Labour Court rules 37.5-hour cleaning contracts are full-time, not part-time, under collective agreement terms.

Kysymys siitä, oliko puhdistus- ja siivousalan 37,5 viikkotyötuntia tekevien työntekijöiden työsuhteita pidettävä osa- vai kokoaikaisina, kun työehtosopimus määritteli säännöllisen viikkotyöajan enimmäispituudeksi 40 tuntia.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 64

KUULTAVAT

Kiinteistöpalvelut ry

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry

ASIA

Helsingin käräjäoikeuden lausuntopyyntö

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 19.3.2008

Pääkäsittely 1.4.2008

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Puhdistus- ja siivousalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa 1.2.2001 - 31.1.2003 on työajasta muun ohella seuraavat määräykset (7 §)

1. Työaikaan noudatetaan työaikalain säännöksiä, ellei tästä työehtosopimuksesta muuta johdu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7.1 § Säännöllinen työaika

3. Työntekijän säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. (Ks. työajan lyhentämispöytäkirja, liite 3).

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K ja L ovat kanteissaan vaatineet, että Lassila & Tikanoja Oyj velvoitetaan suorittamaan heille korvausta antamatta jääneistä työtunneista.

Kantajat ovat työskennelleet ja työskentelevät edelleen Lassila & Tikanoja Oyj:n palveluksessa kiinteistötyöntekijöinä Porissa ja Harjavallassa. Kantajien työsopimuksen mukainen työaika on 37,5 tuntia viikossa. Vuosina 2001-2003 voimassaolleen puhdistus- ja siivousalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen mukaan työntekijän säännöllinen työaika oli enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

Kantajien mukaan he ovat olleet mainitun työehtosopimusmääräyksen perusteella osa-aikaisia työntekijöitä. Työsopimuslain voimaantulon 1.6.2001 jälkeen työnantajan olisi lain 2 luvun 5 §:n perusteella tullut tarjota heille lisää työtunteja, kun työnantaja on tarvinnut lisää työntekijöitä vastaaviin tehtäviin. Työnantaja on laiminlyönyt tarjota lisätunteja kantajille täyden työajan täyttymiseksi ja sen sijaan ottanut uusia työntekijöitä samanlaisiin tehtäviin sekä käyttänyt vuokratyöntekijöitä vastaavissa tehtävissä.

Kantajien vaatimukset koskevat ajanjaksoa 1.6.2001 - 31.12.2002.

VASTAUS

Lassila & Tikanoja Oyj on vaatinut, että kanteet hylätään.

Yhtiöllä ei ollut velvollisuutta tarjota kantajille näiden vaatimaa lisätyötä vaadittuna ajanjaksona. Kantajat ovat olleet kokoaikaisia työntekijöitä.

Työsopimuslaissa tai sen esitöissä ei määritellä osa-aikatyöntekijän käsitettä, joten osa- ja kokoaikatyöntekijän raja määräytyy työehtosopimusten ja käytännön perusteella. Vuosina 2001-2003 voimassa olleen puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksen mukaan työntekijän säännöllinen työaika oli enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Työehtosopimuksen mukainen enimmäistyöaika ja kokoaikatyö eivät kuitenkaan ole sama asia, koska työehtosopimuksessa ei määritelty kokoaika- ja osa-aikatyön viikkotuntirajoja eikä osa-aikatyöntekijän käsitettä. Määrittelyjen puuttumisesta ei voida päätellä, että ainoastaan työehtosopimuksen mukainen enimmäistyöaika täyttää kokoaikatyön kriteerit.

Puhdistus- ja siivousalalla vallinneen käytännön mukaan kokoaikatyönä on pidetty 37,5 tunnin viikkotyöaikaa jo ennen työehtosopimusmääräyksen muuttumista 1.2.2003. Mainitusta ajankohdasta alkaen työehtosopimuksen työaikamääräys muutettiin vastaamaan alan vakiintunutta käytäntöä, jonka mukaan työaika sai olla enintään 7,5 tuntia vuorokaudessa ja 37.5 tuntia viikossa. Tämä muutos, alalla vallinnut käytäntö sekä yleinen työmarkkinakäytäntö osoittavat, että 37,5 tuntia viikossa työskentelevä henkilö on kokoaikainen työntekijä.

LIITTOJEN VÄLINEN SOPIMUS 19.11.2004

Käräjäoikeuden yhteenvetoon kirjatun mukaan Kiinteistöpalvelut ry:n ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n tekemässä sopimuksessa 19.11.2004 on sovittu muun ohella seuraavaa:

"Lassila & Tikanoja Oyj korvaa liitteessä mainituille työntekijöille työajan lyhennysvapaat marraskuusta 2002 alkaen. - - Osapuolilla ei ole toisiaan kohtaan muita kohdissa 1 ja 2 selostettuun asian taustaan liittyviä, liitteessä mainittuja työntekijöitä koskevia vaatimuksia."

Sopimuksen kohdat 1 ja 2 kuuluvat seuraavasti:

"Työntekijät ovat tehneet useimpina viikkoina työtä yli 40 tuntia. Työntekijät ovat vaatineet työajan korottamista 40 tuntiin ja työajanlyhennyspäivien korvaamista. Vaatimus on koskenut aikaa 1.6.2001 lukien. - - Lassila & Tikanoja Oyj on vastustanut vaatimuksia."

Kantajat ovat sopimuksen liitteessä lueteltuja työntekijöitä G:tä, J:tä ja L:ää lukuun ottamatta.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Helsingin käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, onko vuosina 2001-2003 voimassa ollutta puhdistus- ja siivousalan työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta tulkittava siten, että työtä, jonka viikoittainen työaika työsopimuksen mukaan on 37,5 tuntia, on pidettävä työehtosopimuksen perusteella sellaisena osa-aikatyönä, jota tarkoitetaan muun muassa työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Kiinteistöpalvelut ry:lle ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:lle on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varattu tilaisuus tulla asiassa kuulluiksi.

Kiinteistöpalvelut ry on lausunnossaan todennut seuraavaa:

Kiinteistöpalvelut ry:n jäsenyrityksen Lassila & Tikanoja Oyj:n tulkinta kokoaikaisista työntekijöistä puhdistus- ja siivousalalla vastaa työnantajaliiton tulkintaa vuosina 2001-2003 voimassa olleen työehtosopimuksen työaikamääräyksistä. Kantajien viikottainen työaika on ollut 37,5 tuntia, joten he ovat olleet kokoaikaisia työntekijöitä.

Kiinteistöpalvelut ry:n ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n välinen 19.11.2004 tehty sopimus koskee kaikkia muita kantajia paitsi G:tä, J:tä ja L:ää.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on lausunnossaan todennut seuraavaa:

Vuosina 2001-2003 voimassa olleen työehtosopimuksen 7.1 §:n mukaan työntekijän säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Työehtosopimuksessa on lisäksi määräyksiä työajan järjestämisestä tasoittumisjärjestelmässä sekä työajan järjestämisestä jaksotyöaikana. Työehtosopimus ei tunne muuta kokoaikaisen työn määräytymistapaa. Alalla on perinteisesti pidetty kokoaikatyönä vain työehtosopimuksessa mainittua 40 viikkotunnin työaikaa. Puhdistus- ja siivousalan työntekijöiden työehtosopimuksen työaikamääräykset perustuvat pitkälti teollisuuden ja ennen kaikkea metallialan työaikajärjestelmiin.

Työaikamääräyksiä muutettiin 1.2.2003 voimaan tulleessa työehtosopimuksessa siten, että enimmäistyöaika on 7,5 tuntia vuorokaudessa ja 37,5 tuntia viikossa. Työajan lyhennysvapaat on poistettu, mutta ennestään niiden piirissä olleilla työntekijöillä vapaat kuitenkin säilyivät, ellei niiden poistamisesta erikseen sovita. Viikkotyöaika on myös asiakas- ja palveluteknisistä syistä voitu edelleen järjestää 40 tunniksi, jolloin työntekijällä on oikeus lyhennysvapaisiin. Tämä kuvaa sitä, että kokonaisina päivinä annettavilla lyhennysvapailla on ollut alan työntekijöille suuri merkitys ja että 40 tunnin ja 37,5 tunnin viikkotyöaikajärjestelmien välillä on eroa.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry katsoo, että vuosina 2001-2003 voimassa olleen työehtosopimuksen mukaan työsuhdetta oli pidettävä osa-aikaisena, kun työsopimuksessa oli sovittu 37,5 tunnin viikkotyöajasta.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

Kiinteistöpalvelut ry:

1. Kaupan työehtosopimuksen 2 §

2. Puhdistus- ja siivousalan työntekijöistä koskevan työehtosopimuksen 2003-2005 7.1. §

3. Ote Tilastokeskuksen internet-sivuilta

PAM ry:

1. Puhdistus- ja siivousalan työntekijöistä koskevan työehtosopimuksen 2003-2005 7.1 §:ssä mainittu liite 7

Henkilötodistelu

1. toimitusjohtaja M

2. eläkeläinen N

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Erimielisyys ja lausunnon kohde

Lassila & Tikanoja Oyj:n palveluksessa kiinteistötyöntekijöinä työskentelevät edellä kanteessa mainitut työntekijät ovat käräjäoikeudessa vaatineet, että työnantaja velvoitetaan suorittamaan heille kanteissa tarkemmin yksilöidyt korvaukset niiltä lisätyötunneilta, joita työnantaja ei ole heille tarjonnut ja joiden tarjoamiseen työnantajalla on kantajien käsityksen mukaan ollut työsopimuslain 2 luvun 5 §:n mukainen velvollisuus. Kantajien mukaan heitä on tullut vuosina 2001 - 2003 voimassa olleen työehtosopimuksen ja työsopimuksessa sovitun 37,5 tunnin viikkotyöajan perustella pitää osa-aikaisina työntekijöinä, joten työnantajan olisi tullut tarjota heille lisää työtunteja, kun yhtiö tarvitsi lisää työntekijöitä. Lassila & Tikanoja Oyj on kiistänyt kanteen muun ohella sillä perusteella, että kantajia on pidettävä työehtosopimuksen ja alan käytännön perusteella kokoaikaisina työntekijöinä.

Tämän lausunnon kohteena on kysymys siitä, onko edellä tarkoitettuja työntekijöitä pidettävä sovellettavan työehtosopimuksen perusteella osa- vai kokoaikaisina työntekijöinä muun muassa sovellettaessa työsopimuslain 2 luvun 5 §:ää.

Työehtosopimuksen tulkinnasta esitetty näyttö

Arviointi ja johtopäätös

Puhdistus- ja siivousalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa ei ole määritelty kokoaikaista ja osa-aikaista työsuhdetta, vaan ainoastaan säännöllisen työajan enimmäispituus. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo, että määräyksen sanamuodon perusteella ei suoraan voida tehdä työsuhteen osa-aikaisuutta ja kokoaikaisuutta koskevia johtopäätöksiä.

Työtuomioistuimelle esitetystä selvityksestä ilmenee, että työehtosopimuksen työaikamääräyksestä alunperin sovittaessa alan työntekijöiden työaika on pääsääntöisesti ollut sopimuksen sallima enimmäispituus eli 40 tuntia viikossa. Alan työsopimuskäytäntö on 1990-luvun kuluessa kuitenkin muuttunut niin, että alalla yleisesti käytetyksi säännölliseksi työajaksi on muodostunut 37,5 viikkotuntia. Vähäisessä määrin käytössä on edelleen ollut myös 40 viikkotunnin työaika, jota ovat lyhentäneet työajan lyhennysvapaat. M:n ja N:n kertomus osoittaa molempien työehtosopimusosapuolten tienneen työaikakäytännön muutoksesta sitä kuitenkaan riitauttamatta.

Työsopimuslaissa on vuodesta 1989 lähtien ollut säännös osa-aikaisen työntekijän oikeudesta lisätyöhön (vanhan työsopimuslain 42b §). Nykyisessä laissa lisätyöoikeudesta säädetään 2 luvun 5 §:ssä, jota koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että sanonnallisesti yksinkertaistettu säännös vastaa sisällöllisesti aiempaa normia (HE 157/2000 s. 71). Siivousalan työaikakäytännön muutos ajoittuu siten vuosiin, jolloin osa-aikaisilla työntekijöillä on jo ollut lakisääteinen oikeus lisätyöhön. Tästä huolimatta työntekijäliiton ei ole esitetty vaatineen, että työnantajat olisivat uuden työvoiman palkkaamisen asemesta tarjonneet lisätyötä 37,5 viikkotyötuntia tekeville työntekijöilleen.

Kokoavasti voidaan todeta, että sovellettavan työehtosopimusmääräyksen perusteella alan säännöllinen viikkotyöaika on jäänyt alalla muodostuvan työaikakäytännön varaan. Esitetty selvitys osoittaa, että alan säännöllinen viikkotyöaika on 1990-luvun kuluessa muuttunut ja ollut nyt tulkittavan työehtosopimuksen voimassa ollessa jo yleisesti 37,5 tuntia. Tämä riidaton työaikakäytäntö ja yllä lisätyön tarjoamisvelvollisuudesta lausuttu huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimusosapuolet ovat jo nyt sovellettavan työehtosopimuksen voimassa ollessa hyväksyneet 37,5 viikkotyötuntia tekevien työntekijöiden työsuhteet kokoaikaisiksi.

Edellä esitetyillä perusteluilla työtuomioistuin esittää lausuntonaan, että vuosina 2001-2003 sovelletun puhdistus- ja siivousalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen perusteella työtä, jonka viikoittainen työaika työsopimuksen mukaan on ollut 37,5 tuntia, ei ole pidettävä muun muassa työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuna osa-aikatyönä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautianen, Forsström, Ahokas ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Ruohoniemi.

Lausunto on yksimielinen.