Labor court dismisses union's breach of peace claim for striking over working conditions during local negotiations.

Työntekijäliiton päätöksen mukaan yhtiössä tehtävä varallaolotyö asetettiin lakkoon, kunnes asiassa on saavutettu liittoa tyydyttävä neuvottelutulos. Vaikka mitään liiton omia tavoitteita asiassa ei ollut yksilöity, liitto oli työtaistelupäätöksellään asettunut tukemaan liiton jäsenyhdistyksen ja jäsentyöntekijöiden tavoitteita työnantajan kanssa käytävissä, varallaolon järjestelyjä koskevissa paikallisissa neuvotteluissa. Liitto oli näin menetellessään painostanut työnantajaa työtaistelutoimenpiteellä, joka oli kohdistunut työehtosopimuksen varallaoloa koskeviin määräyksiin.

Työntekijäliitto oli rikkonut työrauhavelvollisuutensa. Ammattiosaston ei ollut näytetty laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 123

KANTAJA

Teknologiateollisuus ry

VASTAAJA

Sähköalojen ammattiliitto ry

KUULTAVA

Hissimiehet ry

ASIA

Työrauhavelvollisuuden rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 27.11.2009

Pääkäsittely 3.12.2009

KANNE

Vaatimukset

Teknologiateollisuus ry on vaatinut, että

Sähköalojen ammattiliitto ry tuomitaan työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisen työrauhavelvollisuutensa rikkomisesta hyvityssakkoon,

Hissimiehet ry tuomitaan valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä hyvityssakkoon ja

Sähköalojen ammattiliitto ry ja Hissimiehet ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 30 päivän kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Otis Oy:ssä on aloitettu lakko, joka kohdistuu yhtiössä tehtävään päivystystyöhön eli varallaoloon. Lakko alkoi perjantaina 20.11.2009 kello 16 ja on voimassa toistaiseksi. Kerrallaan varalla on noin 20 työntekijää. Yhtiön palveluksessa Suomessa on kaikkiaan 156 henkilöä, joista 108 on työntekijöitä ja 48 on toimihenkilöitä. Työntekijöistä 80 on järjestäytynyt Sähköalojen ammattiliitto ry:n ammattiosastoon ja he kaikki ovat ilmoittaneet ryhtyneensä lakkoon.

Päivystystyötä tekevät työntekijät ovat kukin henkilökohtaisesti työsopimuksissaan sopineet olevansa käytettävissä päivystykseen eli varallaoloon. Työntekijät ovat yksipuolisesti irtisanoneet kyseisen yksittäisen työsopimuksen ehdon varallaolosta. Työsopimuksen yksittäiset ehdot eivät ole yksipuolisesti irtisanottavissa ja tämä on työntekijöille selvästi ilmoitettu. Kun työsopimuksessa on sovittu varallaolosta, niin työsopimuksen perusteella työnantajalla on työnjohto-oikeutensa nojalla oikeus päättää varallaolosta ja määrätä työntekijä päivystykseen. Työntekijät haluavat olla varalla, mutta he haluavat painostaa työnantajaa tekemään sellaisen varallaolosopimuksen, että varallaolovuoroja käytettäisiin enemmän kuin työnantaja on esittänyt.

Sähköalojen ammattiliitto ry:n ja sen ammattiosasto ovat rikkoneet työrauhavelvollisuuttaan, koska Sähköalojen ammattiliitto ry:n hallitus on 20.11.2009 päättänyt lakkoon ryhtymisestä. Ammattiosaston edustajan toiminta työpaikalla osoittaa, että myös ammattiosaston edustajat ovat asettuneet tukemaan lakkoa. Ammattiosasto ei ole tehnyt mitään toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi.

Lakon keskeisimpänä syynä on vastustaa työnantajan oikeutta käyttää työehtosopimuksen mukaista työnjohto-oikeutta ja painostaa työnantaja menettelemään varallaolon osalta työntekijöiden haluamalla tavalla. Työnantajalla on myös työehtosopimuksen mukaisesti oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä. Työntekijöiden painostus kohdistuu osaltaan työnantajan irtisanomisoikeuden käyttöön. Työtaistelu kohdistuu siten työehtosopimuksen osana sovellettavan yleissopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen sekä työehtosopimuksen 15 §:ään varallaolosta. Lakko aiheuttaa jatkuessaan merkittävää taloudellista vahinkoa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Sähköalojen ammattiliitto ry on vastauksessaan, johon Hissimiehet ry on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Sähköalojen ammattiliitto ry on vaatinut Teknologiateollisuus ry:n velvoittamista korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n ja Hissimiehet ry:n yhteiset oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Otis Oy on 1.6.2009 irtisanonut kaikki yrityksessä solmitut paikalliset varallaolosopimukset päättymään 1.9.2009. Yhtiön tarkoituksena oli solmia uudet, työntekijöiden kannalta epäedullisemmat varallaolosopimukset. Henkilöstön edustajien ja yhtiön välisten neuvottelujen jäätyä tuloksettomiksi paikallisten sopimusten voimassaoloa jatkettiin yhteisymmärryksessä 1.10.2009 saakka. Koska 1.10.2009 mennessäkään ei ollut päästy yhteisymmärrykseen uusien sopimusten sisällöstä, pidettiin 1.10.2009 kokous, johon osallistuivat yhtiön johdon, sen henkilöstön, Sähköalojen ammattiliitto ry:n, Metallityöväen Liitto ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n edustajat. Kyseinen kokous jäi sekin tuloksettomaksi.

Yhtiö ilmoitti kokouksessa 1.10.2009 kantanaan, että hissiasentajilla on paikallisten varallaolosopimusten voimassaolon päättymisestä huolimatta velvollisuus työaikalain 5 §:n mukaiseen varallaoloon työsopimuksissa olevan varallaolositoumuksen perusteella. Kannan riitauttamisen asemesta työntekijäliitot suosittelivat, että työnantajan tulkintaetuoikeus huomioon ottaen päivystysvelvollisuudesta eroon haluavat asentajat irtisanovat työsopimuksissa olevat päivystyssitoumukset. Yhtiön kiistettyä mahdollisuuden irtisanoa varallaolositoumus erikseen työsopimuksesta sille jätettiin jo kokouksessa Kari-Pekka Tiitisen luentomateriaali 8.9.2004, jonka mukaan sopimus varallaolosta on työsopimuksesta erillinen sopimus, joka on sopimusehtona poikkeuksellisesti puolin ja toisin irtisanottavissa erikseen. Tämä kanta ilmenee myös muualta oikeuskirjallisuudesta ja työneuvoston lausunnosta TN 1386-03.

Hissiasentajat irtisanoivat 1.10.2009 pidetyn kokouksen jälkeen työsopimuksessaan olevan varallaolositoumuksen. Yhtiölle ilmoitettiin vielä erikseen viikkoa aikaisemmin, että ensimmäinen viikonloppu ilman varallaoloa on viikolla 47. Tällöin yhtiö, joka mainituin perustein oli tullut tarkoin tietoiseksi siitä, että työntekijöillä oli ollut oikeus irtisanoa työsopimusten varallaoloa koskevat ehdot, uhkasi irtisanoa niiden työntekijöiden työsopimukset, jotka eivät viikonloppuna suostu päivystämään yhtiön laatiman luettelon mukaisesti. Työntekijöillä oli aihetta suhtautua työnantajan uhkaukseen vakavasti, koska yhtiö oli jo aikaisemmin antanut pääluottamusmiehelle nähtäväksi kirjallisen ilmoituksen, jonka mukaan varallaolosta kieltäytyvään työntekijään suhtaudutaan kuten muuhunkin työstä kieltäytymiseen.

Työntekijäliiton saatua tiedon yhtiön uhkauksesta irtisanoa varallaolosta kieltäytyvien hissiasentajien työsuhde työntekijäliitto halusi varmistaa työnantajan ymmärtävän, että työsuhteen päättäminen on laitonta. Asettamalla päivystystyöt lakkoon työntekijäliitto varmisti, että yhtiö tietää menettelevänsä työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentin vastaisesti, jos se irtisanoo ammattijärjestön päätöksen nojalla varallaolosta kieltäytyvän työntekijän.

Työntekijäliitto ei ole painostanut tai edes kehottanut yhtiötä varallaolon osalta mihinkään suuntaan, vaan ainoastaan pyrkinyt estämään työntekijöiden irtisanomisen varallaolosta kieltäytymisen seurauksena. Työntekijäliitto ei ole edes ottanut saati sitten ilmaissut yhtiölle mitään kantaa varallaolojärjestelmän sisällön suhteen. Uuden varallaolojärjestelmän sisällöstä neuvotteleminen on ollut luottamusmiesorganisaation harteilla. Jos työntekijäliitto olisi ottanut kantaa mahdollisen uuden varallaolojärjestelmän sisältöön, asiasta olisi käyty keskustelua lakkopäätöksen tehneessä hallituksensa kokouksessa. Tällaista keskustelua ei ole kuitenkaan käyty.

Työtaistelu ei kohdistu työehtosopimuksen määräykseen työnantajan oikeudesta ottaa toimeen ja erottaa työntekijä. Päivystyslakko yhtiössä ei kohdistu kyseiseen määräykseen pelkästään sillä perusteella, että sillä on pyritty estämään työsuhteiden päättäminen laittomilla perusteilla. Sopimusmääräyksellä ei ole tarkoitettu antaa työnantajalle oikeutta erottaa työntekijää selvästi lainvastaisilla henkilökohtaisilla perusteilla.

Päivystyslakko ei kohdistu työehtosopimuksen mukaiseen työnjohto-oikeuteen. Työaikalain 5 §:n mukaan varallaolovelvollisuus voi perustua vain sopimukseen. Myös työehtosopimuksen 15 §:n 2 momentin mukaan varallaolo voi perustua vain sopimukseen. Muuallakaan työehtosopimuksessa ei anneta työnantajalle oikeutta määrätä työntekijän vapaa-ajasta. Työnantajan tulkintaetuoikeus ei ole niin vahva, että sen varjolla työnantaja voisi tilanteessa, jossa sekä työaikalain 5 § että työehtosopimuksen 15 §:n 2 momentti osoittavat varallaolovelvollisuuden edellyttävän sopimista ja jossa mitään varallaoloa koskevaa sopimusta ei ole, määrätä työntekijän varallaoloon.

Hissimiehet ry ei ole tehnyt päätöstä lakosta, vaan työntekijäliiton hallitus 20.11.2009 tekemällään päätöksellä. Lakko on todettu välttämättömäksi työntekijäliiton aloitteesta sen kuultua yhtiön aikeista kohdistaa päivystyksestä kieltäytyviin hissiasentajiin kielteisiä seuraamuksia, pahimmillaan työsuhteiden päättämisiä. Työntekijäliitto ei ole ollut yhteydessä ammattiosastoon ennen päätöksen tekemistä.

Työntekijäliitto on vakuuttanut yhtiössä toimivalle pääluottamusmiehelle, että päivystyslakko ei ole työrauhavelvollisuuden vastainen, koska se ei kohdistu työehtosopimuksen määräyksiin tai työehtosopimukseen kokonaisuudessaan ja koska lakolla vastustetaan vain työnantajan selvästi lainvastaista määräystä työehtosopimukseen tai mihinkään muuhunkaan sopimukseen perustumattomasta varallaolosta. Hissimiehet ry on pääluottamusmiehen saaman tiedon perusteella ollut oikeutettu luottamaan työntekijäliiton ilmoitukseen siitä, että lakko ei riko työrauhavelvollisuutta. Ammattiosastolla ei ole ollut mahdollisuuksia tai velvollisuutta ryhtyä tarkistuttamaan työntekijäliiton kantaa muualta.

Hissimiehet ry ei ole rikkonut työrauhavelvollisuuttaan eikä edes valvontavelvollisuuttaan.

Hissimiehet ry:llä on 135 maksavaa jäsentä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Sähköalojen ammattiliitto ry:n ilmoitus lakosta.

2. Pekka Purasen teoksen Paikallinen sopiminen metalliteollisuudessa ote.

3. Tiitisen ynnä muiden teoksen Työaikalaki ote.

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Kari-Pekka Tiitisen luentomateriaali 8.9.2004.

2. Otis Oy:n kirjeluonnos 13.10.2009.

3. Sähköalojen ammattiliitto ry:n tiedote 9/2009.

4. Ilta-Sanomien verkkouutinen 21.11.2009.

Kantajan henkilötodistelu

1. Otis Oy:n henkilöstöjohtaja A.

Vastaajan henkilötodistelu

1. Pääluottamusmies B.

2. Sähköalojen ammattiliiton liittosihteeri C.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asian tausta

Otis Oy on kesäkuussa 2009 irtisanonut työntekijöiden kanssa tehdyt paikalliset varallaolojärjestelmää koskevat sopimukset kolmen kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Sopimusten päätyttyä yhtiön työntekijät puolestaan ovat irtisanoneet työsopimuksissaan olleet varallaoloa tarkoittavat suostumuksensa. Paikallinen erimielisyys koskee sitä, voiko työnantaja muuttaa yhtiön päivystysjärjestelyjä siten, että päivystyksen määrä vähenisi.

Erimielisyyden kärjistyttyä Sähköalojen ammattiliitto ry:n hallitus on 20.11.2009 päättänyt asettaa yhtiössä tehtävän päivystystyön eli varallaolon lakkoon. Lakko on voimassa, kunnes asiassa saavutetaan ammattiliittoa tyydyttävä neuvottelutulos.

Kanteessa vaaditaan Sähköalojen ammattiliitto ry:tä ja sen paikallisosastoa Hissimiehet ry:tä asetettavaksi työrauhavastuuseen 20.11.2009 lukien toimeenpannusta, työehtosopimuksen määräyksiin kohdistuvasta työtaistelutoimenpiteestä. Sähköalojen ammattiliitto ry on kiistänyt kanteen ja selittänyt liiton ainoana tarkoituksena olleen varmistaa, ettei yhtiöllä missään tapauksessa ole laillista perustetta irtisanoa varallaolosta kieltäytyvien työntekijöiden työsopimuksia, kun nämä ovat osallistuneet työntekijäyhdistyksen päättämään työtaistelutoimenpiteeseen työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin.

Päivystyskiistan vaiheista esitetty selvitys

Otis Oy:n henkilöstöjohtaja A on työtuomioistuimessa kertonut, että päivystyksellä on suuri merkitys erityisesti yhtiön huoltotoiminnassa. Päivystyksellä turvataan, että toimintahäiriön sattuessa ihmiset saadaan esimerkiksi asuintalon hissistä pois. Yrityksen noin kahdessakymmenessä alueellisessa toimipisteessä päivystää kerrallaan yksi työntekijä. Erimielisyydessä on kysymys päivystyksen järjestämisestä, kuten tuntimääristä ja päivystäjien lukumäärästä, ei sen sijaan korvauksesta.

Erinäisten vaiheiden jälkeen työntekijät olivat lokakuussa 2009 irtisanoneet työsopimuksissaan olleet varallaolosuostumukset. Tätä ei työnantaja hyväksynyt ja ilmoitti kannastaan luottamusmiehille. Työntekijäpuolelta ilmoitettiin 13.11.2009 päivystyksen loppuvan viikon kuluttua. Perjantaina marraskuun 20 päivänä todistaja otti alkaneen lakon johdosta yhteyden pääluottamusmieheen. Tämä totesi asiaan vain, että lakko on Sähköliiton päättämä. Tällä hetkellä yhtiön Metalliliittoon kuuluvat työntekijät osallistuvat päivystykseen.

Yhtiön sähköalantyöntekijöiden pääluottamusmiehen B:n mukaan työntekijäpuolen ilmoitettua 13.11.2009 päivystyksen loppumisesta alkoi alueellisista toimipisteistä tulla työntekijöiden huolestuneita yhteydenottoja. Paikalliset esimiehet olivat ilmoittaneet, ettei työnantaja hyväksy toimenpidettä. Seuraamuksena oli uhattu lopputilillä tai sillä, että asia katsottaisiin työstä kieltäytymiseksi. Tämän johdosta todistaja soitti 19.11.2009 liiton lakimiehelle ja kertoi nämä huolen aiheet. Lakimiehen vastauksena oli, että päivystys olisi mahdollista asettaa lakkoon liiton päätöksellä. Tämä ei ollut todistajalla mielessä vaan täysin lakimiehen ajatus. Samalla lakimies oli vakuuttanut, että lakko olisi laillinen.

Sähköalojen ammattiliitto ry:n liittosihteeri C on kertonut osallistuneensa 20.11.2009 liiton hallituksen puhelinkokoukseen, jonka aiheena oli Otis Oy:n kiista. Esityslistalla oli päivystyksen asettaminen lakkoon. Keskustelussa ei käsitelty mitään muita lakon tavoitteita kuin työntekijöiden suojelua irtisanomisilta. Työntaisteluilmoitukseen kirjattiin lakon olevan voimassa, kunnes asiassa saavutetaan ammattiliittoa tyydyttävä neuvottelutulos. Alkuperäisessä muotoiluehdotuksessa lakko olisi ollut voimassa toistaiseksi. Tavoiteltavan neuvottelutuloksen sisällöstä ei ollut puhetta. Todistaja ymmärsi tekstin tarkoittavan asian sellaista ratkaisua, josta työnantaja ja työntekijät paikallisesti pääsevät yhteisymmärrykseen.

Arviointi ja johtopäätökset

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevan teknologiateollisuuden sähköalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 15 §:n 2 momentissa on määräykset työntekijöiden asuntovarallaolosta ja muusta valmiusajasta. Tässä asiassa on kysymys viimeksi mainitusta valmiusajasta. Sen ehdoista sovitaan työehtosopimuksen mukaan työnantajan ja työntekijöiden välillä. Lisäksi työehtosopimuksessa on joitakin täydentäviä määräyksiä tällaisesta valmiusajasta.

Selostetut määräykset merkitsevät sitä, että kun valmiusajasta neuvotellaan ja sovitaan paikallisesti työehtosopimuksen voimassa ollessa, neuvottelut käydään työrauhavelvollisuuden vallitessa.

Sähköalojen ammattiliitto ry:n 20.11.2009 julkaiseman päätöksen mukaan yhtiössä tehtävä varallaolotyö asetetaan lakkoon, kunnes asiassa on saavutettu liittoa tyydyttävä neuvottelutulos. Asiassa on esitetty todistelua, jonka mukaan ammattiliitolla ei ole ollut mitään julkilausuttuja omia tavoitteita varallaolokiistassa, vaan erimielisyyden ratkaiseminen on jätetty kokonaan paikallisten neuvottelujen varaan. Tästä huolimatta asiaa on työtuomioistuimen mielestä arvioitava niin, että ammattiliitto on työtaistelupäätöksellään asettunut tukemaan liiton jäsenyhdistyksen ja jäsentyöntekijöiden tavoitteita työnantajan kanssa käytävissä, varallaolon järjestelyjä koskevissa neuvotteluissa. Sähköalojen ammattiliitto ry on näin menetellessään painostanut työnantajaa työtaistelutoimenpiteellä, joka on kohdistunut työehtosopimuksen edellä mainittuihin varallaoloa koskeviin määräyksiin. Ammattiliitto on siten rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Hissimiehet ry:n ei ole selvitetty tehneen päätöksiä työtaisteluun ryhtymisestä tai myötävaikuttaneen sen toimeenpanoon. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan yhdistykselle on vakuutettu, että Sähköalojen ammattiliitto ry:n päättämällä työtaistelulla ei rikota työrauhavelvollisuutta. Hissimiehet ry:n ei voida selostetuissa olosuhteissa katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Sähköalojen ammattiliitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 2.000 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Asian laatuun ja lopputulokseen nähden Hissimiehet ry saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Sähköalojen ammattiliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa Teknologiateollisuus ry:lle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 3.000 euroa.

Hissimiehet ry:tä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Sähköalojen ammattiliitto ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Hissimiehet ry saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Äimä, Virtanen, Sutela, Vuorio ja Suokas jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.