Labour court allows home care staff to eat at work under collective agreement clause 27(2).

Terveyskeskuksen organisaatiossa jaksotyössä kotisairaanhoitotyötä tekevällä henkilöstöllä oli halutessaan oikeus ateriointiin työn ohessa työaikana.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 35

KANTAJA

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry

VASTAAJA

Kunnallinen työmarkkinalaitos

KUULTAVA

Helsingin kaupunki

ASIA

Virkaehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 21.8.2007

Pääkäsittely 22.10.2007

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 2005 - 2007 (KVTES) III luvussa on muun ohella seuraavat lepoaikoja koskevat määräykset:

27 § Päivittäiset lepoajat

1 mom.

Jos vuorokautinen työaika on kuutta tuntia pitempi eikä viranhaltijan/työntekijän työpaikalla olo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, hänelle on annettava työvuoron aikana vähintään puolen tunnin lepoaika (ruokailutauko), jota ei lueta työaikaan ja jonka aikana viranhaltija/työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikalta. = = = Jollei lepoaikaa voida virka- tai työtehtävien laadun vuoksi järjestää, viranhaltijalle/työntekijälle on annettava tilaisuus aterioida työpaikalla työaikana.

Soveltamisohje

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Poikkeusmääräys työaikana ruokailusta tulee sovellettavaksi vain niissä poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa ruokailutauon järjestäminen ei ole työtehtävien laadun vuoksi mahdollista (esimerkiksi koneiden jatkuva tarkkailu tai muu vastaava syy).

2 mom.

Jaksotyötä tekeville viranhaltijoille/työntekijöille on annettava sairaaloissa, terveyskeskuksissa sekä hoito- ja huoltolaitoksissa 1 momentissa tarkoitettu

lepotauko taikka viranhaltijan/työntekijän niin halutessa tilaisuus joutuisaan ateriointiin työaikana työpaikalla tai työnantajan osoittamassa asianomaisen laitoksen ruokalassa tai vastaavassa ruokailupaikassa edellyttäen ettei järjestelystä aiheudu häiriötä työn kululle tai suoritettaville palveluksille ja että ruokailusta aiheutuva poissaolo työstä kestää enintään 15 - 20 minuuttia.

KANNE

Vaatimukset

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Helsingin kaupungin terveyskeskuksen organisaatiossa jaksotyössä kotisairaanhoitotyötä tekevä kotihoitohenkilöstö saa lepoaikansa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 27 §:n 2 momentin mukaisesti.

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry on lisäksi vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamista korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Asianosaisjärjestöt ovat erimielisiä siitä, määräytyykö Helsingin kaupungin kotihoito-osaston henkilöstön lepoaika (ruokatauko) KVTES:n III luvun 27 §:n 1 momentin vai 27 §:n 2 momentin mukaisesti. Vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan sopimusmääräyksen mukaisissa sairaaloissa, terveyskeskuksissa sekä hoito- ja huoltolaitoksissa ja jaksotyössä työskentelevien viranhaltijoiden/työntekijöiden on ollut mahdollista niin halutessaan aterioida joutuisasti työaikana. Jaksotyöaikamuodossa työskentelevät ovat vakiintuneen käytännön mukaisesti ruokailleet työajalla.

Helsingin kaupunki yhdisti vuoden 2005 alusta sosiaalitoimeen kuuluneen kotipalvelun ja terveystoimeen kuuluneen kotisairaanhoidon terveyskeskuksen alaisuuteen kotihoitoyksiköksi. Organisaatiouudistuksen yhteydessä työnantajan yksipuolisen päätöksen johdosta ryhdyttiin soveltamaan sosiaalitoimen ruokataukokäytäntöä kaikilla työntekijöillä. Aiemmin kotisairaanhoidon työntekijöiden 15 - 20 minuuttia kestänyt ruokatauko on sisällytetty työaikaan, mutta organisaatiouudistuksen jälkeen ruokatauon katsotaan olevan omaa aikaa. Uudistuksen johdosta kyseisten työntekijöiden työaika on tosiasiallisesti pidentynyt kaksi ja puoli tuntia viikossa, koska KVTES:n III luvun 27 §:n mukaisen ruokailutauon pitäminen ei käytännössä ole mahdollista.

Työaikalain 7 §:ssä on säädetty jaksotyöaloista, joihin 2 kohdan mukaan kuuluvat myös terveyskeskukset. Kotihoito-osasto on terveyskeskuksen osa, mistä johtuen kotihoito-osaston jaksotyötä tekevillä tulisi olla oikeus lepoaikaan (ruokataukoon) työaikana.

Kotihoidossa työskentelevät samat terveydenhuollon ammattilaiset kuin terveyskeskuksissa ja henkilökuntaa tulee kohdella yhdenvertaisesti. Yhdenvertaisuusperiaatteen noudattaminen tulee näkyä myös lepoaikajärjestelyissä, joten terveyskeskuksen osana kotihoidossa työskentelevillä tulisi olla tilaisuus joutuisaan ateriointiin työaikana.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry:n velvoittamista korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

KVTES:n III luvun 27 §:ssä terveyskeskuksella tarkoitetaan samaa kuin terveyskeskuksella kansanterveyslaissa ja työaikalaissa. Helsingin kaupungin "terveyskeskuksella" tarkoitetaan virastoa eli termiä käytetään laajemmassa merkityksessä kuin kansanterveyslaissa ja työaikalaissa terveyskeskuksella tarkoitettiin.

KVTES:n työaikaluvun 27 §:n 1 momentin määräys on pääsääntö, jota on ensisijaisesti sovellettava. Pääsäännön mukaan ruokatauko, vähintään puoli tuntia, joka on henkilön omaa aikaa ja jolloin henkilö saa esteettömästi poistua työpaikalta, on työnantajan järjestettävä ja annettava.

Työnantaja voi päättää olla antamatta 27 §:n 1 momentissa määrättyä työaikaan kuulumatonta ruokailutaukoa silloin kun työntekijän jatkuva läsnäolo työpaikalla on välttämätöntä työn jatkumisen kannalta (1 momentin viimeinen virke). Työnantajan velvollisuus työaikaan kuulumattoman ruokailutauon järjestämiseen on kuitenkin työsuojelullinen normi ja tauon antamatta jättäminen voi tapahtua vain poikkeuksellisesti. KVTES:n 27 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen tarkoittamia poikkeustilanteita, joissa työaikaan kuulumatonta ruokailutaukoa ei voida antaa, tulee luonnollisesti soveltaa yhdenmukaisesti työnantajan eri toiminnoissa. Helsingin terveyskeskuksen kotihoito-osasto oli todennut, että työaikaan kuulumaton ruokailutauko voidaan järjestää, ja ruokailutauko tulee siis KVTES:n nojalla tällöin antaa henkilöstölle normaalisti.

KVTES:n työaikaluvun 27 §:n 2 momentin poikkeusmääräys koskee ainoastaan sairaaloissa, terveyskeskuksissa sekä hoito- ja huoltolaitoksissa tapahtuvaa työskentelyä, joissa työtä tehdään kaikkina kalenterivuorokausina ympäri vuorokauden kaikkina kellonaikoina ja jolloin työaikajärjestelmänä on jaksotyö. Poikkeusmääräyksen mukaisessa järjestelyssä ruokailtaessa työaikana työpaikalta ei saa poistua. Määräyksessä tarkoitetun laitoksen ruokalan täytyy sijaita asianomaisessa rakennuksessa. Sellaisena ei vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan ole pidetty esimerkiksi naapurilaitoksessa olevaa ruokalaa. KVTES:n 27 §:n 2 momentin määräystä, jonka mukaan sairaalassa, terveyskeskuksessa sekä hoito- ja huoltolaitoksessa jaksotyötä tekevä henkilöstö voi ruokailla työaikana, on poikkeusmääräyksenä tulkittava suppeasti. Terveyskeskuksella on edelleen se sisältö kuin kansanterveyslain voimaantulon ja työaikalain muutoksen yhteydessä tarkoitettiin.

KVTES:n ruokailutaukoa koskeneet aikaisemmin voimassa olleet sopimusmääräykset ja soveltamisohjeet vahvistavat sen, että poikkeusmääräystä - työaikana ruokailua - on sovellettava vain puheena olevissa toimintayksiköissä työskenteleviin. Terveyskeskukset lisättiin virkaehtosopimukseen vuonna 1974 kansanterveyslain voimaantulon myötä, jolloin vastaavasti työaikalakia laajennettiin koskemaan terveyskeskuksia. Sopimusmääräyksiä tulee tulkita siten kuin terveyskeskuksella tällöin on tarkoitettu. Voimassa olevan KVTES:n työaikaluvun 9 §:n soveltamisohjeessa toimintayksiköistä luetellaan muun muassa terveyskeskus, joten sanamuoto tässäkin yhteydessä tukee tulkintaa ja soveltamista terveyskeskuksesta työn tekemispaikkana.

Kansanterveyslain (66/72) tullessa 1.4.1972 voimaan lisättiin työaikalakiin jaksotyön tekemismahdollisuus myös "terveyskeskuksissa" laissa aiemmin säädettyjen sairaaloiden ja hoito- ja huoltolaitosten rinnalla (laki työaikalain 6 §:n muuttamisesta, 534/73, HE 13/73). Kansanterveyslakia säädettäessä ja työaikalaissa terveyskeskuksella tarkoitetaan avoterveydenhuollon lääkäri- ja hammaslääkärivastaanottoja niihin välittömästi ja kiinteästi liittyvine palvelutoimintoineen, muun muassa terveydenhoitajien palveluja ja terveyskeskusten vuodeosastotoimintaa. Tässä yhteydessä terveydenhoitajat (aikaisemmin kunnalliset terveyssisaret ja kätilöt), tulivat työaikalain ja jaksotyön piiriin.

Terveyskeskus-käsitteen tulkinta on yhteneväinen työaikalain kanssa. Kun kotipalveluhenkilöstö vuoden 1989 alusta tuli työaikalain piiriin, lisättiin työaikalakiin jaksotyön tekemismahdollisuus myös kotitaloustyössä. Laissa jo säädettyä terveyskeskusta ei voitu tulkita koskemaan myös kotipalveluhenkilöstöä, vaikka muun muassa kansanterveyslaissa säädetty perusterveydenhuolto ja sosiaalihuoltolaissa säädetty kotipalvelu oli monissa kunnissa organisoitu saman lautakunnan ja johdon alaisuuteen. Kotipalveluhenkilöstön työaikajärjestelyjä koskeneet erityismääräykset (muun muassa työperheessä ruokailu luettiin työaikana tapahtuvaksi) poistettiin KVTES:stä 1998 lukien eikä tässä yhteydessä KVTES:n 27 §:n 2 momentin määräystä laajennettu koskemaan kotipalveluhenkilöstöä. Päinvastoin erikseen on Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja järjestöjen edustajien kesken vuonna 1998 muistiossa todettu edellä mainitun henkilöstön ruokailutauon määräytyvän 27 §:n 1 momentin eli pääsäännön mukaan.

KVTES:n työaikamääräyksissä on jo tuolloin vuonna 1998 todettu, että perinteisissä kotipalvelutehtävissä toimivaan kodinhoitajaan/kotiavustajaan ei sovelleta muodollisen jaksotyön määräyksiä (KVTES 2005-2007 työaikaluvun 16 §:n 4 mom. 4 kohta) eikä sitäkään kautta poikkeusmääräys ruokailutaosta voi tulla sovellettavaksi kotipalveluhenkilöstöön.

Helsingin kotihoito-osasto ei ole KVTES:ssä tarkoitettu terveyskeskus, vaan toiminnallinen osasto, jonka johdossa on kotihoidon johtaja. Kotihoito-osasto muodostuu viidestä palvelualueesta, jotka ovat toimistotasoisia tulosyksiköitä. Kotihoitohenkilöstö ei työskentele terveyskeskuksessa, vaan kentällä lähinnä vanhusten, vammaisten, toipilaiden ja pitkäaikaissairaiden kodeissa.

Kotihoito-osaston kuuluminen "terveyskeskus"-viraston alaisuuteen ei johda sopimusmääräyksen tulkintaan kantajan esittämällä tavalla. Kotihoidon henkilöstö työskentelee tosiasiallisesti avopalvelussa eikä terveyskeskuksessa ja heidän työaikaan kuulumaton ruokailutaukonsa tulee järjestää KVTES:n määräysten nojalla pääsäännön eli 27 §:n 1 momentin mukaan. Kotihoidon henkilöstö voi ruokailutauon aikana esteettömästi poistua työpaikalta työn äärestä ja on silloin vapaa työvelvoitteistaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Kopio Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 11.4.1974 - 31.1.1976 työaikaluvun 28 §:n lepoaikaa koskevasta sopimusmääräyksestä

2. Kuntatyönantaja-lehden 6/2006 kopio

3. Yhteenvedot SuPer:in ammattiosaston Helavo 818:n ja Tehyn Helsingin kaupungin terveydenhuollon ammattiosasto 113:n suorittamien kyselyjen tuloksista kotihoito-osaston henkilökunnalle lepotauon toteutumisesta

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Keskusneuvottelupöytäkirja liitteineen

2. Helsingin kaupungin terveysviraston organisaatio ja kotihoito-osastoa koskeneet järjestelyt ja päätöksenteko sekä Helsingin kaupungin terveystoimen organisaatiorakenteessa tapahtuneita muutoksia 2003-2005 koskeva piirros

3. Selvitys kotihoitokokeilusta 2.4.2007

Kantajan henkilötodistelu

1. JYTY:n neuvottelujohtaja A

2. SuPer:in asiamies B

3. SuPer:in entinen neuvottelupäällikkö C

4. Sosiaali- ja terveysministeriön ylilääkäri D

5. Tehy:n ammattiosaston 113:n puheenjohtaja, apulaisosastonhoitaja E

6. TNJ:n varapääluottamusmies F

Vastaajan henkilötodistelu

1. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen entinen neuvottelupäällikkö G

2. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen entinen neuvottelupäällikkö H

3. Helsingin kaupungin terveysviraston henkilöstöpäällikkö I

4. Työmarkkinalakimies J

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Helsingin kaupunki yhdisti vuoden 2005 alusta sosiaaliviraston alaisena toimineen kotipalvelun ja terveyskeskuksen terveyskeskusasemat-osaston alaisena toimineen kotisairaanhoidon terveyskeskuksen alaisuuteen kotihoito-osastoksi. Ennen toimintojen yhdistämistä kotipalvelun henkilöstöön sovellettiin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen työaikaluvun 27 §:n 1 momentin mukaista ruokailutaukokäytäntöä ja kotisairaanhoidon henkilöstöön työaikaluvun 27 §:n 2 momentin mukaista ruokailutaukokäytäntöä. Tämän niin sanotun kotihoitokokeilun oganisaatiouudistuksen yhteydessä kaupunki yhdenmukaisti henkilökunnan työajat soveltaen kaikkiin työntekijöihin aiemmin kotipalveluhenkilöstöön sovellettua käytäntöä.

KVTES:n III luvun 27 §:n 2 momentin mukaan jaksotyötä tekeville on annettava muun muassa terveyskeskuksissa työntekijän niin halutessa tilaisuus joutuisaan ateriointiin työaikana. Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko työaikamääräyksiä sovellettaessa terveyskeskuksen alaisuudessa olevan kotihoito-osaston henkilöstön katsottava työskentelevän terveyskeskuksessa KVTES:ssa tarkoitetulla tavalla niin, että heillä on oikeus ruokailuun työaikana.

Sopimushistoria

Sosiaali- ja terveysministeriössä ylilääkärinä työskentelevä D on kertonut, että kansanterveyslaki säädettiin 60- ja 70-lukujen vaihteessa sen vuoksi, että vanhasta kunnanlääkärijärjestelmästä haluttiin luoda yhden tai useamman kunnan perusterveydenhuollon toiminnallinen kokonaisuus. Terveyskeskukset ovat nykyään laajoja toiminnallisia kokonaisuuksia, jotka koostuvat useista toimipisteistä. Niiden toimintaan on perinteisesti kuulunut myös kotisairaanhoito. Useimmissa kunnissa kotisairaanhoito ja kotipalvelut on sijoitettu yhden lautakunnan, esimerkiksi perusturvalautakunnan alaisuuteen. Jos kunnassa on näitä toimintoja varten useampia lautakuntia, se itse valitsee, minkä alaisuuteen kodinhoito sijoittuu. Todistajan mielestä terveyskeskus on edelleen pikemmin kansanterveyslain mukainen toiminnallinen yksikkö kuin virasto. Yleisesti ajatellaan, että terveyskeskus on paikka, josta haetaan hoitoa.

D:n mukaan kotipalvelukokeilun myötä pyritään kunnissa mahdollistamaan järkevä toiminta. Siinä voidaan puuttua liian tiukkoihin hallinnollisiin ja ammatillisiin rajoihin eli toteuttamaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota. Samalla turvallisuus- ja vastuuasioita on selkeytetty. Kokeilulainsäädännössä ei ole säännöksiä palvelussuhteiden ehdoista.

Vuodesta 1971 nykyisen Kunnallisen työmarkkinalaitoksen palveluksessa työskennelleen H:n mukaan kansanterveyslain voimaantulon jälkeen alettiin rakentaa terveyskeskuksia. Mikäli kunnassa oli ollut kunnansairaala vuodeosastoineen, niin siitä muodostettiin terveyskeskus. Vastaavasti kunnanlääkärin vastaanotto muuttui terveysasemaksi. Avosairaanhoitokin otettiin kansanterveyslain alaisuuteen ja aiemmin itsenäisesti työskennelleet terveyssisaret ja kätilöt siirtyivät työaikalain soveltamispiiriin. Kotisairaanhoito mainittiin jo kansanterveyslaissa, mutta se ei ollut vielä nykyisen kaltaista kotisairaanhoitoa. Terveydenhuollon käsite on edelleen jokseenkin sama kuin aikaisemmin, mutta myöhemmin on tullut kotihoitokokeilu ja sosiaali- ja terveystoimen integrointi. Terveyskeskusten tehtäviin on tullut lisää muun muassa erikoissairaanhoitoa ja ehkäisevää terveydenhuoltoa on niissä pyritty edelleen kehittämään, mutta lainsäädäntöä ei ole erityisen paljon muutettu.

Kuntatyönantajan palveluksessa yhteensä 36 vuoden ajan työskennellyt G on kertonut johtaneensa kunta-alan sopimusneuvotteluja viimeisten parinkymmenen vuoden ajan. Kansanterveyslain säätämisen jälkeen muutettiin työaikalakia vuonna 1974, jolloin lain periodityöaikasäännökseen lisättiin sana terveyskeskus. Eduskuntavaiheessa sosiaalivaliokunta ei ollut terveyskeskuksen käsitteen lakiin lisäämisestä yksimielinen, vaan eriävän kannan mukaan lakiin olisi pitänyt kirjoittaa terveyskeskuksen sijaan terveyskeskuksen vuodeosasto ja päivystys. Virkaehtosopimuksessa terveyskeskuksella tarkoitetaan samaa kuin työaikalaissa ja kansanterveyslaissa. Sen piiriin luettiin entiset kunnanlääkärit, aluelääkärit, kunnankätilöt, terveyssisaret, paikallissairaalat ja myös lääkäreiden ja terveydenhoitajien kotikäynnit akuuteissa sairaustapauksissa. Sittemmin kotisairaanhoito on luonteeltaan muuttunut paljolti vanhusten tai vastaavien hoidoksi heidän kotonaan. Kotisairaanhoitoon eivät kuulu sosiaalihuollon tai kodinhoidon tehtävät.

Virkaehtosopimuksen työaikaluvun 27 §:n tulkinnasta esitetty selvitys

G:n mukaan työnantaja voi päättää, käyttääkö se yleistyöaikaa vai jaksotyöaikaa. Jaksotyöaika tähtäsi ympärivuorokautiseen työskentelyyn ja tässä työaikajärjestelmässä myös naisten työskenteleminen yöaikaan oli mahdollista. Virka- ja työehtosopimuksessa virkamiehelle annettiin pääsääntöisesti ruokailutauko eli lepotauko puolesta tunnista tuntiin ja sillä otettiin huomioon myös työsuojelulliset näkökohdat. Poikkeusmääräyksenä oli, että sairaaloissa ja huoltolaitoksissa sekä sittemmin terveyskeskuksissa työntekijä voi valitessaan ruokailla myös työaikana ja työpaikalla joutuisasti 15-20 minuuttia. Sairaaloissa ja huoltolaitoksissa oli näin varmistettu, että henkilökunta on koko ajan työpaikalla ja että tarvittaessa heidät voidaan kutsua työhön. Virkaehtosopimuksen määräyksessä tarkoitettiin, että henkilöstö työskenteli terveyskeskusrakennuksessa.

H on kertonut, että 27 § on työsuojelullinen määräys, jonka perusteella työnantaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että sopimuksen mukainen ruokailutauko järjestetään. Työntekijät eivät kuitenkaan ole yleensä olleet kiinnostuneet määräyksen tästä tarkoituksesta, vaan heille on ollut tärkeämpi asia työajan pituus ja ruokailutauon vaikutus siihen. Todistajan mukaan 27 §:n 2 momenttia sovellettaessa työntekijän tulee olla työpaikalla työnantajan käytettävissä, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että hän ei saa poistua laitoksesta ruokailutauon aikana. Lääkäreillä on samanlainen taukokäytäntö.

Vuodesta 1982 kuntatyönantajan palveluksessa sosiaali- ja terveydenhoitohenkilöstön palvelussuhdeasioita hoitaneen J:n mukaan virka- ja työehtosopimuksen 27 §:ää on tulkittu käytännössä niin, että terveyskeskuksessa tapahtuvalla työskentelyllä on tarkoitettu tavanomaista perustoimintaa terveyskeskuksessa, kuten lääkäri- ja hammaslääkärivastaanottoja ja niihin liittyvää toimintaa oheispalveluineen hoitohenkilöstön ollessa siinä toiminnassa mukana. Myös kotisairaanhoito on alunperin ollut terveyskeskuksessa tapahtuvaa toimintaa. Mahdollisille kotikäynneille on lähdetty terveyskeskuksesta.

Edelleen A:n ja B:n mukaan kantajajärjestön edustajat eivät olleet osallistuneet kotipalveluliitteen poistamisesta käytyihin neuvotteluihin, koska liitteen piirissä olivat olleet lähinnä kodinhoitajat ja kotiavustajat, joista monetkaan eivät olleet järjestön jäseniä. Nämä työntekijät olivat perinteisesti olleet yleistyöajassa.

Kotihoitokokeilun totetuttaminen Helsingin kaupungissa

I:n mukaan Helsingin terveysviraston nimi muutettiin johtosäännöllä terveyskeskukseksi sen vuoksi, että terveysvirasto viittasi hallintovirastoon ja kuitenkin sen tehtävänä oli pääasiassa terveyspalveluiden tuottaminen. Terveyskeskuksen alla on vuoden 2005 muutoksen jälkeen seitsemän osastoa muun muassa kotihoito-osasto ja terveysasemat-osasto, joka tarjoaa perinteisiä terveyskeskuspalveluja kuntalaisille. Kotipalveluhenkilöstöä siirtyi kotihoito-osastoon sosiaalivirastosta noin tuhat henkilöä ja terveysvirastosta noin 400 kotisairaanhoidon tehtäviä tehnyttä henkilöä. Kotipalveluhenkilöstö oli siirtynyt jaksotyöhön vuonna 1998. Heidän työaikaansa ei haluttu kotipalvelukokeilun yhteydessä muuttaa, koska kysymys on tässä vaiheessa vain kokeilusta. Kotisairaanhoidon henkilöstön tehtävät muuttuivat kokeilun myötä. He olivat aiemmin työskennelleet terveysasemilta hoitotehtävissä, mutta nyt he ryhtyivät tekemään myös muita kotipalvelun tehtäviä.

Työtuomioistuimelle on esitetty yhteenvedot Tehyn ja SuPerin paikallisten ammattiosastojen tekemästä tutkimuksesta, jossa selvitettiin, kuinka työntekijät käytännössä ovat kotipalveluissa voineet pitää lepotauon. Tutkimuksen tulosten mukaan, jotka toteuttaneet F ja E ovat osaltaan vahvistaneet, noin 20-30 prosenttia vastanneista on kyennyt pitämään ruokailutauon aina ja runsaat 40 prosenttia yleensä, mutta ei aina. Osa vastaajista oli seurantajakson aikana kyennyt pitämään ruokailutauon vain harvoin ja jotkut eivät olleet kyenneet pitämään lainkaan taukoa. Tutkimus oli toteutettu tausta-aineistoksi työnantajan kanssa ruokailutaukokäytännön tarpeellisuudesta käytäviin keskusteluihin.

Arviointi ja johtopäätökset

Terveyskeskukset ovat kansanterveyslain säätämisestä lähtien muodostaneet kunnissa ja kuntayhtymissä perusterveydenhuollon toiminnallisen kokonaisuuden. Osana tätä varsin laajaa kokonaisuutta on ollut myös kotisairaanhoito. Vuonna 1974 muutettiin työaikalakia niin, että jaksotyön tekeminen tuli mahdolliseksi paitsi sairaaloissa myös terveyskeskuksissa. Eduskuntakäsittelyn yhteydessä on todistaja G:n kertomin tavoin keskusteltu siitä, tulisiko jaksotyön tekeminen rajoittaa vain sairaalanomaisiin olosuhteisiin kuten terveyskeskusten vuodeosastoihin, mutta lopulta työaikalain kyseiseen säännökseen otettiin terveyskeskus sellaisenaan eli samassa merkityksessä kuin missä se on kansanterveyslaissa. Tämä muutos heijastui myös kunnalliseen yleiseen virkaehtosopimukseen, jonka 27 §:n 2 momentin luetteloon otettiin sairaaloiden ja muiden siinä mainittujen laitosten lisäksi terveyskeskukset paikkoina, joissa jaksotyössä työskentelevillä on oikeus halutessaan ruokailla työaikana.

Esitetyn selvityksen valossa on riidatonta, että viimeksi mainitun sopimusmääräyksen soveltamispiirissä on ollut myös kotisairaanhoito. Kotisairaanhoidon luonteen on selvitetty sitten 1970-luvun muuttuneen akuuteista sairastumisista johtuneista kotikäynneistä enemmän vanhusten, pitkäaikaissairaiden, toipilaiden ja vammaisten hoitamiseen heidän kotonaan. Toiminnallinen yhteys terveyskeskuksen vastaanotto- tai vuodeosastojen toimintaan ei ehkä enää ole ollut yhtä kiinteä kuin aiemmin. Tehtävien luonteen muuttumisesta huolimatta 27 §:n 2 momentin määräystä on kuitenkin edelleen sovellettu kotisairaanhoidon tehtävissä työskentelevien virka- ja työsuhteissa eli heidän on katsottu työskentelevän terveyskeskuksessa sopimuksessa tarkoitetulla tavalla.

Vuonna 2004 muutettiin sosiaalihuoltolakia ja kansanterveyslakia väliaikaisesti niin, että muutoksilla mahdollistettiin sosiaalihuollon alaisen kotipalvelun ja terveydenhuollon alaisen kotisairaanhoidon yhdistäminen yhdeksi tehtäväalueeksi eli kotihoidoksi. Uudistuksella pyritään muun muassa parantamaan sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteensovittamista. Kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen ei tässä yhteydessä ole kokeilua silmällä pitäen otettu erityisiä määräyksiä palvelussuhteen ehdoista.

Helsingin kotihoitokokeilussa kaupunki yhdisti vuoden 2005 alusta sosiaaliviraston alaisena toimineen kotipalvelun ja terveyskeskuksen alaisena toimineen kotisairaanhoidon terveyskeskuksen alaisuuteen kotihoito-osastoksi. Oganisaatiouudistuksen yhteydessä kaupunki yhdenmukaisti henkilökunnan työajat alkaen soveltaa myös kotisairaanhoidossa työskenteleviin työntekijöihin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen työaikaluvun 27 §:n 1 momentin mukaista ruokailutaukokäytäntöä. Tämän määräyksen mukainen ruokailutauko on myös käytännössä voitu työntekijälle yleensä järjestää.

Kotihoitokokeilussa on käytännössä pyritty muun ohella siihen, että samassa kohteessa ei tarvitsisi käydä sekä kotipalveluhenkilöstöä että kotisairaanhoidon työntekijöitä, vaan jokainen kotihoidon työntekijä voisi entistä laaja-alaisemmin tehdä kaikkia kotihoidon tehtäviä. Tämän vuoksi kotipalveluun on palkattu lähihoitajia ja toisaalta kotisairaanhoidon henkilöstön tehtäviä on laajennettu siten, että he kotisairaanhoidon tehtävien lisäksi tekevät myös kotipalvelun tehtäviä. Hallinnollisesti ja toiminnallisesti kotihoito-osasto on yksi terveyskeskuksen kuudesta terveyspalveluja tuottavasta osastosta ja tukeutuu lääkäripalvelujen osalta terveyskeskuksen akuuttisairaalaosastoon.

Työtuomioistuimessa kantajan puolelta kuultujen todistajien kertoman mukaan terveystoimen alaisuudessa jaksotyötä tehneeseen terveydenhoitohenkilöstöön on aina sovellettu työaikaluvun 27 §:n 2 momentin määräyksiä eli heillä on halutessaan ollut oikeus ruokailla työaikana. Tätä seikkaa Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole kiistänyt. Kotihoitokokeilussa kotiterveydenhoitohenkilöstön, josta tässä jutussa vain on kysymys, toimenkuva on kiistämättä edellä kuvatulla tavalla muuttunut. Kun he kuitenkin edelleen tekevät myös kotisairaanhoitotyötä terveyskeskuksen organisaatiossa, työtuomioistuimella ei ole perusteita katsoa heidän asemansa sillä tavoin muuttuneen, että heidät olisi rinnastettava sosiaalitoimen alaisuudessa työskennelleeseen kotipalveluhenkilöstöön. Kun myöskään kotihoitokokeilua varten ei ole sovittu mistään erityisistä työaikamääräyksistä, kotisairaanhoitotyötä tekevään henkilöstöön on edelleen sovellettava siihen aiemmin sovellettuja määräyksiä.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että asianosaisilla on ollut perusteltu aihe saattaa asia työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämän vuoksi ja työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry jutun voittaessaankin saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Helsingin kaupungin terveyskeskuksen organisaatiossa jaksotyössä kotisairaanhoitotyötä tekevä kotihoitohenkilöstö saa lepoaikansa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 27 §:n 2 momentin mukaisesti.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Sutela, Vainio, Ahokas ja Komulainen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.