasta sopimusaineistosta kunta-alalla vuodesta 1977 alkaen. Työtuomioistuimen mielestä myöskään tässä aineistossa ei ole otettu nimenomaista kantaa nyt esillä olevaan kysymykseen. Vastauksessa vedotut määräykset ovat tuolloinkin koskeneet lisä- ja ylityön korvaamisen edellytyksiä liukuvassa työajassa.

Myös kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikkönä pitkään toiminut todistaja B on kertonut sopimushistoriasta. Hän on ilmoittanut osapuolten pitäneen selvänä, ettei liukuvan työajan niin sanottua plussaldoa KVTES:n mukaan korvata palvelussuhteen päättyessä. Käytännössä on pyritty siihen, että kertymä nollataan ennen palvelussuhteen päättymistä. Rahakorvauksen maksamisessa kunnat ovat noudattaneet jossakin määrin vaihtelevaa käytäntöä.

Työtuomioistuin ei sinänsä epäile todistaja B:n ilmoittamaa tulkintaa korvauksen maksamatta jättämisestä. Tulkinnan peruste on kuitenkin jäänyt epäselväksi, koska asiasta ei ole ollut nimenomaista sopimusmääräystä. Vuoden 1946 työaikalaki ja siihen myöhemmin lisätyt, liukuvaa työaikaa koskevat säännökset (285/1988) eivät ole koskeneet kuntien virastoissa ja toimistoissa tehtävää työtä. Myöskään lain 17 a §:n korvaussäännös ei siten ole velvoittanut kuntien virastoja maksamaan korvausta nyt esillä olevissa tapauksissa. Tilanne on kuitenkin muuttunut, kun uusi työaikalaki ja sen 24 § ovat tulleet koskemaan lähtökohtaisesti kaikkia kunnissa tehtäviä töitä.

Asiaa kokonaisuutena arvioidessaan työtuomioistuin lähtee siitä, että työehtosopimus ja virkaehtosopimus on asianomaisten lakien mukaan solmittava kirjallisessa määrämuodossa. Sopimusten pitkällekin menevä tulkinta sallitaan, jos se vastaa osapuolten tarkoitusta, mutta tulkinnalla on oltava riittävä kiinnekohta sopimuksen tekstissä. Lisäksi sopimuksen tulkintaperusteille on työtuomioistuimen mielestä asetettava erityiset selvyyden vaatimukset silloin, kun kysymyksessä on työ- ja virkaehtosopimusosapuolille sallittu poikkeaminen muuten pakottavasta lainsäännöksestä.

Esillä olevassa asiassa KVTES liite 15 sisältää selvän ja nimenomaisen määräyksen tapauksesta, jossa liukuvaa työaikaa tehneen työntekijän työtunnit ovat palvelussuhteen päätyessä jääneet vajaiksi. Käänteisestä tapauksesta eli työtuntien ylittymisestä ei sen sijaan ole määräystä, joka osoittaisi, että työ jää työaikalain 24 §:stä poiketen korvaamatta. Pelkästään työaikalakia edeltäneen käytännön perusteella ei työtuomioistuimen mielestä voida katsoa, että voimassa olevilla sopimusmääräyksillä olisi tarkoitettu poiketa työaikalain 24 §:stä, johon KVTES III luvun 2 §:ssä on nimenomaisesti viitattu sopimusmääräysten ohella noudatettavana säännöksenä.

Näistä syistä työtuomioistuin katsoo, ettei kunnallisella yleisellä virka- ja työehtosopimuksella ole poikettu työaikalain 24 §:stä nyt esillä olevassa kysymyksessä. Kanne on siten hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulut

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Kangasalan kunta ovat jutun hävitessään velvolliset työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla korvaamaan Kunta-alan unioni ry:n oikeudenkäyntikulut. Kuluvaatimuksen määrä 1.100 euroa on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen liitteen 15, liukuva työaika, 4 § 2 momentin oikeaksi tulkinnaksi sen, että momentilla tai liitteen muillakaan määräyksillä ei ole sovittu säännöllisen työajan ylimenevien tuntien korvaamatta jättämisestä vaan ainoastaan siitä, että työnantajalla on palvelussuhteen päättyessä säännöllisen työajan jäädessä vajaaksi oikeus vähentää työntekijän palkasta vajaaksi jääneiden työtuntien osuus.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Kangasalan kunta velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunta-alan unioni ry:n oikeudenkäyntikulut 1.100 eurolla laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Pärnänen, Sutela, Wilska, Vuorio ja Komulainen jäseninä. Sihteeri on ollut Engblom.

Tuomio on yksimielinen.