Labour court allows sick leave pay during strike when illness began before strike and continues continuously.

Virkamiehen sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyys oli alkanut ennen kysymyksessä olevien virkamiesten lakkoa ja jatkunut saman sairauden perusteella yhdenjaksoisesti, mutta useammalla kuin yhdellä lääkärintodistuksella osoitettuna lakon ajan. Virkamies ei ollut työkyvyttömyysaikanaan osallistunut lakkoon. Lakon päätyttyä hän oli palannut työvuoroluettelon mukaisesti työhön.

Aikaprioriteettiperiaatteen mukaisesti on katsottu virkamiehen työnteon estyneen kysymyksessä olevana aikana ennen lakon alkamista alkaneesta sairaudesta, joten virkamiehellä oli oikeus sairausajan palkkaan koko lakon aikaisen työkyvyttömyysjaksonsa ajalta. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 34

KANTAJA

Palkansaajajärjestö Pardia ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Virkaehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 12.12.2007

Pääkäsittely 22.1.2008

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen (14.12.2004) sairauspoissaoloja koskevassa 3.1. luvussa on muun ohella seuraavat määräykset:

9 § Oikeus sairauslomaan

Virkamiehellä tai työntekijällä on oikeus saada sairauslomaa, jos hän on todistetusta sairaudesta, viasta tai vammasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi estynyt hoitamasta tehtäviään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § Virkamiehen palkkaus sairausloman ajalta

Milloin 9 §:ssä tarkoitettuun poissaoloon on syynä todistetusta sairaudesta johtuva työkyvyttömyys, maksetaan virkamiehelle

1) 8 §:n mukainen palkkaus vähentämättömänä, mikäli virkavapauspäivien lukumäärä kalenterivuodessa on yhteensä enintään 60,

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Palkansaajajärjestö Pardia ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että virkamiehellä on oikeus valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaiseen sairauslomaan ja sen ajalta virka- ja työehtoehtosopimuksen mukaisesti maksettavaan palkkaan aikaprioriteettiperiaatetta noudattaen koko lakon aikaisen työkyvyttömyyden ajalta, kun samasta sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut ennen lakkoa ja jatkunut saman sairauden perusteella yhdenjaksoisesti, mutta useammalla lääkärintodistuksella osoitettuna lakon ajan eikä virkamies ole työkyvyttömyysaikanaan osallistunut lakkoon.

Palkansaajajärjestö Pardia ry on lisäksi vaatinut valtiovarainministeriön velvoittamista korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Perusteet

Oikeuskirjallisuudessa (Seppo Koskinen – Heikki Kulla: Virkamiesoikeuden perusteet, Talentum, Helsinki 2005, s. 229) ja oikeuskäytännössä (muun muassa KHO:2002:6 ja virkamieslautakunta 3.9.2003/36) on vakiintuneesti noudatettu samanaikaisesti vaikuttavan useamman keskeytymisperusteen keskinäisen sijajärjestyksen määräytymisessä aikaprioriteettisääntöä, jonka mukaan otetaan ensisijaisena huomioon aikaisimmin esiin tullut peruste.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO:2002:6 ottanut kantaa nyt kyseessä olevan tilanteen kanssa identtiseen tilanteeseen. KHO:n ratkaisemassa tapauksessa on ollut kysymys palomiesten 20.2.1995 alkaneen lakon ajalle kohdistuneesta palomiehen (viranhaltijan) ennen lakkoa eli 17.2.1995 alkaneesta sairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestä ja oikeudesta sairausajan palkkaa koko työkyvyttömyytensä ajalta. Viranhaltijan sairauslomat oli myönnetty useammassa jaksossa (17.2.1995 - 3.3.1995 ja 3.3.1995 - 7.3.1995). Viranhaltijalla katsottiin olleen oikeus saada koko sairausajalta sairausloma-ajan palkka kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen nojalla.

Virkamieslautakunta on tullut aikaprioriteetin osalta samanlaiseen lopputulokseen muun muassa päätöksessään 36/2003 virantoimituksesta pidättämisen ja sairauden perusteella myönnetyn virkavapauden etusijajärjestystä määritellessään. Päätöksestä oli valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta päätökseen ei siellä ollut tullut muutosta.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Valtiovarainministeriö on lisäksi vaatinut Palkansaajajärjestö Pardia ry:n velvoittamista korvaamaan valtion oikeudenkäyntikulut korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Vanhemman rajavartijan haettua virkavapautta kaikille eri työkyvyttömyysjaksoille palattuaan työhön 12.6.2005 työnantaja on käsitellyt hakemuksen kuten tilanteessa, jossa virkavapautta olisi haettu kullekin jaksolle erikseen jo poissaolon aikana. Työnantaja on myöntänyt virkavapauden ajalle 30.5. - 3.6.2005.

Työtuomioistuimen tuomiossa TT:1985-7 on vahvistettu aikaprioriteettiperiaatetta sovellettavan siten, että lakon piirissä olevalla virkamiehellä on lakon aikana oikeus virkavapauteen sairauden perusteella ja sairausajan palkkaan vain tilanteissa, joissa sairaus on alkanut ja virkavapaus myönnetty ennen lakon alkamista. Lisäksi tuomiossa TT:2003-96 on vahvistettu periaate, jonka mukaan kahden eri poissaolon perusteen vaikuttaessa päällekkäin poissaolon syytä ja vaikutuksia on arvioitava sen poissaolon syyn perusteella, joka on alkanut ensimmäiseksi. Jos ensimmäisen poissaolon syy kuitenkin lakkaa, mutta toinen syy jatkuu, poissaoloa arvioidaan tämän jälkeen jälkimmäisen syyn perusteella.

Ennen lakkoa alkaneen työkyvyttömyysjakson päätyttyä ja ennen uuden virkavapauden myöntämistä vanhempi rajavartija on lakon edelleen jatkuessa ja rajavartijan ollessa lakon piirissä tullut estyneeksi hoitamasta tehtäviään lakon vuoksi. Tehtävien hoidon ollessa lakon aikana alkaneilla työkyvyttömyysjaksoilla 4.6. - 6.6.2005 ja 7.6. - 10.6.2005 estynyt lakon eikä sairaudesta johtuneen työkyvyttömyyden vuoksi, rajavartijalla ei myöskään ole ollut oikeutta sairauslomaan valtion yleisen virkaehtosopimuksen 9 §:n sopimusmääräyksen perusteella. Tämä on ollut vakiintunut tulkinta, jota koskeva Valtion työmarkkinalaitoksen ohjeistus on alusta saakka sisältynyt valtion antamiin työtaisteluohjeisiin.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa kaksi eri aikoina alkanutta poissaolon perustetta on vaikuttanut ajallisesti päällekkäin, joten työtuomioistuimen ratkaisun TT:2003-96 mukaisesti aikaprioriteettiperiaatteesta seuraa, että ensimmäisen poissaolon syyn lakatessa ja toisen edelleen jatkuessa poissaoloa on arvioitava jälkimmäisen syyn perusteella. Rajavartijalle sairauden perusteella myönnetty virkavapaus on päättynyt 3.6.2005 eikä hänelle sen jälkeen ole myönnetty uutta virkavapautta, koska lakko, jonka piiriin rajavartija on kuulunut, on edelleen jatkunut, aina 11.6.2005 saakka.

Virkaehtosopimusten keskeisenä tulkintaperiaatteena on vakiintuneesti ollut sopimusosapuolten yhteinen tarkoitus, jos se on voitu todistettavasti selvittää. Aikaprioriteettiperiaatteesta on myös mahdollista poiketa sopimalla. Korkein hallinto-oikeus ei ole kanteessa mainitussa ratkaisussa KHO:2006:6 antanut osapuolten vahvistamalle sopijapuolten yhteiselle tarkoitukselle merkitystä asiaa ratkaistessaan, vaikka kantajan vaatimus sairausajan palkkaan on kiistatta perustunut virkaehtosopimuksen sopimusmääräyksiin kantajan järjestäytymättömyydestä huolimatta.

Kanteessa mainitussa virkamieslautakunnan päätöksessä 36/2003 on kysymys virantoimituksesta pidättämisestä tehtyä viranomaisen päätöstä koskevasta oikaisuvaatimusasiasta. Virkamieslautakunta ei ole lainkaan perustellut ratkaisuaan aikaprioriteettiperiaatteen soveltamisella. Virkamieslautakunnan ratkaisun tosiasiallisina perusteina olleet seikat huomioon ottaen ei virkamieslautakunnan ratkaisulle voida antaa merkitystä kanteessa tarkoitettua asiaa ratkaistaessa.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet:

1. Poissaoloilmoitus, lääkärintodistukset (3 kpl) ja työaikalaskelma

2. Ennakkopäätös KHO: 2002:6

Vastaajan kirjalliset todisteet:

1. Virkamieslautakunnan päätös numero 36/2003 (3.9.2003) asiassa 75/2002

2. Ote Valtiotyönantajan työtaisteluohjeista

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko virkamiehellä oikeus valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaiseen sairauslomaan ja sen ajalta mainitun sopimuksen mukaisesti maksettavaan palkkaan lakon aikaan sijoittuvan työkyvyttömyyden ajalta, kun sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut ennen lakkoa ja jatkunut saman sairauden perusteella yhdenjaksoisesti, mutta useammalla kuin yhdellä lääkärintodistuksella osoitettuna lakon ajan eikä virkamies ole työkyvyttömyysaikanaan osallistunut lakkoon. Toissijaisesti kysymys on siitä, vaikuttaako työnantajan palkanmaksuvelvollisuuteen se, että lakon päättymispäivä on ollut virkamiehen työvuoroluettelon mukainen vapaapäivä, minkä vuoksi hän ei ole heti lakon päätyttyä palannut työhön.

Erimielisyyden taustalla on tapaus, jossa rajavartija oli sairastunut 30.5.2005, mikä oli ollut hänen työvuoroluettelon mukainen työpäivänsä. Rajavartioliitto ry:n lakko oli alkanut 31.5.2005 ja päättynyt 11.6.2005 kello 6. Rajavartija oli ilmoittanut sairastumisestaan työnantajalle 30.5.2005. Sairautensa vuoksi rajavartija oli käynyt lääkärinvastaanotolla ja tämän sairauden vuoksi lääkäri on 31.5.2006 päivätyllä todistuksella katsonut rajavartijan työkyvyttömäksi ajalla 31.5 - 3.6.2005, 4.6.2005 päivätyllä todistuksella ajalla 4.6. - 6.6.2005 ja 7.6.2005 päivätyllä todistuksella ajalla 7.6. - 10.6.2005. Työkyvyttömyyden jälkeinen päivä 11.6.2005 on ollut rajavartijan työvuoroluettelon mukainen vapaapäivä, minkä jälkeen hän on palannut seuraavana päivänä työvuoroluettelon mukaisesti työhön.

Työnantaja on myöntänyt rajavartijalle palkallista sairauslomaa ensimmäisen lääkärintodistuksen mukaisen työkyvyttömyysjakson päättymiseen asti eli ajalta 30.5. - 3.6.2005. Tämän jälkeiseltä ajalta työnantaja ei ole maksanut rajavartijalle sairausajan palkkaa, koska virkamiehen poissaolon syy on työnantajan näkemyksen mukaan ollut Rajavartioliitto ry:n lakko.

Arviointi ja johtopäätökset

Työoikeudessa nyt kysymyksessä olevan kaltaisia tilanteita, joissa on kysymys työstä poissaolon syystä, on arvioitu vakiintuneesti niin sanotun aikaprioriteettiperiaatteen mukaan. Tätä periaatetta sovellettaessa viranhaltijan poissaolon syytä ja sen vaikutuksia arvioidaan sen poissaolosyyn perusteella, joka on alkanut ensimmäiseksi. Jos ensimmäisen poissaolon syy lakkaa, mutta toinen syy jatkuu, poissaoloa arvioidaan tämän jälkeen jälkimmäisen syyn perusteella.

Valtiovarainministeriö on työnantajapuolen kannan tueksi viitannut muun muassa kirjalliseksi todisteeksi jättämiinsä Valtion työmarkkinalaitoksen laatimiin valtiotyönantajan työtaisteluohjeisiin, joiden sairautta ja työnseisausta koskevassa kohdassa on aikaprioriteettiperiaatteen mukaisesti todettu, että milloin henkilön todistettu sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyys alkaa ennen työnseisausta tai viimeistään sen alkaessa, katsotaan työstä poissaolon johtuvan sairaudesta myös sen ajan, jonka sairaus yhdenjaksoisena ja samasta syystä jatkuu työnseisauksen aikana. Ohjeen mukaan vaikutusta ei ole sillä, milloin virkavapaus tai vapautus työstä myönnettiin. Ohjeessa on edelleen todettu, että edellä mainitun yhdenjaksoisuuden ei tässä yhteydessä katsota ulottuvan uuteen työkyvyttömyysjaksoon, vaikka se seuraisi välittömästi sitä jaksoa, joka alkoi ennen lakon alkamista. Uuden jakson osalta oikeutta sairausajan palkkaan ei ole.

Edellä mainitut työtaisteluohjeet ovat työnantajan yksipuolisesti laatimat ilman, että niistä olisi neuvoteltu viranhaltija- ja työntekijäjärjestöjen kanssa tai että nämä olisivat ne hyväksyneet. Näin ollen ne eivät osoita sopijapuolten yhteistä käsitystä siitä, miten aikaprioriteettiperiaatetta on sovellettava nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa.

Valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 9 §:n mukaan virkamiehellä on oikeus saada sairauslomaa, jos hän on todistetusta sairaudesta, viasta tai vammasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi estynyt hoitamasta tehtäviään. Nyt esillä olevassa asiassa ei ole riitaa siitä, että virkamies on ollut todistetun sairauden vuoksi työkyvytön. Erimielisyys koskee vain sitä, onko virkamiehen tehtävien hoitaminen estynyt 3.6.2005 jälkeen sairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestä vai rajavartijoiden lakosta.

Arvioitavana olevat tilanteet ovat käytännössä olleet melko harvinaisia, eikä valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen soveltamisesta ole tästä syystä muodostunut selkeätä käytäntöä. Asia ei aiemmin ole ollut erimielisyyden kohteena. Sen sijaan eräillä muilla aloilla on sairausloman jaksottamisen merkitystä sairausajan palkan maksuvelvollisuuden kannalta jouduttu myös eri tuomioistuimissa arvioimaan.

Työtuomioistuin on tuomiossaan TT 2004-124 ottanut kantaa työntekijän oikeuteen saada talotekniikka-alan työehtosopimuksen mukaan sairausajan palkkaa tapauksessa, jossa lääkäri oli määrännyt työntekijän sairauslomalle kolmeksi peräkkäiseksi ajanjaksoksi samalla taudinmäärityksellä. Työnantaja oli ilmoittanut ensimmäisen sairauslomajakson aikana työntekijän lomauttamisesta jakson päättymisestä lukien. Työntekijän koko työkyvyttömyysaikaa oli kuitenkin tarkasteltava yhtenäisenä sairauslomana. Työntekijän poissaolon oli katsottava johtuneen sairaudesta myös ilmoitetun lomautuksen aikana. Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään KHO 2002-6 soveltaessaan kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta päätynyt lakkotilanteen osalta muutoin vastaavassa tapauksessa samanlaiseen arvioon. Maarakennusalan tuomiossa TT 1994-57 työkyvyttömyyden toteamisen jaksoittain ei edes väitetty vaikuttavan poissaolon syyn arviointiin. Tässä jutussa oli kysymys sairausajan palkasta lomautusajalle sattuneen sairauden ajalta.

Työtuomioistuimella ei ole perusteita soveltaa aikaprioriteettiperiaatetta muulla tavoin myöskään valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen soveltamispiirissä. Kun virkamies on sairastunut ennen lakkoa ja ollut todistetusti saman sairauden vuoksi työkyvytön, ei työtuomioistuimen mielestä ole perusteita katsoa, että työnteon estyminen olisi johtunut muusta syystä kuin jo ennen lakon alkamista alkaneesta sairaudesta, vaikka yhdenjaksoinen työkyvyttömyys osoitettaisiin eri lääkärintodistuksilla.

Valtiovarainministeriö on toissijaisesti katsonut, että koska virkamies ei ole kanteessa tarkoitetussa tilanteessa palannut työhön viimeisen työkyvyttömyysjakson päätyttyä, vaan hän on jäänyt lakkoon, ei hänellä ole lakon ajalta lainkaan oikeutta palkkaan sairauden perusteella. Tulkintansa tueksi valtiovarainministeriö on viitannut työtuomioistuimen tuomioon TT:1975-52 ja lausuntoon TT:1987-128. Edellä mainituissa ratkaisuissaan työtuomioistuin on katsonut työnantajan olevan velvollinen maksamaan sairausajan palkan edellyttäen, että työntekijä siihen muuten on oikeutettu, myös yrityksessä syntyneen lakon ajalta, mikäli työntekijä on sairauden vuoksi ollut estynyt tekemästä työtä jo ennen työtaistelun alkamista ja palannut työhön välittömästi sairauden päätyttyä.

Työtuomioistuimen mainituissa ratkaisuissa ei ole otettu kantaa tilanteisiin, joissa työkyvyttömyyden päättymisen jälkeinen päivä on työntekijän vapaapäivä. Välitön työhönpaluu sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä koskee yleensä tilanteita, joissa lakko jatkuu työkyvyttömyyden päätyttyä ja työkyvyttömyyden jälkeinen päivä olisi ollut työntekijän työpäivä. Ellei työntekijä palaa välittömästi työhön, on sen katsottu osoittavan työntekijän osallistuneen lakkoon. Ottamatta tässä yhteydessä enemmälti kantaa tähän tulkintaan työtuomioistuin toteaa, että kanteessa tarkoitetussa tilanteessa virkamiehen työkyvyttömyyden jälkeinen päivä on ollut hänen työvuorolistan mukainen vapaapäivänsä. Lakko on myös loppunut mainitun päivän aamuna. Se seikka, että rajavartija on noudattanut työvuorolistaa ja sen mukaisesti pitänyt tuolloin vapaapäivän, ei näissä olosuhteissa osoita hänen osallistuneen lakkoon.

Virkamiehellä on siten kanteessa tarkoitetussa tilanteessa oikeus valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaiseen sairauslomaan ja sen ajalta maksettavaan palkkaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Palkansaajajärjestö Pardia ry jutun voittaessaankin saa työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaan vastata itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että virkamiehellä on oikeus valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaiseen sairauslomaan ja sen ajalta maksettavaan palkkaan aikaprioriteettiperiaatetta noudattaen koko lakon aikaisen työkyvyttömyyden ajalta, kun sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut ennen lakkoa ja jatkunut saman sairauden perusteella yhdenjaksoisesti, mutta yhtä useammalla lääkärintodistuksella osoitettuna lakon ajan eikä virkamies ole työkyvyttömyysaikanaan osallistunut lakkoon.

Palkansaajajärjestö Pardia ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Niskanen, Parikka, Lehto ja Kauppala jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevan jäsen Parikan lausunto:

Perusteluina totean seuraavaa:

Aikaprioriteetti oikeuskäytännössä

Edelleen aikaprioriteettia on sovellettu siten, että työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaetuihin sellaisen työkyvyttömyyden ajalta, joka on alkanut lakon aikana (TT: 1988-99). Mikäli työkyvyttömyys jatkuu edelleen lakon päättymisen jälkeen, oikeus palkalliseen sairauslomaan alkaa lakon jälkeen työehtosopimuksen määräyksiä noudattaen (TT: 1980:152, ks. myös TT:1984-47).

Aikaprioriteettiperiaatteesta on myös seurannut, että mikäli työntekijän työkyvyttömyys on alkanut ennen lakkoa ja päättyy lakon päätyttyä, työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan myös lakon ajalta työehtosopimuksessa määrätyin tavoin (TT: 1979-140, TT: 1987-128, KKO:1993:39).

Edellä todetuista periaatteista on oikeuskäytännössä poikettu silloin, kun on osoitettavissa alalla vakiintunut muu käytäntö tai sopijaosapuolten yhteiset ohjeet ym. (TT:1977-116, TT:1982-77).

Aikaprioriteetti esillä olevassa tapauksessa

Nyt esillä olevasta tapauksesta, jossa työkyvyttömyys on alkanut ennen lakkoa ja jatkunut lakon aikana usealla toisiaan välittömästi seuraavilla työkyvyttömyystodistuksilla, ei ole oikeuskäytäntöä lukuun ottamatta työtuomioistuimen ratkaisussa todettua KHO:n ratkaisua 2002:6. Työtuomioistuimen ratkaisussa on lisäksi nojauduttu kahteen työtuomioistuimen aiempaan tuomioon, TT:2004-124 ja TT 1994-57, jotka ovat koskeneet sairauden ja lomautuksen samanaikaisuutta. Jälkimmäisessä tapauksessa ei toisiaan seuraavien työkyvyttömyystodistusten merkitys ole ollut edes tuomioistuimen arvioitavana. Mielestäni mainitut tapaukset eivät sovellu nyt puheena olevan tapauksen ratkaisemiseen.

Lomauttamista koskevien oikeustapausten sovellettavuus lakkotilanteessa

Lomauttamistilanteissa aikaprioriteetti määräytyy oikeuskäytännön mukaan lomautusilmoituksen antamisajankohdan mukaan. Sitä vastoin työtaistelutilanteissa on työtaistelun alkamisajankohta katsottu määrääväksi. Tähän on päädytty nimenomaan lomautus- ja työtaisteluilmoituksen erilaisen sitovuuden perustella (TN:n lausunnot 702/1963, 957/1974, 981/1975 ja näistä ilmenevät muut työneuvoston lausunnot).

Työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:ssä säädetty lakkoilmoitus työtaistelun syistä, alkamisajankohdasta ja laajuudesta sitoo ilmoituksen antajaa siten, ettei sitä voidaan muuttaa ilman vastapuolen suostumusta. Lakkoilmoituksen tulee olla yksilöity niin, että siitä ilmenevät lakon piiriin kuuluvat. Nyt esillä olevassa asiassa ei ole edes väitetty, että virkamies ei olisi kuulunut ilmoitetun lakon piiriin, tai että lakon alkaessa tai aikana työkyvyttömänä olevat olisi rajattu tai sovittu rajatuiksi lakon ulkopuolelle. Valtion virkaehtosopimuslain 24 §:n mukaan lakon ajalta ei virkamiehelle makseta palkkaetuja.

Oikeuskäytännössä jo omaksuttuja aikaprioriteettiperiaatteita analogisesti soveltaen virkamiehellä ei ole lakon aikana esitetyn uuden työkyvyttömyystodistuksen perusteella oikeutta palkalliseen sairauslomaan, koska virantoimituksen ensisijassa keskeyttää ennen uuden työkyvyttömyystodistuksen esittämistä alkanut lakko, jonka piiriin virkamies on kuulunut, ja vasta toissijaisesti uusi työkyvyttömyys. Tällaisessa tilanteessa virkamies siis siirtyy ennen lakkoa alkaneen työkyvyttömyysjakson päätyttyä työriitojen sovittelusta annetun lain mukaisesti ilmoitettuun lakkoon.

Asiassa ei voida antaa merkitystä sille, onko lakon aikana kirjoitetun uuden työkyvyttömyystodistuksen mukaan työkyvyttömyyden syynä kokonaan tai osittain saman sairauden edelleen jatkuminen vai eri sairaus. Koska lakon ajalta ei pääsääntöisesti makseta palkkaa, työnantaja ei ole velvollinen lakon aikana arvioimaan myöskään sitä, olisiko virkamies, jos lakkoa ei olisi ollut, uuden työkyvyttömyystodistuksen perusteella oikeutettu virkaehtosopimuksen mukaan palkalliseen sairauslomaan.

Oikeuskäytännössä omaksutun aikaprioriteettiperiaatteen, jonka mukaan työ- ja virkaehtosopimuksissa määrätty sairausajan palkka maksetaan poikkeuksellisesti myös lakon ajalta, onkin katsottava perustuvan kahteen seikkaan: Työnantaja on ennen lakon alkamista esitetyn työkyvyttömyystodistuksen perusteella velvollinen työ- ja virkaehtosopimuksen määräysten mukaisesti arvioimaan työntekijän tai virkamiehen 1) työkyvyttömyyden laadun ja 2) että työkyvyttömyys estää henkilön työn tekemisen tai virantoimituksen siten, että työ- ja virkaehtosopimuksessa palkallisen sairausloman saamiselle asetetut edellytykset täyttyvät. Tällaiseen arviointiin työnantajalla ei lakon aikana ole velvollisuutta.

KHO:n ratkaisun yleistettävyys