Legislator Case Law & Legislation
TT:2010-102 AI generated

Labor court dismisses union claim that spouse's study prevented employee from taking paid sick leave.

Case Number TT:2010-102
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The labor court dismissed the union's request for the employer to grant paid sick leave to an employee whose spouse was attending vocational training. The court found that the spouse's participation in education and training did not constitute the specific temporary obstacle required by the collective agreement to justify paid absence. Consequently, the court ruled that the employee had no right to paid leave under the agreement's strict conditions.

Legislator headnote

AI generated

Section 24(6) of the Collective Agreement; The court held that a spouse's participation in vocational training does not constitute a temporary obstacle justifying paid sick leave unless it prevents the spouse from being at home to care for the child.

Keywords

AI generated
collective agreement interpretation paid sick leave spouse absence vocational training temporary obstacle childcare rights labor dispute

Cited Legislation

AI generated
Section 24(6) of the Collective Agreement
Section 25(2) of the Collective Agreement
Section 33a of the Labour Court Act
Section 4(1) of the Interest Rate Act
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työntekijä oli jäänyt kotiin hoitamaan alle 10-vuotiasta sairasta lastaan. Työntekijän puoliso oli perheen yhteisestä kodista käsin osallistunut työvoimapoliittiseen koulutukseen ja siihen liittyvään työharjoitteluun. Asiassa ei ollut tullut esiin sellaista erityistä, työehtosopimuksen määräyksessä tarkoitettua syytä, joka olisi estänyt puolisoa olemasta tilapäisesti poissa työharjoittelusta ja jäämästä kotiin hoitamaan sairastunutta lasta. Työntekijällä ei siten ollut määräyksen mukaan oikeutta palkalliseen poissaoloon lapsen sairauden vuoksi.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 102

KANTAJA

Paperiliitto ry

VASTAAJA

Metsäteollisuus ry

KUULTAVA

Efora Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 18.5.2010

Pääkäsittely 18.8.2010

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen 1.7.2005 allekirjoittamassa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava lapsen sairastumista koskevat 24 §:n 6 kohdan määräys:

Alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti on äiti tai isä oikeutettu palkalliseen poissaoloon lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi välttämättömän, lyhyen tilapäisen poissaolon ajalta.

Poissaolon edellytyksenä on, että molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä tai sairastuneen lapsen äiti tai isä on yksinhuoltaja.

Poissaoloajalta maksetaan palkka myös, jos toinen ansiotyössä oleva puoliso ei sairauden, matkan, työskentelystä, opiskelusta tai koulutukseen osallistumisesta johtuvan toisella paikkakunnalla asumisen, asevelvollisuuden suorittamisen tai reservin kertausharjoituksiin osallistumisen tai muun sellaisen tilapäisen esteen vuoksi voi hoitaa lasta eikä muuta hoitoa saada järjestetyksi.

Poissaolosta on annettava 25 §:n 2 kohdan mukainen selvitys.

SOV.

Tämän kohdan 3. kappaletta sovellettaessa opiskelu rinnastetaan ansiotyöhön.

Äidin tai isän tulee ensisijaisesti pyrkiä järjestämään hoito. Huoltajan tulee esittää selvitykseksi poissaolon välttämättömyydestä tieto lapsen hoitopaikan sekä samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten hoitomahdollisuudesta ja sopivuudesta tehtävään.

Lapsen sairastuessa kesken työpäivän maksetaan palkka lapsen sairastumispäivältä työvuoron loppuun. Sairastumispäivää seuraavaan poissaolopäivään sovelletaan 25 §:n 1.2 kohdan karenssiaikaa koskevia määräyksiä. Saman sairastumisen johdosta on vain toisella vanhemmista oikeus poissaoloon.

Lyhyellä tilapäisellä poissaololla tarkoitetaan yhden, kahden, kolmen tai neljän päivän poissaoloa. Poissaolon pituus määräytyy kussakin tapauksessa erikseen ottaen huomioon muun muassa hoidon järjestämismahdollisuudet ja sairauden laatu.

Palkallinen poissaolo on työssäolon veroista aikaa vuosiloman pituutta määrättäessä.

Mikäli lapsen vanhemmat ovat saman työnantajan palveluksessa vuorotyössä ja vanhempien työvuorot osuvat peräkkäin, varataan kotona olevalle vanhemmalle mahdollisuus ilman palkan menetystä hoitaa äkillisesti sairastunutta lasta, kunnes toinen vanhemmista palaa työvuoroltaan kotiin. Palkallisen poissaolon pituus on tällöin edestakaiseen työmatkaan kuluva aika.

KANNE

Vaatimukset

Paperiliitto ry on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Efora Oy:n työntekijällä A:lla on oikeus työehtosopimuksen 24 §:n 6 kohdan mukaiseen palkalliseen poissaoloon lapsen sairauden vuoksi 31.1.2007, 1. ja 2.2.2007, 5. ja 6.2.2007 sekä 22. ja 23.2.2007.

Paperiliitto ry on lisäksi vaatinut Metsäteollisuus ry:n ja Efora Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A työskentelee Efora Oy:n, entisen Fortek Oy:n, Oulun yksikössä laitosmiehenä. A joutui olemaan poissa työstä 31.1.2007, 1. ja 2.2.2007, 5. ja 6.2.2007 sekä 22. ja 23.2.2007 hänen lapsensa sairastuttua. A:n puoliso oli noina päivinä ansiotyöhön läheisesti rinnastettavassa työharjoittelussa.

Työehtosopimuksen 24 §:n 6 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan alle kymmenvuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti on äiti tai isä oikeutettu lyhyeen tilapäiseen poissaoloon. Poissaolon tarkemmista edellytyksistä on sovittu saman sopimuskohdan toisessa ja kolmannessa kappaleessa. Lähtökohtana on se, että molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä tai työntekijä on yksinhuoltaja. Puolison ansiotyössä käymiseen rinnastetaan kuitenkin tilanne, jossa toinen puoliso ei sairauden, matkan, työskentelystä, opiskelusta tai koulutuksesta johtuvan toisella paikkakunnalla asumisen, asevelvollisuuden tai kertausharjoitusten tai muun sellaisen tilapäisen esteen vuoksi voi hoitaa lasta eikä muuta hoitoa saada järjestetyksi.

A:n puoliso opiskeli Oulun Aikuiskoulutuskeskuksen ja Oulun Osaamiskeskuksen järjestämässä työvoimapoliittisessa koulutuksessa välinehuoltajaksi. Olennaisen osan koulutuksesta muodosti sairaalassa tapahtuva työharjoittelu. A:n ollessa työstä poissa lasten sairauden vuoksi oli hänen puolisonsa työharjoittelujaksolla. Hänen työharjoittelunsa on pakollista välinehuoltajan ammattitutkinnon suorittamiseksi. Koulutuksen järjestämisen perussäännöt ovat julkisesta työvoimapalvelusta annetussa laissa. Lain 6 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan opiskelijan tulee säännöllisesti osallistua opetukseen sekä suorittaa tehtävänsä tunnollisesti. Tähän perustuen on Oulun Aikuiskoulutuskeskuksen antamaan todistukseen koulutuksessa olosta kirjattu, että poissaolosäännöt rinnastetaan työelämän sääntöihin. Sama lähtökohta on myös oppilaitoksen kouluttajan laatimassa selvityksessä.

Työehtosopimuksen 24 §:n 6 kohdan tarkoitus ja sopimusmääräyksen kokonaisuus huomioon ottaen A:n poissaolo lasten äkillisen sairastumisen aiheuttaman hoidon tarpeen vuoksi oikeuttaa sopimuksen tarkoittamaan palkalliseen poissaoloon.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry on vastauksessaan, johon Efora Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Metsäteollisuus ry Oy on vaatinut Paperiliitto ry:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Efora Oy:n laitosmies A oli jäänyt hoitamaan sairasta lasta kanteessa mainittuina ajankohtina, koska hänen puolisonsa opiskeli Oulussa välinehuoltajan ammattitutkintoa varten. Kyseisenä ajankohtana A:n puoliso suoritti opiskeluun sisältyvää työharjoittelujaksoa sairaalassa.

A:lle ei maksettu edellä mainituilta poissaolopäiviltä palkkaa, koska hänen puolisonsa 1) ei ollut ansiotyössä, 2) ei opiskelujen takia asunut toisella paikkakunnalla eikä 3) puolison opiskelu samalla paikkakunnalla ollut työehtosopimuksen 24 § 6 kohdan 3. kappaleen edellyttämä muu sellainen tilapäinen este, jonka vuoksi opiskeleva puoliso ei olisi voinut hoitaa lasta tai saada muuta hoitoa järjestetyksi.

Lähtökohtaisesti lapsen äkillisestä sairastumisesta aiheutuva oikeus lyhyeen paikalliseen poissaoloon edellyttää, että lapsen molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä tai että kyseessä on yksinhuoltajan lapsi. Pääsäännön (molemmat ansiotyössä tai yksinhuoltaja) ohella määräyksen 3. kappaleeseen on kirjattu tietyt poikkeusedellytykset, joiden vallitessa syntyy myös oikeus palkalliseen poissaoloon. Pääsäännöstä sallitaan poiketa sellaisissa erityistilanteissa, joissa puolisolla ansiotyössä (tai opiskelussa) esiintyy (siis ansiotyön tai opiskelun rinnalla) joku muu säännöksessä erikseen mainittu tai siihen läheisesti rinnastettavia tilapäinen este lapsen hoidon järjestämiselle tai hoitamiselle. Jos työehtosopimuksen määrittelemä edellytys tilapäisen "pakottavan ja poikkeuksellisen" esteen olemassaolosta täyttyy, oikeuttaa työehtosopimus tässä tapauksessa puolisoista toisen eli tavallaan "normaalisti" ansiotyössä olevan jäämään puheena olevan esteen vallitessa paikallisesti hoitamaan sairasta lasta.

Kanteessa esitetty tulkinta, että A:n puolison työharjoittelujakso olisi niin lähellä työssäkäyntiä, että se tulisi katsoa 24 §:n 6 kohdan 2. kappaleen edellyttämäksi ansiotyöksi, on virheellinen. Kyse on opiskelusta ja opiskelun sisältöön kuuluvasta palkattomasta työharjoittelujaksosta, joka ei ole sama asia kuin ansiotyössä ja työsuhteessa oleminen. Tästä syystä työehtosopimusmääräyksen edellyttämä pääsääntö ansiotyöstä ei täyty A:n puolison kohdalla.

Kanteessa myös väitetään, että työharjoittelun rinnastaminen ansiotyöhön olisi mahdollista tehdä soveltamisohjeen ensimmäisen kappaleen perusteella, jossa todetaan että opiskelu rinnastetaan ansiotyöhön. Kantaja toteaa väitteeseensä liittyen, ettei ole olemassa asiallista perustetta erottaa toisistaan määräyksen toista ja kolmatta kappaletta. Tämäkin kantajan näkemys on virheellinen, koska työehtosopimuksen soveltamisohjeissa on nimenomaisesti sovittu, että opiskelu rinnastetaan ansiotyöhön vain määräyksen 3. kappaletta sovellettaessa.

Kanteessa esitetään myös virheellisesti, että A:n puolison opiskelu voitaisiin tulkita sellaiseksi muuksi tilapäiseksi esteeksi, josta on maininta määräyksen 3. kappaleessa. Määräyksen 3. kappaleen poikkeustilanteet ovat luonteeltaan ja tyypiltään pakottavia käytännön esteitä normaalille ansiotyölle (opiskelulle), kuten sairaus, matka, varusmiespalvelus/kertausharjoitukset tai toisella paikkakunnalla asuminen työskentelyn, opiskelun tai koulutukseen osallistumisen takia. Kuvatunlaisessa tilapäisessä poikkeustilanteessa niiden kohteena oleva puoliso joutuu siten "pakottavan" käytännön esteen takia "pidättäytymään" normaalista ansiotyöstä (opiskelusta) ja siksi tällä puolisolla ei ole mahdollisuutta hoitaa lasta tai järjestää tilannetta toiseksi.

Työehtosopimus edellyttää, että mikäli opiskelu olisi 3. kappaleen mukainen hyväksyttävä poikkeusedellytys, puolison tulee opiskelusta johtuen asua toisella paikkakunnalla. Tämä edellytys ei täyty, koska A:n puoliso opiskeli Oulussa.

A:n puolison tilanne ei ollut myöskään 3. kappaleen tarkoittama "muu sellainen tilapäinen este", koska A:lla ja hänen puolisollaan oli todellisuudessa sama mahdollisuus keskenään valita kumpi vanhemmista jää kotiin hoitamaan sairasta lasta. Poissaolosäännöt opiskelussa rinnastetaan työelämässä yleisesti käytössä oleviin sääntöihin ja opiskelija velvoitetaan toimimaan poissaolojen suhteen kuten useimmissa työpaikoissa. Tämä tarkoittaa, että myös A:n puolisolla oli ollut tosiasiallinen mahdollisuus jäädä hoitamaan sairasta lasta. Puolisot keskenään päätyivät hoitajana isään todennäköisesti vain siksi, että luulivat poissaolon olevan palkallista. Äidin opiskelussa noudatettavat poissaolosäännöt eivät siten muodostaneet 3. kappaleen edellyttämää tilapäistä estettä sille, etteikö äiti olisi voinut itse jäädä hoitamaan lasta. Myös A:n puolison opiskeluiden pitkä ajallinen kesto (noin vuosi) osoittaa, ettei hänen opiskelunsa muodostanut työehtosopimuksen vaatimaa edellytystä "muusta tilapäisestä esteestä".

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Oulun aikuiskoulutuskeskuksen selvitys koulutuksesta 19.3.2007 ja todistus koulutuksessaolosta 14.3.2007

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Oulun aikuiskoulutuskeskuksen selvitys koulutuksesta 19.3.2007 ja todistus koulutuksessaolosta 14.3.2007

Kantajan henkilötodistelu

1. Paperiliitto ry:n vastaava sopimussihteeri B

Vastaajan henkilötodistelu

1. Metsäteollisuus ry:n työmarkkinapäällikkö C

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Efora Oy:n Oulun yksikössä laitosmiehenä työskentelevä A oli jäänyt hoitamaan alle 10-vuotiasta sairasta lastaan 31.1.2007, 1. ja 2.2.2007, 5. ja 6.2.2007 sekä 22. ja 23.2.2007, koska hänen puolisonsa oli tuolloin opiskellut Oulussa välinehuoltajan ammattitutkintoa varten ja oli mainittuina aikoina ollut suorittamassa opiskeluun sisältyvää työharjoittelujaksoa sairaalassa. Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta A:lle palkkaa näiltä päiviltä, koska lapsen äiti on opiskellut Oulun Aikuiskoulutuskeskuksessa, joten molemmat vanhemmat eivät ole olleet ansiotyössä.

Kanteen mukaan A:lla on ollut oikeus työehtosopimuksen 24 §:n 6 kohdan mukaiseen palkalliseen poissaoloon lapsen sairauden vuoksi mainittuina aikoina.

Puolison työharjoittelusta esitetty selvitys

Työtuomioistuimelle kirjallisena todisteena jätetyn, Oulun Aikuiskoulutuskeskus Oy:n antaman todistuksen mukaan A:n puoliso on osallistunut välinehuoltajan ammattitutkintoon valmistavaan työvoimapoliittiseen koulutukseen 8.8.2006 - 31.5.2007. Todistuksen mukaan koulutuksesta poissaoloa koskevat säännöt rinnastetaan työelämän sääntöihin.

Aikuiskoulutuksen antaman erillisen selvityksen mukaan koulutuksen tehokkuuden ja nopeatempoisuuden takia koulutettavan läsnäolo tunneilla ja työharjoittelussa on välttämätöntä, jotta ammattitutkinnon eri osa-alueet ja koulutukseen kuuluva näyttötutkinto tulevat suoritetuksi hyväksytysti.

Työehtosopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta esitetty selvitys

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen 24 §:n 6 kohdan toisen kappaleen mukaan äkillisesti sairastuneen lapsen vanhempi on oikeutettu palkalliseen poissaoloon, jos molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä. Kanteessa on vedottu ensinnäkin siihen, että A:n puolison opintoihin liittyvä työharjoittelu voitaisiin suoraan tai soveltamisohjeessa olevan viittauksen perusteella rinnastaa ansiotyöhön ja A:n poissaolo olisi jo tällä perusteella olla palkallista. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, ettei esitetyille, sopimuskohtien selvästä sanamuodosta poikkeaville tulkinnoille ole perusteita.

Kanteessa on nojauduttu myös työehtosopimuksen 24 §:n 6 kohdan kolmanteen kappaleeseen. Sen mukaan poissaoloajalta maksetaan palkka myös, jos toinen ansiotyössä oleva puoliso ei sairauden, matkan, työskentelystä, opiskelusta tai koulutukseen osallistumisesta johtuvan toisella paikkakunnalla asumisen, asevelvollisuuden suorittamisen tai reservin kertausharjoituksiin osallistumisen tai muun sellaisen tilapäisen esteen vuoksi voi hoitaa lasta eikä muuta hoitoa saada järjestetyksi. Soveltamisohjeen edellä mainitun viittauksen nojalla työntekijän poissaolo on palkallista myös, jos määräyksessä kuvatut lapsen hoidon esteet kohtaavat opiskelevaa puolisoa. Kanteessa on katsottu, että nyt olisi kysymyksessä määräyksessä yksilöityihin tapauksiin rinnastettava muu sellainen tilapäinen este. Asiassa on yksimielisyys siitä, ettei A:n sairastuneelle lapselle ollut saatu muuta hoitoa järjestetyksi.

Jutussa ei ole selvitetty sopimusmääräyksen soveltamisesta syntyneen vakiintunutta käytäntöä työharjoittelua koskevissa tapauksissa. Tulkinta on sen vuoksi perustettava lähinnä määräyksen sanamuotoon ja syntyhistoriaan. Kysymys on pitkälti kokonaisharkinnasta, jossa arvioidaan lapsen hoitoa kohdanneen tilapäisen esteen laatua ja painavuutta. Huomioon on otettava se, että palkallisen poissaolon edellytykset voivat työehtosopimuksessa olla tiukemmat kuin työsopimuslain 4 luvun 6 §:ssä on säädetty työntekijän oikeudesta tilapäiseen hoitovapaaseen, joka lain mukaan on palkatonta.

Työehtosopimuksen 24.6 §:ään on eri aikoina lisätty erilaisia palkallisen poissaolon perusteita. Puolison opiskelua koskeva peruste on otettu määräykseen vuonna 1984. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan opiskeluun ei tuona aikana ole liittynyt työharjoittelua niin yleisesti, että opiskelua koskevien edellytysten voitaisiin katsoa tarkoitetun sovellettavaksi sellaisenaan myös puolison työharjoitteluun. Koulutusta ja siihen liittyvää työharjoittelua voidaan kuitenkin nyt esillä olevassa tapauksessa arvioida pitkälti samoin perustein siitäkin syystä, että esitetyn selvityksen mukaan samat poissaolosäännöt ovat koskeneet A:n puolison osallistumista niin oppitunneille kuin työharjoitteluun. Säännöt ovat vastanneet työelämässä yleisesti noudatettuja.

Työehtosopimuksen 24.6 §:n kolmannessa kappaleessa nimenomaisesti mainituille perusteille on puolison sairautta lukuun ottamatta yhteistä se, että puoliso asuu tai oleskelee lapsen sairastumisen ajankohtana toisella paikkakunnalla. Tämä ilmenee joiltakin osin määräyksen tekstistä suoraan. Sama edellytys koskee asiallisesti myös niitä tapauksia, joissa puoliso on matkalla, suorittaa asevelvollisuutta tai osallistuu reservin kertausharjoituksiin. Tämä työtuomioistuimen mielestä osoittaa pääsääntöä ja samalla kuvastaa yleisesti painavuutta, jota kolmannen kappaleen mukaan on joka tapauksessa edellytettävä myös muulta sellaiselta tilapäiseltä esteeltä.

Nyt esillä olevassa tapauksessa A:n puoliso on perheen yhteisestä kodista käsin osallistunut työvoimapoliittiseen koulutukseen ja siihen liittyvään työharjoitteluun. Asiassa ei työtuomioistuimen mielestä ole tullut esiin sellaista erityistä, työehtosopimuksen 24.6 §:n kolmannessa kappaleessa tarkoitettua syytä, joka olisi estänyt puolisoa olemasta tilapäisesti poissa työharjoittelusta ja jäämästä kotiin hoitamaan sairastunutta lasta. Näistä syistä työtuomioistuin katsoo, ettei A:lla ole mainitun määräyksen mukaan ollut oikeutta palkalliseen poissaoloon lapsen sairauden vuoksi.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Paperiliitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollisia korvaamaan Metsäteollisuus ry:n ja Efora Oy:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon asian laatu, sen hoitamiseksi tarpeelliset toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi kulujen määräksi 1.000 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Paperiliitto ry velvoitetaan korvaamaan Metsäteollisuus ry:n ja Efora Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 1.000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Virtanen, Äimälä, Ahokas ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.