Labor court dismisses claim because local collective agreement did not transfer to new agency under transition rules.

Valtion liikelaitoksena toimivan Ilmailulaitoksen Lentoturvallisuushallinnossa ja Lentoliikennehallinnossa hoidetut julkisiin hallintotehtäviin kuuluvat ja eräät muut Ilmailulaitokselle kuuluneet liiketoiminnan yhteydessä hoidetut tehtävät oli siirretty uudelle, toimintansa aloittaneelle Ilmailuhallinnolle. Ilmailuhallinnosta annetun lain siirtymäsäännösten mukaan Ilmailuhallintoon siirtyvän virkasuhteisen henkilöstön virat siirtyvät lain voimaan tullessa Ilmailuhallinnon viroiksi. Siirtymäsäännösten mukaan henkilöstö säilyttää siirtymähetkellä palvelussuhteensa ehtoihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.

Ilmailulaitoksessa noudatettu Ilmailulaitoksen ja eri henkilöstöjärjestöjen välinen paikallinen työ- ja virkaehtosopimus ei ollut siirtynyt noudatettavaksi Ilmailuhallinnossa. Kun Ilmailuhallinnossa ei siten ole ollut noudatettavana virkaehtosopimusta, johon kanteessa esitetyt vaatimukset oli perustettu, ei vaatimuksia voitu työtuomioistuimessa tutkia.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 87

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJAT

Valtiovarainministeriö

Ilmailuhallinto

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta ym.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 28.4. ja 29.5.2009

TYÖ- JA VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry:n sekä toiselta puolen muiden ohella Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n välillä ajaksi 16.2. - 30.9.2007 tehdyn liikelaitoksia koskevan työ- ja virkaehtosopimuksen palkkausjärjestelmään koskevassa 8 §:ssä on todettu muun muassa, että yrityksissä sovellettava yrityskohtainen palkkausjärjestelmä ja palkkausperusteet sovitaan yrityksissä erikseen.

Ilmailulaitoksen ja Ilmailuhallinnon diplomi-insinöörit ry:n, Ilmailuhallinnon insinöörit ry:n, Ilmailuhallinnon rakennusmestarit ry:n ja Ilmailuhallinnon teknikot ry:n välisessä paikallisessa työ- ja virkaehtosopimuksessa samoin kuin Ilmailulaitoksen ja Henkilöstöunioni HU ry:n välisessä paikallisessa työ- ja virkaehtosopimuksessa on sovittu Ilmailulaitoksessa sovellettavasta palkkausjärjestelmästä.

KANNE

Vaatimukset

Kantaja on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Ilmailuhallinto on rikkonut edellä mainittujen työ/virkaehtosopimusten määräyksiä maksaessaan palveluksessaan virkasuhteessa oleville lentotoiminnan tarkastajille vaativuudeltaan samanlaisista tehtävistä huomattavasti eri suuruista palkkaa,

velvoittaa Ilmailuhallinnon maksamaan A:lle ajalta 1.3.-31.8.2006 lisää palkkaa 1.450 euroa kuukaudessa ja 1.9.2006 lukien 800 euroa lisää palkkaa kuukaudessa,

velvoittaa Ilmailuhallinnon maksamaan B:lle ajalta 1.3.-31.8.2006 lisää palkkaa 2.030 euroa kuukaudessa ja 1.9.2006 lukien 800 euroa lisää palkkaa kuukaudessa,

tuomitsee Ilmailuhallinnon hyvityssakkoon virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta, ja

velvoittaa vastaajan ja kuultavan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Työ- ja virkaehtosopimuksesta

Vaatimukset perustuvat Ilmailulaitoksen ja Henkilöstöunioni HU ry:n tekemään paikalliseen virka/työehtosopimukseen. Ilmailulaitoksen toiminnot ovat 1.1.2006 siirtyneet lailla (1247/2005) Ilmailuhallinnon hoidettavaksi, Paikallinen työ/virkaehtosopimus on mainitun lain nojalla siirtynyt Ilmailuhallinnon noudatettavaksi. Tämän jälkeen sopijaosapuolena työnantajan puolelta on toiminut valtiovarainministeriö.

Tapahtumatiedot

A ja B ovat työskennelleet Ilmailulaitoksen ja Ilmailuhallinnon palveluksessa ensin työsuhteisina ja 1.12.2005 alkaen virkasuhteisina lentotoiminnan tarkastajina. Heidän tehtäviinsä kuuluu lentotoiminnan valvonta ja tarkastukset, toimintakäsikirjojen tarkastus, ansiolentolupa-asioiden valmistelu, helikopteritoiminnan tarkastukset ja erityislentotoimintaa koskevien lupa-asioiden valmistelu. Heille maksetaan palkkaa vaativuusluokan 80 mukaan. Molempien kokonaispalkka tammikuussa 2007 oli 4.200,00 euroa kuukaudessa.

C on palkattu 6.3.2006 lukien lentotoiminnan tarkastajan virkaan, samoin D kesällä 2008. Heidän tehtävänkuvauksensa ja vaativuusluokkansa on sama kuin A:lla ja B:llä. C:n kokonaispalkka tammikuussa 2007 oli 5.911,37 euroa kuukaudessa. D:n palkka on 5.900,00 euroa kuukaudessa.

Kaikki esitetyt palkkojen määrät on suhteutettu 100 prosenttiseen työaikaan. A:n ja B:n kokonaispalkka kuukaudessa on 1.711,37 euroa alempi kuin C:n, vaikka heidän työtehtävänsä ovat samat ja heidän kyseisiin työtehtäviin tarvittava koulutuksensa ja kokemuksensa ovat yhteismitallisia. Lisäksi C on ollut yli viisi vuotta vähemmän aikaa Ilmailuhallinnon palveluksessa.

Työnantaja on soveltanut virheellisesti palkkausjärjestelmän vaativuusluokitusta ja henkilökohtaisen suorituksen arviointia. Koska perustuslain, virkamieslain ja virkaehtosopimuslain sekä valtion virka- ja työehtosopimuksen perusteella työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasavertaisesti, kyseisten työntekijöiden palkkauksen tulee olla samalla tai lähes samalla tasolla. Niin sanottua markkinalisää ei virkaehtosopimuksen perusteella voida maksaa.

Tehtävien vaativuus tulee tarkistaa vähintään kerran vuodessa ja aina silloin, kun yksittäisen tehtävän sisältöä muutetaan olennaisesti. Koska työnantaja ei ole tarkistanut A:n, B:n, C:n ja D:n tehtävien vaativuutta, on tehtäviä pidettävä yhtä vaativina. Objektiivisesti ei voida todeta sellaisia eroavaisuuksia, jotka tekisivät hyväksyttäväksi noin 30 prosentin eron A:n ja B:n sekä toisaalta C:n ja D:n kokonaispalkassa. Työnantaja on soveltanut noudattamaansa palkkausjärjestelmää pakottavan lainsäädännön vastaisesti.

Ilmailulaitoksen hoidettavana olleet toiminnot ovat 1.1.2006 tulleet osaksi valtion viranomaistoimintaa. Valtiovarainministeriö vastaa kaikesta valtion virka- ja työehtosopimustoiminnasta. Ilmailuhallinnosta 29.12.2005 annetun lain (1247/05) 9 §:n siirtymäsäännösten mukaan ”Ilmailulaitoksessa viranomaistehtävien hoitamista varten olevan erillisen yksikön (Lentoturvallisuushallinto) sekä Ilmailulaitoksen työjärjestyksellä perustetun Ilmailulaitoksen muista viranomaisasioista vastaavan viranomaisyksikön (Lentoliikennehallinto) virka- ja työsuhteinen henkilöstö siirtyy Ilmailuhallinnon henkilöstöksi. Ilmailuhallintoon siirtyvän virkasuhteisen henkilöstön virat siirtyvät tämän lain voimaan tullessa Ilmailuhallinnon viroiksi. Henkilöstö säilyttää siirtymähetkellä palvelussuhteensa ehtoihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Virkojen siirtämiseen ei tarvita virkamiehen suostumusta.”

Kyseisen lain esitöiden mukaan (HE 138/2005) ”Palkkaus- ja muut palvelussuhteen ehdot säilyisivät siirtymähetkellä entisellään. Voimassa olevien virka- ja työehtosopimusten ehtoja noudatettaisiin niiden voimassaoloajan loppuun saakka, jollei toisin sovita.” ja ”Ilmailuhallinnon palveluksessa henkilöstön oikeusasema määräytyy yleisen työlainsäädännön ja valtion keskusvirastoissa sovellettavien virka- ja työehtosopimusten mukaisesti”.

Lainsäätäjä on tarkoittanut, että Ilmailulaitoksessa noudatettuja työ- ja virkaehtosopimuksia noudatetaan myös Ilmailuhallinnossa. Kyse ei ole organisaatiomuutoksesta, vaan liikkeen luovutustyyppisestä liikelaitoksen viranomaistoimintojen siirtymisestä uudelle virastolle lain nojalla. Henkilöstö on siirtynyt Ilmailuhallintoon kaikkine työ- ja virkaehtosopimuksen mukaisine etuineen.

Ilmailulaitoksessa kaikki lentotoiminnan tarkastajat ja muu henkilöstö ylintä johtoa lukuun ottamatta olivat työsuhteisia 30.11.2005 saakka. Näin ollen kyseisen työ- ja virkaehtosopimuksen soveltamispiirissä oli tosiasiallisesti vain työsuhteisia. Ilmailuhallinnon viranomaistoimintaa silmällä pitäen lentotoiminnan tarkastajien työsuhteet muutettiin ilman erityistä suostumusta virkasuhteisiksi. Heidän virkasuhteisiinsa on edelleen sovellettu paikallista työ/virkaehtosopimusta, kuten sen 1 §:n soveltamisalasta ilmenee. Palkkausjärjestelmää koskevan 3 §:n 1-kohdan soveltamisalaa ei ole tarkoitettu koskemaan vain työsuhteisia. 1-kohdassa ei virkasuhteisia ole mainittu siksi, ettei Ilmailulaitoksen aikana 3 §:n palkkausjärjestelmän piirissä ollut lainkaan virkasuhteisia. Mitään asiallista perustetta sille, miksi virkasuhteiset olisi eroteltu 3 §:n palkkausjärjestelmän soveltamispiiristä, ei ole olemassa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Vastaajat ovat kiistäneet kanteen kokonaisuudessaan sekä vaatineet, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Vastaajat ovat pyytäneet, että työtuomioistuin antaa työtuomioistuimesta annetun lain 30 §:n mukaisen välituomion sovellettavasta normipohjasta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Perusteet välituomion antamiselle

Ilmailulaitoksessa sovellettu ja Ilmailulaitosta sitonut työ/virkaehtosopimus ei ole siirtynyt Ilmailuhallinnosta annetun lain (1247/2005) nojalla Ilmailuhallinnon noudatettavaksi. Seuraanto olisi edellyttänyt erityissääntelyä. Organisaatiomuutoksissa, joissa uudessa organisaatiossa ei vielä ole palkkausjärjestelmää, henkilöstö siirtyy uuteen organisaatioon euromääräisellä palkalla ilman kollektiivisopimusseuraantoa.

Ilmailuhallinnossa virkamiesten palkkaus perustuu virkaehtosopimuslain 5.2 §:ssä säädettyyn työnantajan palkkatoimivaltaan. Menettely on valtionhallinnossa poikkeuksellinen, mutta täysin lainmukainen tapa järjestää virkasuhteisen henkilöstön palkkaus. Virkamiesten palkkauksesta on Ilmailuhallinnossa sovittu myös valtion virkamieslain 44 §:n mukaisilla kirjallisilla virkasopimuksilla.

Työnantaja voi näissä tilanteissa työnantajapäätöksin päättää soveltaa palkkatoimivallan käyttämisen perusteena ennen organisaatiomuutosta voimassa ollutta virka- tai työehtosopimukseen perustuvaa palkkausjärjestelmää tai jotain osaa siitä. Työnantaja ei enää ole sanottuun kollektiivisopimukseen sidottu eikä palkkaus tällöin perustu virka- eikä työehtosopimukseen.

Paikallisen työ/virkaehtosopimuksen 3 §:n otsikosta ilmenee, että kyseisin osin kysymys on yhteisistä työehtosopimus- eikä virkaehtosopimusmääräyksistä. Se on siten palkkausjärjestelmän osalta voimassa vain työehtosopimuksena. Ilmailulaitoksen virkamiesten palkkaus ei siten ole perustunut virkaehtosopimukseen. Lisäpalkkaa nyt vaativat työntekijät ovat olleet virkasuhteessa viimeistään 1.12.2005 lukien eli ennen Ilmailuhallinnon perustamista 1.1.2006.

Valtiovarainministeriö on sopimusseuraannon osalta väärä vastaaja, koska se ei ole osallinen nyt esillä oleviin sopimuksiin. Valtiovarainministeriöllä ei nyt esillä olevassa tilanteessa ole lakiin perustuvaa valvontavelvollisuutta. Ministeriön ei ole edes väitetty rikkoneen tieten mitään virka- tai työehtosopimusta, johon se olisi sidottu. Vaikka seuraannon katsottaisiin joiltakin osin tapahtuneen, kysymys ei silti olisi valtiovarainministeriön tekemästä sopimuksesta eikä hallinnonalan neuvotteluviranomaisen valtion neuvotteluviranomaisen määräyksestä tekemästä tarkentavasta virkaehtosopimuksesta.

Myöskään Ilmailuhallinto ei ole tieten rikkonut kanteessa viitattua työ/virkaehtosopimusta. Mikäli työtuomioistuin kuitenkin katsoisi sopimusseuraannon tapahtuneen ja lisäksi soveltaisi kanteessa viitattua sopimusta virkasuhteisiin virkamiehiin, kysymys ei olisi sopimuksen tieten rikkomisesta. Sopijapuolten sidottuisuus ja sopimusten soveltamisala on ollut oikeudellisesti vähintään epäselvä. Ilmailulaitoksessakaan ei sovellettu valtion virkaehtosopimusta.

Siirtymäsäännöksen vakiintunut sisältö ja tulkinta on, että palvelussuhteen ehtoihin perustuvilla oikeuksilla ja velvollisuuksilla tarkoitetaan palvelussuhdelajiin (joko virkasuhde tai työsuhde) perustuvia virkamies- ja työoikeudellisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Varsinaisista palvelussuhteen ehdoista säilyy vain euromääräinen palkka. Muut ehdot tulevat siirtymäsäännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyn mukaisesti valtion keskustason kollektiivisopimuksista, viraston tekemästä kollektiivisopimuksesta tai mahdollisista yksilötason sopimuksista. Riidanalaisen sopimuksen palkkausperiaatteita on kuitenkin sovellettu Ilmailuhallinnossa virkasuhteisiin työnantajapäätöksin ilman tarkentavaa virkaehtosopimusta.

Pääasia

C ja D ovat objektiivisesti arvioituna A:ta ja B:tä pätevämpiä. Palkkaeroille on ollut perustellut syyt. C ja D suorittavat saman viitteellisen tehtäväluokituksen sisällä vaativampia töitä kuin A ja B.

Verrokkipohja on laajempi kuin kanteessa on väitetty. A:n ja B:n palkkoja tulee verrata myös tehtäviltään vastaaviin lentotoimintatoimiston palveluksessa olevien yhteensä noin kymmenen lentotoiminnan tarkastajan ja koulutustarkastajan palkkoihin. Kaikilla tähän ryhmään kuuluneilla on ollut samaan vaativuusluokkaan kuuluvat tehtävät, kunnes A:n ja B:n luokkaa nostettiin syksyllä 2006. Samalla A:n ja B:n palkkoja korotettiin noin 40 % vastaamaan heidän tehtäviensä vaativuutta. Verrattaessa kyseisen verrokkiryhmän palkkoja A ja B ovat parhaiten palkattujen joukossa.

Kansainvälisistä ja kansallisista säännöksistä, määräyksistä ja ohjeista ja muusta aineistosta ilmenevät helikopterilentäjän pätevyysvaatimukset ja -suositukset. Työnantajan tulee ottaa ne huomioon arvioidessaan työntekijöiden pätevyyttä ja rekrytoinnin perusteita. Tämä heijastuu myös palkkaukseen.

Ilmailuhallinto kilpailee pätevästä työvoimasta yksityisen sektorin kanssa, ja on siten joutunut maksamaan markkinalisää rekrytoidessaan C:n ja D:n. Markkinalisän maksaminen on oikeuskäytännössä hyväksytty riittävien henkilöstöresurssien turvaamiseksi (KHO 1991 A 27; EY-tuomioistuin, Enderby C-127/92).

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Valtion liikelaitoksena toimivan Ilmailulaitoksen Lentoturvallisuushallinnossa ja Lentoliikennehallinnossa hoidetut julkisiin hallintotehtäviin kuuluvat ja eräät muut Ilmailulaitokselle kuuluneet liiketoiminnan yhteydessä hoidetut tehtävät on siirretty 1.1.2006 toimintansa aloittaneelle Ilmailuhallinnolle. Ilmailuhallinnosta annetun lain 29.12.2005/1247 9 §:n siirtymäsäännösten kolmannessa momentissa on säädetty Ilmailulaitoksen Lentoturvallisuushallinnossa ja Lentoliikennehallinnossa työskentelevän virka- ja työsuhteisen henkilöstön siirtymisestä Ilmailuhallinnon henkilöstöksi. Säännöksen mukaan Ilmailuhallintoon siirtyvän virkasuhteisen henkilöstön virat siirtyvät lain voimaan tullessa Ilmailuhallinnon viroiksi. Momentissa on edelleen todettu, että henkilöstö säilyttää siirtymähetkellä palvelussuhteensa ehtoihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.

Ilmailulaitoksen henkilöstön palvelusuhteen ehdoista on sovittu Ilmailulaitoksen ja sen eri henkilöstöjärjestöjen välisellä paikallisella työ- ja virkaehtosopimuksella, jonka liitteessä on sovittu muun muassa Ilmailulaitoksessa noudatettavasta palkkausjärjestelmästä. Paikalliseen työ- ja virkaehtosopimukseen kirjatun mukaan tämän sopimuksen osana noudatetaan Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry:n sekä AKAVA-JS ry:n, Palkansaajajärjestö Pardia ry:n ja Valtion yhteisjärjestö VTY ry:n välillä solmittua liikelaitoksia koskevaa työ- ja virkaehtosopimusta liitteineen sekä kulloinkin voimassa olevia yleisiä sopimuksia ja irtisanomissuojasopimusta.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on kanteessaan katsonut, että Ilmailulaitoksessa noudatettava mainittu paikallinen työ- ja virkaehtosopimus on siirtynyt Ilmailuhallinnosta annetun lain 9 §:n siirtymäsäännösten mukaan Ilmailuhallinnon noudatettavaksi. JUKO ry on edelleen katsonut Ilmailuhallinnon soveltaneen edellä mainitun työ- ja virkaehtosopimuksen palkkausjärjestelmää koskevia määräyksiä niin, että se on rikkonut valtion virkamieslain 11 §:n pakottavia yhdenvertaisuussäännöksiä.

Valtiovarainministeriö on kiistänyt kanteen ensisijaisesti sillä perusteella, että Ilmailulaitoksessa sovellettava ja sitä sitova työ-/ ja virkaehtosopimus ei ole edellä mainitun lain nojalla siirtynyt Ilmailuhallinnon noudatettavaksi. Jos kuitenkin Ilmailulaitoksessa sovelletun sen ja Henkilöstöunioni HU ry:n välillä solmitun paikallisen virka- ja työehtosopimuksen katsottaisiin siirtyneen Ilmailuhallinnon noudatettavaksi, ei JUKO ry:llä, joka ei ole sopimuksen sopijaosapuoli, olisi kanneoikeutta tähän sopimukseen perustuvassa asiassa. Vastaavasti kannetta ei voitaisi ajaa valtiovarainministeriötä vastaan, koska kysymyksessä ei ole ministeriön sopijapuolena tekemä sopimus eikä tarkentava virkaehtosopimus.

Työtuomioistuin on asianosaisten pyynnöstä ottanut erikseen ratkaistavakseen valtiovarainministeriön esittämät väitteet.

Käsittelyratkaisu

Ilmailuhallinnosta annetun lain 9 §:n 3 momentin siirtymäsäännöksen mukaisesti Ilmailulaitoksen viranomaistehtäviä hoitaneiden kahden yksikön virka- ja työsuhteinen henkilöstö siirtyy Ilmailuhallinnon henkilöstöksi. Säännöksen mukaan henkilöstö säilyttää siirtymähetkellä palvelussuhteensa ehtoihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.

Ilmailulaitosta, Ilmailuhallintoa ja lentoliikenteen valvontamaksua sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamista koskevan hallituksen esityksen HE 138/2005 yleisperusteluiden henkilöstövaikutuksia koskevassa osassa 4.3. henkilöstön siirtymisestä Ilmailulaitoksesta Ilmailuhallintoon on todettu, että virkamiesten osalta siirto toteutettaisiin suoraan lailla Ilmailuhallinnosta annettavan lain siirtymäsäännöksen mukaisesti. Työsopimussuhteinen henkilöstö siirtyisi uuden viranomaisen palvelukseen suostumuksensa mukaisesti. Edelleen yleisperusteluiden tässä kohdassa on todettu, että henkilöstö siirtyisi uuden viranomaisen palvelukseen siirtymähetkellä olevan palvelussuhteen lajein ja ehdoin ja että palkkaus ja muut palvelussuhteen ehdot säilyisivät siirtymähetkellä entisellään. Samassa kappaleessa on edelleen todettu, että voimassa olevien virka- ja työehtosopimusten ehtoja noudatettaisiin niiden voimassaoloajan loppuun saakka, jollei toisin sovita.

Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on Ilmailuhallinnosta annetun lain 9 §:n 3 momentin siirtymäsäännöksen kohdalla todettu, että Ilmailuhallinnon palveluksessa henkilöstön oikeusasema määräytyy yleisen työlainsäädännön ja valtion keskusvirastoissa sovellettavien virka- ja työehtosopimusten mukaisesti. Palkkaus ja muut palvelussuhteen ehdot, kuten vuosilomat säilyvät siirtymähetkellä entisellään. Varsinaisessa lakitekstissä on edellä mainitusta asiasta säädetty toteamalla, että henkilöstö säilyttää siirtymähetkellä palvelussuhteensa ehtoihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.

Asiassa on riidatonta, että liikkeen luovutusta koskevat oikeussäännökset eivät tule sovellettaviksi viranomaistoimintojen uudelleenjärjestelyjen kohdalla ja että valtion virkaehtosopimuslaissa ei myöskään ole säädetty minkäänlaisesta työehtosopimuslain 5 §:n kaltaisesta sopimusseuraannosta. Näin ollen kanteen mukainen sopimusseuraanto olisi valtion virkaehtosopimusjärjestelmässä poikkeuksellista. Siirtymäsäännöksen sanamuodosta tai myöskään lainvalmisteluaineistosta ei ole saatavissa riittävää tukea sille, että tätä olisi myöskään tarkoitettu. Näin ollen Ilmailuhallinnosta annetun lain 9 §:n 3 momentin säännöstä ei voida työtuomioistuimen mielestä tulkita siten, että Ilmailulaitoksessa noudatettavana oleva työ- ja virkaehtosopimus olisi sellaisenaan siirtynyt noudatettavaksi Ilmailuhallinnossa.

Ilmailuhallinnossa kuten kaikissa muissakin valtion keskusvirastoissa noudatetaan mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevin tavoin yleistä työlainsäädäntöä ja valtion keskusvirastoissa sovellettavia virka- ja työehtosopimuksia. Ilmailulaitoksessa sovellettu paikallinen virka- ja työehtosopimus ei ole tällainen sopimus.

Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee muun muassa lainkohdassa tarkemmin määritellyt työehtosopimuksia ja virkaehtosopimuksia koskevat asiat sekä näitä sopimuksia koskeviin lakeihin perustuvat asiat. Ilmailulaitoksessa noudatettu paikallinen työ- ja virkaehtosopimus ei edellä kerrotuilla perusteilla ole siirtynyt noudatettavaksi Ilmailuhallinnossa. Kun Ilmailuhallinnossa ei siten ole ollut noudatettavana virkaehtosopimusta, johon kanteessa esitetyt vaatimukset on perustettu, ei näitä vaatimuksia voida edellä mainitun lainkohdan nojalla työtuomioistuimessa tutkia.

Edellä selostettuun ratkaisuun päätyessään työtuomioistuimella ei ole tarpeen enemmälti ottaa kantaa siihen, ovatko Juko ry ja valtiovarainministeriö oikeutettuja kantamaan ja vastaamaan edellä mainitun virka- ja työehtosopimuksen rikkomista koskevassa asiassa..

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta saattaa asia työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämän vuoksi työtuomioistuin siitä annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla määrää, että valtiovarainministeriö ja Ilmailuhallinto jutun voittaessaankin saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Kanne jätetään tutkimatta.

Valtiovarainministeriö ja Ilmailuhallinto saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Virtanen, Parikka, Kauppala ja Raitoharju jäseninä. Esittelijä on ollut Engblom.

Tuomio on yksimielinen.