Labor court dismisses claim for higher pay based on disputed job difficulty assessment under public service agreement.

Kysymys alueellisessa ympäristökeskuksessa työskennelleen tarkastajan tehtävän vaativuusarvioinnin virkaehtosopimuksenmukaisuudesta.

Kysymys myös työtuomioistuimen toimivallasta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 136

KANTAJA

Tarkastaja A

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Virkaehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 21.9.2009

Pääkäsittely 3.11.2009

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Ympäristöministeriön ja muiden ohella Palkansaajajärjestö Pardia ry:n välillä 10.12.2004 tehdyssä alueellisten ympäristökeskusten henkilöstöön 1.12.2003 lukien sovellettavaa uutta palkkausjärjestelmää koskevassa tarkentavassa virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset

3 § Palkkausperusteet

Virkamiehen ja työntekijän palkka muodostuu 4 §:n mukaisesta tehtävän vaativuuteen perustuvasta palkanosasta (myöhemmin tehtäväkohtainen palkanosa), 5 §:n mukaisesta henkilökohtaiseen suoriutumiseen perustuvasta palkanosasta (myöhemmin henkilökohtainen palkanosa), 7 §:n mukaisesta kokemusosasta, 13 §:n mukaisista lisistä ja 14 §:n mukaisesta siirtymälisästä tai 8 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa takuupalkasta ja 13 §:n 1 ja 3 momentin mukaisista lisistä.

4 § Tehtäväkohtainen palkanosa

Tehtävien vaativuus arvioidaan alueellisissa ympäristökeskuksissa sovellettavalla tehtävien vaativuusarviointijärjestelmällä. Tehtäväkohtaisen palkanosan määrä kullakin vaativuustasolla ilmenee liitteenä 1 olevasta palkkataulukosta.

Tehtävien vaativuustekijät ovat 1) tehtävän luonne, 2) toimivalta ja vastuu, 3) vuorovaikutus ja yhteistyö sekä 4) tehtävään liittyvä fyysinen kuormitus ja työolosuhteet.

Tehtävästä laaditaan tehtävänkuva yhdenmukaisten perusteiden ja ohjeiden mukaisesti. Tehtävän vaativuutta tarkastellaan esimiehen ja tehtävää hoitavan henkilön välisessä kehityskeskustelussa vuosittain tai tehtävän oleellisesti muuttuessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tehtävän vaativuuden arvioi työnantajan ja henkilöstön edustajista koostuva alueellisen ympäristökeskuksen arviointiryhmä. Arviointiryhmä tekee ehdotuksen työnantajalle tehtävän vaativuustasosta. Aloitteen tehtävän vaativuuden arvioinnista voi tehdä esimies, asianomainen henkilö tai häntä edustava luottamusmies.

Työnantaja vahvistaa arvioinnin ja päättää tehtävän vaativuustasosta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa valtiovarainministeriön maksamaan hänelle takautuvasti 1.9.2004 alkaen tai siitä lähtien, kun palkkasaatavat eivät ole vanhentuneet, maksetun palkan ja hänen vaatimiensa Columbus -tehtävien vaativuusarviointijärjestelmän käsikirjan alla mainittujen kohtien edellyttämien pisteytysten mukaan määräytyvän palkan erotuksen seuraavasti:

käsikirjan kohdan 2.1 (toiminnan itsenäisyys) tason 3,5 mukaiset 35 pistettä tulee olla tason 4 mukaiset 40 pistettä,

käsikirjan kohdan 2.2 (vastuu) tason 3 mukaiset 30 pistettä tulee olla tason 3,5 mukaiset 35 pistettä,

ja että käsikirjan kohdan 4.1 (fyysinen kuormitus/työolot) mukaiset 0 pistettä tulee olla tason 1,5 mukaiset 20 pistettä.

Edellä mainittujen palkanerotusten yhteismäärälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukainen viivästyskorko kanteen vireilletulopäivästä lukien.

A on edelleen vaatinut vahvistettavaksi, että Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen päätöksen 27.3.2006 mukaiset, käsikirjan vaativuustekijöitä 1.3 ja 1.4/1.5 koskevat korotukset tulevat voimaan takautuvasti 1.9.2004 alkaen.

A on lisäksi vaatinut valtiovarainministeriön velvoittamista korvaamaan hänen asianosaiskulunsa ja oikeudenkäyntikulunsa, joille kummallekin on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukainen viivästyskorko siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Tarkentavan virkaehtosopimuksen 4 § määrää, että tehtävien vaativuus arvioidaan alueellisissa ympäristökeskuksissa sovellettavalla tehtävien vaativuusarviointijärjestelmällä. Sovellettava järjestelmä on Columbus-järjestelmä, jota ei mainita nimeltä virkaehtosopimuksessa. Tehtävien vaativuuden arvioinnissa noudatetaan Columbus -tehtävien vaativuusarviointijärjestelmän käsikirjaa. Columbus –tehtävien vaativuusarviointijärjestelmän käsikirja ei ole mikään suositusluontoinen asiakirja, vaan se on lainsäädännöstä johdettu ja viranomaista velvoittava asiakirja. Columbus–järjestelmän ydinajatus on, että tehtävän eri osa-alueiden vaatimukset pisteytetään kukin erikseen, toisistaan tai tehtävän haltijasta riippumattomasti ja sen jälkeen lasketaan yhteen osatekijöiden pistemäärät. Näin saatu kokonaispistemäärä osoittaa kunkin tehtävän vaativuustason tietyn porrastuksen mukaisesti.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen johtaja on ohjeistuksillaan pyrkinyt vaikuttamaan uuteen palkkausjärjestelmään siirryttäessä useiden henkilöiden vaativuustasoon. Vaikka arviointiryhmä onkin pyrkinyt ottamaan huomioon saamansa ohjeistuksen, ei johtaja ole ollut tyytyväinen arviointiryhmän viimeiseen esitykseen siirryttäessä uuteen palkkausjärjestelmään. Johtaja on muuttanut arviointiryhmän esittämiä pisteytyksiä useiden kymmenien alakohtien osalta siten, että se on vaikuttanut lähes kahdenkymmenen tehtävän vaativuustasoon. Johtaja on määritellyt ensiksi kullekin tehtävälle mieleisensä vaativuustason tehtävää hoitavan henkilön mukaan ja vasta sen jälkeen päättänyt alakohtaisista pisteytyksistä, joilla haluttuun lopputulokseen päästään.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen päätöksessä 27.3.2006 ei ole mainintaa, että hyväksytyt korotukset tulevat voimaan takautuvasti 1.9.2004 alkaen. Kyseessä lienee vahinko, koska kyseiset korotukset eivät nostaneet A:n tehtävän vaativuustasoa eikä siten myöskään palkkausta. Päätöksessä oleva puute on nyt korjattava.

Käsikirjan kohdassa 2.1 toiminnan itsenäisyys A:lle on vahvistettu arvo 3,5, josta ei ole sanallista kuvausta käsikirjassa, vaan se sijoittuu sanallisesti kuvattujen kohtien 3 ja 4 puoliväliin. A vaatii, että hänelle vahvistetaan tason 4 mukaiset 40 pistettä, joka käsikirjan mukaan edellyttää, että tehtävänhaltija päättää itsenäisesti eri työvaiheiden suorittamisesta, säännösten tai menetelmien soveltamisesta ja tulkinnasta. Ohjaus tai ohjeistus ovat viitteellisiä ja ratkaisut edellyttävät monipuolista harkintaa ja useiden tietolähteiden käyttöä.

A:n tehtävä metsätalouden valvonnassa on edellyttänyt yli 10 vuoden ajan sellaisten lausuntojen esittelemistä, joissa vesilakia valvova viranomainen ottaa kantaa muun muassa tietyn toimenpiteen laillisuuteen ja luvanvaraisuuteen. Tason 4 määrittely koskee kaikkia esittelijöitä. Jos näin ei olisi tarkoitettu, siitä olisi pitänyt olla ohjeistus käsikirjassa. Kun tällaista ohjeistusta ei ole, kyseinen käsikirjan kohta koskee kaikkia esittelijöitä, koska jokaisen esittelijän itsenäisyys on samanlainen. Esittelijän tehtävän itsenäisyys ei riipu yksinomaan työnantajan määrittelyistä, vaan perustuu ja on johdettavissa perustuslain 118 §:stä.

Käsikirjan kohdasta 2.2 vastuu A on vaatinut arvoa 3,5 (35 pistettä), mutta hänelle on vahvistettu tason 3 vaatimusten mukainen arvo 3 (30 pistettä). Koska mahdollisista vesilain soveltamista koskevista Vaasan hallinto-oikeuden ja KHO:n ratkaisuista tulee valtakunnallisesti vesilain soveltamista ohjaavia päätöksiä, tehtäviin kuuluu yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden esittelyä.

Päätöksessään palkkausta koskevasta erimielisyydestä 13.12.2004 ympäristökeskuksen johtaja ei mitenkään perustellut vaatimuksen hylkäämistä kohdan 4.1 osalta. Sen sijaan päätöksessään 27.3.2003 hän perusteli arvoa nolla saman tehtävänkuvan perusteella siten, että maastokäynneillä on mahdollisuus normaalia huolellisuutta ja varovaisuutta noudattaen välttyä tapaturmilta. Jatkuvaa tai toistuvaa onnettomuusriskiä ei esiinny, minkä johdosta hän ei nähnyt perustetta pistemäärän nostamiseen. Johtajan perustelut arvolle 0 eivät perustu tosiasioihin. Toiseksi, jos A:n kohdalla käytettyä perustetta olisi käytetty tasapuolisesti kaikkien kohdalla, ei yli yhden meneviä arvoja olisi voitu käyttää lainkaan. Kuitenkaan tuota perustetta ei ole käytetty useiden muiden kohdalla, joten väistämättä syntyy epäilys syrjinnän käsillä olosta.

Virkaehtosopimukseen osallinen Palkansaajajärjestö Pardia ry on kieltäytynyt ajamasta kannetta.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on ensisijaisesti vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.

Valtiovarainministeriö on lisäksi vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Oikeudenkäyntiväite

Alueellisissa ympäristökeskuksissa 1.12.2003 lukien sovellettavan palkkausjärjestelmän pisteytyksistä tai muista yksityiskohdista ei ole sovittu tarkentavassa virkaehtosopimuksessa ja työehtosopimuksessa. Tehtävien vaativuusarviointijärjestelmän (Columbus) käsikirja ei ole tarkentavan virkaehtosopimuksen ja työehtosopimuksen osa, joten kanteeseen sisältyvissä vaatimuksissa ei ole kysymys työtuomioistuimesta annetun lain (646/1974 muut. 8.4.1994/252) 1 §:n mukaisesta tarkentavan virkaehtosopimuksen ja työehtosopimuksen soveltamiseen liittyvästä riita-asiasta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen tehtävän vaativuutta koskevaan päätökseen 27.3.2006 viitaten korotukset perustuvat tehtävien vaativuuden arviointikäsikirjan 15.12.2003 mukaisesti vaativuustekijä 1.2:n (syvyys/erityisasiantuntemus) tason nousuun (vahvistettu tasoksi 4) ja vaativuustekijä 1.3/1.4:n (koulutus/työkokemus) tason nousuun (vahvistettu tasoksi 3). Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen lausunnon 22.1.2009 mukaan kantajan tehtävän vaativuustaso on korotettu vaativuustasolle yhdeksän (9) 1.9.2004 lukien ja korotus on pantu 31.05.2005 maksuun takautuvasti 1.9.2004 lukien.

Jos kanne menestyisi ja siitä tulisi rahallisia vaikutuksia, niin silloin korotukset tulisivat takautuvasti maksettaviksi 1.9.2004 lukien.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen arviointiryhmän pöytäkirjan 5.3.2006 mukaan on kantajan tehtävän toiminnan itsenäisyys katsottu sijoittuvan vaativuuskäsikirjan asianomaisen kohdan pisteiden 3 ja 4 välille. Arviointiryhmän mukaan tehtävä ei ole tehtävänkuvasta saatavan selvityksen mukaan sellainen, että siinä olisi elementtejä antaa pisteitä kohdan 4 perusteella. Kantajan tehtävän vaativuusarviointi vastaa vaativuustekijä 2.1:n (toiminnan itsenäisyys) osalta hyvin Pohjois-Karjalan sisäisiä vaativuudenarviointeja sekä alueellisten ympäristökeskusten vaativuudenarviointeja teknikkojen ja rakennusmestareiden tehtäväryhmän sisäisessä vertailussa. Vaativuusarviointi on vaativuusarviointikäsikirjan 15.12.2003 mukainen ja Pohjois-Karjalan arviointilinjausten mukainen.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen päätöksessä 27.3.2006 todetaan, että tehtävä on normaali valmistelijan/esittelijän vastuu, minkä johdosta Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen johtaja ei ole kyseisen päätöksen mukaan nähnyt perustetta pistemäärän nostamiseen. Kantajan vaatimus vaativuustekijä 2.2:n (vastuu) nostamisesta tasolle 3,5 ei ole Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen tehtävien vaativuusarviointeja koskevien linjausten mukainen. Vaativuusarviointi on vaativuusarviointikäsikirjan 15.12.2003 mukainen ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen arviointilinjausten mukainen. Kanteessa on mainittu joitakin henkilöitä, jotka olivat tasolla 3,5. Heillä oli kuitenkin jokin laajempi tehtävä, jolla oli vaikutuksia taloudellisesti tai yhteiskunnallisesti. Heillä on voinut olla myös laajempi esittely- tai ratkaisutehtävä, jolloin vastuun taso oli ylempänä. A:ta ei siten ole syrjitty.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen lausunnosta ilmenevät ympäristökeskuksen sisäisten vaativuusarviointien vertailu sekä kaikkien alueellisten ympäristökeskusten arviointien yhteenvetovertailut teknikkojen ja rakennusmestareiden tehtäväryhmän sisällä tuovat selvästi esiin sen, että Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen päätös 27.3.2006 kantajan tehtävän vaativuudesta perustuu tehtävien vaativuusarvioinnin käsikirjaan 15.12.2003. Kantajan tehtävän vaativuusarvioinnissa voidaan katsoa noudatetun Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen sisäisiä arviointilinjauksia ja sen lisäksi tehtävän vaativuusarvioinnin voidaan katsoa vastaavan kantajan tehtäväryhmässä (rakennusmestarit ja teknikot) tehtyjä valtakunnallisia vaativuusarviointeja.

A:N LAUSUMA OIKEUDENKÄYNTIVÄITTEEN JOHDOSTA

Tarkentavassa virkaehtosopimuksessa on sovittu palkkausjärjestelmän pisteytyksistä ja muista yksityiskohdista. Tarkentavalla virkaehtosopimuksella on Columbus-järjestelmä otettu käyttöön. Valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin mukaan virkamiesten palvelussuhteen ehdoista on voimassa, mitä niistä virkaehtosopimuksilla määrätään. Sovellettavan lain mukaan virkamiesten palvelussuhteen ehdoista, joihin kuuluvat myös palkkaehdot, ei voi sopia muuten kuin virkaehtosopimuksella. Sellainen on valtion virkaehtosopimuslain 3 §:n 1 momentin nojalla myös tarkentava virkaehtosopimus.

Puheena olevan virkaehtosopimuksen johdanto-osan mukaan kyseessä on tarkentava virkaehtosopimus ja työehtosopimus alueellisten ympäristökeskusten henkilöstöön sovellettavasta uudesta palkkausjärjestelmästä 1.12.2003 lukien. Kyseisellä sopimuksella on siten sovittu alueellisten ympäristökeskusten henkilöstöön sovellettavasta uudesta palkkausjärjestelmästä, jota on sovellettu 1.12.2003 lukien.

Vaikka tarkentavassa virkaehtosopimuksessa ei olekaan mainittu uuden palkkausjärjestelmän nimeä, jolla palkkausperusteet määritellään, on kyseessä Columbus-järjestelmä. Osoituksena siitä ovat myös kyseisen tarkentavan virkaehtosopimuksen 4 §:n 1 ja 2 momenttien määräykset. Virkaehtosopimuksen 4 §:n 1 momentin mukaan tehtävien vaativuus arvioidaan alueellisissa ympäristökeskuksissa sovellettavalla tehtävien vaativuusarviointijärjestelmällä. Tehtäväkohtaisen palkanosan määrä kullakin vaativuustasolla ilmenee sopimuksen liitteenä olevasta palkkataulukosta. Virkaehtosopimuksen 4 §:n 2 momentin mukaan tehtävien vaativuustekijät ovat 1) tehtävän luonne, 2) toimivalta ja vastuu, 3) vuorovaikutus ja yhteistyö sekä 4) tehtävään liittyvä fyysinen kuormitus ja työolosuhteet. Mainitut vaativuustekijät vastaavat tarkasti Columbus-järjestelmän käsikirjaa, kuten myös 1 momentissa mainitusta, sopimuksen liitteenä 1 olevasta palkkataulukosta ilmenevät kutakin tehtävän vaativuustasoa vastaavat pistemäärät.

Työtuomioistuimen tulee tutkia ja ratkaista kanteessa esitetyt vaatimukset kaikilta osin, koska se on ainoa toimivaltainen tuomioistuin ratkaisemaan puheena olevia palkkausta koskevia vaatimuksia. Muussa tapauksessa perusoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin lukeutuva oikeus pääsystä toimivaltaiseen tuomioistuimeen oikeuksia ja velvollisuuksia koskevassa asiassa ei toteudu.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Columbus -tehtävien vaativuusarviointijärjestelmän käsikirja 15.12.2003.

2. Päätös tehtävän vaativuudesta 27.3.2006.

3. Pöytäkirja välittömästä neuvonpidosta 9.5.2005.

4. Päätös tehtävän vaativuudesta 29.3.2007.

5. Tarkastaja B:n tehtävänkuva.

6. Ilmoitus 1.1.2008 lukien avoinna olevasta henkilöstösihteerin virasta.

7. Kuvia maastotarkastuksilla esiintyvistä olosuhteista.

8. Sähköpostiviesti 11.6.2007.

9. Taulukko 3.4.2007.

10. A:n tehtävänkuvat 20.2.2006 ja 21.2.2007.

11. Riskiarviointi, A 8.5.2008.

12. Yhteenveto maastotyöskentelypäivistä 2004-2008.

13. Pohjois-Karjalan kartta.

14. Valokuvat maastokäynneiltä.

15. A:n sairauskertomus.

16. A:n lomapoissaolot 2004-2008.

17. A:n muut poissaolot 2004-2008.

18. Kymmenen tehtävänkuvaa.

19. Tutkimusraportti luonnonvarat ja maaseutu.

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen lausunto 22.1.2009 (lukuun ottamatta lausunnon liitettä 1).

Kantajan henkilötodistelu

1. Tarkastaja A.

2. Luottamusmies C.

3. Biologi Arvo D.

Vastaajan henkilötodistelu

1. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen johtaja E.

2. Hallintopäällikkö F.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Tarkentavassa virkaehtosopimuksessa alueellisten ympäristökeskusten henkilöstöön sovellettavasta uudesta palkkausjärjestelmästä on muun ohella sovittu, että virkamiehen palkka muodostuu tehtävän vaativuuteen perustuvasta palkanosasta, henkilökohtaiseen suoritukseen perustuvasta palkanosasta, kokemusosasta ja eräistä lisistä. Tehtävien vaativuus arvioidaan alueellisissa ympäristökeskuksissa sovellettavalla tehtävien vaativuusarviointijärjestelmällä. Tehtävien vaativuustekijät ovat tehtävän luonne, toimivalta ja vastuu, vuorovaikutus ja yhteistyö sekä tehtävään liittyvä fyysinen kuormitus ja työolosuhteet.

Valtiovarainministeriö on väittänyt, että palkkausjärjestelmän yksityiskohdista ei ole sovittu virkaehtosopimuksella vaan ne perustuvat vaativuusarviointijärjestelmän käsikirjaan, joka ei ole virkaehtosopimuksen osa. Tämän vuoksi A:n vaatimuksia ei valtiovarainministeriön mukaan voida työtuomioistuimessa tutkia.

Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee muun muassa virkamiesten virkaehtosopimuksia koskevat riita-asiat, kun kysymys on virkaehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä, laajuudesta sekä tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta.

Työtuomioistuin toteaa, että A on kanteessaan katsonut, että hänen tehtäviensä vaativuudenarviointi on tehty virheellisesti tehtävien itsenäisyyden, vastuun sekä fyysisen kuormituksen ja työolojen osalta ja että hänen palkkansa tämän vuoksi ei ole virkaehtosopimuksen mukainen. Kanne on siten perustettu virkaehtosopimukseen ja sellaisena sen käsitteleminen ja ratkaiseminen kuuluu edellä mainitun lainkohdan nojalla työtuomioistuimen toimivaltaan. Tämän vuoksi työtuomioistuin hylkää valtiovarainministeriön oikeudenkäyntiväitteen.

Pääasiaratkaisun perustelut

A:n tehtävän vaativuudesta ja sen arvioinnista esitetty selvitys

A on kertomansa mukaan ollut vuorotteluvapaalla 22.9.2003-31.8.2004. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen uusi palkkausjärjestelmä otettiin kokonaisuudessaan käyttöön A:n vuorotteluvapaan aikana. A:n kanssa ei palkkausjärjestelmän siirtymävaiheessa käyty kehityskeskustelua tehtävän vaativuudesta. A:ta koskevat arviot oli kuitenkin tuolloin jo tehty. Hän sai tietää siitä vasta saatuaan valtion virkamiehen palkkausperusteiden muuttamista koskevan päätöksen.

A:lle olisi Columbus-käsikirjan kohdassa 2.1 toiminnan itsenäisyys tullut vahvistaa 35 pisteen sijaan 40 pistettä hänellä olleen esittelijän vastuun ja itsenäisyyden perusteella. A:lle on viimeisten 6-7 vuoden aikana tullut metsätalouden harjoittajilta vuosittain keskimäärin noin 200 ojitussuunnitelmaa, joihin jokaiseen sisältyi vesiensuojelusuunnitelma karttoineen. A on niitä ja olemassa olevaa karttamateriaalia tarkastamalla tehnyt arvion suunnitelmasta. Hän on harkinnut, voiko asiasta antaa lausunnon vai edellyttääkö lausunnon antaminen maastokäyntiä. Yleensä tulee myös arvioitavaksi, onko hanke sellainen, että se vesilain mukaan edellyttää jotain toimitusta tai lupaa ympäristölupavirastolta. Tiedot saadaan suunnitelma-asiakirjoista ja karttamateriaalista. Metsätalouden valvontatyö edellyttää pitkäaikaista kokemusta alalta.

Edelleen A on kertonut, että hänelle olisi käsikirjan kohdan 2.2 vastuu mukaan tullut vahvistaa 30 pisteen sijaan 35 pistettä. Hänen esittelijän vastuunsa on yhteiskunnallisesti ja ympäristöllisesti merkittävien asioiden esittelyä. Vastaavanlaisista esittelytehtävistä, joissa ei ole yhteiskunnallisesti ja ympäristöllisesti merkittävien asioiden esittelyä, oli Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa annettu 35 pistettä. A:lle olisi lisäksi käsikirjan kohdan 4.1 fyysinen kuormitus ja työolot mukaan tullut vahvistaa 0 pisteen sijaan 20 pistettä. A:n työhön on maastossa liikuttaessa sisältynyt onnettomuusriskejä, jotka olisi tullut ottaa huomioon pisteitä hänelle vahvistettaessa.

A oli vuoden 2006 tammikuussa tehnyt käsittelypyynnön työsuojelupiirille työnantajan harjoittamasta epäasiallisesta kohtelusta ja syrjinnästä. Työsuojelupiiri kuitenkin katsoi, että kysymys oli normaalista palkkaerimielisyydestä, jota ei voitu pitää syrjintänä. A oli saattanut kohtelunsa poliisitutkintaan, mutta poliisi ei ollut jatkanut esitutkintaa.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen insinööri C on kertonut toimineensa luottamusmiehenä noin 10 vuotta ja olleensa Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen palkkausjärjestelmän arviointiryhmän jäsen ja sihteeri uuden palkkausjärjestelmän voimaantulosta 1.12.2003 lukien. Koko henkilökuntaa koskevat viimeiset tehtävien arvioinnit suoritettiin helmikuussa 2004 ja arviointitulos annettiin Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen johtajalle vahvistettavaksi. Johtaja lähetti arviointituloksen kuitenkin vielä arviointiryhmälle takaisin uudelleen arvioitavaksi. Arviointiryhmän uudelleenarvioinnin 7.4.2004 jälkeen johtaja vahvisti arvioinnit. Tuossa vaiheessa nostettiin 18 ja laskettiin 2 vaativuustasoa, toisena niistä A:n tehtävän vaativuus.

C:n käsityksen mukaan käsikirjan kohdan 2.1 toiminnan itsenäisyys osalta A:lle olisi esittelijänä tullut vahvistaa 35 pisteen sijasta 40 pistettä. Käsikirjan kohdan 2.2 vastuun osalta hänelle olisi arviointiryhmän yleisen linjan mukaisesti tullut vahvistaa 30 pisteen sijasta 35 pistettä. Muutamilla rakennusmestareilla vastuu oli tasolla 3,5, vaikka tehtävien vastuussa A:n tehtäviin verrattuna ei ollut eroja. Sihteerit ja laborantit ovat tasolla 3 eli samalla tasolla kuin A. Käsikirjan kohdan 4.1 fyysinen kuormitus ja työolot osalta A:lle olisi tullut hänen tehtävänsä sisältämän onnettomuusriskin takia vahvistaa ainakin jonkinlaisiin vaativuuspisteisiin oikeuttava taso.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen johtaja E on kertonut, että alueellisissa ympäristökeskuksissa tehtävien vaativuus arvioidaan siten, että aluksi asianomainen henkilö tekee pohjaehdotuksen tehtävänkuvastaan ja siitä käydään keskustelu esimiehen kanssa. Jos he ovat samaa mieltä tehtävän arvioinnista, niin ehdotus lähetetään arviointiryhmään, joka tekee siitä oman arvionsa. Arviointiryhmän päätöksen jälkeen ehdotus annetaan ympäristökeskuksen johtajalle vahvistettavaksi. A:n tehtävänkuva on vahvistettu tällaisella menettelyllä Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa.

E on edelleen kertonut, että Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen yleinen arviointilinja käsikirjan kohdassa 2.2 vastuu on ollut sellainen, että jos esittelijä antaa esimerkiksi metsä- tai maatalouden vesiensuojelutarpeista ja -tavoitteista vain lausuntoja, niin kysymys on silloin tavanomaisesta lausunnonantomenettelystä. Vastuun kasvaessa, esimerkiksi henkilön antaessa lupamääräyksiä tai jos asiassa on intressivertailua ja yleisen ympäristöedun arviointia, niin silloin tehtävän vastuu on arvioitu 3,5 pisteeksi. Ero näiden kahden tason välillä on aika selkeä. A ei ole antanut mainitunlaisia lupamääräyksiä tai päätöksiä. A:n tehtävän vastuun arviointi noudattaa siten Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen yleistä arviointilinjaa.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen hallintopäällikkö F on kertonut, että ympäristökeskuksessa on arviointikäytäntöjen yhtenäisyys pyritty varmistamaan ensinnäkin arviointiryhmän kokoonpanolla siten, että siinä on sekä työnantajan että henkilöstöjärjestöjen edustus ja että siinä on mahdollisimman monipuolisesti eri tehtävissä ja tehtäväryhmissä toimivia henkilöitä. Arviointiryhmä kuulee myös tarvittaessa asiantuntijoita. Arviointiryhmällä on lisäksi käytössään erilaisia valtakunnallisia taulukoita tehtävien vaativuuspisteytyksistä eri ympäristökeskuksissa. A:n arviointilinjaus on tasapuolisesti seurannut sekä Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen että muiden ympäristökeskusten yleistä arviointilinjaa.

F on lisäksi kertonut, että käsikirjan kuvaukset sopivat varsin hyvin toiminnan itsenäisyyden, vastuun sekä fyysisen kuormituksen ja työolosuhteiden osalta A:lle arvioituihin pisteisiin. A:n tehtävässä on ollut esittelijän vastuu, mutta esiteltävien asioiden velvoittavuus ei ole yhtä suuri kuin esimerkiksi niissä tehtävissä, joissa voidaan päätöksellä heti velvoittaa tekemään jotakin. A:n tehtävät ovat enemmän neuvonnan luonteisia. Fyysisen kuormituksen osalta A on liikkunut jonkin verran maastossa, mutta Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen pisteytyksen soveltamiskäytännön mukaan se ei täytä pisteiden saamisen edellytyksiä. A:lla ei ole tältä osin ollut raskaita työvaiheita. A:n pisteytys on oikeassa suhteessa muihin samantapaista maastossa liikkumista tehneisiin henkilöihin.

Arviointi ja johtopäätökset

Arvioinnin lähtökohtia

Ympäristökeskusten palkkausjärjestelmän eräänä tavoitteena on oikeudenmukainen palkkaus. Kustakin tehtävästä laaditaan tehtävänkuva yhdenmukaisten perusteiden ja ohjeiden mukaan. Tehtävän vaativuutta tarkastellaan vuosittain esimiehen kanssa käytävissä kehityskeskusteluissa. Tehtävän vaativuuden arvioi työnantajan ja henkilöstön edustajista koostuva alueellisen ympäristökeskuksen arviointiryhmä. Työnantaja vahvistaa arvioinnin ja päättää tehtävän vaativuustasosta.

Vaativuusarvioinnissa kukin tehtävä arvioidaan yksittäisten vaativuustekijöiden avulla. Nämä vaativuustekijät pisteytetään ja pisteiden summa kuvaa tehtävän vaativuutta suhteessa ympäristökeskuksen muihin tehtäviin.

A:n tehtävien vaativuusarviointi on suoritettu edellä kuvatun mukaisesti. Hän ei ole kuitenkaan hyväksynyt arvioinnin lopputulosta toiminnan itsenäisyyden, vastuun eikä fyysisen kuormituksen ja työolosuhteiden osalta. Harkitessaan näiden arviointien virkaehtosopimuksenmukaisuutta työtuomioistuin on noudattanut yleisiä virkaehtosopimusten tulkintaperiaatteita. Keskeisenä lähtökohtana tällöin on sopijapuolten yhteinen tarkoitus, mitä osoittaa sopimuksen sanamuodon lisäksi muun muassa yhteisesti hyväksytty soveltamiskäytäntö.

Toiminnan itsenäisyys

A on vaatinut vahvistettavaksi toiminnan itsenäisyydestä hänelle vahvistetun 35 pisteen asemesta 40 pistettä.

Arviointikäsikirjan mukaan toiminnan itsenäisyys sijoittuu tasolle 3, jos tehtäviin sisältyy myös vaihtelevia ratkaisutilanteita, jotka edellyttävät itsenäistä päätöksentekoa ja tehtävät suoritetaan pääosin vakiintuneen käytännön mukaisesti. Vastaavasti toiminnan itsenäisyys kuuluu tasolle 4, jos tehtävänhaltija päättää itsenäisesti eri työvaiheiden suorittamisesta, säännösten tai menetelmien soveltamisesta ja tulkinnasta. Tällöin ohjaus tai ohjeistus ovat viitteellisiä ja ratkaisut edellyttävät monipuolista harkintaa ja useiden tietolähteiden käyttöä. A:n toiminnan itsenäisyys on vahvistettu näiden tasojen välille.

A on kanteensa perusteluissa selvittänyt esittelijän tehtävän itsenäistä luonnetta. Hänen näkemyksensä mukaan kaikkien esittelijöiden tehtävän itsenäisyys on sama, ja ne olisi pisteytettävä tason 4 mukaisesti.

Työtuomioistuimelle esitetystä kirjallisesta selvityksestä ja todistaja E:n kertomasta käy selville, että Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa esittelijöiden tehtävien itsenäisyys on yleisesti arvioitu tason 3,5 mukaan. Tason 4 mukainen pisteytys on edellyttänyt esimerkiksi itsenäistä vastuuta talon atk-järjestelmästä tai isoista rakennusurakoista. A on sinänsä itsenäisesti valmistellut ympäristökeskuksen lausuntoja käytettävissä olevia ohjeita ja vakiintuneita käytäntöjä hyväksi käyttäen ja tukeutuen tarvittaessa metsäryhmän muiden jäsenten asiantuntemukseen. Esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo kuitenkin jääneen näyttämättä, että A:n tehtävän itsenäisyys vaativuustekijänä suhteessa ympäristökeskuksen muiden esittelijöiden tehtävien itsenäisyyteen olisi arvioitu virheellisesti.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa noudatettu soveltamiskäytäntö esittelijöiden tehtävien itsenäisyyden arvioinnissa on vastannut tarkentavan virkaehtosopimuksen yleisesti hyväksyttyä soveltamista muissakin ympäristökeskuksissa. Sen mukaan esittelijöiden tehtävien vaativuus niiden itsenäisyyden osalta on voinut porrastua vastaavalla tavalla kuin Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa. Tähän nähden työtuomioistuimella ei ole perusteita tulkita virkaehtosopimuksen sopijapuolten tarkoittaneen, että kaikki esittelijätehtävät tulisi sopimusta sovellettaessa sijoittaa tehtävän itsenäisyyden puolesta samalle tasolle. Näin ollen A:n tehtävän vaativuuden pisteytys tältä osin ei ole tarkentavan virkaehtosopimuksen vastainen.

Vastuu

A on vaatinut vastuun osalta tehtävänsä vahvistamista kuuluvaksi tasolle 3,5 hänelle vahvistetun tason 3 asemesta.

Arviointikäsikirjan mukaan taso 3 edellyttää vastuuta tiedon soveltamisesta tai asioiden valmistelusta ja esittelystä. Tasolla 4 tehtävään kuuluu vastuu yhteiskunnallisesti, taloudellisesti tai kansainvälisesti merkittävien asioiden valmistelusta ja esittelystä tai ratkaisemisesta. A on katsonut tehtävänsä sen yhteiskunnallisen ja ympäristöllisen merkityksen perusteella kuuluvan näiden tasojen välille.

A on päätehtävänään valmistellut ja esitellyt ojitussuunnitelmista annettavia ympäristökeskuksen lausuntoja. Näitä asioita ei yleisesti ottaen voida pitää virkaehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla yhteiskunnallisesti merkittävinä asioina, vaikka samoja asioita voidaan joskus joutua käsittelemään myös hallintotuomioistuimissa.

E:n kertoman mukaan ympäristökeskuksen käytäntönä on ollut, että tavanomaisessa lausunnonantomenettelyssä valmistelijan ja esittelijän tehtävä on vastuun osalta katsottu kuuluvaksi tasolle 3. Jos henkilö antaa lupamääräyksiä, suorittaa intressivertailua tai yleisen ympäristöedun arviointia tai tekee päätöksiä, hänen tehtävänsä vastuu sijoittuu tasolle 3,5. A ei ole antanut lupamääräyksiä tai päätöksiä. F on puolestaan kertonut, että tehtävänsä vastuun osalta tasolle 3,5 sijoitettu henkilöstösihteeri esittelee asioita, joista hänellä on taloudellista vastuuta. Tasolle 3 sijoitetut toimistosihteerit vastaavat asioiden pitkälle menevästä valmistelusta. Ympäristökeskuksen laboratorio on niin sanottu akreditoitu laboratorio 28 eri menetelmän suhteen. Tutkimustulosten on oltava luotettavia. Kukin laboratoriossa työskentelevä on tästä vastuussa.

Esitetty selvitys osoittaa, että A:n tehtävän vaativuus on sen vastuun osalta määritelty yhteismitallisesti muiden esittelijätehtävien kanssa. Hänen tehtävänsä ei ole edellyttänyt sellaista E:n kuvaamaa intressivertailua eikä hänen valmistelemiensa asioiden velvoittavuus ole ollut niin suuri kuin tasolle 3,5 sijoitettujen tehtävien osalta on edellytetty. Työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että A:n tehtävän vaativuus olisi sen vastuun osalta vahvistettu virkaehtosopimuksen vastaisesti.

Fyysinen kuormitus ja työolosuhteet

Arviointikäsikirjan mukaan tehtävä sijoittuu tasolle 1, jos työhön liittyy toistuvaa fyysistä kuormitusta tai työolosuhteet ovat työympäristöstä johtuen vaikeat. Taso 2 edellyttää, että työhön liittyy vaara- tai haittatekijöitä, kuten altistus- tai onnettomuusriskejä. A on katsonut tehtävänsä kuuluvan fyysisen kuormituksen ja työolosuhteiden osalta näiden tasojen keskivälille.

Asian käsittelyn yhteydessä on käynyt selville, että ympäristökeskuksessa noudatettu soveltamiskäytäntö on ollut varsin tiukka. Se, että tehtävään kuuluu huomattavassakin määrin maastokäyntejä, kuten esimerkiksi todistajan kuullulla D:lla, ei vielä sellaisenaan ole välttämättä lisännyt tältä osin tehtävän vaativuutta. A:n vaatimat 20 pistettä on E:n ja F:n kertoman mukaan vahvistettu esimerkiksi ympäristökeskuksen kenttähenkilökunnan tehtävissä, joissa ollaan koko ajan maastossa talvella moottorikelkoilla ja kesäaikaan veneillä. F:n mukaan ympäristökeskuksen työoloja ja riskejä on kartoitettu yhteistyössä työterveyshuollon kanssa.

A on selvittänyt, että maastokatselmuksissa joudutaan usein liikkumaan vaikeissa olosuhteissa, esimerkiksi alueilla, joilla on suoritettu hakkuita ja joilla liikkuminen on siinä mielessä riskialtista, että kompastuminen voi johtaa vakavaankin loukkaantumiseen. Tapaturmia on tällaisten maastokäyntien yhteydessä joskus tapahtunutkin. Kuitenkin työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A:n tehtävän vaativuuden arviointi tältä osin verrattuna ympäristökeskuksen yleiseen soveltamislinjaan olisi poikkeava tai virheellinen ja että arviointi siten olisi virkaehtosopimuksen vastainen.

27.3.2006 hyväksyttyjen korotusten voimaantulo

Valtiovarainministeriö on myöntänyt, että Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen päätöksellä 27.3.2006 hyväksytyt vaativuuden korotukset ovat tulleet voimaan takautuvasti uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottamisesta 1.9.2004 alkaen. Päätöksessä tätä seikkaa ei ole erikseen mainittu. Tuolloin tehdyt korotukset eivät ole vaikuttaneet palkan määrään, joten asialla ei silloin ole ollut käytännön merkitystä. Työtuomioistuimen päätyessä hylkäämään A:n muut vaatimukset tämän vaatimuksen hyväksymisellä ei tässäkään vaiheessa ole merkitystä A:n palkkaan. Kun oikeudenkäynnin aikana on kuitenkin ollut jonkin verran epäselvyyttä, onko asia riidaton ja A:lla siten on ollut oikeudellinen tarve saada asiaan ratkaisu, työtuomioistuin on päätynyt hyväksymään kanteen tämän vaatimuksen osalta.

Oikeudenkäyntikulut

A on jutun pääosin hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 1.000 euroa. Vaadittu määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen päätöksellä 27.3.2006 korotetut tehtävän vaativuudet ovat tulleet voimaan 1.9.2004.

Enemmälti kanne hylätään.

A velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 1.000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Sutela, Parikka, Lehto ja Kauppala jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.