Labour court allows union representative's supplementary pay but dismisses waiting period wage claim.

Kysymys työsuojeluvaltuutetun oikeudesta paperiteollisuuden työehtosopimuksessa sovittuun lisäkorvaukseen siltä ajalta, kun hän oli estynyt hoitamasta tehtävää.

Odotusajan palkkaa koskenut vaatimus jätetty tutkimatta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 47

KANTAJA

Paperiliitto ry

VASTAAJAT

Metsäteollisuus ry

Stora Enso Oyj

ASIA

Työsuojeluvaltuutetun lisäkorvaus ym.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 20.3.2009

Pääkäsittely 29.4.2009

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliitto ry:n 1.7.2005 allekirjoittamassa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa numero 43 on muun muassa seuraavat määräykset:

32 §

Luottamusmiehet, työsuojeluvaltuutetut ja ammattiosaston toimihenkilöt

32.1 Keskusjärjestöjen luottamusmiessopimus ja työsuojelusopimus

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välistä 15.1.1990 allekirjoitettua luottamusmiessopimusta sekä 10.9.1990 allekirjoitettua sopimusta työsuojeluyhteistoiminnasta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

Keskusjärjestöjen välisten sopimusten lisäksi on luottamusmiehiin ja työsuojeluvaltuutettuihin noudatettava mitä jäljempänä tässä pykälässä on määrätty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

32.6 Lisäkorvaukset

32.6.1 Pääluottamusmiehen, työosaston luottamusmiesten ja ammattiosaston toimihenkilöiden lisäkorvaus

Pääluottamusmiehelle, työosaston luottamusmiehille tai ammattiosaston toimihenkilöille maksetaan palkkakausittain lisäkorvaus työntekijöiden lukumäärän ja asianomaisen pääluottamusmiehen keskituntiansion perusteella seuraavasti:

Työntekijöiden....Pääluottamusmies....Työosaston....Ammattiosaston.toimihenkilöt

lukumäärä .......................................luottamus-.......................................................miehet

......................Lisäkorvaus palkkakaudelta tunneissa

450-.......................33........................40...................12

350 – 449...............27,5.....................30.....................8

200 – 349...............22........................26.....................6

alle 200..................16,5.....................20.....................5

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

32.6.4 Työsuojeluvaltuutetun lisäkorvaus

Työsuojeluvaltuutetulle maksetaan palkkakausittain lisäkorvaus edustamiensa työntekijöiden lukumäärän ja keskituntiansion perusteella seuraavasti:

Työntekijöiden lukumäärä...Korvaus palkkakaudelta tunneissa

450-..........................................13

350 – 449..................................10

200 – 349....................................7

alle 200.......................................5

Lisäkorvaus maksetaan varavaltuutetulle hänen toimiessaan työsuojeluvaltuutetun sijaisena vähintään kahden viikon ajan.

Paikallisesti voidaan sopia osa työsuojeluvaltuutetun lisäkorvauksesta käytettäväksi työsuojeluyhteistoiminnan kehittämiseen.

32.6.5 Lisäkorvauksen jako ja maksu eri tilanteissa

Lisäkorvaus maksetaan aina silloin, kun työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa lisäkorvaukseen oikeutetulle.

Varapääluottamusmiehelle maksetaan pääluottamusmiehen ja osastonluottamusmiehen varamiehelle osastonluottamusmiehen yhden palkkakauden lisäkorvaus verotusvuoden kunkin neljänneksen viimeisenä palkanmaksupäivänä.

Pääluottamusmiehen tai osastonluottamusmiehen lisäkorvaus maksetaan varaluottamusmiehelle silloin, kun työnantajalla ei ole pää- tai osastonluottamusmiehelle palkanmaksuvelvollisuutta. Samalle henkilölle ei makseta sekä luottamusmiehen lisäkorvausta että varaluottamusmiehen lisäkorvausta samanaikaisesti.

Työosaston luottamusmiesten ja ammattiosaston toimihenkilöiden lisäkorvaus jaetaan ammattiosaston ehdotuksen mukaan.

Soveltamisohje

Paikallisesti voidaan sopia siitä, että työosastojen luottamusmiesten lisäkorvaus maksetaan kokonaisuudessaan ammattiosastoille käytettäväksi koulutus- ja virkistystoimintaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Kantaja on vaatinut, että työtuomioistuin:

vahvistaa, että Stora Enso Oyj on velvollinen maksamaan A:lle työsuojeluvaltuutetun lisäkorvauksen ajalta 10.7.2006-1.12.2006,

velvoittaa Stora Enso Oyj:n maksamaan A:lle työsuojeluvaltuutetun korvausta 1 kohdassa mainitulta ajalta yhteensä 851,00 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 8.12.2006 lukien,

velvoittaa Stora Enso Oyj:n maksamaan A:lle työsopimuslain 2 luvun 14 §:n 1 momentin mukaista odotuspäivien palkkaa kuudelta päivältä yhteensä 821,76 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien,

tuomitsee Stora Enso Oyj:n työehtosopimuslain 7 §:n perusteella maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen rikkomisesta,

tuomitsee Metsäteollisuus ry:n työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut niiden tuomitsemisesta.

Perusteet

A on toiminut Stora Enso Oyj:n Kemijärven sellutehtaan työsuojeluvaltuutettuna ja varapääluottamusmiehenä. Hänen viimeinen toimikautensa alkoi vuoden 2006 alussa ja päättyi työsuhteen päättyessä 1.12.2006. Työsuojeluvaltuutettuna hän sai palkkakausittain maksettavaa lisäkorvausta. Korvauksen suuruus oli 85,10 euroa palkkakaudessa.

Varapääluottamusmiehelle maksetaan työehtosopimuksen perusteella neljännesvuosittain lisäkorvaus. A:n korvaus vuonna 2006 oli 283,14 euroa kultakin vuosineljännekseltä. Varapääluottamusmies saa saman korvauksen myös toimiessaan pääluottamusmiehen sijaisena. Hän alkaa saada pääluottamusmiehen korvausta vasta, jos palkanmaksuvelvollisuus pääluottamusmiehelle loppuu.

Yhtiön pääluottamusmiehen estyttyä hoitamasta tehtäviään A siirtyi hoitamaan niitä 26.6.2006 alkaneen palkkakauden alusta. Työsuojeluvaltuutetun tehtäviä ryhtyi hoitamaan työsuojeluvaltuutetun ensimmäinen varamies B. Työnantaja lakkasi maksamasta A:lle työsuojeluvaltuutetun lisäkorvausta kaksi viikkoa edellä mainittujen siirtojen jälkeen eli 10.7.2006 lukien. Korvaus jäi A:lta saamatta tästä alkaen työsuhteen päättymiseen 1.12.2006 saakka. Hänelle ei maksettu myöskään pääluottamusmiehen lisäkorvausta missään vaiheessa, vaan ainoastaan varapääluottamusmiehen neljännesvuosittainen lisäkorvaus.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen 32.6.5 kohtaan otetun pääsäännön mukaan 32.6 kohdan mukainen lisäkorvaus maksetaan aina silloin, kun työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa lisäkorvaukseen oikeutetulle.

Työsuojeluvaltuutetulle työehtosopimuksen kohdan 32.6.4 mukaan määräytyvä lisäkorvaus maksetaan varavaltuutetulle hänen toimiessaan työsuojeluvaltuutetun sijaisena vähintään kahden viikon ajan.

Pääluottamusmiehen lisäkorvaus maksetaan hänen varamiehelleen silloin, kun työnantajalla ei ole velvollinen maksamaan pääluottamusmiehelle palkkaa. Muulloin varapääluottamusmiehelle maksetaan pääluottamusmiehen yhden palkkakauden lisäkorvaus kunkin vuosineljänneksen viimeisenä palkkapäivänä. Samalle henkilölle ei makseta sekä pääluottamusmiehen että varapääluottamusmiehen lisäkorvausta.

Työsuojeluvaltuutettu ja hänen varamiehensä tulivat korvausten maksun piiriin 14.3.1990 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa numero 34. Työsuojeluvaltuutetulle sovittiin palkkakausittain maksettava lisäkorvaus. Varavaltuutetulle sovittiin maksettavaksi vastaava korvaus silloin, kun valtuutetun este jatkuu yli kahden viikon ajan. Samassa sopimuksessa muutettiin varapääluottamusmiehen lisäkorvaus vuosineljänneksittäin maksettavaksi. Tätä ennen korvaus määräytyi samalla tavalla kuin uudessa sopimuksessa työsuojeluvaltuutetun varamiehen korvaus. Näin ollen 21.3.1988 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa numero 33 voimassa olleet lähtökohdat ovat tulleet noudatettaviksi työsuojeluvaltuutetun varamieheen sopimuksesta numero 34 alkaen.

Vuoden 1988 sopimuksen 32 §:n määräykset oli jaettu kahteen pääjaksoon, A. luottamusmiehet ja B. työsuojeluvaltuutettu. Lisäkorvauksista oli sovittu vain luottamusmiesten osalta. Tosin soveltamisohjeessa on mainittu varatyösuojeluvaltuutettu rinnastaen hänet varapääluottamusmieheen vuorovapaamääräysten kohdalla. Kyseisen soveltamisohjeen lopussa on käsitelty tilannetta pääluottamusmiehen ollessa estynyt hoitamasta tehtäviään. Ohjeessa todetaan: ”Pääluottamusmiehelle lisäkorvaus maksetaan kaikkien sellaisten esteiden ja poissaolojen ajalta, jolloin työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa (esim. sairausajan palkka ja palkalliset kurssit). Varapääluottamusmies on puolestaan oikeutettu saamaan lisäkorvauksen heti pääluottamusmiehen esteen alkamisajankohdasta lukien edellyttäen, että este on jatkunut vähintään kaksi viikkoa. Näin ollen lisäkorvaus voidaan joutua maksamaan sekä pääluottamusmiehelle että varapääluottamusmiehelle.”

Soveltamisohjeen maininnat on otettu vuoden 1990 sopimukseen siten, että kahden viikon sääntö on kirjattu vain työsuojeluvaltuutetun varamiestä koskien 32 §:n 6.4 kohtaan, kun taas kaikkia koskeva pääperiaate lisäkorvauksen sitomisesta palkanmaksuvelvollisuuteen on sijoitettu 6.5 kohtaan. Sopimustekstien vertailu osoittaa, että ennen vuotta 1990 sovelletut varapääluottamusmiehen lisäkorvauksen maksamisperusteet on otettu samansisältöisinä työsuojeluvaltuutetun varamiehen lisäkorvauksen perusteiksi työehtosopimuksesta numero 34 eteenpäin.

Paperiliitto ry:n toimistosta lähetettiin 13.10.2008 sähköpostikysely työsuojeluvaltuutetuille. Vastanneista 31:stä työsuojeluvaltuutetusta 28 vastasi saavansa työsuojeluvaltuutetun lisäkorvauksen koko vuosilomansa ajalta. Yksi osittain työstä vapautettu valtuutettu kertoi saavansa lisäkorvauksen koko loman ajalta, mutta varavaltuutetun tekeminä tuurauspäivinä korvaus menee varamiehelle. Kysymykseen lisäkorvauksen maksamisesta sairausloman aikana vastasi 19 valtuutettua joko oman kokemuksensa tai palkkakonttorista tekemänsä tiedustelun perusteella. Heistä 18 kertoi, että lisäkorvaus maksetaan koko sairausajalta. Osittain vapautettu valtuutettu kertoi saman menettelytavan olevan voimassa myös sairausaikana.

Sopimustekstin taustan analysointi sekä selvitys työsuojeluvaltuutetun lisäkorvauksen maksamisessa noudatetusta käytännöstä osoittavat selkeästi, että työsuojeluvaltuutetun lisäkorvaus tulee maksaa työehtosopimuksen 32 §:n 6.5 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaisesti koko siltä ajalta kun työnantajalla on palkanmaksuvelvoite. Se, että A on hoitanut pääluottamusmiehen tehtäviä sairausloman tuuraajana, ei voi olla peruste lisäkorvauksen maksamatta jättämiselle.

A huomautti yhdessä pääluottamusmiehen kanssa työnantajaa työsuhteesta johtuvien saatavien maksamatta jäämisestä 13.12.2006. Tämänkin perusteella Stora Enso on velvollinen maksamaan A:lle työsopimuslain 2 luvun 14 §:n 1 momentin mukaisen odotuspäivien palkan kuudelta päivältä. Odotusajan palkka ei perustu työehtosopimukseen, mutta käytännössä työtuomioistuin on joskus tuominnut odotusajan palkan sen liittyessä päävaatimukseen.

Työsuojeluvaltuutetun lisäkorvauksesta on sovittu vuoden 1990 työehtosopimuksessa. Tämän jälkeen määräystä on riidanalaiselta osaltaan sovellettu kanteessa esitetyssä muodossa lähes kaikissa niin Stora Enso -konsernin kuin muidenkin Metsäteollisuus ry:n jäsenyritysten alaisissa tehtaissa. Näin ollen kumpikin vastaaja on tiennyt tämän käytännössä riidattoman soveltamiskäytännön. Stora Enso Oyj on rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Metsäteollisuus ry on hyväksyessään jäsenyrityksensä menettelyn laiminlyönyt työehtosopimuslain 8 §:ssä säädetyn valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry ja Stora Enso Oyj ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä ja kantajan velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työsuojeluvaltuutetulle ja pääluottamusmiehelle maksetaan lisäkorvaus palkkakausittain. Varapääluottamusmiehelle maksetaan yhden palkkakauden lisäkorvaus vuosineljänneksittäin. Varatyösuojeluvaltuutetulle ei makseta mitään säännöllistä lisäkorvausta. Työsuojeluvaltuutetun palkkakausittainen lisäkorvaus maksetaan (työsuojeluvaltuutetun sijasta) varavaltuutetulle tämän toimiessa työsuojeluvaltuutetun sijaisena vähintään kahden viikon ajan.

Pääluottamusmiehen palkkakausittainen lisäkorvaus maksetaan varapääluottamusmiehelle silloin, kun työnantajalla ei ole pääluottamusmiehelle palkanmaksuvelvollisuutta. Työehtosopimuksen 32.6.5-kohta koskee ainoastaan luottamusmiehiä.

Varapääluottamusmiehen ollessa pääluottamusmiehen sijaisena esimerkiksi sairastapauksessa ei varapääluottamusmiehelle makseta pääluottamusmiehen palkkakausittaista lisäkorvausta ennen kuin työnantajan sairausajajan palkanmaksuvelvollisuus (käytännössä 56 päivää) on kulunut. Toimiessaan pääluottamusmiehen sijaisena varapääluottamusmies saa vain yhden palkkakauden vuosineljänneksittäin maksettavan lisäkorvauksen, vaikka sijaisuus kestäisikin useampia palkkakausia.

Työsuojeluvaltuutettu ja varapääluottamusmies A siirtyi 26.6.2006 alkaen hoitamaan pääluottamusmiehen tehtäviä. Työsuojeluvaltuutetun tehtäviä ryhtyi puolestaan hoitamaan varatyösuojeluvaltuutettu B. Työnantaja maksoi työsuojeluvaltuutetun lisäkorvauksen ajalta 10.7-1.12.2006 työehtosopimuksen mukaisesti työsuojeluvaltuutetun tehtäviä hoitaneelle B:lle.

Työehtosopimuksen 32.6 määräyksissä on selkeästi jaoteltu ja eritelty sijaisuustapauksissa lisäkorvauksen maksaminen toisaalta työsuojeluvaltuutetun sijaiselle ja toisaalta pääluottamusmiehen sijaiselle. Muutettaessa 1990 lisäkorvauksen maksuperusteita ja -pohjaa samalla selkeästi eri sopimuskohdissa (32.6.4. ja 32.6.5.) sovittiin, että lisäkorvaus maksetaan eri tavalla sijaiselle riippuen siitä, mistä luottamustehtävästä on kyse. Vanhempaa vuoden 1988 sopimusta ja nyt voimassa olevia työehtosopimusmääräyksiä ei voi verrata keskenään.

Kantajan sähköpostikyselyn tulokset eivät koske työsuojeluvaltuutetun lisäkorvauksen maksamista tilanteessa, missä työsuojeluvaltuutettu siirtyy hoitamaan pääluottamusmiehen tehtäviä ja hänen sijaansa tulee varavaltuutettu hoitamaan työsuojeluvaltuutetun tehtäviä.

Työsuojeluvaltuutetun lisäkorvaus ei ole työstä maksettavaa palkkaa vaan korvaus luottamustehtävän hoitamisesta. Siten se ei ole työsopimuslain 2 luvun 14 §:ssä tarkoitettu työsuhteesta johtuva saatava. Odotuspäivien palkkaa koskevan vaatimuksen käsitteleminen ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Kaikki vaaditut määrät ovat riidattomia.

Stora Enso Oyj ei ole rikkonut työehtosopimusta eikä Metsäteollisuus ry laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Erimielisyysmuistio 25.10.2005

2. Erimielisyyspöytäkirja 12.12.2006

3. Vuoden 1990 työehtosopimusmääräykset

4. Vuoden 1988 työehtosopimusmääräykset

5. Sähköpostikysely

6. Huomautus palkkasaatavista 13.12.2006

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Vuoden 1990 työehtosopimusmääräykset

2. Vuoden 1988 työehtosopimusmääräykset

Kantajan henkilötodistelu

1. A todistelutarkoituksessa

2. Sopimussihteeri C

3. Entinen palkkasihteeri D

4. Työsuojeluvaltuutettu E

5. Pääluottamusmies F

Vastaajan henkilötodistelu

1. Työmarkkinapäällikkö G

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyyden kohde

Paperiteollisuuden työehtosopimuksessa ovat edelle jäljennetyt määräykset luottamusmiesten, työsuojeluvaltuutettujen ja ammattiosaston toimihenkilöiden oikeudesta lisäkorvaukseen. Lisäkorvauksen maksusta on sopimuksen 32 §:n 6.5 kohdassa sovittu niin, että se maksetaan aina silloin, kun työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa lisäkorvaukseen oikeutetulle. Erimielisyydessä on kysymys siitä, sovelletaanko tätä määräystä myös työsuojeluvaltuutetun lisäkorvauksen maksamiseen. Vastaajan mukaan määräys lisäkorvauksen kytkemisestä palkanmaksuvelvollisuuteen koskee ainoastaan luottamusmiehiä.

Asiassa esitetty selvitys

Sopimusmääräysten tarkoitus

Riidanalainen määräys on otettu paperiteollisuuden työehtosopimukseen nykyisessä muodossaan vuonna 1990. Molemmat osapuolet ovat vedonneet kirjallisena todisteena vuoden 1988 työehtosopimukseen oman tulkintansa tueksi. Vuoden 1988 työehtosopimuksessa varapääluottamusmiesten lisäkorvausjärjestelmä oli samankaltainen kuin vuoden 1990 sopimukseen otettu uusi varatyösuojeluvaltuutettujen lisäkorvauksia koskeva järjestelmä.

Aikaisemman sopimuksen 32 §:n soveltamisohjeissa, jotka siis koskivat tuolloin ainoastaan luottamusmiehiä, todetaan että pääluottamusmiehelle maksetaan lisäkorvausta koko siltä ajalta, jolta työnantaja on velvollinen maksamaan hänelle palkkaa ja että varapääluottamusmies on oikeutettu saamaan lisäkorvauksen pääluottamusmiehen esteen alkamisajankohdasta lukien, jos este on jatkunut vähintään kaksi viikkoa. Näin ollen pääluottamusmiehen lisäkorvaus voitiin joutua maksamaan samanaikaisesti sekä luottamusmiehelle että varapääluottamusmiehelle.

D:n käsityksen mukaan aiemmat varapääluottamusmiehen sijaiskorvausta koskevat määräykset siirrettiin sellaisenaan koskemaan varavaltuutettuja, joten myös aiempaa soveltamisohjetta voidaan noudattaa nykyisen määräyksen tulkinnassa. Sopimusosapuolten kesken vallitsi yhteisymmärrys siitä, että tulkintoja ei ollut tarkoitus uudistuksessa muuttaa. Tekstimuutosten tavoitteena oli ainoastaan lyhentää ja yksinkertaistaa määräysten sanamuotoa. On siis mahdollista, että työsuojeluvaltuutetun lisäkorvausta joudutaan maksamaan yhtä aikaa sekä estyneelle työsuojeluvaltuutetulle että hänen sijaiselleen. Uuden sopimuksen kohta 5 koskee D:n mukaan kaikkia henkilöstön edustajia eli sekä luottamusmiehiä että työsuojeluvaltuutettuja.

Samoihin neuvotteluihin osallistunut vastaajan nimeämä todistaja, Metsäteollisuus ry:n työmarkkinapäällikkö G on kertonut vuoden 1990 uudistuksen tarkoituksena nimenomaisesti olleen päästä eroon siitä tilanteesta, että työnantaja joutuu maksamaan samaa korvausta samaan aikaan sekä varsinaiselle luottamushenkilölle että sijaiselle. G:n käsityksen mukaan kohta 32.6.5. on tarkoitettu koskemaan yksinomaan luottamusmiehiä. G:n mukaan tämä ilmenee muun muassa siitä, että työsuojeluvaltuutetuista ja varatyösuojeluvaltuutetuista on määrätty erikseen kohdassa 32.6.4. Kyseessä on työsuojeluvaltuutettuja ja varatyösuojeluvaltuutettuja koskeva erityissäännös, ja se sulkee pois mahdollisuuden, että kohta 5 koskisi muita kuin luottamusmiehiä. G:n näkemys on, että kun tarkoitus oli päästä eroon luottamusmiesten päällekkäisistä korvauksista, niin ei olisi ollut mitään mieltä sopia samassa yhteydessä siitä, että jatkossa voidaan joutua maksamaan lisäkorvausta yhtä aikaa sekä työsuojeluvaltuutetulle että hänen sijaiselleen.

Soveltamiskäytäntö

Kantaja on esittänyt näyttöä työsuojeluvaltuutetun ja varatyösuojeluvaltuutetun korvauksia koskevasta soveltamiskäytännöstä. Asiassa on kuultu Paperiliitto ry:n sopimussihteeriä C:tä, UPM Kymmene Oyj:n Jämsänkosken yksikön työsuojeluvaltuutettua E:tä, M-Real Oyj:n työsuojeluvaltuutettua F:ää sekä todistelutarkoituksessa A:ta.

Kuullut työsuojeluvaltuutetut ovat kertoneet, että käytäntö heidän työpaikoillaan ja heidän tietojensa mukaan myös muissa paperitehtaissa on täysin vakiintuneesti se, että varatyösuojeluvaltuutetun toimittua kahden viikon ajan hänelle on alettu maksaa työsuojeluvaltuutetun lisäkorvausta sijaisuuden alusta lukien täysin riippumatta siitä, mikä on ollut syynä työsuojeluvaltuutetun estyneenä oloon. Toisin sanoen lisäkorvausta on maksettu käytännössä sekä työsuojeluvaltuutetun vuosiloman että sairausloman aikana. Lisäkorvaus on maksettu myös työsuojeluvaltuutetulle niin kauan kuin palkanmaksuvelvollisuus on jatkunut.

A on todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, että henkilöstöpäällikkö oli nyt käsiteltävässä tilanteessa perustellut päätöstään olla maksamatta A:lle työsuojeluvaltuutetun lisäkorvausta sillä, että A:lle maksettiin jo varapääluottamusmiehen korvausta.

C on kertonut soveltamiskäytännön olevan edellä selostetun kaltainen ja vakiintunut. Asiasta ei ole ollut riitoja liittojen välillä, eikä siitä ole tullut edes kyselyjä liiton toimistoon. Myös D on omassa kertomuksessaan todennut, että asiasta ei ole ollut aiemmin riitoja.

Kantajan kirjallisena todisteena on esitetty paperitehtaiden työsuojeluvaltuutetuille suunnattu sähköpostikysely, jossa on selvitetty soveltamiskäytäntöä. Sopimussihteeri C on selostanut kyselyn tuloksia todistajankertomuksensa yhteydessä. Kyselyn tulokset ovat olleet samansuunteiset työtuomioistuimessa kuullun suullisen todistelun kanssa.

Vastaaja ei ole esittänyt näyttöä määräyksen soveltamiskäytännöstä eikä myöskään ole kiistänyt sitä, ettei kantajan soveltamiskäytäntöä koskeva kertomus pitäisi paikkaansa. Vastaaja on kuitenkin katsonut, että mikäli soveltamiskäytäntö on ollut kantajan esittämän kaltainen, se on perustunut työehtosopimuksen virheelliseen tulkintaan.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen lisäkorvausmääräysten sanamuodosta on saatavissa tukea kummankin osapuolen tulkinnalle. Kohdassa 6.4 on erityiset määräykset työsuojeluvaltuutetun lisäkorvauksesta ja myös siitä, milloin lisäkorvaus maksetaan varavaltuutetulle. Toisaalta kohdan 6.5 soveltamisalaa ei ole nimenomaisesti rajattu luottamusmiehiin, vaan se otsikkonsa mukaan kattaa yleensä lisäkorvauksen maksamisen ja jaon eri tilanteissa. Määräyksen ensimmäisessä momentissa on lisäkorvauksen maksuvelvollisuuden yleinen rajaus, joka näyttäisi soveltuvan kaikkiin edellä samassa 32 §:n 6 kohdassa sovittuihin lisäkorvauksiin. Muutoin määräys koskee luottamusmiehiä.

Nyt esillä oleva kysymys ei ole ollut keskustelujen kohteena neuvoteltaessa ja sovittaessa tulkittavana olevista työehtosopimusmääräyksistä. Niitä on valmisteltu sopimusosapuolten yhteisessä työryhmässä ja ne ovat saaneet lopullisen muotonsa työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä. Sopimusneuvotteluissa on päädytty jossakin määrin erilaiseen sopimukseen luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen lisäkorvauksista. Työsuojeluvaltuutetut eivät aiemmin olleet lisäkorvaukseen oikeutettuja ja heidän osaltaan neuvottelutulos oli kompromissi, joka varavaltuutettujen osalta oli aiemmin varapääluottamusmiehiin sovellettujen määräysten kaltainen. Uudessa sopimuksessa varaluottamusmiehille sovittiin kiinteä lisäkorvaus. Siihen liittyen sovittiin lisäkorvauksen maksamisesta niin, että luottamusmiehen lisäkorvausta ei makseta samaan aikaan sekä luottamusmiehelle että varaluottamusmiehelle.

Työsuojeluvaltuutetun lisäkorvausta koskevia määräyksiä on työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan pitkäaikaisesti ja vakiintuneesti sovellettu samalla tavalla kuin aiempia luottamusmiehen lisäkorvausta koskevia määräyksiä. Työsuojeluvaltuutetulle on maksettu lisäkorvausta niin kauan kuin työnantaja on ollut velvollinen maksamaan hänelle palkkaa. Toisin sanoen soveltamiskäytännössä ei ole katsottu, että työehtosopimuksen 32.6.4. määräyksen perusteella lisäkorvaus siirtyisi työsuojeluvaltuutetun oltua estyneenä kahden viikon ajan kokonaan varavaltuutetulle. Kohdan 5 katsottu on siten koskevan myös työsuojeluvaltuutettua. Määräysten tulkinnasta ei tältä osin ole ollut erimielisyystapauksia.

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo kantajan tulkinnan parhaiten vastaavan osapuolten erityisesti vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä ilmenevää tarkoitusta. A:lla on siten työehtosopimuksen 32 §:n määräysten nojalla oikeus kanteessa vaadittuun työsuojeluvaltuutetun lisäkorvaukseen.

Odotusajan palkkaa koskeva vaatimus

Odotusajan palkkaa koskeva vaatimus ei perustu työehtosopimuksen määräyksiin vaan työsopimuslain säännöksiin. Vaatimuksen tutkiminen ei työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Stora Enso Oyj on kieltäytynyt maksamasta A:lle työsuojeluvaltuutetun lisäkorvausta vedoten siihen, että A oli samaan aikaan toiminut pääluottamusmiehen sijaisena. Tuolta ajalta A:lle on maksettu varapääluottamusmiehen lisäkorvausta. Yhtiön on täytynyt ymmärtää, ettei sillä ilmoittamillaan perusteilla eikä muutoinkaan ole ollut oikeutta kieltäytyä vaadittua lisäkorvausta maksamasta. Yhtiön olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimusta, minkä vuoksi sen on maksettava hyvityssakkoa Paperiliitto ry:lle.

Kanteen perusteena olevaa työehtosopimuksen 32 §:n määräystä on sovellettu pitkäaikaisesti ja vakiintuneesti kantajan esittämällä tavalla. Metsäteollisuus ry:n olisi asiaan erimielisyysneuvotteluissa perehtyessään pitänyt havaita, ettei yhtiöllä ole ollut perustetta jättää maksamatta A:lle työehtosopimuksen mukaan kuuluvaa työsuojeluvaltuutetun lisäkorvausta, joten liiton olisi pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin yhtiön virheellisen menettelyn oikaisemiseksi. Kun näin ei ole tapahtunut, liitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Stora Enso Oyj ja Metsäteollisuus ry ovat jutun hävitessään velvollisia työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla korvaamaan Paperiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Kulujen kohtuulliseksi määräksi on arvioitu 1.000 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin jättää odotusajan palkkaa koskevan vaatimuksen työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n nojalla tutkimatta.

Työtuomioistuin vahvistaa, että Stora Enso Oyj on velvollinen maksamaan A:lle työsuojeluvaltuutetun lisäkorvauksen ajalta 10.7.2006-1.12.2006 ja velvoittaa Stora Enso Oyj:n maksamaan A:lle työsuojeluvaltuutetun korvausta mainitulta ajalta yhteensä 851,00 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 8.12.2006 lukien.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7 §:n perusteella Stora Enso Oyj:n maksamaan Paperiliitto ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 2.500 euroa ja työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella Metsäteollisuus ry:n maksamaan Paperiliitto ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä samoin 2.500 euroa.

Stora Enso Oyj ja Metsäteollisuus ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Paperiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 1.000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Vainio, Forsström, Vuorio ja Forsén jäseninä. Sihteeri on ollut Engblom.

Tuomio on yksimielinen.