Labor court dismisses claim for sick pay when employee causes injury through gross negligence while intoxicated.

Työntekijä oli humalassa yrittänyt kiivetä kerrostalon ulko-oven yläpuolella olleelle katokselle rautakehikkoa pitkin. Hän oli loukkaantunut pudottuaan asfaltille. Tuomiosta ilmenevillä perusteilla työtuomioistuin katsoi, että onnettomuuden vaara oli vallinneissa olosuhteissa siinä määrin ilmeinen, että työntekijän oli katsottava aiheuttaneen tapaturman omalla törkeällä tuottamuksellaan. Työnantajalla ei ollut työehtosopimuksen mukaan velvollisuutta sairausajan palkan maksamiseen.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 95

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJAT

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

Lassila & Tikanoja Oyj

ASIA

Sairausajan palkka ym.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 19.8.2009

Pääkäsittely 6.10.2009

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisessä kuorma-autoalan työehtosopimuksessa 2008 - 2009 on sovittu sairausajan palkanmaksuvelvollisuudesta muun muassa seuraavaa:

22 § Sairausajan ja äitiysvapaan palkka

1. Milloin työntekijä estyy työtä tekemästä sairauden tai tapaturman takia eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aiheuttanut tahallisesti, rikollisella toiminnalla, kevytmielisellä elämällään tai törkeällä tuottamuksella, maksetaan hänelle palkka sairausajalta, joka on vaadittaessa työnantajan määräämän ja kustantaman lääkärin todistuksella tai työnantajan hyväksymän muun selvityksen mukaisesti varmennettava, enintään 28 päivän pituiselta ajanjaksolta.

3. Jos työsuhde on ennen sairauden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 5 vuotta, mutta alle 10 vuotta, on edellä 1. kappaleessa tarkoitettu ajanjakso 42 päivää.

KANNE

Vaatimukset

Kantaja on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Lassila & Tikanoja Oyj:n työntekijällä A:lla on oikeus työehtosopimuksen 22 §:n mukaiseen sairausajan palkkaan 42 päivältä 7.9.2008 sattuneesta tapaturmasta johtuneen työkyvyttömyyden vuoksi kuitenkin niin, että määrästä on vähennettävä A:lle tältä ajalta maksetut sairauspäivärahat.

tuomitsee Lassila & Tikanoja Oyj:n maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa vahinkoa kärsineelle A:lle tai toissijaisesti Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle,

tuomitsee Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä kantajaliitolle ja

velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Perustelut

A on työskennellyt Lassila & Tikanoja Oyj:n palveluksessa autonkuljettajana. Hän on ollut 6.9.2008 sattuneen tapaturman vuoksi työkyvyttömänä ajalla 7.9.-7.11.2008. Yhtiö on työehtosopimuksen 22 §:n 1 kohdan perusteella kieltäytynyt maksamasta A:lle sairausajan palkkaa, koska yhtiön mukaan A on itse aiheuttanut tapaturman kevytmielisellä elämällä ja törkeällä tuottamuksella.

Tapaturma sattui A:n vapaa-aikana lauantaina 6.9.2008 noin klo 21 hänen palatessaan Tallinnaan suuntautuneelta työpaikan henkilökuntakerhon matkalta kotiin. A:lla ei ollut avainta eikä hän tavoittanut vaimoaan puhelimella, minkä vuoksi hän kiipesi rautakehikkoa pitkin tarkoituksenaan nousta kerrostalon oven yläpuolella olevan katoksen päälle koputtamaan ikkunaan. A putosi kehikkorakennelmalta maahan, koska menetti siitä otteensa. Hän hakeutui sairaalaan vähän ennen aamuviittä.

Onnettomuuden syynä oli rankkasade ja siitä johtunut liukastuminen. Alkoholilla ei ollut osuutta tapahtuneeseen. A oli juonut aamupäivällä jonkin verran olutta, mutta iltapäivällä ja illalla laivalla vain limonadia. Illalla hän oli lähes selvä. A:n saavuttua sairaalaan häneltä mitattiin alkoholitaso, mutta sitä ei kirjattu ylös vähäisen promillemäärän takia.

Oikeuskäytännöstä ei löydy tukea työnantajan tulkinnalle. Sairausajan palkan epääminen A:lta on ollut selvästi työehtosopimuksen vastaista. Työnantajaliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, sillä liitto on ilman asianmukaista perustelua hyväksynyt työehtosopimuksen selvän määräyksen väärän soveltamisen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Lassila & Tikanoja Oyj ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä. Lisäksi mainitut vastaajat ovat vaatineet, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa A:lle sairausajan palkkaa, koska A on itse aiheuttanut työkyvyttömyytensä syynä olleen tapaturman sekä kevytmielisellä elämällään että törkeällä tuottamuksellaan. Lassila & Tikanoja Oyj ei ole rikkonut tieten työehtosopimusta eikä Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, joten niitä ei voida tuomita maksamaan hyvityssakkoa. Hyvityssakon tuomitsemiselle A:lle ei ole perusteita; jos työnantaja tuomitaan maksamaan sairausajan palkka, ei hänelle ole aiheutunut vahinkoa.

A oli kahdentoista muun Lassila & Tikanoja Oyj:n työntekijän kanssa matkalla Tallinnassa perjantaista 5.9.2008 lauantaihin 6.9.2008. Matkalta palattiin laivalla, joka lähti Tallinnasta 6.9.2008 kello 18.00 ja oli Helsingissä kello 20.30.

A oli koko matkan ajan ja myös paluumatkalla vahvasti päihtynyt. Hän oli ryhmän mennessä laivaan Tallinnan satamassa niin vahvassa humalatilassa, että Tallinnan satamaviranomaiset estivät hänen pääsynsä laivaan. A kuitenkin pääsi laivaan ”livahtamalla” porteista sisään. Laivamatkan aikana hän nautti lisää alkoholia.

Päihtymystilastaan ja voimakkaasta sateesta huolimatta A oli ryhtynyt kiipeämään koristetelinettä pitkin noin 3-4 metrin korkeudessa olevan ikkunan luo. Pystysuoralta koristetelineeltä ei ole suoraa pääsyä rappukäytävän päällä olevalle peltikatokselle, vaan A on joutunut kurkottautumaan katoksen reunan yli. Kiipeämisen asemesta A olisi voinut soittaa huoltomiespäivystykseen, johon kuuluu ovenavauspalvelu vuorokauden ympäri ja jonka puhelinnumero oli oveen kiinnitetyssä tarrassa.

Kiipeäminen on johtanut siihen, että A on pudonnut n 3-4 metrin korkeudesta. Hänen solisluunsa on murtunut, samoin kylkiluita. A on saapunut Peijaksen sairaalaan vasta sunnuntaina 7.9.2008 kello 4.45 eli lähes kahdeksan tuntia putoamisen jälkeen. Hoitoon hakeutumisen pitkittäminen ei ole ainakaan edistänyt vammojen hoitoa ja paranemista.

Sunnuntaina 7.9.2008 noin kello 18 A oli soittanut esimiehelleen työnjohtaja B:lle ja kertonut olevansa Töölön sairaalassa putoamisonnettomuuden takia. A oli kertonut hänellä olleen tapaturman sattuessa alkoholia veressä puolitoista promillea.

A on tapahtuman aikaan ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Putoamisen vaara on ollut vallinneissa olosuhteissa niin ilmeinen, että A:n on katsottava aiheuttaneen työkyvyttömyytensä törkeällä tuottamuksellaan ja/tai kevytmielisellä elämällään.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Valokuva

2. Vantaan sosiaali- ja terveysviraston käyntiraportti

3. A:n päivärahahakemus Kelalle 15.10.

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Valokuvaliite

2. Vantaan sosiaali- ja terveysviraston käyntiraportti 3.10.2008

Kantajan henkilötodistelu

1. A todistelutarkoituksessa

2. Toimitsija C

Vastaajan henkilötodistelu

1. Työnjohtaja B, Lassila & Tikanoja Oyj

2. Laitosmies D

3. Autonkuljettaja E

4. F tai G

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tapahtumat ja riidan kohde

Lassila & Tikanoja Oyj:n palveluksessa oleva autonkuljettaja A on 5.-6.9.2008 ollut yhdessä eräiden muiden yhtiön työntekijöiden kanssa matkalla Tallinnassa. Helsinkiin palattaessa A on unohtanut laivaan kassinsa, jossa ovat olleet hänen kotiavaimensa. A on kertomansa mukaan yrittänyt soittaa kotona olleelle vaimolleen, joka ei kuitenkaan ollut puheluja kuullut. A on yrittänyt kiivetä huoneistonsa kohdalla olevalle katokselle koputtaakseen ikkunaan ja herättääkseen näin puolisonsa. Hän on kuitenkin pudonnut katoksen reunalta asfaltille loukkaantuen.

A on tapaturman takia ollut työkyvyttömänä. Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta palkkaa sairausajalta katsoen A:n olleen tapaturman sattuessa humalassa ja aiheuttaneen tapaturman varomattomuuttaan kiipeämällä koristetelinettä pitkin sateen liukastamalle katokselle.

Erimielisyydessä on siten kysymys siitä, onko A:n katsottava aiheuttaneen tapaturman työehtosopimuksen 22 §:ssä tarkoitetulla kevytmielisellä elämällä ja/tai törkeällä tuottamuksella niin, että hänellä ei mainitun määräyksen nojalla ole oikeutta vaatimaansa sairausajan palkkaan.

Asiassa esitetty näyttö

A:n alkoholin nauttimisesta paluupäivänä on esitetty jossakin määrin ristiriitaista selvitystä. A on myöntänyt nauttineensa alkoholia Tallinnassa, mutta kiistänyt enää laivassa nauttineensa muuta kuin virvoitusjuomia. Hän on myös kertonut jakaneensa maihinnousukortit seurueen muille jäsenille. Sen sijaan todistaja D on kertonut, että A:n olisi pitänyt jakaa maihinnousukortit, mutta koska hänen olutkärrynsä olivat levinneet ovelle, eräs autonkuljettaja oli huolehtinut asiasta. A:lla ei kuitenkaan ollut vaikeuksia päästä laivaan Tallinnassa, vaan vastaajan kirjallisessa vastauksessa selostama tapaus koski erästä toista henkilöä. D oli nähnyt A:n juovan alkoholia myös laivamatkan aikana ja tämän olleen Helsinkiin tultaessa "aika hyvässä vauhdissa".

E:n mukaan A oli Tallinnassa humalassa kuten lähes kaikki muutkin. E:llä ei ollut tietoa A:n tekemisistä laivalla. Helsingin terminaalissa E oli löytänyt A:n kassin keskeltä terminaalia ja korjannut sen talteen.

A on hakeutunut lääkärin vastaanotolle aamuyöstä kello 4:n ja 5:n välillä. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty kirjallista selvitystä, joka osoittaisi tuolloin puhallus- tai verikokeessa todetun alkoholin määrän. A:n ilmoituksen mukaan se olisi tuolloin ollut noin puoli promillea. Todistaja B:n kertoman mukaan A olisi kuitenkin seuraavana päivänä puhelimessa todistajan kysyttyä asiaa ilmoittanut olleensa humalassa. A:n mainitsemaa promillemäärää todistaja ei tarkasti muistanut, mutta mahdollisesti se oli 1,7 ja joka tapauksessa yli yksi promille. A puolestaan on kertonut, että hän ei muista keskustelun sisältöä kovin tarkasti. Mikäli hänen väitetään silloin sanoneen olleensa yhden tai yli yhden promillen humalassa, B on joko kuullut väärin tai sitten A on sanonut väärin voimakkaan kipulääkityksen vuoksi.

A on kertonut kiivenneensä ja myös lastensa kiivenneen aiemmin kyseiselle katokselle ongelmitta. Tässä tapauksessa onnettomuus oli johtunut siitä, että juuri kiipeämishetkellä oli alkanut rankkasade. Jälkeenpäin tosin ilmeni lisäksi, että kehikon alaosa oli irronnut betonista; tätä A ei ollut voinut pimeässä havaita. Ilmeisesti kehikon irrallaan olon vuoksi se oli tapauksen jälkeen poistettu.

Vastaajapuolen esittämän Ilmatieteen laitoksen selvityksen mukaan tapahtumapäivänä kello 20-21 oli Helsinki-Vantaan lentoasemalla satanut 2,6 mm, kello 21-22 2,9 mm ja kello 22-23 2,4 mm.

Toimitsija C on osallistunut tapauksen selvittämiseen kantajaliitossa. C oli käynyt tapahtumapaikalla varsin pian sen jälkeen kun A oli ilmoittanut työnantajan kieltäytyneen maksamasta sairausajan palkkaa. Metallikehikoita oli onnettomuushetkellä ja vielä C:n käydessä paikalla kaksi. Ovea lähempänä oleva kehikko on poistettu myöhemmin.

Työtuomioistuimelle esitetyistä valokuvista on todettavissa, että katoksen alla on metallinen, katokseen ja sen tukirakenteisiin tuettu kaksiosainen tikasmainen rakennelma, jossa on viisi poikkirautaa. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty rakennelman tarkkoja mittoja. Valokuvista arvioiden rakennelman ylin poikkirauta on maasta noin kahden metrin korkeudella. Peltipäällysteinen katos viettää loivasti alaspäin. Katoksen yläreuna on maasta arviolta kolmen metrin korkeudella.

Arviointi ja johtopäätökset

A on itse kertonut, että hänen verensä alkoholipitoisuus on sairaalaan tultaessa eli aamuyöllä kello neljän ja viiden välillä ollut 0,5 promillea. Hän ei kertomansa mukaan ollut enää kotiin tultuaan nauttinut alkoholia. Kun tiedetään, minkä verran normaalikokoisen aikuisen ihmisen elimistöstä poistuu alkoholia seitsemässä - kahdeksassa tunnissa voidaan päätellä, että A:n veren alkoholipitoisuus ei onnettomuushetkellä ole ollut aivan vähäinen. Sitä, että A on tapaturman sattuessa ollut jonkinasteisessa humalatilassa, tukevat myöskin todistajien D:n ja E:n kertomukset.

A on kertonut rankkasateen alkaneen juuri sillä hetkellä, kun hän oli kiipeämässä kehikolla. Vastaajapuolelta esitetty selvitys kuitenkin osoittaa että sää on ollut sateinen jo ennen onnettomuutta. Kehikko ja katos ovat siis olleet jo valmiiksi sateen liukastamia.

Esitetyistä valokuvista voidaan nähdä, että kehikon ja katoksen yläreunan väli on suhteellisen pitkä, joten katokselle kiipeäminen on vaativaa. Osaltaan katokselle pääsyä vaikeuttaa se, että katoksella ei näytä olevan mitään, mistä voisi saada kunnollisen otteen. Putoamisriski on siten ollut ilmeinen. Myös vammautumisriski on ollut suuri, koska pudotus on noin kolme metriä, ja kiipeämiskohdan alapuolella on joko betonia tai asfalttia.

A ei ole turvautunut käytettävissä olleeseen ympärivuorokautiseen ovenavauspalveluun, vaan hän on yrittänyt kiivetä katokselle märällä kelillä ja humalassa käyttäen apunaan rakenteita, joita ei ole kiipeilyyn tarkoitettu. Onnettomuuden vaara on vallinneissa olosuhteissa ollut siinä määrin ilmeinen, että A:n on katsottava aiheuttaneen tapaturman omalla törkeällä tuottamuksellaan. Työnantajalla ei siten ole työehtosopimuksen 22 §:n mukaista velvollisuutta sairausajan palkan maksamiseen.

Edellä selostetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Lassila & Tikanoja Oyj ei ole rikkonut työehtosopimusta kieltäytyessään maksamasta vaadittua sairausajan palkkaa. Vastaavasti myöskään Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on velvollinen korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Lassila & Tikanoja Oyj:n oikeudenkäyntikulut. Korvauksen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laatuun ja aiheutuneisiin kustannuksiin nähden kohtuullinen korvaus on 1.000 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Lassila & Tikanoja Oyj:n oikeudenkäyntikulut 1.000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, K. Rautiainen, Lehto ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Engblom.

Tuomio on yksimielinen.