TT:2007-97 · Työtuomioistuin

Virka- ja työehtosopimuksen mukaan ylityö tulee tehdä työnantajan aloitteesta ja toimivaltaisen viranomaisen antaman kirjallisen määräyksen perusteella. Kunnan teknisen toimiston viranhaltijalle ei ollut annettu ylityön suorittamisesta kirjallista määräystä. Vaikka muotovaatimuksen noudattamista ei pidetty ylityökorvauksen maksamisen ehdottomana edellytyksenä, työaikakorvausten suorittaminen edellytti virka- ja työehtosopimuksen mukaan joka tapauksessa, että työ on tehty esimiehen selkeästi ja nimenomaisesti antaman määräyksen tai hyväksymisen perusteella. Esimiehen ja viranhaltijan välistä keskustelua ei voitu pitää virka- ja työehtosopimuksessa tarkoitettuna työnantajan aloitteena ylityön tekemiseen eikä kannetta tämän vuoksi voitu hyväksyä.

Kysymys myös neuvotteluvelvoitteen täyttymisestä ja kanteen tutkimisesta. (Ään.oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 97

KANTAJA

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry, Helsinki

VASTAAJA

Kunnallinen työmarkkinalaitos

KUULTAVA

Savitaipaleen kunta

ASIA

Virkaehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 19.6.2007

Pääkäsittely 25.9.2007

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Teknisten sopimuksessa 1.2.2001 - 31.1.2003 on muun ohella seuraava KVTES:n määräysten noudattamista koskeva 4 §:n määräys:

KVTES:n seuraavia määräyksiä noudatetaan sellaisina kuin ne kulloinkin ovat voimassa, ellei jäljempänä tässä sopimuksessa tai sen liitteissä ole toisin sovittu:

III luku Työaika

Kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa 2001-2003 (KVTES) on muun ohella seuraavat työaikaa koskevat määräykset:

15 § Ylityön määritelmä ja korvaaminen

1 mom. Ylityötä on työnantajan aloitteesta tehty työ, joka ylittää sekä työvuoroluetteloon merkityn säännöllisen työajan että seuraavat ylityörajat:

1 Yleistyöaika (7 §) ja toimistotyöaika (8 §) Vuorokautinen ylityöraja:

8 tuntia tai tätä korkeampi työvuoroluetteloon merkitty tuntimäärä, kuitenkin enintään 9 tuntia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 mom. Ylityö korvataan viranhaltijalle/työntekijälle työnantajan harkinnan mukaan joko rahakorvauksena tai vapaana säännöllisenä työaikana siten kuin jäljempänä tai asianomaisessa liitteessä on tarkemmin määrätty.

21 § Työaikakorvausten yleiset suorittamisedellytykset

Lisä-, yli-, ilta-, yö-, lauantai- ja sunnuntaityökorvauksen sekä aattokorvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että

1 työ on tehty työpaikalla tai erityisestä syystä esimiehen määräämällä muulla paikalla

2 työhön käytetty aika tai tehdyn työn määrä on luotettavasti selvitetty

3 työ on suoritettu toimivaltaisen viranomaisen antaman kirjallisen määräyksen perusteella paitsi silloin, kun kysymyksessä on säännöllinen vuorotyö tai jaksotyö.

KANNE

Vaatimukset

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että

Savitaipaleen kunnan palveluksessa olevalla rakennustarkastaja A:lla on oikeus saada 9.8.2002 ja 21.10.2003 välisenä aikana tekemistään lisä- ja ylityötunneista kunnallisen teknisen henkilöstön virkaehtosopimuksen 4 §:n sekä KVTES:n III luvun 14 §:n 3 momentin ja 15 §:n 3 momentin nojalla rahakorvaus tai sitä vastaava vapaa-aika.

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN on lisäksi vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamista korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua siitä, kun työtuomioistuimen tuomio asiassa on annettu.

Perusteet

Rakennustarkastaja A:n työaikamuotona oli KVTES:n III luvun 8 §:n mukainen toimistotyöaika, jossa säännöllinen työaika on enintään 36 tuntia 15 minuuttia viikossa. A oli alkuvuodesta 2002 kolme kuukautta sairauslomalla työuupumuksen takia ja hän palasi töihin kesäkuun alusta. Hän oli vuosilomalla 22.7. - 4.8.2002. A:n ollessa vuosiloman jälkeen ensimmäistä työpäivää töissä 5.8.2002 hänen esimiehensä kunnaninsinööri edellytti hänen saavan rakennuslupa-asiat mahdollisimman pian ajan tasalle. A:n työmäärästä johtuen tämä edellytti ylitöiden tekemistä. Tämän jälkeen A oli tehnyt lisä- ja ylitöitä 9.8. ja 28.11.2002 välisenä aikana yhteensä 36,5 tuntia. Lisäksi hän oli joutunut tekemään 8.1. ja 21.10.2003 välisenä aikana lisä- ja ylitöitä yhteensä 116,25 tuntia eli kaiken kaikkiaan yhteensä 152,75 tuntia.

A esitti lokakuun lopulla 2003 esimiehelleen vaatimuksen siihen mennessä kertyneiden ylitöiden korvaamisesta, mutta asia jäi kunnaninsinöörin pöydälle. A oli hakenut uudestaan lokakuussa 2004 lisä- ja ylitöiden korvaamista vapaana, mutta Savitaipaleen kunta ei ollut tähän suostunut. Sen jälkeen A haki marraskuussa 2004 ylitöiden korvaamista vielä rahana, mutta tähänkään ei suostuttu.

Lisä- ja ylityön syntyminen edellytti työnantajan aloitetta samoin kuin työaikalaissa oli säädetty, mutta ei edellyttänyt työnantajan kirjallista määräystä. A oli perustellusti ollut siinä käsityksessä, että työnantaja oli edellyttänyt hänen tekevän niin sanotut rästityöt ylitöinä. Viranhaltijalla ei ollut myöskään samanlaista oikeutta kieltäytyä ylitöiden tekemisestä kuin työntekijällä (työaikalain 18 § 4 momentti). Kun työnantaja työnjohto-oikeuttaan käyttäen huomauttaa rästitöistä, niin viranhaltija ei voi virkavelvollisuuttaan rikkomatta jättää niitä tekemättä.

Lisä- ja ylityökorvauksen suorittamisen edellytyksenä on KVTES:n mukaan toimivaltaisen viranomaisen antama kirjallinen määräys työn suorittamisesta. Savitaipaleen kunnassa oli kuitenkin ollut käytäntönä, että ylityökorvauksia oli suoritettu, vaikka ylitöistä ei ollut ollut esimiehen kirjallista määräystä. Myös A:n esimies oli päätöksellään 29.6.2004 hyväksynyt A:n 22.10.2003 - 29.3.2004 tekemiä ylitöitä pidettäväksi vapaana, vaikka ylitöiden suorittamisesta ei ollut olemassa kirjallista määräystä. Savitaipaleen kunnan tekninen lautakunta oli 12.8.2004 keskustellut ylitöihin liittyvistä periaatteista ja päättänyt, että ylityöt oli aina sovittava esimiehen kanssa etukäteen ja ne vaativat esimiehen määräyksen. Käytäntönä oli siten aiemmin ollut se, ettei esimiehen määräystä ollut edellytetty.

Savitaipaleen kunnassa noudatettu käytäntö ja edellä esitetyt seikat huomioon ottaen oli kohtuutonta, mikäli A menettäisi oikeutensa lisä- ja ylityökorvauksiin pelkästään sen vuoksi, että Savitaipaleen kunnassa oli aiemmin omaksuttu käytäntö, joka ei vastannut virkaehtosopimuksen muotomääräyksiä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos, jonka lausumaan Savitaipaleen kunta on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen tutkimatta jättämistä tai hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Savitaipaleen kunta lisäksi vaativat Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN:n velvoittamista korvaamaan vastaajan ja kuultavan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Oikeudenkäyntiväite

A:n ylitöiden korvaamista koskevissa 10.4. ja 1.11.2006 käydyissä keskusneuvotteluissa ei ollut neuvoteltu A:n mahdollisesti tekemien lisätöiden korvaamisesta. Koska A:n väitettyjen lisätöiden korvaamisesta ei siten ole käyty keskusneuvotteluja, kanne on A:n lisätöiden korvaamista koskevan vaatimuksen osalta jätettävä tutkimatta. Siltä varalta, että Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Savitaipaleen kunnan tekemä oikeudenkäyntiväite hylätään, vastauksessa vastataan kanteeseen paitsi A:n väitettyjen ylitöiden myös hänen tekemikseen väitettyjen lisätöiden osalta.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n säännöllinen viikoittainen enimmäistyöaika oli kantajan mainitsemin tavoin toimistotyöajan mukainen ja siten enintään 36 tuntia 15 minuuttia viikossa. A:n palattua elokuussa 2002 vuosilomaltaan hänen esimiehensä kunnaninsinööri oli keskustellut hänen kanssaan rakennuslupiin liittyvistä "rästitöistä". A ei tuolloin ollut saanut esimieheltään kirjallista määräystä tehdä ylityötä.

Lisätyön ja ylityön käsitteisiin kuuluu KVTES:n III luvun 14 §:n ja 15 §:n mukaan se, että työ on tehty työnantajan aloitteesta. A ei ole tehnyt kanteessa mainittuja 9.8. - 28.11.2002 ja 8.1. - 21.10.2003 tehdyksi väitettyjä lisä- ja ylitöitä työnantajan aloitteesta. Tämän vuoksi A:lla ei ollut oikeutta kantajan vaatimiin vapaa-aikana tai rahana suorittaviin työaikakorvauksiin.

A ei myöskään ollut voinut olla perustellusti siinä käsityksessä, että työnantaja olisi edellyttänyt hänen tekevän niin sanotut rästityöt ylitöinä. Kunnaninsinööri oli 5.8.2002 kiinnittämällä vuosilomaltaan palanneen A:n huomiota tämän rästissä oleviin töihin tarkoittanut vain, että tällaiset työt olivat tärkeysjärjestyksessä etusijalla. Jos kunnaninsinööri olisi tuolloin arvioinut A:n työtilanteen edellyttävän tältä ylityön tekemistä, B olisi ilmeisesti määrännyt ylityömääräyksen antamisen sijasta A:n sijaisena toimineen kunnanrakennusmestarin tekemään kiireellisiä rakennustarkastukseen liittyviä kenttätöitä.

Lisä- ja ylityökorvauksen suorittamisen edellytyksenä on KVTES:n mukaan muun ohessa, että työ on suoritettu toimivaltaisen viranomaisen antaman kirjallisen määräyksen perusteella. Poikkeuksena tästä vaatimuksesta ovat ainoastaan säännöllinen vuorotyö ja jaksotyö.

Kanteessa viitatusta A:n esimiehen kunnaninsinöörin 29.6.2004 tekemästä päätöksestä ilmenee, että siinä tarkoitetut ylityöt oli tehty kunnaninsinöörin määräyksestä. Kunnassa oli muutenkin noudatettu käytäntöä, jonka mukaan lisä- ja ylityökorvausten suorittaminen edellyttää tällaisen työn tekemistä koskevaa esimiehen määräystä.

Savitaipaleen kunnan tekninen lautakunta keskusteli 12.8.2004 ylitöihin liittyvistä periaatteista. Lautakunta päätti, että ylityöt oli aina sovittava esimiehen kanssa etukäteen ja ne vaativat esimiehen määräyksen. Päätöksestä ei ilmene, että sillä olisi ollut tarkoitus muuttaa aiempaa käytäntöä. Päätöksellä vain vahvistettiin kunnassa jo aiemminkin voimassa olleet ylitöihin liittyvät periaatteet.

KVTES on virkaehtosopimuksena sekä vähimmäis- että enimmäissopimus. Kunta ei voi poiketa virkaehtosopimuksen määräyksistä muuten kuin paikallisella sopimuksella, jollaista ei ole edes väitetty kunnassa asiasta tehdyn. KVTES:n III luvun 21 §:n 3 kohdan ja KVTES:n liitteen 16 3 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesta muotomääräyksestä ei siten voi esillä olevassa tapauksessakaan poiketa edes viranhaltijan eduksi.

KVTES:n III luvun 21 §:n 2 kohdan mukaan muun ohessa lisä- ja ylityökorvauksen suorittamisen edellytyksenä on myös, että työhön käytetty aika tai tehdyn työn määrä on luotettavasti selvitetty. A:n laatimat työaikaselvitykset eivät olleet tällainen luotettava selvitys.

A:lla ei siten ole KVTES:n III luvun ja liitteen 16 määräysten perusteella oikeutta kantajan vaatimiin työaikakorvauksiin.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Kunnaninsinöörin viranhaltijapäätös 9.11.2004

2. Kunnaninsinöörin viranhaltijapäätös 19.10.2004

3. Kunnaninsinöörin viranhaltijapäätös 29.6.2004

4. Savitaipaleen kunnan teknisen lautakunnan kokouspöytäkirja 12.8.2004

5. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen laatima ensimmäinen luonnos keskusneuvottelu- pöytäkirjaksi

6. Keskusneuvottelupöytäkirjan luonnos KTN:n täydentämine kantoineen

7. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen laatima keskusneuvottelupöytäkirjan toinen luonnos

Vastaajan ja kuultavan kirjallinen todiste

1. Keskusneuvottelupöytäkirja 1.11.2006

Kantajan henkilötodistelu

1. Toimialajohtaja C

2. A

3. Kanslisti D

Vastaajan henkilötodistelu

1. Kunnaninsinööri B

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Savitaipaleen kunta ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta A:n lisätöiden korvaamista koskevan vaatimuksen osalta. Erimielisyydestä ei lisätöiden osalta ole vastaajien mukaan käyty virkaehtosopimuksen edellyttämiä keskusneuvotteluja.

C on työtuomioistuimessa kertonut osallistuneensa erimielisyysasian keskusneuvottelutilaisuuteen viranhaltijapuolen edustajana. Tilaisuuden jälkeen työmarkkinalaitoksen edustaja lähetti C:lle sähköpostitse kaksi pöytäkirjaluonnosta tarkastettavaksi ja täydennettäväksi KTN ry:n kannalla, ennen kuin lopullinen pöytäkirja valmistui. C ei kertomansa mukaan kiinnittänyt huomiota siihen, että luonnoksissa ja pöytäkirjassa on niiden otsikoissa ja eri asiakohdissa ollut hiukan toisistaan poikkeavia mainintoja joko lisä- ja ylitöiden tai vain ylitöiden korvaamista koskevasta erimielisyydestä. Ennen ylitöiden tekemistä oli väistämättä tehty myös lisätyötä, ja paikallinen erimielisyys oli koskenut kumpaakin. Neuvottelutilaisuudessa ei C:n mukaan ollut puhetta lisätöiden rajaamisesta erimielisyyden ulkopuolelle.

Työtuomioistuin toteaa, että keskusneuvotteluista laadituissa pöytäkirjaluonnoksissa ja lopullisessa pöytäkirjassa on säilynyt asiallisesti samansisältöisenä alaotsikko "Erimielisyyden täsmentäminen" ja sen alla teksti, jonka mukaan erimielisyys koskee A:n tekemiksi väitettyjen ylitöiden korvaamista. Myös allekirjoitetun pöytäkirjan otsikko on tämän mukainen. Näistä syistä työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että keskusneuvottelut on käyty vain ylitöiden korvaamisasiasta. Koska lisätöiden korvaamista koskevasta erimielisyydestä ei siten ole neuvoteltu kunnallisen pääsopimuksen 12 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla, työtuomioistuin ei siitä annetun lain 11 §:n 2 momentin nojalla voi ottaa tutkittavakseen kanteessa esitettyä vahvistusvaatimusta tältä osin. Tämän vuoksi työtuomioistuin jättää kanteen tutkimatta siltä osin, kuin siinä on kysymys A:n oikeudesta lisätyön korvaamiseen.

Pääasiaratkaisun perustelut

Tausta ja erimielisyys

A on työskennellyt Savitaipaleen kunnan palveluksessa rakennustarkastajana teknisessä toimistossa. A:n palattua elokuussa 2002 kolmen kuukauden sairauslomalta ja sitä seuranneelta vuosilomalta hänen esimiehensä kunnaninsinööri B on 5.8.2002 keskustellut A:n kanssa hänen tehtäviinsä kuuluneiden rakennuslupa-asioiden saattamisesta ajan tasalle.

Kanteen mukaan A:n työmäärästä johtuen rakennuslupa-asioiden ajan tasalle saattaminen edellytti ylitöiden tekemistä. A on kunnaninsinöörin kanssa käydyn keskustelun jälkeen tehnyt kanteen mukaan lisä- ja ylitöitä 9.8. ja 28.11.2002 välisenä aikana 36,5 tuntia sekä 8.1. ja 21.10.2003 välisenä aikana 116,25 tuntia eli yhteensä 152,75 tuntia. Kanteessa on tällä perusteella esitetty vahvistusvaatimus A:n oikeudesta saada tekemistään lisä- ja ylityötunneista teknisen henkilöstön virkaehtosopimuksen ja KVTES:n nojalla rahakorvaus tai sitä vastaava vapaa-aika.

Savitaipaleen kunnassa noudatetusta käytännöstä esitetty selvitys

D:n mukaan Savitaipaleen kunnan teknisessä toimistossa työskentelee kunnaninsinööri, lvi-teknikko, kunnanrakennusmestari, siivoustyönjohtaja, rakennustarkastaja ja kaksi kanslistia. Kunnassa on ollut yli- ja lisätöiden korvaamisessa sellainen käytäntö, ettei korvaaminen ole edellyttänyt esimiehen kirjallista määräystä muiden kuin kyseisten kahden kanslistin osalta. A on kertonut teknisessä toimistossa noudatetusta käytännöstä samalla tavoin.

B:n mukaan kunnassa teknisen toimiston kahdelle kanslistille on aina annettu kirjallinen määräys ylityön tekemisestä etukäteen. Osa-aikaeläkkeellä olevan kunnanrakennusmestarin työaikaa on ainoastaan siirretty eteenpäin siitä etukäteen sopimalla, eikä hänen tekemänsä työ siten joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ole ollut ylityötä. Muulle teknisen toimiston henkilökunnalle kuin kanslisteille ei kirjallisia määräyksiä ylityöstä ole kunnassa annettu. Ylitöiden tekeminen on kuitenkin aina edellyttänyt, että siitä on etukäteen sovittu esimiehen kanssa. Kunnan tekninen lautakunta teki 12.8.2004 päätöksen ylitöihin liittyvistä periaatteista. Lautakunnan ylityön tekemisestä antamien ohjeiden mukaan esimiehen kanssa etukäteen sopien ja työnantajan kirjallisella määräyksellä ylityötä voidaan tehdä. Päätöksellä oli tarkoitus vain muistuttaa siitä, että kunnassa tulee noudattaa virkaehtosopimuksen mukaista käytäntöä.

A:n työskentelystä esitetty selvitys

A:n mukaan hänen palattuaan 5.8.2002 töihin kunnaninsinööri B ilmoitti, että hänellä on niin paljon töitä rästissä, että ne täytyy saada mahdollisimman pian ajan tasalle. A ei suuresta työmäärästään johtuen voinut millään ehtiä tehdä B:n tarkoittamia rästitöitä työaikana. A ymmärsi keskustelun perusteella, vaikka ylitöistä ei sinänsä puhuttu, ettei muuta mahdollisuutta ollut kuin tehdä rästityöt ylitöinä. A teki kanteessa tarkoitetut ylityöt 9.8.2002 ja 21.10.2003 välisenä aikana, mutta hänen vaatimuksestaan huolimatta kunta ei suostunut maksamaan ylityökorvauksia mainitulta ajalta. Sen sijaan kunnaninsinööri hyväksyi 29.6.2004 A:n 22.10.2003 ja 29.3.2004 välisenä aikana tekemiä vastaavanlaisia ylitöitä pidettäväksi vapaana, vaikka niistäkään ei ollut esimiehen kirjallista määräystä.

B on kertonut keskustelleensa 5.8.2002 kunnanjohtajan aloitteesta A:n kanssa hänen töissään ilmenneen jälkeenjääneisyyden takia. B ei vaatinut A:lta ylitöiden tekemistä. Hän otti keskustelussa esille ainoastaan töiden tärkeysjärjestyksen siten, että vanhimpia lupa-asioita tuli käsitellä ensisijaisesti. Mitään kirjallista tai suullista ylityömääräystä ei annettu eikä asetettu mitään aikamääräistä tavoitetta. Jos sellainen olisi ollut tarpeen, kenttätöitä varten olisi osoitettu lisähenkilö. Tämän jälkeen A:n kanssa ei ollut käyty vastaavia keskusteluja töiden suorittamisen järjestyksestä tai rästitöistä.

B:n mukaan A esitti 9.8.2002 ja 21.10.2003 väliseltä ajalta jälkikäteen ylityökorvausvaatimuksia. Ylityötä ei ollut tehty työnantajan aloitteesta eivätkä esimiehet olleet edes tienneet ylityötarpeesta, joten hakemukseen ei suostuttu. Edelleen A esitti 22.10.2003 ja 29.3.2004 väliseltä ajalta vaatimuksen rakennustarkastuksen ylitöiden korvaamisesta ylityövapaalla. Koska näiden ylitöiden tekeminen oli B:n tiedossa, hän hyväksyi hakemuksen 26.9.2004.

Arviointi ja johtopäätökset

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 15 §:n mukainen ylityön määritelmä sisältää sen, että ylityö tulee tehdä työnantajan aloitteesta. Edelleen 21 §:n mukaan ylityökorvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että työ on suoritettu toimivaltaisen viranomaisen antaman kirjallisen määräyksen perusteella.

Asiassa kuultujen henkilöiden kertoman mukaan Savitaipaleen kunnan teknisen toimiston muulle henkilökunnalle kuin toimiston kahdelle kanslistille ei ole ennen teknisen lautakunnan elokuussa 2004 tekemää päätöstä annettu ylityön suorittamisesta kirjallista määräystä. Ylityön korvaamiselta on kuitenkin aina edellytetty, että työ on tehty työnantajan aloitteesta.

B:n kertoman mukaan keskustelussa 5.8.2002 A:lta ei edellytetty niin sanottujen rästitöiden tekemistä ylityönä, vaan niiden tekemistä tärkeysjärjestyksessä ilman mitään aikarajaa. Myöskään A:n mukaan tuolloin ei nimenomaisesti keskusteltu rästiin jääneiden töiden tekemisestä ylityönä. A:n käsityksen mukaan esimiehen on kuitenkin täytynyt ymmärtää, että rästin selvittäminen edellyttää ylitöiden tekemistä.

Työtuomioistuin on ratkaisussaan TT 1987:176 tulkinnut vastaavanlaisia virkaehtosopimuksen määräyksiä, joiden mukaan muun muassa lisä- ja ylitöiden ja varallaolon korvaaminen edellyttää asianomaisen viranomaisen antamaa kirjallista määräystä. Ratkaisun mukaan muotovaatimuksen noudattamisen laiminlyöminen viranomaisen puolelta ei kohtuuden mukaan voinut johtaa siihen, että viranhaltija menettää oikeutensa korvauksiin. Asiassa oli riidatonta, että esimiehen ja viranhaltijan välillä oli suullisesti sovittu varalla olemisesta.

Oikeudenkäyntikulut

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n mukaan velvollinen korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Savitaipaleen kunnan yhteiset oikeudenkäyntikulut. Niiden määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Asian laatuun, sen edellyttämiin toimenpiteisiin ja aiheutuneisiin kustannuksiin nähden kohtuullinen korvauksen määrä on 700 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Savitaipaleen kunnan yhteiset oikeudenkäyntikulut 700 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Mikkola, Virtanen, Vainio, Rantinoja ja Komulainen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevan jäsen Rantinojan lausunto, johon jäsen Mikkola yhtyi:

Kantajilla on ollut asian epäselvyyden vuoksi erityinen aihe oikeudenkäyntiin etenkin, kun työnantaja on hyväksynyt myöhemmän vaatimuksen ylityökorvauksen maksamisesta, vaikka senkään pohjana ei ole ollut työehtosopimuksen vaatimaa kirjallista määräystä ylitöiden tekemisestä.

Tilanteen epäselvyydestä johtuen on kohtuullista, että oikeudenkäyntikulut jäävät molempien osapuolten itsensä kannettaviksi.