Labor court partially allows overtime pay for unused shortened workdays but dismisses union's breach claim due to interpretative uncertainty.

Puusepänteollisuuden työajan lyhentämispöytäkirjan määräyksen mukaan sopimuksessa tarkoitetuissa työaikamuodoissa korvataan työ, joka ylittää lyhennysviikon säännöllisen viikkotyöajan, siten kuin työehtosopimuksessa on sovittu viikoittaisesta ylityöstä.

Työajan lyhennysvapaiden pitämättä jättämistä koskevalla sopimuksella ei ollut mahdollista syrjäyttää määräyksiä, jotka koskevat korvauksen maksamista työehtosopimuksen mukaisen säännöllisen työajan ylittävästä työstä. Työpaikalla tehdyn sopimuksen johdosta työntekijä ei ollut saanut hyväkseen työehtosopimuksen mukaisia työajan lyhennysvapaita. Työskentely saamatta jäänyttä lyhennysvapaata vastaavana aikana oli korvattava kuten viikoittainen ylityö. Työnantaja velvoitettu suorittamaan työntekijälle saamatta jääneet ylityökorvaukset.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi ei työnantaja ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 6

KANTAJA

Puu- ja erityisalojen liitto ry

VASTAAJAT

Puusepänteollisuus ry

Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 6.11.2007

Pääkäsittely 17.12.2007

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Puu- ja erityisalojen liiton ja Puusepänteollisuus ry:n välillä 14.1.2005 solmitussa puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

6 § Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

2. Säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se keskimäärin on 40 tuntia viikossa päivätyössä ja kaksivuorotyössä 6 viikon pituisena ajanjaksona.

Säännöllinen keskimääräinen vuotuinen työaika on, edellyttäen että käytössä on kaikki työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan tarkoittamat työajan lyhennysvapaat, seuraava:

Vuosiloman ollessa......30 pv.....................24 pv

Vuonna 2005............1724 tuntia............1760 tuntia

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Käytettäessä keskimääräistä työaikaa vuotta lyhyemmässä jaksossa keskimääräinen työaika on vuonna 2005 36,6 tuntia viikossa ja vuosina 2006 ja 2007 36,2 tuntia viikossa.

Huom. 1

Työajan lyhentämisestä aiheutuva ansionmenetys yksi- ja kaksivuorotyössä korvataan siten, että työntekijä ansaitsee 5,9 %:n suuruisen tuntikohtaisen korvauksen jokaiselta tekemältään säännölliseltä tunnilta sillä tavalla kuin tämän työehtosopimuksen liitteenä olevassa erillisessä pöytäkirjassa on sovittu (ks. liite).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen liitteenä olevassa 7.11.1985 tehdyssä työajan lyhentämistä koskevassa pöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

2 § Työajan lyhennyksen toteuttaminen

Työajan lyhennyksen piiriin kuuluvien työntekijöiden työaikaa lyhennetään 1.1.1990 lukien enintään 100 tuntia vuodessa.

Työajan lyhennyksen määrästä vähennetään muut kuin 1 §:ssä mainitut vuotuista työaikaa lyhentävät sopimukseen tai käytäntöön perustuvat vuosilomajärjestelyt tai vuosittain säännöllisesti toistuvat ylimääräiset vapaapäivät.

Muist.1

Työsuhteen alkamisvuonna työntekijälle annetaan neljäsosa vuotuisesta työajan lyhennyksestä vuosineljännestä kohti edellyttäen, että työntekijä työskentelee ao. vuosineljänneksen mahdollisista työpäivistä yli puolet.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §

Vapaan antaminen

Vapaasta annetaan enintään 6,5 päivää siten, että työvuoro voidaan lyhentää 4, 5, 6 tai 7 tuntiseksi. Loput vapaasta annetaan vapaapäivinä, ellei paikallisesti toisin sovita. Vapaan ajankohdasta on työnantajan ilmoitettava hyvissä ajoin, kuitenkin vähintään 7 vuorokautta aikaisemmin.

Mikäli vapaata ei ole pidetty ko. kalenterivuoden aikana, on ne annettava viimeistään seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä. Työntekijän kanssa voidaan sopia myös siitä, ettei vapaata pidetä.

Muistutus:

Todettiin yhteisesti, että työajan lyhentämisen toteutuminen vuorokautista työaikaa lyhentämällä ei muuta vuotuisen työajan pituutta.

Työntekijä siirtyessä työskentelemään muussa työaikamuodossa tehtävään työhön kuin mitä tässä sopimuksessa tarkoitetaan katsotaan tällaisen työntekijän saaneen vapaansa ennen siirtymistään vaikkei vapaata hänelle tosiasiallisesti olisi annettukaan. Sama sääntö koskee myös työsuhteen päättymistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 §

Työajan lyhennys ja viikkoylityö

Tämän sopimuksen tarkoittamissa työaikamuodoissa korvataan työ, joka ylittää lyhennysviikon säännöllisen viikkotyöajan, siten kuin työehtosopimuksessa viikottaisesta ylityöstä on sovittu.

Edellä todetuilta osin vuosina 2001-2005 voimassa olleiden puusepänteollisuuden työehtosopimusten määräykset ovat olleet yhteneviä.

KANNE

Vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

1. tuomitsee Puusepänteollisuus ry:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä,

2. tuomitsee Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

3. vahvistaa Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy:n toimineen asiassa puusepänteollisuuden työehtosopimuksen määräysten vastaisesti yhtiön jättäessä suorittamatta A:lle korotettua korvausta työajan lyhennysvapaista, joita ei käytetty, ja

4. velvoittaa Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy:n suorittamaan A:lle seuraavat saatavat:

vuodelta 2001 työehtosopimuksen työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan 2 §, 3 § ja 6 § perusteella 75 h X 7,54 €/h X 0,50 = 282,75 € laillisine korkoineen 1.5.2002 alkaen,

vuodelta 2002 edellä mainituilla perusteilla 100 h X 8,00 €/h X 0,50 = 400€ korkoineen 1.5.2003 alkaen,

vuodelta 2003 edellä mainituilla perusteilla 100 h X 8,50 €/h X 0,50 = 425 € korkoineen 1.5.2004 alkaen ja

vuodelta 2004 edellä mainituilla perusteilla 100 h X 8.70 €/h X 0,50 = 435 € korkoineen 1.5.2005 alkaen.

Puu- ja erityisalojen liitto ry on lisäksi vaatinut Puusepänteollisuus ry:n ja Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine viivästyskorkoineen alkaen kuukausi tuomion antamisesta.

Perusteet

A oli Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy:n palveluksessa 19.4.2001 - 12.8.2005. Hän purki itse työsopimuksensa johtuen työajan lyhennysvapaiden antamiseen liittyvistä erimielisyyksistä.

Työntekonsa aikana A:lla ei ollut tietoa siitä, että työajan lyhennysvapaita on mahdollista pitää. A ei sopinut työnantajan kanssa jättävänsä työajan lyhentämisvapaat käyttämättä, mikä sinänsä olisi ollut työehtosopimuksen työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan mukainen menettely. Vapaiden jättäminen pitämättä johtui käytännössä vain työnantajan menettelystä.

Puu- ja erityisalojen liiton silloinen aluetoimitsija yritti selvittää asiaa, mutta osapuolet jäivät erimielisiksi, eikä työantaja suostunut maksamaan A:lle työehtosopimuksen mukaisia saatavia. Työnantajan mielestä työpaikalla on ollut voimassa paikallinen sopimus, jonka mukaan työajan lyhennysvapaita ei pidetä. A:lla ei kuitenkaan ole ollut tietoa paikallisesta sopimuksesta, eikä sellaista ole olemassakaan ainakaan kirjallisessa muodossa. Työpaikalla ei myöskään ollut luottamusmiestä.

Työehtosopimuksen mukaan työajan lyhennysvapaiden pitämättä jättämisestä tulee sopia aina vuosittain kunkin työntekijän kanssa. Asiasta ei voida työpaikalla sopia kollektiivisesti. Siinäkin tapauksessa, että työajan lyhennysvapaiden pitämättä jättämisestä on sovittu työehtosopimuksen mukaisesti, on työntekijällä oikeus työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan 6 §:n mukaiseen korvaukseen.

Liittojen väliset neuvottelut asiasta käytiin 14.12.2006. Liitot jäivät asiassa erimielisiksi.

Sovellettavan työehtosopimuksen 6 § 1. huomautuksen mukaan työntekijälle maksetaan 5,9 %:n tuntikohtainen korvaus työajan lyhentämisestä johtuvasta ansionmenetyksestä sillä tavalla kuin työajan lyhentämistä koskevassa pöytäkirjassa on sovittu. Kyseisen pöytäkirjan 2 §:n mukaan lyhennyksen piiriin kuuluvien työntekijöiden työaikaa lyhennetään vuosittain korkeintaan 100 tuntia, mikä on alalla normaali käytäntö. Ensimmäisenä työntekovuonna lyhennyksen piiriin kuulumista arvioidaan neljännesvuosittain, mihin perustuu A:lle ensimmäiseltä työntekovuodelta 2001 kertyneet 75 tuntia työajan lyhennysvapaata hänen aloitettua työntekonsa 19.4.2001 eli toisen vuosineljänneksen aikana. Muilta työntekovuosilta A on ansainnut täydet 100 tuntia lyhennysvapaata vuotta kohden.

Pöytäkirjan 3 §:n perusteella korkeintaan 6,5 päivää lyhennysvapaasta voidaan sopimuksen perusteella antaa lyhennettynä työaikana, mutta sen ylittävä osa aina vapaapäivinä, ellei työntekijä ole sopinut siitä toisin. Saman pykälän perusteella vapaa tulee antaa seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä, ellei työntekijä ole sopinut jättävänsä vapaat käyttämättä. A ei ole tehnyt tällaista sopimusta missään vaiheessa. Tämän perusteella A:lle kuuluu vaatimuksissa eritelty määrä työajan lyhennysvapaata. Edellisen vuoden vapaat tulee saman pykälän perusteella pitää seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä, mistä johtuu vastaavien saatavien erääntyminen huhtikuun lopussa ja koron laskeminen vaatimuksissa eritellyllä tavalla.

Mikäli työajan lyhennysvapaat jäävät pitämättä, pidetään lyhennettyä työaikaa ylittävää työaikaa viikoittaisena ylityönä pöytäkirjan 6 §:n perusteella. Työnantaja on tältä ajalta velvollinen maksamaan 50 prosenttia palkasta. Tämä on ollut molempien työehtosopimusosapuolten välinen vakiintunut kanta ja yleisesti tunnettu ja sovellettu käytäntö alalla, joten työnantajan voidaan katsoa tietoisesti rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä. Tämän vuoksi työnantaja tulee tuomita hyvityssakkoon työehtosopimuksen rikkomisesta. Työnantajaliitto tulee tuomita hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, koska sen olisi tullut viimeistään neuvotteluvaiheessa ohjata jäsenyrityksensä oikeaan työehtosopimuksen soveltamiseen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Puusepänteollisuus ry ja Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Puusepänteollisuus ry ja Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy ovat lisäksi vaatineet Puu-ja erityisalojen liitto ry:n velvoittamista korvaamaan Puusepänteollisuus ry:n ja yhtiön oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Puusepänteollisuuden työehtosopimuksen työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan 3 §:ssä todetaan muun muassa, että työntekijän kanssa voidaan sopia siitä, ettei vapaata pidetä. A oli sopinut työnantajan kanssa, ettei työajan lyhennysvapaita pidetä.

Kanteessa on myönnetty, että puusepänteollisuuden työehtosopimuksen työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan mukaan on mahdollista sopia vapaiden jättämisestä käyttämättä. Suomen sopimusoikeudessa sopimukset ovat vapaamuotoisia, ellei toisin ole säädetty. Suullinen sopimus on yhtä sitova kuin kirjallisessa muodossa tehty sopimus. Työpaikalla on vuonna 1993 keskusteltu työnantajan ja työntekijöiden välillä muun muassa työajan lyhennysvapaiden pitämättä jättämisestä ja sovittu tästä. Työnantaja on kirjannut syntyneen sopimuksen. Puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa ei ole määrätty muotovaatimusta työajan lyhennysvapaiden pitämättä jättämistä koskevalle sopimukselle. Näin ollen myös suullinen sopimus on pätevä. Työehtosopimuksessa ei myöskään ole sovittu siitä, että sopimus vapaiden pitämättä jättämisestä voitaisiin tehdä vain vuodeksi kerrallaan. Jos on sovittu siitä, että työajan lyhennysvapaita ei pidetä, ei myöskään työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan 6 §:n mukaista korvausta makseta.

Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy:ssä on vuonna 1997 muutettu vuonna 1993 tehtyä sopimusta, mutta työajan lyhentämisvapaiden osalta on edelleen sovittu jatkettavaksi käytäntöä, jonka mukaan työajan lyhentämisvapaita ei pidetä. Sopimuksesta on tiedote yrityksen kahviossa.

A:n työsuhde alkoi 19.4.2001. Kuten kaikille uusille työntekijöille esitti yhtiön toimitusjohtaja myös A:lle, että työajan lyhennysvapaita ei pidetä. A:lla ei ollut asiaan huomauttamista. A ei ole työsuhteensa aikana kertaakaan esittänyt työantajalle haluavansa muuttaa työajan lyhennysvapaita koskevaa suullista sopimusta, joka on samansisältöinen kaikille Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy:n työntekijöille. Vasta työsuhteensa purkamisen jälkeen A esitti työnantajalle vaatimuksen pitämättä jääneiden työajan lyhennysvapaiden korvaamisesta.

TODISTELU

Vastaajien kirjalliset todisteet:

1. Työpaikalla 20.10.1997 tehty sopimus, teema: työpaikalla on vuonna 1993 sovittu työajan lyhennysvapaiden pitämättä jättämisestä ja toimittu siitä lukien sopimuksen mukaisesti

Kantajan henkilötodistelu:

1. Putkiasentaja A

2. Työehtosihteeri B.

Vastaajien henkilötodistelu:

1. Toimitusjohtaja C.

2. Varatuomari D.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy menetellyt puusepänteollisuuden työehtosopimuksen liitteenä olevan työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan määräysten vastaisesti jättäessään suorittamatta A:lle pitämättä jääneiden työajan lyhennysvapaiden johdosta pöytäkirjan 6 §:n mukaisen korvauksen.

Työnantajapuolen mukaan A:n kanssa on työsopimuksen tekemisen yhteydessä sovittu, että työajan lyhennysvapaita ei pidetä. Tällaisessa tilanteessa työntekijälle ei myöskään makseta edellä mainitun pöytäkirjan 6 §:n mukaista korvausta. Kantajaliiton mukaan A:n kanssa ei ole sovittu työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla siitä, että työajan lyhennysvapaita ei pidetä. Vaikka tällainen sopimus olisi tehty, tulee edellä mainittu korvaus kantajaliiton mukaan kuitenkin maksaa.

Vapaiden pitämättä jättämistä koskevan sopimuksen tekemisestä esitetty selvitys

A on kertomansa mukaan tullut Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy:n palvelukseen koneistajaksi 19.4.2001. Hän ei muistanut varmasti, oliko työsopimusta tehtäessä tullut esille, että työajan lyhennysvapaita ei työpaikalla pidetä. Työsuhteensa kestäessä A ei ollut nähnyt kirjallista ilmoitusta, jossa olisi todettu työpaikalla sovitun, että työajan lyhennysvapaita ei pidetä. Jo työsuhteensa alkuaikoina hän oli kuitenkin havainnut, että kukaan työtyöntekijä ei pitänyt lyhennysvapaita. A oli keskustellut asiasta yleisellä tasolla muiden työntekijöiden kanssa. Myös työnjohtajan kanssa hän oli yrittänyt keskustella asiasta, mutta työnjohtaja ei ollut tähän halukas. A oli saanut työntekijäliiton edustajalta tiedon siitä, että ellei työajan lyhennysvapaita pidetä, tulisi tästä maksaa työntekijälle vuosittain korvaus.

C on yhtiön toimitusjohtajana ottanut A:n yhtiön palvelukseen. Työsopimusta tehtäessä hän on suullisesti sopinut A:n kanssa siitä, että työajan lyhennysvapaita ei pidetä. C:n käsityksen mukaan A hyväksyi tämän. A ei ollut työsuhteensa kestäessä ottanut esille lyhennysvapaita, vaan asia tuli myöhemmin esille työntekijäliiton aloitteesta.

C:n mukaan työpaikalla on vuonna 1993 yhdessä työnantajan ja työntekijöiden kanssa sovittu erilaisista säästötoimenpiteistä, joista yksi oli työajan lyhennysvapaiden pitämättä jättäminen. Tämä sopimus on ollut nähtävillä yhtiön ilmoitustaululla. Vuonna 1997 sopimusta on työnantajan ja työntekijöiden kesken sovittu muutettavaksi siten, että aikaisemmin sovituista säästötoimenpiteistä on pääosin luovuttu. Työajan lyhennysvapaiden pitämättä jättämisen osalta aikaisempi sopimus on kuitenkin jäänyt voimaan. Vuonna 1993 tehdyn sopimuksen jälkeen kaikille työntekijöille on työsopimusta tehtäessä ilmoitettu, että työajan lyhennysvapaita ei pidetä. Työntekijöiden taholta ei ole missään vaiheessa ilmoitettu, että sopimusta haluttaisiin tältä osin muuttaa.

Työehtosopimuksen tulkinnasta esitetty selvitys

Puu- ja erityisalojen liitto ry:n työehtosihteerinä toimivan B:n mukaan työehtosopimuksen työajan lyhentämistä koskevien määräysten mukaan ei ole mahdollista menetellä siten, että työntekijän kanssa työsopimusta tehtäessä sovittaisiin etukäteen siitä, että ansaittuja työajan lyhennysvapaita ei pidetä. Työntekijäliiton tulkinnan mukaan työajan lyhennysvapaiden pitämättä jättämisestä tulee sopia kunkin työntekijän kanssa erikseen. Sopimus tulee tehdä kirjallisesti ja se voidaan tehdä yhdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Työehtosopimus ei kuitenkaan sisällä tästä nimenomaisia määräyksiä. Jos työnantajan ja työntekijän välillä on sovittu työajan lyhennysvapaiden pitämättä jättämisestä, tulee työntekijälle tässäkin tapauksessa maksaa työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan 6 §:ssä tarkoitettu korvaus. B on tietoinen siitä, että työnantajaliiton tulkinta tältä osin on toinen ja että alalla on ollut erilaista, myös työnantajaliiton tulkinnan mukaista soveltamiskäytäntöä.

D on toiminut Puusepänteollisuus ry:n asiamiehenä vuosina 1998 - 2007. D:n mukaan työajan lyhennysvapaiden pitämättä jättämisestä tulee sopia työnantajan ja työntekijän välillä. Käytännössä pienissä yrityksissä on työjärjestelyihin liittyvien syiden vuoksi saatettu sopia työnantajan ja työntekijäpuolen välillä kollektiivisesti työajan lyhennysvapaiden pitämättä jättämisestä. Työehtosopimuksessa ei ole sovittu siitä, miksi ajaksi tällainen sopimus voidaan tehdä. Yleensä sopimukset tehdään olemaan voimassa toistaiseksi.

Edelleen D:n mukaan työajan lyhentämispöytäkirjan 6 §:n mukainen korvaus maksetaan vain niissä tilanteissa, joissa työajan lyhennysvapaa jää työnantajasta johtuvasta syystä pitämättä. Sen sijaan korvausta ei työnantajaliiton tulkinnan mukaan makseta, jos työntekijän kanssa on sovittu lyhennysvapaiden pitämättä jättämisestä. Tulkinta tältä osin perustuu siihen, että jos vapaiden pitämättä jättämisestä on sovittu, ei työajan lyhennysvapaapäiviä ole eivätkä ne siten voi myöskään jäädä pitämättä, joten 6 §:n mukaisen korvauksen maksaminen ei voi tulla kysymykseen. Tämä tulkinta on ollut myös Puu- ja erityisalojen liitto ry:n tiedossa ja vuosien 1999 ja 2000 vaihteessa työntekijäliiton edustaja oli keskusteluissa ottanut sen esille. D oli tuolloin todennut työnantajaliiton kannan tältä osin muuttumattomaksi. Työehtosopimuksen määräysten sanamuodosta sinänsä ei D:n mukaan ole saatavissa tukea kummallekaan tulkinnalle.

Arviointi ja johtopäätökset

Työajan lyhentämispöytäkirjan 6 §:n mukaan sopimuksen tarkoittamissa työaikamuodoissa korvataan työ, joka ylittää lyhennysviikon säännöllisen viikkotyöajan, siten kuin työehtosopimuksessa viikoittaisesta ylityöstä on sovittu. Ilman nimenomaista määräystäkin samaa korvausperiaatetta on sopijapuolten mukaan sovellettu myös silloin, jos työajan lyhennysvapaat ovat jääneet pitämättä työnantajasta johtuneesta syystä, jolloin työskentely lyhennysvapaata vastaavana aikana on korvattu kuten viikoittainen ylityö.

Sen sijaan korvausta ei työnantajapuolen tulkinnan mukaan ole maksettava, jos lyhennysvapaiden pitämättä jättämisestä on sovittu työnantajan ja työntekijän kesken. Tämä tulkinta ei perustu työehtosopimuksen sanamuotoon, vaan on D:n mukaan ollut johdettavissa siitä, että sopimisen johdosta korvattavia lyhennyspäiviä ei enää ole. Tämän tulkinnan mukaista soveltamiskäytäntöä on noudatettu jo 1990- luvulta lähtien lähinnä pienissä yrityksissä, joissa on ollut tarpeen sopia lyhennysvapaiden pitämättä jättämisestä. Esitetty selvitys osoittaa, että työnantajapuolen tulkinta on ollut myös Puu- ja erityisalojen liitto ry:n tiedossa ja siitä on keskusteltu liittojen edustajien kesken vuodenvaihteessa 1999-2000. Puu- ja erityisalojen liitto ry ei ole kuitenkaan riitauttanut tulkintaa ennen kuin vasta nyt esillä olevan asian yhteydessä.

Työehtosopimuksessa on nimenomaiset määräykset siitä, että työnantaja ja työntekijä voivat sopia työajan lyhennysvapaiden jättämisestä pitämättä. Sen sijaan määräyksiä ei ole siitä, että työsuhteen osapuolet voisivat sopia samalla ylityökorvausten jättämisestä maksamatta. Vaikka alalla työajan lyhennysvapaista sopimiseen on suhtauduttu todistajienkin arvion mukaan vapaamielisemmin kuin joillakin muilla aloilla ja pitämättä jääneitä vapaita ei ole aina korvattu, lyhennysvapaiden korvaamatta jääminen ei ole perustunut työehtosopimuksen siihen oikeuttavaan määräykseen. Työajan lyhennysvapaiden pitämättä jättämistä koskevalla sopimuksella ei työtuomioistuimen mielestä ole mahdollista syrjäyttää määräyksiä, jotka koskevat korvauksen maksamista työehtosopimuksen mukaisen säännöllisen työajan ylittävästä työstä.

Työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan 6 §:n määräys on erityinen korvausmääräys sen tilanteen varalle, että työntekijä työskentelee työajan lyhennysviikolla yli säännöllisen työajan. Tällainen työ on yleensä vapaaehtoisuuteen perustuvaa lisä- tai ylityötä, joka aina korvataan kuten viikoittainen ylityö. Samaa korvausperiaatetta on sopijapuolten yhteisen käsityksen mukaan sovellettu laskennallisesti myös silloin, kun lyhennysvapaa on jäänyt työnantajasta johtuvasta syystä pitämättä, jolloin lyhennysvapaata ei mahdollisesti ole lainkaan sijoitettu työvuoroluetteloon. Tämä periaate on työtuomioistuimen käsityksen mukaan vastaavalla tavalla sovellettavissa myös niihin tapauksiin, joissa työajan lyhennysvapaan antamatta jättäminen perustuu etukäteen tehtyyn sopimukseen. Työskentely saamatta jäänyttä lyhennysvapaata vastaavana aikana on korvattava kuten viikoittainen ylityö.

Päätyessään tähän arvioon työtuomioistuimella ei ole tarvetta enemmälti ottaa kantaa siihen, ovatko Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy ja A sopineet työajan lyhennysvapaiden pitämisestä työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy on menetellyt työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan 6 §:n vastaisesti jättäessään suorittamatta A:lle vuosilta 2001 - 2004 mainitun pykälän mukaisen korvauksen. Yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle kanteessa vaaditut palkkasaatavat, jotka määriltään ovat riidattomia.

Kun asia kuitenkin on ollut tulkinnanvarainen ja Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy on menetellyt asiassa Puusepänteollisuus ry:n omaksuman tulkinnan mukaisesti, ei Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy:n voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden ei myöskään Puusepänteollisuus ry ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perustelua aihetta tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Puu- ja erityisalojen liitto ry jutun osittain voittaessaankin saa työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaan vastata itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Hämeenkyrön Ikkunatehdas Oy:n menetelleen työajan lyhentämistä koskevan pöytäkirjan 6 §:n vastaisesti yhtiön jättäessä suorittamatta A:lle korotettua korvausta työajan lyhennysvapaista, joita ei ole käytetty.

Hämeenkyrön Ikkunatehdas velvoitetaan suorittamaan A:lle työajan lyhentämispöytäkirjan 6 §:n mukaisena korvauksena vuodelta 2001 282,75 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 1.5.2002 alkaen, vuodelta 2002 400 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 1.5.2003 alkaen, vuodelta 2003 425 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 1.5.2004 alkaen ja vuodelta 2004 435 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 1.5.2005 alkaen.

Kanne hylätään enemmälti.

Puu- ja erityisalojen liitto ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Virtanen, Vertanen ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.