Labor court dismissed union claim that sick leave interrupted redundancy period for severance pay entitlement.

Työnantaja oli lomauttanut työntekijän hänen sairauslomansa aikana. Koska sairausloma oli alkanut ennen lomautusta, työnteon keskeytyksen oli työoikeudessa vakiintuneesti noudatettavan aikaprioriteettiperiaatteen mukaisesti katsottava johtuneen sairauslomasta eikä lomautuksesta. Lomautuksen katsottiin alkaneen vasta sairausloman päätyttyä. Lomautus ei näin laskien ollut kestänyt 200 päivää, eikä työntekijällä siten ollut työehtosopimuksen perusteella oikeutta irtisanomisajan palkkaan.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 111

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry

VASTAAJA

Teknologiateollisuus ry

KUULTAVA

Ulefos NV Oy

ASIA

Työntekijän palkkaedut ym.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 22.9.2009

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Teknologiateollisuuden irtisanomissuojasopimuksessa sen 16 §:n 7-kohdassa otsikon Työntekijän irtisanoutuminen alla todetaan:

Lomautetulle työntekijälle, joka irtisanoutuu työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla lomautuksen kestettyä yhtäjaksoisesti vähintään 200 päivää, on oikeus saada korvauksena palkkansa työnantajan noudatettavaksi määrätyltä irtisanomisajalta. Korvaus maksetaan työsopimuksen päättymistä seuraavana ensimmäisenä työnantajan normaalina palkanmaksupäivänä, ellei toisin sovita.

KANNE

Vaatimukset

Kantaja on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Ulefos NV Oy:n suorittamaan A:lle teknologiateollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 16 §:n 7 kohdan perusteella:

korvauksena kahden kuukauden irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän 3.321,60 euroa (2 x 160 x 10,38), ja

lomakorvausta irtisanomisajalle yhteensä 464,18 (37,8, x 12,28).

Molemmille määrille vaaditaan korkolain 4 §:n 1 momentin perusteella korkoa 4.8.2008 lukien.

Kantaja on lisäksi vaatinut, että vastaaja ja kuultava velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laskun mukaan laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Ulefos NV Oy:n palveluksessa työskennellyt A on ollut lomautettuna ensin kahden määräaikaisen lomautusilmoituksen perusteella ajanjaksot 2.1.2008 – 30.3.2008; 31.3.2008 – 30.6.2008. Tämän jälkeen lomautus on jatkunut toistaiseksi voimassa olevana alkaen 1.7.2008. A on päättänyt työsopimussuhteensa 4.8.2008, koska 200 päivän sääntö on täyttynyt 19.7.2008 yhtäjaksoisesti kestäneen lomautuksen osalta.

Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momenttia on tulkittu oikeuskäytännössä hyvin muodollisesti työntekijän suojaksi. Vuosiloma lasketaan 200 päivään, samoin työnantajan lyhytaikaisesti tarjoamat tilapäiset lomautuksen keskeytykset.

A on ollut sairauden vuoksi työkyvytön käytännössä yhtäjaksoisesti 31.8.2007 – 25.7.2008 välisen ajan. Työnantajan mielestä 200 päivän säännön laskeminen tulisi aloittaa vasta siitä, kun A:n työkyvyttömyys on päättynyt.

Kyse on klassisesta roikkolomautustapauksesta: vaikka A olisi ollut työkykyinen, olisi lomautus jatkunut. Työkyvyttömyydellä ei siis ole ollut mitään tekemistä lomautusperusteen kanssa. Lomautus joka tapauksessa toteutunut riippumatta siitä, oliko A työkykyinen vai ei. Samoin roikkolomautuksen perusteet olisivat toteutuneet.

Asiassa oikeudellisesti vaikuttavaa on nimenomaan työnantajan suorittama lomautus. Kun roikkolomautusta koskevaa lainkohtaa ja työehtosopimuksen samansisältöistä työehtosopimusmääräystä ei voida tulkita muutoin kuin kirjaimensa mukaan, on A:lla ollut oikeus 200 päivän sääntöön vedoten päättää työsopimuksensa ja saada irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus lomakorvauksineen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Vastaaja on kiistänyt kanteen kokonaisuudessaan ja vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan ja kuultavan oikeudenkäyntikulut tässä asiassa laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

A on ollut sairauslomalla yhdenjaksoisesti 31.8.2007 – 25.7.2008 välisen ajan. Kaikki lomautusilmoitukset on annettu A:n ollessa sairauslomalla. A irtisanoutui 4.8.2008.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti noudatettu aikaprioriteettiperiaatetta eli katsottu työntekijän työnteon esteen johtuvan siitä syystä, joka on alkanut ensimmäiseksi. Aikaprioriteettisäännön mukaisesti hänen on katsottava olleen sairauslomalla 25.7.2008 saakka ja lomautuksen alkaneen 26.7.2008, josta aloitetaan myös 200 kalenteripäivän laskeminen.

Kahdensadan päivän ajanjakso alkaa työehtosopimuksen sanamuodon mukaisesti kulua lomautuksen alkamisesta eikä mistään muusta tapahtumasta. Kyseistä työehtosopimuksen määräystä on tätä tapausta vastaavissa tilanteissa vakiintuneesti tulkittu aikaprioriteettisäännön mukaisesti, eikä kantajan nyt esittämä tulkinta ole työehtosopimusosapuolten yhteisesti hyväksymä tai vakiintunut.

Kantajan esittämä tulkinta ei perustu myöskään lakiin. Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentissa puhutaan nimenomaan lomautuksen kestämisestä eikä mistään muusta poissaolosta. Lain esityöt (HE 157/2000) eivät myöskään tue kantajan tulkintaa. Kanteessa mainitut vuosiloma ja tilapäinen työ liittyvät lomautuksen yhdenjaksoisuuden arviointiin, ja niiden tarkoituksena on estää säännöksen kiertäminen. Niillä ei näin ollen ole yhteyttä nyt kyseessä olevaan aikaprioriteettiperiaatteen soveltamiseen. Lain ja sen esitöiden mukaan lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut sisällyttää 200 kalenteripäivän yhdenjaksoiseen ajanjaksoon poissaoloja, kuten sairauslomaa, opintovapaata tai vanhempainvapaata. Säännöstä sovelletaan pelkästään niissä tilanteissa, joissa varsinainen lomautus on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 200 kalenteripäivää. Muunlainen tulkinta olisi kohtuuton ja lainsäätäjän tarkoituksen vastainen.

TODISTELU

Vastaajan kirjallinen todiste

1. Kuitti A:lle maksetusta loppupalkasta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asian tausta

A on ollut sairauslomalla, joka on kestänyt yhtäjaksoisesti 31.8.2007-25.7.2008. Työnantaja on lomauttanut A:n 2.1.2008 alkaen. A:n sairausloma on päättynyt 25.7.2008. A on irtisanoutunut 4.8.2008 lomautuksen kestettyä kantajan tulkinnan mukaan 200 päivää.

Arviointi ja johtopäätökset

Aikaprioriteettisääntö, johon vastaaja on vedonnut, tarkoittaa, että kahden eri syystä johtuvan poissaolon sattuessa päällekkäin työntekijän poissaolon syytä ja sen vaikutuksia arvioidaan sen poissaolosyyn perusteella, joka on tullut voimaan ensimmäiseksi. Jos ensimmäisen poissaolon syy lakkaa, mutta toinen syy jatkuu, poissaoloa arvioidaan tämän jälkeen jälkimmäisen syyn perusteella.

Aikaprioriteettiperiaatteen soveltaminen nyt esillä olevassa tapauksessa merkitsisi sitä, että A:n lomautuksen katsottaisiin tulleen voimaan vasta 26.7.2008 hänen työkyvyttömyytensä päätyttyä. Kanteessa ei ole esitetty perustetta arvioida asiaa toisella, vakiintuneesta käytännöstä poikkeavalla tavalla. Siten työtuomioistuin katsoo, ettei A ole ollut lomautettuna 200 päivää hänen irtisanouduttuaan 4.8.2008, eikä hänellä ole oikeutta vaadittuun irtisanomisajan palkkaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Metallityöväen Liitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Ulefos NV Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 1.800 euroa. Määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Ulefos NV Oy:n oikeudenkäyntikulut 1.800 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Suviranta, Rautiainen, H., Rautiainen, K., Ahokas ja Lehto jäseninä. Esittelijä on ollut Engblom.

Tuomio on yksimielinen.