Labor court finds fixed-term contracts without legal basis convert to indefinite terms and orders severance pay.

Yhtiö oli solminut asentajan kanssa seitsemän peräkkäistä määräaikaista työsopimusta. Kaikki työ yhtiön junanvaununvalmistuksessa ja konepajatoiminnassa oli järjestetty projekteiksi, joiden kestoon työsopimusten voimassaoloaika oli kytketty. Työntekijä oli tehnyt yhtiön toiminnan ydinalueeseen kuuluvia tehtäviä, jotka eivät liittyneet tuotantohuippujen tasaamiseen tai olleet muuten lyhytkestoisia. Työtä oli voitu tarjota yhdenjaksoisesti yli 3,5 vuodeksi. Määräaikaisten sopimusten solmimiselle ei katsottu olleen työsopimuslain mukaista perustetta, ja työsuhteen katsottiin olleen voimassa toistaiseksi.

Työsuhteen päättämiselle ei ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua taloudellista tai tuotannollista perustetta, kun viimeisen määräaikaisen työsopimuksen päättymisen aikoihin yhtiöön oli otettu samoihin tehtäviin kaksi uutta työntekijää toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin. (Äänestys korvauksen määrästä.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 34

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry

VASTAAJA

Teknologiateollisuus ry

KUULTAVA

Transtech Oy

ASIA

Työsuhteen perusteeton päättäminen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 29.1.2009

Jatkettu suullinen valmistelu 17.2.2009

Pääkäsittely 6.4.2009

KANNE

Vaatimukset

Kantaja on vaatinut, että työtuomioistuin:

velvoittaa kuultavan yhtiön suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa vastaavana korvauksena yhden kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli 2472,47 euroa (1 kk x 169 h x 14,63) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 28.5.2008 lukien,

velvoittaa kuultavan yhtiön suorittamaan korvauksena työsuhteen lain ja työehtosopimuksen vastaisesta päättämisestä työsopimuslain 12 luvun 2 §:n perusteiden mukaisesti 16 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli yhteensä 39.559,52 euroa (16 kk x 169 x 14,63) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen laskettuna haasteen tiedoksiantopäivästä lukien, ja

velvoittaa vastaajan ja kuultavan yhteisvastuullisesti korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut tässä asiassa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen laskettuna kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

A on työskennellyt Transtech Oy:n palveluksessa kuuden perättäisen määräaikaisen työsopimuksen perusteella. Määräaikaiset työsuhteet ovat alkaneet 17.11.2004, 3.7.2005, 1.8.2005, 11.9.2006, 19.2.2007 ja 17.4.2007. Kahta viimeistä työsopimusta A ei ole allekirjoittanut, koska on katsonut, että työsopimusten määräaikaisuudelle ei ole ollut perustetta. A:n työsuhde on päättynyt 28.5.2008 määräaikaisen työsopimuksen päättyessä.

A on työskennellyt yhtiön palveluksessa normaaleissa vaunun rakentamiseen ja vastaavaan liittyvissä työtehtävissä. Pakottavan lainsäännöksen perusteella hänen työsuhdettaan on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Työsopimusten määräaikaisuudelle ei ole missään vaiheessa ollut työsopimuslain mukaista perustetta, vaan työnantaja on työsuhteen alusta asti menetellyt virheellisesti solmiessaan määräaikaisia työsopimuksia. Työntekijöitä on koko ajan palkattu yhtiöön joko toistaiseksi voimassa oleviin tai määräaikaisiin työsuhteisiin täysin satunnaisesti.

Lisäksi työnantajan salliessa A:n työskennellä ilman määräaikaisen työsopimuksen allekirjoittamista työnantaja on vahvistanut, että työsopimussuhde jatkuu toistaiseksi voimassa olevana.

A:n työsopimuksen päättämiselle ei ole ollut työehtosopimuksen ja lain mukaista perustetta. Yhtiö ei ole myöskään työsopimusta päättäessään noudattanut irtisanomisaikaa.

Transtech Oy on A:n työsuhteen päättämisen jälkeen jatkuvasti palkannut uusia työntekijöitä sellaisiin työtehtäviin, joita A on yhtiön on työsuhteensa aikana tehnyt ja joita hän osaisi tehdä. Näin ollen yhtiöllä ei ollut taloudellista ja tuotannollista syytä työsopimuksen päättämiselle. Muun muassa B ja C on palkattu toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin asentajiksi 26.5.2008 eli samoihin tehtäviin kuin A.

Lisäksi tuli hitsaajia tehtäviin, joihin A olisi voitu kouluttaa. Osa hitsaajista tuli suoraan hitsauskurssilta, mikä osoittaa, että A olisi ollut jopa päivässä koulutettavissa hitaustehtäviin. Jos henkilöllä on pohjataito, kuten A:lla, niin hän voi suorittaa niin sanotut luokat eli hitsauskokeen vaikka saman tien.

A:lla on sähköasentajan ja rekka-autonkuljettajan koulutus. Varsinaista hitsauskokemusta ei ole, mutta ammattitaito on muuten niin korkea, että lyhyt hitsauskoulutus olisi riittänyt. B:llä ja C:llä on puuttunut koulutus työhön kokonaan, samoin alan työkokemus. A olisi pystynyt heidän tehtäviinsä suoraan ilman koulutusta. B:n ja C:n palkkaryhmä oli 5, A:n palkkaryhmä 8. Tämäkin kertoo ammattitaidosta.

A ei ole kieltäytynyt työskentelemässä muussa työaikamuodossa kuin päivävuorossa. Hän on ainoastaan esittänyt toivomuksen, että hän perhesyistä työskentelee mieluiten päivävuorossa. Sitä paitsi B ja C palkattiin nimenomaan päivätyöhön.

A ei ole kieltäytynyt hänelle tarjotusta koulutuksesta. A:lle ei ole missään vaiheessa kerrottu, että koulutukseen olisi pitänyt hakeutua työvoimatoimiston kautta.

A on ollut olkapääleikkauksessa 2.6.2008 ja sen johdosta sairauslomalla elokuun 2008 loppuun saakka. Koska työsuhde on päätetty muutamaa päivää ennen leikkausta, on työsuhteen päättämisen tosiasiallisena syynä ollut leikkaus ja siitä seurannut sairausloma. Yhtiön ohjeiden mukaisesti A oli ilmoittanut olkapääleikkauksesta lähimmälle esimiehelleen, työnjohtaja D:lle.

Olkapääleikkauksen ja pitkän sairausloman lisäksi toisena tosiasiallisena syynä A:n työsuhteen päättämiseen on ollut se, että A:n työsuhteen laatu oli riitautettu. Tällä työnantajan menettelyllä on merkitystä korvauksen määrän suuruutta arvioitaessa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Vastaaja ja kuultava ovat kiistäneet kanteen kokonaisuudessaan ja vaatineet, että työtuomioistuin velvoittaa kantajan korvaamaan vastaajan ja kuultavan yhteiset oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 30 päivän kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Transtech Oy:n liiketoiminta

Transtech Oy:n liiketoiminta jakautuu kahteen toisistaan poikkeavaan osaan: kiskokalustotuotantoon ja konepajatuotteiden sopimusvalmistukseen. Molempien tuotanto tapahtuu yhtiön tehtailla Kajaanin Otanmäessä, jossa myös A työskenteli.

Kiskokalustotuotannossa valmistetaan intercity- ja makuuvaunuja sekä tehdään esimerkiksi raitiovaunujen ja metrojunien peruskorjauksia. Konepajatuotteiden sopimusvalmistuksessa valmistetaan keskiraskaita hitsattuja metallirakenteita ja suoritetaan niiden pintakäsittelyä sekä varustellaan ja testataan niitä käyttövalmiiksi tuotteiksi.

Vuonna 2007 liiketoimintaryhmät olivat liikevaihdoltaan yhtä suuria, noin 32 miljoonaa euroa kumpikin. Koko yhtiön henkilöstömäärä oli vuoden 2007 lopussa noin 440. Henkilöstömäärä vaihtelee huomattavasti. Esimerkiksi vuoden 2005 alun ja kesän 2008 välisenä aikana päättyi yhteensä 225 henkilön työsuhde joko irtisanomisen tai määräaikaisen työsuhteen päättymisen johdosta. Päättyneistä työsuhteista 105 oli kiskokalustotuotannon ja 120 konepajatuotannon puolella. Osalle työntekijöistä on voitu myöhemmin tarjota uudestaan työtä, usein varsien pitkien katkoksien jälkeen.

A:n määräaikaisten työsuhteiden aikana kiskokalustopuolella oli tuotannossa vain kahden asiakkaan tilauksia. VR Osakeyhtiölle toimitettiin kaksi vaunusarjaa ja Helsingin kaupungin liikennelaitokselle metrojen ja raitiovaunujen peruskorjauksia. Kiskokalustopuolen liiketoiminta on hyvin projektiluonteista. Uuden vaunusarjan tuotannon saaminen täyteen vauhtiin kestää yleensä noin vuoden tilauksen saamisesta laskettuna, joten kiskokalustopuolen työntekijätarve on yleensä kohtuullisella varmuudella ennakoitavissa pitkäksi aikaa eteenpäin kulloinkin olemassa olevien tilausten perusteella.

Erimielisyysmuistioissa riidattomiksi todetut seikat

A:n työsuhteen luonnetta ja sen päättymistä koskien liittojen käsittelyyn on alistettu kaksi erimielisyysmuistiota, jotka on päivätty 7.5.2007 ja 18.6.2008. Työsuhteiden määräaikaisuutta koskevat kysymykset on liittojen välillä ja liittoja lopullisesti sitovasti ratkaistu 7.5.2007 päivätyn erimielisyysmuistion yhteydessä, vaikkakin liitot jäivät A:n työsuhteiden määräaikaisuuksien perusteista erimielisiksi. Liitot totesivat kuitenkin yksimielisesti, että työsopimuslain mukaan määräaikaisen työsuhteen päättyminen voidaan sitoa esimerkiksi tietyn työn valmistumiseen tai ruuhkahuipun tasaantumiseen, ja että työnantajan noudattama tapa määritellä määräaikaisten työsopimusten kesto on siten lähtökohtaisesti työsopimuslain mukainen. Työehtosopimuksen 31 §:stä seuraa, ettei työtuomioistuimessa voida riitauttaa seikkoja, joista paikalliset osapuolet jo muistiota laatiessaan ovat olleet yksimielisiä.

Työsopimus 19.11.2004

A otettiin 19.11.2004 allekirjoitetulla työsopimuksella tekemään VR:n tilaamia makuuvaunuja. Kyseessä oli uusi vaunusarja, jonka tuotanto oli juuri alkamassa. Tammikuussa 2005 kiskokalustotuotannossa oli kaikkiaan 117 työntekijää. Saman vuoden elokuuhun mennessä työntekijöiden määrä laski 71:een. Näistä 46:stä vähennetystä työntekijästä vain 14 kyettiin sijoittamaan uudelleen konepajan puolelle, loppujen 32:n työntekijän työsuhde päättyi tai heidät lomautettiin.

Työnantajalla oli työsopimuksen solmimishetkellä käytettävissä olleiden tietojen perusteella perusteltu aihe olettaa, ettei A:lle tarjolla oleva tehtävä ole pysyvä. Työvoiman tarve vaunuprojektin eri vaiheissa kyetään ennakoimaan jo ennen kuin varsinainen tuotanto on edes alkanut.

Työsopimus 30.6.2005

Makuuvaunutuotanto keskeytettiin kesällä 2005 neljäksi viikoksi vuosilomista johtuen. Koska kantajalle ei juuri ollut ehtinyt kertyä vuosilomaa, hänelle tarjottiin heinäkuun ajaksi työtä Helsingistä metrovaunujen infojärjestelmän asennusprojektissa. Infojärjestelmän asennustyö kesti kaksi kesää, kesät 2005 ja 2006. Työtä voitiin tehdä vain keskikesällä, jolloin metrovaunuja on harvennettujen aikataulujen vuoksi tavallista enemmän varikolla. Transtech Oy:llä ei työsopimusta solmittaessa ollut menossa muita vastaavia projekteja eikä sellaisia ollut näköpiirissäkään.

Työsopimus 1.8.2005

Tällä työsopimuksella A otettiin takaisin edellä mainittuun makuuvaunuprojektiin. Makuuvaunuprojekti päättyi asteittain syyskuuhun 2006 mennessä, jolloin viimeiset tilatut vaunut luovutettiin asiakkaalle. A:n osalta viimeinen työpäivä projektissa oli 7.9.2006.

Tämän määräaikaisuuden alkaessa elokuussa 2005 kiskokalustopuolella oli 81 työntekijää. Projektin valmistumisen myötä osaston työntekijämäärä putosi lokakuuhun 2006 mennessä 35:een. Kiskokalustotuotannosta vapautuneista työntekijöistä vain 22 kyettiin sijoittamaan uudelleen konepajan puolelle, loppujen 27 työntekijän työsuhde jouduttiin päättämään kokonaan.

A työskenteli kiskokalustotuotannossa mekaanisena varustelijana ja sähkövarustelijana. Näissä tehtävissä työvoiman tarpeen vähennys oli edellä kerrottua kiskokalustotuotannon kokonaistilannetta vastaava. Elokuussa 2005 varustelutehtävissä oli yhteensä 71 henkilöä ja lokakuussa 2006 enää 22 työntekijää. Varustelijoita kyettiin siirtämään konepajan puolelle suhteellisen huonosti. Konepajaprojekteihin uudelleensijoitetut olivat lähinnä osavalmistajia ja hitsaajia, jotka eivät siis olleet A:n osaamisalueita.

Työvoiman tarpeen vähentyminen oli työnantajan ennakoitavissa kohtuullisella todennäköisyydellä jo heinä-elokuussa 2005, kun määräaikaisuudesta sovittiin A:n kanssa. Työvoiman tarve A:n tehtävässä ei ollut pysyvä, joten työnantajalla oli perusteltu syy solmia hänen kanssaan määräaikainen työsopimus.

Työsopimuslaki ei edellytä, että määräaikainen työsopimus tehtäisiin koko ajalle, jolla työtä on tarjolla. Näin ollen sillä, että kantajalle tehtiin kaksi määräaikaista työsopimusta samaan makuuvaunuprojektiin, ei ole merkitystä .

Työsopimus 6.9.2006

Konepajatuotannon puolella aloitettiin elokuussa 2006 uutena tuotteena kaivosajoneuvojen varustelu alihankintana Normet Oy:lle. Tämän johdosta konepajalla tarvittiin syyskuussa lisätyövoimaa ja A:lle voitiin tarjota sieltä määräaikaista työtä.

Normet Oy oli Transtech Oy:lle kokonaan uusi asiakassuhde. Ensimmäinen tilaus käsitti vain yhdeksän ajoneuvon varustelun. Jatkotilauksista ei ollut varmuutta. Työsopimusta A:n kanssa solmittaessa projektissa oli tiedossa työtä vain lokakuun alkupuolelle saakka. Asiakkaan myöhempien lisätilausten ansiosta A kyettiin työllistämään projektissa joidenkin päivien katkoksia lukuun ottamatta helmikuuhun 2007 saakka.

Työsopimus 19.2.2007

Helmikuussa 2007 alkoi ICS04-projekti eli kaksikymmentä kaksikerroksista päivävaunua käsittävän tilauksen tuotanto. Viimeisen projektiin kuuluvan toimituksen arvioitiin tapahtuvan keväällä 2008. Arvio sittemmin on osoittautunut oikeaksi.

Työvoiman tarve projektissa ylipäätään ja erityisesti työvoiman tarve eri tehtävissä vaihtelee projektin kestäessä, jonka vuoksi projektiin otettujen määräaikaisten työntekijöiden työsuhde ei välttämättä kestä koko projektin kestoaikaa.

A otettiin ICS04-projektiin määräaikaiseen työsuhteeseen 19.2.2007 lukien. Pääluottamusmiehen kehotuksesta A ei kuitenkaan allekirjoittanut työsopimusta. Kyse ei ole työsopimuslain 6 luvun 5 §:ssä tarkoitetusta sopimussuhteen hiljaisesta pidennyksestä. Työnantaja tarjosi A:lle vain ja ainoastaan määräaikaista työsopimusta. Ottamalla tarjotun työn vastaan A samalla hyväksyi työnantajan tarjoamat ehdot aivan samalla tavoin kuin hän olisi allekirjoittanut kirjallisen työsopimuksen.

Työsopimus 17.4.2007

A siirtyi raitiovaunujen peruskorjaustyöhön RPK02-projektiin 17.4.2007 päivätyllä työsopimuksella. Perusteena määräaikaisuudelle oli, että projekti oli päättymässä elo-syyskuussa 2007. Työsopimuksen solmimishetkellä käytettävissä olleiden tietojen mukaan työnantajalla oli perusteltu aihe olettaa, ettei A:lle ole projektin päättyessä tarjolla vastaavaa tai muutakaan työtä.

A ei allekirjoittanut työsopimusta, mutta tässäkin tapauksessa työnantaja tarjosi A:lle työtä ainoastaan määräaikaisella sopimuksella.

Työsopimus 1.10.2007

Raitiovaunuprojektin päätyttyä A otettiin 1.10.2007 päivätyllä työsopimuksella ICS04-projektiin. Kyseessä oli sama projekti kuin 19.2.2007 päivätyssä työsopimuksessa tarkoitettu. Perusteena määräaikaisuudelle oli, että projekti oli päättymässä eli viimeiset toimitukset asiakkaalle hoidettiin keväällä 2008. Tämä arvio on myös toteutunut. Projekti loppui kokonaan 26.6.2008.

Kiskokalustotuotannon työntekijätarve oli tämän määräaikaisuuden alkaessa huipussaan eli työntekijöitä oli yhteensä 106. Määrä oli yli kaksinkertainen esimerkiksi verrattuna saman vuoden eli vuoden 2007 tammikuuhun. Projektin valmistumisen myötä työntekijämäärä laski heinäkuuhun 2008 mennessä kolmeentoista. Mekaanisten ja sähkövarustelijoiden määrä, joka siis sisältyy edellä mainittuihin lukuihin, oli syyskuussa 2007 yhteensä 72 ja heinäkuussa 2008 enää 13.

Kiskokalustotuotannosta näiden kymmenen kuukauden aikana vähennetyistä 93:stä työntekijästä 47 kyettiin sijoittamaan uudelleen konepajan projekteihin. Työsuhde päättyi 46:n henkilön kohdalla, näiden joukossa A.

Tuotannolliset ja taloudelliset irtisanomisperusteet

Työnantajalla olisi toukokuussa 2008 ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaiset tuotannolliset ja taloudelliset perusteet päättää A:n työsuhde irtisanomalla. Näin ollen kanteen vaatimuskohta 2 tulee hylätä siinäkin tapauksessa, että työtuomioistuin katsoisi A:n olleen toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa.

ICS04 –projektin työvoiman tarve väheni asteittain tammi- ja toukokuun 2008 välisenä aikana. Työn vähetessä määräaikaisia työsuhteita päätettiin. Ennen A:ta ICS04 –projektin varustelutehtävissä päättyi 13 määräaikaista työsuhdetta. Ajalla 1.1. – 31.5.2008 koko tehtaalla päättyi yhteensä 27 työsuhdetta. Uusia työntekijöitä ei sanottuna aikana palkattu.

A:lle tarjolla oleva työ oli vähentynyt pysyvästi ja olennaisesti. Ainoa toukokuussa 2008 näköpiirissä ollut kiskokalustopuolen työ oli elokuun 2008 lopussa alkamassa ollut tavaravaunuprojekti. Työntekijöiltä siinä edellytettävä osaaminen poikkeaa olennaisesti henkilöliikennevaunujen valmistuksesta. Tavaravaunuprojekteihin sisältyy olennaisesti vähemmän varustelutyötä kuin henkilövaunuihin. Talon ulkopuolelta projektiin on palkattu ainoastaan joitakin hitsareita, jota työtä A ei ole tehnyt ja johon häntä ei myöskään olisi voitu kouluttaa.

A:ta ei olisi voitu sijoittaa niihin tehtäviin, joihin keväällä 2008 palkattiin työntekijöitä. Kaikki kyseessä olevat työtehtävät ovat vaativia tai erittäin vaativia ammattitöitä, joiden oppimisaika on yhdestä jopa neljään vuoteen. Kaikilla uusilla työntekijöillä on ollut tehtäviin joko alan ammattikoulutus tai riittävä työkokemus vastaavista tehtävistä.

ICS04-projektin päättymisen lähestyessä työnantaja tiedusteli tammikuussa 2008 kaikilta työttömyysuhan alaisilta työntekijöiltään koulutushalukkuutta mahdollisiin uusiin tehtäviin. A ei ollut halukas lähtemään hitsauskurssille. A ilmoitti olevansa entisten töiden lisäksi valmis ainoastaan putkisolun työhön. Koulutuksiin olisi lisäksi pitänyt hakea työvoimatoimistoon toimitettavilla lomakkeilla, joiden perusteella oppilasvalinnat tehtiin. A ei hakenut yhteenkään koulutukseen. Lisäksi A ilmoitti, ettei voi tehdä vuorotyötä. Kaikki tarjolla ollut työ oli kaksi- tai kolmivuorotyötä.

Tehtaalla tarjolla oleva työ on sittemmin vähentynyt entisestään. Työpaikalla aloitettiin 29.8.2008 yhteistoimintaneuvottelut, joiden päätyttyä 10.10.2008 työnantaja päätti 240 työntekijän vähentämisestä lomautuksin, päättämällä määräaikaisia työsuhteita sekä keskeyttämällä vuokratyövoiman käyttö.

Työnantajalla ei ollut tietoa A:n olkapääleikkauksesta siinä vaiheessa, kun jouduttiin toteamaan määräaikaisen työsuhteen päättyvän sovitun työn (projektin) tullessa tehdyksi. Leikkauksella ja A:n työsuhteen päättymisellä ei ole minkäänlaista yhteyttä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Määräaikaiset työsopimukset (7 kpl).

2.Luettelot Transtech Oy:ssä 1.1.2008-31.5. ja 1.6.-30.9.2008 alkaneista työsuhteista ja vuokramiehistä.

3. Koulutuskysely.

4. Kaaviot.

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Erimielisyysmuistio 7.5.2007.

2. Muistioneuvottelujen pöytäkirja 4/08 (ote) ja sen liite B.

3. Työsopimus 1.10.2007.

4. Asiakirja, joka on päivätty 25.6.2008 ”Eronneet 1.1.-31.5.2008”.

5. Välittömien työntekijöiden kuormitus 2001 - 2007 ja sen liite Mekaaniset varustelijat kuormitus, teema: työnantajan käsitys työvoiman tarpeesta 27.5.2005 sekä määräaikaisia työsopimuksia 30.6.2005 ja 1.8.2005 tehtäessä.

6. Kapasiteetti 2005 - 2008 ja sen liite Mekaaniset varustelijat kuormitus.

7. Kutsu koulutusinfoon 16.1.2008.

8. Koulutuskysely 16.1.2008.

Kantajan henkilötodistelu

1. A.

2. Pääluottamusmies E.

3.Aiempi pääluottamusmies F.

Vastaajan henkilötodistelu

1. G, tuotantopäällikkö.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

1. Erimielisyys ja A:n työsuhdetiedot

Transtech Oy on solminut sähköasentaja A:n kanssa seitsemän peräkkäistä määräaikaista työsopimusta, jotka ovat alkaneet 17.11.2004, 3.7.2005, 1.8.2005, 11.9.2006, 19.2.2007, 17.4.2007 ja 1.10.2007. Kunkin työsopimusten kestoksi on määritelty jokin projekti. A:n työsuhde on päättynyt 28.5.2008, kun yhtiö ei ole enää tehnyt hänen kanssaan uutta työsopimusta.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko A:n määräaikaisten työsopimusten solmimiselle ollut työsopimuslain mukaista perustetta, vai onko työsuhteen on katsottava olleen voimassa toistaiseksi.

Vastauksessa on vedottu työehtosopimukseen osallisten liittojen välillä käydyissä erimielisyysneuvotteluissa saavutettuun yhteiseen käsitykseen Transtech Oy:ssä noudatetusta käytännöstä. Työtuomioistuimelle jätetyn, 28.4.2008 laaditun pöytäkirjan mukaan liittojen kannanotto on kuitenkin koskenut vain tapaa, jolla määräaikaisten työsopimusten kesto on määritelty. A:n määräaikaisten työsopimusten perusteesta liitot sen sijaan ovat jääneet erimielisiksi.

Mikäli työsuhde katsottaisiin toistaiseksi voimassa olevaksi, osapuolet ovat erimielisiä siitä, onko työsuhteen päättämiselle ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty taloudellinen ja tuotannollinen peruste. Vastaajan mukaan A:n viimeisen määräaikaisen työsopimuksen päättyessä yhtiössä ei ole ollut tarjolla A:lle hänen ammattitaitonsa ja työkokemuksensa huomioon ottaen sopivia työtehtäviä.

2. Työsopimusten määräaikaisuus

2.1. Määräaikaisuuden perustetta koskeva näyttö

Vastaajan nimeämänä todistajana on kuultu tuotantopäällikkö G:tä. Kantajan nimeäminä todistajina on kuultu pääluottamusmies E:tä ja pääluottamusmiehenä aiemmin toiminutta F:ää. Lisäksi on kuultu A:ta todistelutarkoituksessa.

Kirjallisen näytön perusteella on selvitetty, että määräaikaisia työsopimuksia on ollut yhteensä seitsemän, ja ne ovat ajoittuneet noin kolmen ja puolen vuoden ajalle. Määräaikaisuuden perusteena on ollut työskentely projekteissa. Määräaikaisen työn kestäessä on saatettu tehdä toinen, lyhytaikainen sopimus eri projektiin liittyen, ja sen päätyttyä on solmittu uusi sopimus alkuperäiseen projektiin.

Viimeinen projekti, jossa A on työskennellyt, on koskenut kaksikerroksisten junanvaunujen valmistusta. Tätä koskeva sopimus on tehty 19.2.2007, joskin A on kieltäytynyt allekirjoittamasta sopimusta katsottuaan, ettei sen määräaikaisuudelle ole perustetta. Työsopimuslomakkeen mukaan työsuhde kestää niin kauan kuin työtä projektissa on tarjolla. Määräaikaisuuden perusteluksi on merkitty tuotannon huipun tasaus tiedossa olevan tilauskannan mukaisesti. Tästä projektista A on 23.4.2007 siirtynyt raitiovaunujen varustelua koskevaan projektiin, josta hän palannut junanvaunujen valmistukseen 1.10.2007 tehdyllä, viimeiseksi jääneellä määräaikaisella sopimuksella.

Todistaja G:n mukaan yhtiön noudattamassa käytännössä yli kuukauden kestävistä komennuksista laaditaan erillinen työsopimus. Kaikki työ Transtech Oy:ssä on organisoitu projekteiksi. G on selostanut tämän järjestelyn taustalla olevia tekijöitä. Kiskokalustotuotannossa työvoiman tarve vaihtelee huomattavasti tuotantoprosessin eri vaiheissa. Suunnitteluvaihe kestää vuodesta puoleentoista, jonka jälkeen asiakas tekee ratkaisun tilauksesta. Tässä vaiheessa on mahdollista arvioida melko tarkasti työvoiman tarve tuotannon eri vaiheissa, mutta vain kyseisen tilauksen osalta. Konepajatuotantoa harjoitetaankin G:n mukaan osaksi nimenomaan siitä syystä, että yhtiön toiminta ei olisi pelkän kiskokalustotuotannon varassa. Tuotannon määrän arviointi ja siihen liittyvä työvoiman tarpeen arviointi on G:n mukaan erityisen hankalaa myös sen vuoksi, että yhtiöllä on ollut kiskokalustopuolella käytännössä vain kaksi asiakasta, VR ja Helsingin kaupungin liikennelaitos.

Todistaja G on vielä kertonut, että yhtiössä on ollut erilaisia työvoiman käytön muotoja eli toistaiseksi voimassa olevia ja määräaikaisia työsuhteita, työvoiman vuokrausta ja alihankintaa. Määräaikaiset työsopimukset ovat G:n mukaan liittyneet työvoiman tarpeen voimakkaaseen vaihteluun. Hänen kertomuksestaan ei kuitenkaan ole käynyt ilmi, minkä kriteerien perusteella työnantaja on palkannut jotkut työntekijät vakinaisiin ja toiset työntekijät määräaikaisiin työsuhteisiin.

A sekä todistajat E ja F ovat kertoneet, että heille on jäänyt epäselväksi, millä perusteilla työnantaja päätti siitä, otettiinko tietty työntekijä määräaikaiseen vai toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen.

Asiassa kuullut todistajat ovat kertoneet A:n ammattitaidon ja työkokemuksen korkeasta tasosta ja monipuolisuudesta. A itse on arvioinut, että hän olisi kyennyt tekemään kaikkia tehtäviä hitsaustyötä lukuun ottamatta, johon hän tosin olisi ollut valmis kouluttautumaan. E:n mukaan komennustyöt, joita A:kin siis on tehnyt, ovat erittäin vaativia tehtäviä, koska niissä joutuu tekemään itsenäisiä ratkaisuja, toisin kuin perustyössä linjalla. F on arvioinut, että A olisi pystynyt tekemään kaikkia muita tehtäviä paitsi hitsausta ja maalaustöitä. Myös G:n on kuvaillut A:ta osaavaksi työntekijäksi ja kertonut, että esimerkiksi komennustyö metrovaunuprojektissa on ollut vaativaa ammattityötä. Esimerkkinä tehtävästä, jota A:lle ei olisi voitu ammattitaidon puuttumisen vuoksi tarjota, G on maininnut sorvaustyön.

2.2. Määräaikaisuuden perusteen arviointi ja johtopäätökset

Transtech Oy on perustellut määräaikaisten työsopimusten käyttöä työn määrän ja työvoiman tarpeen voimakkaalla vaihtelulla yhtiössä. Kirjallisina todisteina esitetyistä tilauskantaa ja työvoimamääriä kuvaavista tilastoista sekä todistaja G:n kertomuksesta onkin ilmennyt, että vaihtelu on nyt kyseessä olevana ajanjaksona ollut merkittävää. Työtä on kuitenkin ollut tarjolla jatkuvasti, ja uusia työntekijöitä on A:n määräaikaisten työsopimusten aikana ja myös keväällä ja kesällä 2008 palkattu toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin.

Sillä seikalla, että työnteko yhtiössä on järjestetty projekteiksi nimettyihin kokonaisuuksiin, ei sinänsä ole merkitystä määräaikaisuuden perusteita arvioitaessa. Olennaista on, onko A:lle ollut yhtiössä jatkuvasti ollut tarjolla työtä.

Yhtiö on pystynyt tarjoamaan A:lle työtä yhdenjaksoisesti kolmeksi ja puoleksi vuodeksi. A:n ammattitaito on ollut korkea ja monipuolinen. Hän on ollut kokenut ja itsenäiseen työskentelyyn pystyvä työntekijä. Työtehtävät, joita hän on tehnyt, ovat olleet yhtiön toiminnan ydinaluetta. Ne eivät ole liittyneet tuotantohuippujen tasaamiseen tai muihin lyhytkestoisiin työtehtäviin lukuun ottamatta kahta lyhytkestoista komennusta, joista on tehty sopimus pääasiallisen projektityön aikana ja joiden päätyttyä alkuperäistä sopimusta on jatkettu.

Asiaa kokonaisuutena arvioidessaan työtuomioistuin katsoo, ettei yhtiöllä ole ollut perusteltua aihetta olettaa, ettei A:lle ole enää tarjolla työtä yksittäisten projekteiksi nimettyjen työkokonaisuuksien päätyttyä. Ottamatta kantaa jokaiseen A:n kanssa tehtyyn sopimukseen erikseen työtuomioistuin toteaa, että ainakaan junanvaunujen valmistukseen 19.2.2007 solmitulle sopimukselle ja sen jälkeen tehdyille määräaikaisille työsopimuksille ei ole ollut työsopimuslain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettua perustetta. A:n työsuhteen on siten katsottava olleen voimassa sanotusta ajankohdasta lukien toistaiseksi.

3. Irtisanomisperusteen täyttyminen

3.1. Irtisanomisperustetta koskeva näyttö

Kantajan esittämästä kirjallisesta todistelusta sekä kaikkien todistajien kertomuksista on ilmennyt, että yhtiö on palkannut uutta työvoimaa tammikuun ja heinäkuun 2008 välisenä aikana. Osa työntekijöistä on ollut määräaikaisia harjoittelijoita ja osa on palkattu hitsaus- tai maalaustehtäviin. Osa näistä tehtävistä on ilmeisesti ollut sellaisia, joihin A:lla ei suoraan olisi ollut ammattitaitoa. A:n oman arvion mukaan hän olisi voitu suhteellisen lyhyellä koulutuksella voinut tehdä myös hitsaustyötä. Mitään koulutusta A:lle ei ollut tarjottu eikä mihinkään koulutukseen osallistumista ollut asetettu työn tarjoamisen ehdoksi.

Kirjallisesta todistelusta on ilmennyt myös, että B ja C -nimiset henkilöt on palkattu 26.5.2008 lukien mekaanisen asentajan tehtäviin meneillään olevaan autonkuljetusvaunuprojektiin. Heidät on palkattu suoraan toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin.

Todistajat E ja F ovat kertoneet, että heidän tietojensa mukaan B:n ja C:n ammattitaito ja työkokemus ei ollut ainakaan parempi kuin A:n. Myös vastaaja on myöntänyt, että B:n ja C:n työtehtäviä olisi sinänsä voitu tarjota A:lle hänen ammattitaitonsa ja työkokemuksensa huomioon ottaen. Syynä siihen, että työtä ei tarjottu A:lle, oli hänen ilmoituksensa, että hän toivoi työtä päivävuorossa. Toisaalta B ja A:kaan eivät lopulta aloittaneet vuorotyössä, vaan tekivät päivätyötä.

Todistaja G on kertonut, ettei osaa sanoa varmasti, onko A keskustellessaan vuorotyöasiasta henkilöstöpäällikön kanssa ymmärtänyt, että vuorokysymys saattaisi ratkaista, tarjotaanko hänelle enää töitä vai ei. G itse ei ollut käsitellyt tätä asiaa A:n kanssa.

A on kertonut, että hän ei ole mitenkään ehdottomasti kieltäytynyt muista työaikamuodoista kuin päivätyöstä. Hän on ainoastaan ilmoittanut, että päivätyö sopii hänelle lastenhoitojärjestelyjen vuoksi parhaiten ja että hän ei voi aloittaa vuorotyötä aivan lyhyellä varoitusajalla. Tämä oli tapahtunut talvella 2008, kun A:lle tarjottiin siirtymistä kahden päivän kuluttua alkavaan osavalmistustyöhön. A on myös kertonut työskennelleensä kahteen otteeseen Helsingissä. Tämä on käynyt päinsä, kun on ollut aikaa järjestää päivähoitoasiat.

Todistajat E ja F ovat kertoneet yhtiössä olevan tavallista, että joku sinänsä vuorotyötä tekevä työntekijä on toivonut esimerkiksi perhesyiden vuoksi voivansa työskennellä yksinomaan tietyssä vuorossa. Käytännössä nämä toivomukset on pääsääntöisesti pystytty toteuttamaan.

3.2. Irtisanomisperusteen arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus voidaan irtisanoa taloudellisella ja tuotannollisella perusteella vain, jos siihen on työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaiset perusteet. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Edelleen 2 momentin mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet tai töiden uudelleenjärjestelystä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä.

Lähes samaan aikaan kun A:n työsuhde päättyi, yhtiöön on palkattu toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin kaksi henkilöä, B ja C. Heidät on palkattu sellaisiin tehtäviin, joita yhtiönkin mukaan olisi voitu tarjota A:lle hänen ammattitaitonsa ja työkokemuksensa huomioon ottaen.

Yhtiö ei ole näyttänyt, että A olisi asettanut työnteon ehdottomaksi edellytykseksi työskentelyn pelkästään päivävuorossa tai kieltäytynyt ottamasta vastaan vuorotyötä. Näin ollen yhtiöllä ei ole ollut perustetta olla tarjoamatta A:lle niitä tehtäviä, joihin B ja C on palkattu.

Edellä esitetyistä syistä A:n työsuhteen päättämiselle ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n ja työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaisia perusteita.

4. Korvausvelvollisuus

A:n työsuhde on päätetty noudattamatta työehtosopimuksen mukaista yhden kuukauden irtisanomisaikaa. Hänellä on sen vuoksi oikeus vaatimaansa irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen. Vaatimuksen määrä on riidaton.

Transtech Oy on velvollinen maksamaan A:lle korvausta irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä. Irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n perusteella korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n nojalla. Koska kyse on ollut irtisanomisesta taloudellisella ja tuotannollisella perusteella, korvauksen suuruutta arvioitaessa otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän ja työnantajan olot yleensä ja muut niihin rinnastettavat seikat.

A:n työsuhde kesti noin 3,5 vuotta. Hän on työsuhteen päätyttyä ollut ensin sairauslomalla 6.8.2008 saakka ja lyhyehkön työttömyysjakson jälkeen työllistynyt ajaksi 6.10.2008 - 9.2.2009. Toisaalta Transtech Oy:n taloudellinen tilanne on huonontunut vuoden 2008 aikana merkittävästi, ja suuri osa henkilöstöstä on joko irtisanottu tai lomautettu. Myös yhtiöön otetut uudet työntekijät B ja C on todistaja G:n mukaan lomautettu marraskuussa 2008. A:lla puolestaan on ikänsä, koulutuksensa ja ammattitaitonsa perusteella hyvät mahdollisuudet työllistyä.

Näyttämättä sen sijaan on jäänyt, että määräaikaisuuden riitauttamisella tai A:n terveydentilaan liittyvillä seikoilla olisi ollut vaikutusta työsuhteen päättämiseen.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin on arvioinut kohtuullisen korvauksen määräksi kolmen kuukauden palkkaa vastaavat 7.417,41 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan korvauksesta on siltä osin kuin se on korvausta menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalain mukaisesta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. A:lle on esitetyn selvityksen mukaan maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen ja laskennallisen irtisanomisajan päättymisen jälkeiseltä ajalta 29.6.-29.9.2008 yhteensä 2.076,60 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta on vähennettävä 75 % edellä mainitulta ajalta maksettavasta työttömyyspäivärahasta eli 1.557,45 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 5.859,96 euroa.

Transtech Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän 1.557,45 euroa Työttömyysvakuutusrahastolle.

5. Oikeudenkäyntikulut

Teknologiateollisuus ry ja Transtech Oy ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla velvolliset korvaamaan Metallityöväen liitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on riidaton

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Transtech Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena työsopimuslain ja työehtosopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä työsopimuslain 12 luvun 2 §:n perusteiden mukaisesti kolmen kuukauden palkkaa vastaavan määrän vähennettynä Työttömyysvakuutusrahastolle maksettavalla määrällä eli yhteensä 5.859,96 euroa korkolain 4 §:n mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 22.9.2008 lukien.

Lisäksi Transtech Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa vastaavana korvauksena 2.472,47 euroa korkolain 4 §:n mukaisine korkoineen 28.5.2009 lukien.

Transtech Oy velvoitetaan vielä maksamaan Työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200118-123591) korvauksesta vähennetty määrä 1.557,45 euroa ja mainitulle summalle viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Transtech Oy ja Teknologiateollisuus ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 15.141,55 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Äimälä, Ahokas ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Engblom.

Jäsen Lehdon eriävä mielipide, johon jäsen Ahokas yhtyi:

Olen korvausvelvollisuutta lukuun ottamatta samaa mieltä kuin enemmistö. Korvausvelvollisuuden osalta lausun seuraavaa.

Vastaaja on myöntänyt, että sillä olisi ollut tarjota töitä A:lle. Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan yritykseen on palkattu uusia työntekijöitä toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin. Todistajina kuultujen E:n ja F:n mukaan uudet työntekijät eivät ole niin ammattitaitoisia kuin A. Syynä siihen, miksi A:n työsuhdetta ei ole jatkettu, on ollut se, että hän oli lastenhoitojärjestelyjen takia toivonut saavansa työtä päivävuorossa. Työnantaja on kuitenkin tiennyt, ettei päivätyö voi olla ehdoton edellytys, sillä A on työsuhteensa aikana ollut komennustöissä Helsingissä ja siten kokonaan poissa perheensä luota. Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 6 §:n 2 momentin 5) kohdan mukaan (232/2005) työnantajan on silloin, kun se on mahdollista, helpotettava työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista kiinnittämällä huomiota etenkin työjärjestelyihin. Perhesyyt on todistajina kuultujen E:n ja F:n mukaan yleensä otettu yrityksessä huomioon. Näin ei nyt kuitenkaan tehty.

Työnantajan menettely viittaa siihen, että työsuhteen jatkamatta jättämisen syynä olisivat henkilöstä johtuvat syyt. Kantaja onkin katsonut, että todellisina syinä työsuhteen päättymiselle ovat olleet A:n olkapäävaivat ja työsopimuksen määräaikaisuuden riitauttaminen. A:n työsuhdetta on kuitenkin jatkettu uudella määräaikaisella sopimuksella vielä riitauttamisen jälkeen. Myöskään olkapäävaivojen ei ole näytetty olevan työsuhteen todellisena päättymissyynä, vaikka työnantaja onkin niistä todistaja G:n mukaan tiennyt. Sen sijaan työnantajan ei ole näytetty tienneen A:n leikkauksesta. Työsuhteen päättämiseen liittyy kuitenkin henkilöön liittyviä piirteitä ottaen huomioon, että monipuolisesti ja korkeasti ammattitaitoinen työntekijä on vaihdettu ja että työnantaja on ollut haluton ottamaan huomioon A:n perheenhuoltovelvollisuutta. Lisäksi on otettava huomioon, ettei A:n ole edes väitetty antaneen mitään syytä työsuhteensa päättymiseen.

A:n työsuhde kesti noin 3,5 vuotta. Hän on työsuhteen päätyttyä ollut ensin sairauslomalla 6.8.2008 saakka ja lyhyehkön työttömyyden jälkeen työllistynyt 6.10.2008 – 9.2.2009. Tämän jälkeen hän on ollut työttömänä. A:lla on ikänsä, koulutuksensa ja ammattitaitonsa perusteella hyvät mahdollisuudet työllistyä. Käytännössä työllistyminen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ei kuitenkaan välttämättä ole helppoa.

A:lle työsuhteen päättymisestä aiheutunutta taloudellista vahinkoa arvioitaessa on otettava huomioon, että yhtiöön otetut uudet työntekijät on todistaja G:n mukaan lomautettu marraskuussa 2008. Myös muita työntekijöitä on irtisanottu tai lomautettu. Tämän vuoksi on mahdollista, että myös A olisi ammattitaitoisuudestaan huolimatta lomautettu. Työsuhde olisi kuitenkin jatkunut ja A:lla olisi ollut mahdollisuus päästä takaisin töihin uuden työn ilmaannuttua. Nyt tällaista mahdollisuutta ei ole.

Edellä olevan perusteella arvioin A:lle maksettavaksi kohtuulliseksi korvaukseksi noin kuuden kuukauden palkkaa vastaavan summan 14.800 euroa. Työsuhteen päättämiseen on liittynyt henkilöstä johtuvia piirteitä. Korvauksesta on tämän vuoksi vähennettävä 55 % kyseisellä ajalla maksetusta työttömyyspäivärahasta.