Employer dismissed worker violating collective agreement; union lost appeal on breach but won costs.

Yhtiö oli rikkonut irtisanomissuojasopimuksen lomautusjärjestystä koskevaa määräystä lomauttaessaan yhtiön palveluksessa noin kuuden vuoden ajan pääasiassa kalustoverhoilussa työskennelleen työntekijän sen sijaan, että lomautus olisi kohdistettu johonkuhun yhtiön palvelukseen noin neljä kuukautta aikaisemmin lyhyen verhoilukurssin jälkeen otettuun lepotuolien verhoilussa työskentelevään työntekijään.

Kun työnantaja oli lomautuksen toimeenpannessaan voinut perustellusti olla siinä käsityksessä, että työnantajan ja työntekijäpuolen välillä vallitsi yksimielisyys lomautettavista työntekijöistä, ei työnantaja ollut rikkonut asiassa työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Työnantajaliitto oli saanut tiedon lomautuksesta syntyneestä erimielisyydestä vasta lomautuksen jälkeen käytyjen erimielisyysneuvottelujen yhteydessä, eikä sen näin ollen voitu katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan asiassa. (Ään. oikeudenkäyntikuluista)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 117

KANTAJA

Puu- ja erityisalojen liitto ry

VASTAAJAT

Puusepänteollisuus ry

Isku Teollisuus Oy

ASIA

Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 31.5.2010

Pääkäsittely 30.8.2010

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 22.10.2007 allekirjoitetun puusepänteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusjärjestöjen välisessä irtisanomissuojasopimuksessa 2001 on muun ohella seuraava työvoiman vähentämisjärjestystä koskeva 17 §:n määräys:

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

KANNE

Vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Isku Teollisuus Oy:n rikkoneen irtisanomissuojasopimuksen 17 § määräystä lomauttaessaan kalustoverhoilija A:n,

tuomitsee Isku Teollisuus Oy:n työehtosopimuslain 7 § nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta,

tuomitsee Puusepänteollisuus ry:n hyvityssakkoon työehtosopimus lain 9 §: n nojalla valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä ja

velvoittaa Isku Teollisuus Oy:n ja Puusepänteollisuus ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Puu- ja erityisalojen liitto ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen laskettuna kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

A on toiminut verhoilijana/kasaajana Askolla 17.8.1998 lähtien. Siellä hän aloitti kalusteiden kokoajana tehden sitä noin kymmenen kuukautta. Sen jälkeen Askon työnjohto päätti alkaa kouluttaa hänestä verhoilijaa. A harjoitteli verhoilutöitä noin 1,5 vuotta tuntipalkalla. Sen jälkeen hän toimi Askolla kalustoverhoilijana urakkapalkalla 21.3.2003 asti.

A tuli Isku Teollisuus Oy:n palvelukseen tuoliverhoilijaksi 19.3.2003. Tuoliverhoilutöitä hän teki puolisen vuotta, minkä jälkeen hän siirtyi kalustoverhoomoon vaativimpiin tehtäviin. Näissä tehtävissä hän työskenteli nelisen vuotta. Hiljaisina aikoina hän työskenteli eri osastojen verhoilutöissä, muun muassa mekanismituoliverhoiluissa, seinäkeverhoomossa ja metalliosastolla verhoillen julkistuoleja. Hän on verhoillut lähes kaikkia Iskun tuotteita.

Kalustoverhoilussa, jossa A työskenteli, oli alkuvuonna 2009 16 kalusteverhoilijaa.

YT-neuvottelut osaston lomautuksista käytiin 7.1.2009. Tuolloin päätettiin, että osa verhoomon, ompelimon ja pintakäsittelyn työntekijöistä lomautetaan pidemmäksi ajaksi. Kyseiset osastot olivat saman tuotantopäällikön alaisuudessa.

A:ta ei olisi saanut lomauttaa hänen monitaitoisuutensa ja työsuhteensa keston takia. Hänen sijastaan olisi pitänyt lomauttaa syksyllä 2008 kurssin kautta verhoomoon verhoilutyöhön tulleet, joille solmittiin kurssin päätyttyä vakinainen työsuhde 17.11.2008. Nämä kuusi kurssilaista siirtyivät kaikki verhoiluosastolle.

Myös aulakalusteessa työskentelevä verhoilija B, joka tuli määräaikaiseen työsuhteeseen 8.11.2007 ja jonka työsuhde vakinaistettiin 29.12.2008 olisi pitänyt lomauttaa ennen A:ta. B työskenteli aluksi verhoomossa lepotuoliverhoilussa. Töihin tullessaan B ei pääluottamusmiehelle kertomansa mukaan ollut tehnyt laisinkaan verhoilutöitä. Hän on pääsääntöisesti työskennellyt verhoillen lepotuoleja.

Aulakaluste/lepotuoliverhoomo ovat samaa työpistettä. A olisi pystynyt työskentelemään B:n tehtävissä, koska hän on tehnyt niitä aiemmin.

Työnantaja oli esittänyt lomautettavia työntekijöitä koskevan nimilistan 8.1.2009. Tuolloin pääluottamusmies ja varaluottamusmies olivat aloittaneet työnantajan edustajien kanssa keskustelun lomautettavista työntekijöistä ja ilmoittaneet, että A:ta ei saa lomauttaa, vaan lomautus tulee kohdistaa kurssilaisiin ja B:hen. Kohdistaessaan tästä huolimatta lomautuksen A:han, oli työnantaja rikkonut tietensä työehtosopimusta. Pääluottamusmiehen ja varaluottamusmiehen huomautettua työnantajaa siitä, että lomautusta ei saisi kohdistaa A:han, olisi työnantajan tullut ottaa yhteyttä työnantajaliittoon, jonka olisi tullut valvoa, että asiassa menetellään työehtosopimuksen mukaisesti.

Työpaikalla syntyneestä erimielisyydestä käytiin neuvotteluja 8.4.2009 ja 24.4.2009 pääsemättä kuitenkaan asiasta sopimukseen. Liittojen väliset neuvottelut käytiin 16.6.2009, mutta ne jäivät erimielisiksi.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Puusepänteollisuus ry ja Isku Teollisuus Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Puusepänteollisuus ry ja Isku Teollisuus Oy ovat lisäksi vaatineet Puu- ja erityisalojen liitto ry:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Isku Teollisuus Oy:n (myöhemmin Isku) sohvakalustetehtaassa tilaus- ja työkanta oli supistunut voimakkaasti vuodenvaihteessa 2008-2009, kun ompelutuntien kokonaiskuormitusaste laski tasosta noin 1400-1700 tuntia tasoon noin 600 tuntia vastaten enää vain neljän päivän työkantaa sohvakalustetehtaan osastoilla: ompelimo-leikkaamo, kalustoverhoomo ja aulakaluste-lepotuoliverhoomo.

Tammikuun 7 päivänä 2009 annetun lomautusvaroituksen jälkeen seuraavana päivänä käydyissä YT-neuvotteluissa määräajaksi lomautettaviksi henkilöiksi valikoitui 11 työntekijää, joista A oli yksi. Myöhemmin pääluottamusmiehen ehdotuksesta lomautettavaksi valikoitunut (C) vaihtui toiseen henkilöön (D) huoltovelvollisuussyiden perusteella.

Lomautuksen perusteesta, lomautettavien henkilöiden määrästä ja lomautuksen kohdistumisesta ei ole ollut paikallisesti mitään erimielisyyttä lomautusjärjestelyjä suunniteltaessa ja toimeenpantaessa. Asia on tullut erimieliseksi vasta A:n lomautusajan 16.2.-15.3.2009 päätyttyä.

Ompelimo-leikkaamossa (25 työntekijää) lomautustarve oli 5 työntekijää (E, F, G, H, I). Kalustoverhoomossa (12 työntekijää) lomautustarve oli 4 työntekijää (J, C/D, A ja K). Aulakaluste-lepotuoliverhoomossa lomautus kohdistui kahteen lepotuoliverhoilijaan (L ja M). Lisäksi lepotuoliverhoilussa vielä myöhemmin keväällä 2009 lepotuoliverhoilijat lomautettiin kahteen ryhmään jaettuna (lomautus/lyhennetty työviikko) ajaksi 22.3-30.4.09.

Lomautus on kohdistettu osastoittain niihin työtehtäviin, joihin tilaus- ja työkannan oleellinen supistuminen on vaikuttanut työn tarjoamisen määrään vähentävästi. Lomautetut työntekijät ovat osastoittain valikoituneet irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n työvoiman vähentämisjärjestysmääräyksen mukaisesti siten, että viimeksi lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä. Työsuhteen kestolla ei ole ollut vaikutusta lomautuksen kohdentumiseen. Edellä tarkoitetussa 11 lomautetun työntekijäryhmässä työntekijöiden työsuhteen kesto on vaihdellut 2-19 vuoden välillä. Maalis-huhtikuussa lomautettujen lepotuoliverhoiluryhmään kuuluvien työntekijöiden työsuhteet ovat olleet kestoltaan puolesta vuodesta yhdeksään vuoteen. L:n ja M:n valikoituminen lepotuoliverhoilijana jo edellä mainittuun 11 työntekijän ryhmään perustuu osin myös heidän vapaaehtoisuuteen, kuten myös D:n vaihtuminen C:n sijaan.

Työnantaja on arvioinut tuotannon seurantajärjestelmän perusteella lomautuksen kohteeksi joutuvat henkilöt.

Ennen YT-neuvotteluja keväällä 2008 Isku haki uusia työntekijöitä verhoilijakoulutukseen ilmoituksin, että koulutuksen hyväksyttävästi suorittaneiden kanssa solmitaan vakituinen työsuhde, kuten tapahtuikin 17.11.2008. Rekrytoitavista yksi siirtyi runkotehtaalle runkokasaajaksi ja muut lepotuoliverhoilijoiksi. Runkotehtaalla ei ole ollut lomautustarvetta. Lepotuoliverhoilussa L:n ja M:n lomautuksen lisäksi ei ole ollut tuossa vaiheessa tarve muiden lepotuoliverhoilijoiden lomauttamiseen, koska heidän työnsä ei ollut vähentynyt TSL 5:2 edellyttämällä tavalla.

A olisi sinällään selviytynyt 17.11.2008 rekrytoitujen henkilöiden työtehtävistä. Työnantajalla ole kuitenkaan ollut mitään laillista perustetta lomauttaa L:n ja M:n lisäksi muita lepotuoliverhoilijoita. A työskentelee eri osastolla (kalustoverhoomo) ja eri työnjohdon alaisuudessa kuin lepotuoliverhoilijat.

B, jonka työsuhde vakinaistettiin 29.12.2008, työskenteli aulakalusteverhoilijana eri työtehtävässä kuin A, eri osastolla kuin A ja eri työnjohtajan alaisuudessa kuin A. Työnantajalla ei ole ollut talvella 2009 tai myöhemmin keväälläkään tarvetta lomauttaa aulakalusteverhoilijana työskentelevää B:tä. B:n tekemä työ aulakalusteverhoilijana ei ollut vähentynyt TSL 5:2 edellyttämällä tavalla. A ei olisi muutoinkaan selviytynyt aulakalusteverhoilijan työstä ilman noin yhden kuukauden koulutusaikaa, mikä puolestaan ei olisi ollut tarkoituksenmukainen koulutus ottaen huomioon A:n lomautuksen noin yhden kuukauden kesto.

Isku ei ole rikkonut työehtosopimusta, sillä se on noudattanut irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n työvoiman vähentämisjärjestystä lomauttaessaan A:n ajaksi 16.2.-15.3.2009. Lomautuksen kohdistaminen A:han oli riitautettu vasta lomautuksen päätyttyä. Näin ollen ei myöskään Puusepänteollisuus ry, joka oli saanut tiedon erimielisyydestä vasta erimielisyysneuvottelujen yhteydessä, ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TODISTELU

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. YT-neuvottelupöytäkirjat 8.10.2008-27.1.2009 (4 kpl)

2. Työpaikkailmoitus

3. Organisaatiokaavio

4. Tuotannon seurantalomake

Kantajan henkilötodistelu

1. Kalustoverhoilija A

2. Verhoilija, varapääluottamusmies N

3. Pääluottamusmies O

Vastaajien henkilötodistelu

1. Tuotantopäällikkö P

2. Työnjohtaja Q

3. Valmistuspäällikkö R

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Isku Teollisuus Oy on vuoden 2009 alussa käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen lomauttanut kalustoverhoojana työskennelleen A:n ajaksi 16.2.-15.3.2009.

Puu-ja erityisalojen liitto ry on kanteessa katsonut työnantajan rikkoneen irtisanomissuojasopimuksen 17 §:ään sisältyvää työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä yhtiön kohdistaessa lomautuksen A:n. Puu- ja erityisalojen liitto ry:n mielestä lomautusta ei olisi tullut kohdistaa yhtiön palveluksessa 19.3.2003 lukien olleeseen ja erilaiset verhoilutyöt hallitsevaan A:han, vaan hänen asemestaan olisi tullut lomauttaa joku verhoilukurssin jälkeen vakinaiseen työsuhteeseen 17.11.2008 otetuista työntekijöistä tai aulakalusteverhoilijana yhtiön palveluksessa marraskuusta 2007 lukien ollut työntekijä.

Esitetty näyttö

A on kertomansa mukaan ennen Isku Teollisuus Oy:n palvelukseen tuloaan vuonna 2003 ollut työssä Asko Oy:ssä, jossa hän teki aluksi sohvarunkojen kasausta ja siirtyi sittemmin harjoittelemaan verhoilua. Puolentoista vuoden harjoittelun jälkeen hän ryhtyi tekemään kalustoverhoilua. Kalustoverhoilu on ollut hänen pääasiallinen työtehtävänsä myös Isku Teollisuus Oy:ssä. Silloin kun kalustoverhoilussa ei ole ollut riittävästi työtä, A on työskennellyt myös muissa tehtävissä. Ammattitaitonsa puolesta hän pystyy verhoilemaan lepotuoleja ja erilaisia sohvia.

A:n mukaan tehtaan verhoomo käsittää yhden hallin, jossa on eri työpisteitä. Aulakaluste/lepotuoliverhoomo on yksi verhoomon työpisteistä kuten myös kalustoverhoomo, jossa tehdään vaativimmat verhoilutyöt. Lepotuoliverhoilua pidetään vähemmän ammattitaitoa vaativana kuin muu verhoilutyö. Verhoomossa työskentelee useampia työnjohtajia. Käytäntönä verhoomossa on aikaisemmin ollut, että työtilanteen niin vaatiessa töitä ja työntekijöitä on siirretty työpisteestä toiseen.

A:lle annetussa ensimmäisessä lomautusilmoituksessa lomautuksen pituudeksi ilmoitettiin neljä kuukautta. Lomautusilmoituksen saatuaan A oli yhteydessä luottamusmieheen ja ilmoitti, että häntä ei saisi lomauttaa. Luottamusmiesten tuotantopäällikön kanssa käymien keskustelujen tuloksena lomautusilmoitusaika lyheni sittemmin kuukauden pituiseksi.

Isku Teollisuus Oy:n verhoomossa työskentelevä N on ollut yhtiön palveluksessa 35 vuoden ajan. Hän toimii osaston luottamusmiehenä ja varapääluottamusmiehenä. Verhoomossa tehdään erilaisia töitä omissa työpisteissään, joissa kussakin on oma työnjohtajansa. Yhtiön kalustoverhoilutyöpisteessä työskentelevät työntekijät tekevät kaikenlaista verhoilutyötä. Pääosin työ on sohvien ja lepotuolien ja myös pienempien tuolien verhoilua. Vaativinta verhoilutyötä on kalustoverhoilu. Lepotuoliverhoilu on yksinkertaisempaa ja aulakalusteiden verhoilu kevyempää.

N:n mukaan A on ammattitaitoinen kalustoverhoilija. Aikaisemmin verhoilutyötä oli tehty urakkapalkalla, ja A oli pärjännyt urakoissa hyvin. Urakkapalkkauksesta luopumisen jälkeen tuotannon seurantalomakkeilla on seurattu valmistuneita kappalemääriä.

Isku Teollisuus Oy:n palveluksessa konepuuseppänä työskennellyt O on toiminut päätoimisena pääluottamusmiehenä vuoden 2008 alusta lukien. Kun 7.1.2009 aloitettuja yhteistoimintaneuvotteluja oli tammikuussa jatkettu ja esille oli tullut kalustoverhoilijoina työskentelevien A:n ja C:n lomauttaminen, oli herännyt kysymys siitä, sovelletaanko lomautusjärjestystä oikein. Koska A oli toiminut verhoilijana yli 10 vuoden ajan, työntekijäpuolelta otettiin esille se, miten voi olla mahdollista, että kokenut ammattityöntekijä lomautetaan ennen kurssilta palkattuja uusia työntekijöitä. Käydyissä neuvotteluissa tuotantopäällikkö P ei ollut suostunut vaihtamaan lomautetuiksi ilmoitettuja työntekijöitä. Kurssilta palkatut työntekijät olivat P:n mukaan A:ta tehokkaampia, eikä hän halunnut ryhtyä lomauttamaan tehokkaita työntekijöitä. P oli perustellut kantaansa tuotannonseurantalomakkeilla. O:n mukaan mainitut lomakkeet eivät osoita työntekijän ammattitaitoa.

Ennen lomautusten toteuttamista käydyissä neuvotteluissa oli sovittu lomautusten toteuttamisesta siten, että sekä kalusto- että lepotuoliverhoilijat ovat vuorollaan lomautettuina kuukauden ajan. A:n lomautuksen jälkeen ei muita työntekijöitä ollut lomautettu sovitun mukaisesti. Myöhemmin keväällä lomautukset toteutettiin verhoomossa siten, että kaikissa työpisteissä tehtiin lyhennettyä työviikkoa.

Isku Teollisuus Oy:n palveluksessa vuodesta 1986 lukien olleen tuotantopäällikkö P:n mukaan verhoomossa on eri osastoja ja niillä omat työnjohtajansa, jotka vastaavat P:lle oman osastonsa tuotannosta. Kullakin osastolla on useita eri työpisteitä ja omat tuotteensa. Myös osastojen kuormitukset ovat erilaiset. A työskentelee työnjohtaja S:n osastolla, jossa tehdään kalustoverhoilua. Osastolla kalustoverhoilua tehdään kolmessa työpisteessä, minkä lisäksi osastolla tehdään eri työpisteissä muun muassa pehmustusta ja pakkausta. Uudet työntekijät otetaan työhön tiettyyn työpisteeseen eikä koko verhoomolle. Työsopimuksia tehtäessä pyritään ottamaan huomioon työntekijän monipuolinen ammattitaito, eikä työsopimuksia rajata koskemaan tiettyä työtehtävää.

Lomautuksia koskevat yhteistoimintaneuvottelut aloitettiin 7.1.2009, jolloin todettiin lomautustarpeet eri osastojen osalta. Kalustoverhoilussa tämä oli neljä henkilöä, aulasohva- ja lepotuoliosastolla kaksi henkilöä ja ompelimossa ja leikkaamossa yhteensä viisi henkilöä.

Työnjohtajat olivat tehneet lomautettavia henkilöitä koskevat ehdotukset, joita käsiteltiin yhteistoimintaneuvottelussa. Lomautettavia työntekijöitä valittaessa periaatteena oli, että parhaita verhoilijoita ei lomauteta. Työntekijöiden arviointi oli tehty tarkastelemalla työntekijäkohtaisesti valmistuneen tuotannon määrää tunnissa. Tässä tarkastelussa A osoittautui osaston heikoimmaksi tai heikoimpiin kuuluvaksi työntekijäksi. Tilanteessa, jossa työt olivat vähentyneet, myös valmistettavat tuotteet vaihtuivat usein. A vaati pitkän opastuksen uusiin tehtäviin, ja häneltä meni tuotteen valmistamiseen paljon enemmän aikaa kuin muilta työntekijöiltä.

Yhteistoimintaneuvottelussa 8.1.2009, jossa esitettiin lomautettavien työntekijöiden nimet, eivät työntekijäpuolen edustajat esittäneet vaatimuksia siitä, että lomautukset tulisi kohdistaa kurssilta palkattuihin työntekijöihin tai muihin kuin työnantajan ilmoittamiin työntekijöihin tai että työntekijöitä tai töitä tulisi siirtää osastolta toiselle. Pääluottamusmiehen pyynnöstä 27.1.2009 pidetyssä neuvottelutilaisuudessa kalustoverhoilusta A:n ohella lomautettavaksi nimetty työntekijä vaihdettiin hänen huoltovelvollisuudestaan johtuen toiseen työntekijään. A itse oli riitauttanut lomautuksensa vasta sen päättymisen jälkeen.

P on edelleen kertonut, että aulakalusteosastolle vakinaiseen työsuhteeseen vuoden 2008 marraskuussa palkattu työntekijä oli yksinhuoltaja. Jos A olisi siirretty aulakalusteiden verhoiluun, olisi hän tarvinnut paljon opastusta eri mallien valmistukseen liittyen.

Aulasohva- ja lepotuoliosaston työnjohtajana toimiva Q on ollut Isku Teollisuus Oy:n palveluksessa vuodesta 1975 lukien. Q ei ollut osallistunut vuonna 2009 käytyihin yhteistoimintaneuvotteluihin, eikä hän ole myöskään koskaan toiminut A:n esimiehenä. Vuosina 2008 - 2009 Q:n alaisuudessa työskenteleviä työntekijöitä oli 16.

Käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa osaston lomautustarpeeksi todettiin kaksi työntekijää, ja lomautukset kohdistettiin työntekijöihin, jotka ilmoittivat olevansa vapaaehtoisia. Kaikki osastolla työskentelevä työntekijät tekivät sittemmin jonkin aikaa myös kolmipäiväistä työviikkoa.

A oli aikaisemmin työskennellyt lepotuolien verhoilussa, joten tämä työ olisi ollut hänelle tuttua. A ei ollut aikaisemmin tehnyt aulakalusteiden verhoilua. Aulakalustemalleja on paljon ja ne eroavat heloituksensa ja verhoilun puolesta toisistaan. Näiden töiden opetteleminen olisi vaatinut A:n kohdalla useiden viikkojen opastuksen. Jos A olisi siirretty aulakalusteiden valmistukseen, olisi joku näitä töitä tekevästä neljästä työntekijästä tullut irrottaa hänen opastamiseensa. Yhtiön palvelukseen marraskuussa 2008 otetuista kurssilaisista yksi teki aulakalusteita ja neljä lepotuoleja, jotka olivat työnä helpompia kuin aulakalusteet. Pelkästään lepotuoleja teki Q:n alaisuudessa yhteensä kuusi työntekijää.

R:n mukaan lepotuoliverhoilussa osa töistä oli sellaisia, jotka A olisi pystynyt omaksumaan helposti. Ammattitaitoisen verhoilija pitäisi oppia tekemään lepotuolin verhoilu yhden - kahden päivän opastuksella. Kysymyksessä olevana ajankohtana tuotannossa olleista lepotuolimalleista kolme tai neljä oli sellaisia, joita A ei ollut aikaisemmin tehnyt. Aulakalusteverhoilutyöhön sisältyi paljon muun muassa heloitustyötä, joka vaati opastusta. Verhoiltavia malleja oli kaikkiaan kuusi, ja yhden mallin verhoilutyön oppinen edellytti kolmen - neljän päivän opastusta. R:n mukaan kuukauden pituinen aika ei olisi riittänyt kaikkien mallien verhoilutyön oppimiseen.

Arviointi ja johtopäätökset

Lomautusjärjestyksen noudattaminen

Puusepänteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaan lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä. Tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Isku Teollisuus Oy:n sohvakalustetehtaan tilaus- ja työkannan vähenemisestä johtuen lomautustarve on alkuvuonna 2009 koskenut tehtaan verhoomon kaikkia osastoja. Lomautustarve on arvioitu kunkin työnjohtajan kohdalla osastoittain. Arvioinnissa ei ole otettu huomioon mahdollisuutta sijoittaa työntekijä työhön toisen työnjohtajan vastuualueelle kuuluvalle osastolle.

Työntekijäpuolen mukaan verhoomossa ei ole selkeitä eri osastoja vaan eri työpisteitä, jotka kuuluvat tietyn työnjohtajan alaisuuteen. Työtilanteen niin vaatiessa töitä tai työntekijöitä on myös siirretty työpisteestä toiseen. Tuotantopäällikkö P:n mukaan uusi työntekijä palkataan tiettyyn työpisteeseen, mutta työsopimusta tehtäessä kiinnitetään huomioita työntekijän ammattitaidon monipuolisuuteen eikä työsopimusta rajata koskemaan tiettyä työtä.

A on ollut Isku Teollisuus Oy:n palveluksessa 19.3.2003 alkaen. Työsuhteensa alussa hän on työskennellyt tuoliverhoilussa noin puoli vuotta, minkä jälkeen hän siirtyi tekemään kalustoverhoilua.

Lomautustarve kalustoverhoilussa, jossa A on työskennellyt, on ollut kaksi työntekijää. A:n valikoituminen lomautettavaksi on perustunut työnantajan tuotantoseurantaraporttien pohjalta tekemään arvioon A:n ammattitaidosta.

Arvioitaessa lomauttamisjärjestyksen työehtosopimuksen mukaisuutta vertailuryhmänä ei voida pitää vain kalustoverhoomon tehtäviä, vaan vertailuryhmänä ovat sellaisissa tehtävissä verhoomossa työskennelleet työntekijät, joiden työtä A oli tehnyt tai olisi ammattitaitonsa puolesta kyennyt tekemään. Tällaisina työntekijöinä kantaja on esittänyt lepotuoliverhoiluun 17.11.2008 vakinaiseen työsuhteeseen palkatut kolmen kuukauden verhoilukurssin käyneet työntekijät sekä aulakalusteiden verhoilussa 8.11.2007 alkaen työskennelleen työntekijän.

A ei ole työsuhteensa aikana työskennellyt aulakalusteverhoilussa. Työnjohtaja R:n kertoman mukaa aulakalusteiden verhoilu poikkeaa muiden kalusteiden verhoilusta muun muassa siinä, että työhön sisältyy paljon heloitusta. Ottaen huomioon A:n lomautusajan yhden kuukauden keston ja aulakalusteiden verhoilutyössä tarvittavan opastuksen vaatiman ajan, ei työnantajalta ole voitu edellyttää edellä mainitun aulakalusteverhoilijan lomauttamista ennen A:ta.

A on työskennellyt pitkään kalustoverhoilijana, mutta työsuhteensa aikana hän on tehnyt myös lepotuoliverhoilua, johon vaadittava perehdyttämisaika on myös kalustoverhoilua lyhyempi. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan A olisi tämän vuoksi lyhyen perehdyttämisen jälkeen kyennyt selviytymään niistä lepotuolien verhoilutöistä, joita tekemään kolmen kuukauden kurssin käyneet työntekijät oli palkattu vuoden 2008 marraskuussa. Asiassa ei ole myöskään näytetty, että näitä lepotuoliverhoiluun palkattuja työntekijöitä A:ta tärkeämpinä ammattityöntekijöinä, eikä työnantaja ole voinut siten lomautuksesta päättäessään jättää kiinnittämättä huomiota A:n työsuhteen kestoaikaan. Kohdistaessaan lomautuksen tässä tilanteessa A:han on Isku Teollisuus Oy rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 17 §:ää.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Esitetty selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä, että työnantaja on ennen lomautusten toimeenpanoa voinut perustellusti olla siinä käsityksessä, että osapuolten välillä vallitsee yksimielisyys lomautettavista työntekijöistä. Lomauttaessaan näissä olosuhteissa A:n ei Isku Teollisuus Oy ole rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Puusepänteollisuus ry on saanut tiedon A:n lomauttamisesta syntyneestä erimielisyydestä vasta lomauttamisen päättymisen jälkeen käytyjen erimielisyysneuvottelujen yhteydessä, eikä sen näin ollen voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta saattaa se työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämän vuoksi työtuomioistuin siitä annetun lain 33a §:n 1 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaan määrää, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Isku Teollisuus Oy on rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n määräystä lomauttaessaan kalustoverhoilija A:n.

Kanne hylätään enemmälti.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Pärnänen, Äimälä, Tuliara, Ahokas ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevan jäsen Lehdon lausunto:

Yhdyn ratkaisuun muilta osin, mutta oikeudenkäyntikulujen osalta katson, että jutun hävitessään ovat Isku Teollisuus Oy ja Puusepänteollisuus ry työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvolliset korvaamaan Puu- ja erityisalojen liitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 9.400 euroa. Määrä on riidaton. Tämän vuoksi velvoitan Isku Teollisuus Oy:n ja Puusepänteollisuus ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Puu- ja erityisalojen liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 9.400 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.