Labor court dismisses union claim that employer violated collective agreement by refusing sick pay based on non-occupational health doctor's certificate.

Työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan määräyksen mukaan työntekijän työkyvyttömyys todetaan ensisijaisesti yrityksen työterveyslääkärin lääkärintodistuksella. Muun lääkärin antama todistus hyväksytään palkanmaksun perusteeksi vain määräyksessä todetuissa poikkeustapauksissa.

Työntekijä A ei ollut oikeutettu sairausajan palkkaan muun kuin työterveyslääkärin antaman työkyvyttömyystodistuksen perusteella, kun hänellä ei osoitettu olleen työehtosopimuksessa tarkoitettua perusteltua syytä käyttää muuta kuin työterveyslääkäriä.

Työnantaja, joka ei hyväksy työntekijän esittämää lääkärintodistusta, voi työehtosopimuksen mukaan osoittaa työntekijän työterveyslääkärin tarkastettavaksi. Työntekijä B ei ollut oikeutettu sairausajan palkkaan, kun hän ei ollut työnantajan edellyttämällä tavalla hakeutunut työterveyslääkärin tarkastettavaksi

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 83

KANTAJA

Puu- ja erityisalojen liitto ry

VASTAAJAT

Puusepänteollisuus ry

Savopak Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ym.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 28.3.2007

Pääkäsittely 30.5.2007

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Puusepänteollisuus ry:n ja Puu- ja erityisalojen liitto ry:n välillä voimassaolevassa puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa on sairausajan palkasta muun muassa seuraava määräys (18 §):

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään yhden kuukauden, ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana keskituntiansion mukaisen palkan ensimmäisen sellaisen poissaolopäivän alusta lukien, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, enintään 28 päivän pituisen ajanjakson työpäiviltä noudattaen muilta osin tässä pykälässä olevia edellytyksiä ja määräyksiä.

Soveltamisohje:

Työntekijän kyvyttömyys työn tekoon todetaan ensisijaisesti yrityksen työterveyslääkärin lääkärintodistuksella. Muun lääkärin kuin työterveyslääkärin antama todistus työkyvyttömyydestä riittää perusteeksi sairausajan palkan maksamiselle tapauksissa, joissa hoidon kiireellisyyden, työterveyslääkärin kaukaisen sijainnin, vastaanottoajan soveltumattomuuden, erikoislääkärintutkimuksen tarpeellisuuden, matkatyön tai muun perustellun syyn vuoksi työterveyslääkärin käyttö ei ole mahdollista. Jos sairauden laatu tai muu vastaava syy estää lääkärintodistuksen hankkimisen sairauden alkaessa, on se hankittava välittömästi esteen poistuttua.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osallisten välillä sovellettavassa sairausajan palkanmaksuun liittyvässä menettelytapaohjeessa on muun muassa seuraava määräys:

1 Yrityksen työterveyspalvelujen käyttö tulee olla ensisijaista

Työntekijän kyvyttömyys työn tekoon todetaan työehtosopimuksen 19 §:n mukaisesti ensisijaisesti yrityksen työterveyslääkärin lääkärintodistuksella. Muun lääkärin kuin työterveyslääkärin antama todistus työkyvyttömyydestä riittää perusteeksi sairausajan palkan maksamiselle tapauksissa, joissa hoidon kiireellisyyden, työterveyslääkärin kaukaisen sijainnin, vastaanottoajan soveltumattomuuden, erikoislääkärin tutkimuksen tarpeellisuuden, matkatyön tai muun perustellun syyn vuoksi työterveyslääkärin käyttö ei ole mahdollista. Jos sairauden laatu tai muu vastaava syy estää lääkärintodistuksen hankkimisen sairauden alkaessa, on se hankittava välittömästi esteen poistuttua.

2 Lääkärintodistuksiin liittyvät epäselvyydet

Työnantaja on velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa kun työntekijä on hyväksyttävästi selvittänyt sairausajan palkan maksamisen perusteet.

Mikäli työnantaja ei ole hyväksynyt työntekijän esittämää lääkärintodistusta, on hänellä oikeus osoittaa työntekijä työterveyslääkärin tai muun nimeämänsä lääkärin tarkastettavaksi sen selvittämiseksi, onko työntekijä sairauden vuoksi estynyt työtä tekemästä. Tällöin työnantaja suorittaa lääkärintodistuksen hankkimisesta aiheutuvat kustannukset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa Savopak Oy:n maksamaan sairausajan palkkaa A:lle ajalta 31.10.2005 - 4.11.2005 yhteensä 412 euroa laillisine korkoineen 4.11.2005 alkaen,

velvoittaa Savopak Oy:n maksamaan sairausajan palkkaa B:lle ajalta 23.11.2005 - 25.11.2005 yhteensä 211 euroa laillisine korkoineen 25.11.2005 alkaen,

tuomitsee Savopak Oy:n maksamaan kantajalle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Puusepänteollisuus ry:n maksamaan kantajalle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, ja

velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan Puu- ja erityisalojen liitto ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Savopak Oy:ssä työskentelevä A oli sairastunut flunssakuumeeseen ja ilmoittanut tästä työnantajalle ja työterveyshuoltoon maanantaina 31.10.2005. Tiistaina 1.11.2005 A kävi työterveyshoitajan vastaanotolla, mutta ei saanut vastaanottoaikaa työterveyslääkärille. Koska A koki tarvitsevansa lääkärinhoitoa hän oli samana päivänä asioinut toisella lääkäriasemalla, jossa lääkäri kirjoitti hänelle koko viikkoa koskevan työkyvyttömyystodistuksen. Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta A:lle sairausajan palkkaa.

Savopak Oy:ssä työskennellyt B oli flunssan vuoksi saanut työterveyshuollosta sairaslomaa tiistaiksi 22.11.2005. B tunsi itsensä edelleen sairaaksi keskiviikkona 23.11.2005 ja hän meni uudelleen työterveyslääkärille. B:tä oli kuitenkin kehotettu menemään töihin. B koki itsensä niin sairaaksi, että oli hakeutunut toiselle lääkäriasemalle, jossa hänelle kirjoitettiin työkyvyttömyystodistus flunssan ja alkavan poskiontelontulehduksen vuoksi ajalle 22.11.2005 - 25.11.2005.

B toimitti sairauslomatodistuksen työnjohtajalle 23.11.2005 ja tämän pyynnöstä 24.11.2005 myös työterveyshuoltoon. Työterveyshuollosta otettiin häneen yhtyettä ja pyydettiin tapaamiseen samana päivänä. B:lle ei kerrottu, että kyseessä olisi ollut sairausajan palkan maksuedellytyksenä oleva uusi lääkärintarkastus ja hän kieltäytyi tapaamisesta. Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta B:lle sairasajan palkkaa ajalta 23.11.2005 - 25.11.2005.

A:lla ja B:llä oli työehtosopimuksessa tarkoitettu perusteltu syy hankkia työkyvyttömyystodistus muulta lääkäriltä. Työnantaja ei ole epäillyt työntekijöiden käyttämien lääkäreiden lääketieteellisistä arvioita eikä se ole osoittanut ja järjestänyt A:ta ja B:tä uuteen, työnantajan kustannuksella tapahtuvaan työterveyslääkärin tarkastukseen.

Savopak Oy ei ole myöskään riittävästi informoinut työntekijöitään työterveyshuollon ensisijaisuudesta. Työpaikalla tehdään vuorotyötä ja työterveyshuolto on avoinna vain kello 16.00 asti, joten työntekijät ovat tottuneet hakemaan terveydenhoitopalveluita myös muualta kuin työterveyshuollosta.

Sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta koskeva oikeuskäytäntö on niin selvä, että Savopak Oy:n on katsottava menettelyllään tietensä rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä. Puusepänteollisuus ry ei ole valvonut jäsenyrityksensä toimintaa työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Puusepänteollisuus ry ja Savopak Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet, että se hylätään. Lisäksi Puusepänteollisuus ry ja Savopak Oy ovat vaatineet, että Puu- ja erityisalojen liitto ry velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Puusepänteollisuuden työehtosopimuksen mukaan muun lääkärin kuin työterveyslääkärin antama todistus työkyvyttömyydestä riittää perusteeksi sairausajan palkan maksamiselle vain sopimusmääräyksessä todetuissa poikkeustapauksissa. A:n ja B:n tapauksissa kysymys ei ole ollut tällaisesta poikkeustilanteesta.

Savopak Oy:n työntekijät ovat olleet tietoisia työterveyspalveluiden ensisijaisuudesta. Työterveyshuollosta vastaavan lääkärikeskuksen vaihtamisen yhteydessä vuonna 2004 työntekijöille ilmoitettiin muun ohella siitä, että sairaustapauksissa on käytettävä työterveyshuollon palveluja lukuun ottamatta sen aukiolon ulkopuolella sattuneita äkillisiä sairastumisia ja tapaturmia. Yhtiön työterveyshuollon toimintasuunnitelmassa todetaan, että terveydenhoitajan / sairaanhoitajan vastaanotolle pääsee ilman ajanvarausta ja että myös terveydenhoitajalla on oikeus antaa sairauslomatodistus lyhyestä sairauslomasta.

Työterveyshoitaja G myönsi tiistaina 1.11.2005 A:lle yhden sairauslomapäivän, mitä todistusta A ei toimittanut työnantajalle. A oli sen sijaan mennyt samana päivänä muulle kuin työterveyslääkärille, joka on ilman erityisiä perusteluita merkinnyt A:n työkyvyttömyyden alkamaan taannehtivasti lääkärintarkastusta edeltäneestä päivästä 31.10.2005. A oli tapahtuma-aikana työpaikan työsuojeluvaltuutettu, joten hänen piti tietää sairausajan palkanmaksumääräykset. A:lla oli ollut paljon lyhyitä sairauspoissaoloja ja hänelle oli 6.8.2004 kirjallisesti huomautettu työterveyslääkärin ensisijaisuudesta.

B:n tapauksessa työnantaja oli määrännyt hänet työterveyslääkärin tarkastettavaksi sairausajan palkanmaksun edellytyksenä. B ei ollut mennyt tarkastukseen, joten palkanmaksuvelvollisuutta ei ollut. B:lle oli työhön perehdytettäessä selostettu sairausajan palkanmaksumääräysten keskeinen sisältö.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

A on ollut flunssakuumeen vuoksi poissa työstä maanantaina 31.10.2005. Tiistaina 1.11.2005 hän on hakeutunut työterveyshuoltoon ja saanut työterveyshoitajalta tuon päivän sairauslomaa. A ei ole toimittanut terveydenhoitajan antamaa työkyvyttömyystodistusta työnantajalle. A on sen sijaan samana päivänä hakeutunut yksityiselle lääkäriasemalle, josta hänelle on annettu koko työviikkoa koskeva työkyvyttömyystodistus. Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta A:lle sairausajan palkkaa.

B on tiistaina 22.11.2005 hakeutunut pahenevan flunssan vuoksi työterveyshuoltoon kesken työpäivän ja saanut työterveyshoitajalta tuon päivän sairauslomaa. Seuraavana päivänä 23.11.2005 työterveyslääkäri on todennut B:n työkykyiseksi. B on samana päivänä hakeutunut yksityiselle lääkäriasemalle, josta hänelle on annettu työkyvyttömyystodistus ajalle 22.-25.11.2005. B:n toimitettua lääkärintodistuksen työnantajalle häntä on kehotettu menemään työterveyshuoltoon työkyvyn arvioimiseksi. B on aamulla 24.11.2005 käynyt työterveysasemalla ja jättänyt työkyvyttömyystodistuksen toimitettavaksi lääkärille. Tässä yhteydessä terveydenhoitaja on pyytänyt B:tä palaamaan lääkärin vastaanotolle kello 15, mitä B ei ole tehnyt. Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta B:lle sairausajan palkkaa ajalta 23.-25.11.2005.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko A:lla ja B:llä työehtosopimuksen mukaan oikeus sairausajan palkkaan.

Todistelu

Asianosaiset ovat kirjallisina todisteina vedonneet pääkäsittely- ja valmisteluistunnon pöytäkirjasta ilmeneviin, jäljempänä tarpeellisin osin esiteltäviin kirjallisiin todisteisiin. Pääkäsittelyssä on työntekijäliiton nimeämänä kuultu A:ta, B:tä, C:tä ja D:tä. Työnantajapuolen nimeämänä on kuultu E:tä, F:ää ja G:tä.

Sairausajan palkkaa koskevasta sopimusmääräyksestä esitetty selvitys

Kantajaliiton työehtosopimussihteerinä vuodesta 1998 toiminut D on kertonut, että sairausajan palkkaa koskevien sopimusmääräysten ja ohjeiden muutoksilla vuonna 1991 korostettiin työterveyspalveluiden asemaa. Todistajan mukaan määräyksen soveltamisohje oikeuttaa työntekijän käyttämään subjektiivisesti kokemansa erityisen syyn perusteella muutakin kuin työterveyslääkäriä sairausajan palkan maksuperusteeksi kelpaavan työkyvyttömyystodistuksen saamiseksi. Työnantaja voi kuitenkin jälkikäteen osoittaa työntekijän määräämänsä lääkärin tarkastettavaksi, jos pitää sitä tarpeellisena. Työnantajan on tällöin varattava lääkäriaika työntekijän työajalle.

Vastaajaliiton puolesta alan työehtosopimusneuvotteluihin vuodesta 1986 osallistunut E on kertonut osallistuneensa sairausajan palkanmaksuperusteiden uudistamisneuvotteluihin vuonna 1991. Määräyksiä muutettiin ja täsmennettiin tuolloin merkittävästi ja työterveyshuollon asemaa korostettiin. Määräysten soveltamisesta ei ollut 1990-luvulla erimielisyyksiä, mutta työntekijäliiton edustajien vaihduttua niistä on riidelty 2000-luvulla. E:n mukaan muun kuin työterveyslääkärin antama todistus sairausajan palkanmaksuperusteena on poikkeus pääsäännöstä ja työntekijän on näissä tilanteissa itse osoitettava määräyksessä tarkoitettu peruste muun lääkärin käyttämiselle. Pelkkä työntekijän kokemus paremmasta palvelusta ei riitä perusteluksi sairausajan palkan maksamiselle. Työnantajan oikeus osoittaa työntekijä uuteen tarkastukseen on tarkoitettu niihin tilanteisiin, jolloin työntekijällä on sinänsä ollut sopimusmääräyksen mukainen peruste käyttää muuta lääkäriä.

A:n ja B:n sairauspoissaoloista sekä työpaikan palkanmaksukäytännöistä esitetty selvitys

Vastaajien kirjallisena todisteena jättämästä työnantajan A:lle osoittamasta kirjeestä elokuulta 2004 ilmenee, että A:ta on tuolloin huomautettu siitä, että työehtosopimuksen 18 §:n mukaan muun kuin työterveyslääkärin antama todistus työkyvyttömyydestä riittää perusteeksi palkan maksamiseen vain soveltamisohjeessa erikseen mainituissa tapauksissa.

A on kertonut olleensa flunssakuumeen vuoksi poissa töistä maanantaina 31.10.2005. Tiistaina 1.11.2005 hän oli käynyt työterveyshuollossa, mutta ei ollut saanut samalle päivälle lääkäriaikaa. Työterveyshoitaja oli myöntänyt hänelle sairauslomaa tuon päivän. A kuitenkin koki tarvitsevansa lääkärinhoitoa ja hakeutui samana päivänä yksityiselle lääkäriasemalle. A totesi tuntevansa hyvin työpaikan työterveysjärjestelyt. Aiemmin syksyllä 2005 A oli käynyt jännetuppitulehduksen vuoksi muulla lääkärillä, eikä työnantaja ollut hyväksynyt tämän kirjoittamaa työkyvyttömyystodistusta sairausajan palkanmaksuperusteeksi.

B on kertonut joutuneensa 22.11.2005 lähtemään kesken työpäivän työterveyshuoltoon pahenevan flunssan vuoksi. Terveydenhoitaja oli antanut hänelle tuon päivän sairauslomaa. Seuraavana aamuna 23.11.2005 työterveyslääkäri oli pitänyt häntä työkykyisenä. Koska B koki itsensä edelleen sairaaksi, hän oli samana päivänä mennyt yksityiselle lääkäriasemalle. B:n toimitettua ulkopuolisen lääkärin antaman työkyvyttömyystodistuksen työnjohtajalle tämä kehotti B:tä hakemaan todistukseen työterveyslääkärin allekirjoituksen. B kävi aamulla 24.11.2005 ennen töihin menoa työterveysasemalla, jossa hoitaja totesi lääkärin hoitavan paperitöitä kello 15 alkaen. Hoitaja pyysi B:tä tulemaan uudelleen iltapäivällä, mitä B oli pitänyt tarpeettomana. Hän jätti lääkärintodistuksen hoitajalle ja pyysi, että se toimitetaan allekirjoitettuna työnantajalle.

Savopak Oy:n pääluottamusmies C on kertonut, että yhtiön työntekijöiden tulee lähtökohtaisesti käyttää työterveyshuollon palveluita työkykyarvion saamiseksi. Menettelytavat ja käytäntö ovat kuitenkin sekavia, ja varsinkin ulkopaikkakuntalaiset työntekijät käyttävät paikallisia lääkäreitä. C:n tiedossa ei ollut, onko työnantaja jossakin tapauksessa hyväksynyt muun kuin työterveyslääkärin työkyvyttömyystodistuksen sairausajan palkanmaksuperusteeksi.

Savopak Oy:n tuotantopäällikkö F on kertonut, että yhtiössä hyväksytään muun kuin työterveyslääkärin antama työkyvyttömyystodistus sairausajan palkanmaksun perusteeksi, jos työterveyshuolto ei ole auki, työntekijä asuu kaukana työterveysasemalta, sairaus vaatii erikoislääkärin hoitoa tai jos kysymys on kiireellistä hoitoa vaativasta tapaturmasta. Nämä poikkeustilanteet on ilmoitettu työntekijöille muun muassa ilmoitustaululla. Yhtiö hyväksyy palkanmaksun perusteeksi myös työterveyshoitajan antaman työkyvyttömyystodistuksen enintään kolmelta päivältä, missä ajassa työntekijä halutessaan pääsee varmasti työterveyslääkärin vastaanotolle. Osoittaessaan työntekijän työterveyslääkärin tarkistettavaksi työnantajan ei F:n mukaan tarvitse varata tälle vastaanottoaikaa, vaan työntekijälle annettu kehotus hakeutua työterveyslääkärille riittää.

F on kertonut evänneensä A:lta sairausajan palkan perusteettoman ulkopuolisen lääkärin käyttämisen vuoksi myös syyskuun lopussa 2005. A:lle oli jo elokuussa 2004 annettu kirjallinen huomautus siitä, milloin muun lääkärin todistukset hyväksytään sairausajan palkanmaksun perusteeksi ja A:ta oli samalla ohjeistettu käyttämään vastaisuudessa aina työterveysaseman palveluja. B:n tapauksessa F oli saatuaan muun lääkärin antaman työkyvyttömyystodistuksen 23.11.20005 ohjeistanut työnjohtajaa määräämään B työterveyshuoltoon työkyvyn toteamista varten.

Työterveyshoitaja G on kertonut, että työterveysasemalla lääkärin vastaanotolle pääsee yleensä ajanvarauspäivänä tai sitä seuraavana päivänä ja että kolmanteen päivään joutuu vastaanottoaikaa odottamaan hyvin harvoin. G on kertonut myöntäneensä A:lle tämän huonovointisuuden perusteella sairauslomaa tiistaiksi 1.11.2005. B tuli aamulla 24.11.2005 työnjohtajan lähettämänä selvittämään muun lääkärin antamaa työkyvyttömyystodistusta. G totesi B:lle, että lääkäri ehtii ottaa tämän vastaan ns. paperityöaikana kello 15 jälkeen ja pyysi B:tä tulemaan paikalle silloin. Todistajan mukaan B:lle ei voinut jäädä epäselväksi, että kysymys oli lääkärintarkastuksesta. B oli jättänyt G:lle muun lääkärin antaman työkyvyttömyystodistuksen, mutta ei palannut enää iltapäivällä lääkärin vastaanotolle.

Arviointi ja johtopäätökset

Asianosaisliittojen välisen työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan määräyksen sekä soveltamisohjeen ja menettelytapaohjeiden mukaan työntekijän työkyvyttömyys osoitetaan ensisijaisesti yrityksen työterveyslääkärin todistuksella. Muun lääkärin antama todistus hyväksytään palkanmaksun perusteeksi vain ohjeessa mainituissa poikkeustapauksissa.

D:n ja E:n kertomuksesta ilmenee, että sovellettavista määräyksistä ja ohjeista sovittaessa työehtosopimusosapuolten tarkoituksena on ollut työterveyspalveluiden aseman korostaminen. Sen sijaan todistajat ovat edellä kerrotulla tavalla olleet eri mieltä siitä, mitä työterveyslääkärin käyttämisen ensisijaisuudella sopimuksessa tarkoitetaan.

Työtuomioistuin on käsitellyt edellä tarkoitettua erimielisyyskysymystä samaa työehtosopimusta koskeneessa tuomiossaan TT 2003-23. Siinä työtuomioistuin totesi todistelusta käyneen ilmi, että määräyksistä sovittaessa tarkoituksena oli ollut, että työkyvyttömyys tulee selvittää ensisijaisesti työterveyslääkärin todistuksella ja että ulkopuolisen lääkärin antaman todistuksen perusteella velvollisuus sairausajan palkan maksamiseen on vain määräyksessä mainituissa tai muissa niihin verrattavissa tilanteissa, joissa työterveyslääkärin käyttö ei perustellusta syystä ole mahdollista. Määräyksistä sovittaessa eräänä lähtökohtana oli kuitenkin myös ollut, että työnantajalla ei ollut velvollisuutta osoittaa ulkopuolisen lääkärin kirjoittamaa todistusta vääräksi voidakseen olla hyväksymättä ulkopuolisen lääkärin todistusta sairausajan palkan maksamisen perusteeksi.

Työtuomioistuimella ei tämän asian yhteydessä esitetyn selvityksen perusteella ole perusteita päätyä muunlaiseen ratkaisuun. Sairausajan palkan maksaminen edellyttää, että työntekijällä on ollut työehtosopimusmääräyksen soveltamisohjeiden mukainen peruste käyttää muuta lääkäriä kuin työterveyslääkäriä. Työterveyspalvelujen ensisijaisuus ei toteutuisi sopimuksessa tarkoitetulla tavalla, jos työntekijä aina halutessaan voisi käyttää ulkopuolista lääkäriä.

Sairausajan palkkaa koskevan määräyksen ja ohjeiden soveltamiskäytännöstä Savopak Oy:ssä esitetty selvitys osoittaa, että yrityksen käytäntö sairausajan palkanmaksuperusteen hyväksymisessä on ainakin vuodesta 2004 lähtien ollut edellä omaksutun tulkinnan mukainen.

A:lle oli aiemmin syksyllä 2005 suullisesti ja sitä ennen jo syksyllä 2004 kirjallisesti huomautettu työehtosopimuksen mukaisesta velvollisuudesta käyttää ensisijaisesti työterveyshuollon palveluita. A on ollut näiden tapahtumien ja työsuojeluvaltuutetun asemansa perusteella hyvin perillä sairausajan palkkaa koskevista menettelytavoista. A on kuitenkin edellä todetuin tavoin jälleen käyttänyt ulkopuolista lääkäriä. Asian erimielisyysneuvotteluissa syyksi on ilmoitettu A:n kokemus huonosta palvelusta työterveyshuollossa ja oikeudenkäynnissä A on kertonut kaivanneensa lääkärinhoitoa vaivoihinsa jo samana päivänä. Ottaen huomioon A:n sairauden laatu ja työterveysaseman lääkäripalvelujen saatavuudesta esitetty selvitys A:n esittämiä syitä ei voida pitää työehtosopimuksen tarkoittamana perusteltuna syynä ulkopuolisen lääkärin käyttämiselle. A:lla ei siten ole esittämänsä lääkärintodistuksen perusteella oikeutta vaatimaansa sairausajan palkkaan.

Sairausajan palkanmaksuun liittyvissä menettelytapaohjeissa on sovittu muun muassa lääkärintodistuksiin liittyvien epäselvyyksien selvittämisestä. Niiden mukaan jos työnantaja ei ole hyväksynyt työntekijän esittämää lääkärintodistusta, hänellä on oikeus osoittaa työntekijä työterveyslääkärin tai muun nimeämänsä lääkärin tarkastettavaksi. Ohje voi tulla sovellettavaksi muun muassa silloin, kun ensisijaisesti käytetty työterveyslääkäri ja ulkopuolinen lääkäri ovat päätyneet työkykyarvioissaan eri lopputulokseen. Työntekijä on tällöin velvollinen noudattamaan työnantajan ohjeiden mukaista osoitusta.

Edellä esitetyillä perusteluilla ja koska A ei ole toimittanut työnantajalle työterveyshoitajan hänelle antamaa, tiistaita 1.11.2005 koskevaa työkyvyttömyystodistusta Savopak Oy ei ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti kieltäytyessään maksamasta A:lle ja B:lle sairausajan palkkaa kanteessa tarkoitetuilta ajanjaksolta. Näin ollen myöskään Puusepänteollisuus ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Puu- ja erityisalojen liitto ry on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Puusepänteollisuus ry:n ja Savopak Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 2.350 euroa. Vaadittu määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Puu- ja erityisalojen liitto ry velvoitetaan korvaamaan Puusepänteollisuus ry:n ja Savopak Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.350 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Rekola, Vuorio ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Ruohoniemi.

Tuomio on yksimielinen.