Labor court dismissed union's claim for collective vacation time reduction method violation and awarded damages to employer.

Työehtosopimuksen mukaan työajan lyhennysvapaa annetaan kahdeksana kokonaisena työvuorona ja lyhentämällä viikkotyöaikaa 36 tunnilla, ellei työnantajan ja työntekijän kesken toisin sovita. Yhtiö oli toteuttanut vapaan antamisen antamalla vapaata kaksi työvuoroa ja lyhentämällä päivittäistä työaikaa.

Yhtiö oli osoittanut sopineensa työajan lyhennysvapaan antamistavasta työntekijöidensä kanssa työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla. Näin ollen yhtiö ei näitä sopimuksia noudattaessaan ollut rikkonut työehtosopimusta. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 26

KANTAJA

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry

VASTAAJAT

Elintarviketeollisuusliitto ry

Antell-Leipomot Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 25.11.2008

Pääkäsittely 27.1.2009

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä ajaksi 5.4.2007 - 31.3.2010 solmitun leipomoiden työntekijöiden työehtosopimuksen osana noudatettavassa leipomoalan työajan lyhentämisestä tehdyssä sopimuksessa on sovittu vapaan antamisesta seuraavaa (4 §):

Kalenterivuoden aikana kertynyt vapaa on annettava työntekijälle viimeistään seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä, ellei paikallisesti toisin sovita. Vapaa annetaan työnantajan määräämänä ajankohtana. Vapaata annettaessa noudatetaan vähintään viikon ilmoitusaikaa, ellei paikallisesti toisin sovita.

Vapaan antaminen toteutetaan seuraavasti:

8 kokonaista työvuoroa ja 36 tuntia viikkotyöaikaa lyhentämällä, ellei työnantajan ja työntekijän kesken toisin sovita. Annettaessa työvuoro vapaata, katsotaan sen pituudeksi 8 tuntia, ellei toisin sovita.

Vapaan antamisesta tulee ensisijaisesti pyrkiä sopimaan. Työntekijän esityksestä sovitut tilapäiset poissaolot työstä ovat työajan lyhennystä ellei toisin sovita.

Jos työntekijän työsuhde päättyy, eikä vapaata ole siihen mennessä annettu, maksetaan työntekijälle kertynyttä vapaata vastaava palkka tuntipalkan mukaan.

Jos työntekijälle työsuhteen päättyessä on annettu liikaa vapaata, saa työnantaja pidättää tätä vastaavan palkan työntekijän lopputilistä.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Antell-Leipomot Oy:n menettelevän leipomoalan työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen vastaisesti jättäessään antamatta kalenterivuoden aikana kertyneen 100 tunnin työajanlyhennysvapaan 8 kokonaisena työvuorona ja 36 tuntia viikkotyöaikaa lyhentämällä, vaikka työnantajan ja yksittäisten työntekijöiden kesken ei ole toisin sovittu,

tuomitsee Antell-Leipomot Oy:n maksamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Elintarviketeollisuusliitto ry:n maksamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Antell-Leipomot Oy:n ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua siitä, kun työtuomioistuimen tuomio on asiassa annettu.

Perusteet

Antell-Leipomot Oy:n leipomoissa tehdään 8 tunnin työpäivää ja 40 tunnin työviikkoa. Työnantaja antaa työehtosopimuksen mukaiset työajan lyhennysvapaat, 100 tuntia vuodessa, siten, että työntekijällä on kalenterivuodessa kaksi työajan lyhennyspäivää "pekkaspäivää" ja loput 84 tuntia annetaan lyhentämällä päivittäistä työaikaa puolella tunnilla.

Työajan lyhentämistä leipomoalalla koskevan sopimuksen mukaan pääsääntö vapaan antamisessa on 8 kokonaista työvuoroa, jonka pituudeksi katsotaan 8 tuntia, sekä 36 tuntia viikkotyöaikaa 1yhentämällä. Tästä pääsäännöstä voidaan poiketa, mikäli työnantaja ja työntekijä toisin sopivat. Työajan lyhennyssopimuksen mukaan vapaan antamisesta tulee ensisijaisesti pyrkiä sopimaan. Työehtosopimuksen tekstistä käy ilmi, että työnantajan ja työntekijän tulisi vuosittain sopia työajan lyhennysvapaan antamisesta ja mikäli yhteisymmärrystä ei synny, niin työnantaja toteuttaa työajan lyhennysvapaan antamalla vapaaksi 8 kokonaista työvuoroa ja 36 tuntia vapaata lyhentämällä viikkotyöaikaa. Asianosaisliitot ovat yksimielisiä siitä, että työajan lyhennysvapaat on annettava edellä todetulla työehtosopimuksen pääsäännön mukaisella tavalla, ellei työntekijän ja työnantajan kesken toisin sovita.

Koska yhtiön työntekijät ovat kukin kohdaltaan ilmoittaneet, etteivät he ole sopineet työehtosopimuksen pääsäännöstä poikkeavasta työajan lyhennysvapaiden antamisesta, yhtiö rikkoo työehtosopimuksena noudatettavaa työajan lyhennyssopimusta määrätessään kertyneen työajan lyhennysvapaan pidettäväksi edellä kerrotulla tavalla. Työehtosopimuksena voimassaolevan työajan 1yhennystä koskevan sopimuksen teksti on selkeä, joten yhtiön on pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä.

Elintarviketeollisuusliitto ry on liittoneuvotteluissa nojautunut työnantajan väitteeseen siitä, että asiasta olisi sovittu työnantajan ja kunkin työntekijän kesken. Koska Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n taholta on liittoneuvotteluissa tuotu esille, että työntekijät kiistävät tällaisia sopimuksia tehneensä, työnantajaliiton olisi tullut vaatia yhtiöltä yksilöidyt selvitykset työnantajan väitteen tueksi. Kun Elintarviketeollisuusliitto ry on hyväksynyt työnantajan menettelyn pyrkimättäkään asiaa yksilöidysti selvittämään, niin se on laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Elintarviketeollisuusliitto ry ja Antell-Leipomot Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Elintarviketeollisuusliitto ry ja Antell-Leipomot Oy ovat lisäksi vaatineet Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Antell-Leipomot Oy on sopinut työntekijöidensä kanssa työajan lyhennysvapaiden antamisesta. Sopimusta ryhdyttiin soveltamaan yhtiön Oulun yksiköissä 1.11.1993 lukien. Työajan lyhennysjärjestelyä ei ole sovittu kokeiluksi eikä määräaikaiseksi järjestelyksi missään yhtiön toimipisteessä. Järjestely sovittiin toistaiseksi voimassaolevaksi ja osaksi työsopimusta. Nivalassa sopimusta alettiin soveltaa vuonna 1996 yritysoston jälkeen. Yhtiön Rovaniemen yksikkö ryhtyi soveltamaan tehtyä sopimusta sen toiminnan käynnistymisen alusta alkaen vuonna 1996. Samassa yhteydessä osana sopimusta sovittiin, että täydet kaksi työajan lyhennysvapaapäivää pyritään sijoittamaan viikonlopun yhteyteen ja työntekijän toivomaan ajankohtaan. Sopimusajankohdan jälkeen työsuhteensa aloittaneiden työntekijöiden kanssa työajan lyhentämisestä nykyisen mallin mukaisesti on sovittu työsopimusta tehtäessä.

Työajan lyhentämisestä tehtyjen sopimusten 1991, 1994 ja 2003 mukainen sopiminen merkitsee yhtäältä sopimista työajan lyhennysvapaan antamisen toteuttamistavasta. Ellei tästä päästä sopimukseen, toteutetaan vapaan antaminen pääsäännön mukaisesti lyhentämällä viikkotyöaikaa 8 kokonaista työvuoroa ja 36 tuntia. Toisaalta sopiminen tarkoittaa työajan lyhennysvapaan antamisen ajankohdasta sopimisen ensisijaisuutta. Ellei tästä päästä sopimukseen, työnantaja määrää lyhennysvapaan ajankohdan. Sovittaessa työajan lyhennysvapaan toteuttamistavasta työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella on sopimus voimassa toistaiseksi, ellei sitä ole tehty määräajaksi. Työajan lyhentämistä koskevien sopimusten teksteistä tai vallitsevasta käytännöstä ei mitenkään käy ilmi, että työnantajan ja työntekijän tulisi vuosittain sopia työajan lyhennysvapaista niiltä osin, kun kyse on lyhennysvapaan antamisen toteuttamistavasta.

Yhtiön työntekijöidensä kanssa solmima työajan lyhennyssopimus on ollut voimassa lähes 15 vuotta eikä sen voimassaoloa ole työntekijöiden taholta kyseenalaistettu. Kuvaavaa sopimiselle on, että helatorstai liitettiin osaksi lyhennysvapaiden antamisjärjestelyä nimenomaan työntekijäpuolen ehdotuksesta. Kun huomioidaan sopimuksen voimassaolon pituus, voidaan perustellusti katsoa, että työajan lyhennysvapaiden antamistavasta on muodostunut yhtiössä vakiintunut pitkäaikainen käytäntö, josta on muodostunut työsuhteen ehto.

Yhtiö ei ole rikkonut tieten työehtosopimusta, vaan se on toiminut kussakin toimipaikassaan työnantajan ja työntekijöiden välisen sopimuksen mukaisesti.

Elintarviketeollisuusliitto ry on osaltaan riittävästi selvittänyt paikalliseen sopimiseen liittyviä tapahtumia. Työnantajaliitto ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Vaatimuskirjelmä 6.5.2008

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Kopio kalvopohjasta 27.3.1994

2. Työajan lyhentämistä leipomoalalla koskeva sopimus 1991, 1994 ja 2003

3. Kutsu 28.9.1993

4. F:n laskelma 31.10.1994

5. Nivalan Leipä Oy:n hallituksen kokouksen 22.8.1995 esityslista ja pöytäkirja

6. Johtoryhmän kokouksen 11.10.1993 pöytäkirjan kopio

7. Yhtiön työajanlyhennystavan jatkamisen kannattaminen 5.9.2008

8. Todistukset 28.8. ja 1.9.2008

9. Todistukset 2.9.2008

10. Todistukset 2., 4. ja 5.9.2008

11. Todistukset 28. ja 29.8.2008 sekä 1.9.2008

12. Yhtiön työajanlyhennystavan jatkamisen kannattaminen 5.9.2008

13. Todistus 28.8.2008

Kantajan henkilötodistelu

1. Entinen palkkasihteeri A

2. Pääluottamusmies B

Vastaajien henkilötodistelu

1. Entinen toimitusjohtaja C

2. Toimialapäällikkö D

3. Johtaja E

4. Toimitusjohtaja F

5. Tuotantojohtaja G

6. Pakkaaja-leipuri H

7. Leipuri I

8. Siivooja J

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Leipomoiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on sovittu työajan lyhentämisestä 100 tunnilla vuodessa siten, että kalenterivuoden aikana kertynyt vapaa annetaan kahdeksana kokonaisena työvuorona ja lyhentämällä viikkotyöaikaa 36 tuntia, ellei työnantajan ja työntekijän kesken toisin sovita.

Antell-Leipomot Oy:n leipomoissa työnantaja on antanut työehtosopimuksen mukaiset työajan lyhennysvapaat siten, että työntekijällä on kaksi työajan lyhennyspäivää kalenterivuodessa ja loput 84 tuntia on annettu lyhentämällä päivittäistä työaikaa puolella tunnilla.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko työehtosopimuspöytäkirjan pääsäännöstä poikkeavasta työajan lyhennysvapaiden antamistavasta sovittu yhtiön ja työntekijöiden kesken työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla.

Työehtosopimuksen mukainen toisin sopiminen

Työtuomioistuimessa on kuultu työajan lyhennysmääräysten taustasta ja tarkoituksesta sopimusneuvotteluihin palkansaajapuolella osallistunutta SEL:n entistä palkkasihteeriä A:ta ja työnantajapuolen neuvottelijoita, entistä toimitusjohtajaa C:tä, toimialapäällikkö D:tä ja johtaja E:tä.

Todistajien mukaan palkansaajapuolen vaatimuksena neuvotteluissa oli ollut saada koko työajan lyhennys 12,5 päivää kokonaisina vapaapäivinä. Työnantajapuoli sen sijaan tavoitteli lyhennysvapaan antamista joustavasti lyhennettynä työaikana. Neuvotteluissa saavutettiin kompromissi vapaan antamisesta 8 kokonaisena päivänä ja 36 lyhennystuntina.

A:n mukaan leipomoalalla neuvottelut lyhennysvapaan antamisesta olivat erittäin vaikeat. Neuvottelujen lopputulos kuvastaa sopijaliittojen yhteistä tahtoa. Sopimus tarkoitettiin sitovaksi niin, että työpaikan perusjärjestelmä määräytyy työehtosopimuksen mukaan eikä sitä saa työpaikalla vesittää. Jos sovittu järjestelmä ei olisi ollut sitova, sitä ei todistajan mukaan olisi noudattanut yksikään leipomo. Määräykseen otettu sopimismahdollisuus tarkoitti sitä, että jos työntekijä henkilökohtaisista syistä haluaisi muunlaista järjestelyä, siitä voitaisiin sopia. Kysymys voi olla vain sopimisesta yksittäistapauksittain.

A:n mukaan käytännössä leipomoissa on noudatettu työehtosopimuksessa sovittua pääsääntöä antamalla vapaata 8 kokonaista työvuoroa ja lyhentämällä 36 tuntia viikkotyöaikaa. Tällaisesta koko järjestelmää koskevasta asiasta ei alalla ole aiemmin ollut yhtään riitatapausta.

C on kertonut toimineensa työnantajaliiton palveluksessa 1974-2002. Hänen mukaansa työehtosopimuksen mukainen järjestelmä on ensisijainen. Kuitenkin työnantajan ja työntekijän välillä voidaan sopia sekä vapaan toteuttamistavasta että sen antamisajankohdasta. Kysymys ei ole kollektiivisesta sopimisesta vaan sopimuksesta työnantajan ja yksittäisen työntekijän välillä. Myös työpaikan kaikki työntekijät voivat yksilöllisesti sopia vapaan antamistavasta. Sopimusneuvotteluissa ei ollut edes esillä, että kaikilla työpaikoilla tulisi noudattaa työehtosopimuksen mukaista järjestelmää.

Edelleen C:n mukaan paikallisena sopimuksena lyhennysvapaan antamistavasta tehty sopimus on voimassa työehtosopimuskaudesta toiseen. Ne ovat muutettavissa samalla tavalla kuin muutkin työsuhteen ehdot. Ellei asiasta ole yksilökohtaisesti toisin sovittu, niin silloin tulee noudattaa työehtosopimuksen mukaista pääsääntöä. Asiaan liittyvät oikeudelliset kysymykset eivät olleet lainkaan esillä työehtosopimusneuvotteluissa. Alan käytäntö leipomoissa muotoutui pitkälti pääsäännön mukaiseksi, mutta myös muunlasia sovellutuksia asiasta toisin sopimalla esiintyi. Alalla on satoja leipomoja eikä niistä kaikista ole ollut tietoja käytettävissä. Asiasta ei ole ollut aiemmin riitatapauksia.

D:n mukaan työehtosopimuspöytäkirjan riidanalainen määräys otettiin neuvotteluissa sopimukseen sovittaen yhteen työnantajien ja työntekijäpuolen näkökantoja. Työehtosopimus sallii lyhennysvapaan antamisesta sopimisen työnantajan ja työntekijän välillä. Tätä sopimisoikeutta ei ole mitenkään rajoitettu. Työnantaja voi tehdä siten sopimuksen vaikka työpaikan jokaisen työntekijän kanssa. Paikallisen sopimisoikeuden laajuutta ei työehtosopimusneuvotteluissa käyty tarkemmin läpi. Todistaja ei ole kuullut vaatimuksesta, että sopimuksen voisi tehdä vain vuodeksi kerrallaan. Leipomoalalla on yleistä, että on sovittu lyhyemmästä työviikosta esimerkiksi siten, että tehdään 37,5 tunnin työviikkoja läpi vuoden, jolloin täyttyy sovittu sadan vuotuisen tunnin työajan lyhennys.

E:n mukaan työnantajaliitolla on viisi työehtosopimusta SEL ry:n kanssa. Niissä kaikissa on samanlainen määräys sopimisesta. Niitä on sovellettu niin, että lyhennysvapaan antamistavasta voidaan sopia työntekijän kanssa vapaasti ja myös toistaiseksi. Tämän jutun yhteydessä on ensimmäisen kerran väitetty, että sopimus olisi mahdollista tehdä vain vuodeksi. Aikanaan sopimusneuvotteluissa tällainen rajoitus ei ollut esillä. Jos tällaista olisi tarkoitettu, olisi se kirjoitettu näkyviin työehtosopimusmääräykseen tai sen soveltamisohjeisiin. 1980-luvulla oli käyty soveltamisohjeneuvotteluja, eikä silloinkaan tällainen rajoitus ollut esillä. Sopimukset ovat voimassa toistaiseksi ja ne ovat työsuhteen ehtoja. Mistään sopimusten voimassaolon rajoituksesta tai niiden irtisanomisesta ei työehtosopimusneuvotteluissa ollut edes neuvoteltu.

Työajan lyhennysvapaiden antamisesta sopiminen Antell-Leipomot Oy:ssä

Työtuomioistuimelle on esitetty pääluottamusmiehen ja 38 muun työntekijän 6.5.2008 päivätty kirjallinen vaatimus työajan lyhennysvapaiden antamisesta työehtosopimuksessa sovitulla tavalla. Toisaalta vastaajapuoli on jättänyt osin samojen työntekijöiden allekirjoittamia ilmoituksia, joiden mukaan he kannattavat yhtiössä sovellettua työajan lyhennystapaa myös jatkossa. Kaksi työntekijää on ilmoittanut kirjallisesti sopineensa työajan lyhentämistavasta 7.10.1993 henkilökunnalle järjestetyssä tilaisuudessa ja jotkut työntekijät olivat ilmoituksensa mukaan työsopimusta solmittaessa hyväksyneet yhtiössä sovelletun työajan lyhennystavan.

F on vielä kertonut, että vuonna 2002 helatorstaiviikon kompensointitarve poistui ja kompensointiin käytetty työajan lyhennyspäivä sovittiin käytettäväksi päivittäisen työajan lyhentämiseen.

Yhtiön tuotantojohtaja G on vastaavasti kertonut, että yhtiön Rovaniemen toimipistettä avattaessa käytiin kaikkien uusien työntekijöiden kanssa työsopimuksia solmittaessa läpi yhtiön noudattama käytäntö työajan lyhennysten antamistavasta, jonka kaikki työntekijät hyväksyivät. Pääluottamusmies on vaatinut kokonaisina vapaapäivinä pidettävien pekkasien lisäämistä, mutta esitystä ei ole voitu liian kalliina hyväksyä.

Yhtiön Oulun yksikössä pakkaaja-leipurina toiminut H ja leipurina työskennellyt I ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, että työajan lyhennysten antamiskäytäntö yhtiössä perustuu työntekijöiden vuonna 1993 tekemään päätökseen. Toimitusjohtaja oli esitellyt oman ehdotuksensa, minkä jälkeen työntekijät olivat keskenään asiaa pohdittuaan päättäneet sen hyväksyä. Todistajat eivät muistaneet, oliko esillä vaihtoehtoja eivätkä myöskään sitä, miksi he olivat työnantajan esityksen hyväksyneet. I:n mukaan asia liittyi ilmeisesti vallinneeseen taloudelliseen tilanteeseen. H oli allekirjoittanut kantajan työtuomioistuimelle esittämän vaatimuksen, kun pääluottamusmies oli kysynyt, haluaisiko hän pekkasia.

Yhtiössä 1.11.2007 lukien siivoojana työskennellyt J on kertonut, että työajan lyhennysvapaat otettiin esille ja niistä sovittiin jo työhaastattelussa. Todistaja oli itse kysynyt asiaa. Todistajan mukaan myös eräs toinen samaan aikaan työhön tullut henkilö oli kertonut keskustelleensa asiasta samalla tavalla.

Arviointi ja johtopäätökset

Leipomoalan työehtosopimuksessa sovitun pääsäännön mukaan työajan lyhennys toteutetaan antamalla vapaata 8 kokonaista työvuoroa ja lyhentämällä viikkotyöaikaa 36 tunnilla. Tästä antamistavasta ei ole mahdollista poiketa paikallisilla työehtosopimuksilla, mutta työnantaja ja työntekijä voivat keskenään sopia muusta lyhennysvapaan antamistavasta. Työehtosopimusosapuolet eivät ole tarkemmin sopineet työehtosopimuksen mukaisen sopimisoikeuden laajuudesta tai sopimuksen voimassaolosta.

Se, että toisin sopimisen mahdollisuus on rajattu kollektiivisen sopimisen ulkopuolelle, on sopusoinnussa sen kanssa, mitä A:n ja myös C ovat todistajina kertoneet sopijaosapuolten tarkoituksesta sopimusta solmittaessa. Sopimuksessa sovittiin neuvottelujen jälkeen poikkeuksesta yleiseen käytäntöön, jonka mukaan työajan lyhennys annetaan täysinä työpäivinä. Tulos oli kompromissi, jota kollektiivisin sopimuksin ei voinut paikallisesti muuttaa, mutta antoi mahdollisuuden ottaa yksilöllisiä tarpeita huomioon.

Toisaalta työehtosopimuksessa ei ole sovittu mistään rajoituksista sopia lyhennysvapaiden antamisesta työsopimusosapuolten kesken. Tämä on tosiasiallisesti antanut mahdollisuuden koko työpaikan tai työyksikön kattaville sopimusjärjestelyille, jotka ovat muistuttaneet sitä, mitä kollektiivisin sopimuksin olisi voitu sopia. Vaikka tämä ei ehkä ole vastannut sopijapuolten alkuperäistä tarkoitusta, käytännössä järjestelyt ovat esitetyn selvityksen mukaan olleet yleisiä ja jo pitkään erimielisyydettä sovellettuja.

Antell-Leipomot Oy:n eri leipomoissa on vuosina 1993 - 1996 työntekijöille edellä kerrotuin tavoin esitetty tarjous sopia työajan lyhennysvapaiden antamistavasta. Työntekijät ovat silloin tuon tarjouksen hyväksyneet. Yhtiön palvelukseen tämän jälkeen tulleiden työntekijöiden kanssa on työhönoton yhteydessä esitelty lyhennysvapaakäytäntö ja työntekijät ovat sen työsopimuksen ehtona sopimuksen tehdessään hyväksyneet.

Pääluottamusmies B on kertonut, että hänen kanssaan ei ollut työajan lyhennysvapaista sovittu. Kuitenkin myös B:n työsuhteessa yhtiön yleistä käytäntöä on sovellettu useita vuosia ennen asian riitauttamista. Pitkään jatkunut yksiselitteinen ja poikkeukseton soveltaminen osoittaa myös B:n hyväksyneen työnantajan noudattaman lyhennysvapaiden antamiskäytännön työsuhteensa ehdoksi.

Työehtosopimuksen mukaan vapaan antamisesta tulee ensisijaisesti pyrkiä sopimaan. Kysymys on tällöin siitä, milloin kunakin vuonna ansaitut vapaat käytännössä pidetään. Kuitenkaan työehtosopimuksesta ei ole johdettavissa rajoitusta sille, että lyhennysvapaan antamisen periaatteista voidaan sopia niin, että sopimus on voimassa toistaiseksi.

Nyt kysymyksessä olevat sopimukset on tehty työehtosopimukseen sisältyvän valtuutuksen nojalla. Kun asian käsittelyn yhteydessä ei ole edes väitetty, että näin sovitut työsuhteen ehdot olisivat tulleet noudatettaviksi työehtosopimuksen osana, ne eivät ole olleet irtisanottavissa paikallista työehtosopimusta koskevien sääntöjen mukaisesti. Työtuomioistuimella ei ole tämän asian yhteydessä perusteita ottaa kantaa siihen, voisivatko tällaiset sopimukset olla työsopimuksen ehtoina erikseen irtisanottavissa.

Yhteenvetona työtuomioistuin toteaa, että Antell-Leipomot Oy on osoittanut sopineensa työajan lyhennysvapaan antamistavasta työntekijöidensä kanssa työehtosopimuksen sallimalla tavalla. Näin ollen se ei ole näitä sopimuksia noudattaessaan rikkonut työehtosopimusta. Vastaavasti myöskään Elintarviketeollisuusliitto ry ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Antell-Leipomot Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 3.880 euroa. Kantaja on paljoksunut vaatimuksen määrää 2.000 euroa ylittäviltä osin.

Vastaajien vaatimus perustuu työtuomioistuimelle esitettyyn erittelyyn asian ajamiseksi suoritetuista toimenpiteistä ja niistä aiheutuneista kustannuksista. Suoritettuja toimenpiteitä on sinänsä pidettävä aiheellisina. Ottaen huomioon asian laatu ja myös se, että asiaa on hoitanut Elintarviketeollisuusliitto ry:n puolesta sen palveluksessa oleva lakimies, on korvausvaatimusta kuitenkin pidettävä liian suurena. Kohtuullinen korvauksen määrä kuluineen on 2.430 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Antell-Leipomot Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.430 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Sutela, Forsström, Ahokas ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevan jäsen Ahokkaan lausunto:

Työajan lyhentämistä leipomoalalla koskevan sopimuksen 2003 4 kohdassa on määräykset vapaata annettaessa noudatettavasta ilmoitusajasta, joita noudatetaan, ellei paikallisesti toisin sovita ja kertyneen vapaan antamisesta kahdeksana kokonaisena työvuorona ja lyhentämällä viikkotyöaikaa 36 tuntia, ellei työnantajan ja työntekijän kesken toisin sovita.

Työehtosopimusosapuolten kertomukset työajanlyhennystavoitteiden erilaisuudesta ja neuvottelujen vaikeudesta huomioon ottaen sopimuksen sanamuoto voidaan olettaa tarkoin harkituksi. Määräykseen kirjattujen erilaisten toisin sopimisen menettelyjen tulkinnasta ovat sekä palkansaaja- että työnantajapuolen todistajat kertoneet yhtäpitävästi, että työehtosopimuksen pääsäännöstä poikkeavasta vapaan antamisesta on sovittava nimenomaisesti kunkin työntekijän kanssa erikseen.

Vuonna 1993 koko henkilöstön kanssa tehdystä sopimuksesta saatu selvitys viittaa vahvasti kollektiivisopimiseen, ja sen työehtosopimuksenmukaisuuden selvittäminen on siten ollut perusteltua. Sopimusaikana vallinneesta taloustilanteesta johtuen työntekijöillä oli myös ollut perusteita olettaa, että kysymyksessä olisi ollut tilapäinen säästösopimus. Sopimuksesta käydyissä keskusteluissa mukana olleet ja todistajina kuullut työntekijät ovat kuitenkin olleet tietoisia työehtosopimusmääräyksistä ja myös oman käsityksensä mukaan osallisena sopimuksessa. Näyttöä ei myöskään ole siitä, että kukaan sopimuksen tekemisessä mukana olleista olisi vuosien 1993 – 2005 aikana vedonnut sen tilapäisluonteeseen tai vuosittaiseen uusimistarpeeseen. Työajanlyhennyssopimuksen ja sen toistakymmentä vuotta jatkuneen soveltamisen hyväksyneiden työntekijöiden osalta yhdynkin enemmistön näkemykseen siitä, että heidän voidaan katsoa sopineen työajanlyhennyksen antamistavasta työantajansa kanssa.

Mainitun sopimuksen syntymisen jälkeen yhtiön palvelukseen tulleiden työntekijöiden osalta näyttövelvollisuus yksilöllisistä sopimuksista on niihin vetoavalla työnantajalla. Työnantajaa edustaneiden F:n ja G:n mukaan toisin sopiminen tapahtuu kertomalla yhtiön käytäntö automaattisesti kaikille uusille työntekijöille. Vuoden 1993 jälkeen palvelukseen tulleista työntekijöistä pääluottamusmiehenä toiminut B on itsensä lisäksi maininnut kaksi muuta henkilöä, joiden kanssa asiasta ei olisi sovittu. J puolestaan kertoi itse erikseen kysyneensä asiasta. Mahdollisia kirjallisia työsopimuksia ei työtuomioistuimelle ole esitetty.

Edellä mainitun perusteella katson jääneen näyttämättä, että kaikkien Antell-Leipomot Oy:n palvelukseen vuoden 1993 työajanlyhennyssopimuksen tekemisen jälkeen tulleiden työntekijöiden kanssa olisi erikseen sovittu työehtosopimuksen pääsäännöstä poikkeavasta työajanlyhennyksen antamisesta. Näin ollen niillä työntekijöillä, joiden kanssa asiasta ei ole erikseen muuta sovittu, on oikeus työehtosopimuksen pääsäännön mukaisesti saada vuotuinen 100 tunnin työajanlyhennysvapaansa 8 kokonaisena työvuorona ja lyhentämällä viikkotyöaikaa 36 tunnilla.

Tuomitsen Antell-Leipomot Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla ja ottaen huomioon työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 7 §:n hyvityssakkoja koskevan määräyksen maksamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 500 euroa.

Elintarviketeollisuusliitto ry on jäsenyritystään ohjeistaessaan voinut tukeutua paitsi jäsenyritykseltä saamaansa tietoon myös määräyksen sanamuotoon, joka ei nimenomaisesti vaadi työnantajan ja työntekijän välisiltä sopimuksilta tiettyä muotoa. Katsonkin jääneen näyttämättä, että Elintarviketeollisuusliitto ry olisi laiminlyönyt asiassa työehtosopimuslain mukaan sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Velvoitan Antell-Leipomot Oy:n jutun hävitessään korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi arvioimallani 3.000 eurolla.