Labor court dismissed union claim that piece-rate pay must include a fixed minimum wage component.

Kysymys rakennustuoteteollisuuden palkkamääräysten tulkinnasta ja vähimmäispalkan määräytymisestä palkkiopalkkausjärjestelmässä. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 118

KANTAJA

Rakennusliitto ry

VASTAAJAT

Rakennustuoteteollisuus RTT ry

Nunnauuni Oy

ASIA

Työntekijän palkkaedut ym.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 8.6. ja 10.8.2010

Pääkäsittely 13.9.2010

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rakennusliitto ry:n ja Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n rakennustuoteteollisuuden työehtosopimuksessa ajalle 5.4.2005–29.2.2008 ja 3.3.2008 – 28.2.2010 on mm. palkkausta koskevat seuraavat määräykset.

TYÖPALKKOJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

10/11 §

Työkohtainen palkka

( 2005–2008)

1. Työntekijälle maksettavan palkan osalta noudatetaan valtioneuvoston päätöksellä vahvistettua kulloinkin voimassa olevaa kuntien yleistä kalleusluokitusta sellaisena, kuin se on voimassa sopimuksen allekirjoituspäivänä .

(2008-2010)

1. Työntekijälle maksettavan palkan osalta noudatetaan tässä pykälässä olevaa vaativuusluokitusta.

Vaativuusluokitus

2. Täysin työkykyisten, 18 vuotta täyttäneiden työntekijöiden

työkohtaiset palkat (luokkapalkat) ovat seuraavat:

---

11§/12 § (2005–2008 ja 2008–2010)

Henkilökohtainen palkka

Täysin työkykyiselle 18 vuotta täyttäneelle työntekijälle maksetaan

työkohtaisen palkan ylittävää henkilökohtaista palkkaa.

Työkohtainen palkka

1. Työntekijän työkohtainen palkka määritetään hänen säännönmukaisesti

tekemiensä töiden perusteella.

Henkilökohtainen palkanosuus

2. Henkilökohtainen palkanosuus määritetään työn kannalta

merkityksellisten tekijöiden perusteella, joita ovat ammatin hallinta,

säännöllisyys ja huolellisuus sekä monipuolisuus.

Henkilökohtainen palkanosuus on enintään 20 % työntekijän

työkohtaisesta palkasta.

Peruspalkka

3. Työntekijän peruspalkka saadaan lisäämällä henkilökohtainen

palkanosuus työntekijän työkohtaiseen palkkaan.

---

12/13 § Suorituspalkkatyö

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknisesti on mahdollista,

on työntekijälle varattava tilaisuus tehdä työtä suorituspalkalla.

Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 11 §:n 2-kohdan

mukaisiin työkohtaisiin palkkoihin (luokkapalkkoihin).

Suora urakka

2. Suorassa urakassa on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän

urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 %

hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa suuremmaksi ja kasvaa

työnsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Osaurakka

3. Osa- eli sekaurakkatyö, jossa osa palkasta maksetaan kiinteänä

ja osa työnsuorituksen mukaan määräytyvänä liikkuvana osana,

on hinnoiteltava siten, että työnsuorituksen tai työtehon vastatessa

normaalia urakkatyövauhtia ansio nousee 20 % hinnoitteluperustetta

korkeammaksi. Suoritustason noustessa tulee liikkuvan osan

kasvaa samassa suhteessa.

Palkkiopalkkaus

4. Palkkiopalkkausta voidaan käyttää niissä töissä, joissa työtulos

(esim. tuotannon määrä, tuotteen laatu, raaka-aineen käytön taloudellisuus)

riippuu työntekijän työtaidosta, tarkkaavaisuudesta tai muusta sellaisesta tekijästä.

Palkkiopalkkatyön hinnoittelussa noudatetaan soveltuvin osin

tämän pykälän määräyksiä.

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

vahvistaa, että Nunnauuni Oy on soveltanut ajalla 1.1.2007–14.12.2008 rakennustuoteteollisuuden työehtosopimusta A:n ja hänen myötäpuoliensa työsopimuksiin työehtosopimuksen vastaisesti, koska sen työntekijöille maksama peruspalkka on ollut alle työehtosopimuksen 10–12 §:n määrittelemän vähimmäistason ja siten rikkonut em. työehtosopimusta,

toissijaisesti vahvistaa, että yhtiö on rikkonut suorituspalkkauksen kiinteää palkanosaa koskevia työehtosopimuksen määräyksiä,

tuomitsee Nunnauuni Oy:n työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon työehtosopimuslain nojalla,

tuomitsee työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon työehtosopimuslain nojalla,

velvoittaa Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n ja Nunnauuni Oy:n korvaamaan Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut laskun mukaan erääntyen 30 päivän kuluttua tuomion antamisesta, ja

tuomitsee oikeudenkäyntikuluille viivästyskorkoa korkolain 4 § 1 momentin mukaisesti laillisista eräpäivistä lukien.

Perusteet

Nunnauuni Oy:ssä on ollut käytössä aikapalkkajärjestelmä, jonka lisäksi on maksettu erillistä tuotantopalkkiota. Maksaessaan tuotantopalkkiota työnantaja ei maksanut työehtosopimuksen mukaista peruspalkkaa, vaan leikkasi peruspalkan eli työkohtaisen ja henkilökohtaisen palkan alle työehtosopimuksen minimitason. Koska työntekijät työskentelivät aikapalkalla, on palkan eri osien tullut täyttää työehtosopimuksen vähimmäistaso. Tätä ei ole voitu kompensoida tuotantopalkkiolla, joka on luonteeltaan lisäbonus ja kannustin. Yhtiö on tuomittava työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoihin.

Mikäli työtuomioistuin päätyisi katsomaan, että yhtiössä noudatettu palkkajärjestelmä on ollut suorituspalkkausjärjestelmä, yhtiö on joka tapauksessa rikkonut kiinteää palkanosaa koskevia työehtosopimuksen määräyksiä. Kiinteä palkanosa on alittanut työehtosopimuksen mukaisen peruspalkan tason, vastoin työntekijöiden kanssa on sovittua.

Työehtosopimuksen tulkinta, jonka mukaan peruspalkan on täytettävä aina työehtosopimuksen minimi, on selvä. Yhtiö on tuomittava työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon. Työnantajaliitto on tukenut työnantajaa työehtosopimuksen virheellisessä tulkinnassa. Työnantajaliitto on tuomittava valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Rakennustuoteteollisuus RTT ry ja Nunnauuni Oy ovat kiistäneet kanteen kokonaisuudessaan ja vaatineet, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua päätöksentekopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Nunnauuni Oy:ssä on ollut käytössä palkkiopalkkaus. Maksettu tuotantopalkkio ei ollut aikapalkkaa täydentävä palkkioerä, vaan työtuloksesta riippuva muuttuva palkkio-osuus, joka perustui erityiseen järjestelmään. Kysymys ei siis ollut esimerkiksi aikapalkan lisäksi summittaisesti maksettavasta lisäbonuksesta.

Palkkiopalkkaus otettiin yrityksessä käyttöön 1990-luvun alkupuolella. Suorituspalkkaus pysyi rakenteeltaan samanlaisena vuoden 2008 loppuun saakka.

Työntekijöiden työsopimuksissa on käytetty samaa työsopimuspohjaa sekä aikapalkalla että palkkiopalkalla palkattujen työntekijöiden työsopimuksissa. Sopimuksiin on kirjattu, kuuluuko henkilö palkkion piiriin vai ei. Kaikille palkkiopalkan piirissä olleille työntekijöille maksettiin tuotantopalkkio samansuuruisena kunkin työntekijän henkilökohtaisen, kiinteän palkanosan lisäksi.

Palkkalaskelmista on ollut selvästi eroteltavissa palkkiopalkan kiinteä osa ja kulloisellakin tilikaudella voimassa ollut palkkio. Palkkalaskelmia ei kehitetty palkkiopalkkaterminologiaa vastaavaksi, koska osapuolet pitivät laskelmia riittävän selkeinä, eikä niistä aiheutunut ongelmia ennen tätä riitaa.

Palkkiopalkan kiinteä osa on määräytynyt työtehtävien vaativuuden ja esimiehen arvioimien, työn kannalta merkityksellisten henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella. Palkan kiinteää osuutta ei yrityksessä kuitenkaan sidottu aikapalkkausta koskeviin työnvaativuusluokkiin.

Koska Nunnauuni Oy:ssä käytössä ollut palkkaustapa oli palkkiopalkkaus, ei palkan kiinteän osan minimitasoa voida tarkastella aikapalkkaussäännösten pohjalta. Palkkiopalkan kiinteän osan vähimmäistasosta ei ole lainkaan säännöksiä työehtosopimuksessa. Riittävää on, että työntekijän palkka kokonaisuudessaan, sen kiinteä ja muuttuva osa yhteenlaskettuna, täyttää vähintään työehtosopimuksen vähimmäistason. Työnantaja varmisti aina, että maksetut kokonaispalkat olivat työehtosopimuksen aikapalkan minimipalkkatasoa koskevien määräysten mukaisia. Kokonaispalkat ovat siten aina olleet vähintään aikapalkkamääräysten mukaan lasketun peruspalkan tasolla.

Nunnauuni Oy:ssä palkkiopalkan kiinteää osuutta ei ollut sidottu aikapalkkauksen työnvaativuusluokkiin. Jokaiselle työntekijälle on kuitenkin määritelty tarkistuslaskelmaa varten tehtäväkohtainen ja henkilökohtainen palkanosa, jotta on voitu varmistua palkkiopalkan kokonaisuudessaan olevan vähintään työehtosopimuksen aikapalkan minimipalkan suuruinen.

Palkkiopalkkauksessa yleiskorotus voidaan toteuttaa korottamalla joko palkan kiinteää osaa tai muuttuvaa osaa taikka korottamalla molempia palkanosia niiden suhteessa. Palkkiopalkan yleiskorotukset on Nunnauuni Oy:ssä 1990-luvun alkupuolelta lukien kohdistettu kokonaan palkkiopalkan kiinteään osaan. Korotusten toteuttamisesta on aina sovittu luottamusmiehen kanssa. Korotukset tehtiin joko sentti- tai prosenttikorotuksena työehtosopimuksen säännösten sekä liittojen ohjeiden ja neuvojen mukaan.

Rakennustuoteteollisuus RTT ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Hyvityssakkovaatimus on perusteeton.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työsopimus 26.4.2006

2. Työsopimus 10.9.2008

3. Tuotantopalkkiopalkkaus 5.9.1991

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. EK: n palkkatilastot 4. neljännes 2008 ja 2. neljännes 2009

2. Tiedote Palkkio tuntipalkkajärjestelmässä 31.5.2001

3. Tuotantopalkkion tilikausittainen raportointipohja työntekijöille

4. Työviihtyvyyskyselyn tulos tammikuu 2009

Kantajan henkilötodistelu

1.Työehtotoimitsija B

2. Kivityömies A

Vastaajan henkilötodistelu

1. Johtaja C

2. Tuotantopäällikkö D

3. Työnjohtaja E

Muu oheisaineisto/kantaja

1 .Paikallinen erimielisyysmuistio 1.6.2007 ja liittomuistio 27.9.2007

2. Palkkaerittelyt 5.3.2007, 20.11.2008 ja 21.1.2009

3. Selvitys työntekijöiden palkanleikkauksista vuonna 2007

4. Rakennustuoteteollisuus ja Rakennusliito ry / Kivipohjaisen rakennustuoteteollisuuden palkkausjärjestelmäopas 2005 s.12,28–29

5. RTT:n jäsenkirje 20.2.2006

6. Neljä työsopimusta.

Muu oheisaineisto/vastaaja

1. Kivipohjaisen rakennustuoteteollisuuden palkkausjärjestelmäopas 2005

2. RTT ry:n jäsenkirje 20.2.2006

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Riita koskee vastaajayhtiössä vuosina 2007-2008 maksettuja palkkoja. Kanteessa on katsottu, että työntekijöille on tullut maksaa yhtiössä sovitun tuotantopalkkion lisäksi peruspalkka työehtosopimuksen aikapalkkamääräysten mukaisena. Vastaajan mukaan yrityksessä ei ole ollut käytössä aikapalkkausta vaan palkkiopalkkausjärjestelmä. Sitä sovellettaessa on ollut riittävää, että tuntipalkan ja tuotantopalkkion muodostaman kokonaispalkan hinnoitteluperuste on ollut työehtosopimuksen aikapalkkamääräysten mukaista luokkapalkkaa vastaava.

Asiassa on riidatonta, että työntekijöille maksetut kokonaispalkat (tuntipalkka lisättynä tuotantopalkkiolla) ovat määrältään ylittäneet työehtosopimuksen aikapalkkamääräysten mukaisen peruspalkan vähimmäistason.

Asiassa esitetty selvitys

Kantajaliiton työehtotoimitsija B:n mukaan 1980-luvun puolivälissä rakennustuotteita valmistavan teollisuuden aloista vain tuolloisessa kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksessa oli käytössä tuotantopalkkiojärjestelmä. Urakkapalkkamääräykset otettiin rakennusaineteollisuuden työehtosopimukseen vuonna 1990. Nykyiset palkkausmuodot tulivat käyttöön vuonna 2000, kun alan työehtosopimukset yhdistettiin.

B on kartoittanut alan eri yrityksissä olevia palkkiopalkkaus- ja muita suorituspalkkausjärjestelmiä yritysten pääluottamusmiehille suunnatulla kyselyllä. Useissa alan yrityksissä noudatetaan järjestelmää, jossa palkkauksen kiinteänä osana on työehtosopimuksen aikapalkkamääräyksiin pohjautuvat työkohtainen osa ja työnantajan määrittämä henkilökohtainen osa, joiden lisäksi maksetaan tulospalkkaerä. Tällaisen palkkiopalkkauksen tarkoitus on, että palkkaus nousee yli aikapalkan. Palkkiopalkkauksen kiinteän osan täytyy työehtosopimuksen 13 §:n 1 momentin perusteella olla vähintään 11-12 §:ssä määritellyn luokkapalkan suuruinen. Tätä vähimmäisvaatimusta ei voida täyttää sillä, että tuotantopalkkioerä nostaa palkkauksen kokonaisuudessaan mainitun vähimmäisvaatimuksen mukaiseksi.

B:n mukaan vastaajayhtiössä käytössä oleva järjestelmä ei ole työehtosopimuksen mukainen. Epäkohdat ilmenivät viimeistään vuonna 2007, kun palkankorotukset eivät toteutuneet sovitulla tavalla. Työehtosopimuksen mukaisia taulukkopalkkoja oli korotettu tuntuvasti, mutta tästä seurasi vastaajayhtiössä, että työntekijöiden aikapalkkoja leikattiin. Näin kaikki työntekijät eivät saaneet heille kuuluvaa työkohtaista ja henkilökohtaista osuutta.

Palkkiopalkkauksen voi B:n mukaan erottaa aikapalkkauksesta sillä perusteella, että palkkiopalkkauksesta on yrityksessä sovittu ja siitä on olemassa hinnoittelulistat tai muita vastaavia dokumentteja.

Rakennustuoteteollisuus ry:ssä pitkään, viimeksi johtajana työskennellyt C on kertonut, että vuonna 2000 myös kivenjalostusteollisuuteen tulivat uudet suorituspalkkajärjestelmät, mukaan lukien palkkiopalkkaus. Aikapalkkajärjestelmässä palkkaus on sidottu ainoastaan aikayksikköön. Jos palkkaukseen sisältyy muihin tekijöihin kuin aikaan perustuvia palkan osia, kysymys ei ole aikapalkasta vaan suorituspalkasta. Palkkiopalkkausjärjestelmässä palkka muodostuu kiinteästä osasta ja suoritukseen perustuvasta palkkio-osasta. Kiinteälle osalle ei ole työehtosopimuksessa määritelty vähimmäistasoa. Siitä sovitaan siten aina paikallisesti.

Pääluottamusmies A on kertonut edeltäjiensä, myös tuotantopalkkiosopimuksen aikoinaan solmineen pääluottamusmies F:n ilmoittaneen, että tuotantopalkkio oli sovittu maksettavaksi silloisten tuntipalkkojen lisäksi. Työntekijät eivät F:n kertoman mukaan olleet tuotantopalkkion vuoksi luopuneet heille työehtosopimuksen mukaan kuuluvista palkkaeduista. Palkkausjärjestelmä on A:n tietojen mukaan säilynyt koko ajan samana, eikä mitään muutosta alkuperäiseen sopimukseen ole tehty lukuun ottamatta sitä, että tuotantopalkkion määräytymisen laskentakaavaa on useaan otteeseen muutettu. Palkkauksesta on tullut riitaa vasta vuoden 2004 jälkeen. Vuonna 2005 työehtosopimuksen luokkapalkkoja korotettiin huomattavasti, mutta työnantaja lakkasi maksamasta työehtosopimuksessa määriteltyjen työkohtaisten ja henkilökohtaisten palkanosien vähimmäismääriä.

A esitti lisäksi esimerkkejä siitä, millä tavoin työntekijöille määritellyt työ- ja henkilökohtaiset osuudet ovat alittaneet työehtosopimuksen luokkapalkkamääräysten vähimmäistason. Jo työsopimuksissa sovittu aikapalkka on saattanut alittaa tämän tason. Kantaja on esittänyt asiasta myös kirjallista todistelua (todisteet 1-2).

Vastaajayhtiössä vuosina 1988-2007 työnjohtajana toiminut E on työtuomioistuimessa kertonut, että tuotantopalkkiojärjestelmää oli alettu suunnitella yhtiössä vuonna 1989. Järjestelmän tarkoituksena oli työnantajan kannalta tehokkuuden ja työntekijöiden kannalta ansiomahdollisuuksien parantaminen. Palkkaus määräytyi alun pitäen niin, että työntekijän henkilökohtainen tuntipalkka muodosti palkkauksen kiinteän osan, ja tämän päälle maksettiin tuotantopalkkio. Kiinteä osa perustui tehtaan johdon määrittelemään tasoon, ja se määräytyi työntekijän ammattitaidon, työkokemuksen ja muun osaamisen mukaan. Palkkauksen taso ylitti taulukkopalkat 30-40 prosentilla. Todistaja viittasi myös työtuomioistuimelle jätettyyn vuoden 1991 asiakirjaan, joka kuvaa tuotantopalkkion määräytymisperusteita. Niitä selvitettiin työntekijöille, jotka olivat tietoisia siitä, että käytössä oli tuotantopalkkiopalkkaus.

Työsopimukset olivat pitkään todistaja E:n tekemiä. Niihin merkittiin, että palkkaus on aikaperusteinen. Tämä tarkoitti sitä, että kiinteä palkanosa ja tuotantopalkkio maksettiin jokaista työtuntia kohti. Palkkausjärjestelmä on aikaperusteinen, mutta ei aikapalkkaperusteinen. Työsopimuslomakkeisiin ei merkitty palkan määräytymisen perusteeksi suoritusperustetta, koska ennen vuotta 2001 voimassa olleeseen työehtosopimukseen sisältyneet suoritusperusteista palkkaa koskevat määräykset soveltuivat lähinnä suoraan urakkaan. Tällainen määrittely ei sen vuoksi sopinut yhtiössä käytössä olevaan palkkiojärjestelmään.

Kun työehtosopimus muuttui vuonna 2001, luokkapalkat käytiin läpi henkilöstön edustajien kanssa neuvottelussa, johon osallistui myös ainakin työntekijäliiton edustajia. Vielä tuossa vaiheessa työntekijöiden henkilökohtaiset palkat olivat noin 30-40 prosenttia korkeampia kuin luokkapalkat, joten niiden tasosta ei syntynyt juurikaan keskustelua. Neuvottelussa sovittiin, että työehtosopimuksessa sovitut korotukset sisällytetään palkan kiinteään osaan.

Todistajana kuultu D on toiminut vastaajayhtiön tuotantopäällikkönä vuodesta 2007. D:n mukaan työntekijöille määriteltiin vertailuperusteeksi työkohtainen ja henkilökohtainen tuntipalkka siinä tarkoituksessa, että voitiin tarkistaa tuotantopalkkiojärjestelmän mukaisen palkan täyttävän kokonaisuutena myös työehtosopimuksen luokkapalkkojen vähimmäistason. Yhtiössä on palkanlaskuteknisistä syistä on käytetty osin virheellistä, aikapalkkaukseen liittyvää terminologiaa, mikä on D:n käsityksen mukaan saattanut edesauttaa nyt käsiteltävän erimielisyyden syntymistä.

Vuonna 2007 luottamusmiehet nostivat esiin kysymyksen, että palkkauksen kiinteän osan pitäisi olla työehtosopimuksen 11 §:n mukainen. Työnantaja oli tästä eri mieltä. Erimielisyydet loppuivat, kun yhtiössä siirryttiin aikapalkkaukseen vuoden 2009 alusta. Työntekijöiden kokonaisansiot eivät muuttuneet, vain terminologia muuttui.

Arviointi ja johtopäätökset

Aikapalkka vai palkkiopalkka

Nunnauuni Oy:ssä käytössä olevasta palkkausjärjestelmästä on sovittu alun perin vuonna 1990 pääluottamusmiehen ja työnantajan edustajan välillä. Sopimusta ei ole saatu oikeudenkäyntiaineistoon kirjallisessa muodossa. Palkkauksen sisältönä on kuitenkin esitetyn selvityksen mukaan ollut työntekijöille tuolloin maksettujen tuntipalkkojen lisäksi maksettava palkkio-osuus. Palkkio-osuuden määräytymisperustetta on ajan mittaan muutettu. Työntekijöiden työsopimuksiin on kirjattu, että palkkaus on aikaperusteinen ja työntekijä kuuluu palkkiojärjestelmän piiriin. Työsuhteen alussa työntekijälle on kuitenkin maksettu vain aikaperusteista tuntipalkkaa.

Henkilötodistelusta on käynyt ilmi, että rakennustuoteteollisuuden yrityksissä on käytössä vaihtelevia palkkiopalkkausjärjestelmiä, joissa maksetaan kiinteänä palkanosana aikapalkkaa. Se on yleisesti eritelty työkohtaiseksi ja henkilökohtaiseksi palkanosaksi siten kuin työehtosopimuksessa on aikapalkkauksesta määrätty. Myös työehtosopimuksen soveltamisohjeessa on todettu, että palkkiopalkan kiinteä osuus voi olla työkohtainen tai työ- ja henkilökohtainen. Todistaja C on vielä selventänyt, että näistä aikapalkkaukseen viittaavista elementeistä huolimatta palkkaus on työehtosopimuksen mielessä suorituspalkkausta, tarkemmin sanottuna palkkiopalkkausta, jos siihen yhtenä elementtinä kuuluu tuotannollisesta tuloksesta riippuva palkkio-osuus.

Nunnauuni Oy:n palkkausjärjestelmään on sisältynyt työntekijöille samansuuruisena maksettava, tuotannon määrään perustuva palkkio-osuus siten kuin palkkiopalkkauksesta on edellä kerrottu. Näistä syistä työtuomioistuin katsoo, että yhtiön palkkausjärjestelmää on työehtosopimusta sovellettaessa pidettävä palkkiopalkkauksena niiden työntekijöiden kohdalla, jotka kuuluvat palkkiojärjestelmän piiriin. Siten asiassa ei voida hyväksyä kanteen ensisijaista vaatimusta, jonka perusteena on ollut työehtosopimuksen aikapalkkamääräysten soveltaminen.

Työkohtaisia palkkoja koskevien määräysten soveltaminen palkkiopalkkauksessa

Työehtosopimuksen 13 §:n mukaan suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 10 §:n 2-kohdan mukaisiin työkohtaisiin palkkoihin eli luokkapalkkoihin. Palkkiopalkkauksen hinnoittelussa noudatetaan soveltuvin osin suorituspalkkatyötä koskevan 13 §:n määräyksiä. Palkkiopalkkauksessa käytettävästä kiinteästä palkanosasta ei työehtosopimuksessa ole erikseen sovittu.

Henkilötodistelun mukaan palkkiopalkkauksen kiinteä palkanosa vastaa käytännössä ilmeisesti monessa alan yrityksessä aikapalkkamääräysten mukaista työkohtaista ja henkilökohtaista palkanosaa. Edellä selostettujen määräysten mukaan palkkiopalkkauksessa ei kuitenkaan edellytetä, että aikapalkkauksen vähimmäisvaatimuksia noudatetaan sellaisenaan, vaan ainoastaan hinnoittelun perusteena soveltuvin osin. Tätä määräysten sanamuodon mukaista käsitystä tukee todistaja C:n selvitys suorituspalkkauksen perusteena olevasta sidonnaisuudesta joko työntekijän työsaavutukseen tai palkkiopalkkauksessa yrityksen tuotannolliseen tulokseen. Myöskään työehtosopimuksen soveltamisohjeesta ei työtuomioistuimen mielestä saada tukea tulkinnalle, jonka mukaan palkkiopalkkauksessa olisi vähimmäisvaatimuksena tai takuupalkkana sovellettava aikapalkkaukseen kuuluvia palkanosia.

Työehtosopimus ei siis ole velvoittanut vastaajayhtiötä maksamaan palkkiopalkkauksen piiriin kuuluville työntekijöille kiinteää aikaperusteista palkanosaa, joka suuruudeltaan vastaisi aikapalkkamääräysten mukaista vähimmäispalkkaa. Kysymys on tämän jälkeen siitä, olisiko Nunnauuni Oy kuitenkin sitoutunut noudattamaan tällaista minimiä, kun palkkausjärjestelmästä on aikanaan paikallisesti sovittu.

Jutussa on tältä osin esitetty vain välillistä näyttöä sopimuksen sisällöstä. Todistaja A:n mukaan sopimuksen toisena osapuolena ollut pääluottamusmies on kertonut hänelle, ettei sopimuksella ollut luovuttu mistään työehtosopimuksen vähimmäisetuuksista palkkio-osuutta vastaan. Toisaalta työnjohtajana vuodesta 1989 toimineen todistaja E:n mukaan työntekijöiden kiinteänä palkanosuutena sovelletut tuntipalkat ovat järjestelmää käyttöön otettaessa ja vielä 2000-luvun alkuvuosiin asti tuntuvasti ylittäneet työehtosopimuksen mukaisen taulukkopalkan tai työkohtaisen palkanosuuden. Palkkiopalkkaukseen siirryttäessä on käytetty työntekijöiden tuolloisia henkilökohtaisia tuntipalkkoja, ja myöhemmin tämä kiinteä osuus on ollut tehtaan johdon määrittelemä.

Palkkauksen tasoon nähden työtuomioistuin pitää todennäköisenä, etteivät osapuolet ole järjestelmästä sovittaessa erityisesti pitäneet silmällä työehtosopimuksen mukaisen aikapalkkauksen vähimmäisvaatimusten täyttymistä. Myöskään sopimuksen voimassaoloajalta ei ole esitetty kirjallista tai muuta selvitystä palkkauksen tällaisesta sidonnaisuudesta. Kantajan todisteena 3 olevat asiakirjat koskevat palkkausjärjestelmän palkkio-osan määräytymistä eivätkä kiinteää osaa, joten niistäkään ei saa tukea kantajan väitteelle tällaisesta kytkennästä. Siten työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että yhtiössä olisi sovittu työehtosopimuksen aikapalkkamääräysten noudattamisesta palkkiopalkan piiriin kuuluvien työntekijöiden työsuhteissa. Muun paikallisen sopimuksen puuttuessa kiinteänä palkanosana on voitu pitää työntekijöiden työsopimuksissa sovittua henkilökohtaista tuntipalkkaa.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa voida hyväksyä myöskään kanteessa esitettyä toissijaista vaatimusta, jonka perusteena on ollut työehtosopimuksen aikapalkkamääräysten soveltaminen sellaisenaan vähimmäisvaatimuksena myös palkkiopalkkauksessa.

Myös kanteessa esitetyt hyvityssakkovaatimukset on edellä ilmi käyneistä syistä hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Rakennusliitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä 12.330,19 euroa on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rakennusliitto ry velvoitetaan korvaamaan Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n oikeudenkäyntikulut 12.330,19 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 mo-mentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Pärnänen, Äimälä, Nyyssölä, Vuorio ja Sillanpää jäseninä. Sihteeri on ollut Engblom.

Eri mieltä olevan jäsen Vuorion lausunto:

Enemmistön tavoin katson, että työehtosopimus ei ole velvoittanut maksamaan palkkiopalkkauksen piiriin kuuluville työntekijöille kiinteää aikaperusteista palkanosaa, joka suuruudeltaan vastaisi aikapalkkamääräysten mukaista vähimmäispalkkaa. Katson kuitenkin näytetyksi, että tuotantopalkkio oli aikoinaan sovittu maksettavaksi silloisten tuntipalkkojen päälle eikä muutosta alkuperäiseen sopimukseen ole tehty lukuun ottamatta sitä, että tuotantopalkkion määräytymisen laskentakaavaa on useaan otteeseen muutettu. Katsonkin, että Nunnauuni Oy on sitoutunut noudattamaan edellä mainittua minimiä, kun palkkausjärjestelmästä on aikoinaan sovittu.

Hyväksyn kanteen. Kysymys on ollut sen verran tulkinnanvarainen, ettei hyvityssakkoihin tuomitseminen ole perusteltua. Samoilla perusteilla Rakennusliitto ry saa jutun voittaessaankin vastata itse kuluistaan.