Labor court rules collective agreement does not override statutory overtime offer duty for part-time workers.

Kysymys siitä, millä edellytyksillä työnantajalla oli oikeus linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen mukaan palkata toinen osa-aikainen työntekijä ja oliko alan työehtosopimuksella sovittu työsopimuslain mukaisen lisätyön tarjoamisvelvollisuuden poistamisesta.

Kysymys myös siitä, ulottuiko työehtosopimuksen yleissitovuus osa-aikatyöntekijöiden palkkaamisen edellytyksiä ja määrää koskevaan määräykseen.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 64

KUULTAVAT

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

ASIA

Kemi-Tornion käräjäoikeuden lausuntopyyntö työntekijän palkkaetuja koskevassa asiassa ( A / Veljekset Salmela Oy)

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välillä ajaksi 2006-2008 solmitun linja-autoalan työehtosopimuksen 8 §:n 2 momentissa on sovittu osa-aikaisten työntekijöiden palkkaamisesta seuraavaa:

Jos aikataulun mukaisessa säännöllisessä linjaliikenteessä ei ole tarjota työtä 80 tuntia 2-viikkojaksossa kaikille työntekijöille, voidaan yritykseen tai sen toimipisteeseen palkata edellä mainittuun liikenteeseen myös muita kuin edellisessä kohdassa tarkoitettuja työntekijöitä. Tällöin muiden kuin osa-aikaeläkkeellä tai muulla lainsäädäntöön perustuvalla osa-aikajärjestelyllä olevien osa-aikaisten työntekijöiden määrä voi olla yrityksessä keskimäärin enintään kaksi työntekijää toimipistettä kohti, elleivät erityiset liikenteelliset, aikataululliset tai tuotannolliset syyt muuta edellytä.

Määräykseen liittyvässä soveltamisohjeessa on sovittu, että täysiaikaisen työn järjestämismahdollisuuteen aikataulun mukaisessa säännöllisessä linjaliikenteessä vaikuttavia seikkoja arvioitaessa on otettava huomioon esimerkiksi tilausajoliikenteen ja vuoroliikenteen yhteensovittaminen, linja-autoliikenteen vuorovaihtelut ja linjaliikenteen toimintavolyymin vaihtelut.

KANNE KEMI-TORNION KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Vaatimukset

Linja-autonkuljettaja A on Veljekset Salmela Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle vuosilta 2006-2007 osa-aikaistamisen tai lisätyön tarjoamatta jättämisen johdosta saamatta jäänyttä palkkaa haastehakemuksessa mainitut määrät korkoineen.

A on lisäksi vaatinut yhtiön velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Perusteet

A oli ollut toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa vastaajayhtiöön 12.8.2005 alkaen ja työskennellyt linja-autonkuljettajana Ranualla. Työsopimus oli suullinen. Työsuhteen alkuaikoina kantaja on tehnyt osa-aikaista työtä.

Työsuhteessa on noudatettu linja-autohenkilökunnan työehtosopimusta. Työehtosopimuksen 10 §:n mukaan linja-autonkuljettajan säännöllinen työaika on 80 tuntia 2-viikkojaksossa.

Ainakin 15.5.2006 alkaen kantajan työaika on joko ylittänyt 80 tuntia tai ollut lähes 80 tuntia 2-viikkojaksossa. Työnantajan palkattua Ranualle toisen kuljettajan maaliskuussa 2007 kantajan työtunnit ovat vähentyneet 44 - 66 tuntiin 2-viikkojaksossa.

Työsopimuslain 7 luvun 11 §:n mukaan työnantaja saa yksipuolisesti muuttaa työsuhteen osa-aikaiseksi 3 §:ssä tarkoitetulla irtisanomisperusteella irtisanomisaikaa noudattaen. Työnantajalla ei ole ollut perustetta osa-aikaistaa kantajaa, koska se on palkannut vastaaviin tehtäviin toisen autonkuljettajan.

Mikäli kantajan työsuhde olisi ollut osa-aikainen, niin työnantajan olisi tullut työsopimuslain 2 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan tarjota hänelle lisätyötä 80 tuntiin saakka 2-viikkojaksossa sen sijaan, että se on palkannut uuden työntekijän vastaaviin tehtäviin. Kantajalla on oikeus saada korvaus 2.4.2007 alkaen kokoaikatyöstä maksettavan ja osa-aikatyöstä maksetun palkan erotuksesta.

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 8 § tarkoittaa sitä, että osa-aikainen työntekijä voidaan palkata, kun toinen työntekijä on kokoaikainen työntekijä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Veljekset Salmela Oy on vastustanut kantajan vaatimuksia perusteiltaan ja vaatinut niitä hylättäviksi.

Lisäksi yhtiö on vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kantajan työsuhteen laatu

A on tullut 11.8.2005 yhtiön palvelukseen osa-aikaiseksi linja-autonkuljettajaksi linjalle Ranua - Haaparanta asemapaikkana Ranua. Työsuhteen sisältö määräytyy pääsääntöisesti työhönottohetken sopimuksen perusteella.

Yhtiö on tarvinnut toiseen kyseisen linjan osa-aikaisen kuljettajan työtehtävään uuden osa-aikaisen työntekijän aikaisemman osa-aikaisen työntekijän tilalle. Vastaavalla tavalla kantaja oli tullut ajamaan linjaa ennestään linjalla ajaneen osa-aikaisen kuljettajan parina. Työnantaja ei ole siten palkannut lisää työntekijöitä, vaan se on ottanut uuden työntekijän tekemään työstä pois jääneen osa-aikaisen työntekijän työtä.

Kantajan ajamaa linjaa on hoidettu aina säännöllisesti kahden osa-aikaisen kuljettajan toimesta. Linjan hoitamisen edellyttämä tuntimäärä on 2-viikkojaksossa noin 108 tuntia. Linjaa ei voi hoitaa yhdellä kokoaikaisella kuljettajalla, koska tuolloin osa-aikaiselle jäisi viikkotyöaikaa enintään 14 tuntia. Näin pieneen osa-aikatyöhön ei ole mahdollista saada kuljettajaa asemapaikkana Ranua.

Työ, jossa säännöllinen työaika jää alle 80 tunnin 2-viikkojaksossa, on osa-aikatyötä. Osa-aikatyö ei muutu kokoaikaiseksi työksi sillä perusteella, että osa-aikatyötä tekevälle kertyy satunnaisesti työtunteja 80 tuntia 2-viikkojaksossa. Kantajan ajaman linjan toinen kuljettaja on sairastunut vuonna 2006, jolloin kantajan työvuorolistan mukaiset työtunnit ovat nousseet elo-syyskuussa yhteensä 4 viikon aikana noin 80 tuntiin. Samansuuntainen tilanne on ollut kesälomien vuoksi.

Kantaja oli siten säännöllisesti tehnyt osa-aikatyötä yli vuoden ennen toisen kuljettajan sairastumista. Työsopimuksen tarkoittama työ ei ole muuttunut osa-aikaisesta kokoaikaiseksi. Näin ollen työnantaja ei ole voinut muuttaa yksipuolisesti kantajan väittämällä tavalla kokoaikaista työtä osa-aikaiseksi.

Uuden työn tarjoamisvelvollisuus osa-aikaiselle työntekijälle

Työsopimuslain 2 luvun 5 § tulee sovellettavaksi yleensä tapauksessa, jossa työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä ja jossa työnantaja hakisi ja täyttäisi kokoaikaisen työntekijän paikan tarjoamatta paikkaa osa-aikaiselle työntekijälle tälle säädetyn etuoikeuden mukaisesti. Nyt työnantaja ei ole lisännyt työvoimaansa. Työnantaja on ollut velvollinen ilmoittamaan työsopimuslain 2 luvun 6 §:n mukaisesti vapautuvista työpaikoista. Vapautuva työpaikka on ollut osa-aikaisen kuljettajan tehtävä asemapaikkana Ranua.

Mikäli yhtiö olisi velvollinen tarjoamaan vapautuvan osa-aikaisen työntekijän työstä osaa entiselle osa-aikaiselle työntekijälle, niin linja olisi pitänyt lopettaa, koska osa-aikaisen työmäärä olisi jäänyt niin vähäiseksi, ettei sitä olisi ryhtynyt kukaan tekemään. Tämän vuoksi myös linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa on huomioitu tilanne, jossa säännöllisessä linjaliikenteessä olevassa ajossa kaikille työntekijöille ei ollut tarjota työtä 80 tuntia. Tällaisessa tapauksessa työnantaja on oikeutettu palkkaamaan kyseiseen liikenteeseen muita kuin 80 tuntia 2-viikkojaksossa tekeviä työntekijöitä.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Kemi-Tornion käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa seuraavista linja-autohenkilökunnan työehtosopimukseen 2006 - 2007 liittyvistä seikoista:

1) Onko työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohtaa tulkittava niin, että

osa-aikaisen kuljettajan palkkaaminen edellyttää sitä, että tietyssä toimipisteessä (asemapaikassa) täytyy olla palkattuna kokoaikainen kuljettaja ennen kuin samaan toimipisteeseen voidaan palkata osa-aikainen, vai niin, että

kaksi osa-aikaista kuljettajaa voidaan palkata sellaiseen toimipisteeseen, jossa ei ole kokoaikaista kuljettajaa, vaikka työtunnit 2-viikkojaksolla ylittävät 80 tuntia?

2) Onko edellä tarkoitettu sopimuskohta yleissitovuuden piiriin kuuluva työehtosopimuksen kohta?

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen sopijapuolet ovat antaneet työtuomioistuimelle kirjalliset lausunnot. Asiassa on toimitettu suullinen valmistelu 7.4.2009 ja pääkäsittely 10.6.2009.

AUTOLIIKENTEEN TYÖNANTAJALIITTO RY:N LAUSUNTO

Lausunnossaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on katsonut, että

linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohtaa on tulkittava niin, että kaksi osa-aikaista kuljettajaa voidaan palkata sellaiseen toimipisteeseen, jossa ei ole kokoaikaista kuljettajaa, vaikka kokonaistyötunnit kaksiviikkojaksolla ylittävät 80 tuntia; ja että

linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohta on yleissitovuuden piiriin kuuluva työehtosopimuksen kohta.

Perusteina kannalleen liitto on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Historia

Maaliskuun 9. päivänä 2006 voimaan tulleeseen linja-autohenkilökunnan työehtosopimukseen lisättiin 8 §:ään säännökset koskien osa-aikaisia työntekijöitä. Tätä ennen osa-aikaisia työntekijöitä koskeva määräys löytyi työehtosopimuksen 30 §:n 2f-kohdasta, joka poistettiin 9.3.2006 voimaan tulleesta työehtosopimuksesta ja joka kuului seuraavasti:

”edellä olevat määräykset eivät estä yrityksiä palkkaamasta muitakin kuin 80-tunnin takuupalkan piiriin kuuluvia työntekijöitä. Useampia tällaisia työntekijöitä palkattaessa tutkitaan aina täysaikaistamisen mahdollisuus.”

Osa-aikaisia työntekijöitä koskevat määräykset tulivat 8 §:ään valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksesta. Työehtosopimusneuvotteluiden yhteydessä 22.11.2005 Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry oli vaatinut, että linja-autohenkilökunnan 30 §:n 2f-kohtaa muutettaisiin seuraavasti (liite 2):

”8 §:n 1 kohdan mukaisesti kaikki työntekijät ovat oikeutetut 80 h/ 2-viikkoisjakso palkkaan, vaikka työaika olisi alle 80 tuntia. Poikkeuksen tästä muodostaa työntekijä, jolla ei riitä työtä 80 tuntia (ns. viimeinen työntekijä). Tällaisia työntekijöitä voi alla kussakin toimipisteessä vain yksi. Jos tällaisia työntekijöitä tulee toinen, niin on selvitettävä voidaanko niistä muodostaa yksi kokoaikainen työsuhde. Jos tämä ei ole mahdollista, niin tämä toinenkin voi olla. Useampia tällaisia työntekijöitä ei voi olla.”

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ei hyväksynyt AKT:n vaatimusta, vaan työehtosopimukseen tuli valtakunnansovittelijan 8.3.2006 antaman, molempien liittojen hyväksymän sovintoehdotuksen teksti. Tätä lopullista, molempien hyväksymää sovintoehdotusta edelsi 5.3.2006 annettu sovintoehdotus, jonka molemmat liitot hylkäsivät. Hylätyn ensimmäisen sovintoehdotuksen ensimmäinen kappale on identtinen työehtosopimukseen kirjatun, hyväksytyn sovintoehdotuksen 8.3.2006 ensimmäisen kappaleen kanssa.

8 §:n 2. kohdan tulkinta

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohta sääntelee osa-aikaisten työntekijöiden käyttöä aikataulun mukaisessa säännöllisessä linjaliikenteessä. Muita liikenteen muotoja, muun muassa tilausajoliikennettä, koskee 8 §:n 4 kohta.

Kuten jo säännöksen sanamuodosta ilmenee, aikataulun mukaisessa säännöllisessä linjaliikenteessä voidaan käyttää osa-aikaisia työntekijöitä lähtökohtaisesti enintään kaksi kutakin toimipistettä kohden. Huomiota kiinnitetään osa-aikaisten käyttämisessä muun muassa tuotannon rakenteeseen ja järkevään hoitamiseen, mielekkäiden työvuorojen aikaansaamiseen sekä työntekijöiden mahdolliseen vapaaehtoisuuteen osa-aikatyöhön. Tämä ilmenee sekä työehtosopimusosapuolten ja valtakunnansovittelija B:n sovittelun yhteydessä käymistä keskusteluista että valtakunnansovittelijan kirjauksista omaan pöytäkirjaansa.

Lähtökohtana osa-aikaisten työntekijöiden käyttämisessä on, että tuotannon rakenne ratkaisee: jos tuotanto vaatii, osa-aikaisia työntekijöitä voidaan käyttää. Valtakunnansovittelijan johdolla käydyissä neuvotteluissa kaikki osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, ettei tarkoituksena ole missään tilanteessa se, että työnantaja joutuisi 8 §:n osa-aikasäännösten vuoksi maksamaan palkkaa ”tyhjästä”, eli tekemättömistä tunneista. Säännökset eivät siten edellytä työnantajaa luomaan keinotekoisesti täysiaikaisia työntekijöitä. Osa-aikaisten käyttäminen ei kuitenkaan ole sellaisenaan itseisarvo, ja siksi työnantajaliittokin korosti työehtosopimusneuvotteluiden yhteydessä, ettei linja-autoalasta ole tarkoitus tehdä osa-aika-alaa.

Osa-aikaisia työntekijöitä voi olla aina lähtökohtaisesti keskimäärin enintään kaksi jokaista yhtiön toimipistettä kohti. Jos yhtiöllä on esimerkiksi kolme toimipistettä A, B ja C, osa-aikaisia voi olla yhtiössä lähtökohtaisesti yhteensä kuusi. Toimipisteessä A voisi olla esimerkiksi neljä osa-aikaista, toimipisteessä B kaksi osa-aikaista ja toimipisteessä C ei yhtään osa-aikaista. Toimipisteissä A ja B ei tarvitsisi olla osa-aikaisten lisäksi täysiaikaisia työntekijöitä, olivatpa osa-aikaisten tekemät työtunnit yhteensä kuinka paljon tahansa.

Osa-aikaisten työntekijöiden lukumäärä voi myös ylittää edellä mainitun ”keskimäärin enintään kaksi jokaista yhtiön toimipistettä kohti” –määrän, jos erityiset liikenteelliset, aikataululliset tai tuotannolliset syyt sitä edellyttävät. Liikenteellisiä, aikataulullisia tai tuotannollisia syitä arvioitaessa otetaan soveltamisohjeen mukaan huomioon ”esimerkiksi tilausajoliikenteen ja vuoroliikenteen yhteensovittaminen, linja-autoliikenteen vuoro- ja linjaliikenteen toimintavolyymin vaihtelut”.

Osa-aikaisten käyttö ei edellytä, että yrityksessä tai sen toimipisteessä olisi myös täysiaikaisia työntekijöitä. Työnantajaliitto nimenomaan hylkäsi aikanaan AKT:n 22.11.2005 esittämän vaatimuksen, jonka mukaan osa-aikaisten käyttämismahdollisuus olisi ollut puhdasta kokonaistuntimatematiikkaa, kun kussakin toimipisteessä vain ns. ”viimeinen työntekijä” olisi voinut olla osa-aikainen. Tällaista edellytystä osa-aikaisten käyttämiselle ei siis tullut työehtosopimukseen.

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohdan yleissitovuus

Työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan työnantajan tulee noudattaa työsuhteissaan vähintään valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista ja työoloista, jotka koskevat työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä. Yleissitovuuden perusteella työnantajan noudatettavaksi tulevat työehtosopimusnormeista työnormit ja sellaiset työolonormit, joilla on sovittu työpaikan oloista, kun taas työehtosopimuksen toteuttamista koskevat määräykset eli velvoitemääräykset jäävät yleissitovuusvelvoitteiden ulkopuolelle.

Työnormit ovat työehtosopimuslain 1 §:n mukaisia ”ehtoja työsopimuksessa”, eli ne liittyvät työsopimuksen alaan. Niitä ovat muun muassa palkkaa, työsuoritusta, työaikaa, vapaita, irtisanomissuojaa ja työsuhde-etuja koskevat määräykset. Työolonormit voidaan puolestaan jakaa yleissitovuuden piiriin kuuluviin työsuojeluun liittyviin normeihin ja yleissitovuuden ulkopuolelle jääviin työehtosopimuksen toteuttamista koskeviin normeihin.

Linja-autohenkilökunnan 8 §:n 2 kohta on luonteeltaan työnormi ja kuuluu siten yleissitovuuden piiriin.

AUTO- JA KULJETUSALAN TYÖNTEKIJÄLIITTO AKT RY:N LAUSUNTO

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on lausunnossaan ollut linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 8 §:n 2-kohdan yleissitovuudesta samaa mieltä kuin Autoliikenteen Työnantajaliitto ry. Sopimusmääräyksen tulkinnasta liitto on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Osa-aikatyön säännöttäminen linja-autoliikenteen työehtosopimuksessa

Linja-autoliikenne perustuu kokoaikaisiin työsuhteisiin (8 § 1-kohta). Lisääntynyt työ on ensisijassa katettava kokoaikaisin työsuhtein. Jos tämä ei ole mahdollista lisääntyneen työn määrän (> 80 tuntia/2-viikkoiskausi) tai päällekkäisten työvuorojen takia, voidaan yritykseen palkata osa-aikainen työntekijä. Jo palveluksessa oleva osa-aikatyöntekijä on puolestaan etuoikeutettu samaan lisääntyneen työn tehdäkseen. Tavoitteena on kokoaikaistaa yrityksen palveluksessa olevan osa-aikatyöntekijän työsuhde.

Osa-aikatyöntekijöiden palkkaamisesta on alan työehtosopimuksessa säännötetty ensimmäisen kerran 12.2.1995-31.12.1995 väliseksi ajaksi solmitun työehtosopimuksen 30 § f-kohdassa:

”edellä olevat määräykset eivät estä yrityksiä palkkaamasta muitakin kuin 80-tunnin takuupalkan piiriin kuuluvia työntekijöitä. Useampia tällaisia työntekijöitä palkattaessa tutkitaan aina täysaikaistamisen mahdollisuus”

Määräyksestä on johdettavissa kaksi periaatetta:

1. Työ tehdään pysyvissä kokoaikaisissa työsuhteissa.

2. Osa-aikatyötä voidaan käyttää. Käytön edellytyksenä on se, että tarjolla ei ole kokoaikaisen työntekijän työmäärää vastaavaa määrää työtä. Määräys tarkoitti myös velvollisuutta tarjota osa-aikaiselle työntekijälle kokoaikatyötä, jos työ yrityksessä lisääntyy. Osa-aikaisten määrä oli myös rajoitettu.

Nämä periaatteet ovat edelleen voimassa vaikka 8.3.2006 tehdyssä sovintoesityksessä säännöksen sanamuotoa tarkennettiin ja osin muutettiin. Uusittu sopimusmääräys voidaan heijastaa voimassa olleen säännöksen sisältöön ja tavoitteisiin esimerkiksi näin:

"Jos aikataulun mukaisessa säännöllisessä linjaliikenteessä ei ole tarjota työtä 80 tuntia 2-viikkoisjaksossa kaikille työntekijöille, voidaan yrityksen tai sen toimipisteeseen palkata edellä mainittuun liikenteeseen myös muita kuin edellisessä kohdassa tarkoitettuja työntekijöitä."

Toiminta perustuu kokoaikaisille työsuhteille. Työnantajalla on aina velvollisuus tarjota kokoaikaista työsuhdetta. Jotta yrityksen palvelukseen voidaan palkata osa-aikatyöntekijä, on tilanteen oltava sellainen, että lisääntynyttä työtä ei ole kokoaikaisen työntekijän työn verran, taikka lisääntyneen työn edellyttämää työvoiman tarvetta ei voida kattaa kokoaikaisella työntekijällä.

Jos yrityksen palveluksessa jo on osa-aikatyöntekijä, on hän etusijalla saamaan lisääntyneen työn tehdäkseen. Tavoitteena on palveluksessa olevan osa-aikaisen työntekijän työsuhteen muuttaminen kokoaikaiseksi. Tämä pääsääntö on edelleen voimassa.

Ellei lisätunteja voida ohjata yrityksen palveluksessa olevalle osa-aikatyöntekijälle, voidaan työvoiman tarve täyttää palkkaamalla uusi osa-aikatyöntekijä. Määräys on entinen.

"Tällöin muiden kuin osa-aikaeläkkeellä tai muulla lainsäädäntöön perustuvalla osa-aikajärjestelyllä olevien osa-aikaisten työntekijöiden määrä voi olla yrityksessä keskimäärin enintään kaksi työntekijää toimipistettä kohti, elleivät erityiset liikenteelliset, aikataululliset tai tuotannolliset syyt muuta edellytä."

Osa-aikatyöntekijöiden määrä yrityksessä on rajoitettu. Rajoituksista voidaan näillä edellytyksillä poiketa. Tämä määräys on osaksi uusi.

Soveltamisohje

"Toimipisteellä tarkoitetaan varikkoa tai muuta vastaavaa aloittamis- ja lopettamispaikkaa."

Rajoitukseen liittyvä tarkennus

Täysaikaisen työn järjestämismahdollisuuteen aikataulun mukaisessa säännöllisessä linjaliikenteessä vaikuttavia seikkoja arvioitaessa on otettava huomioon esimerkiksi tilausajoliikenteen ja vuoroliikenteen yhteensovittaminen, linja-autoliikenteen toimintavolyymin vaihtelut.”

Nämä seikat otetaan huomioon, kun arvioidaan, onko työnantaja täyttänyt kokoaikaisten työsuhteitten käytön ensisijaisuutta koskevan velvollisuutensa.

Käräjäoikeuden kysymykset

Kemi-Tornion käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa työehtosopimuksen 8 §:n 2 momentin tulkinnasta asettaen vastattavaksi seuraavat tulkintavaihtoehdot:

1. Osa-aikaisen kuljettajan palkkaaminen edellyttää aina sitä, että tietyssä toimipisteessä (asemapaikassa) täytyy olla palkattuna kokoaikainen kuljettaja ennen kuin samaan toimipisteeseen voidaan palkata osa-aikainen, vai niin, että

2. Kaksi osa-aikaista kuljettajaa voidaan palkata sellaiseen toimipisteeseen, jossa ei ole kokoaikaista kuljettajaa, vaikka työtunnit 2-viikkoisjaksolla ylittävät 80 tuntia?

Molemmat tulkintavaihtoehdot ovat epäselvästi muotoiltuja. Säännöksen tarkoitus on a) varmistaa kokoaikaisten työsuhteiden käyttö ensisijaisena vaihtoehtona ja b) turvata yrityksen palveluksessa jo olevan osa-aikatyöntekijän oikeus lisääntyneeseen työhön ja tätä myöten mahdollisuus siirtyä kokoaikaiseen työsuhteeseen. Työnantajan menettelyn oikeellisuus ratkeaa sen perusteella, onko lisääntynyttä työtä ollut mahdollista tarjota palveluksessa olevalle vai ei. Sen sijaan kysymykset siitä, onko toimipaikassa jo työssä kokoaikainen työntekijä tai ylittävätkö työtunnit kahden viikon jaksossa 80 h vai eivät, ovat työehtosopimusmääräyksen tulkinnan kannalta merkityksettömiä.

TODISTELU TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n nimeämät kirjalliset todisteet:

1. AKT ry:n muutosesitykset linja-autohenkilökunnan työehtosopimukseen 22.11.2005

2. Ote sovintoehdotuksesta 5.3.2006 ja sovintoehdotus 8.3.2006.

3. Valtakunnansovittelijan pöytäkirja n:ro 1/2006, 9.3.2006.

4. ATL ry:n tekstiesitys sovittelijalle 8.3.2006.

5. ALT ry:n kiertokirje 5/2006, 15.3.2006 (s. 3).

6. Sovintoehdotus 12.2.1995 ja siihen liittyvä ote pöytäkirjasta.

7. Helsingin Sanomat 13.2.1995.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n nimeämät kirjalliset todisteet:

1. AKT ry:n luottamusmiestiedote 22.3.2006.

2. AKT ry:n esitys ALT ry:lle 22.11.2005.

3. ALT ry:n esitys AKT ry:lle 30.1.2006.

4. AKT:n esitys sovittelijalle 20.2.2006.

5. Valtakunnansovittelijan esitykset 5.3.2006.

6. Valtakunnansovittelija E:n piirros.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n nimeämä henkilötodistelu:

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n toimitusjohtaja C.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n nimeämä henkilötodistelu:

AKT ry:n puheenjohtaja D.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

1. Työehtosopimusmääräyksen yleissitovuus

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen sopijapuolet ovat työtuomioistuimessa kuultaessa olleet yhtä mieltä siitä, että työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohdan määräys osa-aikatyön tekemisestä kuuluu työehtosopimuksen yleissitovuuden piiriin. Työtuomioistuimella ei ole perusteita päätyä tältä osin muuhun arvioon.

2. Lausuntopyynnön taustalla oleva tulkintaerimielisyys

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohdassa on sovittu siitä, millä edellytyksillä ja minkä verran yritykseen voidaan palkata osa-aikaisia työntekijöitä. Sopijaliitot ovat jääneet erimielisiksi siitä, voiko työnantaja vapaasti palkata keskimäärin enintään kaksi osa-aikaista työntekijää toimipistettä kohti, vai edellyttääkö osa-aikaisen työntekijän palkkaaminen aina, että työnantajalla ei ole tarjota kokoaikaista työtä. Tähän erimielisyyteen liittyy kysymys siitä, onko työnantaja velvollinen tarjoamaan ensimmäiselle osa-aikaiselle työntekijälle lisätyötä ennen uuden työntekijän palkkaamista, vai onko tämä velvoite suljettu pois tulkittavana olevalla työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohdan määräyksellä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on katsonut työehtosopimusmääräyksen tarkoittavan, että työnantaja saa työnjohto-oikeutensa nojalla täysin vapaasti arvioida sen, onko kaikille työntekijöille tarjolla kokoaikatyötä. Liiton mukaan asia voidaan ilmaista siten, että työnantajalla on automaattinen oikeus palkata keskimäärin kaksi osa-aikatyöntekijää toimipistettä kohden. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on lisäksi katsonut, että nyt käsiteltävä työehtosopimusmääräys on osa-aikadirektiivin (97/81/EY) vastainen siltä osin, kuin se rajoittaa osa-aikatyön tarjoamista. Direktiivin mukaan jäsenvaltiot ovat velvollisia poistamaan osa-aikatyön esteet. Tuomioistuin ei liiton mukaan näin ollen voi soveltaa direktiivin vastaista sääntelyä.

Auto- ja Kuljetusalan työntekijäliitto AKT ry puolestaan on katsonut, että kokoaikatyö on työehtosopimuksen mukaan aina ensisijainen vaihtoehto. Jos toimipisteessä on yksi osa-aikainen työntekijä, lisätunteja on lähtökohtaisesti tarjottava hänelle. Ellei tämä ole mahdollista, voidaan ottaa toinen osa-aikainen työntekijä. Sen arvioiminen, voidaanko lisätunteja tarjota osa-aikaiselle työntekijälle on työnantajan asiana, mutta kysymyksessä ei ole vapaa harkinta eikä ”automaattinen” oikeus palkata keskimäärin kaksi osa-aikaista työntekijää toimipistettä kohti. Työnantajaa velvoittaa työehtosopimuksen määräys kokoaikatyön ensisijaisuudesta.

3. Työehtosopimuksen 8 §:n 2 momentin tulkinta

3.1. Sopimusmääräyksen sisällöstä ja tulkinnasta esitetty näyttö

Molemmat kuultavat liitot ovat työtuomioistuimessa esittäneet kirjallista näyttöä. Lisäksi Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on kuullut todistajana liiton toimitusjohtajaa C:tä ja Auto- ja Kuljetusalan työntekijäliitto AKT ry puheenjohtaja D:tä.

Vuodesta 1982 saakka Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n palveluksessa työskennellyt C on kertonut, että vuonna 1995 työehtosopimusneuvotteluissa käytiin vilkasta keskustelua osa-aikaisten työntekijöiden asemasta. Lopulta työehtosopimukseen kirjattiin, että osa-aikaisia työntekijöitä palkattaessa tulee aina tutkia täysiaikaistamisen mahdollisuus. Neuvottelupöytäkirjaan kirjattiin, että kokoaikaisten työntekijöiden lukumäärän tulisi olla mahdollisimman suuri, mutta osa-aikaisten työntekijöiden lukumäärästä ei kirjattu eikä sovittu mitään. C:n käsityksen mukaan on selvää, että asian arvioiminen oli työnantajan tehtävänä, eikä mitään erityistä kynnystä kahden osa-aikaisen työntekijän palkkaamiseen sovittu.

Vuoteen 2006 saakka osa-aikaisten lukumääräkysymyksestä ei ollut riitoja. Vuonna 2006 otettiin työehtosopimukseen uudet määräykset. Vuoden 2005 puolella käydyissä neuvotteluissa AKT ry vaati, että osa-aikaisia voisi olla toimipistekohtaisesti vain yksi. Jos haluttaisiin palkata enemmän kuin yksi osa-aikainen, olisi ensin tutkittava onko mahdollista muodostaa yksi kokoaikainen työsuhde. Vain siinä tapauksessa että se ei ole mahdollista, voitaisiin palkata toinenkin osa-aikatyöntekijä. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ei ollut suostunut tähän, eikä näin myöskään sovittu.

Lopulta päädyttiin siihen, että kahdelle osa-aikaiselle toimipistettä kohti ei asetettu sopimustekstissä mitään ehtoja, eli asia on kokonaan työnantajan harkinnassa. Ainoastaan jos halutaan palkata enemmän kuin kaksi osa-aikaista työntekijää toimipistettä kohti, tarvitaan sopimuksessa määritellyt erityiset syyt. Kuten työnantajaliiton nimeämästä kirjallisesta todistelusta ilmenee, määräyksen sanamuoto perustuu valtakunnansovittelijan sovintoehdotukseen. C:n näkemys on, että työehtosopimusmääräyksellä on poistettu työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä säädetty työn tarjoamisvelvollisuus.

AKT ry:n puheenjohtaja D on osallistunut alan työehtosopimusneuvotteluihin vuodesta 1997 lähtien. Osa-aikaisia työntekijöitä koskevan sääntelyn perusajatus on D:n mukaan ollut jo ennen vuotta 1995 sama kuin se on edelleen. Kehitys on koko ajan kulkenut yksityiskohtaisemman sääntelyn suuntaan.

D:n mukaan työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohta velvoittaa työnantajan ensisijaisesti tarjoamaan kokoaikatyötä, jos sitä on. Työehtosopimusneuvotteluissa vuonna 2005 työnantajaliitto oli ehdottanut, että osa-aikatyön käytön edellytykseksi määriteltäisiin tuotannolliset syyt ja mielekäs työsuunnittelu, mutta AKT ry ei ollut tähän suostunut. Työehtosopimusneuvotteluissa päädyttiin kuitenkin siihen, että jos kokoaikaista työtä ei ole tarjolla, voidaan palkata enintään kaksi osa-aikatyöntekijää toimipistettä kohti. Työnantajapuolen toivomuksesta sovittiin lisäksi, että erityisistä syistä voidaan palkata tätä useampiakin osa-aikaisia työntekijöitä.

Kokoaikaista työtä ei voida tarjota yhdelle ihmiselle esimerkiksi silloin, jos työtä tehdään samaan aikaan eri paikoissa. Muussa tapauksessa on ensin tarjottava lisätyötunteja osa-aikaiselle työntekijälle. Jos työtä on esimerkiksi tarjolla 100 tuntia, siitä on lähtökohtaisesti ensin muodostettava yksi kokoaikainen työsuhde. Lopuista 20 tunnista voidaan muodostaa osa-aikainen työsuhde.

D:n käsityksen mukaan asetelma on ollut koko ajan selvä sekä työehtosopimusneuvotteluissa että sen jälkeen. Erimielisyys on noussut esiin vasta tätä lausuntoasiaa käsiteltäessä.

3.2. Arviointi ja johtopäätökset työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohdan tulkinnasta

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 8 §:n 2 momentin sanamuodon mukaan osa-aikatyöntekijöitä voidaan palkata yritykseen tai sen toimipisteeseen, jos työnantajalla ”ei ole tarjota työtä 80 tuntia 2-viikkojaksossa kaikille työntekijöille”. Tällaisia työntekijöitä voi olla toimipistettä kohti enintään kaksi, "elleivät erityiset liikenteelliset, aikataululliset tai tuotannolliset syyt muuta edellytä". Sanamuoto viittaa siihen, että työehtosopimusmääräyksellä on tarkoitettu asettaa osa-aikaisten työntekijöiden palkkaamiselle sellaisia edellytyksiä, joita työnantajan ei muutoin tarvitsisi ottaa huomioon.

Osa-aikaisen työntekijän palkkaamisen yleiseksi edellytykseksi on edellä todetun mukaisesti sovittu, että kysymyksessä olevassa liikenteessä ei ole tarjota täysiaikaista työtä. Työnantaja voi tällöin ilman erityisiä edellytyksiä palkata keskimäärin enintään kaksi osa-aikaista työntekijää toimipistettä kohti. Tässä lausuntoasiassa ja sen taustalla olevassa oikeudenkäynnissä on erityisesti kysymys siitä, onko työnantaja näitä määräyksiä soveltaessaan velvollinen tarjoamaan ja millä edellytyksillä kokoaikaista työtä tai lisätyötä palveluksessaan jo olevalle osa-aikaiselle työntekijälle ennen uuden osa-aikaisen työntekijän palkkaamista.

Työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä on säädetty työnantajan velvollisuudesta tarjota työtä osa-aikaiselle työntekijälle. Säännöksen mukaan jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä hänen osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöille. Tästä työnantaja velvollisuudesta on työsopimuslain 13 luvun 7 §:n nojalla ollut mahdollista sopia toisin linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksella. Todistaja C:n mukaan näin olisi myös sovittu, kun taas D:n mukaan työnantajalla on velvollisuus tarjota osa-aikaiselle lisätyötä ja muodostaa kokoaikaisia työsuhteita.

Työehtosopimusmääräyksen sanamuodon mukaan siinä on rajoitettu osa-aikatyöntekijöiden käyttämistä. Kokoaikaisen työn ensisijaisuutta tukee myös määräyksen soveltamisohje, jossa on täsmennetty täysiaikaisen työn järjestämismahdollisuuksien arviointiperusteita. Jos samalla olisi kuitenkin ollut tarkoitus sopia työnantajan lisätyön tarjoamisvelvollisuuden poistamisesta, siitä olisi työtuomioistuimen mielestä tullut selkeästi sopia. Ristiriitaisen todistelun valossa näyttämättä on jäänyt, että näin olisi tapahtunut. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo, että linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen soveltamispiirissä on voimassa työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä säädetty työn tarjoamisvelvollisuus.

Työnantaja on mainitun lainkohdan mukaan ollut velvollinen tarjoamaan kantajalle tarjolla ollutta lisätyötä, jos se on sopinut tämän tehtäviin. Lausuntopyynnön taustalla olevassa jutussa työnantaja on palkannut toisen osa-aikaisen kuljettajan samaan työhön eli ajamaan samaa reittiä kuin käräjäoikeudessa kantajana oleva kuljettaja. Työnantaja ei ole tarjonnut osa-aikaiselle työntekijälle lisätyötä sen vuoksi, että hän on arvioinut mahdollisen kokoaikaistamisen jälkeen jäljelle jäävän työn määrän siinä määrin vähäiseksi, ettei siihen olisi ollut saatavissa osa-aikaista työntekijää. Onko tämä laillinen syy olla tarjoamatta osa-aikaiselle työntekijälle sinänsä muutoin sopivaa lisätyötä, jää työsopimuslain tulkintakysymyksenä käräjäoikeuden lopullisesti ratkaistavaksi.

Työsopimuslain esitöiden (HE 157/2000) mukaan osa-aikadirektiivi (97/81/EY) on otettu huomioon työsopimuslakia säädettäessä. Työtuomioistuimella ei ole tämän lausuntoasian yhteydessä tarpeen ottaa kantaa siihen, ovatko työehtosopimuksen 8 §:n 2 momentissa sovitut rajoitukset sopusoinnussa tämän direktiivin säännösten kanssa.

4. Työtuomioistuimen kannanotto lausuntopyynnössä esitettyihin kysymyksiin

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 8 §:n 2 kohta kuuluu yleissitovuuden piiriin. Työnantaja on tämän määräyksen mukaan oikeutettu palkkaamaan osa-aikaisen työntekijän tai osa-aikaisia työntekijöitä, jos kokoaikaista työtä ei ole tarjota. Työehtosopimus ei edellytä, että toimipisteessä työskentelisi aina myös kokoaikainen työntekijä.

Työnantaja on ollut velvollinen työehtosopimuksen estämättä noudattamaan työsopimuslain 2 luvun 5 §:n säännöksiä lisätyön tarjoamisesta osa-aikaiselle työntekijälleen. Olisiko työnantajan tässä tapauksessa tullut tarjota lisätyötä palveluksessaan jo aiemmin olleelle osa-aikaiselle työntekijälle, jää työsopimuslain tulkintakysymyksenä käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Mikkola, Äimälä, Kari, Salonen ja Suokas jäseninä. Sihteeri on ollut Engblom.

Lausunto on yksimielinen.