Labor court allows sick pay for days where employer's work trial failed due to lack of prior agreement.

Työntekijä oli ollut terveyskeskuslääkärin antaman sairauslomatodistuksen perusteella sairauslomalla. Työnantaja oli osoittaessaan työntekijän työterveyslääkärin vastaanotolle menetellyt työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Koska työterveyslääkäri oli arvioinut työntekijän pystyvän osallistumaan työkokeiluun, ei työntekijällä ollut oikeutta sairausajan palkkaan viimeksi mainitun tutkimuksen jälkeisiltä terveyskeskuslääkärin työkyvyttömyysarvioon sisältyviltä päiviltä.

Työntekijän sairausloma oli jatkunut yksityisen käsikirurgin antaman todistuksen perusteella. Työterveyslääkäri oli käsikirurgia konsultoituaan pysynyt aiemmassa arviossaan työntekijän työkyvystä. Työnantajan menettely oli asiallisesti täyttänyt työehtosopimuksessa asetetun vaatimuksen, jonka mukaan palkanmaksuvelvollisuus ratkaistaan epäselvissä tapauksissa työnantajan nimeämältä lääkäriltä hankitun uuden lausunnon perusteella. Yhtiöllä oli ollut peruste kieltäytyä työntekijän sairausajan palkan maksusta myös hänen poissaolonsa jälkimmäiseltä jaksolta. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 119

KANTAJA

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry

VASTAAJA

Suomen Kaupan Liitto SK ry

KUULTAVA

SLO Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 12.5.2010

Pääkäsittely 24.8.2010

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevan kaupan työehtosopimuksen sairastumista koskevassa 16 §:ssä on muun ohella seuraavat määräykset:

Palkanmaksun edellytykset

1. Palkka maksetaan jos:

• työntekijä on sairastumisen tai tapaturman johdosta estynyt tekemästä työsopimuksensa mukaista työtä ja

• työntekijä ei ole aiheuttanut työkyvyttömyyttä tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella.

Ilmoitusvelvollisuus ja lääkärintodistus

2. Työntekijän on viipymättä ilmoitettava poissaolosta ja jos mahdollista sen kestosta. Työntekijän laiminlyödessä välittömän ilmoittamisen tahallaan tai huolimattomuudesta palkanmaksuvelvollisuus alkaa ilmoittamisesta. Työntekijän on vaadittaessa esitettävä työkyvyttömyydestä lääkärintodistus

tai muu työnantajan hyväksymä selvitys.

Lääkärintodistus on haettava ensisijaisesti työterveyslääkäriltä tai muulta työnantajan nimeämältä lääkäriltä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos työnantajalla on perusteltu syy epäillä työntekijän työkyvyttömyyttä, työnantaja voi pyytää työntekijää hankkimaan palkanmaksuvelvollisuuden edellytyksenä uuden lääkärilausunnon nimeämältään lääkäriltä.

KANNE

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa A:lla olevan oikeuden sairausajan palkkaan 20. ja 29.5.2008 väliseltä ajalta ja

velvoittaa SLO Oy:n suorittamaan A:lle sairausajan palkkaa mainitulta ajalta yhteensä 814,59 euroa.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on lisäksi vaatinut Suomen Kaupan Liitto SK ry:n ja SLO Oy:n velvoittamista korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun tuomion antopäivästä on kulunut yksi kuukausi.

Perusteet

A on työskennellyt SLO Oy:n palveluksessa. Hän hakeutui terveyskeskuslääkärin vastaanotolle 7.5.2008 oikeassa kädessä ilmenneen kivun takia. Terveyskeskuslääkäri totesi A:n työkyvyttömäksi ja määräsi hänelle sairauslomaa 8. ja 23.5.2008 väliseksi ajaksi. Työkyvyttömyyden syyksi lääkärintodistukseen oli merkitty rannekanavaoireyhtymä. A toimitti lääkärintodistuksen normaalin käytännön mukaisesti työnantajalleen. Työnantaja määräsi hänet käymään työterveyslääkärillä 8.5.2008. Työterveyslääkäri puolestaan määräsi A:n käymään hermoratatutkimuksessa. Hän meni 9.5.2008 työterveyslääkärin määräämään hermoratatutkimukseen, joka vahvisti terveyskeskuslääkärin tekemän diagnoosin. A kävi lisäksi 22.5.2008 yksityisen käsikirurgin vastaanotolla, joka totesi hänet työkyvyttömäksi ja määräsi hänelle sairauslomaa ajalle 22.-30.5.2008. Käsikirurgin arvion mukaan käsi tarvitsi leikkaushoitoa.

Työnantaja ei ole maksanut A:lle sairausajan palkkaa ajalta 20.-29.5.2008. Perusteeksi työnantaja ilmoitti työterveyslääkärin 20.5.2008 tekemän arvion, jonka mukaan A olisi kyennyt tekemään puhelinvaihdetyötä. A:n käsi leikattiin 30.5.2008, josta eteenpäin työnantaja on maksanut sairausajan palkan normaalisti.

Työehtosopimuksen 16 §:n 2 kohdan nojalla ainoastaan tilanteissa, joissa työnantajalla on perusteltu syy epäillä työntekijän työkyvyttömyyttä voi työnantaja pyytää työntekijää käymään nimeämällään lääkärillä.

A:n työterveyslääkäri katsoi 20.5.2008, että A kykenisi tekemään puhelinvaihdetyötä. A:n käsi oli kuitenkin niin kipeä, ettei puhelinvaihdetyö olisi ollut mahdollista. Tämän johdosta A hakeutui yksityisen käsikirurgin vastaanotolle 22.5.2008, joka määräsi sairauslomaa ajalle 22.-30.5.2008. Käsikirurgi oli arvioinut puhelinvaihdetyön A:n kättä rasittavaksi.

Koska A on esittänyt työnantajalleen asianmukaiset lääkärintodistukset työkyvyttömyydestään, ei työnantajalla ole ollut perusteita evätä sairausajan palkkaa ajalta 20.-29.5.2008.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Kaupan Liitto SK ry, jonka lausumaan SLO Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n velvoittamista korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Taustaa

A on 23.10.1989 lukien työskennellyt SLO Oy:n palveluksessa toimien 1.2.2005 alkaen konttoristina. Hänen työtehtäviinsä kuuluvat muun muassa puhelunvälitys, saapuvan postin lajittelu, kulu- ja vaihto-omaisuuslaskujen skannaus, konttoritarvikkeiden luovuttaminen, lähtevän postin käsittely, matkalaskujen tarkistaminen ja postikierrot.

A on toimittanut työnantajalle 8.-23.5.2008 väliseltä ajalta rannekanavan oireyhtymästä johtuneesta työkyvyttömyydestään ja sairauslomasta terveyskeskuslääkärin antaman lääkärintodistuksen. Ottaen huomioon A:n työkyvyttömyyden aiheuttaneen sairauden ja sairausloman pituuden sekä hänen työtehtävänsä puhelinvaihteessa työnantaja on katsonut 8.5.2008 työterveyslääkäriä konsultoituaan aiheelliseksi ohjata A:n työterveyslääkärin vastaanotolle työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden varmistamiseksi. Työterveyslääkäri on katsonut A:n työkyvyttömäksi 9. ja 12.5.2008 sekä 13. ja 16.5.2008 välisinä aikoina.

A ilmoitti 22.5.2008 käyneensä käsikirurgin vastaanotolla ja saaneensa sairauslomaa 30.5.2008 saakka. Myös työterveyslääkäri olisi ollut tuolloin käytettävissä. Työterveyslääkäri on 26.5.2008 ollut yhteydessä kyseiseen käsikirurgiin ja keskusteluiden perusteella työterveyslääkäri varmentui, että A on työkykyinen työsopimuksensa mukaiseen puhelinvaihteen tehtävää. Käsikirurgi on tuonut keskustelussa esille, ettei tunne työolosuhteita, eikä voi ottaa kantaa työhönsijoitukseen. A ei ole palannut työhön työnantajan kehotuksista huolimatta.

A on vasta kesäkuussa 2008 toimittanut työnantajalle käsikirurgian erikoislääkärin ajalle 22.-30.5.2008 ja 31.5-29.6.2008 antamat lääkärintodistukset sairauslomastaan. A:lle on maksettu sairausajan palkka työehtosopimuksen mukaisesti 30.5. ja 29.6.2008 väliseltä ajalta. A on ollut työterveyslääkärin toteamasti työkykyinen työsopimuksensa mukaisiin puhelinvaihteen työtehtäviin tai ainakin työkokeiluun ajalla 20.-29.5.2008. A on kieltäytynyt suorittamasta työtehtäviään tai osallistumasta edes työkokeiluun tuona aikana. Työnantajalla ei ole ollut sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta kyseiseltä ajalta.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Terveyskeskuslääkärin lääkärintodistus 7.5.2008

2. Käsikirurgian erikoislääkärin lääkärintodistus 22.5.2008

3. Käsikirurgian erikoislääkärin selvitys 19.10.2009

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Työterveyslääkäri B:n kesäkuussa 2008 laatima lausunto

2. Henkilöstöpäällikkö C:n laatima kooste tapahtumien kulusta 13.6.2008

Kantajan henkilötodistelu

1.A

Vastaajan henkilötodistelu

1. Työterveyslääkäri B

2. SLO Oy:n henkilöstöpäällikkö C

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

A on 23.10.1989 lukien työskennellyt SLO Oy:n palveluksessa toimien 1.2.2005 alkaen konttoristina. Hänen työtehtäviinsä ovat kuuluneet muun muassa puhelunvälitys, saapuvan postin lajittelu, kulu- ja vaihto-omaisuuslaskujen skannaus, konttoritarvikkeiden luovuttaminen, lähtevän postin käsittely, matkalaskujen tarkistaminen ja postikierrot.

A on ollut terveyskeskuslääkärin antaman sairauslomatodistuksen perusteella sairauslomalla 8.-23.5.2008. Sairausloma on jatkunut yksityisen käsikirurgin antaman todistuksen perusteella, jonka mukaan työkyvyttömyysaika on ollut 22.-30.5.2008. Yhtiö on kieltäytynyt maksamasta hänelle sairausajan palkkaa ajalta 20.-29.5.2008, koska yhtiön työterveyslääkäri oli 20.5.2008 todennut, että A on terveydentilansa puolesta kykenevä tekemään työsopimuksensa mukaista tavanomaista työtään kevyempää puhelinvaihdetyötä tai ainakin osallistumaan puhelinvaihdetyön kokeiluun. Erimielisyyttä ei ole A:n sairastamasta rannekanavaoireyhtymästä sinänsä, vaan siitä, onko sairaus mainittuna ajanjaksona estänyt häntä tekemästä työsopimuksensa mukaista työtä työehtosopimuksen 16 §:ssä tarkoitetuin tavoin.

A:n sairauspoissaoloista ja lääkärintodistuksista esitetty selvitys

A on työtuomioistuimessa kertomansa mukaan mennyt 7.5.2008 terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Terveyskeskuslääkäri totesi A:n työkyvyttömäksi ja määräsi hänelle sairauslomaa 8.-23.5.2008. Työkyvyttömyyden syyksi lääkärintodistukseen oli merkitty rannekanavaoireyhtymä. A toimitti lääkärintodistuksen seuraavana päivänä 8.5.2008 työnantajalleen. Vaikka yhtiö oli aikaisemmin hyväksynyt terveyskeskuksen antamia lääkärintodistuksia, työnantaja määräsi hänet käymään vielä yhtiön työterveyslääkärin vastaanotolla. Työterveyslääkäri määräsi A:n käymään ranteen hermoratatutkimuksessa. Tutkimus 9.5.2008 vahvisti terveyskeskuslääkärin tekemän diagnoosin. Vastaanotoilla työterveyslääkäri oli A:n mukaan antanut vaihtelevia arvioita siitä, tarvitsiko käsi leikkaushoitoa vai ei.

Työtuomioistuimelle on jätetty kirjallisena todisteena terveyskeskuslääkärin kirjoittama lääkärintodistus, jonka mukainen A:n työkyvyttömyysaika on ollut 8.-23.5.2008. Käsikirurgian erikoislääkäri on 22.5.2008 kirjoittanut A:lle sairauslomaa samalla diagnoosilla ajaksi 22.-30.5.2008. Työnantajapuolelta on jätetty kirjalliseksi todisteeksi muun muassa työterveyslääkäri B:n kesäkuussa 2008 antama lausunto, jonka mukaan hänen 20.5.2008 kirjoittamassaan lääkärintodistuksessa todettiin A:n työkykyisyys riittäväksi puhelinvaihdetyöhön tai ainakin työkokeiluun puhelinvaihteessa. Lausunnon mukaan työtä voisi rasitusta aiheuttamatta suorittaa oikealla kädellä lepuuttaen rannetta lastassa pöytää vasten.

Yhtiössä työterveyslääkärinä toiminut B on työtuomioistuimessa kertonut, että A tuli hänen vastaanotolleen 8.5.2008 oikean käden sairauden takia. Hän oli sitä ennen käynyt omalla terveyskeskuslääkärillään, joka oli suosittanut sairauslomaa ajalle 8.-23.5.2008 diagnoosina rannekanavaoireyhtymä. Työnantaja katsoi A:n sairausloman pitkäksi ja pyysi asiassa oman työpaikan lääkärin arviota sairaudesta. Sairauden tarkemmaksi selvittämiseksi tehtiin seuraavana päivänä 9.5.2008 hermoratatutkimus, jonka tuloksena sairauden diagnoosi rannekanavaoireyhtymäksi varmentui. A:n työkyky todettiin alentuneeksi ja todistaja määräsi hänelle aluksi kolme päivää sairauslomaa ja myöhemmin kolme päivää lisää eli 16.5.2008 saakka. Yleensä tällaisen oireiston rauhoittamiseen riittää noin viikon sairausloma.

A kävi työpaikalla muutamien päivien perehdytyksessä ja saapui uudelleen työterveyslääkärin vastaanotolle 20.5.2008. Työnantaja pyrki löytämään A:n työnkuvaan eriasteista helpotusta, jotta hänen työnsä jatkuminen mahdollistuisi. Tutustuttuaan A:n työpisteeseen työterveyslääkäri ehdottikin A:lle työkokeilua pelkästään puhelinvaihteessa. Työtä olisi voinut tehdä korvakuulokkeita kuuntelemalla ja näppäilemällä hiirtä vasemmalla kädellä sekä lepuuttamalla oikean käden rannetta pöytää vasten sormia välillä liikutellen. A:lla oli tuolloin ranteessa edelleen oireita ja hänellä oli rannetuki käytössään. B antoi A:lle lääkärintodistuksen, jonka mukaan hän kykenisi työkokeiluna toimimaan puhelinvaihdetyössä. A ei kuitenkaan toimittanut todistusta henkilöstöpäällikölle, kuten oli tarkoitus, vaan varasi ajan yksityiseltä käsikirurgilta.

B on vielä kertonut saaneensa käsikirurgin 22.5.2008 antaman työkyvyttömyystodistuksen. Tämän jälkeen hän oli ollut kirurgiin yhteydessä ja keskustellut A:n tilanteesta. Kirurgi oli kertonut, ettei tunne A:n työolosuhteita. B oli saanut keskustelusta käsityksen, että kirurgi jätti työkokeilua koskevan asian hänen päätettäväkseen. Kirurgin jälkikäteen 19.10.2009 antama lausunto ei B:n mukaan vastaa tätä käsitystä. Työtuomioistuimelle on kirjallisena todisteena jätetty käsikirurgian erikoislääkärin 19.10.2009 päiväämä selvitys, jonka mukaan sairausloma ajaksi 22.-30.5.2008 on kirjoitettu nimenomaan ajatellen potilaan kättä rasittavaa puhelinvaihdetyötä.

Leikkauspäätös ei ollut B:n tiedossa 20.5.2008, mutta asia on todennäköisesti ollut esillä hänen ja kirurgin välisessä puhelinkeskustelussa. Leikkaus on B:n mukaan ollut yksinkertainen, riskitön ja tässä tapauksessa aiheellinen toimenpide. B oli itsekin pannut kunnallisen sairaanhoitojärjestelmän puolella vireille arvioinnin A:n käden leikkaustarpeesta. Tämä arviointi raukesi, kun leikkauksen teki yksityinen käsikirurgi.

Yhtiön henkilöstöpäällikkönä toimiva C on todistajana kertonut A:n sairausloman alkamisesta, työterveyslääkärille saapumisesta 20.5.2008 ja työkokeiluun ohjaamisesta samalla tavoin kuin A ja B. C:n käsityksen mukaan puhelinvaihdetyötä voisi tehdä myös yhdellä kädellä. A ei kuitenkaan tullut sopimaan työjärjestelyistä kenenkään työnantajan edustajan kanssa, vaan ilmoitti olevansa sairauslomalla. A ilmoitti 22.5.2008 käyneensä käsikirurgin vastaanotolla ja saaneensa sairauslomaa 30.5.2008 saakka, jolloin käsi tultaisiin leikkaamaan. Käsikirurgin todistus saatiin postitse 26.5.2008. Yhtiön käytännön mukaan työntekijöiden tulisi ensisijaisesti käydä työterveyslääkärin vastaanotolla. Koska työterveyslääkäri on vain kahtena päivänä viikossa paikalla, yhtiö on hyväksynyt myös muita lääkärintodistuksia ellei työntekijää ole erikseen pyydetty menemään työterveyslääkärin vastaanotolle.

Arviointi ja johtopäätökset

Työkyvyttömyyden toteamista ja varmentamista koskevat määräykset

Työehtosopimuksen mukaan sairausajan palkanmaksu edellyttää, että työntekijä on sairauden tai tapaturman johdosta estynyt tekemästä työsopimuksensa mukaista työtä. Työkyvyttömyyden arvioinnissa on siten otettava huomioon sairauden laatu ja sen vaikutus asianomaisen kykyyn selviytyä työtehtävistään.

Työehtosopimuksessa on myös määräyksiä työntekijän ilmoitusvelvollisuudesta ja lääkärintodistuksista. Niiden mukaan työntekijän on vaadittaessa esitettävä työkyvyttömyydestä lääkärintodistus tai muu työnantajan hyväksymä selvitys. Jos työnantajalla on perusteltu syy epäillä työntekijän työkyvyttömyyttä, työnantaja voi pyytää työntekijää hankkimaan palkanmaksuvelvollisuuden edellytyksenä uuden lääkärilausunnon nimeämältään lääkäriltä.

Viimeksi mainitun määräyksen tarkoitukseksi voidaan katsoa, että niissä tapauksissa, joissa työnantaja on edellyttänyt tällaisen uuden lääkärintodistuksen hankkimista, sairausajan palkanmaksu arvioidaan työnantajan osoituksesta hankitun uuden lääkärintodistuksen perusteella. Oikeuskäytännössä vastaavansisältöisiä määräyksiä on tulkittu niin, että jos työntekijä kieltäytyy varmentamasta työkyvyttömyyttä työnantajan osoittamalla tavalla, oikeutta sairausajan palkkaan ei ole (esim. TT 2007:83 ja KKO 1993:150). Jos taas työnantaja ei ole vaatinut työntekijältä nimeämänsä lääkärin lausunnon hankkimista tai muutoin osoittanut työntekijän viimeksi esittämää todistusta virheelliseksi, sairausajan palkka on tullut maksaa (esim. TT 1991:112 ja TT 1998:54).

Terveyskeskuslääkärin lausunto A:n työkyvyttömyydestä 8.-23.5.2008

Terveyskeskuslääkäri on työtuomioistuimelle jätetyn lääkärintodistuksen mukaan todennut A:lla rannekanavaoireyhtymän, jonka vuoksi hän on työkyvytön konttoristin työhön 8.-23.5.2008. Työnantaja on pitänyt työkyvyttömyysaikaa pitkänä ja osoittanut 8.5.2008 A:n työterveyslääkärin vastaanotolle. Työterveyslääkärin tutkimuksissa A:n diagnoosi on varmentunut ja hänelle on määrätty sairauslomaa kahdessa erässä perjantaihin 16.5.2008 asti. Maanantaina 19.6.2008 A on ollut fysioterapiassa ja sen jälkeen osallistunut työpaikalla järjestettyyn perehdytykseen. Seuraavana päivänä A on tuntenut kädessään kipua ja hänet on ohjattu työterveyslääkärin luo. Lääkäri on todistajankertomuksista ilmenevin tavoin katsonut, että A olisi kykenevä ainakin kokeilemaan työtä puhelinvaihteella. Kun A ei ole tähän kokeiluun mennyt, työnantaja ei ole enää maksanut hänelle sairausajan palkkaa terveyskeskuslääkärin toteaman työkyvyttömyysajan loppupäiviltä 20.-23.5.2008.

Osoittaessaan A:n työterveyslääkärin vastaanotolle työnantaja on menetellyt työehtosopimuksen edellä selostettujen määräysten mukaisesti. Tämän jälkeen A:n työkyvyttömyyden arviointi on työtuomioistuimen mielestä ollut työterveyslääkärin tutkimusten ja lausuntojen varassa. Koska työterveyslääkäri on 20.5.2008 arvioinut A:n pystyvän osallistumaan työkokeiluun, työtuomioistuin katsoo, ettei A:lla ole oikeutta sairausajan palkkaan viimeksi mainitun tutkimuksen jälkeisiltä terveyskeskuslääkärin työkyvyttömyysarvioon sisältyviltä päiviltä.

Käsikirurgin lausunnon mukainen työkyvyttömyys 22.-29.5.2008

Riidanalaisen poissaolojakson loppuajalle 22.-29.5.2008 A:lla on ollut käsikirurgian erikoislääkärin antama, 22.5.2008 päivätty todistus työkyvyttömyydestä. A on hakeutunut käsikirurgin hoitoon katsottuaan, ettei hän pysty osallistumaan työterveyslääkärin suosittelemaan työkokeiluun. A on välittömästi käsikirurgin tutkimuksen jälkeen ilmoittanut henkilöstöpäällikölle hänelle määrätystä sairauslomasta ja ranteeseen 30.5.2008 tehtävästä leikkauksesta.

Tämän jälkeen asiassa on ollut tiivistä tekstiviestien vaihtoa henkilöstöpäällikön, A:n ja työterveyslääkärin välillä. Todisteeksi jätetyistä henkilöstöpäällikön muistiinpanoista ilmenee työnantajan heti edellyttäneen, että A toimittaa käsikirurgin todistuksen välittömästi työterveysasemalle, jotta työterveyslääkäri voi konsultoida asiassa käsikirurgia palkanmaksuvelvollisuuden todentamiseksi. Kirurgin lausunto on saapunut vasta muutamia päiviä myöhemmin postitse. Saatuaan lausunnon työterveyslääkäri on ollut puhelimitse yhteydessä kirurgiin. Työtuomioistuimessa todistajana kuultu työterveyslääkäri on kertonut tulleensa keskustelun perusteella siihen käsitykseen, että käsikirurgi oli jättänyt työkokeiluun osallistumisen työterveyslääkärin harkintaan. Konsultaation jälkeen työterveyslääkäri on pysynyt käsityksessään A:n työkyvyn riittävyydestä ainakin puhelinvaihdetyön kokeiluun. Tämän käsityksensä työterveyslääkäri on toistanut vielä työtuomioistuimessa kuultuna.

A:n työkyvyttömyyden arviointi on edellä esitetyin tavoin annettu käsikirurgin tutkimuksen jälkeen uudelleen työterveyslääkärin tehtäväksi käsikirurgilta mahdollisesti saatavan lisätiedon valossa. Työterveyslääkäri on käsikirurgia konsultoituaan pysynyt aiemmassa arviossaan A:n työkyvystä. A itse on työterveyslääkärin pyynnöstä huolimatta vältellyt yhteydenottoa lääkäriin. Työtuomioistuin katsoo, että näissä oloissa työnantajan menettely on asiallisesti täyttänyt työehtosopimuksessa asetetun vaatimuksen, jonka mukaan palkanmaksuvelvollisuus ratkaistaan epäselvissä tapauksissa työnantajan nimeämältä lääkäriltä hankitun uuden lausunnon perusteella.

Työterveyslääkäri on ollut omakohtaisesti perehtynyt A:n työtehtäviin ja työolosuhteisiin. A:n terveydentilassa ei ole esitetty tapahtuneen muutoksia nyt tarkasteltavien muutaman päivän aikana. Jutussa ei ole esitetty muutakaan perustetta epäillä työterveyslääkärin arvion asianmukaisuutta.

Edellä esitetyillä perusteilla SLO Oy:llä on ollut peruste kieltäytyä A:n sairausajan palkan maksusta myös hänen poissaolonsa jaksolta 22.-29.5.2008. Kanne on siten kokonaisuudessaan hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Suomen Kaupan Liitto ry:n ja SLO Oy:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on jätetty tuomioistuimen harkintaan. Asian ajamisen edellyttämiin toimenpiteisiin ja aiheutuneisiin kustannuksiin nähden työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi korvauksen määräksi 1.200 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry velvoitetaan korvaamaan Suomen Kaupan Liitto ry:n ja SLO Oy:n oikeudenkäyntikulut 1.200 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Suviranta, Äimälä, Rautiainen, Ahokas ja Forsèn jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Forsén lausui seuraavaa:

Käsikirurgin lausunnon mukainen työkyvyttömyys 22.-29.5.2008 -otsikon jälkeen esitän eriävänä mielipiteenäni seuraavaa:

Riidanalaisen poissaolojakson loppuajalle 22.-29.5.2008 A:lla on ollut käsikirurgian erikoislääkärin antama, 22.5.2008 päivätty todistus työkyvyttömyydestä. A on hakeutunut käsikirurgin hoitoon katsottuaan, ettei hän pysty osallistumaan työterveyslääkärin suosittelemaan työkokeiluun. A on välittömästi käsikirurgin tutkimuksen jälkeen ilmoittanut henkilöstöpäällikölle hänelle määrätystä sairauslomasta ja ranteeseen 30.5.2008 tehtävästä leikkauksesta. Käsikirurgin antaman todistuksen A on lähettänyt postitse ja se on saapunut työnantajalle muutamia päiviä myöhemmin. Työnantaja ei ole kuitenkaan maksanut A:lle sairausajan palkkaa leikkausta edeltävältä ajalta. Perusteena on ollut työterveyslääkärin edellä selostettu arvio A:n osittaisesta työkyvystä.

Työnantaja ei ole toisaalta myöskään osoittanut A:ta uudelleen työterveyslääkärin tutkimukseen työehtosopimuksen 16 §:n 2 kohdan määräyksen mukaisesti. Edellä selostetun oikeuskäytännön mukaan työntekijän oikeus sairausajan palkkaan määräytyy tällöin lähtökohtaisesti työntekijän viimeksi esittämän työkyvyttömyysselvityksen perusteella. Näissäkään tapauksissa ei työtuomioistuimen mielestä voida poiketa siitä, että työntekijän esittämän lääkärintodistuksen täytyy olla objektiivisin perustein hyväksyttävä (näin myös ratkaisun TT 1991:112 perustelut). Kun käytettävissä kuitenkin on työehtosopimuksen mukainen varmentamismenettely, johon työntekijän on työnantajan määräyksestä osallistuttava saadakseen sairausajalta palkan, muunlaisille menettelyille tai perusteille, joilla työntekijän esittämä lääkärintodistus voitaisiin osoittaa virheelliseksi, on työtuomioistuimen mielestä asetettava korkeat vaatimukset.

Sellaisissakin tapauksissa, joissa ei ole sovittu nyt tarkoitetusta varmentamismenettelystä, työehtosopimuksissa on usein määräys, jonka mukaan sairauslomatodistus on hyväksyttävä, ellei työnantaja perustelluin syin pysty osoittamaan väärinkäytöstä. Tällaista määräystä on sovellettu ristiriitaisten lääkärinlausuntojen arviointiin tuomioilla TT 1985:40, 1991:106 ja 1992:11 ratkaistuissa tapauksissa. Niissä työntekijä on ollut ensin työterveyslääkärin vastaanotolla, jossa hänet on todettu työkykyiseksi, minkä jälkeen työntekijä oli mennyt muun lääkärin vastaanotolle ja siellä todettu työkyvyttömäksi. Ratkaisuissa on päädytty siihen, ettei työnantajalla ole aikaisempaan työterveyslääkärin arvioon vedoten ollut aihetta kieltäytyä hyväksymästä työntekijän esittämää, toisen lääkärin antamaa lääkärintodistusta. Ratkaisujen perusteluissa on lähemmin selvitetty, minkälaisin perustein esitettyjen lääkärintodistusten luotettavuutta on punnittu (erityisesti TT 1991:106).

Nyt esillä olevassa asiassa työterveyslääkäri on omakohtaisesti tutustunut A:n työtehtäviin ja työolosuhteisiin. Käsikirurgi on tehnyt A:lle viimeisen tutkimuksen kaksi päivää työterveyslääkärin tutkimuksen jälkeen. Molempien lääkäreiden arviointi on tuolloin perustunut siihen, että A käyttäisi puhelinvaihdetyössä myös oikeata kättään ainakin jonkin verran. Kirurgin arvion perusteena on kuitenkin ollut myös tieto noin viikon kuluttua A:lle tehtävästä leikkauksesta.

Asiassa ei ole työtuomioistuimen mielestä näytetty, että käsikirurgin lausunto A:n työkyvyttömyydestä olisi lääketieteellisesti tai muutoin virheellinen. Saatuaan tiedon käsikirurgin arviosta työnantaja ei ole osoittanut A:ta uuteen lääkärintarkastukseen työehtosopimuksen 16 §:n 2 kohdan määräyksen mukaisesti. Näistä syistä työtuomioistuin katsoo, ettei työnantajalla ole ollut perustetta kieltäytyä A:n sairausajan palkan maksusta hänen poissaolonsa jaksolta 22.-29.5.2008.

Koska kanne hyväksytään vain A:n riidanalaisen sairausajan osalta, en anna sairausajan palkasta vaadittua suoritustuomiota, vaan jätän palkan määrän tältä ajalta osapuolten kesken selvitettäväksi.

Kanteen siten hyväksyen vahvistan, että A:lla on oikeus sairausajan palkkaan 22. ja 29.5.2008 väliseltä ajalta. Enemmälti hylkään kanteen.

Kanne on hyväksytty vain osittain. Asia on myös ollut siinä määrin epäselvä, että asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta saattaa se työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Näistä syistä ja työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:stä ilmenevän oikeusohjeen mukaan määrään, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsen Ahokas lausui seuraavaa:

Katson, että SLO Oy:n olisi tullut maksaa A:lle sairausajan palkkaa koko hänelle määrätyn sairausloman ajalta 8. -30.5.2008. A:n ei ole edes väitetty aiheuttaneen sairauttaan tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Hän on myös toimittanut asianmukaisen terveyskeskuksesta saamansa lääkärintodistukset työnantajalleen. Työnantajan pyynnöstä A on myös käynyt heti uudelleen, ja kaiken kaikkiaan kolmesti, työterveyslääkärin vastaanotolla ja tämän määräämissä tutkimuksissa sekä oma-aloitteisesti erikoislääkärin vastaanotolla.

Kolmen viikon sairausloman aikana A on käynyt lääkärin vastaanotolla ja tutkimuksissa kuusi kertaa. Lisäksi työnantaja tai työterveyslääkäri on vastauksen liitteenä olleiden työnantajan muistiinpanojen mukaan ollut häneen yhteydessä neljätoista kertaa. Työnantaja ja työterveyslääkäri ovat myös yhdessä käyneet 20.5.2008 tutustumassa A:n työpisteeseen, minkä jälkeen työterveyslääkäri oli mielipiteenään todennut, että A voisi tehdä osaa työtehtävistään, eli vaihdetyötä.

Kaikki kolme A:n tutkinutta lääkäriä terveyskeskuslääkäri, työterveyslääkäri ja käsikirurgi ovat olleet yksimielisiä diagnoosista ja A:n työkyvyttömyydestä. Terveyskeskuslääkäri on arvioinut sairausloman tarpeeksi 8.-23.5.2008, työterveyslääkäri 9. - 12.5.2008 ja 13. - 16.5.2008 sekä käsikirurgi 22.- 30.5. 2008.

Vaikka osatyökyvyttömien työmahdollisuuksien parantamista on pidetty hyvänä ja edistetty myös työmarkkinaosapuolten toimin, asiassa sovellettava työehtosopimus ei sisällä määräyksiä osatyökyvyttömyydestä tai työkokeilusta sairausloman aikana. Näin ollen katson, että työehtosopimuksen 16 §:n määräys rajoittaa työnantajan direktio-oikeutta työkyvyttömäksi todetun työntekijän työhön sijoittelussa ja työtehtävien järjestelyissä. Työehtosopimusmääräyksen puuttuessa johtoa asiaan voidaan saada lainsäädännöstä kuten laista työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006), jonka mukaan muun muassa turvallisuuteen, terveyteen ja työkykyyn vaikuttavat työjärjestelyt tulee käsitellä työnantajan ja työntekijöiden välisessä yhteistoiminnassa. Huomioon otettavia ovat myös osasairauslomaa ja –päivärahaa koskevat säännöt, kuten sairausvakuutuslain (2004/1224) 8 luvun 11 §, joissa edellytetään asianosaisten sopimusta osatyökykyisen työjärjestelyistä.

Esillä olevassa tapauksessa työnantajan edustaja ja työterveyslääkäri ovat suunnitelleet A:lle vain lyhyen aikaa kestävää, työtehtävien yhden osa-alueen hoitamista, jossa todennäköisesti olisi joutunut käyttämään myös sairasta kättä. Asiassa ei ole edes väitetty, että tällaisesta menettelystä olisi työpaikan yhteistoimintamenettelyissä sovittu tai sitä vakiintuneesti noudatettu. Myöskään A:n itsensä tai edes työsuojeluvaltuutetun ei esitetty osallistuneen työtehtävien arviointiin ja suunnitteluun. Näin ollen katson, ettei työnantajalla ole ollut oikeutta edellyttää kahden lääkärin työkyvyttömäksi ja yhden vähintään osatyökyvyttömäksi toteamalta työntekijältä työsuoritusta, josta ei ole sovittu ja josta suoriutumista ei ole arvioitu yhdessä työntekijän tai edes henkilöstön edustajan kanssa. Työkyvyttömyysarviota myös työkokeiluun tukee lisäksi erikoislääkärin oikeudenkäyntiä varten antama lausunto, jossa todetaan sairausloma kirjoitetun nimenomaan potilaan kättä rasittavaa puhelinvaihdetyötä ajatellen.

Edellä mainitun perusteella hyväksyn kanteen ja vahvistan, että A:lla on oikeus sairausajan palkkaan myös ajalta 20.–29.5.2008 ja velvoitan SOL Oy:n suorittamaan kyseisen sairausajan palkkana A:lle yhteensä 814,59 euroa.

Velvoitan Suomen Kaupan Liiton SK ry:n ja SLO Oy:n korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut 1.200 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.